River-specific spawnerrecruit. Jokikohtaiset tarkastelut ja rekrytointimallit. Migratory Fish Forum, workshop docent Harri Helminen

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "River-specific spawnerrecruit. Jokikohtaiset tarkastelut ja rekrytointimallit. Migratory Fish Forum, workshop docent Harri Helminen"

Väinö Sipilä
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 River-specific spawnerrecruit models Jokikohtaiset tarkastelut ja rekrytointimallit Migratory Fish Forum, workshop docent Harri Helminen

2 Esityksen (30 min) sisältö: Johdanto ja tausta Pohjoisten jokien ominaispiirteitä (Kemijoki, Simojoki, Oulujoki, Iijoki ja Tornionjoki) Rekrytointimallit (Beverton-Holt ja Ricker) Jokikohtaisia tarkasteluja (Michielsens ym ja 2008; WGBAST 2015) Tulosten tarkastelua (jokikohtaiset vs. itämerimalli) Johtopäätelmiä

3 Lohijokien ominaisuuksia (vesienhoitoalueittain) Kemijoen vesienhoitoalue (Kemijoki ja Simojoki) Aluetta luonnehtivat suuret pohjoiset joet, joille ovat tyypillisiä suuret vuodenaikaiset ja vuosittaiset virtaamavaihtelut. Kemijoen vesistöalue on Suomen toiseksi suurin, km2, ja sen osuus koko maan pinta-alasta on 15 %. Kemijoen vesistöalueen järvisyys on nykyisin 4,3 %, ilman tekojärviä se oli 2,9 %. Kemijoen keskivirtaama on 557 m3/s ja korkeusero mereltä Kitisen latvoille noin 240 m. Kemijoki kuuluu jokityyppiin erittäin suuret turvemaiden joet (EST) ja se on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa.

4 Lohijokien ominaisuuksia Simojoki kuuluu tyyppiin suuret turvemaiden joet (ST) Simojoen vesistöalueen pinta-ala on 3100 km 2 ja järvisyys 6,3 % Simojen keskivirtaama 38 m 3 /s ja korkeusero meren ja Simojärven välillä 176 m Simojoen vedenlaatu on kokonaisuudessaan erinomainen sivujokien vedenlaatu on yleisesti hyvä. Kemijoen vesienhoitoalueella kalavesidirektiivin mukaiseksi kalavedeksi nimettiin ensimmäisellä suunnittelukierroksella Simojoki. Direktiivin tarkoituksena oli turvata kalojen elinolosuhteet eli käytännössä ehkäistä näiden kalavesien pilaantuminen.

5 Lohijokien ominaisuuksia Tornionjoen vesistö koostuu kahdesta suuresta joesta: Ruotsin puolelta virtaavasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka kulkee Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Tornionjoen vesistöalueen pinta-ala on km2 ja järvisyys 4,6 % Tornionjoen keskivirtaama on 380 m 3 /s ja korkeusero mereltä Muonionjoen latvoille Kilpisjärveen on noin 470 metriä (Korkeusero Muonion kohdalle on 231 m) Tornionjoki kuuluu jokityyppiin erittäin suuret turvemaiden joet (EST) ja se on valtaosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa.

6 Lohijokien ominaisuuksia Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue koostuu 14 vesistöalueesta ja ulottuu 53 kunnan alueelle pääasiallisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 11,4 % Oulujoen keskivirtaama 260 m 3 /s ja joen korkeusero meren ja Oulujärven välillä on 123 m (Kiantajärven vedenkorkeus Emäjoen latvoilla on 199 m) Oulujoki on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä ekologisessa tilassa.

7 Lohijokien ominaisuuksia Iijoen vesistöalueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 5,8 % Iijoen keskivirtaama 176 m 3 /s ja joen korkeusero meren ja Irnijärven välillä 230 m. Iijoki on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa.

8 Rekrytointimalleista

9 Rekrytointimalleista

10 Rekrytointimalleista

11 Jokikohtaisia kutukanta-rekryyttisuhteita Jokikohtaisia kutukanta-rekryyttisuhteita on aikaisemmin julkaistu ainakin seuraaville joille: Tornionjoki (a), Simojoki (b), Kalixälven (c) ja Räneälven (d) (Michielsens ym ja 2008).

12 Tornionjoki Simojoki Kalixälven Råneälven

13 Tornionjoki Simojoki Kalixälven Råneälven

14 Tulosten tarkastelua Nämä jokikohtaiset kutukanta-rekryyttisuhteet (aineisto vuosilta ) tuottavat koko lailla erilaisia tuloksia kuin Itämeren bayesílaisen lohimallin viimevuosien tulokset. Tornionjoella jo miljoonaa mätimunaa riittävät parhaassa tapauksessa tuottamaan smolttia (33 50 mätimunaa 1 smoltti). Simojoella vastaavat luvut, 2-3 miljoonaa mätimunaa voivat tuottaa smolttia (40 60 mätimunaa 1 smoltti)

15 Tulosten tarkastelua Kummankaan joen smolttituotanto ei tästä enää tarkasteluajanjaksolla ( ) näyttänyt nousevan vaikka laskettujen mätimunien määrä kasvoi eli kutukanta oli selvästikin vahvempi. Edellä mainittujen lukujen perusteella Tornionjoen potentiaalinen smolttituotanto olisi 120 kpl/ha ja Simojoen 200 kpl/ha.

16 Simojoen lohen kutukanta (mätimunien määrä, milj.) vs. smolttituotanto (tuhansia ind.) Vuodet

17 Tornionjoen lohen kutukanta (mätimunien määrä, milj.) vs. smolttituotanto (tuhansia ind.) Vuodet

18 Tornionjoen smolttituotanto (tuhansia ind.)

20 Johtopäätelmiä Nykyisen Itämeren lohimallin rinnalla on ylläpidettävä jokikohtaisia kutukanta- ym. populaatiomalleja, joilla voidaan arvioida tulevaa kannankehitystä mahdollisesti tarkemmin kuin nyt. Esim. Kemijoen velvoiteistutustarpeita puntaroitaessa, on poikastuotantokapasiteetti arvioitava jokikohtaisilla malleilla ja vertailujokena käytettävä myös Simojokea.

21 Johtopäätelmiä Muuta lisättävää? Poikastuotannon arvioinnin kehittäminen?

Samankaltaiset tiedostot

MINIMIVIRTAAMA KALATIEN TOIMINNAN KANNALTA. Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

MINIMIVIRTAAMA KALATIEN TOIMINNAN KANNALTA Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus SISÄLTÖ VIRTAAMA Mikä se on ja miten se lasketaan? Virtaamien vaihteleminen Minimivirtaamat luonnon