PYYNTIPAINE SÄÄTELEE KANTAA

Transkriptio

1 ISMO KOLARI Vuosituhannen alkuvuosiin saakka täplärapusaaliit kasvoivat hitaanlaisesti. Vuonna 2001 saalismäärä oli RKTL:n kalastuskyselyjen mukaan kappaletta eli 30 prosenttia koko rapusaaliin määrästä. Kantojen levittäytymisen ja vahvistumisen ansiosta ja uusilla täplärapujärvillä lisääntyneen ravustuksen myötä täplärapusaalis nousi yli kolminkertaiseksi jokirapusaaliiseen nähden vuonna 2004, ja täplärapuja pyydystettiin yli kaksi miljoonaa yksilöä. Vuonna 2006 täplärapusaaliit kasvoivat rajusti, ja amerikanserkkuja rantautettiin yli viisi miljoonaa kappaletta. Saman vuoden jokirapusaalis oli 1,6 miljoonaa yksilöä. Näin kokonaisrapusaaliksi arvioitiin vajaat seitsemän miljoonaa saksiniekkaa, mikä on yli kaksinkertainen 2000-luvun muihin tilastointivuosiin nähden. HUIPPUSAALIITA VIIME SYKSYNÄ Syksyn 2007 rapusaaliista ei ole vielä tilastoja, mutta ravustajilta saatujen tietojen mukaan saaliit paranivat edelleen huomattavasti. Tätä voitiinkin ennakoida edellisen syksyn ravustuksen perusteella. Silloin mertoihin jäi erittäin runsaasti takaisin heitettäviä alle 10-senttisiä täplärapuja. Ohjelmapäällikkö Markku Pursiainen RKTL:stä kertoo, että kirjanpitoravustaji- en viime syksyn täpläravun yksikkösaaliit nousivat 30 prosenttia vuoteen 2006 nähden. Merkittävää on myös se, että kaksi kolmasosaa saalisyksilöistä oli yli 10-senttisiä, kun vuotta aiemmin niiden osuus oli vain kolmannes. Vuoden 2006 jokirapusaalis kertyi monista eri maakunnista. Täplärapusaalis pyydystettiin sen sijaan pääosin Hämeen vesistä. Täplärapua on istutettu lähes kaikkiin alueen suuriin järviin ja myös lukuisiin pienempiin vesistöihin. Hyviä ravustusvesiä ovat muun muassa Kukkia, Näsijärvi, Pyhäjärvi, Päijänne, Pälkänevesi ja Roine. Täpläravun rynnistyksen ansiosta rapusaaliin arvo on noussut huomattavaksi, kun sitä vertaa kalalajien saaliiseen. RKTL:n mukaan vapaa-ajan kalastajien rapusaaliille voidaan arvioida 6,8 miljoonan euron kokonaisarvo maltillisella yhden euron kappalehinnalla laskettuna. Se oli vuonna 2006 lähes kuusinkertainen merialueen ammattikalastuksen lohisaaliiseen (1,2 miljoonaa euroa) nähden ja noin puolitoistakertainen sisävesien muikkusaaliiseen (4,4 miljoonaa euroa) verrattuna. Ammattikalastajat pyydystivät lisäksi noin rapua. Hämeen TE-keskuksen kalastusbiologi Jorma Kirjavainen arvioi, että Hämeen täplärapusaaliin arvo ylittää tänä vuonna jo kaikkien kalalajien saaliin yhteisarvon kalastajahinnoilla mitattuna. PYYNTIPAINE SÄÄTELEE KANTAA Täplärapusaaliiden kehitys ei ole ollut suoraviivaista nousua, vaan välillä kannoissa on ollut selviä taantumia. Täpläravun lisääntyminen ja selviäminen ei näytä onnistuvan yhtä hyvin joka vuosi. Talvella KUVA JORMA JÄMSEN / SKOY 66 METSÄSTYS JA KALASTUS TÄPLÄRAPUSAALIIT KASVUUN VASTA AL

2 Täplärapukannat ovat vahvistuneet räjähdysmäisesti eteläisen Suomen isoilla järvillä parin viime vuoden aikana. Täpläravuista on tullut suosittu pyyntikohde ja merkittävä taloudellinen resurssi maamme kalatalouteen parikymmentä vuotta ensimmäisten massaistutusten käynnistymisen jälkeen. KUSOITTOA METSÄSTYS JA KALASTUS 67

3 Täplärapu on aktiivinen hakeutumaan kalasyötin perässä mertaan ja siten helppo pyydystettävä. Täpläravut liikkuvat myös päivällä. KUVA JAPO JUSSILA / RAPUTIETOKESKUS ongelmia saattoi aiheuttaa nopea veden viileneminen lämpimän syksyn jälkeen ja heikko happitilanne lopputalvella. Rapurutto on muutamissa vesistöissä tilapäisesti hidastanut periaatteessa rutolle vastustuskykyisen täpläravunkin porskuttamista. Kannan kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti myös pyyntipaine. Paikka paikoin ravustus on ollut melko tehokasta, ja parin kuukauden sesongin aikaan monet rannat tyhjennetään melko tarkkaan syöntikokoisista ravuista. Parhailla apajilla mertakohoja onkin lähes vieri vieressä. Pitkään odotettu rapusaaliiden raju nytkähdys ylöspäin on kuitenkin nyt tosiasia ja tämä on vain alkusoittoa tulevalle. Monilla isoilla järvillä täplärapukanta on ehtinyt levitä vasta istutusalueiden lähiympäristöön. Esimerkiksi Näsijärvellä parhaat rapualueet ovat järven eteläosassa, jonne isoin osa istutuksista on tehty. Kun kanta vahvistuu näillä alueilla edelleen ja lisäksi levittäytyy pikku hiljaa ympäri suurta vesistöä, saalismäärät nousevat huomattavasti nykyisestään. Täplärapukanta elelee järvien kivikkoalueilla ja levittäytyy niin syvälle kuin louhikkoa vain jatkuu. Ravut liikkuvat joskus ravinnon haussa myös tasaisemmilla pohjilla. Siellä mertoihin voi kömpiä isojakin rapuja. Kun kanta tihenee, ravintoa etsitään joka suunnasta. Täplärapuja voi tavoitella hyvällä menestyksellä aivan rannan tuntumasta lumpeikoista ja ruovikoista. RAPUJA KAIKENMAALAISILLE KULINARISTEILLE Täplärapu on tuore tulokas Suomen vesissä. Monenlaisia yllätyksiä on varmaankin vielä tulossa sitä mukaa kun kannat kehittyvät ja tieto lisääntyy. Täplärapu tarjoaa suuria mahdollisuuksia, ja saaliiden lisääntyessä ravun menekkiä ja markkinoita tulisi nopeasti lisätä. Suomalaisten opettaminen ravunsyöntiin ja tuontirapujen korvaaminen täpläravuilla ovat oleellisia haasteita, mutta sen lisäksi täpläravulle kannattaisi hakea markkinoita esimerkiksi nopeasti vaurastuvan Pietarin alueelta. Sinnehän kaikki ylimääräiset ravut aikoinaankin kiikutettiin. Myös ravustusmatkailun kehittäminen ja herkullisten rapuruokien tarjoaminen koti- ja ulkomaisille turisteille ovat varteenotettavia konsteja, joilla pohjan mönkijöiden potentiaali saadaan hyötykäyttöön. TÄPLÄRAPU NOSTAA KALAVESIEN ARVOA Täpläravun kotiuttaminen on ollut taloudellisesti ajatellen erittäin kannattavaa. Saaliiden arvo on ylittänyt istutuskustannukset, ja jatkossa rapukannat tuottavat puhdasta voittoa äyriäisten lisääntyessä luontaisesti. Hannu ja Lauri Wirola selvittivät Kangasalan Roineen täplärapuistutusten kannattavuutta. Roineen täplärapuistutukset käynnistettiin vuonna 1989, ja niitä jatkettiin vuoteen Istutuksiin käytettiin reilut euroa, ja täplärapuja istutettiin yhteensä yksilöä. Vuonna 1997 käynnistettiin järven sisäiset siirtoistutukset ja pari vuotta myöhemmin ravustuslupien myynti. Täplärapukanta lähti nopeaan kasvuun 2000-luvun alussa. Neljäntenä vuonna luvanmyynnin aloittamisesta rapusaaliiden yhteisarvo oli ylittänyt istutuksiin käytetyn rahasumman, ja vuoteen 2006 mennessä saalin arvo oli noussut jo yli kaksinkertaiseksi. Vedenomistajalle on lisäksi kertynyt runsaasti tuloja mertalupien myynnistä. Jonkin verran rapuja on myyty myös siirtoistutuksiin. Wirolat arvioivat, että täplärapukanta on lisännyt huomattavasti vesialueen arvoa omistajan näkövinkkelistä katsottuna, ja sen tulee jatkossa heijastua muun muassa erinäisissä vesialueen käyttöoikeuksiin liittyvissä asioissa. 68 METSÄSTYS JA KALASTUS

4 RAPUMERRAT KOKEESSA Ravustus on kokenut viime vuosina uuden nousukauden. Rapujuhlien järjestämistä ei tarvitse jättää enää pelkkien kaupasta ostettujen tuontirapujen varaan, jos vain pyyntihaluja piisaa. Pyydöt löytyvät kaupasta, ja pyydettävää riittää omistakin vesistä runsaasti. PYYNTITEHOA ETSIMÄSSÄ PETTERI KONTILA Osmo Hallikaisen vuosittainen rapusaalis on mittava. Mertojen pyytävyyttä kokeiltiin viime kautena 10 päivän aikana. Koealueena oli Savon sydämessä sijainnut pieni puro. Mertojen paikkaa vaihdettiin keskenään jokaisen koentakerran jälkeen, jolloin koemerrat saivat tasapuolisen kohtelun. Rapumerta on muutaman vuosikymmenen kuluessa kokenut selkeän muodonmuutoksen. Kun ennen rapumerrat valmistettiin järjestään itse ja materiaaleina oli puu, tuohi ja puuvillalanka, tämän päivän ravustaja selviää ostamalla valmiin, kulutusta kestävän ja helposti varastoitavan muovimerran. Kokeilimme viime ravustuskauden alussa kolmen valmistajan rapumertoja. Saimme kokeiluun viisi mallia. Pyyntialueena toimi neitseellinen rapupuro alueella ei ollut kokeiluaikana muita ravustajia. Koeasetelma oli siis mitä otollisin. KYMMENEN PÄIVÄN PYYNTISESSIO Merrat numeroitiin luvuilla 1 5 ja asetettiin pyyntiin rapupuroon sattumanvaraisesti noin 200 metrin matkalle. Pyynnissä oli aina kaksi samanmallista mertaa eli ravuilla oli valittavissa samalla pyyntialueella yhteensä kymmenen mertaa. Koepuro on tuottanut viime vuosina runsasta satoa, joten koepäivinä oli odotettavissa hyviä saaliita. Merrat koettiin kymmenen päivän pyyntijakson aikana 1 2 kertaa vuorokaudes- sa. Syöttinä kaikissa merroissa käytettiin särkeä tai särjen palasta. Koepyyntijakson aikana saalismäärä kirjattiin mertakohtaisesti jokaisen koentakerran yhteydessä. Pyyntijakson aikana mertojen paikkoja vaihdettiin joka koentakerran jälkeen sattumanvaraisesti, kuitenkin niin, että kaikki merrat olivat vähintään kerran pyynnissä kaikissa paikoissa. Näin taattiin mertojen pyyntitehokkuudelle tasapuoliset mahdollisuudet. Koemertojen mallit, materiaalit ja koko poikkesivat toisistaan huomattavasti. Niinpä saalismäärät kutakin mertaa kohden vaihtelivat muun muassa sen mukaan, kuinka tiheä- tai harvasilmäisiä ne olivat. Koska ravulla ei nykyisin ole lakisääteistä alamittaa, ravustaja voi päättää vapaasti kuinka pieniä rapuja pyytää ja syö. Koemertojen materiaalit vaihtelivat perinteisestä nylonhavaksesta ja rautalangasta erilaisiin muoveihin ja muovitettuihin verkkoihin. Mertojen silmäharvuudet vaihtelivat harvuudeltaan milliin. Mertojen verkkohavaksen silmien muotona METSÄSTYS JA KALASTUS 69

5 KOKEESSA RAVUSTAJAN MERRAT oli perinteisen salmiakkisilmän lisäksi neliö. Mukana oli myös suorakaiteen muotoisilla silmillä varustettu merta. Perinteistä solmullista nylonhavasta oli vain yhdessä merrassa. Ahti-Super 8,90 euroa Ahti-Rapula 10,90 euroa PYYNTITEHOA Pyyntijakson aikana kokonaissaalis oli yhteensä 783 erikokoista rapua. Parhaimmat tulokset saatiin kookkaimmalla kokeessa olleella Ahti-Rapula-merralla. Ahti-Rapula pyydysti yhteensä 259 rapua, joten keskimäärin se pyysi 10,4 rapua koentakertaa kohden. Toiseksi parhaan saaliin antoi saman valmistajan Ahti-Super, jolla saatiin yhteensä 250 rapua. Pyyntikertaa kohden merta pyysi kymmenen rapua. Ahti-Rapulan hyvään tulokseen vaikuttivat sekä merran suhteellisen iso koko sekä kokeessa olleista merroista tihein havas. Molemmissa Ahti-merroissa oli havaksen silmäharvuutena 12 milliä. Ahti-Super pyydysti rapuja suhteellisen pienestä koostaan huolimatta lähes yhtä hyvin kuin Rapula. Kokeen keulakaksikko erottui pyyntimäärällään muista kokeessa olleista merroista selvästi edukseen. Seuraavaksi tulleilla Rapurosvolla ja Heinäkuulla saalis oli molemmilla miltei yhtä Koko:...61 x 41 x 20 cm,...12 mm neliösilmä Malli:...Suorakaiteen muotoinen, pyyntikorkeus 20 cm. Kokoon taitettava, kasattuna 4 x 41 x 20 cm. Materiaali:...Mustaa muoviverkkoa +...syöttipussi Nielut:...2 vaaka-asennossa merran...suuntaisesti + Pyyntiteho ja helppo koota pyyntikuntoon + Hinta-laatusuhde - Pyytää myös pieniä rapuja suuri. Heinäkuu-malli pyydysti yhteensä 112 rapua, joten merta pyysi keskimäärin 4,5 rapua koentakertaa kohden. Neljänneksi pyytävimmäksi listautunut Rapurosvo pyydysti 107 rapua, mikä vastaa noin 4,3 Koko:...80 x 50 x 37 cm,...12 mm neliösilmä Malli:...Puolipyöreä, tasainen pohja, pyyntikorkeus 37 cm. Kokoon taitettava, kasattuna 80 x 50 x 5 cm. Materiaali:...Mustaa nylonverkkoa +...syöttipussi Nielut:...2 pyöreää nielua, metalli-...langalla vahvistetut + Paras pyyntiteho ja helppo koota pyyntikuntoon + Sopii erityisesti tasapohjaisille pyyntivesille + Hinta-laatusuhde, koepyytäjien suosikki - Pyytää myös pieniä rapuja rapua koentakertaa kohden. Näiden mertojen koko ja silmäharvuus olivat kokeessa olleista merroista toiseksi harvimmat, 22 milliä ja 10 x 40 milliä. Tämä selittää osaltaan mertojen pienemmät saalismäärät. Pienet ravut olivat päässeet harvemmista silmistä karkuun. Todellista kierrätystä. Osmo on keksinyt hyödyntää vanhaa pesukoneen rumpua. Nyt se toimii rapujen sumppuna. MENNEESEEN EI OLE PALUUTA Huonoimman saaliin antoi perinteinen päältä pyytävä mertamalli. Saalis jäi vaatimattomaksi, vain 55 rapua. Sen pyyntiteho oli keskimäärin 2,2 rapua koentakertaa kohden. Näyttääkin siltä, että perinteiset pyöreät ja lieriömäiset rapumerrat saavat jatkossa tehdä tilaa uusille moderneille malleille. Uusien mertojen koottavuus ja pieni kuljetus- ja säilytyskoko ovat tärkeitä myyntivaltteja. Nykyiset materiaalit ovat entistä kestävämpiä, toki nekin kaipaavat huoltoa. 70 METSÄSTYS JA KALASTUS

6 Heinäkuu 16 euroa Koko:...21 x 50 cm, 22 mm salmiak-...kisilmä Malli:...Pyöreä lieriö, pyyntikorkeus 21 cm. Koottava, lieriö ja nielut irtoavat erilleen. Materiaali:...Mustaa ja keltaista paksuhkoa,...mutta pehmeää muovia +...syöttikotelo Nielut:...2 pyöreää nielua, halkaisija...50 mm + Pyyntiteho + Harvat silmät eivät pyydä pientä rapua - Hitain ja hankalin koota Rapurosvo 19 euroa Koko:...67 x 15 cm, 10 x 40 mm...suorakaiteen muotoinen silmä Malli:...Kuusikulmainen, korkeus keskeltä noin 25 cm. Kokoon taitettava, merranpuolikkaat menevät sisäkkäin. Materiaali:...Ruskeaa kovaa muovia +... syöttikotelo Nielut:...2 kiinteää nielua, halkaisija...50 mm + Pyyntiteho + Ei pyydystä pieniä rapuja + Laadukas materiaali - Kookas, kasattuna kahdessa osassa Perinteinen malli 6 euroa Koko:...30 x 20 cm Malli:...Pyöreä kapeneva lieriö. Kokoon taittuva, kolme pyöreää vannetta. Materiaali:...Sinistä nylonhavasta, salmiak-...kisilmä 25 mm Nielu:...Pyöreä muovilieriö + Yksinkertainen ja halpa + Menee koottuna pieneen tilaan - Pyyntiteho TIEDUSTELUT: AHTI-SUPER ja AHTI-RAPULA / Kivikangas Oy, puh. (06) , RAPUROSVO, HEINÄKUU, PERINTEINEN / Makenpyydys Oy, puh. (017) , RAPURUTOLLE KYYTIÄ Rapurutolle kyytiä Mertojen desinfioinnilla saadaan epätoivottu vieras eli rapurutto pysymään poissa pyyntivesistä. Desinfiointia helpottaa mertojen kokoon taittuvuus ja suhteellisen pieni koko. Jos merrat ovat likaiset, ne pitää pestä ennen desinfiointia. Mertojen desinfiointiin on monta tapaa. Yksi helpoimpia tapoja on pakastaa merrat vähintään 20 asteessa tai kylmemmässä vähintään kolmen vuorokauden ajan. Tällöin mahdollinen rapuruttosieni kuolee. Rapututkija Paula Henttosen mukaan vuorokausi ei nykykäsityksen mukaan ole riittävä aika sienen tappamiseksi. Tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että rapuruttosieni voi elää vielä kahden vuorokauden jälkeenkin, mutta ei enää kolmen vuorokauden pakastuksen jälkeen. Vain vuorokauden kestävään pakastusaikaan suhtaudutaan nykyään erittäin kriittisesti ja pakastukseen yleensäkin desinfiointimenetelmänä. Rapututkijoiden käyttämässä desionnissa on tuplavarmistus. Jos merroilla pyydetään toisessa vesistössä, tutkijat käyttävät kahta desinfiointitapaa. - Joko pakastus 20 asteessa kolmen vuorokauden ajan ja formaliini- tai viinakäsittely. Myös riittävä kuumuus vaikkapa saunassa +80 astetta 5 6 tunnin ajan riittää tappamaan rapuruttosienen, Henttonen kertoo. Kuumennus toimii tutkijan mukaan pakastusta paremmin. Asia on todettu useissa tutkimuksissa. Mertojen keittäminen kiehuvassa vedessä vähintään viiden minuutin ajan on myös hyvä menetelmä. Alkoholin tai formaliinin käyttäminen desinfiointiin on jo hiukan vaikeampaa muun muassa kyseisten kemikaalien luvanvaraisuuden vuoksi. Desinfioinnin voi tehdä vaikkapa tuulilasinpesuliuoksella, jossa on kolme osaa Lasolia ja yksi osa vettä. Desinfiointi tapahtuu upottamalla merrat liuokseen vähintään 30 minuutin ajaksi. Rapuruton leviämisestä ja rapuruton kantajista eli ravuista tiedetään nykyisin paljon. Rapuruttoa kantavat ravut eivät välttämättä oirehdi ja sairastu rapuruttoon itse, mutta kantavat tautia oireettomana ja näyttävät usein terveiltä. Niinpä ruton puhkeaminen voi olla mahdollista myös silloin, kun ravustajat omasta mielestään toimivat oikein ja desinfioivat pyydyksen kuten pitääkin. Taudin leviäminen mertojen välityksellä ei ole periaatteessa mahdollista, jos pyydykset desinfioidaan oikein. Taudin puhkeaminen on mahdollista desinfioinnista huolimatta, jos leviäminen on päässyt tapahtumaan joskus aiemmin tai levittäjinä ovat toimineet jotkin muut eläimet. Rapuruton leviäminen ja puhkeaminen voivat tapahtua siis aivan eri vuosina. Tauti puhkeaakin toisinaan vasta pyynnin jälkeen METSÄSTYS JA KALASTUS 71