BOX SIPOO. Maa-ainesten ottosuunnitelma PÄIVITETTY

Transkriptio

1 BOX SIPOO Maa-ainesten ottosuunnitelma PÄIVITETTY Kiinteistöt Kullovägen RN:o Hagens RN:o Johans RN:o Työ nro

2 PÄIVITETTY SISÄLLYSLUETTELO 1 HANKKEEN KUVAUS YLEISTÄ KIINTEISTÖT LUPATILANNE JA LÄHIALUEEN MUUT TOIMINNOT HANKKEEN PERUSTELUT JA TAVOITTEET ALUEKUVAUS KAAVOITUS TOPOGRAFIA JA MAISEMA MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ RIKKONAISUUSVYÖHYKKEET LUONTO JA SUOJELUALUEET ASUTUS POHJAVESI PINTAVESI OTTOTOIMINNAN KUVAUS SUUNNITELMAN KARTTA-AINEISTO SUOJAVYÖHYKKEET VALMISTELEVAT TOIMENPITEET Pintamaiden poisto (kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma) Tukitoiminta-alueen perustaminen LIIKENNÖINTIJÄRJESTELYT OTTOALUE JA VAIHEISTUS OTTOTASOT OTTOMÄÄRÄ JA -AIKA SEKÄ MAA-AINEKSEN KÄYTTÖTARKOITUS TOIMINTA-AJAT JALOSTUSTOIMINNAT JA VARASTOINTI VAROTOIMENPITEET JÄLKIHOITO ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA JA TOIMENPITEET HAITTOJEN LIEVENTÄMISEKSI POHJAVESI PINTAVESI MAISEMA JA LUONTO PÖLY MELU YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU POHJAVEDEN TARKKAILU Tarkkailuputket ja kaivot Pohjaveden pinnan korkeustarkkailu Pohjaveden laaduntarkkailu Näytteiden analysointi ja tulosten raportointi PINTAVEDEN TARKKAILU MUU TARKKAILU MUITA NÄKÖKOHTIA YHTEENVETO... 27

3 PÄIVITETTY (28) LIITTEET Liite 1 Liite 2.1 Liite 2.2 Liite 2.3 Liite 3.1 Liite 3.2 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Erillinen liite Sijainti- ja maastokartta Kiinteistörekisterikartta Rajanaapurien yhteystiedot Kohdekiinteistöjen lainhuutotodistukset Ote Boxin osayleiskaavasta Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava Pohjavesi- ja suojelualuekartta Asennetun pohjavesiputken putkikortti Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmalomake Pintavesivaikutusten täydennysselvitys ELY-keskuksen lausunto YVA-selostuksesta Hulevesiselvitys YVA-selostus PIIRUSTUKSET S1 Nykytilanne 1:2000 S2 Lopputilanne 1:2000 S3 Leikkaus A-A 1:2000 / 1:500 S4 Leikkaukset B-B ja C-C 1:1000 / 1:500 S5 Leikkaukset D-D ja E-E 1:1000 / 1:500 S6 Leikkaus F-F 1:1000 / 1:500 Alkuperäistä päivättyä ottosuunnitelmaa on päivitetty Kiinteistörajat ja -tunnukset ovat osittain muuttuneet ja ottoalueen rajaus on muuttunut etelänurkassa (luo-alue). Lisäksi on suunnitelmatekstiin tehty joitakin muita tarkennuksia. Päivitetyt kohdat on esitetty kursiivilla tekstityylillä.

4 PÄIVITETTY (28) 1 HANKKEEN KUVAUS 1.1 Yleistä Suunnittelukohde sijaitsee Boxin kylässä Sipoossa. Helsinki-Porvoo moottoritie (vt 7) kulkee suunnittelualueen pohjoispuolella ja välittömästi alueen itäpuolella kulkee uusi lokakuussa 2011 käyttöön otettu Kilpilahteen vievä tie, Kilpilahdentie (tie 11746). Porvoon ja Sipoon kuntaraja kulkee heti suunnittelualueen itäpuolella. Porvoon keskustaan on etäisyyttä noin 16 km ja Helsinkiin on etäisyyttä noin 30 km. Alueen sijainti- ja maastokartta on esitetty liitteessä 1. Maa-ainesten ottohankkeen (kallion louhinta) osalta käynnistettiin YVAmenettely vuonna Menettelyssä tarkistettiin toteuttamatta jättämisvaihtoehdon lisäksi kolmea toteutusvaihtoehtoa (1, 2 ja 2-). Vaihtoehdoissa 1 ja 2 ottoa suunniteltiin tehtäväksi kahdella osa-alueella (A ja B), joiden pinta-ala yhteensä oli noin 71 ha. Ottomäärä vaihteli ottotasosta riippuen ollen 6,0-11,2 milj. m 3 ktr. Vaihtoehdossa 2- ottoa oli vain osaalueella A, alimman ottotason ollessa +15 ja ottomäärä 6 milj. m 3 ktr. YVA-menettely on päättynyt Uudenmaan ELY-keskuksen annettuaan lausuntonsa YVA-selostuksesta. Lausunto on esitetty kokonaisuudessaan tämän suunnitelman liitteessä 8. Yhteysviranomainen totesi lausunnossaan, että arviointiselostus oli käsitelty YVA-lainsäädännön vaatimalla tavalla ja se täytti arviointimenettelylle asetetut vaatimukset (YVAasetus 10). Lausunnossa esiintuodut huomautukset on otettu huomioon tässä ottosuunnitelmassa. Tämä ottosuunnitelma on laadittu alueelle A (YVA:n vaihtoehto 2- mukaiselle alueelle), johon nyt haetaan maa-ainesten ottolupaa. Ottoalueen rajaus on pääpiirteissään YVA:ssa esitetyn osa-alueen A mukainen, mutta pieniä tarkennuksia rajaukseen on tehty ja ottotasoa on nostettu YVA:ssa esitetystä. Ottoalue on jaettu kahteen osa-alueeseen; pohjoiseen osaalueeseen sekä eteläiseen osa-alueeseen, alueita erottaa toisistaan painanne-alue, jossa ei suoriteta louhintaa. Louhinta ei myöskään ylety kaavan luo-alueelle suunnittelualueen eteläosassa/-puolella. Suunnitelman mukaisen ottoalueen, eli louhittavan alueen, pinta-ala on yhteensä 32,6 ha (pohjoinen osa-alue 7,6 ha ja eteläinen 25,0 ha). Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot (mm. pintamaiden varastointi) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 36,4 ha. Ns. suunnittelualue on ottamisaluetta suurempi, noin 44,6 ha. Suunnittelualue seuraa osittain kiinteistörajoja. Ottamisalueen ja suunnittelualueen välisellä alueella ei kuitenkaan ole ottotoimintaan liittyviä toimintoja. Suunnitelmaa ei ole laadittu YVA:n alueen B mukaiselle alueelle, eikä kyseistä aluetta käsitellä tässä suunnitelmassa. Tässä ottosuunnitelmassa ei selosteta yksityiskohtaisesti kaikkia ympäristöön liittyviä kuvauksia, ottotoiminnan vaikutuksia yms., sillä kyseiset asiat on käsitelty YVA-selostuksessa. Tarvittaessa viitataan suoraan YVAselostukseen sekä siinä esitettäviin tietoihin ja kuviin.

5 PÄIVITETTY (28) Maa-ainesten ottoluvan hakijana on Rudus Oy, jossa yhteyshenkilönä toimii Hanna Luukkonen. Maa-ainesten ottosuunnitelma on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä. 1.2 Kiinteistöt Suunnitelman mukainen ottotoiminta kohdistuu kiinteistölle Kullovägen RN:o , Hagens RN:o ja Johans RN:o Kiinteistöt ovat yksityisessä omistuksessa, Rudus Oy on laatinut esisopimukset kiinteistönomistajien kanssa koskien maa-ainesten ottoa. Ottosuunnitelman kohteena olevilla kiinteistöillä on yhteensä 9 rajanaapuria, joista kolme on yleisiä teitä (moottoritie ja Kilpilahdentie (2 kiinteistöä)). Yleisten teiden toisella puolella on lisäksi 8 kiinteistöä, joita voidaan pitää rajanaapureina. Naapurikiinteistöt ovat lähinnä maa- ja metsätalousalueita, asutusta niillä ei ole. Kiinteistörekisterikartta, ottotoiminnan kohteena olevien kiinteistöjen lainhuutotodistukset sekä naapurikiinteistöjen omistajien yhteystiedot on esitetty suunnitelman liitteissä Lupatilanne ja lähialueen muut toiminnot Suunnitelman mukaisella alueella ei ole ollut maa-ainesten ottotoimintaa aiemmin eikä alueelle ole myöskään haettu lupia. Alueen kaakkoispuolella noin 500 m etäisyydellä sijaitsee Metsäpirtin kompostointikeskus. Kilpilahden teollisuusalue sijaitsee ottoalueesta noin neljän kilometrin päässä kaakossa. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy on rakentamassa ottoalueen itäpuolelle, Porvoon kaupungin puolelle lähimmillään noin 150 m ottoalueesta, uutta jätekeskusta. Louhintatyöt ovat alueella käynnissä. Lisäksi Rudus Oy:lla on jätekeskusalueen eteläpuolella maa-ainesten ottotoimintaa kiinteistöillä RN:o 1:130 ja RN:o 1:129. Kilpilahteen vievän uuden tien (Kilpilahdentie) varteen on suunniteltu ympäristötekniikan keskusta. Tämän ottosuunnitelman mukainen ottoalue sijoittuu ko. alueelle. 1.4 Hankkeen perustelut ja tavoitteet Hankkeen tavoitteena on louhia alueen kallioaluetta ja jalostaa mursketta rakennusmateriaaliksi. Samalla ottotoiminta on alueen esirakentamista, sillä ottotoiminnan kohteena oleva alue on osayleiskaavassa osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi. Louhinta on välttämätöntä, jotta alueelle myöhemmin voidaan rakentaa kaavan mukaista toimintaa.

6 PÄIVITETTY (28) Tehdyssä YVA-menettelyssä ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka muodostuisivat esteiksi maa-ainesten ottotoiminnalle hakemuksen mukaisella alueella (eli alueella A). Toiminnasta aiheutuvien pöly- ja melupäästöjen raja-arvot eivät tule ylittymään häiriintyvissä kohteissa. Alueella ei ole havaittu suojeltavia luontotyyppejä tai eläimistöä ja vaikutukset maisemakuvaan ovat suhteellisen vähäiset. Alue sijaitsee erittäin hyvien liikenneyhteyksien varrella (Kilpilahdentie ja moottoritie), eivätkä kuljetukset ohjaudu asutusalueiden läpi. Alue on POSKI-selvityksessä luokiteltu maa-ainesten ottoon soveltuvaksi alueeksi (M) (kuva 1). Alueen luokittelu perustuu GTK:n määrittelemiin kallioperän kiviainesalueisiin. Uudenmaan ympäristökeskus (nyk. ELYkeskus) on tehnyt alueella luontoinventoinnin, jonka mukaan alueella ei havaittu maa-aineslain, luonnonsuojelulain tai metsälain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä, eikä muita luontoarvoja. Asutuksen läheisyys tai muu maankäyttö ei myöskään aiheuttanut selvityksessä estettä kiviaineksen otolle. Lisäksi alue on vaihemaakuntakaavassa esitetty kokonaisuudessaan maa-aineksen ottoalueeksi. Kuva 1. Ottoalue (punainen ympyrä) on Poski-selvityksessä esitetty maa-ainesten ottoon soveltuvaksi alueeksi (vihreä merkintä) Edellä mainitun perusteella suunnitelman mukainen alue soveltuu maaainesten ottoon hyvin. Ottotaso ja kallistukset on suunniteltu siten, että alueelle kerääntyvät vedet poistuvat alueelta painovoimaisesti ilman pumppausta toiminnan loputtua. Ottotoiminnan jälkeen alue on rakennettavissa kaavan mukaisille toiminnoille.

7 PÄIVITETTY (28) 2 ALUEKUVAUS 2.1 Kaavoitus Ottosuunnitelman mukainen ottoalue sijaitsee Boxin kylätaajaman osayleiskaavassa miltei kokonaan T-alueella, eli teollisuus- ja varastoalueella. Kaavamääräysten mukaan alue on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi. Alueen tasaaminen maa-aineksenotolla loppukäytön vaatimuksia vastaavaksi on sallittua. Aivan lounaisosassa ottoalue sijoittuu M-alueella, eli maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Maa-ainesten otto ei ole erikseen kielletty M-alueella. Osittain ottoalue sijaitsee myös jätteenkäsittelyalueen suojavyöhykkeellä (ej). Sipoon valtuusto on päätöksellään hyväksynyt Boxin osayleiskaavan. Kaava on tullut voimaan Sipoon yleiskaavassa 2025 (valtuusto hyväksynyt ) ottoalue on merkitty TP-merkinnällä, eli teollisuus- ja varastoalueeksi. Sipoon yleiskaava 2025 kuulutettiin lainvoimaiseksi , ja korvaa aiemmat yleiskaavat. Itä-Uudenmaan hyväksytyssä maakuntakaavassa (vahvistettu ) ottoalue on kokonaisuudessaan kiviainesten ottoaluetta (EO/k) ja teollisuusaluetta. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä , alue on teollisuusaluetta. Porvoon puolella (ottoalueen itäpuolella) on voimassa Sköldvikin osayleiskaava (vahvistettu vuonna 1988). Sköldvikin osayleiskaava on osittain kumottu vuonna 2007 Kilpilahden uuden tieyhteyden takia. Kaavan uudistaminen on käynnistetty, osayleiskaavaluonnoksen laatiminen on aloitettu vuonna Kaavaotteet on esitetty YVA-selostuksen luvussa 3.4 (s ). Lisätietoa kaavoituksesta on myös esitetty YVA-selostuksen luvussa Ote Boxin kylätaajaman osayleiskaavasta ja vaihemaakuntakaavasta on myös esitetty suunnitelman liitteessä Topografia ja maisema Ottoalue ja sen lähiympäristö on topografialtaan melko vähän vaihtelevaa kalliomaastoa. Ottoalueen kohdalla maanpinta kohoaa korkeimmillaan tasoon +41 (eteläinen osa-alue), ottoalueen reunoilla maanpinta on pääosin tasolla Kilpilahdentien tasaus ottoalueen kohdalla on noin ja moottoritie tasolla noin +18. Ottoalueen länsi- ja eteläpuolella olevat kallioalueet kohoavat niin ikään korkeimmillaan tasoon noin Kalliokohoumien välillä olevat painanteet (ja ojat) ovat yleisesti tasolla Ottoalueen itäpuolella kulkeva Kullobäcken on tasolla noin +14. Alueen topografia on havainnollistettu kuvin YVA-selostuksen kappaleessa 6.2 (s. 30).

8 PÄIVITETTY (28) Karut kalliomäet kuvaavat alueen rakennetta. Kalliokumpareiden reunamilla on kuusivaltaista metsikköä. Ottoalueen reunamilla on neljä pienialaista peltoa. Tiheästä metsäpeitteestä sekä pinnanmuotojen pienmuotoisuudesta johtuen ottoalue ei juuri erotu ympäröivästä maisemasta muuta kuin peltoaukeiden kohdilta. Korkeuserot jäävät alueella melko pieniksi. Esimerkiksi uudelta Kilpilahdentieltä näkymä ottoalueelle on osittain rajoitettu suojapuuston myötä (kuva 2). Maisema-aspektit on tarkastelu yksityiskohtaisemmin mm. sovitekuvilla YVA-selostuksen luvussa (s.63-69). Kuva 2. Uuden Kilpilahdentien ja ottoalueen välissä kasvaa puustoa. 2.3 Maa- ja kallioperä sekä rikkonaisuusvyöhykkeet Ottoalueen kohdalla kallion maapeitteet ovat pääosin ohuet, alle metrin paksuiset. Avokalliota esiintyy korkeimmilla kohdilla, alavimmilla kohdilla maakerroksia on enemmän. Pintamaakerrokset koostuvat lähinnä humuksesta ja moreenista. Pohjoisen ja eteläisen osa-alueen välissä sekä kallioalueiden painanteissa esiintyy moreenikerroksia, joiden paksuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Ottoalueen eteläpuolella sijaitsevalla Smalkärretin ja Storkärretin alueella esiintyy maaperäkartan mukaan liejua sekä paikoin turvetta. Alueen maaperäkartta on esitetty kuvassa 3. Pintamaiden käsittelyä ottotoiminnassa on käsitelty suunnitelman luvussa Alueen kallioperä koostuu graniitista ja kvartsi-maasälpägneissistä. Maastokartoituksen perusteella kyseinen kivilaatu on myös graniittista migmatiittia, joka on vain maasälpärikkaampaa ja kiilleköyhempää kuin ympäröivä kivilaatu. Boxin alueen kallio on haurasta harvarakoista seoksista kalliolaatua (Se1/h). Vallitseva rakoilutyyppi on harvarakoinen horisontaalinen laattarakoilu. Ottoalueella ei ole merkittäviä ruhjeita tai heikkousvyöhykkeitä. Osa-alueiden välissä (painanne) kulkee kallioperän heikkousvyöhyke, kyseinen alue jää ottotoiminnan ulkopuolelle. Lisätietoja kalliolaadusta ja rikkonaisuusvyöhykkeistä on esitetty YVA-selostuksen luvussa 6.3 (s ).

9 2.4 Luonto ja suojelualueet MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA PÄIVITETTY (28) Alueen luonnonolosuhteita on tutkittu eri vuosina mm. kaavoituksen sekä YVA-menettelyn yhteydessä. Selvitysten mukaan hankealueen pohjoisosan kalliot ovat valtaosin nuoren varttuvan sekametsän peittämiä (kuva 4). Kasvillisuudessa on tavanomaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajistoa. Notkelman (osa-alueiden välissä) eteläpuolella on laajalti harvapuustoisia kallioita ja myös avokallioita. Niillä kasvaa kuivien kankaiden ja karujen kallioalueiden kasvillisuutta. Luonteenomaisia lajeja ovat ahosuolaheinä, metsälauha, kanerva sekä poronjäkälät ja isohirvenjäkälä. Avokallioilla ja niiden tuntumassa kasvaa matalaa kalliomännikköä. Rinteillä kasvaa paikoin hakkuiden jäljiltä tiheäkasvuista nuorta koivua, mäntyä ja kuusta. Hankealueelta tai sen läheltä ei ole tiedossa havaintoja uhanalaiseksi säädetyistä eläin- tai kasvilajeista. Alueella ei ole liito-oraville tai lepakoille erityisen hyvin sopivia metsiä. Tarkemmat tiedot luonnonolosuhteista ja ekologisista yhteyksistä on esitetty YVA-selostuksen luvuissa 6.6 (s ) ja 8.7 (s.58-63). Ottoalue (alue A) ei sijaitse ekologisella ydinalueella eikä sen läpi kulje ekologisia yhteyksiä. Kuva 3. Alueen maaperäkartta

10 PÄIVITETTY (28) Lähin luonnonsuojelualue on Boxin suot, joka on Natura-alue (FI ) ja kuuluu lisäksi soiden suojeluohjelmaan. Boxin soiden Natura alue muodostuu kolmesta erillisestä suoalueesta joista lähimmät, Stormossen ja Fågelmossen, sijaitsevat ottoalueesta noin 1,5 km etäisyydellä etelään/kaakkoon. Suojelualueet on esitetty kartalla suunnitelman liitteessä 4. Ottoalueen lounaispuolelle sijoittuu Boxin osayleiskaavassa arvokkaaksi luontokohteeksi luokiteltu lehto. Alue jää ottotoiminnan ulkopuolelle (etäisyys 50 m). Kuva 4. Kuusivaltaista metsää pohjoisella osa-alueella. 2.5 Asutus Ottoalueen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta. Lähin asuintalo sijaitsee noin 500 m etäisyydellä ottoalueen pohjoispuolella moottoritien toisella puolella. Luoteessa lähimpään asutukseen on noin 800 m. Ottoalueen länsipuolella Lekmäentiellä on muutama asuintalo noin kilometrin etäisyydellä ja lounaassa Hästbackantiellä on asutusta niin ikään noin kilometrin etäisyydellä. Itä- ja eteläpuoliseen asutukseen on etäisyyttä yli kaksi kilometriä. Asutus on esitetty kartalla mm. YVA-selostuksen kuvassa 6-11 (s. 39). 2.6 Pohjavesi Ottoalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on ottoalueesta noin 2 km länteen sijaitseva Boxbyn pohjavesialue ( ). Luokitukseltaan Boxbyn pohjavesialue on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (II-luokka). Varsinaisen muodostumisalueen raja kulkee noin 2,5 kilometrin päässä ottoalueesta. Pohjavesialueet on esitetty kartalla suunnitelman liitteessä 4.

11 PÄIVITETTY (28) Lähialueen talousvesikaivot, joita on noin 15 kpl, selvitettiin YVAmenettelyn yhteydessä tehdyssä kaivokartoituksessa. Lähes kaikki kaivot ovat porakaivoja, sillä hyvin vettä johtavia maakerroksia ei ole lähialueella. Lähin talousvesikaivo sijaitsee pohjoisen osa-alueen pohjoispuolella noin 500 m etäisyydellä, muihin kaivoihin on etäisyyttä m. Kaikki kaivoista otetut näytteet täyttivät talousveden laatuvaatimukset. Kolmessa kaivossa pitoisuudet ylittävät suositukset raudan ja mangaanin osalta. Rauta-, mangaani-, sameus- ja värilukuarvojen kohoaminen on tyypillistä tämän alueen pohjavesille. Rannikon savikkoalueilla maaperän hienoaines nostaa luontaisesti pohjaveden sameutta ja sitä kautta myös värilukua. Myös rauta ja mangaani ovat peräisin maaperästä. Kaivokartoituksessa saadut tiedot pohjaveden laadusta kuvannevat hyvin myös varsinaisen ottoalueen kalliopohjaveden laatua. Varsinaista maaperän pohjavettä ei ottoalueella juuri esiinny, sillä maapeitteet ovat ohuet tai puuttuvat. Kalliopohjavettä sen sijaan esiintyy kallion rakosysteemeissä. Ottoalueelle asennettiin lokakuussa 2010 kalliopohjaveden havaintoputki. Putkikortti on esitetty suunnitelman liitteenä 5. Putki sijoittuu kallioalueen päälle, eteläisen osa-alueen pohjoisosaan (maanpinta +33,85). Putken sijainti on esitetty mm. suunnitelmapiirustuksessa S1. Reikää porattiin kalliossa noin 21 m syvyyteen tasoon +13,05, eli suunniteltua louhintatasoa syvemmälle. Asennuksessa reiässä ei havaittu vettä lainkaan. Noin vuotta myöhemmin ( ) tehdyssä mittauksessa vesi oli kuitenkin huomattavan korkealla, 2,23 m maanpinnasta, eli tasolla +31,62. Todennäköisesti kallioreikään pääsee esim. pinnassa olevia rakoja pitkin pintavesiä ja reikä on siten hiljalleen täyttynyt vedestä. Mittaustulos ei mitä ilmeisimmin kuvaa kalliopohjaveden pintaa. Putkea tullaan korvaamaan uudella, toiseen paikkaan asennettavalla putkella, ennen ottotoiminnan aloittamista. Kalliopohjaveden pinnan taso voi vaihdella paikallisesti huomattavastikin, mutta korkeimmillaan sen arvioidaan olevan Kullobäckenin laaksoalueen maan pintaa vastaavalla tasolla ( m). Pohjaveden päävirtaussuunta on maaston muotojen mukaisesti Kullobäckenin kautta kohti koillista. Paikallista vaihtelua virtaussuunnissa voi kuitenkin olla paljonkin. Maapohjavedenpinnan taso on kallioalueiden välissä olevissa painanteissa topografian perusteella tasolla noin Pohjavesiasioita on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvuissa 6.5 (s ) ja 8.3 (s ). 2.7 Pintavesi Suunnitelman mukaisesta ottoalueesta noin 14 ha sijaitsee Nevasjoen valuma-alueella ja noin 19 ha Kullobäckenin valuma-alueella. Vedenjakaja kulkee eteläisen osa-alueen pohjoisosan läpi. Kullobäcken virtaa välittömästi eteläisen osa-alueen eteläpuolella (kuva 5). Nevasjoen valumaalueella vedet ohjautuvat ottoalueen länsipuolella kulkevaan ojaan (kuva 6), jota pitkin ne yhtyvät Nevasjokeen noin kahden kilometrin etäisyydellä ottoalueesta. Valuma-alueet, ojat ja veden virtaussuunnat on esitetty kuvassa 7.

12 PÄIVITETTY (28) Kullobäckenin laatua on seurattu Ympäristöhallinnon toimesta vuodesta Yhteenveto tarkkailutuloksista sekä yleistietoa valuma-alueiden nykytilasta on esitetty YVA-selostuksen luvussa 6.4 (s ). Suunniteltu louhinta muuttaa alueen valuma-alueita jonkin verran, sillä louhinnan myötä eteläisen osa-alueen valuntavedet ohjautuvat kaakkoon Kullobäckeniin ja pohjoisen osa-alueen vedet ohjautuvat ojaston kautta Nevasjokeen. Koska vedenjakaja nykytilassa kulkee eteläisen osa-alueen läpi (ks. kuva 7) tarkoittaa tämä, että Nevasjoen valuma-alue pienenee noin 4,6 ha ja Kullobäckenin valuma-alue kasvaa vastaavasti. Karkeasti arvioiden vesimäärät vähenevät Nevasjoen valuma-alueella ottotoiminnan myötä noin m 3 vuodessa ja kasvavat vastaavasti Kullobäckenin valuma-alueella. Huomioiden valuma-alueiden kokonaispinta-alaa (2048 ha ja 3790 ha) muutoksella ei kuitenkaan ole merkitystä vesitasapainon osalta. Paikallisestikin muutos on niin vähäinen, etteivät lähialueen ojien vesimäärät merkittävästi muutu, lukuun ottamatta osa-alueiden välissä olevaa ojaa, joka saattaa kuivua. Välialue on joka tapauksessa kaivettava auki myöhemmin kun alue saatetaan kaavan mukaiseksi alueeksi. Kuva 5. Kullobäcken virtaa välittömästi ottoalueen kaakkoispuolella. Uomaa on hieman siirretty uuden Kilpilahdentien rakentamisen yhteydessä.

13 PÄIVITETTY (28) Kuva 5. Ottoalueen (pohjoinen osa-alue) länsipuolella oleva oja (Nevasjoen valuma-alueella) Pohjoisen osa-alueen louhokseen kerääntyvät vedet ohjataan ottoalueen länsipuolella olevaan ojaan ja eteläisen osa-alueen louhoksen vedet ohjataan Kullobäckeniin rakennettavien selkeytysaltaiden kautta. Altaat rakennetaan siinä vaiheessa kun otto on edennyt riittävästi (ks. suunnitelmapiirustus S1). Altaissa hienoaines laskeutuu pohjalle ja kiintoaineskuormitus vesistöihin on siten pienempi. Kokemuksen mukaan voidaan todeta, että suuri osa louhokseen kerääntyvistä vesistä imeytyy mm. varastokasoihin sekä haihtuu, joten pienehköön louhokseen (kuten toiminnan alkuvaiheessa) ei välttämättä keräänny suuria määriä vettä. Tarkemmat tiedot on esitetty erillisessä pintavesiselvityksessä liitteessä 7. Hulevesien hallinnasta on tehty erillinen yksityiskohtainen suunnitelma kesällä Kyseinen suunnitelma on esitetty tämän ottosuunnitelman liitteenä 9.

14 PÄIVITETTY (28) Kuva 7. Alueen valuma-alueet, ojat ja vesien virtaussuunnat (nuolet). 3 OTTOTOIMINNAN KUVAUS 3.1 Suunnitelman kartta-aineisto Pohjakartan laatimiseen on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa vuodelta Raakadatasta on laadittu kolmiulotteinen maastomalli, jonka perusteella on tulostettu metrin välein olevat korkeuskäyrät. Koska Kilpilahdentie on rakennettu laserkeilauksen jälkeen, on pohjakartta täydennetty tien osalta tiesuunnitelman tiedoilla. Suunnitelmapiirustusten koordinaattijärjestelmä on KKJ (kaista 3) ja korkeusjärjestelmä N60. Suunnitelma ei ole siirretty uuteen koordinaatti- ja korkeusjärjestelmään (ETRS-TM-35, N2000). Ottamisalueen kohdalla ero korkeusjärjestelmien N60 ja N2000 on n. 25 cm. Toisin sanoen ottotaso +17 järjestelmässä N60 on järjestelmässä N ,25.

15 PÄIVITETTY (28) 3.2 Suojavyöhykkeet Ottoalue sijaitsee Kilpilahdentien suoja-alueen ulkopuolella. Etäisyys tien keskilinjasta ottoalueen rajaan vaihtelee välillä m. Moottoritiehen jää ottoalueen pohjoisreunalta etisyyttä yli 40 m. Kiinteistörajoihin jätetään (ottoalueen länsi- ja eteläpuoli) vähintään 10 m leveä suojavyöhyke, jolla ei ole ottotoimintaa. Monin paikoin suojavyöhykettä muodostuu huomattavasti enemmän, sillä ottotoiminnan kohdekiinteistöt jatkuvat länteen. Boxin osayleiskaavassa merkittyyn luo-alueen rajaan ottoalueen lounaispuolella jätetään 50 metrin suojaetäisyys. 3.3 Valmistelevat toimenpiteet Pintamaiden poisto (kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma) Toiminnassa syntyvillä kaivannaisjätteillä tarkoitetaan alueelta poistettavia pilaantumattomia pintamaita. Alueella käsitellään ainoastaan puhtaita maa-aineksia, eikä niiden käsittelystä tai varastoinnista aiheudu vaaraa ympäristölle. Ottosuunnitelman mukaisella alueella ei ole tiedossa, että siinä olisi aiemmin ollut sellaista toimintaa, jonka myötä haitta-aineita olisi voinut päästä maaperään. Ottoalueella olevat pintamaat ovat pääosin humusta ja moreenia, savea ei merkittävissä määrin alueella esiinny. Pintamaita ei vielä ole poistettu ottoalueella. Puustoa on poistettu paikoin harvennushakkuiden muodossa, mutta pääosin puustoa ei ole poistettu ja alue on luonteeltaan metsäistä. Ennen ottotoiminnan aloittamista poistetaan alueelta puusto ja pintamaat kuoritaan. Toimenpide tehdään vaiheittain siten, että riittävän suuri alue on paljaana muutaman vuoden ottotarpeita varten. Pintamaat sijoitetaan ensisijaisesti ottoalueen reunoille suunnitelmapiirustuksen S1 esittämiin paikkoihin, jolloin ne samalla toimivat työnaikaisina suojavalleina/-rakenteina. Pintamaa-/humuskerros on ottoalueella pääasiassa melko ohut, keskimäärin alle 0,5 m. Paikoin, kuten eteläisen osa-alueen eteläosan notkossa sekä ottoalueen alavimmilla reuna-alueilla pintamaita saattaa esiintyä paikallisesti enemmän, arviolta 0,5 2m. Avokalliota esiintyy paikoin ottoalueen korkeimmilla kohdilla. Edellä esitetyn perusteella on arvioitu, että poistettavia ja välivarastoitavia pintamaita on suunnitelman mukaisella ottoalueella noin m 3. Osa-alueiden välialueella ei poisteta pintamaita ottotoiminnan yhteydessä. Pintamaiden välivarastointialue ottoalueen länsipuolella on noin hehtaarin kokoinen. Mikäli varastokasa muodostuu noin 6 8 m korkeaksi, saadaan ko. alueelle mahtumaan noin m 3 pintamaita. Lisäksi pinta- ja irtomaita sijoitetaan ottoalueen itäosiin, jossa niillä lopputilanteessa rakennetaan kaltevuudeltaan 1:3 oleva luiska Kilpilahdentien tiealueeseen rajautuen. Eteläiseen osa-alueen luiskaan saadaan mahtumaan noin m 3 ja pohjoisen osa-alueen luiskaan noin m 3. Arvion mukaan suurin osa maista saadaan siis sijoitettua alueelle ottotoiminnan aikana. Tarvittaessa massoja voidaan

16 PÄIVITETTY (28) myös kuljettaa muualle, sillä massoja ei enemmälti tarvita alueen maisemoinnissa (alue on kaavassa teollisuusaluetta, asia tarkentuu kaavoituksen edetessä). Pintamaakerroksen seassa esiintyvät kivet murskataan ja jalostetaan mahdollisesti muun aineksen tapaan valmistuotteiksi. Alueen kannot toimitetaan muualle hyödynnettäväksi. Kantoja ei välivarastoida pidemmiksi ajoiksi alueella. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmalomake on esitetty suunnitelman liitteessä 6. Käytännössä kaivannaisjäteasiat kuuluvat ympäristölupaasiaan Tukitoiminta-alueen perustaminen Ottoalueelle tullaan rakentamaan tukitoiminta-alue, jossa varastoidaan poltto- ja voiteluaineita ja jossa työkoneiden tankkaukset tapahtuvat. Tukitoiminta-alue perustetaan lähelle toiminnan aloituskohtaa, eli eteläisen osa-alueen pohjoisosaan. Ohjeellinen sijainti on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Kun ottotoiminta on edennyt, saatetaan tukitoiminta-alue siirtää tarpeen mukaan. Tukitoiminta-alue rakennetaan asianmukaisesti. Pohjamaa tasoitetaan ja sen päälle levitetään hiekkakerros jonka päälle asennetaan tiivis HDPEkalvo. Kalvon päälle levitetään vähintään noin 30 cm:n vahvuinen kerros hiekkaa kalvon rikkoutumisen ehkäisemiseksi. Suojatun alueen reunat korotetaan, jotta mahdolliset haitta-ainevuodot eivät kulkeudu tukitoimintaalueen ulkopuolelle maaperään ja ojiin. Tukitoiminta-alueen hulevedet tullaan johtamaan öljynerotuskaivon (luokka I) kautta ojaan. Alueella työskenneltäessä kiinnitetään erityistä huomiota laitteiden ja koneiden kuntoon sekä öljyjen ja polttoaineiden huolelliseen käsittelyyn. Tukitoiminta-alueelle varataan turvetta tai muuta öljynimeytysainetta riittävä määrä ( l), jotta mahdollisen öljyvahingon sattuessa voidaan heti ryhtyä asianmukaisiin torjuntatoimenpiteisiin. Alueella säilytetään polttoaineita ja öljytuotteita vain toiminnassa käytettäviä työkoneita ja laitteita varten, korkeintaan 9000 l kerralla. Polttoaineet säilytetään lukittavassa kaksoisvaippasäiliössä, jossa on ylitäytön estimet. Tukitoiminta-alueella ei pääsääntöisesti tehdä työkoneiden huoltoa. Alueella varaudutaan kuitenkin ongelmajätteiden käsittelyyn ja säilytykseen, esimerkiksi siltä varalta, että työkoneet vaativat pienimuotoista ja kiireellistä huoltoa. Ongelmajätteitä varten (akut, trasselit ym.) tukitoimintaalueella on tarkoituksenmukainen suojattu ja lukittu jätesäiliö/kontti. 3.4 Liikennöintijärjestelyt Kiviaineskuljetukset louhosalueelta kulkevat Kilpilahdentietä (11746) pitkin pohjoiseen valtatielle 7 (moottoritie). Suurin osa kuljetuksista ohjau-

17 PÄIVITETTY (28) tuu länteen pääkaupunkiseudun suuntaan (arviolta 95 %). Tuotteita kuljetetaan vähäisissä määrin myös itään Porvoon suuntaan. Ottoalueelta rakennetaan tieyhteys uudelle Kilpilahdentielle alustavasti suunnilleen kiinteistöjen RN:o 1:29 ja RN:o 1:78 raja-alueelle (ks. suunnitelmapiirustus S1). Kilpilahdentie on siinä kohdin suora ja näkyvyyttä merkittävästi haittaavia korkeuserojakaan ei ole. Liittymän rakentamiselle haetaan liittymälupaa ELY-keskukselta ennen sen rakentamista. Liittymän sijainti saattaa muuttua ottosuunnitelmassa esitetystä, asia tarkentuu tieliittymälupahakemuksen ja päätöksen yhteydessä. Tieliittymän sijoituksessa tullaan huomioimaan SITO:n v.2010 suunnitelma. Arvioitu keskimääräinen otto on noin m 3 ktr vuodessa, mikä tarkoittaisi keskimäärin noin 100 raskaan ajoneuvon (ajoneuvoyhdistelmä) käyntiä kohteessa päivässä maa-ainesten ottotoimintaan liittyen. Käytännössä kuljetuksissa kuitenkin on suuria kausittaisia vaihteluja. Kuljetusten määrä vaihtelee myös markkinatilanteesta ja kiviaineksen kysynnästä riippuen. Mahdollisen kiviaineksen kierrätyksen aiheuttama liikenne käsitellään ympäristölupahakemuksessa. Valtatiellä 7 nykyiset liikennemäärät ovat keskimäärin ajoneuvoa/vrk, joten siltä osin hankkeesta aiheutuva liikennelisäys ei ole merkitystä. Kilpilahdentiellä hanke kasvattaa liikennemääriä, mutta ko. tiellä raskaan liikenteen osuus on jo nykyisillään merkittävä. Vaikutukset liikennemääriin ja turvallisuuteen on esitetty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 8.9 (s ). Varsinaisella ottoalueella muodostuu uusia ajouria toiminnan edetessä, eikä niitä voida tarkasti ennalta suunnitella. 3.5 Ottoalue ja vaiheistus Suunnitelman mukainen ottoalue, eli alue jossa suoritetaan louhintaa, on pinta-alaltaan 32,6 ha. Tästä 25,0 ha muodostaa eteläisen osa-alueen ja 7,6 ha pohjoisen osa-alueen. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot sijoittuvat (mm. pintamaiden varastointi), on pinta-alaltaan 36,4 ha. Kokonaisuudessaan ottamisalue on pituussuunnassa (kaakko-koillinen) noin 1000 m ja leveyssuunnassa noin m. Ennen louhinnan aloittamista tehdään louhinnan riskianalyysi, jossa kartoitetaan mahdolliset rakennukset ja määritetään räjäytysten heilahdusnopeudet, käytettävät räjähdysaineet ja raja-arvot. Ottoalue merkitään maastoon paalu-kepeillä. Louhintatason määrittämiseksi asennetaan alueelle kiintopiste, jonka korkeus on tiedossa. Ottotoiminta tullaan käynnistämään heti luvan myöntämisen jälkeen. Toiminta jaetaan kahteen vaiheeseen siten, että ensimmäisessä vaiheessa otto etenee aloituskohdasta (eteläisellä osa-alueella) länteen ja etelään. Myöhemmin (mahdollisesti samanaikaisesti) otto etenee myös poh-

18 PÄIVITETTY (28) joiselle osa-alueelle ja siinä edelleen pohjoiseen/luoteeseen. Vaiheessa 1 on siis ottotoimintaa molemmilla osa-alueilla samanaikaisesti. Vaiheessa 2 otto etenee eteläisellä osa-alueella sen lounaisosassa, ottosuunnan ollessa pääosin etelään. Louhinnan ohjeelliset etenemissuunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Esitetty vaiheistus on ohjeellinen ja sitä voidaan tarvittaessa muuttaa esim. tuotantoteknisistä syistä. Louhintaa tehdään siten, että työnaikaiset reuna-alueet ovat miltei pystysuoria kallio-leikkauksia (7:1). Louhinta tehdään normaalia pengerlouhintakalustoa käyttäen, jolloin räjäytetään paksuudeltaan noin 5 15 m olevia kenttiä kerrallaan. Kerralla räjäytetään keskimäärin noin 5000 m 3 :n kalliomassa. Korkeuseroa louhospohjan ja yläreunan välissä on toiminnan aikana maksimissaan noin 20 m ja toiminnan jälkeen (reuna-alueet) 0 13 m. Louhinta-alueen ympärille rakennetaan tarvittavin osin aidat putoamisvaaran estämiseksi. Lisäksi putoamisvaarasta varoitetaan varoituskylteillä. Alueen nykytilanne ja toiminnan ohjeelliset etenemissuunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 sekä leikkauspiirustuksissa S3-S6. Ottoalueen suunniteltu lopputilanne on esitetty piirustuksessa S Ottotasot Ottotasoa on suunniteltu siten, että kallistus on eteläisellä osa-alueella kaakkoon kohti Kullobäckenia ja pohjoisella osa-alueella luoteeseen, jossa ottotaso yhtyy peltoalueeseen/ojaan. Eteläisellä osa-alueella louhintataso on ja pohjoisella osa-alueella Näin ollen ottotaso yhtyy likimain osa-alueiden välissä olevaan painanteeseen. Korkeuseroa ympäröivään maastoon muodostuu eteläisellä osa-alueella länsi-, itä- ja eteläpuolisilla reuna-alueilla sekä pohjoisella osa-alueella lähinnä pohjoisja itäpuolisilla reuna-alueilla enimmillään noin 13 m. Tilanne ottotoiminnan jälkeen on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S Ottomäärä ja -aika sekä maa-aineksen käyttötarkoitus Suunnitelman mukaan alueella on louhittavaa kalliota yhteensä noin m 3 ktr. Ottomäärä kiinteistöittäin on esitetty taulukossa 1. Laskelmasta on poistettu pinta-/irtomaiden arvioitu osuus. Tarkat ottomäärät saadaan selville vasta kun pintamaat on poistettu ja kallionpinta vaaitettu.

19 PÄIVITETTY (28) Taulukko 1. Arvioidut ottomäärät kiinteistöittäin ja pinta-alat Kiinteistö Ottomäärä, m 3 ktr Pinta-ala, ha RN:o 2: ,7 RN:o 1: ,4 RN:o 1: ,5 YHTEENSÄ ,6 Ottolupaa haetaan 10 vuodeksi. Pidempi lupa-aika on tarpeellista, sillä alue ei saada louhittua lyhyemmässä ajassa alueen verrattain suuren pinta-alan takia. Vuotuiseksi keskimääräiseksi ottomääräksi muodostuu siten noin m 3 ktr, joskin vuotuisessa ottomäärässä on suuria vuosittaisia ja kausittaisia vaihteluja. Ottotoiminnan tehokkuus riippuu mm. kiviaineksen kysynnästä sekä vuodenajasta. Alueen kiviaines soveltuu hyvin rakentamisen. Alueelta louhittua kiviainesta käytetään pääosin pääkaupunkiseudun rakentamistoiminnassa, esim. teiden ja talokohteiden rakentamisessa. Alue on myös POSKIselvityksessä esitetty alueeksi, joka soveltuu maa-ainesten ottoon. 3.8 Toiminta-ajat Maa-ainesten ottotoiminta alueella on ympärivuotista. Hakemuksen mukaisella alueella on kallion porausta arkisin klo 7 21, louheen rikotusta klo 8-18 ja murskausta klo 7 22 välisenä aikana. Valmistuotteiden myyntikuljetuksia on arkipäivisin (ma-pe) klo 6 22 välisenä aikana. Toimintaaikoja käsitellään tarkemmin ympäristölupahakemuksessa. 3.9 Jalostustoiminnat ja varastointi Louhittu kiviaines murskataan alueelle pystytettävässä murskauslaitoksessa. Laitos sijoitetaan alkuvaiheessa aloituskohdan läheisyyteen, myöhemmin kun ottotoiminta on edennyt, sijoitetaan laitos alas louhokseen. Laitos siirtyy toiminnan edetessä. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakautuma ovat määrätyt. Murskauslaitos voi olla polttotai sähkömoottorilla toimiva. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Ylisuuret lohkareet rikotaan ennen murskausta hydraulisella iskuvasaralla. Murskauslaitos sijoitetaan siten, että siitä kantautuu melua mahdollisimman vähän ympäröivään maastoon. Louhosseinämät muodostavat tehok-

20 PÄIVITETTY (28) kaan melusuojan. Louhoksen välittömässä läheisyydessä ei ole melusta tai pölystä häiriintyviä kohteita (asutusta). Murskaukseen liittyvät asiat käsitellään yksityiskohtaisemmin erillisessä ympäristölupahakemuksessa. Kiviaineksen varastointitarpeita varten perustetaan tarvittaessa varastokenttä aloituskohdan eteläpuolelle (ks. piirustus S1). Myöhemmin varastokasoja muodostuu varsinaisen louhoksen sisään ja kasojen sijainnit vaihtelevat toiminnan edetessä. Varastoalueet sijoittuvat mahdollisimman lähelle sen hetkistä toiminta-aluetta. Kasojen korkeus vaihtelee Varotoimenpiteet Vaaratilanteiden synty estetään ottoalueen jyrkänteille rakennettavilla aidoilla tai muulla tavoin. Vaarasta varoitetaan varoituskyltein ja lippusiimoin. Asiaton pääsy toiminta-alueelle estetään puomijärjestelyillä. Ottotoiminnan sijoittuessa lähelle yleisiä teitä (vt 7, 11746) tieliikenteen aiheuttamista rajoituksista ottotoiminnalle neuvotellaan erikseen ELYkeskuksen kanssa ja hankitaan tarvittavat luvat. Räjäytyksissä lähellä tiealueita tulee noudattaa tiettyjä turvamääräyksiä. Öljyvahinkojen riski minimoidaan tukitoiminta-alueen asiallisella rakentamisella sekä huolehtimalla työkoneiden kunnosta (ks. luku 3.3.2). 4 JÄLKIHOITO Ottotoiminnan jälkeen ensisijainen jälkihoitotoimenpide on alueen siistiminen. Kaikki ottotoimintaan liittyvät laitteet, työkoneet, varikkoalueet ja työmaaparakit poistetaan. Sille osalle ottamisaluetta, joka sijaitsee osayleiskaavan T-alueella, ei ole suunniteltu tehtäväksi maa-ainestenottotoimintaan yleensä liittyviä jälkihoito- tai maisemointitoimenpiteitä, kuten pintamaakerroksen perustamista tai istutuksia. Luiskat tullaan kuitenkin rakentamaan Kilpilahdentien tiealueeseen rajautuen, eli ottoalueen itäosaan, ottoalueelta poistetuilla pinta- ja irtomailla. Muilta osin ottoalueen reuna-alueita ei loivenneta, sillä luiskat syövät myös tonttitilaa alueen tulevalta käytöltä. Siinä kohdin jossa muodostuu korkeuseroja, tullaan putoamisvaaraa poistamaan aitauksilla. Alue on Boxin kylätaajaman osayleiskaavassa osoitettu teollisuusja varastoalueeksi mikä tarkoittaa, että aluetta mitä todennäköisemmin tullaan ottamaan kaavan osoittamaan käyttöön ottotoiminnan jälkeen. Näin ollen kasvualustan perustaminen tai istutusten tekeminen ei näillä näkymin ole tarpeen. Louhittu alue jätetään avoimeksi kentäksi siten, että rakentaminen voidaan aloittaa mahdollisimman sujuvasti louhinnan päätyttyä.

21 PÄIVITETTY (28) Osayleiskaavan M-alueen osalta tullaan alue kuitenkin jälkihoitamaan siten, että ottoalueen pohjatasolle levitetään alueelta kuorittuja pintamaita. Kasvillisuuden palauttamisessa hyödynnetään pintamaiden luonteenomaista siemenpankkia. Alueella tehtyjen luontoselvitysten mukaan luonteenomaisia alueen kasvilajeja ovat ahosuolaheinä, metsälauha, kanerva sekä poronjäkälät ja isohirvenjäkälä. Avokallioilla ja niiden tuntumassa kasvaa matalaa kalliomännikköä. Rinteillä kasvaa paikoin hakkuiden jäljiltä tiheäkasvuista nuorta koivua, mäntyä ja kuusta. Pohjatason viimeistelyn jälkeen seurataan kahden vuoden ajan kasvillisuuden kehitystä ja mikäli se katsotaan tarpeelliseksi, istutetaan täydennyskylvönä männyn, kuusen tai koivun taimia yhteensä n kpl/ha. Alue on myös osayleiskaavassa osoitettu alueeksi, joka on tarkoitus asemakaavoittaa. Koska asiasta ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole mitään tietoa, ottoalueen jälkihoitotoimenpiteitä ei myöskään sen takia pystytä tässä vaiheessa suunnittelemaan. Ottotoiminnan aikana kaavoitus mahdollisesti etenee, jolloin jälkihoitosuunnitelmiakin on mahdollista tarkentaa yhteistyössä kunnan kanssa. Esimerkiksi olisi mahdollista käyttää ottotoiminnan yhteydessä poistettuja pinta-/irtomaita hyväksi mahdollisessa melu-/maisemointivallien rakentamisessa kaava-alueen rakentamiseen liittyen. Mikäli alue ei tule toteutumaan osayleiskaavassa esitetyn mukaisesti, vaan alueen jälkikäyttönä tulee kokonaisuudessaan olemaan metsätalouskäyttö, tullaan alueen maisemointi tekemään edellä kuvattua M-alueen maisemointiperiaatteita noudattaen. Alueen pohjataso sekä reunaluiskat tulevat tällöinkin olemaan piirustuksessa S2 esitetyn mukaiset. 5 ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA JA TOIMENPITEET HAITTOJEN LIEVENTÄMISEKSI 5.1 Pohjavesi Varsinaista maaperän pohjavettä esiintyy vain ottoalueen ulkopuolisilla alueilla (ympäröivät painanteet ja peltoalueet), sillä varsinaisella ottoalueella maakerrokset ovat hyvin ohuet ja avokalliotakin esiintyy yleisesti. Kallion raoissa ja ruhjeissa esiintyy kuitenkin ns. kalliopohjavettä. Kalliopohjavesi voi olla yhteydessä muuhun pohjaveteen. Yhteys on riippuvainen mm. topografiasta, kallion eheydestä ja sadannasta. Kalliopohjaveden pinnan taso louhinta-alueella arvioidaan korkeimmillaan olevan tasolla +15 m, joka vastaa louhinta-alueiden ympäristön laaksoalueiden maanpinnan tasoa. Louhintaa tehdään tämän ottosuunnitelman mukaisesti ympäröivän maanpinnan ja pohjaveden pinnan yläpuolelta (ottotaso ). Näin ollen ottotoiminta ei merkittävissä määrin aiheuta pohjavesivaikutuksia. Alueen kallioperän vallitseva rakoilutyyppi on harvarakoinen horisontaalinen laattarakoilu, ja pystyrakoilu on erittäin harvaa. Näin ollen kalliopohjaveden esiintyminen louhinta-alueella on vähäistä.

22 PÄIVITETTY (28) Alueelta louhittava kiviaines on lähes rapautumatonta ja sisältää erittäin vähän tai ei lainkaan helposti rapautuvia haitta-aineita, joten normaalitoiminnalla ei ole haitallista vaikutusta pohjaveden laatuun. Räjähdysainepäästöt kohdistuvat louhoksiin kertyviin pintavesiin, jotka ohjataan ojiin, ja jotka eivät siten imeydy merkittävissä määrin maa- tai kallioperään muodostaen ja kuormittaen pohjavettä. Pohjaveden laadun heikkeneminen on siten mahdollista ainoastaan häiriö- tai onnettomuustilanteissa, joissa silloinkin haittavaikutukset rajautuvat kyseiselle louhintaalueelle ja joiden syntyminen estetään hyvillä työmenetelmillä ja - käytännöillä. Pohjavesivaikutuksia on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 8.3 (s ). 5.2 Pintavesi Suunniteltu ottotoiminta ei aiheuta merkittäviä muutoksia alueen valumaalueisiin. Ottotoiminnan myötä Kullobäckenin valuma-alue hieman laajenee ja Nevasjoen valuma-alue pienenee vastaavasti. Muutokset ovat kuitenkin niin vähäiset, ettei sillä ole käytännön merkitystä lähialueen vesitasapainoon (ks. luku 2.7, kuva 7). Muutenkin sadevedestä osa haihtuu ja suuri osa imeytyy varastokasoihin ja irtilouhittuun pohjatasoon sekä rakoilun kautta rikkonaisuuskerrokseen. Yleisesti kalliokiviaineksen ottoalueilla on todettu, että normaalitilanteessa (muulloin kuin rankkasateiden aikaan) ei merkittävää pintavesivaluntaa havaita. Kokemuksen mukaan louhosalueilla maastoon johdettavat vedet voivat olla emäksisiä ja typpipitoisia. Sen sijaan rehevöitymisen kannalta keskeistä ravinnetta, fosforia, vesissä on vähän. Aineet kulkeutuvat pintavesien mukana ympäristön ojiin. Oikealla ja ammattitaitoisella panostuksella ympäristöön vapautuvat pitoisuudet ovat yleensä varsin pieniä. Räjähdysaineen räjähtämättä jääminen johtuu useimmiten huolimattomasta panostuksesta tai liian kosteasta räjähdysaineesta. Louhinta saattaa näkyä pintavedessä kohonneina nitraattipitoisuuksina. Yleensä nitraattipitoisuudet kohoavat kuitenkin suhteellisen vähän louhinta-alueiden ympäristön vesistöissä. Pintavesiasioita on tarkasteltu tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 8.2 (s.43-45). Selvityksen mukaan vaikutukset jäävät vähäisiksi pintavesien osalta. YVA:ssa on arvioitu, että suunnitelman mukainen toiminta aiheuttama kiintoainekuormitus olisi noin 1 % Kullobäckenin kokonaiskuormituksesta. Todellisuudessa kuormitus on tätäkin pienempi, koska YVA:ssa oli oletettu, että koko ottoalueen valuntavedet ohjautuvat Kullobäckeniin. Nyt louhintataso on suunniteltu siten, että vesiä ohjautuu myös Nevasjoen valuma-alueelle ja valuma-aluemuutokset jäävät myös huomattavasti pienemmiksi kuin mitä YVA-selostuksessa on esitetty. Tarkemmat tiedot pintavesivaikutuksista on esitetty ottosuunnitelman liitteenä 7 olevassa pintavesivaikutusten täydennysselvityksessä.

23 PÄIVITETTY (28) Alueelle tehdyn erillisen hulevesiselvityksen (liite 9) mukaan Smalkärretin lehto sijaitsee osavaluma-alueella A jossa virtaama vähenee noin 32 % ottotoiminnan vuoksi. Lehdon läpi virtaava puro kuitenkin säilyy muutoksista huolimatta. Koska lehdon kohdalla on 50 m suojavyöhyke, ei toiminnalla ole vaikutuksia lehdon vesitalouteen. Hulevesiselvityksessä on myös esitetty tarkemmat tiedot hankkeen pintavesivaikutuksista. Laskeutusaltaiden avulla varmistetaan, ettei toiminnasta aiheudu merkittäviä muutoksia Nevasjokeen tai Kullobäckeniin. 5.3 Maisema ja luonto Tiheästä metsäpeitteestä sekä pinnanmuotojen pienmuotoisuudesta johtuen ottoalue ei juuri erotu ympäröivästä maisemasta muuta kuin peltoaukeiden kohdilta. Kokonaisuutena Boxin ottoalueen maisemahaitat tulevat jäämään pieniksi. Näkyvimmät maisemavaikutukset ottotoiminnan myötä ovat näkyvissä ajettaessa moottoritietä itään. Sijainnista voi havaita takamaaston kalliopaljastumat pienen peltoaukean takaa. Vaikutuksia ei voi pitää merkittävinä, koska maisemavaurio jää kapealle sektorille kohdassa, jossa ei ole lähistöllä kiinteää asutusta ja jossa moottoritien tilannenopeudet ovat suuria. Uudella Kilpilahdentiellä ottotoiminta tulee näkymään jonkin verran, mutta tien ja ottoalueen väliin jää metsäinen vyöhyke, mikä vähentää ottoalueen näkymistä merkittävästi. Maisemavaikutuksia on käsitelty (mm. sovitekuvilla) YVA-selostuksen luvussa (s.63-69). Suunnitelman mukainen ottoalue ei sijoitu Fågelmossenin tai Stormossenin valuma-alueelle, joten kiviainesten otolla ei ole haitallisia vaikutuksia kummankaan suon vesitalouteen. Toiminnasta aiheutuva melu ei myöskään ylitä 45 db:ä Boxin soiden Natura-alueella eikä pölyämisestäkään aiheudu haittaa suuren etäisyyden takia (>1,5 km). Natura-arvioinnille (luonnonsuojelulaki 65) ei ole YVA-selostuksessa katsottu olevan tarvetta. Kuva 8. Kuva eteläisen osa-alueen päältä kohti koillista.

24 PÄIVITETTY (28) Hankealue on kasvillisuudeltaan tavanomaista Itä-Uudenmaan metsäistä kalliomaastoa. Hankealueelta ei ole löydetty uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai erityisesti suojeltavia kasvilajeja. Ottotoiminnan vaikutukset luontoon rajoittuvat lähinnä ottamisalueelle. Luontovaikutuksia on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 8.7 (s ). 5.4 Pöly Pölyämistä syntyy porauksesta, räjäytyksistä, murskauksesta, kuormauksesta, työmaaliikenteestä ja kuljetuksista. Tuulisella säällä pölyä syntyy myös varastokasoista. Hieno leijuva pöly leviää lyhyitä matkoja tuulen mukana. Merkittävin pölylaskeuma kohdistuu yleensä ottoalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Sateisina vuodenaikoina pölyn leviäminen on ilman kosteudesta johtuen vähäistä. Kiviaineksen käsittelyssä ja kuljetuksessa syntyviä pölyhaittoja voidaan tarvittaessa vähentää kastelulla. Vettä tuodaan alueelle säiliöautossa, tai kasteluun käytetään esim. selkeytysaltaisiin kerääntyvää vettä. Tarvittaessa rakennetaan alueelle porakaivo. Kun louhinta on edennyt ja murskauslaitos sijoitettu alas louhokseen, vähentävät ympärillä olevat seinämät omalta osaltaan pölyn kantautumista louhoksen ulkopuolelle. Louhoksen ympärille jätettävä puusto vähentää myös pölyn kantautumista alueen ulkopuolelle. Porauslaitteisto on varustettu pölynkeräyslaitteistolla, mikä vähentää toiminnasta aiheutuvaa pölyämistä tehokkaasti. Pölynkeräyslaitteesta pöly kerätään imuilman avulla porausrei'istä suodatinjärjestelmän kautta pölynkeräyssäiliöön. Pölynkeräyslaite koostuu suodatinjärjestelmästä sekä siihen puhaltimen ja imuletkun avulla kytketystä huuvasta, joka kerää pölyn porausreiän suulta. Työmaateiden pölyämistä torjutaan kastelun lisäksi myös teiden säännöllisellä kunnostuksella. Varastokasat pyritään sijoittamaan siten, että tuulen aiheuttama pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. Työkoneista ja kuljetusajoneuvoista syntyvät pakokaasupäästöt rajoittuvat pääosin tuotantoalueelle. Toiminnan vaikutuksia ilmanlaatuun on käsitelty YVA-selostuksen luvussa 8.4 (s ). Tehdyn tutkimuksen perusteella Boxin louhintatoiminnasta tai kierrätyslouheen käsittelytoiminnasta ei aiheudu ympäristön asuinalueille sellaisia PM10-pölypitoisuuksia, joilla voisi olla asukkaiden terveydelle haitallisia vaikutuksia. Saatujen tulosten ja arvioitujen keskimääräisten taustapitoisuuksien (huomioiden myös muut alueen toimijat) ei yhteenlaskettuna arvioida ylittävän VNp:n mukaisia vuorokautisia raja-arvoja.

25 PÄIVITETTY (28) 5.5 Melu Toiminnan merkittävimmät melulähteet ovat poraus, lohkareiden rikotus sekä murskaus. Melua syntyy myös liikennöinnistä. Valtioneuvoston ohjeiden perusteella melun ekvivalenttitasoksi sallitaan päiväsaikaan lähimmässä häiriintyvässä kohteessa korkeintaan 55 db (A). Klo 6 7 melu saa olla korkeintaan 50 db (A). Vapaa-ajan asuinrakennuksessa ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saa ylittää 45 db. Meluvaikutuksia lievennetään mm. sijoittamalla murskauslaitos varastokasojen ja kallioseinämien suojaan. Alueen ympärille läjitettävät pintamaat muodostavat myös melun leviämisesteen. Toimittaessa ylhäällä kallion päällä (ensimmäinen louhintakerros) leviää porauksen melu pidemmälle kuin porauksen tapahduttua alemmalla louhoksen sisällä kallioseinämien suojassa. Meluvaikutuksia on selvitetty melumallinnuksin YVA-menettelyn yhteydessä. Selvityksen tulosten perusteella Boxin ottoalueen toiminnan aiheuttama keskiäänitaso ei toiminnan missään vaiheessa ylitä valtioneuvoston päätöksen 933/1992 mukaisen päiväajan ohjearvotasoa 55 db yhdelläkään mahdollisesti häiriintyvällä asuinrakennuksella. Valtatien 7 ja maantien liikenteen aiheuttama melutaso ylittää paikoin asuinkiinteistöjen ohjearvon 55 db ja luonnonsuojelualueen ohjearvon 45 db myös ilman ottotoimintaa. Tuotteiden kuljetuksista syntyvän liikennemäärän kasvu vaikuttaa liikennemelun leviämiseen vain vähän, koska liikennemäärät alueella ovat nykyiselläänkin suuria. Hankkeen meluvaikutukset tullaan todentamaan myös melumittauksilla toiminnan käynnistyttyä. Tarkemmat tiedot melusta ja melumallinnuksen tuloksista on esitetty YVA-selostuksen luvussa 8.5 (s.51-55). 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 6.1 Pohjaveden tarkkailu Tarkkailuputket ja kaivot Ottoalueelle on asennettu kalliopohjaveden havaintoputki syksyllä 2010 (ks. liite 5). Putki tulee melko nopeasti jäämään ottotoiminnan alle ja se poistetaan, sillä se sijaitsee aloituskohdan läheisyydessä kallion päällä. Lisäksi putkesta ei saada luotettavasti mitattua pohjaveden pintaa (ks. luku 2.6). Näin ollen tullaan alueelle asentamaan uusi pohjavesiputki ennen toiminnan aloittamista. Putki asennetaan eteläisen osa-alueen luoteispuolelle siten, että se pysyy toimintakuntoisena koko ottotoiminnan ajan. Useamman putken asentamista ei esitetä tehtäväksi, sillä yhdestä putkesta saadaan riittävästi tietoa pohjavedestä ja mahdollisista vaikutuksista. Louhintaa ei tehdä pohjaveden alapuolelta ja vaikutukset on ennalta arvioitu jäävän hyvin vähäisiksi.