Kansallisten oppimistulosarviointien tehtävänä. Harrastaminen kasvussa suositeltu liikuntamäärä ani harvalla LIIKUNNAN OPPIMISTULOKSET 2010:

Transkriptio

1 Teksi: Sanna Palomäki ja Pilvikki Heikinaro-Johansson LIIKUNNAN OPPIMISTULOKSET 2010: Harrastaminen kasvussa suositeltu liikuntamäärä ani harvalla Nuorten liikunnan harrastaminen on lisääntynyt, mutta nykyiseen liikuntasuositukseen ylletään edelleen heikosti. Tuore liikunnan oppimistulosten arviointi osoittaa, että yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ja pojista vain joka kymmenes liikkui suosituksen mukaisesti vähintään tunnin viikon jokaisena päivänä. Kansallisten oppimistulosarviointien tehtävänä on kerätä tietoja opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamisesta sekä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta maassamme. Arviointitietoja käytetään myös opetuksen ja opetussuunnitelman perusteiden kehittämiseen. Suomessa opetuksen järjestäjät ovat perusopetuslain nojalla velvollisia osallistumaan toimintansa ulkopuoliseen arviointiin (Perusopetuslaki /32). Valtakunnallisten arviointien tar- 25

2 LIIKUNNAN USEUS Kerran kuukaudessa tai harvemmin Kerran viikossa 2 3 kertaa viikossa 4 kertaa viikossa tai useammin TAULUKKO 1. Fyysisen aktiivisuuden luokat, joita käytettiin kuvaamaan sekä organisoidun että omatoimisen liikunnan harrastamista LIIKUNNAN INTENSITEETTI: hikoilun ja hengästymisen määrä viikossa En yhtään ½- 1 tunti 2 3 tuntia 4 tuntia tai enemmän vähän vähän 2) vähän vähän 2) vähän vähän 4) aktiivisesti 5) erittäin aktiivisesti vähän 4) aktiivisesti 5) erittäin aktiivisesti koituksena ei ole tuottaa arviointitietoa yksittäisistä oppilaista, eikä määrittää oppilaiden tai koulujen keskinäistä järjestystä. Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitos toteutti keväällä 2010 Opetushallituksen toimeksiannosta liikunnan oppimistulosten seuranta-arvioinnin perusopetuksessa. Arviointiin osallistui 51 perusopetusta antavaa koulua, jotka edustivat kattavasti maamme eri alueita, kuntaryhmiä ja virallisia kieliä. Liikunnan kansallinen oppimistulosarviointi toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2003 (Huisman 2004). Nyt suoritetun seuranta-arvioinnin tavoitteena oli tuottaa luotettavaa vertailutietoa seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Seuranta-arvioinnin oppilaskyselyyn vastasi yhdeksännen luokan oppilasta: 819 poikaa ja 800 tyttöä. Kyselyn avulla selvitettiin muun muassa oppilaiden tietoja liikunnasta, fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaharrastusta, liikunnan harrastamisen motiiveja, koulumatkaliikuntaa sekä koululiikunta-asenteita ja käsityksiä. Kyselyyn vastanneista oppilaista osallistui myös kunto- ja liikehallintatestiin, joka sisälsi seuraavat osiot: vaiheittainen istumaannousu, vauhditon 5-loikka, eteentaivutus, edestakaisin hyppely, kahdeksikkokuljetus, koordinaatiorata ja kestävyyssukkulajuoksu. Oppilailta saadun arviointiaineiston lisäksi 111 liikuntaa opettavaa opettajaa ja kaikkien seuranta-arviointiin osallistuneiden koulujen rehtorit (n=51) vastasivat heille tarkoitettuun kyselyyn. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin arviointivuosina 2003 ja 2010 Nupposen ja Telaman (1998) kehittämillä monivalintakysymyksillä, joiden avulla selvitettiin liikunnan määrää ja intensiteettiä, sekä erikseen organisoidun ja omatoimisen liikunnan harrastamista. Taulukossa 1 on esitetty luokittelu, jota käytettiin kuvaamaan oppilaiden organisoidun ja omatoimisen liikuntaharrastuksen aktiivisuutta. Seuranta-arvioinnissa oppilaiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin lisäksi WHO:n koululaistutkimuksissa käytetyllä liikuntasuosituskysymyksellä: Kuinka monena päivänä tavallisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 minuuttia? Oppilasta ohjeistettiin sisällyttämään vastaukseensa kaikki liikunta, joka saa hänet hengästymään ainakin hieman, myös arki- ja koulumatkaliikunta. Lisäksi pyydettiin huomioimaan, että 60 minuuttia liikuntaa voi kertyä useammista, pienemmistä jaksoista päivän aikana. Aktiivisesti liikkuvien osuus kasvoi ja sukupuolten erot kapenivat Seuranta-arvioinnin tulosten mukaan yhdeksäsluokkalaiset tytöt liikkuivat sekä organisoidusti että omatoimisesti jonkin verran enemmän vuonna 2010 kuin vuonna Organisoitua liikuntaa harrasti nyt erittäin aktiivisesti tai aktiivisesti 38 prosenttia tytöistä ja omatoimista liikuntaa 44 prosenttia tytöistä. Organisoidussa liikunnassa aktiivisten tyttöjen osuus oli noussut kuusi prosenttiyksikköä ja omatoimisessa liikunnassa kymmenen prosenttiyksikköä vuodesta Yhdeksäsluokkalaisista pojista 46 prosenttia harrasti organisoitua liikuntaa aktiivisesti tai erittäin aktiivisesti. Organisoidun liikunnan harrastaminen oli pysynyt pojilla vuoden 2003 tasolla, mutta omatoimisessa liikunta-aktiivisuudessa oli tapahtunut kehitystä myös pojilla. Omatoimisesti vähän tai erittäin vähän liikkuvien poikien osuus oli laskenut 8 prosenttiyksikköä ja aktiivisten osuus noussut saman verran. Omatoimisesti aktiivisia liikkujia oli nyt 48 prosenttia pojista. Sukupuolten väliset erot fyysisessä aktiivisuudessa olivat kaventuneet vuodesta 2003, jolloin tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuus erosi tilastollisesti merkitsevästi sekä organisoidun että omatoimisen liikunnan osalta. Nyt tyttöjen ja poikien omatoiminen liikunta-aktiivisuus ei enää eronnut tilastollisesti merkitsevästi. Organisoitua liikuntaa pojat harrastivat edelleen aktiivisemmin kuin tytöt, mutta tässäkin tytöt olivat jonkin verran saavuttaneet poikia. Vastaavanlainen kehitystrendi on ollut havaittavissa muissakin suomalaisissa nuorten liikuntaharrastusta selvittäneissä tutkimuksissa (Nupponen 2010). Organisoitu liikuntaharrastus vähäisintä pohjoisessa ja aktiivisinta kaupungeissa Seuranta-arvioinnin alueellisissa vertailuissa käytettiin läänijakoa vuoden 2003 arvioinnin tapaan, vaikkakin läänit hallinnollisina yksikköinä lakkautettiin Organisoidun liikunnan harrastaminen erosi tilastollisesti merkitsevästi eri lääneissä. Aktiivisimmin organisoituun liikuntaan osallistuivat Itäja Etelä-Suomen läänien pojat sekä Etelä- ja Länsi- Suomen läänien tytöt. Vähäisintä sekä tyttöjen että poikien organisoituun liikuntaan osallistuminen oli Oulun ja Lapin lääneissä. Erittäin vähän organisoitua liikuntaa harrastavien tyttöjen osuus oli näissä pohjoisissa lääneissä suuri (50 60 %). Omatoimisessa liikunta-aktiivisuudessa ei seuranta-arvioinnissa ha- 26

3 Tulos antaa aiheen kysyä, onko liikuntasuositus liian kova nykynuorillemme? Onko realistista odottaa suosituksenmukaista fyysistä aktiivisuutta tavalliselta nuorelta, kun tavoite jää osalla urheilun harrastajistakin toteutumatta? vaittu tilastollisesti merkitseviä eroja läänien välillä. Tyttöjen organisoituun liikuntaan osallistuminen erosi myös kuntaryhmittäin tilastollisesti merkitsevästi. Kaupunkikouluissa aktiivisten tyttöjen osuus (47 %) oli selvästi korkeampi kuin taajama- (25 %) ja maaseutukouluissa (28 %). Poikien organisoitu liikunta-aktiivisuus ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi kaupungin, taajaman ja maaseudun välillä. Kaupunkikoulujen pojissa oli noin kymmenen prosenttiyksikköä enemmän aktiivisia organisoidun liikunnan harrastajia kuin maaseutukouluissa, mutta erittäin vähän organisoitua liikuntaa harrastavien poikien osuus oli lähes sama eri kuntaryhmissä (35 37 %). Kuntaryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tyttöjen tai poikien omatoimisessa liikkumisessa. Aktiivisimpia omatoimisia liikkujia olivat kaupunkikoulujen pojat (49 %) ja taajamakoulujen tytöt (47 %). Erittäin vähän omatoimisesti liikkuvia oli eniten maaseudun poikien joukossa (19 %). Liikuntaharrastuksen ja asuinpaikan yhteydet olivat seuranta-arvioinnissa osittain samansuuntaisia Nupposen, Laakson ja Telaman (2008) pitkittäistutkimuksen tulosten kanssa. Heidän mukaansa vuotiaiden nuorten osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin on ollut perinteisesti, ja on yhä vieläkin yleisempää kaupungeissa ja taajamissa kuin hajaasutusalueilla. Nykyinen liikuntasuositus toteutuu harvoin Liikunta-aktiivisuuden lisääntymisestä huolimatta yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ja pojista vain kymmenen prosenttia ylsi nykyisen liikuntasuosituksen mukaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, mikä tarkoittaa vähintään tuntia liikuntaa viikon jokaisena päivänä (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008). Tytöt olivat tällä kysymyksellä mitaten jopa aktiivisempia kuin pojat, sillä heidän keskiarvonsa (5,1 päivänä viikossa) erosi merkitsevästi poikien keskiarvosta (4,8 päivänä viikossa). Passiivisia eli 0-1 päivänä tunnin liikkuvia oli pojista 13 prosenttia ja tytöistä seitsemän prosenttia. Läänien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa liikuntasuosituksen mukaisen fyysisen aktiivisuuden saavuttamisessa, mutta kuntaryhmien keskiarvot erosivat merkitsevästi. Kaupunkien oppilaista useampi liikkui 6 7 päivänä viikossa kuin taajaman ja maaseudun oppilaista. Maaseudulla oli lisäksi eni- ten niitä oppilaita (14 %), jotka liikkuivat enintään tunnin viikossa. Vuoden 2005/2006 WHO:n Suomen aineiston mukaan, että 15-vuotiaista pojista 15 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia liikkui vähintään tunnin päivittäin (WHO Europe 2007). Seuranta-arvioinnissa saadut tulokset olivat lähellä tätä tasoa, mutta poikien suosituksenmukainen liikkuminen näyttäisi olevan nyt entistä harvinaisempaa. WHO:n tutkimusten perusteella tiedetään myös se, että liikuntasuosituksen mukainen fyysinen aktiivisuus laskee selvästi yläluokkien aikana. Edelleen olisi tärkeää selvittää niitä syitä ja tekijöitä, jotka johtavat liikunta-aktiivisuuden laskuun yläkouluiässä, varsinkin kun ilmiö näyttää WHO:n kansainvälisen vertailun mukaan olevan erityisen voimakas Suomessa. 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % päivänä 1 päivänä 2 päivänä 3 päivänä 4 päivänä 5 päivänä 6 päivänä 7 päivänä Kuinka monena päivänä viikossa liikut vähintään 60 min? KUVIO 1. Yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien liikuntasuosituksen mukainen liikkuminen vuonna poika tyttö 27

4 Tehokkain keino vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, olisi kaikille yhteisten liikuntatuntien lisääminen. Kansainvälisesti verraten Suomessa on vähän kaikille yhteistä liikunnanopetusta. Kunto- ja liikehallintaindeksi 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0-0,2-0,4 Edellä mainitut tulokset antavat aiheen myös kysyä, onko liikuntasuositus yksinkertaisesti liian kova nykynuorillemme, kun vain kymmenen prosenttia ikäluokasta saavuttaa kriteerin? Onko realistista odottaa suosituksenmukaista fyysistä aktiivisuutta tavalliselta (ei-kilpaurheilevalta) nuorelta, kun tavoite osalla urheilun harrastajistakin jää toteutumatta? Vai onko suositukset syytäkin pitää korkealla, koska joka tapauksessa tiedetään, että suurella osalla nuorista fyysinen aktiivisuus on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittämätöntä? Oppilaiden fyysinen aktiivisuus ja kunto Oppilaiden yleistä menestymistä kunto- ja liikehallintatesteissä kuvattiin kunto- ja liikehallintaindeksillä, joka muodostettiin osatestien summamuuttujana. Koska eri osatestien tulokset eivät olleet yhteismitallisia, käytettiin standardoituja muuttujia päivänä Kuinka monena päivänä viikon aikana liikut vähintään tunnin? pojat (n=709) tytöt (n=692 KUVIO 2. Fyysisen aktiivisuuden ja kunto- ja liikehallintaindeksin yhteys yhdeksäsluokkalaisilla pojilla ja tytöillä. Poikien kunto- ja liikehallintaindeksi oli sitä korkeampi, mitä useampana päivänä viikossa pojat olivat ilmoittaneet nsa vähintään tunnin (kuvio 2). Kunto- ja liikehallintaindeksin keskiarvo erosi tilastollisesti merkitsevästi kaikkien neljän fyysisen aktiivisuuden ryhmän välillä (p < 0,001). Myös tyttöjen fyysisen aktiivisuuden ryhmät erosivat kuntotestimenestyksen suhteen tilastollisesti merkitsevästi. Ainoastaan vähiten aktiivisten tyttöjen eli 0-1 päivänä ja 2 3 päivänä viikossa liikkuvien kunto- ja liikehallintaindeksit eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Vaikka kunnon ja fyysisen aktiivisuuden yhteys voi arkiajattelussa tuntua itsestäänselvyydeltä, on se ollut poikittaisaineistoissa usein alhainen (Nupponen 2010), ja siksi seuranta-arvioinnin tuloksia voinee pitää tässä suhteessa merkittävinä. Koulun mahdollisuudet fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen Kattavan liikuntakerho tai iltapäivätoiminnan käynnistämistä on esitetty keinoksi parantaa ja tasapuolistaa organisoidun liikunnan tarjontaa maan eri osissa (Nupponen, Laakso & Telama 2008). Hallitus on suunnannut viime vuosina Perusopetus paremmaksi -ohjelman kautta noin kuusi miljoonaa euroa koulujen kerhotoiminnan kehittämiseen, jonka yhtenä tavoitteena oli saada lisää liikunnallisia kerhoja. Kehittämisohjelmasta huolimatta liikuntakerhojen määrä yläkouluissa oli rehtorien ilmoituksen mukaan nyt vähäisempi kuin vuonna Seurantaarviointiin osallistuneista kouluista 35 prosenttia oli liikuntakerhottomia, vaikka koulujen rehtoreista 94 prosenttia ilmoitti pitävänsä liikuntakerhoja tarpeellisina. Yhdeksäsluokkalaisista pojista vain kahdeksan prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia oli viimeisen vuoden aikana osallistunut säännöllisesti koulun liikuntakerhoon. Kerhotoiminnalla näyttää siis ainakin yläkoulun puolella olevan vielä monia haasteita ratkottavana. Taloudellisten seikkojen lisäksi koulujen kerhotoiminnan haasteena on osaavien ja sitoutuneiden ohjaajien löytäminen. Olisi tärkeää, että kerhotoiminnasta vastaisivat kasvatusalan ammattilaiset. Opettajia kerhotoiminnan ohjaaminen voisi houkutella nykyistä enemmän, mikäli kerhotuntien palkkaus vastaisi koulutuntien palkkausta. Koulujen liikuntakerhojen ongelmana voi olla myös niiden sisällöllinen yksipuolisuus, jolloin ne eivät pysty vastaamaan riittävän suuren oppilasjoukon tarpeisiin. 28

5 Yhdeksäsluokkalaisista oppilaista 54 prosenttia ilmoitti kulkevansa koulumatkansa, joko kävellen tai pyörällä ympäri lukuvuoden. Tässä prosenttiosuudessa oli kuitenkin mukana myös niitä oppilaita, jotka kulkivat vain osan matkasta kävellen tai pyörällä sekä sellaisia oppilaita, jotka toisinaan käyttivät myös muita kulkutapoja, kuten linja-autoa, mopoa tai vanhempien kyytiä. Koulumatkojen kulkeminen säännöllisesti kävellen tai pyörällä voi tuoda oman merkittävän lisänsä nuoren arkiliikkumiseen, mutta keskimäärin koulumatkoilla saavutettu fyysinen aktiivisuus näyttää jäävän melko lyhytkestoiseksi. Seuranta-arvioinnin tulosten mukaan kävellen tai pyörällä kuljettu edestakainen koulumatka kesti keskimäärin 20 minuuttia. Lisäksi on huomioitava, että koulumatkojen kulkeminen on luonteeltaan usein joko kevyttä tai vain hieman rasittavaa liikuntaa. Tehokkain keino vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, olisi kaikille yhteisten liikuntatuntien lisääminen. Kansainvälisesti verraten Suomessa on vähän kaikille yhteistä liikunnanopetusta (Hardman 2008; Pühse & Gerber 2005). Lisäresurssia kaivattaisiin erityisesti yläkouluaikana, jolloin oppilaiden liikunta-aktiivisuus laskee voimakkaimmin, ja kuntoerot kasvavat. Seuranta-arviointiin osallistuneista liikunnanopettajista suurin osa koki, että liikunnan lisätunteja tarvittaisiin juuri oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja kunnon kohottamiseen. Liikunnan lisätunnit olisivat erityisesti poikien mieleen, sillä heistä peräti 70 prosenttia kannatti liikuntatuntien määrän lisäystä ja tytöistäkin noin puolet. Myös koulujen rehtorit olivat aiempaa useammin liikunnan lisäämisen kannalla. Nyt heistä 66 prosenttia kannatti kaikille yhteisten liikuntatuntien lisäämistä, kun vastaava osuus vuonna 2003 oli 55 prosenttia. Liikunnan seuranta-arvioinnista julkaistu raportti: Sanna Palomäki & Pilvikki Heikinaro-Johansson (2011). Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa Opetushallitus. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa LÄHTEET Hardman, K The situation of physical education in schools: A European perspective. Human Movement. Huisman, T Liikunnan arviointi peruskoulussa Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Oppimistulosten arviointi 1/ Helsinki: Opetushallitus. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Opetusministeriö ja Nuori Suomi. Nupponen, H Näin Suomen lapset ja nuoret t vai tko? Liikunta & Tiede 47 (6), 4 8. Nupponen, H., Laakso, L. & Telama, R Nuorten liikuntaharrastus edelleen riippuvainen asuinpaikasta. Liikunta & Tiede 45 (4), Nupponen, H. & Telama, R Liikunta ja liikunnallisuus osana vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Jyväskylä: Kopijyvä. Pühse, U. & Gerber, M. (toim.) International comparison of physical education. UK: Meyer & Meyer. WHO Europe Inequalities in young people s health. Health behavior in school-aged children. International report from the 2005/2006 survey. Health policy for children and adolescents no 5. Child and adolescent health research unit. The University of Edinburgh. SANNA PALOMÄKI, LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi Liikunta-aktiivisuus laskee yläkouluiässä. WHO:n kansainvälisen vertailun mukaan ilmiö on erityisen voimakas Suomessa. 29