ESPOON KAUPUNKI KULMAKORPI I ASEMAKAAVA-ALUE, ESPOO MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 Päivämäärä ESPOON KAUPUNKI KULMAKORPI I ASEMAKAAVA-ALUE, ESPOO MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA Berg RN:o Histanmaa RN:o Bergskog RN:o Ämmässuo RN:o

2 ESPOON KAUPUNKI KULMAKORPI I ASEMAKAAVA-ALUE MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA Päivämäärä Laatija Oscar Lindfors Viite Raportissa käytetyt pohjakartat CGI Suomi Oy, Maanmittauslaitos 2016 Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO T F

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Hankkeen kuvaus Yleistä Kiinteistönomistus Hankkeen perustelut ja tavoitteet 3 2. Aluekuvaus Lähialueen muut toiminnot Asutus Alueen topografia ja maisema Muinaismuistot Maa- ja kallioperä Luonto ja suojelualueet Pintavedet Pohjavesi 8 3. Maa-ainesten ottotoiminta Suunnitelman kartta-aineisto Pintamaat ja niiden välivarastointi Liikennejärjestelyt ja -määrät Tukitoiminta-alue ja jätehuolto Ottamisalueen rajaukset ja varotoimenpiteet Ottosuunnitelma ja tasot sekä toiminnan etenemissuunta Louhintatasot Hulevesien hallinta Ottomäärä ja -aika Toiminta-ajat Jalostustoiminta ja varastointi Ottotoiminnan jälkihoito Yleistä Louhinta-alueen reuna-alueet Arvio ympäristövaikutuksista ja toimenpiteet vaikutusten lieventämiseksi Yleistä Pintavesi Pohjavesi Yleistä Maankaatopaikan suotovesien kulkeminen Melu Pöly Tärinä Maisema ja luonto Ympäristövaikutusten seuranta Pohja- ja pintavesi Melu- ja pölytarkkailu Yhteenveto 24

4 Liitteet Liite 1 Liite 2.1 Liite 2.2 Liite 2.3 Liite 3.1 Liite 3.2 Liite 3.3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Sijainti- ja maastokartta Kiinteistörekisterikartta Ottotoiminnan kohteena olevan kiinteistön lainhuutotodistus Naapurikiinteistöjen omistajatiedot Kulmakorpi I asemakaavaehdotus Espoon pohjoisosien yleiskaava Uudenmaan maakuntakaava Pohjavesi- ja suojelualuekartta Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma -lomake Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta YVA-selostus Piirustukset Nykytilanne ja suunnitelmapiirustus 1: Louhinnan lopputilanne 1: Leikkaukset A-A ja B-B 1:1000 / 1: Leikkaukset C-C, D-D ja E-E 1:1000 / 1:500

5 1. HANKKEEN KUVAUS 1.1 Yleistä Suunnittelukohde on Kulmakorpi I asemakaava-alue, joka sijaitsee Espoon kaupungissa Espoonkartanon kylässä Kolmperän kaupunginosassa. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus sijaitsee suunnittelualueen lounaispuolella, Ämmässuon vanha maantäyttöalue sijaitsee alueen länsipuolella ja Kulmakorven vanha maankaatopaikka sijaitsee alueen kaakkoispuolella. Toiminnassa oleva Takapellon maankaatopaikka sijaitsee kauempana kaakossa ja Kalliosuon maantäyttöalueen toiminnassa oleva jatke-alue rajoittuu tämän suunnitelman mukaiseen suunnittelukohteeseen. Suunnittelualueen läpi kulkee Kulmakorventie, pohjoispuoleltaan suunnittelualue rajoittuu Nupurintiehen. Espoon ja Kirkkonummen välinen kuntaraja kulkee alueen länsipuolella noin 900 m etäisyydellä suunnittelualueesta. Alueen sijainti suhteessa alueen muihin toimintoihin on esitetty kuvassa 1. Alueen sijainti- ja maastokartta on esitetty liitteessä 1. Tämä suunnitelma koskee Espoon kaupungin omistamia kiinteistöjä RN:o , RN:o , RN:o ja RN:o Kulmakorpi I asemakaava-alueella on myös muutamia yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä, joihin ei kuitenkaan kohdistu tämän suunnitelman mukaisia toimenpiteitä. Kohdekiinteistöillä on nykyisin mm. motocrossrata ja betoniasema, toimintojen vuokrasopimukset ovat päättyneet tai päättyvät lähiaikoina. Louhittava alue on muutoin laajalti metsäaluetta. Tämän suunnitelman mukaisella maa-ainesten otolla mahdollistetaan Kulmakorpi I:n asemakaava-alueen rakentaminen asemakaavaehdotuksen ( ) kaltaiseksi työpaikka-alueeksi. Alueen louhiminen on välttämätön edellytys kaava-alueen toteuttamiseksi. Koska louhittava alue ylittää pinta-alaltaan 25 ha, käynnistettiin louhintaan ja murskaukseen liittyen YVAmenettely vuonna YVA-menettely on päättynyt yhteysviranomaisen (Uudenmaan ELY-keskus) annettua lausuntonsa YVA-selostuksesta Lausunto on esitetty tämän ottosuunnitelman liitteenä 6 ja siinä esitetyt seikat on huomioitu ottosuunnitelman laadinnassa. YVA-menettelyyn laadittua alustavaa louhintasuunnitelmaa on käytetty tämän maa-ainesten ottosuunnitelman lähtökohtana. Ottamisalue on pinta-alaltaan 39,8 ha. Varsinainen louhinta, sekä muut ottotoimintaan liittyvät toiminnot (kuten esim. pintamaiden ja murskeen varastointialueet) sijoittuvat ottamisaluerajauksen sisäpuolelle. YVA-selostus on esitetty kokonaisuudessaan erillisenä liitteenä. Sinänsä louhinta olisi asemakaava-alueella mahdollista suorittaa osaalueittain rakennuslupien turvin, mutta koska louhittava alue on suhteellisen laaja ja louhinta halutaan suorittaa yhtenä kokonaisuutena, haetaan louhinnalle maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottolupaa. Suunnitelma on laadittu maa-aineslakia ja -asetuksia noudattaen sekä julkaisussa Maaainesten kestävä käyttö, opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten (Ympäristöhallinnon ohjeita 1, 2009) annettujen ohjeiden mukaisesti. Louhinnalle ja murskaukselle haetaan erillistä ympäristölupaa. Lupien hakija on Espoon kaupungin Kaupunkitekniikan keskus (Kake). Lupaa haetaan maa-ainesten ottamisen aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa (MAL 21 ). Kaa- Maa-ainesten ottosuunnitelma 1

6 va-alueen toteuttaminen edellyttää alueen louhintaa. Koska louhinta on verrattain hidas prosessi, on ensisijaisen tärkeää aloittaa toiminta ajoissa. Tuleville tonteille on suuri tarve. Vaikka asemakaava ei ole vielä lainvoimainen, on alue myös lainvoimaisessa yleiskaavassa esitetty teollisuustoiminnoille, joten estettä toiminnan aloittamiselle ei ole. Kuva 1. Kulmakorpi I asemakaava-alueen sijoittuminen suhteessa Ämmässuon/Kulmakorven muihin toimintoihin. Maa-ainesten ottosuunnitelma 2

7 1.2 Kiinteistönomistus Tämän suunnitelman mukainen maa-ainesten ottotoiminta kohdistuu kiinteistöihin Berg RN:o , Histanmaa RN:o , Bergskog RN:o ja Ämmässuo RN:o Kiinteistöt ovat Espoon kaupungin omistuksessa. Kiinteistö RN:o 25:14 on pinta-alaltaan laaja, 287 ha, ulottuen moottoritien pohjoispuolelle ja koostuen erillisistä palstoista. Ottosuunnitelmassa on huomioitu vain ottotoiminnan kohteena olevan palstan naapurikiinteistöt. Ottamistoiminnan kohteena olevilla kiinteistöillä on yhteensä 14 rajanaapuria, joista kolme on yleisiä teitä tai katuja. Muutoin naapurikiinteistöt ovat lähinnä yritysten käytössä (mm. Rudus Oy:n turvapuisto, ST1 huoltoasema). Kahdella rajanaapurikiinteistöllä on asutusta (Arkiniitynportti), mutta nämä sijaitsevat yli 600 m etäisyydellä varsinaisesta louhittavasta alueesta. Lähialueen muut toimijat on esitetty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 2.6 (s. 34) olevassa kartassa. Kiinteistörekisterikartta ja hakemuksen kohteena olevien kiinteistöjen lainhuutotodistukset on esitetty suunnitelman liitteissä Rajanaapurikiinteistöjen omistajien yhteystiedot on esitetty liitteessä Hankkeen perustelut ja tavoitteet Kulmakorven alue on Espoon yleiskaavassa osoitettu teollisuuden ja varastoinnin alueeksi sekä maakuntakaavassa työpaikka-alueeksi. Kulmakorpi I asemakaavaehdotuksessa alue on esitetty teollisuus- ja työpaikka-alueeksi. Kaupungin tavoitteena on turvata yritystonttitarjonta pääosin teollisuudelle ja varastoinnille sekä toimivan työpaikka- ja yritysalueen perustaminen hyvien liikenneyhteyksien varteen. Tavoitteena on mahdollistaa liiketoiminnan sijoittuminen alueelle myös sellaisille toimijoille, jotka mahdollisesti hyötyvät Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen läheisyydestä (lähde: Asemakaavaselostus). Asemakaavan mukaisen työpaikka-alueen toteuttaminen edellyttää kallion louhintaa. Vaiheistetulla louhinnalla tonttien rakentaminen voidaan aloittaa louhinnan vielä jatkuessa muualla. Irrotettu ja murskattu kiviaines saadaan hyötykäyttöön lähiseudun eri rakennusprojekteissa. Kulmakorven / Ämmässuon eri osa-alueilla on harjoitettu kiviaineksen louhintaa ja murskausta jo pitkään, joten toiminta ei sinänsä ole alueella uusi, vaikkakin tämän suunnitelman mukaisella alueella ei ole louhittu aiemmin. Louhintaa suoritetaan siten, että toiminnan ympäristö- ja tuotantotekniset näkökohdat tulevat mahdollisimman hyvin yhteen sovitetuiksi. YVAmenettelyssä ei tunnistettu esteitä suunnitellulle louhintatoiminnalle. YVA:n myötä alueesta on varsin paljon tietoa olemassa ja suunnitellun louhinnan ja murskauksen ympäristövaikutuksista on laaja käsitys. Merkittäviä ympäristövaikutuksia ei toiminnasta muodostu. Maa-ainesten ottosuunnitelma 3

8 2. ALUEKUVAUS 2.1 Kaavoitus Alueella on voimassa Espoon pohjoisosien yleiskaava, osa I. Yleiskaavassa suunnitelman mukainen ottamisalue on kokonaisuudessaan osoitettu teollisuuden ja varastoinnin alueeksi (T). Alue rajoittuu eteläpuolella EJ- (yhdyskuntajätteen käsittelyalue), EK- (kaatopaikka) ja EM- (moottorirata) alueisiin. Alue sijaitsee myös vireillä olevan Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavan alueella, mutta ko. yleiskaavasta ei ole vielä tarkempaa tietoa saatavissa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on päivätty ja se on tarkistettu viimeksi Ottamisalue on kokonaisuudessaan osa Kulmakorpi I:n asemakaava-aluetta, josta on laadittu asemakaavaehdotus. Asemakaavaehdotus on ollut yleisön nähtävillä Kaavaehdotusta on päivitetty Kaavaehdotuksessa ottotoiminta kohdistuu teollisuuden ja varastoinnin (T, T-1, T- 2) sekä toimitila- ja toimistoalueelle (K, KTY-1). Louhinta ei kohdistu kaavan pohjois- ja itäpuolen EV-alueeseen, eikä siihen alueeseen, joka kaavassa on osoitettu säilytettäväksi (pohjoisreuna). Asemakaava on tarkoitus saattaa valtuustolle hyväksyttäväksi keväällä Alueella on voimassa Uudenmaan maakuntakaava (lainvoimainen ). Maakuntakaavassa ottamisalue on taajamatoimintojen aluetta. Alueella on myös voimassa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava (lainvoimainen ). Siinä ottamisalueen kohdalla ei ole merkintöjä, mutta se rajoittuu alueeseen, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvarantoja. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä ) alue on esitetty työpaikka-alueeksi. Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa, josta on valmistunut kaavaehdotus, ei ole merkintöjä ottamisalueen kohdalla. Kaavaotteet on esitetty liitteenä 3. Kaavoitusta on käsitelty myös YVAselostuksen luvussa Lähialueen muut toiminnot Ottamisalueen lounaispuolella sijaitsee Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus ja eteläpuolella Kulmakorven maanvastaanotto- ja kiviainesten ottoalueet (Takapelto, Kalliosuo). Takapellon alueella on käynnissä laajamittaista kallionlouhinta- ja murskaustoimintaa sekä maantäyttöä. Maanvastaanotto on käynnissä myös ns. Kalliosuon jatkealueella, joka rajoittuu tämän suunnitelman mukaiseen louhinta-alueeseen. Ottamisalueella oleva motocrossrata lopettaa toimintansa ja siirtyy etelämmäksi Kalliosuon itäpuoliselle alueelle (ympäristölupa myönnetty). Ottamisalueen itäosassa olevien vuokralaisten vuokrasopimukset ovat päättyneet tai ovat päättymässä. Ottamisalue rajoittuu länsiosaltaan Rudus Oy:n Turvapuisto-alueeseen. Turvapuisto on työturvallisuuden koulutusrata, johon on rakennettu ulko- ja sisätiloja rakennusalan turvallisuuskoulutusta varten. Turvapuisto on ollut Maa-ainesten ottosuunnitelma 4

9 käytössä vuodesta 2009 lähtien. Viereisellä kiinteistöllä Rudus harjoittaa myös kierrätyskiviainesten tuotanto- ja varastointitoimintaa. Rudus on vuokrannut osan kiinteistöstä Hyvinkään Tieluiska Oy:lle kantojen haketusta ja mullan valmistusta varten. Alueen länsipuolella on myös Kuusakoski Oy:n Ekopark, joka on rakennusjätteiden käsittelylaitos, joka vastaanottaa ja käsittelee purku- ja rakennusjätteitä sekä puu-, pakkaus- ja energiajätteitä. Alueen muut toiminnot on esitetty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Asutus Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä louhittavan alueen länsipuolella Kolmperässä, jossa on sekä vakituista että vapaaajan asutusta. Ottamisalueen itäpuolella lähin asuintalo on noin 600 m etäisyydellä (Arkiniitynportti). Nupurin lähimpään asutukseen on noin 700 m ja Mustanpurontien asutukseen noin 1,2 km. Pohjoispuolen lähimpään asutukseen (Hista) on etäisyyttä n. 600 m. Eteläpuolella asutukseen on yli 2 km etäisyys. Asutus on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Alueen topografia ja maisema Hankealue jakautuu rakentamattomaan kallioiseen metsäalueeseen keski- ja pohjoisosistaan, joissa männiköt ja avokalliot vuorottelevat. Länsi- ja itäosat ovat rakennetumpaa yritysaluetta. Rakennettuja alueita rajaavat tonttien rajoilla reunavyöhykkeet tai laajemmat metsäkuviot, esim. Ämmässuontien itäpuolella. Motocrossradan ympäristössä on myös säilynyt pieniä metsiköitä. Alue rajautuu pohjoisosassa Nupurintiehen, jota reunustaa osittain läpinäkyvä metsävyöhyke. Kulmakorven alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa, mutta lähiympäristöään loivempaa kallioista selännealuetta. Varsinaisen ottamisalueen maastomuodot laskevat louhittavan alueen pohjoisosaan ja Nupurintietä kohti. Alueen alavin kohta on tasolla noin +53 Nupurintien ja Kulmakorventien liittymän lounaispuolella, ylimmät kohdat ovat tasolla noin +73. Alueen keskija eteläosassa maasto on suhteellisen tasaista, vaihdellen pääosin tasovälillä Alueen pohjoispuolella kulkeva Nupurintie on tasolla noin ja moottoritie hieman tätä alempana. Viereiset täyttömäet (Ämmässuon vanha täyttömäki, Kulmakorven vanha täyttömäki, Kalliosuo) kohoavat tasoon noin Lähimmät vesialueet ovat Kakarlampi (pinta +58,3) ja Kolmperä (pinta +53,2). Nupurinjärven pinta on huomattavasti alempana, +27,2. Ottamisalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse merkittäviä rakennetun kulttuuriympäristön kohteita eikä arvokkaita maisema-alueita. Espoon rakennuskulttuuri- ja kulttuurimaisemaselvityksen mukaan hankealueen lähimmät rakennetun kulttuuriympäristön arvokohteet ovat Nuuksion huvilat -kokonaisuuteen kuuluva Kolmperä-järven ranta-asutusvyöhyke, Histan kartanon päärakennus (valm. 1900) ja sitä ympäröivä kulttuurimaisema sekä seurantalo Honkamaja (valm. 1936). Maa-ainesten ottosuunnitelma 5

10 Maisemaan liittyvät asiat (mm. maisema-analyysi) on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Muinaismuistot Museoviraston muinaisjäännösrekisterin (2014) perusteella hankealueen lähimmät muinaismuistot ovat historiallisia asuinpaikkoja, joista Nupuri läntinen ja Nikula 3 sijaitsevat noin 1,2 kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta. Kohteet on esitetty kartalla YVA-selostuksen luvussa Espoon kaupunginmuseo antoi lausuntonsa YVA-selostuksesta. Lausunnossa museo totesi, että täydennysinventointi tulisi tehdä ennen louhintahankkeen aloittamista. Nykytiedon mukaan alueella ei ole muinaismuistoja. Täydennysinventointi tullaan kuitenkin tekemään kevään 2016 aikana ja siitä valmistuu erillinen raportti. 2.6 Maa- ja kallioperä Ottamisalueen korkeimmilla kohdilla esiintyy avokalliota yleisesti. Kallion pintaa peittää näillä alueilla korkeintaan ohut humuskerros. Alavimmilla kohdilla esiintyy kallion päällä moreenikerros, jonka paksuus vaihtelee arviolta 0,5 metristä 2,5 metriin. Savea tai silttiä ei alueella juuri esiinny, joskin sitä saattaa esiintyä paikallisesti ohuena kerroksena. Avokallioiset alueet muodostavat louhittavasta alueesta arviolta noin puolet. Kairaustietoa maakerrospaksuuden määrittämiseksi ei ole saatavissa. Alueen kallioperä koostuu graniitista. Alueen kallioperässä on muutamia pieniä heikkousvyöhykkeitä. Ottamisalueen pohjoispuolella kulkee itälänsisuuntainen alueellinen heikkousvyöhyke ja suunnitellun louhinta-alueen läpi kulkee kaakko-luode suuntainen alueellinen kallioperän heikkousvyöhyke. Alueella tehtävä louhinta on varsin matalaa, eikä heikkousvyöhykkeillä ole siltä osin merkitystä (esim. pohjavesivaikutusten myötä). Maa- ja kallioperäolosuhteet on käsitelty mm. YVA-selostuksen luvussa 12, jossa on esitetty myös kohteen maaperä- ja kallioperäkartat. 2.7 Luonto ja suojelualueet Alue on laajalti jo nykyisellään ihmisen muokkaamaa, varsinkin motocrossalueen myötä. Itäosaltaan ottamisalue on avonaista varastoaluetta aiemman yritystoiminnan vuoksi. Siltä osin aluetta, jossa ei ole ollut muuta toimintaa aiemmin, on ottamisalueen kasvillisuus tavanomaista kuivahkon ja tuoreen kankaan kasvillisuutta. Osalla aluetta on paikoin myös lehtomaista kangasta ja korpilaikkuja. Teiden vierustoilla ja täyttömaa-alueilla on tyypillistä joutomaiden kasvilajistoa. Alueella ei ole havaittu uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai erityisesti suojeltavia kasvilajeja. Kasvillisuudeltaan monipuolisin suolaikku sijaitsee alueen länsipäässä, vanhojen autojen varastointikentän itäpuolella. Alueen puusto on koivu- ja mäntyvaltaista. Maa-ainesten ottosuunnitelma 6

11 Alueella ei tehty liito-oravahavaintoja. Lähimmät tunnetut liitooravahavainnot ovat Kolmperä-järven ympäristöstä. Lepakkoselvityksen tulosten mukaan alue ei ole lepakoiden kannalta merkittävä. Yleispiirteisen linnustoselvityksen (2008) yhteydessä alueen pesimälinnuston havaittiin olevan karuhkoille kallioalueille ja niiden välisille kosteammille metsäalueille tyypillistä lajistoa. Lähin suojelualue on Kakarlamminsuon luonnonsuojelualue (YSA012796), joka sijaitsee ottamisalueen itäpuolella lähimmillään noin 200 m etäisyydellä (varsinainen lampi sijaitsee noin 400 m ottamisalueelta). Alueeseen sisältyy pieni, umpeen kasvava lampi sekä lampea ympäröivä, rämevaltainen Kakarlammensuo. Alueeseen sisältyy myös lähiympäristön korpipainanteita ja jäkäläisiä mäntykankaita. Ottamisalue ei sijaitse suojelualueen valumaalueella eikä ottotoiminnalla ole haitallisia vaikutuksia suojelualueelle. Muihin suojelualueisiin on yli 2 km etäisyys. Luonnonolosuhteet ja suojelualueet on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Lähimmät suojelualueet on myös esitetty liitteenä 4 olevassa kartassa. 2.8 Pintavedet Ottamisalue sijaitsee Mankinjoen valuma-alueella. Mankinjoki laskee Suomenlahteen Espoonlahdessa. Nykytilassa valtaosa ottamisalueen pintavesistä ohjautuu Nupurinjärven kautta edelleen Gumbölenjokeen, joka yhtyy etelämpänä Mankinjokeen. Ottamisalueen eteläosassa kulkee vedenjakaja, joka ohjaa alueen eteläpuoliset vedet nykytilassa etelän suuntaan Takapellon länsipuolelta edelleen etelään Mankinjokeen Peringinojaa pitkin tai Kvarnträskin kautta Gumbölenjokeen. Ottamisalue ei sijaitse Kakarlammin valumaalueella, eikä siihen ohjata vesiä. valuma-alueet ja veden virtaussuunnat on esitetty kuvassa 2. Ottotoiminnan myötä valuma-alueet muuttuvat siten, että jatkossa koko louhitun alueen pintavedet / hulevedet ohjautuvat pohjoiseen Nupurinjärveen ja siitä edelleen Gumbölenjokeen (reitti Turunväylän viereinen valtaoja Lännensuonoja Härklammenoja Nupurinjärvi Gumbölenjoki). Ottamisalueen eteläosassa oleva vedenjakaja siis siirtyy etelämmäksi, eikä vesiä ottamisalueelta enää ohjaudu etelään. Siten pohjoispuolinen valuma-alue laajenee jonkin verran ja eteläpuolinen pienenee vastaavasti. Muutos on sinänsä pieni, eteläpuolen valuma-alue pienenee alle 10 ha. Kokonaisuuteen katsottuna asialla ei ole merkitystä. Kaava-alueen rakentamisessa toteutetaan kaavassa olevia hulevesien viivytysalueita (itä- ja länsireunalla), joita ei kuitenkaan käsitellä tässä ottosuunnitelmassa, sillä asia ei kuulu ottamistoimintaan. Ottamisalueen hulevesiä tullaan keräämään syvennyksiin ennen poisjohtamista alueelta (ks. luku 3.8). Molemmilta keräysalueilta vedet kulkeutuvat Turunväylän viereiseen valtaojaan, Nupurinjärveen ja edelleen Gumbölenjokeen Svartbäckträsketin, Kvarnträskin ja Dämmanin kautta. Espoon kaupunki ja HSY ovat vuonna 2015 julkaisseet työmaavesioppaan, jossa kerrotaan miten erilaisilla työmailla syntyvien vesien poistamisessa tulee menetellä, jotta vesistä ja niiden sisältämistä haitta-aineista ei aiheudu haittaa vesistöille. Kyseisen oppaan ohjeita tullaan noudattamaan myös Kulmakorpi I alueen louhintatyömaalla. Maa-ainesten ottosuunnitelma 7

12 Alueen pinta- ja pohjavesitasapainoa sekä laatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 2002 asti Ämmässuon Kulmakorven yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailun mukaan Nupurinjärvi on lievästi samea ja humuspitoinen vesistö. Kokonaistypen pitoisuudet ovat humusvesille tyypillisesti melko korkeita, keskimäärin 500 g/l. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Nupurinjärvi on rehevä. Tarkemmat tiedot alueen pintavesistä, valuma-alueista, virtaamista sekä vedenlaadusta on esitetty YVA-selostuksen luvussa Kuva 2. Alueen valuma-alueet ja veden virtaussuunnat (kuva YVA-selostuksesta). Punainen rajaus kuvaa kaava-aluetta, louhittava alue on pienempi. 2.9 Pohjavesi Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat noin 1,5 km etäisyydellä ottamisalueen itäpuolella (Kuusikoti ja Nupuri ), sekä noin 2 km etäisyydellä ottamisalueen luoteispuolella (Kolmiranta ). Ottamisalueelta ei ole suoraa pohjaveden virtausyhteyttä kyseisille pohjavesialueille. Lähimmät pohjavesialueet on esitetty liitteenä 4 olevassa kartassa. Ottamisalue on kallio- ja moreenipeitteistä aluetta. Pohjavettä muodostuu pieniä määriä lähinnä kallioiden välisillä moreenipeitteisillä alueilla. Kallioalueilla pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Ottamisalueella tai sen välittömässä läheisyydessä on seitsemän pohjaveden havaintoputkea. Pohjave- Maa-ainesten ottosuunnitelma 8

13 den keskimääräinen pinnankorkeus vuosina on vaihdellut havaintopisteiden välillä tasolla noin +47,7 +65,1. Pohjavesiputket on esitetty kartalla YVA-selostuksen sivulla 114 sekä suunnitelmapiirustuksessa Pohjaveden päävirtaussuunta hankealueella on pohjoiseen kohti Turunväylää. Lähimmät yksityiskaivot sijaitsevat noin puolen kilometrin etäisyydellä hankealueen pohjois-, itä- ja länsipuolella. Pohjaveden laatua on seurattu vuodesta 2002 lähtien Ämmässuon Kulmakorven yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Ottamisalueella ei louhita pohjaveden pinnan alapuolelta ja kyse on varsin matalasta louhinnasta (enimmillään noin 15 m). Pohjavesivaikutuksia ei siten arvion mukaan muodostu ottotoiminnan myötä. Pohjavesiasiat ja vaikutusarviointi on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa MAA-AINESTEN OTTOTOIMINTA 3.1 Suunnitelman kartta-aineisto Suunnitelmassa on käytetty kartta-aineistona Espoon kaupungin kantakarttaa. Korkeusaineistosta on laadittu kolmiulotteinen maastomalli, jonka perusteella on tehty massalaskelmia ja poikkileikkauspiirustuksia. Suunnitelmapiirustusten tasokoordinaatti-järjestelmä on GK-25 ja korkeusjärjestelmä N Pintamaat ja niiden välivarastointi Toiminnassa syntyvillä kaivannaisjätteillä tarkoitetaan alueelta poistettavia pilaantumattomia pintamaita. Koska louhittavalla alueella on ollut motocrossrata ja alueen itäosassa on ollut yritystoimintaa (betoniasema, murskausasema, varastointia), maaperän puhtaudesta ei ole varmaa tietoa näillä alueilla. Alueella tullaan tekemään erillinen PIMA-tutkimus ennen ottotoiminnan aloittamista. Mikäli pilaantuneita maita jossain kohdin havaitaan, tullaan ne käsittelemään ja toimittamaan asianmukaiseen paikkaan. Ottamisalueella olevat pintamaat ovat pääosin humusta ja moreenia. Pienialaisilla soistuma-alueilla (painanteet) saattaa esiintyä turvetta. Keskimäärin pintamaakerroksen paksuus on suhteellisen ohut, luokkaa puoli metriä tai alle, ja avokalliota esiintyy yleisesti korkeimmilla kohdilla. Alavimmilla alueilla ja pienialaisilla soistuvilla alueilla maakerrokset ovat paksumpia, arviolta 0,5 2,5 m. Tutkimustietoa kerrospaksuuksista ei ole. Tarkkaa arviota pintamaiden määristä on mahdotonta antaa, mutta karttatarkastelun perusteella voidaan arvioida, että poistettavia pintamaita on tämän ottosuunnitelman mukaisilla ottoalueilla enimmillään noin m 3. Avokallioiset alueet muodostavat louhittavasta alueesta arviolta noin puolet. Alueen puusto ja kannot poistetaan ja kuljetetaan muualle hyödynnettäväksi (esim. haketettavaksi), niitä ei varastoida alueella. Puusto saatetaan poistaa Maa-ainesten ottosuunnitelma 9

14 koko ottamisalueelta kerralla ennen ottotoiminnan aloittamista. Pintamaat sen sijaan poistetaan todennäköisesti vaiheittain siten, että kallio on paljastettu muutaman vuoden louhintatarpeen vaatimassa laajuudessa. Puhtaat pintamaat välivarastoidaan ensisijaisesti ottamisalueen reuna-alueilla suunnitelmapiirustuksen mukaisesti (ei mahdollista pilaantunutta maaainesta). Sijoittamalla pintamaat valliksi alueen länsireunalle, muodostetaan suojavalli Ruduksen turvapuistoalueeseen nähden. Pintamaiden varastointiin varatut alueet ottamisalueen reunoilla ovat pinta-alaltaan noin 2 ha. Mikäli vallit ovat korkeudeltaan keskimäärin noin 5 m, saadaan reuna-alueille sijoitettua alle puolet arvioidusta kokonaismäärästä. Osittain pintamaita voidaan lisäksi välivarastoida louhitun alueen sisällä sopivassa kohdassa. Todennäköisesti suuri osa pintamaista kuljetetaan suoraan Takapellon tai Kalliosuon jatke-alueen maantäyttöalueisiin loppusijoitettaviksi, mikäli ainekselle ei ole muuta käyttöä. Tässä vaiheessa ei ole tietoa missä määrin tulevalla kaavaalueella mahdollisesti tarvittaisiin maa-ainesta esim. suojavallien tai luiskien rakentamiseen. Mikäli esim. luiska jossain kohdin rakennetaan, soveltunee pintamaa-aines ainakin osittain siihen. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmalomake on esitetty liitteenä Liikennejärjestelyt ja -määrät Ottamisalueen kuljetusliikenne ohjataan alueen itäpuolella olevalle Kulmakorventielle, josta kuljetukset ohjatuvat edelleen Nupurintielle ja siitä pääosin Turunväylälle (vt 1). Ottotoiminnan siirtyessä louhintavaiheeseen 2, tullaan nykyisen Kulmakorventien alueella suorittamaan louhintaa, sillä tielle on kaavaehdotuksessa esitetty uusi (alempi) korkeustaso ja hieman muuttunut linjaus. Vaiheen 2 aikana ohjataan Kulmakorventien liikenne tilapäiseen tielinjaukseen, joka kulkee vaiheessa 1 louhitun alueen kautta (ks. piirustus ). Tarkemmat suunnitelmat tiejärjestelyihin liittyen laaditaan myöhemmin. Suurin osa murskemäärästä kuljetetaan pois hankealueelta ajoneuvoyhdistelmillä, joiden kapasiteetti on noin 40 tonnia mursketta. Ajoneuvot saapuvat alueelle tyhjinä ja lähtevät täysinä. Kuljetuksia on lähtökohtaisesti vain arkisin, jolloin kuljetusajoneuvokäyntejä hankealueelle olisi keskimäärin noin 70 kpl vuorokaudessa arkisin, mikäli keskimääräinen otto- ja murskausmäärä on m 3 ktr ( tonnia) vuodessa. Käytännössä kuljetusmäärät kuitenkin vaihtelevat suuresti mm. riippuen kiviaineksen kysynnästä. YVA-menettelyssä tarkasteltiin myös tilanne, jossa koko alue louhittaisiin kolmessa vuodessa, eli vuosituotanto olisi noin 2 milj. tonnia. Tällainen tuotanto aiheuttaisi raskaiden kuljetusajoneuvojen käyntejä kohteessa noin 200 kpl/vrk. Tarkastelun mukaan tämäkään ei aiheuttaisi kohtuutonta liikenteen ruuhkautumista Kulmakorventiellä/Nupurintiellä. Toiminnan loppuunsaattaminen kolmessa vuodessa ei kuitenkaan ole realistista ja louhinta sekä murskaus tulevat kestämään pidempään. Maa-ainesten ottosuunnitelma 10

15 3.4 Tukitoiminta-alue ja jätehuolto Ottamisalueelle rakennetaan tuotannon aikainen tukitoiminta-alue, jossa varastoidaan poltto- ja voiteluaineita ja jossa työkoneiden tankkaukset tapahtuvat. Murskauslaitoksen yhteydessä on omat polttoainesäiliöt, eikä niitä säilytetä tukitoiminta-alueella. Tukitoiminta-alue sijoitetaan alkuvaiheessa vaiheen 2 varastokentän yhteyteen (ks. piirustus ), myöhemmin tukitoiminta-alue siirretään lännemmäksi louhitulle alueelle (louhinnan siirtyessä vaiheeseen 2). Tukitoiminta-alueen rakentamisella ja huolellisella ylläpidolla minimoidaan öljyn ja muiden haitta-aineiden maaperään, pinta- tai pohjaveteen pääsemisen riskit. Tukitoiminta-alueen pohjalle asennetaan tiivis kalvo (HPDE), jonka päälle levitetään noin 30 cm paksuinen hiekkakerros. Reunat korotetaan ja tarvittaessa hulevedet ohjataan pois öljynerotuskaivon kautta. Tukitoiminta-alueelle varataan myös imeytysmateriaalia öljy- tai polttoainevahinkojen varalta. Tukitoiminta-alueelle varastoidaan kerrallaan vain työkoneiden välittömään tarpeeseen tarvittava polttoainemäärä. Polttoainesäiliöt ovat kaksoisvaippasäiliöitä, jotka on varustettu ylitäytön estimillä. Mahdolliset hydrauliikka- ja voiteluaineet varastoidaan tukitoiminta-alueella lukittavassa kontissa. Sekajätteille ja rautaromulle osoitetaan oma varastointipaikka tukitoimintaalueella tai sen läheisyydessä. Sekajäte toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn itse tai paikallisen jätehuoltoyhtiön välityksellä. Rautaromu toimitetaan paikalliseen romuliikkeeseen tai palautetaan varaosatoimittajille. Ottamisalueen jätehuoltoon liittyvät asiat käsitellään tarkemmin ympäristölupahakemuksessa. 3.5 Ottamisalueen rajaukset ja varotoimenpiteet Ottamisalueen rajaus määräytyy asemakaavaehdotuksen mukaan siten, että louhittava alue seuraa kaavan tontti- / korttelialueiden rajoja. Pohjoisreunalla Nupurintietä vasten on kaavassa määritetty alue, joka tulee säilyttää luonnontilaisena. Ottamisalue ei ulotu ko. alueelle. Kaava-alueen keskiosassa on myös EV-alue, jossa ei suoriteta louhintaa. Sen sijaan vaiheen 4 länsiosassa (ottamisalueen läntisin osa) olevalla EV-alueella tullaan todennäköisesti suorittamaan louhintaa, koska alue on kaavassa myös esitetty hulevesien keräysalueeksi. Ottamisalueen raja seuraa alueen länsiosassa kiinteistörajoja (yksityiset kiinteistö) ilman suojavyöhykkeitä, sillä kaava määrää tonttien ulottumista kiinteistörajaan asti. Alueen läpi kulkee länsi-itäsuunnassa 20 kv sähkölinja. Linjan siirrosta sovitaan sitä hallinnoivan tahon (Caruna) kanssa erikseen ennen toiminnan aloittamista. Nupurintiehen on louhittavan alueen rajasta pienimmillään 30 m etäisyys ja moottoritiehen etäisyys on pienimmillään noin 70 m. Kulmakorventie sijaitsee lähimmillään välittömästi ottamisalueen vieressä. Tämä huomioidaan räjäytyksissä ja tarvittaessa liikenne pysäytetään räjäytysten ajaksi. Suurilta osin räjäytettävät alueet kuitenkin sijaitsevat suhteellisen kaukana ko. teistä (useita satoja metrejä toimittaessa alueen eteläosassa). Maa-ainesten ottosuunnitelma 11

16 3.6 Ottosuunnitelma ja tasot sekä toiminnan etenemissuunta Ottamisalue on pinta-alaltaan 39,8 ha. Ottamisaluerajauksen sisäpuolelle sijoittuvat kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot, myös tukitoiminnot sekä pintamaiden ja jalostetun kiviaineksen varastointialueet. Ns. suunnittelualue on tässä tapauksessa asemakaava-alue, sen pinta-ala on 70 ha. Suuri osa suunnittelualueesta on siis sellaista, jolla louhintaa ei suoriteta (mm. länsiosan yksityiset alueet sekä itäosan ja pohjoisosan EV-alueet). Alueen rajaukset ja viitteelliset vaiheistukset on esitetty kuvassa 3. Osittain kyseessä on hyvin matala louhinta, < 3 m. Koska pintamaapeitteen paksuudesta ei ole tarkkaa tietoa, on todennäköistä, että alavimmilla osilla louhittavaa kalliota ei ole lainkaan. Suurin osa louhittavasta kalliosta sijaitsee ottamisalueen itä- ja keskiosassa, jossa louhittava kerros on enimmillään noin m. Muutoin louhittavan kerroksen paksuus vaihtelee pääosin 5 8 m välillä. Ottamisalueen länsiosassa louhittavaa kalliota on yleisesti vähemmän, keskimäärin louhittava kerros on siinä kohdin alle 5 m. Kuva 3. Alueen rajaukset ja vaiheistukset Maa-ainesten ottosuunnitelma 12

17 Louhinta on vaiheistettu kolmeen viitteelliseen osa-alueeseen. Esitetystä vaiheistuksesta saatetaan poiketa esim. tuotantoteknillisistä syistä tai mikäli kaava-alueen rakentuminen sitä vaatii (kortteleiden, kunnallistekniikan tai katujen toteutusjärjestys). Tavoitteena on alkaa toteuttamaan tontteja louhinnan vielä jatkuessa muualla kaava-alueella. Vaiheessa 1 louhinta aloitetaan hankealueen itäosasta, vanhan teollisuusalueen (mm. betoniasema) länsipuolelta. Teollisuusalueen nykyiset toiminnot (vuokrasopimukset) ovat päättyneet tai päättyvät ennen louhinnan aloittamista, joten tämä avoinna oleva alue tullaan käyttämään vaiheen 1 louhintatoiminnan varastointi- ja murskauslaitoksen sijoitusalueena. Louhinta etenee vaiheessa 1 ensin länteen ja sitten sekä pohjoiseen että etelään. Pohjoisosaan rakennetaan hulevesien työnaikainen keräysallas heti kun se louhinnan etenemiseen nähden on mahdollista. Vaiheessa 2 louhitaan itäosan vanha teollisuusalue, joka on toiminut vaiheen 1 varasto- ja työskentelykenttänä. Kulmakorventie on siirrettävä tilapäiseen linjaukseen vaiheen 1 puolelle, sillä louhintaa tehdään myös nykyisen Kulmakorventien alueella (Kulmakorventien tuleva korko ja linjaus on määrätty asemakaavassa). Louhinta etenee lännestä idän suuntaan. Murskaus sijoittuu alussa vaiheen 1 puolelle. Vaiheessa 3 louhinta etenee länteen ja kohdistuu pääosin vanhan motocrossradan mukaiselle alueelle. Louhinta etenee länteen Ämmässuontiehen asti. Mahdollisesti louhitaan tulevan Letkatien linjaus ensimmäisenä, jos kadun rakentaminen halutaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla. Lännessä olevalla EV-alueella suoritetaan louhintaa tarvittaessa (kaavassa hulevesien käsittelyaluetta). Vaiheen 3 keskiosassa on myös EV-alue (Letkamäki) jossa louhitaan vain tarvittaessa (tarkentuu myöhemmin). Murskauslaitos ja varastointi keskittyvät vaiheen 3 alussa jo louhitun vaiheen 1 länsiosiin, myöhemmin murskaus siirtyy lännemmäksi. Louhinta tehdään normaalia louhintakalustoa käyttäen, jolloin kerrallaan räjäytettävän kentän paksuus on tavanomaisesti noin 5 15 m. Louhinta tehdään pääsääntöisesti miltei pystysuorana leikkauksena (7:1). Työnaikainen korkeusero louhoksen ylä- ja alareunan välillä on enimmillään noin 15 m. Suurilta osin louhintarintaukset ovat huomattavasti matalammat. Tässä vaiheessa on lähdetty siitä, että muodostuvia kalliorintauksia ei loivenneta esim. sijoittamalla maa-ainesta luiskaksi, sillä tämä veisi tilaa tulevilta tonteilta. Asia voi kuitenkin tarkentua kaava-alueen tarkempien toteutussuunnitelmien myötä. Alueen nykytilanne sekä toiminnan ohjeelliset etenemissuunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa sekä leikkauspiirustuksissa ja Louhinnan jälkeinen tilanne on esitetty piirustuksessa Louhintatasot Tämän ottosuunnitelman mukaiset louhintatasot perustuvat Kulmakorpi I alueen kunnallistekniikan ja esirakentamisen yleissuunnitelmaan, jota on laadittu vuonna Sen mukaiset tulevat tasot on esitetty myös asemakaavaehdotuskartassa. Maa-ainesten ottosuunnitelma 13

18 Alueen tuleva taso vaihtelee tasosta +53 alueen koilliskulmassa tasoon +65 alueen keskiosassa. Alueen keskiosasta länteen päin mentäessä tuleva taso taas laskee siten, että se ottamisalueen länsiosassa on tasolla +60. Irtilouhinta tullaan suorittamaan näitä tasoja 1 2 m syvemmälle. Louhinnan jälkeiset tulevat tasot on esitetty suunnitelmapiirustuksessa Kaava-alueen toteuttamisvaiheessa laaditaan erikseen tarkemmat tasaus-suunnitelmat. 3.8 Hulevesien hallinta Ottotoiminnan aikaiset hulevedet kerätään rakennettaviin syvennyksiin, joista ensimmäinen sijaitsee ottamisalueen koillispuolella (ks. piirustus ). Vedet ohjautuvat siitä olemassa olevaan ojaan alueen pohjoispuolella. Altaan tarkoitus on tasata virtaamia sekä selkeyttää vettä kiintoaineksesta. Altaissa kiintoaine laskeutuu pohjalle ja poisjohtuvat vedet ovat siten kirkkaampia. Louhinnan siirtyessä alueen länsiosaan toteutetaan työnaikainen hulevesiallas alueen länsiosaan. Tämä alue on kaavassa esitetty hulevesien keräysalueeksi, joten lopullinen järjestely voidaan mahdollisuuksien mukaan rakentaa jo louhinnan yhteydessä. Vedet ohjautuvat altaisiin painovoimaisesti, eikä pumppauksia tarvita, paitsi mahdollisesti vaiheen 1 alkuvaiheessa kunnes kallio saadaan puhkaistua koillisosassa. Hulevesialtaiden mitoituslaskelmia on esitetty tarkemmin YVA-selostuksessa olevassa erillisessä hulevesisuunnitelmassa. Louhintatyömaalla tullaan hulevesien käsittelyssä noudattamaan Espoon kaupungin ja HSY:n vuonna 2015 julkaisemaa työmaavesiopasta, jossa kerrotaan miten erilaisilla työmailla syntyvien vesien poistamisessa tulee menetellä, jotta vesistä ja niiden sisältämistä haitta-aineista ei aiheudu haittaa vesistöille. 3.9 Ottomäärä ja -aika Tämän suunnitelman mukaisella ottamisalueella on massalaskelmien mukaan louhittavaa kalliota yhteensä noin m3ktr. Arvioidut pintamaat on poistettu laskelmista. Todelliset massamäärät selviävät vasta pintamaapeitteen poiston jälkeen. Pinta-alat ja ottomäärät osa-alueittain on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Louhintamäärät osa-alueittain ja pinta-alat Vaihe Pinta-ala (ha) Ottomäärä (m 3 ktr) 1 21, , , YHTEENSÄ 39, Maa-ainesten ottosuunnitelma 14

19 Ottolupaa haetaan 10 vuodeksi. Keskimääräiseksi vuosittaiseksi ottomääräksi muodostuu näin ollen m 3 ktr. Käytännössä vuosittainen ottomäärä määräytyy kuitenkin pitkälti kiviaineksen kysynnästä, jota ei voida ennakkoon arvioida. Alueella ei ole rajattomasti varastotilaa, joten irrotettu louhe ja valmistettu murske tulee saada myyntiin. Vain pieni osa alueelta louhittavasta kiviaineksesta tullaan käyttämään kaava-alueen rakentamisessa. Alueella ei ole kohtia joita vaatisivat täyttömateriaalia. Tavoitteena on kuitenkin saada alue louhittua mahdollisimman nopeassa aikataulussa. YVAmenettelyssä vaikutuksia arvioitiin myös sen mukaan, että louhinta ja murskaus loppuunsaatettaisiin kolmessa vuodessa. Arvion mukaan näin nopeasti alue ei todennäköisesti saada louhittua kiviaineksen nyt vallitsevassa markkinatilanteessa Toiminta-ajat Louhinta ja murskaus on ympärivuotista. Toiminta-ajat ovat ns. Murausasetuksen mukaiset (sovelletaan ympäristölupa-asiassa). Murskauslaitoksen toiminta-aika on arkisin klo 07:00-22:00. Kallion porausta on arkisin klo 07:00-21:00 välisenä aikana. Louheen rikotusta on arkisin klo 8-18 välisenä aikana. Räjäytyksiä on noin 2-5 kertaa viikossa klo 8:00-18:00 välisenä aikana. Kuljetuksia ja kuormauksia on arkisin klo 6:00-22:00 ja satunnaisesti lauantaisin klo 7:00-18:00 välisenä aikana Jalostustoiminta ja varastointi Louhittu kiviaines murskataan ottamisalueelle pystytettävässä siirrettävässä murskauslaitoksessa. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisen kokoisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakautuma ovat määrätyt. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Ylisuuret lohkareet rikotaan ennen murskausta tavallisesti kaivinkoneeseen asennetulla hydraulisella iskuvasaralla. Tarvittaessa samanaikaisesti on käytössä kaksi murskauslaitosyksikköä. Murskauslaitoksen sijoituspaikka vaihtelee toiminnan edetessä. Toiminnan alkuvaiheessa se sijoitetaan alueen itäosaan vaiheen 2 mukaiselle alueelle, joka toimii alkuvaiheen varastointi- ja työskentelyalueena. Louhinnan edetessä laitos siirtyy sisään louhokseen louhitulle pohjatasolle. Laitos siirtyy sen jälkeen aina toiminnan mukana siten, että se sijoittuu mahdollisimman lähelle sen hetkistä louhintarintausta. Tällöin kallioseinämät vähentävät melun kantautumista louhosalueen ulkopuolelle. Laitoksen ympärille muodostuu myös varastokasoja, jotka samalla toimivat melusuojana. Murskauslaitoksen ohjeelliset sijoituspaikat on esitetty piirustuksessa Tarkemmat tiedot louhinnasta, rikotuksesta ja murskauksesta on esitetty ympäristölupahakemuksessa. Murskattu kiviaines välivarastoidaan ottamisalueelle eri raefraktioita sisältäviin varastokasoihin. Alkuvaiheessa varastointikenttä sijaitsee alueen länsiosassa, myöhemmin varastoinnin keskipiste siirtyy länteen louhinnan mukana. Tarkasti varastointialueita ei voida etukäteen suunnitella, koska kaava- Maa-ainesten ottosuunnitelma 15

20 alueen tonttien rakentaminen tullaan mahdollisesti aloittamaan louhinnan vielä jatkuessa muualla ottamisalueella. Tällöin varastokasat eivät saa olla rakentamisen tiellä. Mahdollisesti vaiheen 1 eteläosaa voidaan käyttää varastoinnin tarpeita varten pidempään. Varastokasojen korkeudet vaihtelevat ollen pääsääntöisesti 5 10 m. 4. OTTOTOIMINNAN JÄLKIHOITO 4.1 Yleistä Ottosuunnitelman mukainen louhinta kohdistuu asemakaavan teollisuuden ja varastoinnin sekä toimitila- ja toimistoalueille. Louhinta on alueen esirakentamista, eikä ns. perinteistä maisemointia tehdä ottotoiminnan jälkeen. Siten kasvualustaa ei perusteta alueelle eikä alueelle tehdä istutuksia, vaan louhittu pohjataso jätetään murskepintaiseksi. Kaava-alueen varsinaisen rakentamiseen liittyen kaupunki tekee erilliset suunnitelmat myöhemmin. On mahdollista, että osa alueelta poistettuja pintamaakerroksia voidaan hyödyntää alueella esim. mahdollisissa maisemavalleissa yms., mutta asiasta ei ole tässä vaiheessa tietoa. Rakentumisen myötä alue alueelle muodostuu asfaltoituja katuja, piha-alueita ja varastokenttiä. Kaavan pohjois- ja itäpuolisilla EV-alueilla ei suoriteta louhintaa. Kaava-alueen varsinaiset rakennussuunnitelmat valmistuvat myöhemmin, rakentamisen aikataulusta ei tässä vaiheessa ole tarkkaa tietoa. Ensisijaiset toimenpiteet varsinaisen louhintatoiminnan jälkeen on ottotoimintaan liittyvien laitteiden, työkoneiden, työmaaparakkien sekä muun ylimääräisen tavaran poistaminen alueelta. Tukitoiminta-alue puretaan ja varmistetaan, ettei haitta-aineita ole joutunut maaperään. 4.2 Louhinta-alueen reuna-alueet Louhitun alueen reuna-alueilla muodostuu miltei pystysuoria (kaltevuus n. 7:1) kallioleikkauksia, jotka korkeudeltaan pääosin ovat alle 6 m. Muutamassa kohdassa korkeuseroa on hieman enemmän, paikallisesti enimmillään noin 12 m. Reuna-alueilla olisi mahdollista rakentaa maa-aineksella luiskat esim. kaltevuuteen noin 1:2, jolloin näkyviin ei jäisi kallioseinämää eikä aitausta siltä osin tarvittaisi. Ongelmana luiskien kanssa on se, että ne vievät tilaa kaava-alueen tonteilta. Tämä saattaa muodostaa esteen luiskien rakentamiselle. Todennäköisesti luiskia ei siis rakenneta vaan putoaminen estetään aidoilla ja kaiteilla. Kallioseinämät rusnataan ja tarvittaessa verkotetaan, mikäli se turvallisuuden takia on tarpeen (esim. rikkonainen kallio). Mahdolliset verkotustarpeet ym. selviää louhinnan myötä. Louhinnan jälkeinen tilanne on esitetty suunnitelmapiirustuksessa Siinä on esitetty myös luiskan alareunan sijainti, mikäli luiskat rakennettaisiin kaltevuuteen 1:2. Maa-ainesten ottosuunnitelma 16

21 5. ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA JA TOIMEN- PITEET VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISEKSI 5.1 Yleistä Louhintahankkeen ympäristövaikutuksia on käsitelty kattavasti YVAselostuksessa, joka on esitetty ottosuunnitelman erillisenä liitteenä. Seuraavassa esitetään yhteenveto tunnistetuista vaikutuksista ja toimenpiteet näiden lieventämisestä. Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeesta muodostuu varsin vähän haittavaikutuksia eikä mitään sellaisia vaikutuksia, jotka muodostaisi esteen louhintahankkeen toteuttamiseksi. 5.2 Pintavesi Hankealueen luontainen hydrologia muuttuu kun johdetaan kaikki alueella muodostuvat hulevedet louhintavaiheesta riippuen joko alueen koillis- tai luoteisreunan hulevesien käsittelyalueille. Tämä pienentää etelään suuntautuvaa valuntaa, kun taas pohjoisessa sijaitsevan valtaojan virtaama jonkin verran kasvaa. Pohjoiseen suuntautuva valunta kasvaa enintään noin 1,5- kertaiseksi. Kasvulla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia. Virtaamat tasataan rakentamalla hulevesien keräyspisteet, jotka myös toimivat selkeytysaltaina (kiintoaine laskeutuu altaiden pohjalle ja poisjohdettava vesi on siten puhtaampaa). Työmaalla noudatetaan kaupungin ja HSY:n laatimaa työmaavesioppaassa annettuja ohjeita. Louhinnan yhteydessä ympäristöön vapautuu aina jonkin verran räjäytysaineiden sisältämiä nitraattiyhdisteitä. Kokemuksen mukaan louhosalueilla maastoon johdettavat vedet voivat olla emäksisiä ja typpipitoisia. Sen sijaan rehevöitymisen kannalta keskeistä ravinnetta, fosforia, vesissä on vähän. Aineet johtuvat pintavesien mukana ympäristön ojiin, tässä tapauksessa pohjoisen suuntaan (Nupurinjärvi). Typpiyhdisteiden pitoisuuslisäys tulee olemaan suurin hankealueen lähiojissa, joissa typpipitoisuus voisi keskivirtaamalla nousta noin 7-23 mg/l. Nupurinjärven alapuolisen Gumbölenjoen (Kvarnträsk yläpuoli) typpipitoisuuden arvioidaan nousevan enintään noin 2 mg/l ja alempana muutokset ovat vähäisiä (maksimi noin 0,1 mg/l). Oikealla ja ammattitaitoisella panostuksella ympäristöön vapautuvat typpipitoisuudet voidaan pienentää tehokkaasti. Räjähdysaineen räjähtämättä jääminen johtuu useimmiten huolimattomasta panostuksesta tai liian kosteasta räjähdysaineesta. Toiminnassa on kuitenkin pidettävä huolta, ettei työkoneista tai polttoaineen varastoinnista aiheudu haitta-aineiden päästöjä esimerkiksi onnettomuustilanteessa. Louhinnan vaikutukset pintavesiin on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 14. Maa-ainesten ottosuunnitelma 17

22 5.3 Pohjavesi Yleistä Koska alueella tehtävä louhinta on varsin matalaa (enimmillään m ja pääosin alle 8 m), on hankkeen pohjavesivaikutukset arvioitu jäävän hyvin vähäisiksi ja ne tulevat rajoittumaan hankealueelle ja sen välittömään lähiympäristöön. Hankealueen vaikutusalueella ei ole yksityiskaivoja tai pohjaveden määrästä tai laadusta riippuvaisia luontotyyppejä. Hankkeelle ei ole odotettavissa pohjavesiin kohdistuvia yhteisvaikutuksia Ämmässuo- Kulmakorven alueen muiden hankkeiden kanssa. Alueen pohjaveden pinnankorkeus on keskimäärin alemmalla tasolla kuin suunnitellut louhintatasot. Kallioperään imeytyvän veden mukana voi louhinta-alueilla pohjaveteen kulkeutua typenyhdisteitä, jotka ovat peräisin louhinnassa käytetyistä räjäytysaineista. Lisäksi louhinta voi aiheuttaa pohjaveden samentumista lähellä louhittavaa aluetta. Alueen pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat heikot eikä pohjavettä kulkeudu merkittävästi hankealueen ulkopuolelle. Mahdolliset vähäiset muutokset pohjaveden laadussa rajoittuvat pääosin hankealueelle ja sen välittömään lähiympäristöön. Hankealueen ulkopuolelle kulkeutuva pohjavesi sekoittuu hankealueen ympäristössä muodostuvaan pohjaveteen ja mahdolliset toiminnasta aiheutuneet pohjaveteen liuenneiden pitoisuudet laimenevat. Suurin riski alueen pohjavedelle ovat toiminnasta aiheutuvat mahdolliset öljyvuodot onnettomuustilanteessa. Pohjaveden pilaantumisen riski minimoidaan huolehtimalla työkoneiden kunnosta siten, että koneista ei vuoda öljyä ja polttoainetta. Työkoneita myös tarkkaillaan jatkuvasti, jotta mahdolliset öljyvuodot havaitaan välittömästi. Tukitoiminta-alue ylläpidetään vastuullisesti. Ottoalue ei sijaitse pohjavesialueella. Tarkemmin pohjavesiasiat on käsitelty YVA-selostuksen luvussa Maankaatopaikan suotovesien kulkeminen Kulmakorven vanha maankaatopaikka sijaitsee ottamisalueen eteläpuolella. Maankaatopaikan pohjoisosa ulottuu käytännössä ottamisalueen eteläreunalle. Maankaatopaikan eteläpuolella on Takapellon louhinta-alue, jossa louhinta on maankaatopaikan vieressä ulottunut syvimmillään tasolle noin Siellä kohdin suoritetaan parhaillaan maantäyttöä. Maankaatopaikka on aikanaan rakennettu olemassa olevan maanpinnan päälle. Osa täytöstä on läjitetty irtomaakerrosten päälle ja osa suoraan kalliolle. Maankaatopaikan alueella maanpinta on viettänyt pääosin etelään. Luonnonmaanpinta on ollut kaatopaikan pohjoisosassa tasolla noin ja alimmillaan eteläosassa tasolla noin +55. Korkeimmillaan maanpinta on ollut kaatopaikan pohjoisosan lähiympäristössä tasolla noin +73. Maankaatopaikka-alueen vesien luonnollinen purkusuunta on etelä. Maankaatopaikan suotovedet ohjautuvat nykytilanteessa myös etelään. Pohjaveden muodostuminen alueella on vähäistä johtuen alueen maaperäolosuhteista. Alueen maaperä koostuu pääosin kallioisista mäkialueista. Mäkien väliset laaksopainanteet ovat pääosin moreeni ja turvepeitteisiä. Maa-ainesten ottosuunnitelma 18

23 Kulmakorven maankaatopaikkaa on käytetty puhtaan ylijäämämaan kaatopaikkana, johon on otettu vastaan myös betoni- ja teräskappaleita, tiiltä, laastia, asfalttia, kantoja ja risuja. Lisäksi kaatopaikan alueelle on sijoitettu kivihiilen polton tuhkaa ja rikinpoiston lopputuotetta. Maakaatopaikalle sijoitettu tuhka on läjitetty hevosenkengän muotoiseksi tukipenkereeksi maankaatopaikan eteläreunalle. Maankaatopaikan suotovesien laadun kannalta merkittävimmät alueelle läjitetyt ainekset ovat tuhka, sekä rikinpoiston lopputuote, joista on todettu liuenneen suotovesiin mm. kloridia, sulfaattia, molybdeeniä ja bariumia. On tiedossa, että Kulmakorven maankaatopaikan suotovesiä on päässyt kulkeutumaan myös alueen pohjaveteen. Maankaatopaikan eteläpuolella olevissa pohjaveden havaintopisteissä on todettu paikoin merkkejä mm. kohonneesta ph-arvosta ja mm. bariumin ja kloridin pitoisuuksista, jotka johtuvat todennäköisesti alueelle läjitetystä tuhkasta. Kaatopaikan pohjoispuolella (eli tämän ottosuunnitelman mukaisella alueella) ei ole todettu vastaavia muutoksia. Maankaatopaikka-alueen pohjavesien päävirtaussuunta on etelään ja kaakkoon. Pohjaveden virtauksen vedenjakaja sijoittuu arviolta likimain maankaatopaikan pohjoispuolelle Kulmakorpi I asemakaavaehdotuksen-alueelle. Vedenjakaja jakaa pohjaveden virtauksen etelään ja pohjoiseen. Alueen pohjavesi ei muodosta yhtä laaja-alaista pohjavesimuodostumaa tai - esiintymää, vaan alueella esiintyy pohjavettä pääosin vähäisinä määrinä kalliopohjavetenä sekä maapohjavetenä kallioalueiden välisissä painanteissa. Laaksopainanteiden välillä ei pääsääntöisesti ole suoria pohjaveden virtausyhteyksiä vaan niitä jakavat osiin kalliokynnykset. Kulmakorpi I asemakaavaehdotuksen-alueella suunniteltu louhinta ulottuu maankaatopaikan läheisyydessä tasolle noin Tämä on noin 5-10 metriä nykyistä maanpintaa alempana. Suunniteltu louhinta jää paikoitellen myös ympäröivän maanpinnan tasolle. Louhinta tulee mahdollisesti kääntämään osin pohjaveden virtaussuunnan kohti louhittavaa aluetta. Lievää alenemista voi tapahtua niillä alueilla, joilla louhintatason ja ympäröivän maanpinnan korkeusero on suuri. Pohjaveden pintaa alentava vaikutus ei ulotu merkittävästi louhinta-alueen ulkopuolelle. Vaikutusalue rajautuu pääosin alueen välittömään lähiympäristöön. Melko pienialainen vaikutus johtuu siitä, että louhinta-alue on pohjaveden vedenjakaja-alueella, alue koostuu useista pienialaisista pohjavesiesiintymistä ja louhinta ulottuu maksimissaan hieman yli kymmenen metriä ympäröivää maanpintaa syvemmälle. Kulmakorven maankaatopaikka on louhinta-alueen välittömässä läheisyydessä. Maankaatopaikan pohjoiskärjen alueella pohjaveden virtaus voi kääntyä kohti louhittavaa aluetta. Tällä alueella maankaatopaikan suotovesiä voi kulkeutua louhitulle alueelle. Maankaatopaikka-alueelle läjitetty tuhka on sijoitettu pääosin maankaatopaikan eteläosaan ja tuhkan läpi suotautuneen veden kulkeutuminen louhinta-alueelle on siten epätodennäköistä. Maa-ainesten ottosuunnitelma 19

24 5.4 Melu Melua syntyy kallion porauksesta, louheen rikotuksesta, murskauksesta sekä lastauksista ja kuljetuksista. Kallion poraus tapahtuu kallion päältä, jolloin melu kulkeutuu ympäristöön usein esteittä. Murskaustoiminta sen sijaan tapahtuu louhosseinämien ja varastokasojen suojassa, jolloin ympäröivät kallioseinämät ja kasat vaimentavat merkittävästi melun kantautumista ympäristöön. Myös alueen ympärillä varastoitavat pintamaat toimivat samalla meluvalleina. Louhinnan ja murskauksen aiheuttamien melupäästöjen leviämistä alueen ympäristöön on tutkittu kattavasti melumallinnuksella. Laskentojen perusteella nykyinen tieliikenne (Turunväylä) on merkittävin melualtistuksen aiheuttaja Kulmakorven alueella. Suunniteltu louhinta ja murskaus eivät merkittävästi lisää nykyistä päiväajan melutasoa alueella. Vuoden 2014 melutaso kasvaa louhintaa ja murskausta lähinnä olevien asuinrakennusten kohdalla keskimäärin 0-3 db(a). Hankkeen murskauksesta ja porauksesta sekä rikotuksesta peräisin oleva melu ei missään tilanteessa ylitä melun ohjearvoja asutuksen kohdalla. Melupäästöjä minimoidaan toteuttamalla suojavalleja ja sijoittamalla murskauslaitos suojaisaan paikkaan kallioseinämien ja varastokasojen väliin. Myös louheen rikotus tehdään vain louhoksen sisällä kallioseinämien ja varastokasojen suojassa. Huolellisella räjäytyssuunnittelulla ja toteutuksella voidaan ylisuurten lohkareiden muodostumista vähentää, jolloin myös rikotuksen tarve vähenee. Toiminnan meluvaikutuksia on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Pöly Louhintahankkeen merkittävimmät vaikutukset ilmanlaatuun aiheutuvat pölypäästöistä (hiukkaspäästöistä). Pölyämistä aiheuttaa pääasiassa louheen murskaus, maa-ainesten lastaus/siirto sekä kuljetusliikenne alueella. Raskaat ajoneuvot nostattavat teistä pölyä. Lisäksi työkoneiden ja kuljetusliikenteen pakokaasupäästöistä aiheutuu vähäisessä määrin hiukkaspäästöjä. Kallion porausten ja räjäytysten osuus pölypäästöistä on vähäinen, vaikka räjäytyksessä syntyvässä pölypilvessä voi olla lyhytaikaisesti korkeitakin hiukkaspitoisuuksia. Pölyn leviäminen on vahvasti riippuvainen sääolosuhteista, joten tilanne vaihtelee miltei päivittäin. Sateisina vuodenaikoina pölyn leviäminen on ilman kosteudesta johtuen vähäistä. Pölypäästöjen ohjearvojen ylitys on YVA-selostuksessa arvioitu ulottuvan enimmillään noin 500 m etäisyydelle toiminta-alueesta, mikäli pölyntorjuntakeinoja ei käytettäisi. Pölyämisen haittoja voidaan kuitenkin lieventää vähentää pölyn syntymistä. Torjuntatoimenpiteillä on mahdollista alentaa murskauslaitoksen pölypäästöä noin 75 % käyttäen kiviaineksen kastelua murskausprosessissa, seulastojen kotelointeja sekä mahdollisimman pieniä kiviaineksen pudotuskorkeuksia. Liikenteen nostattaman pölyn rajoittamiseksi on käytettävissä ajoteiden kastelu tai suolaus, jolla saavutetaan nopeasti lähes 100 % vaikutus. Maa-ainesten ottosuunnitelma 20

25 Käyttämällä nykyaikaista murskauslaitteistoa ja toteuttamalla pölyntorjuntatoimenpiteitä hiukkasten raja-arvot asutuksen kohdalla eivät tule ylittymään alueella tehtävän louhinnan ja murskauksen seurauksena. Toiminnan pölyvaikutuksia on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Tärinä Räjäytykset aiheuttavat tärinää. Tärinää ja sen ympäristöhaittoja voidaan lieventää optimaalisella ominaispanostuksella. Sytytysjärjestelmä, kokonaisräjähdysainemäärä sekä räjäytyskentän koko vaikuttavat myös tärinän syntyyn ja voimakkuuteen. Louhintasuunnan ja räjäytysaineen valinnalla voidaan lieventää tärinän tasoa. Ennen louhinnan aloittamista on tehtävä riskianalyysi, jossa kartoitetaan tarvittavat toimenpiteet räjäytysten turvallisen suorittamisen varmistamiseksi. Toimenpiteisiin kuuluu mm. kiinteistöjen katselmustarpeen selvittäminen, räjäytyksissä syntyvien tärinöiden johtuvuuden selvittämistarpeen kartoitus sekä sopivien räjähdysmäärien käytön varmistaminen. Riskianalyysien perusteella määritetään tärinää mittaavalle heilahdusnopeudelle raja-arvot, joita ei saa ylittää räjähdystoiminnan aikana. Louhittava alue sijaitsee muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli 500 metrin etäisyydellä herkemmälle maapohjalle (savi tai siltti) rakennetusta asutuksesta. Tärinästä rakennuksiin aiheutuvat rakenteelliset vauriot ovat epätodennäköisiä. Tärinä-asiat on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa Maisema ja luonto Louhinta aiheuttaa luonnollisesti muutoksia lähimaisemakuvaan, sillä alueen topografia muuttuu. Muutos on kuitenkin suhteellisen vähäinen, sillä maasto alenee enimmilläänkin vain noin m. Laajempaa maisemakokonaisuutta tarkasteltaessa louhinnan vaikutukset jäävät vähäisiksi ja paikallisiksi. Hankkeen toteuttamisella ei ole vaikutuksia kulttuuriympäristöihin, sillä hankealueelta ei ole näkyvyyttä lähiympäristön kulttuuriympäristökohteisiin. Kaava-alueen pohjoispuolinen reuna-alue jää louhimatta, mikä osaltaan vähentää muutosten näkymistä pohjoisesta katsottuna. Hankkeen luontoarvoihin ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Hankealueella tai sen vaikutusalueelta ei tunneta merkittäviä linnustokohteita tai uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Luonnonsuojelullisesti merkittäviin kohteisiin kuuluu hankealueen itäpuolelle sijoittuva Kakarlammen luonnonsuojelualue, johon louhinnalla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia haitallisia vaikutuksia. Hankkeen maisemavaikutukset on käsitelty YVA-selostuksen luvussa 16 ja luontovaikutukset luvussa 15. Maa-ainesten ottosuunnitelma 21

26 6. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA 6.1 Pohja- ja pintavesi Alueella on käynnissä Ämmässuo-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailu, jossa seurataan pinta- ja pohjavesien, sekä täyttöjen sisäisten vesien ja viemäröitävien vesien laatua. Osa yhteistarkkailussa mukana olevista tarkkailupisteistä sijoittuu lähelle Kulmakorpi I hankealuetta. Lähialueen olemassa olevat pohjavesiputket on esitetty kuvassa 4. Kulmakorpi I:n louhintahanke ehdotetaan liitettäväksi Ämmässuo-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun ennen toiminnan aloittamista. Louhinnan vaikutuksia on parhaiten tarkkailtavissa seuraavista pohjavesiputkista: 207A, 206A, 253/07, 40, 46/05 ja 35A. Uusia pohjavesiputkia ei ehdoteta asennettavaksi tämän suunnitelman mukaisen louhintatoimintaan liittyen. Hankkeen liittämisestä yhteistarkkailuohjelmaan tehdään myöhemmin erillinen suunnitelma. Suunnitelmassa esitetään: - tarkkailupisteet (pohjaveden havaintoputket, yksityiskaivot, pintaveden havaintopisteet ja sisäisen veden havaintopisteet) - näytteenottotiheys - käytettävät laboratorioanalyysit (ns. yhteistarkkailun määritysvalikoimat) - mittaukset. Näytteenotto ja raportointi toteutetaan yhteistarkkailun ohjeistuksen mukaisesti. Suunnitelma toimitetaan hyväksyttäväksi ympäristöviranomaisille ennen toiminnan aloittamista. 6.2 Melu- ja pölytarkkailu Alueella ehdotetaan suorittavaksi kertaluonteisia melumittauksia joilla varmistetaan, etteivät melun ohjearvot ylity häiriintyvissä kohteissa. Koska alue sijaitsee moottoritien vieressä, on taustamelu jatkuvasti merkittävä. Tietyissä asuintaloissa melun ohjearvot ylittyvät huomattavasti jo moottoritieliikenteen takia. Louhintahankkeeseen liittyvät melumittaukset olisi suotavaa tehdä siten, että ensin mitataan alueen keskimelutasoa ennen louhinnan ja murskauksen käynnistämistä, jotta saadaan taustamelun taso selvitettyä. Melun leviäminen on voimakkaasti riippuvainen tuulen suunnasta ja voimakkuudesta. Alustavasti melumittauksia tehtäisiin kolmessa pisteessä (ks. kuva 4). Seurantapiste nro 1 on Arkiniitynpolulla tai Arkiniityntiellä, piste 2 Histassa ja piste 3 Kolmperässä. Tarkat seurantapaikat selviävät ennen mittauksia, kun tilanne on selvitetty paikan päällä. Mittauspaikka tulee olla sellainen, johon melu toiminta-alueesta eniten kulkeutuu (huomioitava maastonmuodot ym.). Ensimmäinen mittaus tehdään heti toiminnan alkuvaiheessa pisteissä 1 ja 2. Piste 3 (Kolmperä) sijaitsee noin 1,4 km louhinnan aloituskohdasta ja on Maa-ainesten ottosuunnitelma 22

27 selvää, ettei melu tällä etäisyydellä ylitä ohjearvoa. Pisteessä 3 melumittaus tehdään vasta sitten, kun louhinta etenee vaiheeseen 3. Mittaukset tehdään yhden päivän aikana, jolloin kaikki toiminnot (poraus, rikotus, murskaus) ovat samanaikaisesti käynnissä. Mittaukset voidaan uusia esim. kahden vuoden välein, jolloin saadaan selville melutilanteen kehittymistä toiminnan edetessä. Mittauksia jatkuvilla melumittareilla ei tehdä. Alueella on niin paljon taustamelua (mm. moottoritie), että murskausmelu olisi erittäin vaikeaa erotella muusta taustamelusta jatkuvilla automaattimittareilla. Ennen mittauksia laaditaan tarvittaessa tarkempi mittaussuunnitelma, joka hyväksytetään kaupungin valvontaviranomaisella. Pöly-/hiukkasseurantaa ei ehdoteta tehtäväksi. Häiriintyvät kohteet sijaitsevat riittävän kaukana ja käyttämällä pölyntorjuntakeinoja murskausprosessissa (kastelu) pöly ei tule kantautumaan asutukselle asti siten että hiukkasten raja-arvot ylittyisivät. Kuva 4. Ehdotetut meluseurantapisteet on esitetty punaisilla ympyröillä (1-3). Tarkat mittauspisteet määritetään ennen mittausten suorittamista. Kartassa on lisäksi esitetty olemassa olevat pohjaveden tarkkailuputket (Ämmässuo-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailu). Maa-ainesten ottosuunnitelma 23

28 7. YHTEENVETO Suunnittelukohde on Kulmakorpi I asemakaava-alue, joka sijaitsee Espoon kaupungissa Espoonkartanon kylässä Kolmperän kaupunginosassa. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus sijaitsee suunnittelualueen lounaispuolella, Ämmässuon vanha maankaatopaikka sijaitsee alueen länsipuolella ja Kulmakorven vanha maankaatopaikka sijaitsee alueen kaakkoispuolella. Toiminnassa oleva Takapellon maankaatopaikka sijaitsee kauempana kaakossa ja Kalliosuon maantäyttöalueen toiminnassa oleva jatke-alue rajoittuu tämän suunnitelman mukaiseen suunnittelukohteeseen. Suunnitelma koskee kiinteistöjä RN:o , RN:o , RN:o ja RN:o Kiinteistöt ovat Espoon kaupungin omistuksessa. Maa-ainesten otolla (kallion louhinnalla) mahdollistetaan Kulmakorpi I:n asemakaava-alueen rakentaminen kaavan mukaiseksi työpaikka-alueeksi. Alueen louhiminen on välttämätön edellytys kaava-alueen toteuttamiseksi ja tehtävä louhinta on tulevien kortteleiden ja tonttien esirakentamista. Louhintatasot perustuvat asemakaavaan ja aiemmin tehtyyn kunnallistekniikan yleissuunnitelmaan. Asemakaava on tarkoitus saattaa valtuuston hyväksyttäväksi kevään 2016 aikana. Hankealueella on aiemmin ollut motocrossrata sekä itäosassa on ollut muuta yritystoimintaa (mm. betoniasema). Muutoin louhittava alue on metsäaluetta. Kaava-alueen länsiosassa on yksityisomistuksessa olevaa yritysaluetta, johon tämän suunnitelman mukainen louhinta ei kohdistu. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä louhittavan alueen länsipuolella Kolmperässä, jossa on sekä vakituista että vapaa-ajan asutusta. Ottamisalueen itäpuolella lähin asuintalo on noin 600 m etäisyydellä (Arkiniitynportti). Ottamisalueen rajaus määräytyy asemakaavaehdotuksen mukaan siten, että louhittava alue seuraa kaavan tontti- / korttelialueiden rajoja. Ottamisalue on pinta-alaltaan 39,8 ha. Ottamisaluerajauksen sisäpuolelle sijoittuvat kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot, myös tukitoiminnot sekä pintamaiden ja jalostetun kiviaineksen varastointialueet. Suurin osa louhittavasta kalliosta sijaitsee ottamisalueen itä- ja keskiosassa, jossa louhittava kerros on enimmillään noin m. Muutoin louhittavan kerroksen paksuus vaihtelee pääosin 5 8 m välillä ja paikoin (varsinkin lännessä) louhintakerros on vieläkin matalampi. Paikoin louhittavaa kalliota ei todennäköisesti ole lainkaan. Louhinta on vaiheistettu kolmeen viitteelliseen osa-alueeseen. Esitetystä vaiheistuksesta saatetaan poiketa esim. tuotantoteknillisistä syistä tai mikäli kaava-alueen rakentuminen sitä vaatii (kortteleiden, kunnallistekniikan tai katujen toteutusjärjestys). Louhinta aloitetaan alueen itäosasta, josta se etenee länteen ja myöhemmin etelään ja pohjoiseen. Alkuvaiheessa itäosan käytöstä poistettu teollisuusalue käytetään varasto- ja työskentelyalueena. Vaiheessa 2 louhitaan alueen itäosa ja Kulmakorventie siirtyy louhinnan myötä uuteen linjaukseen ja tasoon. Työnaikana Kulmakorventie siirretään tilapäisesti kulkemaan jo louhitun alueen (vaihe 1) läpi. Vaiheessa 3 louhinta etenee edelleen länteen Ämmässuontiehen asti. Kuljetukset suuntautuvat Kulmakorventielle ja siitä edelleen Nupurintielle ja Turunväylälle. Alueen tuleva taso vaihtelee tasosta +53 alueen koilliskulmassa tasoon +65 alueen keskiosassa. Alueen keskiosasta länteen päin mentäessä tuleva taso Maa-ainesten ottosuunnitelma 24

29 taas laskee siten, että se ottamisalueen länsiosassa on tasolla +60. Irtilouhinta tullaan suorittamaan näitä tasoja 1 2 m syvemmälle. Alueella on louhittavaa kalliota yhteensä noin m 3 ktr. Tarkka määrä selviää vasta sitten kun pintamaapeite on poistettu. Louhittu kiviaines murskataan ottamisalueelle pystytettävässä siirrettävässä murskauslaitoksessa. Laitos siirtyy louhinnan edetessä siten että se aina sijoittuu mahdollisimman lähelle sen hetkistä toiminta-aluetta. Louhinnan jälkeen, ja mahdollisesti jo sen aikana, alue rakentuu kaavan mukaiseksi työpaikka-alueeksi. Perinteistä maisemointia ei siten tehdä, vaan louhinnan jälkeen pohja jää murskepintaiseksi. Louhitun alueen reunaalueilla muodostuu miltei pystysuoria (kaltevuus n. 7:1) kallioleikkauksia, jotka korkeudeltaan pääosin ovat alle 6 m. Muutamassa kohdassa korkeuseroa on hieman enemmän, paikallisesti enimmillään noin 12 m. Reunaalueilla olisi mahdollista rakentaa maa-aineksella luiskat esim. kaltevuuteen noin 1:2, jolloin näkyviin ei jäisi kallioseinämää eikä aitausta siltä osin tarvittaisi. Tämä kuitenkin veisi tilaa tulevilta tonteilta, mikä ei välttämättä ole suotavaa. Todennäköisesti luiskia ei siis rakenneta vaan putoaminen estetään aidoilla ja kaiteilla. Kallioseinämät rusnataan ja tarvittaessa verkotetaan, mikäli se turvallisuuden takia on tarpeen. Ramboll Finland Oy Oscar Lindfors FM, projektipäällikkö Marika Vaittinen DI Maa-ainesten ottosuunnitelma 25