Espoon kysymyksiä ja vastauksia kuntauudistuksesta

Transkriptio

1 1 (6) Espoon kysymyksiä ja vastauksia kuntauudistuksesta Kaupunkirakenne: 1. Espoo on epäkaupunki, eihän sillä ole edes keskustaa - onko näin? 2. Kaavoitetaanko Espoossa edelleen pelloille, hajautuuko kaupunkirakenne? 3. Perustuuko kehyskuntien vetovoima asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen? 4. Pitäisikö kuntauudistus tehdä Uudellamaalla vapaaehtoisesti vai pakkoliitoksin? 5. Pitäisikö Espoossa toteuttaa kuntaliitos? 6. Jos Espoossa tehdään kuntaliitos, mikä tai mitkä olisivat mieluisimmat liitoskumppaninne? Sosiaalinen eheys ja maahanmuuttajat: 7. Voidaanko kuntarajoja muuttamalla vaikuttaa alueen kuntien ja asukkaiden hyvinvoinnin eriytymiseen? 8. Onko Espoo on vastuunpakoilija vuokra-asuntotuotannossa? 9. Suhtautuko Espoo vastuullisesti maahanmuuttokysymyksiin? 10. Ratkeavatko metropolialueen ongelmat suurten kaupunkien liitoksella? Talous ja päätöksenteko: 11. Elävätkö kehyskunnat keskuskaupunkien siivellä? 12. Onko kuntien välinen kilpailu epätervettä ja aiheuttaa osaoptimointia? 13. Halutaanko yhteistyöhimmelien tilalle hallinto- ja luottamushenkilöelinhimmeleitä? ************************************************************************************************************ 1) Espoo on epäkaupunki, eihän sillä ole edes keskustaa - onko näin? Espoo koostuu viidestä aluekeskuksesta ja kahdesta paikalliskeskuksesta. Aluekeskuksissa on kaupunkimaiset ja kerrostalovaltaiset keskustat ja niiden ympärillä pientalovaltaiset alueet, yksityiset ja julkiset palvelut sijoittuvat kaupunkirakenteen sisälle, niihin on hyvät liikenneyhteydet. Tulevaisuudessa kaikki aluekeskukset tukeutuvat raideliikenteeseen: Tapiola, Matinkylä-Olari ja Espoonlahti metroon ja Leppävaara ja Espoon keskus kaupunkirataan. Aluekeskuksien n asukasta muodostavat sellaisen ostovoima- ja väestöpohjan, että sekä julkiset että yksityiset palvelut on mahdollista järjestää laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Espoo on siis kaupunkien kaupunki. Kaikkia aluekeskuksia kehitetään omien vahvuuksien pohjalta asukaslähtöisesti. Viiden aluekeskuksen rakenne mahdollistaa Espoon kehittämisen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

2 2 2) Kaavoitetaanko Espoossa edelleen pelloille, hajautuuko kaupunkirakenne? Espoo parantaa joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia ja rakentaa raideliikenneverkon kaikkiin aluekeskuksiin. Yleiskaavat on tehty ja valtuusto on päättänyt palveluverkon järjestämisen tavoitetilan yhteydessä, että palvelut järjestetään metron ja kaupunkiradan sekä hyvien liikenneyhteyksien yhteyteen. Keskeisenä periaatteena on, että Espoo kehittyy sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Histan alueen rakentumisajankohta liittyy Espoo- Lohja-Salo -ratayhteyden toteutukseen, mikä ei ole ajankohtaista lähivuosikymmeninä. Vuosina väestönkasvu hajautui koko Helsingin seudulle, pääkaupunkiseudun vanhat lähiöt menettivät asukkaita. Tulevaisuudessa asutus ja työpaikat syntyvät pääosin kehäteiden ja raiteiden varsille. Sen takia vain pääkaupunkiseutua koskeva tarkastelu ei ole riittävä, eikä sitä koskevilla ratkaisuilla vaikuteta seudun kehitykseen. Yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi tarvitaan koko metropolialuetta koskeva MAL- aiesopimus sekä Helsingin seudun liikennejärjestelmää tukeva yhteinen kaavallinen näkemys sekä selkeä valmistelu- ja päätöksentekomenettely. 3) Perustuuko kehyskuntien vetovoima asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen? Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa -tutkimuksen*) mukaan mieluisan asunnon löytäminen on tärkeimpiä uuden asuinkunnan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Työhön, asuinympäristöön sekä palveluihin liittyvät tekijät vetävät muuttajia muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Tulomuuttajat ja pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneet arvostavat kaupunkimaista asuinympäristöä ja tapahtumarikasta elämää. Kehyskuntien vetovoima perustuu asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen. Pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneet arvostavat myös asunnon ominaisuuksia sekä asuinympäristön viihtyisyyttä, rauhallisuutta ja turvallisuutta. Kunnan veroprosentilla, eläkkeelle siirtymisellä tai ekologisella elämäntavalla ei ole juurikaan vaikutusta asuinkunnan valintaan. Suurin osa kehyskuntiin muuttaneista käyttää ravintola- kulttuuripalveluita muualla kuin asuinkunnassaan ja ostaa kestokulutustavarat ja vaatteet naapurikunnista. Noin neljännes kehyskuntiin muuttaneista käyttää myös terveys-, urheilu- ja liikuntapalveluita asuinkuntansa ulkopuolella. Espoossa on erityisesti rakennettu asuntoja suomalaisten lapsiperheiden tarpeisiin. Väestö Espoossa on muuttoliikkeestä johtuen kasvanut vuoden luvun asukkaasta nykyiseen asukkaaseen. Espoolaisten määrä kasvaa edelleen noin asukkaalla vuodessa. Väestönkasvu perustuu nykyisin syntyvyyden enemmyyteen ja maahanmuuttoon ulkomailta. *) Hannu Kytö - Jenni Väliniemi, Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisu 3/ ) Pitäisikö kuntauudistus tehdä Uudellamaalla vapaaehtoisesti vai pakkoliitoksin? Pakkoliitoksia ei pidä tehdä. Espoo edellyttää, että kuntauudistuksen valmistelu ja päätöksenteko tehdään hyvässä vuorovaikutuksessa kuntien kanssa. Espoo tekee omassa metropolialuetta koskevassa valmistelussa yhteistyötä seudun kuntien kanssa. Kuntien yhdistämiset ovat vaikeita eivätkä ratkaise suuren metropolialueen ongelmia. Kaikkien tehtävien siirtäminen tappaa erilaisuuden ja tuo kankeutta ja megaorganisaatioita. On ikävää, kun metropolialueen kilpailukyvyn varmistaminen ja metropolipolitiikan toteutuksen lujittaminen jää karttapohjaisen kuntaliitosspekuloinnin varjoon.

3 3 5) Pitäisikö Espoossa toteuttaa kuntaliitos? Espoo on maan toiseksi suurin kunta, joten ei tarvita kuntaliitosta. Pääkaupunkiseudulla kaupunkien yhdistäminen ei ratkaise metropolialueen ongelmia. Pääkaupunkiseutu on lisäksi maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristöasioiden haasteiden ratkaisemisen kannalta liian suppea ja siten väärä alue. Missään muualla maailmassa ei ole toteutettu suurimpien kaupunkien yhdistämistä toisiinsa. Jos näin suuri muutos tehdään pakolla, se halvaannuttaa toimintaa vähintään kymmeneksi vuodeksi. Samalla menetetään tuottavuutta ja innovatiivisuutta. Palvelut (kustannukset tai vaikuttavuus) eivät parane karttaharjoituksilla. Jos metropolialueelta puuttuisi väestöä ja sitä kautta ostovoimaa, tilanne olisi toinen. Palveluja voi parantaa vain asiakasja asukaslähtöisesti. Verkostomainen yhteistyö on tulevaisuuden malli laajentuvalla metropolialueella, ja päihittää keskustelussa aina esitetyt pääkaupunkiseudun kuntaliitokset. Lisäksi metropolialueella tarvitaan selkeää ja läpinäkyvää menettelyä yhdyskuntarakenteen kehittämiseen ja päätöksentekoon liittyvissä asioissa. Seudulle tarvitaan MAL - aiesopimusta ja Helsingin seudun liikennejärjestelmää tukeva kaavallinen yhteinen näkemys. Maankäytön, asumisen ja liikenteen sekä ympäristöpalvelujen valmistelua ja päätöksentekoa tulee yhdistää. 6) Jos Espoossa tehdään kuntaliitos, mikä tai mitkä olisivat mieluisimmat liitoskumppaninne? Espoon mielestä koko metropolialueella tarvitaan yhteistyötä maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristöasioiden hoitamisessa. Mikään kuntaliitos Espoon rajanaapureiden kanssa ei ratkaise näitä metropolialueen elinvoiman ja kilpailukyvyn ydinkysymyksiä. Keskustelu tulisi siirtää kuntaliitoksista koko metropolialueen yhteistyön kehittämiseen ja luottamuksen parantamiseen. Espoo on solminut kolme yhteistyösopimusta: pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun sekä Kirkkonummen ja Vihdin kanssa. 7) Voidaanko kuntarajoja muuttamalla vaikuttaa alueen kuntien ja asukkaiden hyvinvoinnin eriytymiseen? Asuinalueiden erilaistumista Suomessa on mahdollista vielä ehkäistä. Se edellyttää kuntien ja valtion toimijoiden poikkihallinnollista yhteistyötä ja ohjelmaa. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka liittyvät sosiaalipolitiikkaan, kotouttamiseen, koulutukseen, työllisyyteen, asuntotuotantoon ja asuinympäristön vetovoimaisuuteen. Segregaatiota ei voida hallita kuntaliitoksilla eikä seutuvaltuuston perustamisella. Alueiden kehittämisen ja asuntopolitiikan avulla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti asuinalueiden erilaistumiseen. Espoossa viiden aluekeskuksen malli on mahdollistanut kaupungin kehittämisen monipuolisesti. Asuinalueiden erilaistuminen vaatii lisätukea, kun merkkejä huono-osaisuudesta on havaittavissa. Lisätukea tarvitaan erilaisissa niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikäihmisten palveluissa. Tämä myönteinen erityiskohtelu mahdollistaa vankemman resursoinnin eli rahan ja toiminnan kohdistamisen alueelle. Vieraskielisten kotoutus ja integraatio on aivan keskeistä. Espoo on kohdentanut merkittäviä palveluinvestointeja mm. opetukseen, päivähoitoon, liikuntaan ja kirjastopalveluihin. Viisaalla vuokra-asuntojen sijoittamisella ja asukasvalinnalla on suuri merkitys. Sen merkitystä ei voi vähätellä.

4 4 Asukastalot ovat paikkoja, joissa asukkaat voivat osallistua ja toimia vertaisryhmiä. Espoossa asukastalot toimivat järjestöjen voimin ja tukevat asukkaiden omaa aktiivisuutta. 8) Onko Espoo on vastuunpakoilija vuokra-asuntotuotannossa? Ei ole. Espoo toteuttaa yhteisesti sovitun osuutensa asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Valtio ja Helsingin seudun kunnat ovat tehneet sopimuksen, jonka tarkoituksena on edistää tontti- ja asuntotarjontaa yhteisin toimenpitein. Tavoitteena on lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa työvoiman saatavuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaamiseksi. Seudullisena tuotantotavoitteena vuosina on keskimäärin asunnon rakentaminen vuosittain. Tavoitteena on, että alueen kunnissa uustuotannossa on valtion tukemaa vuokraasuntotuotantoa 20 %. 9) Suhtautuko Espoo vastuullisesti maahanmuuttokysymyksiin? Espoo haluaa olla moniarvoinen ja monikulttuurinen kaupunki, joka on hyvä paikka asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää myös maahanmuuttajataustaisille kaupunkilaisille. Kaupungin elinvoimaisuuden kehitys on monella tapaa riippuvainen siitä, että osaavat ihmiset juurtuvat Espooseen ja saavat mahdollisuuden hyödyntää ennen Suomeen muuttamista hankittua osaamistaan. Vieraskielisen väestön osuudessa pääkaupunkiseudulla ei ole merkittäviä eroja: vuonna 2010 vuonna 2030 Helsinki 10,8 % 19,3 % Vantaa 9,9 % 18,2 % Espoo 9,3 % 16,9 % Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat solmineet valtion kanssa metropolipolitiikan aiesopimuksen, jonka tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista. Vuonna 2010 sopimuksen tavoitteet toteutuivat työllisyyskehitystä kuvaavien lukujen valossa parhaiten Espoossa. Espoo kantaa vastuunsa humanitaarisista syistä maahan tulleiden maahanmuuttajien vastaanottamisesta. Vuonna 2010 kotoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan aloitti Espoossa 224 kiintiöpakolaista, oleskeluluvan saanutta turvapaikanhakijaa ja em. ryhmien perheenjäsentä. 10) Ratkeavatko metropolialueen ongelmat suurten kaupunkien liitoksella? Kolmen näkökulman (kaupunkirakenne, kaupunkien sosiaalinen kehitys ja kaupunkitalous) mukaan on vaikea perustella suurten kaupunkiyksiköiden liitoksella voitavan ratkaista merkittäviä Helsingin metropolialueen ongelmia ja haasteita. Tutkimuksista ei löydy tukea, jossa metropolisoitumiseen liittyviä kysymyksiä olisi ratkaistu suurkunnan luomisen kautta. Myös seutuhallinnon rakentaminen on hyvin harvinaista. Kilpailukykyisimmät länsimaiset metropolit toimivat menestyksellisesti jonkinlaisen verkostoituneen yhteistyörakenteen puitteissa. Kaupunkirakenteeseen ja maankäyttöön liittyvissä asioissa valtion ja kuntien sekä kuntayhtymien väliset aiesopimukset ovat paras linjaus. Huono-osaisuuden hajasijoittaminen seudun reunoille voi keventää keskuskunnan taloudellista taakkaa, mutta se ei suinkaan ratkaisisi segregaatio-ongelmaa, vaan levittäisi ja syventäisi sitä. Kansainvälisten vertailujen mukaan yhteisvastuullinen

5 5 asuntopolitiikka on segregaation kannalta selvästi huonompi vaihtoehto kuin se, että ei muuteta mitään. Kuntatalouden näkökulmasta suurten yksiköiden liitokset pitävät menot ennallaan tai jopa kasvattavat niitä. Ei ole olemassa skaalakokoon liittyvää automaattia. Hyvin toimiva verkosto tehostaa kunnan toimintaa. Toiminnan tehokkuutta ei riitä selittämään pelkkä kuntakoko. 11) Elävätkö kehyskunnat keskuskaupunkien siivellä? VTT, kehittämispäällikkö Timo Aron äskettäisen selvityksen*) perusteella näyttää siltä, että kehyskunnat suhteellisesti hyötyvät jonkin verran muuttoliikkeestä, jos mittarina käytetään verotettavan tulon siirtymiä. Keskuskaupungeissa tosin on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kehyskaupunkeja korkeammat verotettavat tulot asukasta kohti. Kehyskuntien ja kaupunkikeskusten välisen muuttoliikkeen aikaansaamista verotulosiirtymistä voidaan sanoa, että isojen kaupunkien osalta hyödyt ja menetykset ovat marginaalisia, alle 0,4 prosenttiyksikköä kokonaisverotuloista. Em. selvityksen mukainen Espoon verohyöty vuosina oli noin 4,5 miljoonaa euroa/vuosi. Espoon kaupungin talousarvion loppusumma vuonna 2011 on 1,7 miljardia euroa. Huomattava osa muuttajista on alle 15-vuotiaita, joten tilanne voi jopa kääntyä toisin päin, jos tarkastelua laajennetaan uusien asiakkaiden tuomiin lisäpalvelutarpeisiin ja niistä syntyviin investointi- ja käyttökustannuksiin. Espoo on maksanut valtionosuusjärjestelmään liittyvää verotulon tasausta kymmenvuotiskaudella muille kunnille yhteensä 1,6 miljardia euroa. *) Timo Aro: Muuttoliikkeen vaikutus kuntien elinvoimaan Kunta Tulokertymä (milj. euroa) Tulovero-% Verotulokertymä *) Muuttovoiton verokertymän %-osuus verotulokertymästä **) Helsinki -44,4 18,5-6,6-0,26% Espoo 32,0 17,75 4,5 0,36% Tampere -14,5 19,0-2,2-0,29% Vantaa 14,4 19,0 2,2 0,27% Turku -22,3 18,75-3,3-0,54% Oulu -9,1 19,0-1,4-0,27% *Verotulokertymä on laskettu tulokertymästä koko maan noin 20 prosentin vähennysasteella. **Laskettu tämän taulukon verotulokertymätiedoilla ja vuoden 2010 tilinpäätöstiedoilla.

6 6 12) Onko kuntien välinen kilpailu epätervettä ja aiheuttaa osaoptimointia? Metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamista koskeva aiesopimus on toteuttanut metropolialueen kilpailukykystrategiaa, jonka kärkihankkeet ja muut toimenpiteet ovat perustuneet yhteiseen kunkin pääkaupunkiseudun kaupungin vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen koko seudun hyväksi. Metropolialueen menestys ja kilpailukyky ei riipu hallintomallista, vaan tarvitaan dynaamisuutta, kokeiluja ja uudistumiskykyä. Palveluissa pääkaupunkiseudun kuntaliitokset tai megaorganisaatiot eivät tuo laatua tai kustannustehokkuutta. Lähipalveluissa suuren yksikkökoon tavoittelu näyttäisi lisäävän vain byrokratiaa, kun pitäisi tavoitella asukas- ja asiakaslähtöisyyttä. Kuntien omat ratkaisut tuottavat uusia toimintatapoja, joustavuutta ja innovaatioita. Lähipalveluiden järjestämisen kannalta pääkaupunkiseudun kuntaliitos poistaisi palveluiden kustannusvaikuttavuuden vertailtavuuden sekä kilvoittelun uusista toimintatavoista ja innovaatioista. PKS -kuntaliitos ikään kuin kieltäisi yrittämästä tehdä asioita paremmin, uusilla toimintatavoilla ja innovatiivisesti. Asuntotuotannon osalta Espoo on hoitanut vastuunsa aiesopimusten mallioppilaana. Asuntoja on rakennettu lapsiperheille. Tätä ei voi kutsua välistävedoksi tai osaoptimoinniksi. Tyhjä slogan Kuntien välinen epäterve kilpailu liittyy siihen aikaan, milloin kunnat rakennuttivat tai takasivat vaatetus- tai metalliteollisuuden teollisuushallien rakentamista. Useissa tutkimuksissa on todettu, ettei kunnan veroprosentin suuruudella ole merkittävää vaikutusta asukkaiden muuttohalukkuuteen. 13) Halutaanko yhteistyöhimmelien tilalle hallinto- ja luottamushenkilöelinhimmeleitä? Kunnat ovat Paras -puitelain tavoitteiden ja vaatimusten mukaan sopineet yhteistyöstä palvelujen järjestämisessä ja tuotannossa. Yhteistyömalleja ja -muotoja (esim. isäntäkuntamalli) on tullut lisää. Näitä kutsutaan yhteistyöhimmeleiksi. Himmelikeskusteluun sotketaan monia asioita. Seutukunnilla ja /tai kaupunkiseuduilla on ollut runsaasti aluekehittämiseen, ohjelmapohjaiseen kehittämiseen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvää sopimuspohjaista yhteistyötä. Tätä yhteistyömuotojen määrän lisääntymistä on viime aikoina ryhdytty arvostelemaan, on mm. katsottu, että palvelujen järjestämistä koskeva päätöksenteko ei ole peruskunnan valtuuston käsissä tai, että kunnalla on liian monta yhteistyömuotoa. Sopimuspohjaista verkostoyhteistyötä on pidetty tehottomana ja kykenemättömänä päätöksentekoon. Kuntien väliseen yhteistyöhön liittyy väite demokratiavajeesta. Kuntayhtymien, myös perinteisten kuntayhtymien, toiminta on liitetty samaan keskusteluun. Kuntayhtymien katsotaan olevan vaikeasti ohjattavissa ja epädemokraattisia edustajien välillisen valintatavan takia. Sinänsä himmeli kuvaa hyvin verkostomaista yhteistyömallia, se on joustava, moniulotteinen ja sisältää lukuisia solmukohtia, johon ao. teemasta kiinnostuneet tahot voivat kumppaneina liittyä. Pääkaupunkiseudun kuntaliitos ja seutuvaltuuston/seutuhallinnon muodostaminen tarkoittaisi moniportaisen luottamushenkilöelinhallinnon muodostamista. Lähidemokratian näkökulmasta Suur- Helsinki olisi liian suuri, jolloin suurkunta jaettaisiin kaupunginosavaltuustoiksi tai aluelautakunniksi. Seutuvaltuuston perustaminen lisäisi hallintohimmelien määrää entisestään. Miten nämä ratkaisut edistäisivät metropolialueen tulevaisuuden menestymismahdollisuuksia tai kuntalaisten suoria osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia? Lisätietoja: Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, kaupunginsihteeri Mari Immonen,