VUOHIJÄRVEN TÄPLÄRAPUJEN (Pacifastacus leniusculus) ESIINTYMIS- JA TAUTISELVITYS Matkalla ravustamaan. Kuva: Martti Puska 2006

Transkriptio

1 VUOHIJÄRVEN TÄPLÄRAPUJEN (Pacifastacus leniusculus) ESIINTYMIS- JA TAUTISELVITYS 2006 Matkalla ravustamaan. Kuva: Martti Puska 2006 Markku Kuisma ja Martti Puska KYMENLAAKSON KALATALOUSKESKUS RY 2006

2 VUOHIJÄRVEN TÄPLÄRAPUJEN (Pacifastacus leniusculus) ESIINTYMIS- JA TAUTISELVITYS Johdanto 2 2. Tutkimusalueen kuvaus 2 3. Käytetyt menetelmät 3 4. Näytepisteet 4 5. Tulokset 5 6. Toimenpiteet ja suositukset 7 KIRJALLISUUS 9 WWW-LÄHTEET 9 LIITTEET Kuvat: Martti Puska

3 1. JOHDANTO Vuohijärveen on istutettu täplärapuja jo 90-luvun puolelta alkaen. Täplärapukannat ovat lisääntyneet suotuisasti näihin päiviin asti Vuohijärven altaalla, Repovedellä sekä Luujärven puolella. Täpläravun lisääntyminen ja leviäminen on ollut nopeaa. Edes järven syvyys ei ole rajoittanut niiden liikkumista. Täplärapu on merkittävä tulonlähde luvanmyyjille kuin ravustajille. Raputaloudella on suotuisat vaikutukset myös pyydysvälinemyyjille kuin kaupalle yleensä. Rapukannat ovat kehittyneet melko tiheiksi ja erittäin pyyntivahvoiksi. Viime vuosina on kuitenkin ravustajien kertomana kantautunut tietoja ravuissa esiintyneistä palovammoista ja epämuodostumista. Koska taudin oikeaa määritystä ei ole voinut tehdä käsituntumalta, syntyi tarve arvioida rapukannan tautitilannetta. Vuohijärven kalastusalueen vuosikokous 2006 päätti aloittaa selvityksen jossa kartoitetaan täplärapujen levinneisyyttä, kannan tiheyttä ja raputautien esiintymistä Vuohijärvellä. Selvitystyötä tekemään kutsuttiin Kymenlaakson kalatalouskeskus. 2. Tutkimusalueen kuvaus Vuohijärvi (14.911) kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen ja Mäntyharjun reittiin. Se on Vuohijärven kalastusalueen suurin järvi pinta-alaltaan (8600 ha). Suurin syvyys on 72 m ja keskisyvyys 15,3 m. Vuohijärven veden laatu kuuluu luokkaan erinomainen. Karu ja kirkasvetinen Vuohijärvi on virkistysarvoltaan erittäin arvostettu. Kalastus ja ravustus ovat merkittäviä vapaaajanviettomuotoja paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten keskuudessa. Sen vaikutuspiirissä on Repoveden kansallispuisto. Vuohijärven vaikutusalueella on yhdeksän osakaskuntaa: Kinansaari, Nurmaa-Leppäniemi, Paljakka, Huhdasjärvi, Vesala, Suur-Selänpää, Hevosoja, Lampisaari ja Anttila. Veden laatu ei rajoita vaativimpienkaan kalalajien viihtyvyyttä. Rapujen suosimia kivikkorantoja on runsaasti. Vuohijärven rannat ja saaret ovat hyvin rikkonaisia. (Kuva 1) Kuva1. Kalliosaari, jonka ympärillä oli paljon rapupyydyksiä 2

4 Vuohijärvessä on aiemmin ollut kohtalainen jokirapukanta. Rapusaalis (jokirapu) vuonna 1988 kalastuskuntien ilmoituksen mukaan oli n. 500 rapua (Lindell, L. 1988). Jokirapua esiintyy edelleen satunnaisesti. Täpläravun istutukset on toteutettu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen laatiman esityksen täplärapujen istutussuunnitelmaksi Kaakkois-Suomeen pohjalta (Tapaninen, M., Ym. 1998). Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa 2005 osakaskunnille tehdyn kyselyn perusteella kotimaisen jokiravun esiintymistä osakaskunnat arvioivat välttävän ja satunnaisen välillä. Huhdasjärven osakaskunnan alueen täpläravuissa oli havaittu rapuruttoon viittaavia merkkejä ja kotimaista jokirapua ei alueella esiintynyt. Vuohijärvestä saatiin täplärapua saaliiksi v hyvin, esimerkiksi pelkästään Kinansaaren osakaskunnan alueelta n kpl (Kauppinen, P. 2005). Täplärapua on alettu istuttamaan vesistöön 1989 alkaen, josta täplärapukanta on saanut alkunsa. Kalataloushallinnon rapustrategian mukaan ohjatut istutukset ja hallittu kotiutus on myös jokirapukantojen suojelun lähtökohta (Kala- ja riistahallinto, 47/2000). Vuohijärveen on istutettu joki- ja täplärapuja seuraavasti (lähde TE-keskuksen istutusrekisteri): Vuohijärvi Istutusvuosi Ikä kpl Jokirapu 1989 aikuinen 200 Jokirapu 1990 aikuinen 500 Jokirapu 1991 aikuinen 500 Jokirapu 1992 aikuinen 200 Jokirapu 1995 aikuinen 200 yht Täplärapu k 3143 Täplärapu k 3008 Täplärapu k 3840 Täplärapu k 4000 Täplärapu k 5817 Täplärapu k 4321 Täplärapu k 500 Täplärapu v/ 1 k 2429 Täplärapu v 2260 Täplärapu k 500 Täplärapu k 3900 Täplärapu v 350 Täplärapu k 4500 yht Käytetyt menetelmät Koeravustukset tehtiin käyttämällä EVO-mertoja, joita oli käytössä 3 jataa, kussakin 10 mertaa eli yhteensä 30 mertaa. Syötteinä käytettiin pakastettuja särkikaloja. (Kuva 2.) 3

5 Kuva 2. EVO-merta syötitettynä pakastelahnalla. Koeravustuksia suoritettiin välisenä aikana. Merrat olivat pyynnissä tuona ajanjaksona 4 yötä. Rapunäytteitä pyrittiin keräämään edustavasti koko järven alueelta rapujenkannan tiheyden, levinneisyyden ja mahdollisten tautiepäilyjen kartoittamiseksi. Ravuista mitattiin selkäkilven takaosan ja otsapiikin välinen etäisyys, joka vastaa n. puolet ravun kokonaispituudesta. Lisäksi ravuista katsottiin mahdollisia merkkejä epämuodostumista, melanisoitumisesta ja ulkoisista vaurioista. Mitatuista ravuista otettiin mahdollisia taudinkantaja yksilöitä näytteeksi, jotka toimitettiin elävänä Kuopion Eviraan tutkittavaksi. Veneen polttoainesäiliölle tarkoitettu lokero toimi rapujen keräilytilana. Kuva 3. Kuva 3. Ravut kerättynä mittausta ja näytteenottoa varten. 4. Näytepisteet Näytepisteitä oli 10 kpl eri puolilta järveä. Näytealueet olivat seuraavien osakaskuntien alueella: 4

6 1. Kirkkosaari, Anttilan osakaskunta 2. Kinansaari, Kinansaaren osakaskunta 3. Kintunsaari, Kinansaaren osakaskunta 4. Valkealan Kuisaari, Kinansaaren osakaskunta 5. Kapasaari, Paljakan osakaskunta 6. Paljakanlahti, Paljakan osakaskunta 7. Aittosaari, Paljakan osakaskunta 8. Haikansaari, Huhdasjärven osakaskunta 9. Santalahti, Vesalan osakaskunta 10. Jaalan Kuisaari, Vesalan osakaskunta Kuva 4. Vuohijärven kartta ja näytepisteet. 5. Tulokset Pyydyksistä saadut ravut mitattiin selkäkilven takareunasta otsapiikin kärkeen. Tämä mitta on noin puolet ravun kokonaispituudesta. Koko aineiston rapujen selkäkilven keskimitta oli 44,46 mm, eli ravut olivat keskimäärin n. 9 cm pituisia. Joukossa oli myös erittäin kookkaita 14 cm:n yksilöitä. Saalista kertyi koko aineistolle 3,99 rapua/ mertayö. Suurimmat saalismäärät tulivat Kirkkosaaresta (8 rapua/ mertayö) ja Valkealan Kuisaaresta (6,4 rapua/mertayö). Valkealan Kuisaaren aikaisemmissa koeravustuksissa vuosina saalis vaihteli 0,12 3,18 rapua/ mertayö (Vanninen, V. 2003). Koko rapusaalis oli 359 kpl. Rapusaalista on esitelty kuvassa 5. 5

7 Kirkkosaari Kintunsaari VUOHIJÄRVEN KOERAVUSTUKSEN TULOKSIA Kapasaari Haikansaari Aittosaari (n=359) Jaalan Kuisaari Valkealan Kuisaari Santalahti Paljakanlahti Kinansaari Kuva 5. Vuohijärven koeravustuksen tuloksia. Koko aineisto Keskipituus (mm) Saalis (kpl)/mertayö Täplärapukanta on paikoin tiheä ja se on selvästi levittäytynyt koko järveen. Rapuja tuli kaikilta näytepisteiltä, paitsi Aittosaaresta, vaikka alueelle on istutettu täplärapua. Näytteeksi tautitutkimuksia varten valikoitiin sairailta vaikuttavia rapuja, joilla esiintyi epämuodostumia, melanisaatiota ja arpia. Kuva 6. Kuva 6. Täpläravun pyrstön alapinnalla näkyvä melanisoitunut alue. Vertailun vuoksi myös joukkoon laitettiin terveen näköisiä yksilöitä lähetettäväksi Kuopion Eviraan. Laikukkaita ja sairaan oloisia yksilöitä tuli ympäri järveä seuraavista näytepisteistä: Kirkkosaari, Kintunsaari, Kapasaari, Haikansaari ja Paljakanlahti. 6

8 Näyteravut tutkittiin Kuopion Evirassa, jossa menetelminä olivat silmämääräinen tutkimus, patologis anatominen tutkimus ja viljely. Tutkimustulos osoitti että Vuohijärven täpläravuissa on rapuruttoa (Aphanomyces astaci), joka kuuluu täpläravuissa esiintyvään tyyppiin. Rutto todettiin kaikkiaan seitsemältä näytepisteeltä ja se on levinnyt koko järven alueelle. Tutkimustodistukset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteenä. 6. Toimenpiteet ja suositukset Vuohijärven täplärapukanta todettiin melko tiheäksi ja ruton vaivaamaksi. Käytännössä koko rapukanta on saanut tartunnan. Ensinnäkin rapuja tulisi pyytää tehokkaasti. Jos rapukantaa ei harvenneta, voi täplärapukanta romahtaa rapuruton, muiden tautien ja stressin aiheuttamiin komplikaatioihin. Rapurutto ei vaikuta rapukannan hyödyntämiseen kuin esteettisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Toisinsanoen saksettomien ja yksisaksisten yksilöiden osuus lisääntyy kannassa. Myyntiin ei voi laittaa niitä laikukkaimpia yksilöitä (Ari Mannonen sähköpostitiedonanto ). Tärkeää on muistaa rutosta seuraavia asioita. Rapuruton aiheuttaja on sieni (Aphanomyces astaci), joka kasvaa ravun kuoren pinnalla ja leviää lopulta ravun sisälle tuhoten sen keskushermoston jolloin rapu kuolee. Kotimainen jokirapu (Astacus astacus) on rutolle kaikkein herkin ja sairastuminen johtaa yleensä koko kannan kuolemaan. Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) kestää rapuruttoa paremmin kuin jokirapu, mutta toimii taudinkantajana, jolloin rutto leviää pitkään. Täpläravut voivat ruton saatuaan kuolla jos niiden kanta on tiheä, ovat stressaantuneita muista raputaudeista tai veden laatu on heikentynyt. Sairas rapu käyttäytyy poikkeavasti, se liikkuu horjuen, rapsuttaa itseään, tulee esiin piilopaikoista keskellä päivää ja pakorefleksi puuttuu. Rapurutto leviää ravuista toiseen koska ravut syövät heikkokuntoisia lajitovereitaan tietämättä rutosta. Vuohijärven täplärapukannassa oleva krooninen rapurutto mahdollistaa rapuruton leviämiseen rutottomiin rapu- ja täplärapuvesiin, ellei tarvittaviin toimiin sen estämiseksi ryhdytä. Veneiden, rapumertojen, kalanpyydysten ym. välityksellä ruttoitiöt leviävät helposti, ellei tarvittaviin desinfiointitoimiin ryhdytä. Pyydysten desinfiointi voidaan hoitaa esimerkiksi seuraavasti: Pyydysten desinfiointi onnistuu esimerkiksi seuraavilla menetelmillä: Keittämällä vähintään 10 minuuttia, formaliinikäsittely vähintään 30 minuuttia 4 %:ssa formaliiniliuoksessa, väkiviinakäsittely vähintään 30 minuutin ajan 3 väkiviinaa/1 vettä seoksella, kuivaamalla o C lämpötilassa 5 tuntia tai auringossa. Veneet ja muut kalusto voidaan desinfioida 1 % veteen sekoitetulla Virkon S desinfiointiaineella, jota voidaan sumuttaa vaikka suihkepullosta. Aine on biologisesti hajoava ja sitä saa yleisesti maatalouskaupoista. Kyllä ainetta voi käyttää toki pyydyksiinkin. Myös rapujen siirtely (istuttaminen) vesistöstä toiseen toimii ruton levittäjänä tehokkaasti. Rapujen siirtoon ja istutukseen tarvitaan aina poikkeuksetta TEkeskuksesta istutus- ja siirtolupa. Ihmiset eivät tätä aina tiedä ja osakaskunnan tulisikin tiedottaa edellä mainituista seikoista rapumerkkien myynnin yhteydessä. 7

9 Toimenpiteet pähkinänkuoressa: 1. Ravustusta jatketaan kuten tähänkin saakka. 2. Rapuja ei siirrellä muihin vesiin. 3. Pyydysten, kaluston ym. Desinfiointi hoidetaan ohjeiden mukaan. 4. Koeravustuksia jatketaan tautitilanteen ja rapukannan tiheyden arvioimiseksi Vuohijärven lisäksi myös Repovedellä, Luujärvellä ja Tihvetjärvellä. 5. Ravustuksessa käytetyt tuoreet syötit tulee olla samasta vesistöstä tai muualta tulleet syötit pakastettuna vähintään viikon ajan. 8

10 KIRJALLISUUS: Kauppinen, P Vuohijärven kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2005 (Kymenlaakson kalatalouskeskus) Lindel, L Vuohijärven kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 1988 (Kymenlaakson maaseutukeskus) Tapaninen, M. & Vähänäkki, P Esitys täplärapujen istutussuunnitelmaksi Kaakkois- Suomeen (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, moniste: 1-14) TE-keskusten työryhmä, siht. Mannonen, A. Halonen, T Kalataloushallinnon rapustrategia (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 47) Vanninen, V Kalatalousmaksuvaroin rahoitettujen täplärapuistutusten tuloksellisuus Kaakkois-Suomessa (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2003, moniste: 1-27) WWW-LÄHTEET: LIITTEET Eviran Kuopion yksikön tutkimustodistukset (9 kpl) 9