Ranska opettaa. Teksi & kuvat Anu Toivonen

Transkriptio

1 Teksi & kuvat Anu Toivonen Ranska opettaa Kahdeksan suomalaista kala-alan asiantuntijaa matkasi heinäkuun helteillä Kalamiehet ry:n järjestämällä matkalla selvittämään, millaista vesiviljelyä ja alan tutkimusta löytyy yhdestä EU:n suurimmista jäsenmaista, Ranskasta Matkan oppaana ja isäntänä paikan päällä toimi Ranskan kalatalousoppilaitoksen LECTA:n (kuva ylh.) opettaja Philippe Cadet. Suomalaisseurueesta löytyi osaamista moneen lähtöön. Sami Kurenniemi Kalatalouden Keskusliitossa toimii neuvonantajana yhdessä luonnonravintolammikkokasvattaja Kalevi Hämäläisen kanssa. Eero Hakala edusti Kalatalouden keskusliittoa Pro Agrian puolelta. Martti Jantunen on pitkäaikainen ja aktiivinen kala-alan talkoomies Etelä-Saimaalta. Jari Leskinen toimii Euroopan komission kalapääosastolla (DG Mare) päätehtävänään Välimeren tonnikalan kalastuksen seuranta. Mukana matkalla oli myös Jarin vaimo, Sari Leskinen, joka osoittautui hyväksi ranskankielen taituriksi. Hänen avustuksella pääsimme monessa paikassa kuulemaan asioista pintaa syvemmältä. Uudenmaan ELY-keskuksesta matkalla oli mukana Petri Savola. Matkapäällikkönä toimi Anu Toivonen Suomen Kalankasvattajaliitosta. Matka toteutettiin Kalamiehet ry:n toimesta ja avustusta matkan rahoitukseen saimme Kalatalouden- ja merenkulun koulutussäätiöltä ja Suomen Kalankasvattajaliitolta. Huippututkimusta pangasiuksesta ja tilapiasta Matkan aikana meillä oli etuoikeus vierailla maan kahdessa huippuluokan tutkimuslaitoksessa CIRAD :sa (Research institute in agronomy vier. kuva) ja IFREMER :sä (French Research Institute for Exploitation of the Sea). CIRAD on keskittynyt tutkimaan vaihtoehtoisia toimeentulomahdollisuuksia (kalankasvatusta) kehitysyhteistyömaissa kuten Afrikassa, Vietnamissa ja Thaimaassa. Tutkimuksen kohteena ovat kestävä kalankasvatus ja etenkin trooppiset kalalajit, joita voi kasvattaa ilman pellettiruokintaa. Eräs CIRAD:in menestyksekkäimmistä projekteista on ollut pangasiuksen viljelytaidon vieminen Vietnamiin. Vieraillessamme CIRAD:ssa heillä oli tutkimuksen kohteena tilapia. Heidän tavoitteena on löytää lähes 300 eri alalajin joukosta sellainen, joka sopisi viljelyyn.

2 Tilapiasta ollaan kiinnostuneita, sillä se kestää hyvin korkeita lämpötiloja, se on vastustuskykyinen useille taudeille ja kasvatustiheydet voivat olla suuria. Suuri ongelma tilapian kasvatuksessa on se, että naaraita ja uroksia on hyvin vaikeaa erottaa toisistaan. Lisäksi laji tulee sukukypsäksi noin kolmen kuukauden ikäisenä, jolloin sekaparviin syntyy hyvin erikokoisia kaloja. Toisaalta tilapia viihtyy tiheissä parvissa, jolloin reviiritaistelut vähenevät. Sinilevätonnikalaa kiertovesilaitoksiin IFREMER:sä meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus seurata juuri Etelä-Atlantilta saapuneiden 14 miljoonan sinievätonnikalan (Thunnus thynnus) uiskentelua altaissa. Tosin ne olivat niin pieniä, ettei niitä tahtonut paljain silmin nähdä. Laitoksella oli meneillään projekti, joka tutki kiertovesilaitoksessa kasvatettavien sinievätonnikalojen laitosvaatimuksia projektijohtaja Denis Covesin johdolla. Ennen sinievätonnikalojen saapumista he olivat jo kasvattaneet Bonitotonnikalojen sukuun kuuluvia poikasia 2 gramman kokoiseksi (kuva oikella). Jo tämä saavutus oli heille läpimurto. Sinievätonnikalaa kasvatetaan myös Japanissa, jossa on jo kolmas laitosoloissa kasvanut sukupolvi kasvussa. Euroopassa ei vielä kiertovesilaitoksessa kasvateta sinievätonnikalaa. Tutkijat ovat kiinnostuneita lajista, sillä se on vahvasti ylikalastettu ja taloudellisesti hyvin tärkeä. Tonnikalojen kalastusta säätelee kansainvälinen kalastusorganisaatio ICCAT (The International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas). EU on yksi ICCAT:in 48:sta jäsenestä. Tärkeimmän lajin, sinievätonnikalan kalastus on tiukasti säädeltyä. Kuorenuotalla kalaa kassiin Merkittävin pyyntimuoto on kurenuottakalastus, joka on sallittu ainoastaan yhden kuukauden ajan vuodessa. Tämä aika ajoittuu Välimerellä juuri kutuaikaan toukokesäkuulle. Kalat pyydetään elävänä nuottaamalla, minkä jälkeen ne siirretään kasseihin kasvamaan. Kassit hinataan hyvin varovasti rannikon kasvatuspaikoille sukeltajan seuratessa kalojen käyttäytymistä. Kasvatuspaikkoja Espanjassa ja Italiassa on kaksi, Maltalla neljä ja Kreikassa yksi. Koko EU:n alueella vuonna 2011 kalastettu saalis oli tonnia. Koko kalastuskiintiö vuonna 2011 oli tonnia. Keskimäärin tonnikalasta maksetaan markkinoilla 30 euroa kilolta, mutta varsinkin Japanin markkinoilla sinievätonnikaloista saatetaan maksaa huikeita summia. Esimerkiksi tammikuussa 2011 Japanin Tsukijin kalatorilla myytiin yksi 342 kg sinievätonnikala hintaan euroa, mikä teki kilohinnaksi jo huiman 900 euroa. Vesiviljelyä pyhällä vedellä Yksi vierailukohteemme oli LECTA de La Lozère Site Louis Paste:n koulu La Canourguen kaupungissa. Koulussa on mahdollisuus opiskella vesiviljelyä, vesihuoltoa ja

3 muuta vesiensuojelua. Tällä hetkellä koulu on kiinnostunut Suomen kanssa tehtävästä yhteistyöstä muun muassa maatalouden vesistökuormitukseen tähtäävissä projekteissa. Kansainvälinen yhteistyö on koulun yksi peruskivistä. Koululla on opiskelijoita ja opettajia Erasmus- ja Leonardo- vaihto-ohjelmien kautta. Suomen oppilaitosten kanssa on tehty yhteistyötä mm. LIVIA:n (ent. Paraisten kalatalousoppilaitos) ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. LECTA:n kalanviljelylaitos sijaitsee vuoristossa noin kilometrin korkeudella merenpinnassa. Oppilaitoksella on kalankasvatuslaitos, joka saa vetensä pyhästä lähteestä. Kerrotaan, että aikoinaan eräs kirkollismies mieltyi lähteeseen ja sen sijaintiin niin kovin, että pysähtyi aina matkoillaan sen äärelle rukoilemaan. Rukoillessaan tämä kirkollismies myös siunasi lähteen. Myöhemmin paikalle rakennettiin kappeli rukoushetkiä varten. Uimareista ongelma Lähde on varsin riittoisa (kuva vasemmalla) ja tuottaa vettä ympäri vuoden lähes 25 litraa sekunnissa ja lämpötila pysyy noin kymmenessä asteessa. Koska lähde on kuuluisa ja vesi pyhää, uskotaan sen myös parantavan tauteja ja sairauksia. Toisinaan lähteellä vierailevat innostuvat uimaan lähteessä, mikä tuottaa ongelmia kalanviljelylaitokselle. Uimarit saavat lähteen pohjassa olevat pienet hiukkaset liikkeelle. Toisinaan ne kulkeutuvat laitokselle asti, missä ne tukkivat laitoksella suodattimia ja kulkeutuvat pahimmillaan kalojen kiduksiin asti. Lähteen luona sijaitseva kappeli on museoviraston suojelema. Siitä puolestaan koituu ongelmia laitoksella tehtäviin saneeraus- ja rakentamistoimiin. Kaikki toteutettavat muutostyöt puolen kilometrin säteellä kappelista tarvitsevat erikoisluvan. Kalanviljelylaitoksen käyttämän veden erikoinen historia on käytetty loistavasti markkinoinnissa hyödyksi. Koulu mainostaa pyhällä vedellä kasvatettua kalaa ja tuotelogossa on kuvattuna tämä pyhä kappeli. Kirjolohi, tärkein kala Ranskassa Matkan aikana Ranskan vesiviljelyn painopistealueista alkoi kirkastua. Ranskan tärkein viljelty kalalaji on kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), jota on kasvatettu 1950-luvulta saakka etenkin sisämaassa. Makeanveden kalanviljelyyrityksiä on 461. Ne työllistivät vuoden 2007 tilastojen mukaan täysipäiväisesti 1430 henkilöä. Ranskassa kirjolohi kasvaa noin 300 gramman annoskokoon optimaalisissa kasvuoloissa 14 kuukaudessa.

4 Ranskassa kalankasvattajalle maksetaan annoskoon kalasta noin 1,15 euroa kalalta, jolloin verottomaksi kilohinnaksi tulee 4-5 euroa kilolta. Suuremmasta noin 1,2 kilon kalasta maksetaan noin 8 euroa kilolta ilman arvonlisäveroa. Vuonna 2007 kirjolohta ja taimenta (Salmo trutta m. fario) kasvatettiin tonnia, karppeja ja muita lajeja tonnia. Kirjolohen kokonaiskasvatusmäärästä 80 % kasvatettiin ruokakalaksi, onkilammikoihin kasvatettiin 12 % ja 7 % käytettiin istutuksiin. Makean veden kalankasvatuksen arvo vuonna 2007 oli 109 miljoonaa euroa. Merialueella on 50 yritystä, jotka työllistävät täysipäiväisesti 650 henkilöä. Merellä kalanviljely aloitettiin parikymmentä vuotta sisämaata myöhemmin, eli 1970-luvulla. Meressä kasvatetaan etenkin meribassia (Dicentrarchus labrax) ja kultaotsa-ahventa (Sparus aurata). Kasvatusmäärä vuonna 2007 oli tonnia ja arvo oli 45 miljoonaa euroa. Osterit tärkein vesiviljelytuote Osterit ovat ranskalaisen kulinarismin ylpeys ja tärkein vesiviljelytuote sinisimpukoiden ohella. Osterinkasvatukseen tutustuimme Etelä-Ranskassa toimivalla Medi Thaun laitoksella. Medi Thau on yksi alan menestyneimmistä. Medi Thau kasvattaa, jalostaa ja myy vaaleanpunaisia ostereita ranskalaisille huippuravintoloille. Tämä erikoislaatuinen osteri kasvaa laguunissa, jossa keinotekoisesti jäljitellään vuorovesi-ilmiötä. Luontaisesti vuorovesi-ilmiötä ei Välimerellä esiinny. Medi Thaussa on kehitetty eräänlainen osterihissi, mikä on tietokoneohjattu ja saa energiansa aurinkopaneeleista. Hissi nostaa kasvatettavat osterit veden pinnan yläpuolelle vuorovettä jäljitellen, mikä parantaa ostereiden laatua. Myös lihan määrä on suurempi ja ostereista tulee kauniita, väritykseltään vaaleanpunaisia. Ostereiden ulkonäkö on hyvin tärkeää, sillä nämä tuotteet myydään vaativille asiakkaille. Medi Thaussa meille kerrottiin, kuinka Ranskan tärkeimmät viljeltävät osteritlajit ovat Tyynenmerenosteri (Crassostrea gigas) ja osteri (Ostrea edulis). Ostereita viljeltiin 113 tonnia vuonna 2007 ja niiden arvo oli 258 miljoonaa euroa. Kaikkiaan osterinkasvatusyrityksiä on 3160 ja ne työllistivät täysipäiväisesti 9100 henkilöä. Osterinviljelijät ovat hyvin järjestäytyneitä ja heillä on oma kasvattajajärjestö, joka poliittisesti vahvasti ajaa kasvattajien etuja. Virus vainoaa ostereita Viime aikoina ala on kohdannut huomattavia tuotanto-ongelmia. Suurimman vitsauksen aiheuttaa tyynenmerenostereilla esiintyvä herpesvirus. Viruksen esiintyminen saattaa nostaa kuolleisuuden jopa 75 prosenttiin. Viruksen aiheuttama korkea kuolleisuus johtuu siitä, että osterit eivät ole resistenssejä virukselle. Tämä taas johtuu siitä, että aikoinaan Japanista Ranskaan tuotiin pieni osteripopulaatio, mikä on pohjana nykyiselle massiiviselle osterituotannolle. Japania

5 kohdanneen tsunamin takia ei osterikantaa ole saatu uudistettua, sillä kaikki Japanissa viljeltävät osterit menevät paikallisille tuottajille. Lisäksi koko ostereiden pienpoikastuotanto Ranskassa tapahtuu ainoastaan Atlantin alueella. Varsinkin Etelä-Ranskan ongelmana on lisäksi viljelyalueiden saastuneisuus. Ostereiden viljely tapahtuu pääsääntöisesti laguuneissa. Laguunien vesi on usein hyvin saastunutta johtuen satamista ja mereen johdettavista jätevesistä. Kekseliäät ranskalaiset ovat kuitenkin kehittäneet menetelmän, minkä ansioista osterit saadaan puhdistettua ennen myyntiä. Ennen myyntiä ostereita säilytetään 48 tuntia puhtaassa vedessä. Käsittelyn jälkeen myrkkyjäämät ovat laskeneet, jolloin ostereita ja sinisimpukoita on turvallista syödä. Ranska opettaa Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että siinä missä Suomi painii vesiviljelyn kapasiteettiongelmien, alan ammattikunnan vanhenemisen ja uuden sukupolven rekrytointiongelmien kanssa, on myös Ranska matkalla nähdyn ja koetun perusteella samassa veneessä.