LIITE 4. PURUVEDEN MUIKUN AMMATTIMAINEN NUOTTAKALASTUS

Transkriptio

1 LIITE 4. PURUVEDEN MUIKUN AMMATTIMAINEN NUOTTAKALASTUS 1

2 LIITE 1. PURUVEDEN MUIKUN AMMATTIMAINEN NUOTTAKALASTUS Teksti: Antti Pesonen, T:mi Kalastajan Satama, 2011 Värikuvat: Reijo Pakari, T:mi Kirja-Pakari, 2011 Perinnekuvat: Suomen Järvikalastusmuseo, Kalastusmuseoyhdistys ry Havainnepiirrokset: Pasi Jalkanen. Esitteestä Tietoa muikusta ja sen kalastuksesta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 1995 Saalistilasto: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos/puruveden kalastusalue, 2011 Nuottakunta/kesänuotta: Heikki Makkonen/Ossi Turtiainen, 2008 Nuottakunta/talvinuotta: Heikki Makkonen, Auvo ja Paavo Pekkinen, Punkaharjun kalasatama 2. Kerimäen kalasatama 3. Kesälahden kalasatama 39. Näytteenottopiste Pihlajaniemenselkä 3 Hummonselkä Kerimäki Pajuselkä 2 Puruvesi Kesälahti Sammalselkä 39 Harvanselkä Mustanselkä 1 Etelä-Savo Pohjois-Karjala JOENSUU Punkaharju km PURUVESI RUOTSI paikallisen väestön nautinnan kohde, 29 vaan järveen kohdistui erityisesti Karjalasta kaukokalastusta. 62 VENÄJÄ Yli 400 neliökilometriä laaja, kirkasvetinen ja vielä nykyäänkin ainutlaatuisen puhdas Puruvesi on SUOMI SAVONLINNA toiminut Saimaan kalastuskulttuurin keskuksena vuosisatojen ajan. Tutkijoiden mukaan Puruvedellä Puruvesi MIKKELI Pihlajavesi oli 1500-luvulla enemmän nuottia kuin missään muualla Suomessa. Puruvesi ei ollut pelkästään Puruveden avovesikauden kestävä nuottakalastus alkoi muuttua ammattimaisemmaksi luvulla laivayhteyksien kehittyessä. Vasta 1910-luvulla talvinuottaus muuttui kaupallisesti tuot- Saimaa Saimaa Laatokka toisaksi, kun nuottien korkeutta lisäämällä 12 metriin muikkusaaliit paranivat IMATRA niin, että tuli välttämättömäksi hakea muikulle markkinoita alueen ulkopuolelta. Nuottakuntia oli tuolloin km Itämeri LAPPEENRANTA Pitkän perinteen muovaama Puruveden nuottakalastuskulttuuri on säilynyt uudelle vuosituhannelle. Muissa Saimaan vesistön osissa kehitys on vienyt ammattimaista kalastusta nykyaikaisempaan ja tehokkaampaan troolikalastuksen harjoittamiseen. Puruvedellä troolikalastus on kielletty, koska on katsottu nuottakalastuksellakin saatavan vuotuinen muikkutuotanto talteen. VARKAUS Haukivesi 2

3 PURUVEDEN NUOTTAKALASTUS Puruveden muikkusaaliista saadaan noin 80 % kesä- ja talvinuottauksella. Saaliit vaihtelevat hyvien ja huonojen vuosiluokkien tahdissa. Vuonna 1964 Puruveden kokonaissaalis oli n t ja hehtaarisaalis oli 25,5 kg, mistä muikun osuus oli 20 kg/ha eli 800 t. Vuonna 1984 muikun kokonaissaalis oli pudonnut 270 tonniin. Seuraavat vuodet aina 1990-luvun puoleen väliin olivat katovuosia, jolloin muikun nuottakalastus voimakkaasti taantui. Nuotalla käytiin vain satunnaisesti. Vuodesta 1996 alkoivat muikkukannat elpyä, mitä on jatkunut näihin päiviin asti. Esimerkiksi vuonna 2008 Puruveden muikkusaalis oli jo n. 400 t ja saaliin arvo oli n. 1 milj. euroa. Puruveden ammattimainen kalastus keskityy suureksi osaksi valtion yleisvesialueelle, joka käsittää vain neljänneksen koko Puruveden 414km 2 pinta-alasta. Yleisveden ammattikalastussaaliit ovat vaihdelleet 2000-luvulla 46 tonnista 510 tonniin. Rekisteröityjä ammattikalastajia Puruveden ympäristökunnissa on noin 30. Puruvedelle ammattikalastuslupia myönnettiin vuodelle kpl. Säännöllisesti Puruvedellä vetäviä talvi- ja kesänuottakuntia on KALASTUSLUVAT Puruveden vesialueen omistus on jakautunut erilaisiin omistajayksiköihin. Valtio omistaa 86 km 2 laajuisen Puruveden yleisvesialueen, jota hallinnoivat Etelä-Savon puoleinen Puruveden kalastusalue ja Pohjois-Karjalan puolella oleva Pyhäjärvi-Puruveden kalastusalue. Kalastusalueen kokoukset päättävät yleisvesille myönnettävistä ammattikalastusluvista. Lisäksi metsähallitus omistaa omat usean sadan hehtaarin vesialueet. Muu Puruveden vesialue on jakautunut lähes 200 osakaskunnan ja yksityisveden kesken. Kaikkiin vesialueisiin on kalastajan saatava oma erillinen nuottalupa, jonka hinta ja vuokra-aika määräytyvät vesialueen omistajan päätöksen mukaisesti. 3

4 KESÄNUOTTAUS Ennen kalastuksen koneellistumista Puruvedellä nuotattiin soutuveneitä apuna käyttäen. Nuotta laskettiin eli potkittiin joko yhdestä tai kahdesta soutuveneestä apajapaikalle. Veneissä oli käsin puutapeista kierrettävät kelut, joilla nuotta kierrettiin apajaan. Nuotta nostettiin käsin tavallisesti ranta-apajaan ankkuroituun veneeseen, jolloin alapaulat ylsivät pohjaan eivätkä muikut päässeet sukeltamaan nuotasta ulos. Loppuvaiheessa kalat säikytettiin perään tarpoimella. Kalat vieritettiin perän viimeisen osan eli sikon avulla laidan yli veneeseen. Rannassa muikut nostettiin ylös aluksi pärekoreihin, myöhemmin puulaatikoihin. Nuotanvetoa 1900-luvun alkupuolelta. Yläkuvassa nuottaa vedetään ranta-apajaan. Venettä paikallaan pitävä köysi on kiinnitetty rannalle puuhun. Alakuvassa kierretään käsin nuotan köysiä kelulle. 4

5 Kalastus koneellistui 1980-luvulla ja kaupallinen kesänuottaus alkoi elpyä Puruvedellä. Perustettiin kunnalliset jäähileasemat ja käyttöön otettiin styrox-laatikot. Kalan säilyvyys parani ja markkina-alueet laajenivat. Elektroniikka tuli kaikuluotaimen avulla merkittäväksi työvälineeksi kaloja etsittäessä. Ennen parvien etsiminen perustui kokemukseen ja näköhavaintoihin. Luotainten ansiosta voitiin siirtyä pois perinteisistä ranta-apajapaikoista etsimään parvia myös selkäalueilta luvulla kaikuluotaimen rinnalle on tullut GPS helpottamaan kalojen yöllistä etsimistä ja pohjakarien välttämistä. Kalastus alkukesästä elokuuhun on pääasiassa yötyötä, auringon laskusta sen nousuun. Nuottakunnat lähtevät järvelle tavallisesti kuutena yönä viikossa, sesonkina saattaa moni nuottakunta käydä kalassa jokaisena viikonpäivänä. Jäähileen ottoa Kerimäen Mustalahden kalasatamassa. Muikkujen etsintää kaikuluotaimen ja GPS-järjestelmän avulla. Moottorialusten avulla kalojen seuraaminen selkävesillä on helpottunut ja nuotan lasku tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti. Nuotta sijoitetaan veneiden perässä oleviin nuottalaatikoihin siten, että sivuverkot eli nuotan siivet jakautuvat veneiden kesken ja perä tulee veneiden väliin. Nuottaa laskiessa perän sikko heitetään ensimmäisenä järveen ja nuotan siivet soljuvat esteettömästi kummastakin veneestä parvia kierrettäessä. Veto kestää moottorin alhaisilla kierroksilla puoleta tunnista tuntiin, jonka jälkeen veneet sulkevat nuotan ympyräksi tulemalla yhteen. Veneiden väliin lasketaan esteverkko. Nuottaa vedetään veneeseen yläpaulasta käsivoimin kummaltakin puolelta. Kolmantena vetomiehenä voi olla mukana renki, joka nostaa kummankin siiven alapaulaa. Työtä voidaan helpottaa myös pienillä aluksen laitaan asennetuilla kiertokoneilla, joita käytetään nuotan yläpaulaan kiinnitettyjen apuköysien vetämiseen. Lopuksi kalat uivat nuotan perän viimeiseen osaan eli sikkoon, joka vedetään veneen toiselle laidalle tai jätetään veneiden väliin. Perä avataan ja muikut nostetaan tavallisimmin ämpärillä tai haavilla kg kala-astioihin. 5

6 Yläkuvassa nuotan avoperän laskua kahdesta kalastusaluksesta.piirros havainnollistaa nuotan vetoa kahdella kalastusaluksella. Avoperän sekä nuotan siipien nosto käsivoimin yläpailoista aluksiin. 6

7 Muikkusaalis muotanperän sikossa ja muikkujen nosto sikosta. Muikut jäitetään välittömästi noston jälkeen ja annetaan olla jäävedessä kala-astioissa niin, että muikkujen lämpötila lähenee 0 0C. Astioihin lisätään jäätä ja tarvittaessa vettä niin paljon, että seosta voidaan helposti sekoittaa jäähtymisen nopeuttamiseksi. Kesällä 100 kg muikkusaaliin jäähdyttämiseen tarvitaan kg jäähilettä. Muikkujen jäähdyttäminen 0 +3 asteeseen kestää korkeintaan tunnin. Kalojen jäähtymisnopeutta seurataan pistokokein mittaamalla kalojen sisäinen lämpötila. Oikein suoritettu jäittäminen takaa Puruveden muikun laadun. Rantaan tullessa kala-astiat nostetaan pois aluksista kaloineen peräkärryyn jatkokuljetusta varten tai viedään kalasataman kylmiöön odottamaan jatkokäsittelyä. Muikkujen jäittäminen. Muikut jäävedessä. 7

8 TALVINUOTTAUS Vuosisatojen ajan käytettiin hevosia nuotan siirtämisessä talvella apajasta toiseen ja saaliin tuomiseen pois järveltä. Nuottakunta koostui 4-5 kalastajasta. Nuotan köydet uitettiin pitkillä saloilla avannoista toiseen ja nuotta kierrettiin ns. väliavannoista kohti nostinta. Nuottaa vedettiin vain tunnetuilla apajapaikoilla, joissa tiedettiin nuotan juoksevan ilman kiinnijoutumisen vaaraa luvulla alkoi talvinuottauksen motorisoituminen. Moottorikelkat ja köysiä kiertävät kiertokoneet tulivat kalastajien käyttöön. Nykyään teknistyminen on mahdollistanut köysien uiton kauko-ohjattavien uittosukkuloiden avulla. Kalastaja voi kauko-ohjaimella ohjata jään alla kulkevaa sukkulaa, jossa on kirkas, jään päälle näkyvä valo ja joka pitää ääntä kulkiessaan. Sukkulan kaksi potkuria ohjaavat ja vievät eteenpäin avannolta avannolle vetoköysiä, jotka noin sadan metrin välein otetaan avannosta ylös ja laitetaan kiertokoneen rummulle. Nuotan harusköysiin kiinnitetty köysi kiertyy kairan reiästä ylös 4-6 kierrosta rummun ympärillä ja palautuu takaisin veteen, jossa sukkula vie sitä seuraavalle kiertoavannolle. Yläkuvassa talvinuotan nostoa Puruvedellä 1930-luvulla ja alakuvassa 2000-luvulla. 8

9 Perinteinen jäätuura, pitkälaippainen moottorisaha, moottorikaira, kiertokone ja uittosukkula kauko-ohjauslaitteineen. Moottorikaira on yleistynyt kiertokoneen köysille tehtävien reikien teossa. Se jouduttaa myös nostimen ja laskimen sahauksessa sekä nuotan irroittamisessa, mikäli se on jäänyt kiinni pohjaan. Moottorisaha on korvannut vanhan ajan tuuran ja jääsahan nostinten ja laskinten teossa. Paksun jään aikaan sillä voidaan nopeasti avata uudet apajat. Veteen ei pääse voiteluaineita, koska vettä käytetään voiteluaineena teräketjuöljyn asemesta. Kauko-ohjattavaa uittosukkulaa käytetään apajan kummallakin puolella kulkevien vetoköysien uitossa. Virtalähteenä on akku, josta kaksi potkuria saa käyttövoimansa. Kävelyvauhtia kulkevaa sukkulaa pystyy uittaja seuraamaan valon tai äänen avulla. Puruvedellä on edelleen yleisesti käytössä 70-luvulla keksityt yksinkertaiset ja käyttövarmat kiertokoneet, joissa on pieni muutaman hevosvoiman moottori ja alennusvaihde, jonka ansiosta köysien kierto rummulla tapahtuu riittävän hitaasti, mutta kuitenkin riittävällä teholla. Nuotanvedossa voidaan käyttää myös jään alapintaa vasten painautuvilla terillä varustettuja metallisia levittimiä, jolloin nuotan köysien kiertäminen tapahtuu ainoastaan nostimelta kuten piirroksessa. Silloin ei tarvitse tehdä kiertokoneille moottorikairalla väliavantoja. Piirros nuotanvedosta levittimien avulla. 9

10 Perä ja muikkusaalis nostinavannolla. 10

11 Kun nuotta on nostettu jäälle ja vain nuotanperä jätetty avantoon muikkujen kanssa, saalis nostetaan lämpöeristettyihin kala-astioihin ja vedetään moottorikelkoilla rantaan. Saaliin nosto kalasammioihin ja kuljetus kevätjäillä kohti satamaa. Vain Suomen sisävesillä ja rannikkoalueella harjoitetaan EU-maissa talvinuottausta jään alta. Kalastustapa on riskialtista niin alkutalvesta kuin loppukeväästä. Kun jää paksuuntuu yli 10 cm:n vahvuiseksia, ensimmäiset nuottakunnat lähtevät liikkeelle vältellen virtapaikkoja. Lumen katettua järven jäät, apajille meneville reiteille ajetaan raiteita eli lunta tiivistetään moottorikelkoilla kantaviksi ajouriksi. Raide kovettuu moottorikelkan kantavaksi. Keskitalvella yleensä raskas lumi alkaa painaa jäätä alaspäin, jolloin halkeamista, kairan reistä ja avannoista alkaa nousta vettä jäälle aina saappaanvarren korkeudelle asti. Lumi ja vesi yhdessä muodostavat upottavaa hyhmää, jossa liikkuminen on erittäin vaikeata. Tällöin kalustoa voidaan liikutella vain jäätyneitä ajouria pitkin. Kovat pakkaset korjaavat usein tilannetta kovettamalla vetisen hangen pinnan kelkkaa ja kalustoa kantavaksi kohvaksi. Pakkasten jatkuessa kohva yhdistyy kirkkaaseen raudusjäähän muodostaen yhtenäisen jääkerroksen. Kevättalvella, kun päivä pitenee, nuottakunnat ehtivät vetää kaksikin apajaa päivässä. Huhtikuussa päivien valoisuus ja veden kirkkaus alkaa vaikuttaa muikun käyttäytymiseen niin, että se ei parvena seuraa tai pysy nuotassa keskipäivällä. Se löytää pakotien jään alle tunkeutuneen valon avulla. Niinpä apajat vedetään aamu- ja iltahämärissä. Nuottakunnalla voi olla useita kymmeniä apajia käytössään eri selillä, jolloin siirtymämatka apajilta toisille saattaa olla kymmeniä kilometrejä. Kevään koittaessa lumet sulavat, ja vesi pakenee syntyneistä aukoista takaisin järveen. Liikkuminen helpottuu, mutta jäällä liikkuminen siirtyy takaisin ajourille, jotka kantavat nuottakalustoa paremmin kuin kevään heikentämä jääkansi. Nuottaus päättyy huhtikuun loppupuolella. 11

12 MUIKKUJEN JATKOKÄSITTELY Muikut tulevat niin kesällä kuin talvella pääasiassa eristetyissä kala-astioissa kalanjalostuslaitoksiin. Muikut nostetaan suoraan jäävedestä lävikköämpäreillä pöydälle, josta ne käsin ladotaan yksitellen liukuhihnalle. Hihna kuljettaa ne ensiksi pään katkaisulaitteeseen, jonka jälkeen perkuukoneen pyörivät terät avaavat mahan. Kone poistaa sisälmykset ja pesee vesisuihkulla muikun vatsaontelon puhtaaksi. Koneesta muikut tippuvat lävikköön. Valuneet muikut voidaan vielä huuhdella ja sitten pakata 10 kg styroxlaatikoihin ja jäittää. Osa perkuukoneista poistaa sisälmykset pään mukana, jolloin vatsaontelua ei avata. Laatikon kylkeen asetettava 10 kg tarra kertoo pyyntialueen, -ajan ja -laitoksen, jossa muikut on käsitelty. Muikkusaalis sammioissa odottamassa perkuuta Erosen Kala Oy:n jalostuslaitoksessa Savonlinnassa. Muikkujen nosto sammioista ja latominen kuljetushihnalle. Oikealla päänkatkaisulaite. 12

13 Perkuukone työssään. Kapasiteetti --- kg muikun koosta riippuen. Peratut ja pestyt kalat tippuvat lävikköön. 10 kg kalalaatikko perattua Puruvden muikkua ja Puruveden muikkua kalatiskissä. 13