Fyysisen aktiivisuuden kokonaisuus muodostuu. Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää

Transkriptio

1 Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, TUIJA TAMMELIN, SANNA PALOMÄKI, NELLI LYYRA, HENNA HAAPALA Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi tarvitaan laadukasta liikunnanopetusta sekä muuta koulun liikuntaa. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. Fyysisen aktiivisuuden kokonaisuus muodostuu koulun liikuntatunneista, välituntiliikunnasta, aktiivisista oppitunneista, koulumatkaliikunnasta, koulun liikuntakerhoista ja erilaisesta vapaa-ajan liikunnasta. Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan kouluikäisten tulisi liikkua päivittäin 1 2 tuntia monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla (Opetusministeriö ja Nuori Suomi 2008.) Suositus toteutuu todennäköisemmin, kun fyysinen aktiivisuus koostuu monesta eri osiosta. Koululiikunta ja koulun muu liikunta tukevat suosituksen toteutumista merkittävästi. Koululiikunnalla on perinteisesti tarkoitettu koulun tuntikehyksessä olevaa liikunta-oppiaineen opetusta. Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa aktiivista toimintaa. Sekä koululiikunnan että koulun muun liikunnan päämäärä on liikunnallisen elämäntavan tukeminen, joka tarkoittaa sitä, että riittävä määrä liikuntaa on osa lapsen ja nuoren jokapäiväistä elämää. Tähän päämäärään pyritään moninaisilla tavoitteilla, jotka liittyvät terveyden edistämiseen, taitojen oppimiseen, sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen muutoin istumapainotteiseen koulupäivään. Hyvin suunniteltua, ikäkausien mukaan etenevää ja kaikille soveltuvaa liikunnanopetusta Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada laadukasta liikunnanopetusta, joka on hyvin suunniteltua, etenee ikäkausittain ja soveltuu kaikille. Laadukkaan liikunnanopetuksen avulla tuetaan lasten ja nuorten fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta. (AIESEP 2014; Ennis 20110; UNESCO 2015.)Yleisten fyysisen aktiivisuuden suositusten lisäksi on liikuntatunneille laadittu oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrää koskevat kansainväliset suositukset. Liikuntatunneilla, oppilaiden pitäi si liikkua vähintään 50 prosenttia liikuntatunnin ajasta ja 30 prosenttia tunnin kestosta pitäisi olla rasittavaa liikuntaa (Institute of Medicine 2013; U.S. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa toteutua myös pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla. 70 LIIKUNTA & TIEDE / 2015

2 Kuva: LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI Department of Health and Human Services 2012). Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tunneista kohtuullisen kuormittavaa aikaa on noin prosenttia tunnin kestosta (McKenzie ym. 2000). Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimusprojektissa tutkittiin oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla sykemittareiden avulla. Kohtuullisen kuormittavan liikunnan raja-arvona käytettiin sykkeen arvoa yli 140 lyöntiä minuutissa. Tulosten mukaan oppilaat liikkuivat vähintään kohtuullisen kuormittavalla tasolla keskimäärin 41 prosenttia oppitunnin ajasta. Poikien keskisyke oli 137 ja tyttöjen 133 lyöntiä minuutissa. Oppilaat olivat aktiivisimmillaan liikuntatunneilla, joissa aiheena olivat pallopelit (keskisyke 139) kun taas muilla liikuntatunneilla keskisyke oli 125 lyöntiä minuutissa. Ensisijainen sykkeisiin vaikuttava seikka oli kyseisen liikuntatunnin sisältö, eikä tyttöjen ja poikien välillä ollut eroa sykkeissä, kun tunnin liikuntalaji huomioitiin. Pojat ovat siis sykkeiden perusteella aktiivisempia kuin tytöt, mutta ero selittyy tuntien erilaisilla sisällöillä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että oppilaiden oppitunnin aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat muun muassa opettajan toiminta, oppilasryhmän koko sekä tunnin liikuntalaji (Chow, McKenzie & Louie 2008). Laadukas liikunnanopetus tarjoaa fyysisen aktiivisuuden ohella myönteisiä kokemuksia oppilaille. Aiem pien kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan koululiikuntaan suhtautuminen on yhtey dessä mm. oppilaan aiempiin liikuntakokemuksiin, vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, koettuun pätevyyteen, ikään ja sukupuoleen (Barr- Anderson ym. 2008; Cairney ym. 2012; Heikinaro- LIIKUNTA & TIEDE /

3 Johansson, Varstala & Lyyra 2008; Subramaniam & Silverman 2007). Lisäksi opettajan toiminta, tuki ja kannustus (Barr-Anderson ym. 2008, Lauritsalo 2014), oppitunnin sisältö (Kahan 2013, Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011) ja oppimisympäristöön liittyvät tekijät (Shropshire, Carroll & Yimym 1997) näyttävät osaltaan määrittävän oppilaan kokemuksia ja koululiikuntaan suhtautumista. Liikunta suosittu oppiaine oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistaminen keskeistä Suomessa liikunta on yksi koulun suosituimmista oppiaineista (Kannas, Peltonen & Aira 2009, 37). Yhdeksäsluokkalaisista pojista lähes 80 prosenttia ja tytöistä 65 prosenttia kertoi pitävänsä koululiikunnasta, kun asiaa selvitettiin kansallisesti kattavalla aineistolla keväällä Oppilaiden myönteisestä suhtautumisesta liikuntaan kertoo myös se, että useampi kuin joka toinen poika tai tyttö toivoi kouluun lisää liikuntatunteja. Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvia oli yhdeksäsluokkalaisista vain noin seitsemän prosenttia, ja kaiken kaikkiaan koululiikuntaan suhtauduttiin myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, ) Vaikka kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien osuudet ovat suhteellisen pieniä, ei näiden oppilaiden kokemuksia tule väheksyä tai ohittaa, sillä kielteiset koke mukset voivat johtaa liikkumisen välttelyyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin myöhemmässä elämässä. Penttinen (2015) selvitti tutkielmassaan erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen vertailemalla liikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvia yhdeksäsluokkalaisia. Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat oppilaat olivat fyysisesti aktiivisempia ja harrastivat vapaaajallaan enemmän liikuntaa, heidän kestävyys- ja lihaskuntonsa sekä liikuntataidot olivat paremmat, he kokivat oppiaineen hyödyt ja oman osaamisensa vahvemmaksi, saivat liikunnasta parempia arvosanoja sekä suhtautuivat koulunkäyntiin yleisesti myönteisemmin kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Huomattavaa oli kuitenkin myös se, että oppilaiden painoindeksi ja koulumenestys eivät eronneet myönteisesti ja kielteisesti koululiikuntaa suhtautuvien ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi. Erityisesti korkea koettu osaaminen ja oppiaineen hyödyllisyys, myönteinen suhtautuminen kouluun ja hyvä liikunnan arvosana lisäsivät sekä tyttöjen että poikien kohdalla todennäköisyyttä myönteiseen koululiikuntasuhtautumiseen. Edellä mainitut tulokset kertovat siitä, miten keskeinen rooli oppilaan omilla käsityksillä ja arvostuksilla on liikuntaan suhtautumisessa. Oppilaan käsitys itsestään liikkujana vaikuttaisi olevan merkittävämpi myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä teki jä kuin oppilaan todelliset liikuntataidot tai kunto-ominaisuudet. Koetun osaamisen tukeminen liikuntatunneilla on tärkeää erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, jotka kokevat osaamisensa heikoksi ja arvostavat liikuntaa vähän, sillä heidän liikuntaaktiivisuutensa on havaittu laskevan yläkoulun aikana eniten (Yli-Piipari 2011). Tulosten valossa uuden perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa näyttäytyvät todella tärkeinä. Koska liikunnan kokeminen hyödylliseksi on myös vahvasti yhteydessä oppilaan koululiikuntasuhtautumiseen, tulisi liikunta ja sen merkitykset linkittää oppilaiden arkeen. Myönteistä liikuntasuhtautumista ja fyysistä aktiivisuutta tulisi pyrkiä edistämään kaikissa nuorille tärkeissä yhteisöissä kuten kaveripiirissä, perheessä ja koulussa. Lisää liikkumista ja vähemmän istumista välitunneille ja luokkahuoneeseen Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa liikkumista. Myös tällä liikuntatuntien ulkopuolisella koulun liikunnalla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja viihtymiselle koulussa. Koululiikunta ja koulun muu liikunta muodostavat merkittävän osan kokonaisaktiivisuutta erityisesti vapaa-aikanaan vähi ten liikkuville. Koululaiset viettävät välitunneilla aikaa noin viisi tuntia viikoittain, lukuvuodessa lähes 200 tuntia. Lisäksi koulumatkojen kulkeminen jalan tai pyörällä lisää helposti noin puoli tuntia aktiivisuutta päivässä, mikä on jo puolet liikuntasuosituksen minimimäärästä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa myös toteutua pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla. Liikkumatonta aikaa kertyy kiihtyvyysanturimittausten perusteella hereilläollessa yläkoulun oppilailla peräti yhdeksän tuntia päivässä. Koulupäivinä liikkumattomasta ajasta kertyy noin 40 prosenttia koulussa. Koulupäivien aikana alakoulussa istutaan 38 minuuttia ja yläkoulussa 45 minuuttia jokaista 60 minuuttia kohti. Istumisen vähentämiseen voi kokeilla vaikkapa x-breikkiä, joka on yläkoulun oppitunneilla tarkoitettu peli istumisen tauottamiseksi ( net/x-breikki). Sen avulla opettaja helposti pitää virkistystauon oppilaille. Käytännössä kyseessä on power-point tiedosto, jonka ohjeita seuraamalla voi liikuttaa oppilaita oppitunnin lomassa hauskojen tai Oppilaan käsitys itsestään liikkujana on merkittävä myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä tekijä. Uuden OPS:n linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa ovat tärkeitä. 72 LIIKUNTA & TIEDE / 2015

4 asiaa sisältävien kysymysten avulla. Verkosta löytyy valmiita x-breikkejä eri aiheista (maantieto, äidinkieli) tai opettaja voi luoda oman x-breikin automaatin avulla itse tai yhdessä oppilaiden kanssa. Valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma (www. liikkuvakoulu.fi) on hyvä esimerkki koulun liikunnan edistämisestä. Ohjelman tavoitteena on lisätä liikkumista koulupäivään ja luoda sen myötä aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Liikkuva koulu -ohjelmassa on mukana jo noin 130 kuntaa ja 800 koulua ympäri Suomea. Ohjelman pilottivaiheen aika na vuosina saatiin hyviä kokemuksia ja löydettiin toimivia käytäntöjä, joilla koulut pyrkivät lisäämään liikkumista koulupäivään (Tammelin ym. 2012). Esimerkit on koottu ohjelman verkkosivuille. Lisäämällä liikkumista välitunneilla ja muuttamalla koulupäivän rakennetta siten, että pitkillä välitunneilla liikkuminen oli mahdollista, saatiin lisättyä reipasta liikuntaa noin kymmenen minuuttia koulupäivään. Ohjelma on otettu hyvin vastaan kouluilla. Koulujen henkilökunnan kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Kyselyn perusteella valtaosa heistä uskoi, että kouluun jää pysyviä käytäntöjä pilot tivaiheen jälkeen. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että koulupäivän aikainen liikkuminen edistää kouluviihtyvyyttä ja että oppilaiden välituntiliikunta edistää työrauhaa. (Kämppi ym ) Välitunnit ovat liikuntatuntien ohella keskeisimpiä oppilaiden liikkumisen mahdollisuuksia koulupäivän aikana (Jago & Baranowski 2004), ja välitunneilta voikin kertyä jopa 40 prosenttia oppilaiden päivittäisestä reippaasta liikunnasta (Ridgers, Stratton & Fairclough 2006;, Ridgers ym. 2012). Ramstetterin ja kollegoiden (2010) katsauksen mukaan välituntien vietto on hyödyksi myös oppilaiden kognitiiviselle ja akateemiselle kehitykselle esimerkiksi parempana keskittymiskykynä ja luokkahuonekäyttäytymisenä. Välitunneilla oppilailla on mahdollisuus vapaampaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman oppituntien struktuuria ja aikuisten kontrollia (National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education 2001) ja siten kehittää sosiaalisia ja kommunikointitaitojaan (Ramstetter, Murray & Garner 2010). Välitunnit ovat olleet usein ensimmäisiä muutoskohteita Liikkuva koulu -ohjelman kouluissa. Haapalan ja kollegoiden (2014a) tutkimuksessa välitunnin rooli koulupäivän liikunnallistamisessa korostui. Neljässä yläkoulussa lukujärjestyksiä muutettiin pitkien välituntien järjestämiseksi, ulkovälitunteja lisättiin, välitunneille järjestettiin sekä ohjattua toimintaa että välineistöä, ja oppilaat toimivat välitunneilla vertaisohjaajina. Toimintakulttuurin muutos on mahdollista myös yläkouluissa; tutkimuksen mukaan oppilaiden osallistuminen liikunta- ja pallopeleihin välitunneilla ainakin silloin tällöin lisääntyi, pääosin poikien osallistumisen kasvun vuoksi. Tytöt saattavat jatkossa tarvita omaa huomiota ja ratkaisuja, sillä heidän osallistumisensa välituntiliikuntaan lisääntyi kahdessa koulussa, jossa oli lisäksi tarjolla erillisiä liikuntatoimintoja tai -tiloja vain tytöille. Välituntien liikuntamahdollisuuksissa oppilaat voivat saada käytännöllisiä välineitä vuorovaikutukseen uusien koulutovereiden kanssa oppituntien ulkopuolella, ja tällä tavoin koulu voi edistää heidän oppimistaan ja motivaatiotaan (Viner ym. 2012, Crosnoe & Mc- Neely 2008) sekä koulusta pitämistä (Boulton, Don & Boulton 2011). Välituntiliikunnan onkin todettu olevan positiivisesti yhteydessä oppilaiden kokemiin koulun sosiaalisiin tekijöihin, kuten vertaissuhteisiin ja yhteenkuuluvuuteen koulussa sekä kouluilmapiiriin (Haapala ym. 2014b). Välituntiliikunnan toteuttaminen siten, että se parhaiten tukisi näitä sosiaalisia tavoitteita, olisi tärkeää etenkin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun. Liikkuva koulu -ohjelmassa koulut ja kunnat eri puolella Suomea toteuttavat omia suunnitelmiaan liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Prosessin tuek si on laadittu Matkalla liikkuvaksi kouluksi -opas ja nettisivut ( Tavoitteena on kouluissa saada koko henkilökunta ja oppilaat osallistumaan mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Koululiikunnalla ja koulun muulla liikunnalla on suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä, sillä tavoittaahan koulu lähes kaikki lapset ja nuoret. Päämääränä on luoda kouluihin toimintaympäristöjä, joissa oppilaiden aktiivisuus ja kouluviihtyvyys lisääntyvät. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. Ajankohtaisia kysymyksiä, joihin pyritään etsimään vastauksia, ovat muun muassa seuraavat: Miten koululiikuntaa ja koulun muuta liikuntaa tulisi toteuttaa oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi? Mikä on opettajan rooli laadukkaan koululiikunnan ja koulun muun liikunnan toteuttajana ja miten saadaan koulun henkilökunta ja oppilaat mukaan toteuttamaan aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää? PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Professori Sähköposti: TUIJA TAMMELIN, FT, LitM Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: SANNA PALOMÄKI, LitT Lehtori Sähköposti: NELLI LYYRA, LitT Tutkija Sähköposti: HENNA HAAPALA, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: LIIKUNTA & TIEDE /

5 LÄHTEET AIESEP Position Statement on Physical Education Teacher Education. AIESEP-Position-Statement-on-Physical-Education-Teacher-Education.pdf. (Luettu ) Barr-Anderson, D. J, Neumark-Sztainer, D., Schmitz, K. H., Ward, D. S., Conway, T. L., Pratt, C., Baggett, C. D., Lytle, L. & Pate, R. R But I like PE: factors associated with enjoyment of physical education class in middle school girls. Research Quarterly of Exercise and Sport. 79 (1), Boulton, M. J., Don, J. & Boulton, L Predicting children s liking of school from their peer relationships. Social Psychology of Education 14,489. Cairney, J., Kwan, M., Velduizen, S., Hay, J., Bray, S. R. & Faught, B. E Gender, perceived competence and the enjoyment of physical education in children: a longitudinal examination. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:26. Chow, B. C., McKenzie, T. L. & Louie, L Children s physical activity and environmental influences during elementary school physical education. Journal of Teaching in Physical Education, 27 (1), Crosnoe, R. & McNeely, C Peer relations, adolescent research and practice. Family & Community Health 31, Ennis, C. D Physical education curriculum priorities: Evidence for education and skillfulness. Quest 63 (1), Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Lintunen, T., & Tammelin, T. H. 2014a. Adolescents physical activity at recess and actions to promote a physically active school day in four Finnish schools. Health Education Research, 29 (5), Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Lintunen, T. & Tammelin, T. H. 2014b. Recess physical activity and school-related social factors in Finnish primary and lower secondary schools: cross-sectional associations. BMC Public Health, 14, Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. & Lyyra M Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaaajan liikunnan harrastamiseen. Liikunta & Tiede 45 (6), Institute of Medicine Educating the student body: Taking physical activity and physical education to school. Washington, DC: National Academy of Sciences. aspx. (Luettu ) Jago, R. & Baranowski, T Non-curricular approaches for increasing physical activity in youth: a review. Preventive Medicine 39, Kahan, D Here Is What Interests Us! Students Reconceived Physical Education Activity Offerings in an Inner-City Middle School. Physical Educator 70 (3), Kannas, L., Peltonen, H. & Aira, T. (toim.) Kokemuksia ja näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkouluissa. Terveystiedon kehittämistutkimus osa 1. Opetushallitus.. Kämppi K, Asanti R, Hirvensalo M, Laine K, Pönkkö A, Romar J-E, Tammelin T. Viihtyvyyttä ja työrauhaa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. Jyväskylä. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Lauritsalo, K Usually I like school PE, but... School physical education described in Internet discussion forums.. Studies in Sport, Physical Education and Health 207. McKenzie, T. L., Marshall, S. J., Sallis, J. F., & Conway, T L. (2000). Student activity levels, lesson context, and teacher behavior during middle school physical education. Research Quarterly for Exercise and Sport, 71, National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education Recess and the Importance of Play: A Position Statement on Young Children and Recess. Washington, DC: National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education. Opetusministeriö & Nuori Suomi Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7 18-vuotiaille. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Opetushallitus. Penttinen, S Kuka pitää koululiikunnasta? Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Liikuntakasvatuksen laitos.. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Helsinki: Opetushallitus. Ramstetter, C. L., Murray, R., & Garner, A. S The crucial role of recess in schools. Journal of School Health, 80 (11), Ridgers, N. D., Stratton, G. & Fairclough, S. J Physical activity levels of children during school playtime. Sports Medicine 36, Ridgers, N. D., Timperio, A., Crawford, D. & Salmon, J Five-year changes in school recess and lunchtime and the contribution to children s daily physical activity. British Journal of Sports Medicine 46, Shropshire, J., Carroll, B. & Yim, S Primary School Children s Attitudes to Physical Education: Gender Differences. European Journal of Physical Education 2, Subramaniam, P. R. & Silverman, S Middle school students attitudes toward physical education. Teaching and Teacher Education 23, Tammelin, T., Laine, K., Turpeinen, S. (toim.) Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen loppuraportti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. UNESCO Quality Physical Education (QPE). Guidelines for policy-makers. Paris, France: Author. U.S. Department of Health and Human Services Physical activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to increase physical activity among youth. Washington, DC: Author. (Luettu ) Viner, R. M., Ozer, E. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fatusi, A. & Currie, C Adolescence and the social determinants of health. Lancet, 379, Yli-Piipari, S The Development of Students Physical Education Motivation and Physical Activity: A 3.5-Year Longitudinal Study across Grades 6 to 9.. Studies in Sport, Physical Education and Health LIIKUNTA & TIEDE / 2015