MONIASTEINEN INNOVAATIO

Transkriptio

1 MONIASTEINEN INNOVAATIO Uusia mahdollisuuksia nuorten työllisyyden kiihdyttämiseen Laura-Maija Hero

2 Laura-Maija Hero 2014: Moniasteinen innovaatio. Uusia mahdollisuuksia nuorten työllisyyden kiihdyttämiseen. ISBN TeiniMINNO esiselvitys Metropolia Ammattikorkeakoulu Espoo 2014 Tämä julkaisu on toteutettu osana Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimaa, Uudenmaan ELYkeskuksen hallinnoimaa ja Euroopan Sosiaalirahaston osarahoittamaa TeiniMINNO esiselvitys - kehittämisprojektia. Se toteutettiin yhteistyössä Omnian ja Espoon työväenopiston kanssa vuoden 2014 aikana. Tämän kirjan teksti on julkaisuhetkellä vapautettu yhteisomistukseen (Public Domain). Tekstiä voi vapaasti kopioida, julkaista ja muokata, kokonaan tai osittain vain, jos alkuperäinen tekijä mainitaan. Julkaisu on luettavissa internetissä: Taitto: Julkaisu on taitettu osana kirjoitustyötä (Hero 2014) FM Laura-Maija Hero toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtorina kulttuurituotannon koulutusvastuualueella sekä innovaatioprojektitoiminnan valmentajana ja koordinaattorina. Vuonna 2014 hän toimi lisäksi TeiniMINNO esiselvitys -kehittämishankkeen projektipäällikkönä ja tutkijana. Hän on aikaisemmin toiminut kansainvälisissä kokemuksellisten markkinointiratkaisujen kehittämistehtävissä sekä markkinointiviestintään ja brändin hallintaan liittyvissä tehtävissä teknologiateollisuudessa. Lisäksi hän on toiminut visuaalisen kulttuurin saralla moninaisissa tuottajan tehtävissä.

3 SISÄLLYS 1. INNOVAATIOLLA TYÖTTÖMYYDEN UHKAN KIMPPUUN 4 2. MONIASTEINEN INNOVAATIOPROSESSI INNOVAATIOKOMPETENSSEJA, KIITOS MONIASTEISEN KOHTAAMISEN PEDAGOGINEN PROSESSI JA LOPPUTUOTOKSET TOIMINTAMALLIEN MAHDOLLISUUKSIA - TULOKSET INNOVAATIOKOMPETENSSIEN KEHITTYMINEN JA MITTAAMISEN VAIKEUS YRITYKSENÄ JA IHMISENÄ MUKANA NUORTEN INNOVAATIOYHTEISTYÖN MAHDOLLISUUDET ALUEELLA TYÖTTÖMYYSTALKOISTA ENNALTAEHKÄISYYN PUHEENVUORO: VAPAA SIVISTYSTYÖ TEKEMISEN TILANA INNOVAATIOTOIMINNALLE? 72 TARJA LANG, ESPOON TYÖVÄENOPISTON REHTORI 11. MONIASTEISEN INNOVAATIOTOIMINNAN MALLIT - REUNAEHTOJA JA MAHDOLLISUUKSIA 74 LÄHTEET 92 LIITTEET 96 Liite 1: Innovaatio-opettajien ryhmähaastattelu 96 Liite 2. Innovaatiokompetenssit - kysely osallistuneille 97 Liite 3: Yritysasiakkaiden haastattelut 100 Liite 4: Osallistuvien organisaatioiden kehittäjien haastattelut 101 Liite 5: Esiselvityksen menetelmät 102

4 1. INNOVAATIOLLA TYÖTTÖMYYDEN UHAN KIMPPUUN Tulevaisuuden työelämän tarpeita emme voi tarkasti ennakoida. Siksi joustavuus, proaktiivisuus, mahdollisuusajattelu, uuden luomisen kyvyt, ennakoimattomat tilanteet ja itselle vieraidenkin yhteyksien haltuun ottaminen sekä kommunikointi alojen rajamaastoissa ovat olennaisia taitoja ja asenteita. Innovaatiopedagogiikan mukaisille oppimisprosesseille on siksi tarvetta. Alueen elinkeinoelämää lähellä olevina toimijoina ammattiopistot ja ammattikorkeakoulut voivat vaikuttaa alueensa yritysten toimintaan ja yritykset voivat vaikuttaa alueen nuorten työllistymiseen. Nuorten aikuisten kanssa toimivilla oppilaitoksilla on vastuullaan kasvattaa uutta sukupolvea, jonka metataidot, kuten kommunikaatio-, yhteistyötaidot, luova osaaminen ja joustava toiminta alojen rajamaastoissa ovat sellaisia, että innovaatioiden tuottaminen on mahdollista ja että innovaatioosaaminen näkyy laajemmin yhteiskunnassa. Innovaatio-osaaminen ei edistä vain yksittäisten innovaatioiden syntymistä tulevaisuudessa, vaan näyttäytyy monipuolisesti sosiaalisina, tiedollisina ja taidollisina kompetensseina suoraan ja välillisesti nuoren ihmisen elämässä. Alueellinen nuorten innovaatiotoiminta on organisoitava niin, että verkostossa tunnistetaan yhteisiä tavoitteita, toimintatapoja, pedagogisia hyviä käytäntöjä sekä pystytään madaltamaan eriasteisten oppilaitosten yhteistyön kynnystä ja avataan innovaatiotoiminta nuorten työllisyyden tueksi. 4

5 Heikkoina taloudellisina aikoina nuorten on erityisen vaikeaa päästä kiinni työelämään. Hallitusohjelmassa on päätetty, että nuorisotakuu toteutetaan vuoden 2013 alusta. Nuorisotakuun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Kuinka nuorisotakuun ajatusta voisi hyödyntää paikallisten yritysten kasvun kiihdyttämiseen? Voisiko nuorten aikuisten luovaa potentiaalia ja työpanosta ottaa yritysten kehitys- ja innovaatiotoiminnan käyttöön oppilaitosten toiminnan kautta vertaistoimintana? Mitä hyötyä innovaatioprojektista voi olla työttömälle tai oppilaitosten väliin jäävän nivelvaiheen nuorelle? (ks. lisää Hero2014b) 5

6

7 < Kuvio 1: MINNO innovaatiopedagoginen toimintamalli on implementoitu koko Metropoliaan, Suomen suurimpaan ammattikorkeakouluun ja toiseksi suurimpaan korkeakouluun. TeiniMINNO-esiselvityshankkeella selvitetään monialaisen innovaatioprojektin, MINNO :n, hyödynnettävyyttä nuorten työllistymiseen ja koulutuspolkujen suunnitteluun kohdistuvien ongelmien ratkaisijana. Teini -termi tarkoittaa sitä, että MINNO konseptia sovelletaan nyt hiukan nuoremman kohderyhmän hyväksi, jopa alle kaksikymppisten (seventeen, eightteen, nineteen). Innovaatiolla tarkoitetaan TeiniMinno-toimintamallilla haetaan ratkaisua ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen väliseen nivelvaiheeseen, jossa on olemassa työttömyyden uhka sekä mahdollisuuksia siirtyä työelämään tai jatko-opintojen pariin. TeiniMinno -esiselvityshankkeessa kehitettiin nuorten työllistymistä edistävä innovaatiotoimintaan perustuva konsepti ja pilotoitiin sitä yhdessä yritysten, nuorten ja ammatillisen keskiasteen oppilaitoksen eli Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian (jatkossa Omnia) ja korkea-asteen oppilaitoksen eli Metropolia ammattikorkeakoulun sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksen eli Espoon työväenopiston kanssa. Tämä dokumentti on TeiniMINNO -hankkeen loppujulkaisu, jossa esitellään pilottikokeilun tulokset ja niiden pohjalta hahmotellaan pysyvän toimintamallin rakennusaineita. Pilottikokeilu toteutettiin Espoossa Omnian, Metropolian sekä Espoon työväenopiston yhteistyönä. Pilottiin osallistui kolme yritystä, 21 opiskelijaa (15 miestä ja 6 naista) ja kaksi innovaatio-ohjaajaa. Näin pienellä joukolla pyrittiin vain esiselvittämään kehitysmahdollisuuksia pysyvämpiä toimintamalleja varten. Pilotin avulla kartoitettiin innovaatiokompetenssien kehittymisen mittaamisen tapaa, alueen kehittäjä-asiantuntijoiden näkemyksiä kaupungin ja oppilaitosten yhteistoiminnasta sekä 7

8 osallistuneiden yritysten kokemuksia innovaatioprojektin vaikutuksesta. Tätä esiselvitystä värittää reippaasti oma osallistumiseni ohjaajana, kartoittajana ja havainnoijana. Havaintoja värittää myös kokemus yritysmaailmassa tuotetuista monialaisista innovaatioprosesseista ja ammattikorkeakoulun innovaatio-ohjaajana toimiminen vuodesta 2009 lähtien. TeiniMINNO konseptin ja verkoston (Hero 2014a) suunnittelussa käytettiin hyödyksi innovaatiokyvykkyyden ja innovaatiopedagogiikan tutkimuksia ja kirjallisuutta sekä aikaisemmista Metropoliassa toteutetuista MINNO innovaatioprojekteista opittuja, hyviksi havaittuja toimintatapoja ja käytänteitä. Kuvio 2: MINNO innovaatiopedagoginen oppimisprosessi perusmuodossaan. Lyhenne MINNO tarkoittaa Metropolian innovaatioprojektia ja Metropolialle virallisesti rekisteröity tuotemerkki on MINNO. Sen mahdollistaa monet erilaiset sovellukset. Opiskelijan oppimisen lisäksi tavoitteena voi olla aluekehitys, yrityksen kasvu, asukkaiden hyvinvointi, huippuosaamista vaativa radikaali innovaatio, työelämän prosessien uudiste tai mikä tahansa muu aito työelämän haste, joka mahdollistaa. Päätavoitteena on kaikissa tapauksissa opiskelijan innovaatiokompetenssien kehittyminen niin, että hän on valmis työelämään siirtyessään ottamaan kehittämishaasteita vastaan yhdessä muiden alojen edustajien kanssa. > 8

9

10 Aikaisempien opiskelijoiden ja ohjaajien palaute otettiin myös huomioon konseptin suunnittelussa. Konsepti koostuu seuraavista osista: tavoitteet, verkosto ja toimijat, innovaatiokyvykkyyden olettama, innovaatiopedagogiikan määrittely ja ohjaamisen tavat, toteutussuunnitelma, dokumenttipohjat ja arviointikriteerit. Konseptin pilotin tulosten pohjalta punnitaan TeiniMinno - toimintamallin rakennuspalikoita ja julkaistaan käsikirja alueellisen monialaisen ja moniasteisen innovaatioprojektin toteuttamiseksi. Esiselvityksen työsuunnitelma on julkisesti saatavissa. Tämän julkaisun taustalla on läheinen yhteistyö InnoOmnian projektipäällikkö Mimmi Heiniön sekä Espoon Työväenopiston Sonia Perezin ja Laura Valkeasuon kanssa. Alueellisen innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia on ruodittu Espoon sivistystoimen kehitysjohtaja Kristiina Erkkilän, Omnian viestintä- ja kehittämisjohtaja Elina Oksanen-Ylikosken sekä Espoon Työväenopiston rehtorin Tarja Langin kanssa. Tutkimusassistentteina ovat toimineet kulttuurituotannon opiskelijat Daniel Rieder, Riku Lehtonen ja Henna Hietala. Kiitos teille kaikille hienoista keskusteluista ja uurastuksesta aineistojen keräys- ja analyysivaiheissa. TeiniMinnossa vuotiaat ammatillisen keski- ja korkea-asteen nivelvaiheen työttömyysuhanalaiset nuoret kehittävät innovatiivisia ratkaisuja työelämän tarpeisiin. Yritykset toteuttivat yhteiskuntavastuutaan haastamalla nuoret, useiden yritysten kohderyhmän, innovoimaan. Samalla yritykset saavat mahdollisuuden kehittää nuorten kanssa uusia ratkaisuja yrityksen asiakkaiden haasteisiin. TeiniMINNOn ytimessä on oppilaitosten (Omnia, Espoon työväenopisto ja Metropolia AMK), nuorten sekä paikallisten yritysten muodostama alueellinen yhteistyöverkosto. TeiniMinno -toimintamallilla haetaan ratkaisua ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen väliseen nivelvaiheeseen, jossa on olemassa työttömyyden uhka sekä mahdollisuuksia siirtyä työelämään tai jatko-opintojen pariin. Ammatillinen perustutkinto tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden 10

11 ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Nivelvaihe on kriittinen nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen näkökulmasta. Toimintamalli tukee vaihetta tuomalla ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoita yhteen ratkomaan työelämästä kumpuavia innovaatiohaasteita. TeiniMINNO esiselvityshankkeen tavoitteena on myös vastata viime vuosina peräänkuulutettuun tutkimushaasteeseen: Innovaatiopedagogiikan ja yritysten kanssa tehtävien innovaatioprojektien mallintaminen ja hyvien käytäntöjen kartoittaminen on nähty keskeisenä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön vastuualueena (ks. esim. Penttilä, Kairisto-Mertanen, Putkonen 2010, 19-21) Innovaatiopedagogisista fasilitointimenetelmistä on olemassa paljon tietoa muotoilun, teknologian, taiteen ja kulttuurin sekä liiketoiminnan kehittämisen viitekehyksissä. Prosesseja organisoivat fasilitaattorit eli ovat keskeisessä asemassa niiden käyttöönotossa ja varmistamassa innovaatioprosessien ohjauksen innovatiivista laatua. Parhaista käytännöistä on vain vähän tutkimuksellista näyttöä ja onnistumisen mittaaminen on hankalaa. Siksi tämän hankkeen puitteissa on kokeiltu innovaatiokompetenssien kehittymisen mittaamiseen soveltuvaa kyselyä. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (Viljamaa 2009 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu). Innovaatiopedagogiikan mukaiselle uudelle oppimisotteelle on siksi kysyntää. Alueen elinkeinoelämää lähellä olevina toimijoina ammattiopistot ja ammattikorkeakoulut vaikuttavat alueensa yritysten toimintaan. Tämä tapahtuu systemaattiseksi organisoidun työelämäyhteistyön avulla. Nuorten aikuisten kanssa toimivilla oppilaitoksilla on vastuullaan kehittää uutta ammattilaisten sukupolvea, jonka metataidot, kuten kommunikaatio-, yhteistyötaidot, luova osaaminen ja joustava toiminta alojen rajamaastoissa ovat sellaisia, että innovaatioiden tuottaminen työelämässä on mahdollista. TeiniMINNOn tavoitteena onkin juuri 11

12 alueellisen nuorten innovaatiotoiminnan organisoimisen mallintaminen niin, että verkostossa tunnistetaan yhteisiä tavoitteita, toimintatapoja, pedagogisia hyviä käytäntöjä sekä pystytään madaltamaan eriasteisten oppilaitosten yhteistyön kynnystä. Esiselvityksen menetelmät löytyvät liittestä MONI ASTEI NEN I NNOVAATI OPROSESSI Työelämän toimintatapojen muuttuessa olemme osaamistarpeiden uudelleen määrittämisen edessä. Korkeakoulut joutuvat vastaamaan tähän haasteeseen moniosaajuutta vahvistamalla, koulutusalojen siiloja poistamalla ja yksilöllistä valinnan vapautta edistämällä. TeiniMINNOinnovaatioprojektikonsepti on pedagoginen väline monialaisen, moniasteisen luovan, mutta tavoitteellisen projektitoiminnan ohjaamiseksi. TeiniMINNO perustuu juuri innovaatiokyvykkyyden ja nuoren proaktiivisuuden taitojen sekä asenteiden vahvistamiseen ja laajempien alueellisten työelämäverkostojen luomiseen. TeiniMINNO verkoston muodostavat eri aloja edustavat, eri koulutusasteilla opiskelevat nuoret, eri oppilaitoksia ja koulutusasteita edustavat organisaattorit, alueen edustajat, alueen yrittäjien edustajat sekä innovaatio-ohjaajat ja oppilaitokset organisaatioina. Näiden toimijoiden oletetaan hyötyvän intentionaalisesta innovaatioprosessista, jonka päämääränä on innovaatiokompetenssien kehittäminen sekä toissijaisena tavoitteena innovaatio yritykselle. Tärkeimmän ydinryhmän muodostavat innovaatioprojekteja käytännössä tekevät eri alojen opiskelijat. Empiiriset tutkimukset ryhmän monimuotoisuudesta ja monialaisista ryhmistä ovat 12

13 havainneet, että ryhmät tuottavat luovempia ratkaisuja, kun ne koostuvat yksilöiden erilaisia taustoja ja kokemuksia edustavista ihmisistä. Ryhmän asiantuntemuksen monimuotoisuus hyödyttää eirutiiniluonteisten ratkaisujen kehittämisessä. Innovaatioprojekti on tyypillisesti ei-rutiiniluonteinen oppimisympäristö, sillä se tarjoaa avoimen haasteen ja ratkaisua ei ole määritelty etukäteen. (ks. mm. Van Der Vegt & Buderson 2005, 532, Blair 2011, katso myös Alvarez et al., 2010 ja Alves et al. 2005) Innovaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa tavoitellaan hyödyllistä uudistetta, joka on jollain tavalla konkretisoitu ja viety markkinoille tai yhteiskunnassa käyttöön. Tässä julkaisussa määrittelen innovaation asteittaiseksi prosessiksi, jonka aikana ideoista muokataan ja konkretisoidaan käytettäviä uusia tai parannettuja tuotteita, palveluja tai prosesseja yhteiskunnan tai markkinoiden hyväksi. Tämä määritelmä perustuu Baregheh, Rowley, Sambrook (2009) selvitykseen monialaisen innovaation määrittelytutkimuksista. Niissä korostuu innovaation prosessiluonne. Määritelmä ei siis rajaudu vain liiketoimintaorganisaatioiden käyttöön, vaan innovaatio ymmärretään laajemmin yhteiskunnallisessa yhteydessä. Määritelmässä korostuu uutuusarvo, konkreettisuus ja käytettävyys sekä hyötykäyttöön saattamisen vaatimus. Tällaiseen prosessiin tarvitaan usein monenlaista osaamista monessa eri vaiheessa. Pelkkä yhden ihmisen neronleimaus ja idean kuvailemisen osaaminen ei riitä (vrt. keksintö, joka patentoidaan), vaan on löydyttävä osaamista myös tulevaisuuden tarpeen selvittämiseen, konkretisoimiseen, uutuusarvon ja käytettävyyden (esim. kannattavuuden) varmistamiseen yhteiskunnan tai liiketoiminnan erilaisissa konteksteissa sekä aidosti käyttöön saattamiseen. Tällainen prosessi vaatii erilaisia luovuutta ja intuition käyttöön ottoa vaativia taitoja ja rutiineja, monipuolisia sosiaalisia valmiuksia, kehittämisen ja konkretisoimisen menetelmäosaamista, proaktiivisuutta ja innostusta, ekosysteemi- ja verkosto- 13

14 osaamista sekä monia muita osaamisia, joita on vaikea ennakoida, ja yllätyksellisten, ennakoimattomien tilanteiden ja osaamistarpeiden hallintaa. Vähintään. Innovaatioprosessissa monialainen ja moniosaava tiimi on siis useimmiten tarpeen, sillä tiimin kokonaisosaaminen voi ratkaista onnistumista. Moniosaava tiimi takaa myös laajemman verkoston ja ekosysteemien tuntemuksen. Tällainen innovaation määritelmä on käyttökelpoinen koulutuksen viitekehyksessä, sillä innovaatioprosessi tarjoaa monipuolisen alustan oppimiselle. Alojen törmäyttämisellä tarkoitetaan eri ammatti-alojen edustajien kohtaamista ja toisaalta yksilön osaamisen ulottamista ja käsitteiden yhdistelemistä alojen rajojen yli. Jos toimii jollain alalla, pystyy yhdistelemään lähinnä kyseisen alan käsitteitä ja tuottamaan määräsuuntaisia ideoita, jotka kehittyvät tiettyyn suuntaan. Välimaastoissa voi sen sijaan yhdistellä useiden alojen käsitteitä ja tuottaa välimaastoideoita, jotka voivat edetä uusiin suuntiin. (Johansson 2005, 33.) Välimaastoilla tarkoitetaan paikkoja ja yhteyksiä, jossa eri alat ja alojen käsitteet voivat kohdata toisensa ja saada toisistaan vaikutteita. Nykyisin välimaastojen määrä ja potentiaali on suurempi kuin koskaan ja se kasvaa edelleen. Useilla erilaisilla toimijoilla ja organisaatioilla on mahdollisuus kehittää uusia innovatiivisia välimaastoja, perustaa alustoja niiden toimintaa helpottamaan ja julkaista, tuottaa, kehittää uusia asioita maailmaan. Kuvio 3: Monialaisuus. TeiniMINNO innovaatioprojektipilottiin keväällä 2014 osallistuneiden alojen välimaastot. > 14

15

16 On rohkaisevaa ajatella, että jokainen meistä voi käynnistää tällaisen medici-ilmiön (Johnsson 2005) tuomalla eri alojen osaajia yhteen innovoimaan. Voimme pistää alulle poikkeuksellisten ideoiden ryöpyn yhdessä muiden kanssa ja hyödyntää sitä niin yksilöinä kuin tiimeinäkin. On hyödyksi uskaltaa ajatella asioita laajemmin ja olla epäilemättä muiden alojen tuntemuksen hyötyjä oman alan näkökulmasta. Medici-ilmiön käsite on peräisin 1400-luvulla tapahtuneesta luovuusryöpystä, joka tunnetaan nimellä renessanssi. Firenzeläinen pankkiirisuku Medicit ja muutamat muut suvut rahoittivat mitä moninaisimpien alojen taitureita, mistä johtuen Firenzeen kasaantui kuvanveistäjiä, runoilijoita, tiedemiehiä, arkkitehteja, maalareita ja filosofeja. Kun he tapasivat toisiaan ja oppivat toisiltaan eri alojen käsitteitä murtaen opinalojen ja kulttuurien välisiä raja-aitoja, he saivat aikaan uusiin ideoihin perustuvan yhteiskunnan. (Johnsson 2005, 19.) Eri taidealojen, taiteiden ja tieteiden yhdistämisestä ja törmäyttämisestä on siis kokemuksia jo pitkältä ajalta. Ohjaajalla on tällaisessa toiminnassa faislitoiva sekä pedagoginen rooli, hän on kohtaamistilaisuuksien tuottaja, oppimisen tulkki, valmentaja ja innostaja. Kuvio 4: Moniasteisuus. TeiniMINNO -innovaatioprojektin pilotti perustui moniasteiseen yhteistyöhön eri koulutuslaitosten välillä. > 16

17

18 Valitsimme vuotiaat nuoret keski- ja korkea-asteen opiskelijat pilottikokeiluun, sillä he ovat täysi-ikäisiä ja tähän ikävaiheeseen osuu ammatinvalinta, ensimmäisten työpaikkojen hakeminen, valmistuminen ammattioppilaitoksesta, mahdollinen nivelvaihe ennen korkea-asteen opintoja ja ammattikorkeakouluissa tapahtuva työharjoittelu osuu tähän ikähaarukkaan. Yritimme ensin löytää myös vuotiaita työttömiä mukaan, mutta se osoittautui kovasta työstä huolimatta mahdottomaksi. Työttömiä nuoria etsittiin ilmoituksilla ja tiedotteilla. Esimerkiksi Tatsi ry (Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry on työttömien edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Se järjestää tukitoimintaa ja koulutusta työttömille ja työttömille nuorille.) vastasi, että Nuoret eivät herkästi ilmoittaudu tällaisiin, koska he eivät tiedä, mitä projekteissa konkreettisesti tehdään. Esittelyt on suunnattu jonnekin hallinnon suuntaan, mutta nuoret on, että wtf? Pitäis olla esitetty päivän ohjelmat ja konkretisoitu tavoitteet. ( Tatsi ry:n sähköposti) Innovaatioprojektin kuvausta on osittain vaikeaa avata kovin seikkaperäisesti, sillä projektitoteutus riippuu osallistujien itsensä tekemän keksinnön luonteesta. Pilottikokeiluun löydettiin kuitenkin sopiva määrä osallistujia. Metropoliasta osallistui 10 miestä ja 3 naista rakennus-, kulttuuri- ja sosiaalialoilta. Näistä alle 25-vuotiata oli 4. Omniasta mukaan otettiin 5 miestä, 1 nainen AV- ja liiketalouden aloilta. He olivat kaikki alle 25-vuotiaita. Lisäksi mukaan otettiin kaksi yliopistossa opiskelevaa aikuista alan vaihtajaa, he olivat naisia. Suurin osa opiskelijoista oli miehiä. 18

19 Päätettiin, että yli puolet osallistujista olisi oltava pian keski- ja korkea-asteen nivelvaiheeseen tulossa olevia valmistumisvaiheen opiskelijoita tai keski-asteen valmistumisvaiheen opiskelijoita, joilla ei ole vakituista oman alan työpaikkaa odottamassa tänä keväänä. Korkea-asteen opiskelijoista pyrittiin löytämään valmistumisvaiheen opiskelijoita, joilla ei ole odottamassa vakituista oman alan työpaikkaa. Lisäksi mukaan otettiin muutamia kulttuurialan kentällä ammatissa toimivia pätkätyöläisiä, jotka olivat hankkimassa yliopistossa opettajan pätevyyttä eli vaihtamassa ammattia. Ammatin vaihtamisen vaiheeseen oletettiin myös liittyvän työttömyyden uhkaa. Lisäksi pyrittiin mahdollisimman heterogeeniseen joukkoon eri-ikäisiä ja eri alojen edustajia. 19

20 Opiskelijat Metropoliasta vuotias Ala Valmistumis-vaiheessa Ei oman alan vakituista työpaikkaa A.L Teatteri-ilmaisun ohjaaja x x B.C Sosiaaliala x x J.P Musiikki x x L.S Musiikki x x M.L x Kulttuurituotanto x R.L x Kulttuurituotanto x D.R x Kulttuurituotanto x L.L Rakennustekniikka x x L.K Rakennustekniikka x x D.M Rakennustekniikka x x F.M x Rakennustekniikka x x T.K Rakennustekniikka x M.V Rakennustekniikka x x Opiskelijat Omniasta T.K x AV-ala x x T.G x AV-ala x x E.S x AV-ala x x K.H x AV-ala x x E.J x Liiketalous x x N.S x Liiketalous x x Helsingin yliopistosta S.K T.P Muotoilu, Oettajan pedagogiset opinnot x x Teatteritiede, opettajan pedagogiset opinnot x x 20

21 < Taulukko 1: TeiniMINNO -pilottikokeiluun keväällä 2014 valitut osallistujat. Osallistujien nimiä ei ole tarpeen mainita. Osallistujat muodostat monialaisen, moniasteisen joukon, joiden kompetensseja yhdistelemällä on mahdollista muodostaa optimaalisia innovaatioprojektitiimejä. Espoolaiset yritykset kutsuttiin antamaan avoimen haasteensa nuorten ratkottavaksi ja sitoutuvat kommentoimaan sekä sparraamaan nuorten projektityötä. Yritysten rekrytointiin osallistui Omnia, Työväenopisto ja Metropolia -kumppanuusverkosto tammi-helmikuun 2014 aikana, vastuu oli kuitenkin Metropolian projektipäälliköllä. Pääasiallinen media oli kuitenkin YritysEspoon nettiviuvu ( jossa julkaistiin ilmoitus. Yrityksille luvattiin 1. innovatiivinen ratkaisu antamaansa haasteeseen sekä lukuisia ideoita mahdollisista ratkaisumalleista, 2. Nuoren kohderyhmän osaamista, kokemusta, trendejä, tietoa, 3. Edullisen (ilmaisen) projektitoteutuksen, 4. Opettajien korkeatasoisen projektiohjauksen, 5. Yritysverkoston Espoossa, 6. Uusia kontakteja oppilaitoksiin, 7. Tutustumista potentiaalisiin työnhakijoihin. Lisäksi yrityksille selvitettiin ennakkoon, mihin se sitoutuu: 1. Antamaan avoimen haasteen (15-30 min), 2. Kommentoimaan ideoita, 3. Sparraamaan ryhmää silloin tällöin , 4. Järjestämään vierailukäynnin, 5. Kattamaan mahdolliset kustannukset (esim. painotuotteet tms), jos yritys niin haluaa. Yritys ei sitoudu maksamaan palkkaa oppilaitoksille eikä opiskelijoille. Yrityksiä haettiin avoimella haulla YritysEspoon ja TeiniMinno -verkoston omien kanavien kautta. ( 21

22 Neljä yritystä ilmoittautui mukaan, joista valittiin kolme. Mukaan valitut yritykset olivat Educons Oy ( Purjelaivakonttori Oy ( sekä Kartanokylpylä Kaisankoti ( Educons valittiin siksi, että se lupasi mahdollisimman avoimen haasteen, joka sopisi helposti monialaiselle tiimille. Lisäksi Educons on espoolainen yritys, jonka asiakkaina on Espoon alueen nuoret ja heidän vanhemmat. Nuorten opisklijoiden ollessa yrityksen kohderyhmää olisi heidän helppo samaistua yrityksen asiakaskuntaan. Purjelaivakonttori valittiin siksi, että Espoolla on pitkä merenrantaviiva ja espoolaiseen alueelliseen elämykseen kuuluu meri läheisesti. Lisäksi yrityksen purjelaivat voivat potentiaalisesti tarjota elämyksellisen projektin opiskelijoille ja siitä oletettiin olevan helppo innostua. Kaisankoti tarjosi haasteeksi nuorille helposti soveltuvaa sosiaalisen median kehittämishaastetta. Nuorilla olisi etumatkaa sosiaalisen median haasteen parissa. Kaisankoti valikoitui siksi mukaan. Päätimme kokeilla myös yrityssertifikaattia. Yrityksen saavat osallistumisestaan sertifikaatin (ks. Hero 2014a) yhteiskuntavastuun toteuttamisesta ja innovaatiokyvykkyyden edistämisestä. Sertifikaatin myöntävät osallistuvat oppilaitokset yhdessä. Yritykset voivat käyttää todistusta markkinoinnissaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja julkaista sen nettisivuillaan. 22

23 3. INNOVAATI OKOMPETENSSE JA, KIITOS. On mahdollista, että innovaatioprosesseissa kehittyy joitain erityisiä innovaatiokompetensseiksi nimettäviä erityisiä valmiuksia. Innovaatioprosessiksi voidaan nimittää sellaista tapahtumien sarjaa, joiden aikana ja avulla innovaatiota yritetään kehittää. Eveleens (2010) teki laajemman kirjallisuuskatsauksen innovaatioprosessien malleista ja sen määritelmistä. Hän löysi useimmista kuusi erilaista vaihetta, jotka toistuivat yleensä samantyyppisessä järjestyksessä. Vaiheet olivat ideoiden generoiminen, ideoiden valinta, kehittäminen ja prototypointi, implementointi/ lanseeraus, postlanseeraus sekä oppiminen ja arvioiminen. Lindfors (2010) on selvittänyt innovaatioprosessia pedagogisessa kontekstissa ja asettanut sen käyttäjäkeskeisen suunnittelun kontekstiin. Lindforsin mukaan innovaatioprosessissa tarvitaan luovuutta, ideoiden hallintaa, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä, teknistä osaamista, käytettävyyden arviointia. Innovaatiodidaktiikasta eli niistä opettajan teoista ja tavoista, jotka hyödyttävät innovaatioprosesseissa oppimista. Intentionaalinen eli tarkoitushakuinen innovaatioprosessi on hyvä oppimisalusta, jos sen aikana innovaatiokompetensseja voidaan kehittää. Innovaatioprosessin erottaa tavallisesta työelämän oppimisprojektista käytännössä vain muutamat erityispiirteet. Innovaatioprosessin voi käynnistää avoin haaste, johon on mahdollista kehittää keksintöä muistuttava uudiste tai jopa radikaalisti uusi ratkaisu. Uudisteen idea ei kuitenkaan vielä riitä, vaan idea on jollakin tavalla tehtävä näkyväksi ja konkretisoitava. Siitä voidaan valmistaa esim. prototyyppi. Tämän jälkeen konkretisoitua ideaa voidaan testata, sen sovellettavuutta voidaan tutkia ja sen käyttökelpoisuutta kokeilla monella tavalla. 23

24 Niin monella, että voidaan varmistua sen kannattavuudesta viedä yhteiskuntaan, markkinoille, palveluksi tai muuten osaksi normaalia elämää tai liiketoimintaa. Henkilökohtaiset innovaatiokompetenssit ovat keskeistä osaamista nykypäivän ja tulevaisuuden työn onnistumiseksi (ks. esim. Toner 2011, Waychal & al. 2011, Hartmann & Große 2012). Ammatillisilla oppilaitoksilla, niin keski- kuin korkea-asteenkin, on keskeinen rooli näiden kompetenssien kehittämisessä. Kompetensseilla (lat. competentia) tarkoitetaan käsillä olevan tehtävän ja osaamisen kohtaamista tai tarkemmin hyvää suorituskykyä erilaisissa aidoissa yhteyksissä, joissa tiedon, taitojen, sääntöjen, normien, asenteiden ja arvojen integrointi ja aktivointi tapahtuu (Villa Sanchez & Poblete Ruiz 2008). Taatilan (2004) mukaan kompetenssin käsite viittaa yksinkertaisesi yksilön vertailtavissa oleviin kykyihin saavuttaa tavoiteltu päämäärä. Tässä julkaisussa kompetenssin käsitteellä tarkoitetaan osoitettua kykyä soveltaa tietoja, taitoja ja henkilökohtaisia sosiaalisia ja/tai metodisia kykyjä henkilökohtaiseen kehittymiseen tähtäävissä ammatillisissa yhteyksissä. (vrt. European Qualifications Framework for Life-long Learning 2008). Tässä yhteydessä innovaatiokompetensseilla tarkoitetaan sitä osaamista, joka innovaatioiden tuottamiseksi tarvitaan. Ayvisati, Jacotin, Vincent-Lancrin (2013) erottavat kolme innovaatioosaamisen kategoriaa eli yksilön kykyä edistää innovaation kehittämistä: Tekniset taidot (sisältöosaaminen ja taito-osaaminen), luovan ajattelun taidot (mielikuvitus, kriittinen ajattelu, luovuus) sekä sosiaaliset eli käyttäytymistä koskevat taidot (pysyvyys, tunnollisuus, itsetunto, viestintä, yhteistyö). Näitä kompetensseja innovaatioprosessissa olisi siis mahdollista kehittää, ei siis vain substanssialan taito- tai tietopuolen osaamista. 24

25 Jussila, Suominen, Vanharanta (2008) löysivät 25 innovaatiokompetenssia kirjallisuusanalyysin perusteella. He jakoivat hierarkkisesti kompetenssit pääluokkiin, kompetenssiluokkiin ja kompetensseihin (ks. taulukko 1). Jussila, Suominen, Vanharanta (2008) määrittelevät innovaatiokompetenssin käsitteen joukoksi yksilön ominaisuuksia, jotka mahdollistavat innovaation organisaatiossa. Kompetenssi määritellään laajasti yksilön ominaisuudeksi, pätevyydeksi tai osaamiseksi, joka on yksilön käytössä. Tällaisia voivat olla esim. motiivit. piirteet, taidot, itsetuntemukseen, minäkuvaan tai sosiaaliseen asemaan liittyvät asiat tai tietopääoma. Näiden pohjalta on mahdollista tehdä itsearviointia tai laajempaa empiiristä tutkimusta. Kompetenssit on jaettu henkilökohtaisia ominaisuuksia kuvaaviin kompetensseihin (personal competencies) ja sosiaalisiin kompetensseihin (social competences). 25

26

27 < Taulukko 2: Innovaattorin kompetenssiontologia tiivistetysti (Bikfalvi, A., Jussila, J., Suominen, A., Vanharanta, H. Kantola, J. 2010, 368). Kompetenssiontologian perusteella on tehty joitakin empiirisiä tutkimuksia, mutta suuremmalla (esim. n=500 tai jopa n=1000) tutkimusjoukolla tehdylle, innovaatiopedagogiikkaan suhteutettavalle, tutkimukselle olisi tilausta nyt, kun innovaatioprojektit on laajemminkin juurrutettu korkeakoulujen opetussuunnitelmiin. 27

28

29 < Taulukko 3: Innovaatiokompetenssikategoriat Kairisto-Mertanen, Penttilä, Nuotio (2011) mukaan. Kairisto-Mertanen, Penttilä, Nuotio (2011) määrittelevät innovaatiokompetenssit oppimistuloksiksi, jotka ovat niitä tietoja, taitoja ja asenteita, joita innovaatioaktiviteettien onnistumiseksi tarvitaan. He määrittelevät ne muodostumaan kolmesta ryhmästä: yksilö-, yhteisö- ja verkosto-osaamisen innovaatiokompetensseista. Penttilä ja Putkonen (2013) ovat kuvanneet, miten erilaisia tietotyyppejä tarvitaan selittämään innovaatioprosesseja. Hiljaisen tiedon käsitteen rinnalle on tuotu noisy knowledge, äänekäs tieto, kuvaamaan sosiaalisen oppimisympäristön ja monialaisuuden kontribuutiota oppimiselle, tiedon luomiselle ja innovaatioprosesseille. Innovaatiopedagogiikan viitekehyksessä ajatellaan yleensä, että innovatiiviset ratkaisut syntyvät usein sosiaalisen oppimisen kautta yhteistyössä toimien monialaisissa oppimisympäristöissä erilaista osaamista yhdistäen ja tietoa jakaen. Näin innovaatiokäsitys on hyvinkin demokraattinen: kenellä tahansa voi olla innovaatioosaamista, kun hänet tuodaan monialaiseen yhteyteen fasilitoituun innovaatioprosessiin. 29

30 4. MONI ASTEI SEN KOHTAAMI SEN PEDAGOGI NEN PROSESSI JA LOPPUTUOTOKSET Darsø (2007) erottaa innovaatioprosessista prejektin ja projektin vaiheet. Prejektillä hän tarkoittaa aikaista, usein kaoottista vaihetta heti tavoitteen tai haasteen antamisen jälkeen. Pre tarkoittaa jotakin ennen ja on tavoitteita etsivä divergentti vaihe. Määritelmällisesti projektin vaihe seuraa tätä kaoottista esivaihetta ja on luonteeltaan konvergentti ja määritellyn tavoitteen ohjaama vaihe. Epälineearisessa ja kaaosaikaa vaativassa prejetivaiheessa tarvitaan vapautta ja laajennettua päätöksentekotilaa. Prejektivaihetta on mahdotonta pakottaa projektin kaltaiseen, strukturoidusti ohjattuun ennalta määrättyyn muotoon. Sen aikana etsitään uusia mahdollisuuksia. (Darsø 2007, 3) Pilotin suunnitteluun omaksuttiin Darsøn jaottelu, jonka avulla oli helppo jaksottaa toteutussuunnittelua. (ks. myös. Vehkaperä et al. 2013) TeiniMINNO pilotti on hyvin riskialtis toteutustapa. Siinä ammattiopistolaisilla on hyvin erilaista osaamista verrattuna korkeakouluopiskelijoihin. On saatava mukaan myös ne juuri 18 täyttämässä olevat nuoret, joilla ei välttämättä ole vielä rohkeutta ottaa itsenäistä otetta innovointiin. Kommunikaatiovalmiudet voivat olla erilaiset, ja tekniset käytännön taidot hyvinkin vahvat. Toisaalta on saatava myös ne korkeakouluopiskelijat innostumaan ja sitoutumaan, joilla kokemusta ja rohkeutta jo on. Päädyimme siksi hyvinkin ohjattuun prejekti- eli ideavaiheeseen. Teimme tarkan pedagogisen suunnitelman ja panostimme ilmapiiriin. Jaottelimme ensimmäisen intensiiviviikon tarkasti suunniteltuihin palasiin, joilla oli jokaisella määritelty tavoite ja konkreettinen, tuloksekas lopputuote ennalta määriteltynä. Innovaatioprosessin ensimmäiset vaiheet eivät muistuta projektityötä. Yhteisen kielen puuttuminen on tämän vaiheen keskeinen haaste. 30

31 Tiniminno konsepti perustuu heterogeeniseen toimijajoukkoon. Innovaatioprojektipilottiin osallistuvat ovat erilaisia ja eritasoisia asiantuntijatietopohjaltaan: joukossa saattoi olla keskiasteen, korkea-asteen opiskelijoita ja jo pitkään alalla toimineita ammattilaisia. Innovaatioprojektien kohdalla voidaankin puhua jaetusta asiantuntijuudesta, koska kyseessä oli useimmiten prosessi, jonka aikana useat ihmiset jakavat ideoitaan ja osaamistaan saavuttaakseen jotain, jota yksittäinen ihminen ei pystyisi toteuttamaan. Toimimalla yhdessä muiden kanssa saatamme olennaisesti lisätä omaa suorituskykyämme. Tyypillistä näkemykselliselle asiantuntijatoiminalle on tietopohjan ja päättelytaitojen nivoutuminen yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Tätä voidaan kutsua tiedonala- ja tehtäväkohtaiseksi tietämykseksi. Kokemus tai pelkkä älykkyys eivät kuitenkaan ole riittäviä ehtoja asiantuntemuksen saavuttamiseen. Testiälykkyyttä tärkeämpi huipputaitojen kehitykseen vaikuttava tekijä on motivaatio sekä osallistuminen vapaaehtoiseen, innostuneeseen ja tavoitteelliseen ammatin harjoittamiseen. (Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004, ) Asiantuntijuuteen kuuluu myös luovan ongelmanratkaisun taito ja luovaan toimintaan heittäytymisen kyky silloin, kun totutuista kaavoista tai opituista fraaseista on päästävä eteenpäin, tai kun etsitään epäsuoraa, latenttina piilevää (arki-, arvotai tunnepohjaista) tietoa. Asiantuntija osaa näin myös rikkoa pinttyneitä ajatusmalleja ja luoda tilaa uusille ideoille. TeiniMINNO -prosessissa asiantuntijan roolin valtuuttaminen opiskelijoille eli innovaatiotoimijoille toimi proaktiivisen roolin herättäjänä. Sovittiin, että ensimmäisessä vaiheessa opettajat luopuvat opettajan roolistaan esittäytymällä omalla ammattiroolillaan. Vain harvoin ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opettajat ovat ainoastaan pedagogeja tai kasvatustieteilijöitä, useimmiten opettajat ovat kentällä toimineita ammattilaisia tai asiantuntijoita. Päätin siis esittäytyä markkinointipäälliköksi, 31

32 joka on kiinnostunut kehittämään uusia innovatiivisia markkinoinnin tapoja. Kerroin, mitä osaan ja

33 mistä tiedän sekä minkälaisen roolin yleensä ryhmätilanteissa otan. Saman tekivät opiskelijatkin: he kuvailivat taitoja, tietoja ja asenteitaan sekä tunnistivat omaa toimintaansa ryhmän jäsenenä. Pyrkimyksenä oli saada opiskelijat ottamaan oman ammattiroolinsa, ja etääntymään opiskelijan roolistaan. Opiskelijan roolissa toimiessaan on vaara heittäytyä vastaanottajan rooliin, jossa opettaja opettaa tai on muuten vastuussa tilanteesta ja oppilas ottaa kuuliaisesti vastaan tietoa ja toimii rajattujen ohjeiden mukaisesti. Asiantuntijan rooli päätettiin valtuuttaa ensimmäisellä intensiiviviikolla opiskelijoille niin, että osaaminen mahdollisimman laajasti tuotiin esille jokaisen opiskelijan kohdalla. Asiantuntijan rooliin astumisesta keskusteltiin ja opiskelijat hyväksyivät opiskelijan roolin työntämisen taka-alalle. Lisäksi opiskelijoiden asiantuntijan asemaa korostettiin vielä niin, että opettajat siirtyvät fasilitoimaan puitteita ja välineitä ja vastaamaan asiantuntijoiden hyvistä työskentelyolosuhteista. Uuden tiedon syntymisen kannalta voi olla olennaista, että ryhmän jäsenillä on erilainen, mutta osittain päällekkäinen asiantuntijuus (ks. esim. Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004, 143, ) Ryhmätyöskentelyssä tätä voidaan lisäksi säädellä keinotekoisesti: ryhmät voidaan muodostaa mahdollisimman heterogeeniseksi esimerkiksi pyytämällä osallistujia järjestäytymään mahdollisimman erilaisten asiantuntijoiden kanssa ryhmään. Hyvin toimiva tapa tässä yhteydessä on antaa osallistujien vapaasti valita yrityshaasteensa, jolloin sekoittuminen varmistetaan rajaamalla yhden alan edustajien määrrää ryhmässä. Hajautetun asiantuntijuuden malli perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokaisella ryhmän jäsenellä, sekä osallistujalla että ohjaajalla, on muita enemmän asiantuntemusta jossakin asiassa (vrt. esim. Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004, 157) ja se tehdään näkyväksi ja tunnustetaan. TeiniMINNO innovatioprojektipilottiin suunniteltiin siksi substanssiosaamisen kompetensseja näkyväksi tekevä harjoite (ks. Hero 2014a) Tieto, Taito, 33

34 Asenne. Substanssiosaamisen tietoja, taitoja ja asenteita kuvaavan harjoituksen ohella pyrittiin myös tunnistamaan osallistuvan asiantuntijan orientaatio projektitiimissä. Tätä kutsumme Wanted - menetelmäksi. Keitä lisäksesi pitäisi optimaalisessa projektitiimissä olla, jotta projekti olisi mahdollista viedä onnistuneesti loppuun? Prejektivaihe (vrt. Darsø 2007) toteutettiin viikolla 11 (2014). Se sisälsi 1. Käsitteellisen ajattelun vaiheen (puhuttuna, tarinoituna), 2. Minitestivaiheen avaamaan ideoiden kommunikoimista (lähdemme ulos ratkomaan Espoon keskuksen nuorison ongelmapaikkaa, ryhmäytyminen), 3. Haastevaiheen (haasteenanto yrityksiltä kokousmaisesti, vierailu yrityksessä myös ryhmäyttävä), 4. Ideointivaiheen (aivoriihellä 1000 ideaa world caféssa, muita ideointeja ryhmissä), 5. Konseptivaiheen (paketoinnin brief ja sparrattu koostaminen), 6. Pitchausvaiheen (konseptien myyminen yrityksille) sekä 7. Projektisuunnitelmavaiheen (kehittämisprojektin suunnitelma sitoo niin yritystä kuin opiskelijoitakin). Kuvio 5: Prejekti (vrt. Darsø 2007) eli ideointivaiheet 1. intensiiviviikolla. > Tavoitteena prejekti vaiheessa oli saada ihmiset ottamaan proaktiivinen asenne, uskaltaa avata suunsa, kokea, että saa puhua ja kuunnellaan, minut hyväksytään sellaisena kuin tulen, minun ajatuksillani on merkitystä ja voin luottavaisin mielin jakaa keskeneräisiäkin ajatuksiani. 34

35 Toimeksiannot yrityksistä olivat hauskoja ainakin osittain, ohjaajiksi valikoituu ihmisiä, jotka ovat 35

36 luontaisesti itse innostuneita ja innostavia, kauniit, ei-koulumaiset tilat: sohvia, nojatuoleja, kukkia, mahdollisuus päästä ulos välillä, mahdollisuus työskennellä yritysten tiloissa. Yhteisöllisyyden rakentamisen suunnitelma, bisneslounas, retkimäinen yritysvierailu, kahvia ja pullaa, välittömiä ihmisiä, opettelin kaikkien nimet ensimmäisen aamupäivän aikana, 10 ipadia, kannettavia tietokoneita. Hyviä elementtejä innovaatio-ilmaston luomisessa. Suunnittelimme ennalta myös projektivaiheita, vaikka emme vielä tienneetkään tiimien tarpeita. Koska tarkoituksena on edistää innovaation syntyä, on tärkeää ohjata prosessia sen vaatimalla tavalla. Jos suunnittelee liian tarkasti projektiohjausta ja pedagogiikkaa, voi ohjauksesta olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Projektivaihe Projektin etätyövaihe 9 viikkoa, viikot 12-20, 2014 Projektin lähityövaihe, viikot 21-22, 2014 Etätyövaiheeseen jokaiselle tiimille määrättiin innokoutsi eli ohjaaja oppilaitosten puolesta. Osallistujien tavoitteena oli selvittää, kehittää ja prejektivaiheen konsepteja eteenpäin tiimissä, paketoida keksintö, tuotteistaa, viedä markkinoille jollain tasolla ja arvioida prosessia ja kääntää projekti opituksi. Kuvio 6: Projektivaihe eli selvitystyö, konkretisointi/toteutus, tuotteistaminen, kokeilut, markkinoille vieminen ja arviointi yhdeksän viikon etätyöjakson ja kahden intensiivisen jakson puitteissa. > 36

37 Projektin viimeisessä lähityövaiheessa kahden viikon aikana oli tavoitteena tehdä keksinnöistä 37

38 konkretiaa paketoimalla konsepti joksikin tuotteeksi, palveluksi tai toimintamalliksi ja toteuttaa ne toimenpiteet, joita kaupallistaminen tai muu käyttöönottovaihe voi vaatia. Kaupallistamisvaiheessa voidaan odottaa tarvittavan uutta oppia esim. markkinoinnin erilaisista tavoista tai hinnoittelusta projektikohtaisesti. Joitain koeponnistuksia tai muita kokeiluja voitiin tehdä kenttäolosuhteissa ja aidoissa ympäristöissä yritysten kanssa. Ennalta tätä vaihetta ei kuitenkaan voinut kovin tarkkaan suunnitella, sillä emme tienneet, mitä keksintöjä nuoret tekevät. Ohjaajalta siis vaadittiin kykyä opettaa tieto ja taitopuolta ilman erityistä pitkää valmistautumisaikaa, aina projektiryhmän tarpeet huomioiden. Vasta intensiivisen prejektivaiheen jälkeen on mahdollista edes ryhtyä varautumaan pilotin loppuvaiheisiin. Jotta kaksi intensiivistä viimeistä, raskastakin, lähityötyöviikkoa sitouttaa ja motivoi osallistujia, on hyvä järjestää jonkinlaiset bileet tai muuta epäformaalia ajanvietettä. Projektityössä tapahtuva verkostoituminen ja suhteet voivat kestää opintojen päätyttyäkin ja johtaa esim. ammatilliseen hyötyyn tai jopa yhteisyrittäjyyteen. Tässä toteutuksessa järjestettiin bisneslounas ja pidettiin nyyttärit loppuvaiheessa. Koska tavoitteena oli nuorten innovaatiokyvykkyyden ja -kompetenssien kehittäminen innovaatioprosessin avulla, ei lopputuotoksen määritelmällisestä innovaatioluonteesta voitu olla niin tarkkoja. Innovaatio oli määritelty prosessiksi, ei lopputuotteeksi. Tavoitteena oli kuitenkin käyttöön viety uudiste, joka on yritykselle hyödyllinen. Kuvio 7: Pilottiprojektin lopputuotokset. > 38

39

40 EDUCONS OY Haastajana Educons Oy, Toimitusjohtaja Lauri Jäntti Ryhmä: 1 teatteri-ilmaisun ohjaaja-opsikelija (AMK), 1 sosiaalialan opiskelija (AMK), 1 AV-alan opiskelija (Ammatillinen keski-aste), 1 rakennusalan insinööriopiskelija (AMK), 2 kulttuurituottajaopiskelijaa (AMK) Haaste Saatte vapaat kädet kehittää palvelujamme. Voisitteko kohentaa yrityksen ulkoasua, tuotteiden laatua, tarjontaa ja näkyvyyttä. Tavoite Innovaatioprojekti Educons Oy:n tavoitteena on luoda suurempi asiakaskunta ja sitä kautta taata yrityksen pärjääminen markkinoilla. Projektin jälkeen Educons Oy pystyy suuntaamaan toimintansa tehokkaasti oikealle kohderyhmälle resursseja tuhlaamatta. Ratkaisu Kohderyhmää terävöittettiin, palveluiden markkinoinnille luotiin suunnitelma, jonka täytäntöönpano aloitettiin projektissa.yrityksen imagoa kohennetaan markkinoinnin ja yrityksen visuaalisen ilmeen osalta. Palveluiden tarveselvitys, kohderyhmän kartoittaminen, palveluiden räätälöinti ja suunnittelu sekä hiominen määritellyille kohderyhmille. Lisäksi markkinointisuunnitelma, sisällön tuottaminen Internettiin (blogit, videot, kuvat), kotisivujen ja sosiaalisessa mediassa visuaalisen ilmeen 40

41 parantaminen ja uusi logo. Lopuksi markkinointisuunnitelman täytäntöönpaneminen ja uusasiakashankinta. Lopputulos Tuotteistetut uudenlaiset palvelupaketit. Uudet kotisivut: Kartoitus. Kotisivuilta löytyvät uudet tuotteistetut palvelupaketit ja niiden kuvaukset, markkinointisuunnitelma KARTANOKYLPYLÄ KAISANKOTI Haastajana Kartanokylpylä Kaisankoti/ Myyntijohtaja Terhi Siegfried ja Tuottaja Mira Ekonen Ryhmä: 5 rakennustekniikan insinööriopiskelijaa (AMK), 1 musiikin opiskelija AMK), 2 liiketalouden opiskelijaa (ammatillinen keskiaste) ja 1 AV-alan medianomiopiskelija (ammatillinen keskiaste) Haaste Uuden kohderyhmän tavoittaminen lähinnä viikonlopuiksi ja erikoistapahtumiin sekä samalla vakioasiakkaiden tiedottaminen. Nopea reagoiminen asiakastyytyväisyyteen. Viestinnän nopea siirto ja mainetta nostavat positiiviset palautteet. Informaation operatiivinen toimittaminen potentiaalisille asiakkaille, jotka voivat parantaa yhteistyötä nykyisestä paremmaksi. Asiakkaiden tavoittaminen tähänastista laajemmin ja tehokkaammin. Ratkaisu 41

42 Projektissa tuotettiin Kartanokylpylä Kaisankodille räätälöityjä innovatiivisia ratkaisuja liittyen sisältömarkkinointiin ja musiikkiohjelmapalveluihin. Projektin osaprojektina toteutettiin yhteistyötaholle yhteistyöaihoita musiikkipalveluiden liittämiseksi palvelupaketteihin. Osaprojektissa luotiin yhteistyötaholle verkostot esiintyjiin kuten tanssi- ja bilebändeihin, duoihin, trioihin ja sooloesiintyjiin. Palvelut konseptoitiin ja tuotteistettiin. Yhteistyötahon kanssa selvitettiin esiintyjien hintataso, tehdään markkinointimateriaalia sekä tehdään sopimuspohjat. Lisäksi pyrittiin parantamaan Kaisankodin toiminnan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, johon sisällytettiin facebook ja blogi. Molemmissa mahdollistetaan elävä keskustelu asiakkaiden ja Kaisankodin henkilökunnan välillä. Facebook -sivuilla julkaistiin palvelut, esittelyt, tapahtumakalenteri ja palautejärjestelmä. Blogipalstan avulla päästiin helpommin viestimään Kaisankodin tapahtumista ja suunnitelmista nykyisten asiakkaiden ja myös potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Lopputulos Sisältömarkkinointi - artikkelit 18 erilaisesta innovatiivisesta aiheesta, jotka voivat antaa lisäarvoa kohderyhmän sitouttamiseksi uuteen somepalveluun. Musiikkipalvelupaketit: Aleksis Liukko, Trio Piranha, Bilebändi Caveri 42

43 PURJELAIVAKONTTORI - SWANHILD PURJELAIVA Haastajana Purjelaivakonttorin Mirkku Ronimus ja Suvi Roine Ryhmä: 2 rakennusalalta (AMK), 2 kulttuurituottajaa (AMK), 2 AV-alalta (Amis), 1 musiikista Haaste Purjehdusretket Svanhildillä ovat toistaiseksi olleet mahdollisia vain vuokraamalla koko laiva, asiakaskunta rajoittunut erilaisiin yrityksiin ja ryhmiin. Heinäkuut yrityksien kesäloma-aikaa, laivan myyntikäyttö vähäistä. Tavoite saada asiakaskunnaksi yksittäiset kuluttajat, turistit ja matkailijat, jotka voisivat kokea purjehduksen ihanuuden. Ratkaisu Heinäkuussa 2014 kaksi kahden yön purjehduslomaa kuluttajille, reitti, osallistava ohjelma, markkinointitekstin laatiminen ja sen sovittaminen Purjelaivakonttorin nettisivuille, mainosvideo, jota on helppo levittää sosiaalisessa mediassa, sähköinen postikortti markkinointia varten - kuluttajat lähettävät kortin ystävilleen sähköisesti ja samalla markkinoivat purjehduslomaa, tärkeiden nettisivustojen kartoitus, Svanhildin tiedot niihin. Lopputulos Svanhild Sailing Holiday palvelupaketti ja muita lomapurjehdusehdotuksia Markkinoinnin ja myynnin suunnittelu 43

44 Kutsukirje lomapurjehdukselle Mainosvideo Sähköinen postikortti 44

45 Ideoita verkkomarkkinointiin

46 5. TOIMINTAMALLIEN MAHDOLLISUUKSIA - TULOKSET Tämän esiselvityksen tuloksista käy ilmi, että moniasteinen alueellinen innovaatioprosessi yritysten ja nuorten hyödyksi on kannattavaa toimintaa niin nuoren valmiuksien kehittymisen, yritysten välillisten kasvutavoitteiden, alueellisen yhteistoiminnan kuin oppilaitosten tavoitteidenkin kannalta. Selvityksen perusteella moniasteisella toiminnalla voi olla työttömyyttä ehkäisevä vaikutus, kun nuoret saavat uusia erilaisia kontakteja ja proaktiivisuus kehittyy. Ammatti-identiteettiin, työn hakemiseen ja työnhaussa pärjäämiseen voidaan voimaantua proaktiivisuutta ja sosiaalisia kompetensseja lisäävällä innovaatiotoiminnalla. Työttömiä nuoria on vaikea saada mukaan, joten innovaatioprosesseja suositellaan juuri ammatillisen polun nivelvaiheeseen tulijoille. Kriittinen nivelvaihe on keskiasteen ammattilisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluun siirtymisen vaihe. Laajemmin toteutettuna toiminta voi edistää alueen innovaatiokyvykkyyden kehittymistä. On kuitenkin löydettävissä useita reunaehtoja ja lisämahdollisuuksia, joita pitäisi selvittää tarkemmin. Opettaja on portinvartija. Jos opettaja motivoituu, hän pystyy ottamaan monia eri rooleja prosessissa. Hän tuottaa, auttelee, ihmettelee, intoilee yhdessä opiskelijoiden kanssa. Siksi on tärkeää, että opettaja on innostunut. Ohjaajat ja erilaiset osaajat avaavat uusia mahdollisuuksia, mutta yhteistyö vaatii uudenlaista kommunikaatiota. Projektiin osallistuneille opiskelijoille annettiin kyselyn (liite 2) ohessa mahdollisuus vastata kahteen avoimeen kysymykseen, joihin he saivat muotoilla vastauksensa itse. Kysymykset koskivat sitä, miten ohjaajien toiminta vaikutti heidän mielestään heidän 46

47 innovaatiokyvykkyytensä kehittymiseen ja mitä hyötyä tai haittaa heidän mielestään oli siitä, että työskentelyryhmissä oli sekä ammattikoululaisia, ammattikorkeakoululaisia että yliopistoopiskelijoita. Lisäksi opiskelijoita pyydettiin valitsemaan yksi neljästä vastausvaihtoehdosta kysymykseen olisiko kurssilla voinut olla mukana työttömiä vuotiaita nuoria: 1) kyllä, heille tästä voisi olla hyötyä työnhaussa, 2) ei, liikaa vaivaa meille opiskelijoille, 3) ei, tällaisesta ei voi olla heille hyötyä ja 4) ihan sama minulle. Opiskelijat kokivat ohjaajien toiminnan vaikuttaneen positiivisesti heidän innovaatiokyvykkyyteensä. Vastauksissa esiintyvät ohjaajien toimet voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri osa-alueeseen: tietojen tarjoamiseen, tekemisen mahdollisuuksien tarjoamiseen sekä kyvykkyyden kokemuksen tukemiseen. Opiskelijat kokivat, että ohjaajat tarjosivat heille tarpeellista tietoa projektityön ja innovaatioiden teoriasta ja perusteista. Lisäksi opettajat avasivat uusia ajattelun ja tekemisen mahdollisuuksia omalla asenteellaan, rikkomalla ennakkokäsityksiä, tarjoamalla tehtäviä, haastamalla opiskelijoita ajattelemaan sekä tarjoamalla uusia näkökulmia ja ideoita. Opiskelijoiden kyvykkyyttä ohjaajat tukivat olemalla innostavia ja motivoivia, kannustamalla rohkeuteen ja aktiiviseen osallistumiseen, tukemalla tarvittaessa, antamalla vapautta tehdä ja kokeilla sekä luomalla uskoa omaan tekemiseen. (Opiskelijakysely kevät 2014) Opettajien mukaan monialaiseen, paikallisia yrityksiä hyödyttävään ja innovaatiokompetensseja kehittävään MINNO -toimintaan voisi osallistua paikallisia työttömiä korkeakoulutuksen saaneita eri alojen edustajia. Opettajat olivat heti yksimielisiä siitä, että mukana voisi olla työttömiä, jos organisoimisesta ja tavoitteista päästäisi yksimielisyyteen. Opettajat kuitenkin ihmettelevät, miksi työttömät osallistuisivat korkeakoulun järjestämään innovaatioprojektiin, mikä heitä motivoisi? Mikä olisi heidän roolinsa? Suorittaisivatko työttömät opintoja? meillä olis täällä Metropoliassa ihan 47

48 hirveesti osaamista, tää on kyl jo vanha juttu kaikki tietää tän. Paljon osaamista, monta koulutusohjelmaa paljon kaikenlaista liiketaloutta ja just tuotantotaloutta ja vaikka mitä, nii me ei hyödynnetä sitäkään vielä riittävästi. Et toki vois lähtee uusille vesille kalastaan, mut kyl nää omatki vedet on vielä täynnä kaikkee mahtavia kaloja. Aluekehittäminen on yksi AMK:n perustehtävä, ja innovaatiotoiminnan koettiin antavan siihen hyvän välineen...kyl se meidän perustehtävä on auttaa nuoria ihmisiä saamaan se tutkinto, ja siinä samalla käyttää hyväksi sitä aluekehitysmahdollisuutta ja..amkkilaisista pitää tulla kehittäjäosaajia Niin et tavallaan se asenne on yhteiskuntaan päin auki, et se on tärkee. (Opettajien työpaja kevät 2014) Innovaatioprojekteja järjestetään ei-formaalissa oppimisympäristössä, joka sekin osaltaan tukee monialaista ja -asteista, mahdollisimman heterogeenista innovaatiotoimintaa. Toisaalta opettajat ryhtyivät empimään tarkemmin mietittyään, sillä organisoiminen voisi olla hankalaa. Miten löydetään sopivat henkilöt ja mitä hyötyä he saavat? Miten ryhmät muodostetaan, kuka organisoi, kuka maksaa? Ratkaisuksi ehdotettiin järjestämistä esim. Avoimen AMK:n kautta, jolloin opintopisteitä, rahoitusta olisi mahdollista toiminnalle saada. Toisaalta ehdotettiin, että TE-keskus rahoittaisi toiminnan, sillä innovaatiotoiminta tuottaa osaamista työttömille. Opettajat kysyvät kuitenkin, miksi rajataan korkeakoulutuksen saaneisiin? Innovaatiotoiminta voisi hyödyttää muitakin kuin korkeakoulutettuja työttömiä. Opettajien mukaan innovaatioprojekti voisi sopia muillekin kuin korkeakoulututkinnon suorittaneille ja toimia täydennyskoulutuksena. Opettajien mukaan MINNO -toimintaa voisi tehdä yhteistyössä muiden korkeakoulujen tai ammattioppilaitosten kanssa. Opettajat kokivat, että oppilaitosrajat ylittävän toiminnan tavoite olisi tehtävä selväksi. Painotetaanko silloin enemmän työelämän organisaatioiden saamaa lopputuotetta 48

49 vai nuorten innovaatioprosessissa oppimista? Tärkeää olisi kuitenkin koko innovaatioprosessin 49

50 hahmottaminen ja siihen osallistuminen. Korkeakoulujen yhteistyön hyödyiksi nähdään monipuoliset verkostot, monipuolinen ammatillinen ja teoreettinen osaaminen. Ammattioppilaitosten kanssa tehtävästä yhteistyöstä ei ollut vielä kokemusta, mutta se herätti mahdollisuusajattelua. Opiskelijoiden erilainen ikärakenne voisi tuoda hyötyjä, mutta toisaalta haasteitakin. Ammattiopiskelijoiden osaaminen voisi mahdollistaa helpommin käytännön ideat ja konkreettiset tuotokset. Haasteina nähdään käytännönjärjestelyt ja rahoitus. Toisaalta oman oppilaitoksen sisälläkään ei tehdä riittävästi yhteistyötä eli monialaisuus on osittain hyödyntämättä. Opettajien mukaan paras paikka MINNO toiminnalle olisi jokin fyysisesti mukava ja rento, monipuolinen, iso, akustisesti optimaalinen, ei liian fiini paikka. Tällainen voisi olla luonnon ympäristö, kahvila tai jokin avoin iso halli, jossa olisi hyvät materiaalivarastot, tietolähteet ja resurssit. Opettajien mukaan MINNO -toimintaa voisi ehkä kokeilla tehdä kokonaan virtuaalisesti, mutta riskeiksi nähtiin verkkoalustojen tekniset ominaisuudet, resurssien riittäminen ja osallistujien motivoituminen. Vuorovaikutus voi muuttua pinnalliseksi ja luova toiminta voi muuttua köyhemmäksi ja sattuman osuus voi vähentyä ongelmallisesti. Lopputuloksena kuitenkin toisesta ryhmästä 2/3 osaa oli sitä mieltä, että kokonaan virtuaalinen innovaatiopprojektitoiminta olisi täysin mahdollista, jos riittävät resurssit, välineet, yhteydenpito ja vuorovaikutus mahdollistetaan. Dokumentointi voi olla parempaa, työskentely voi olla keskittyneempää ja työelämä voi helpommin päästä toimintaan mukaan. Oman kokemukseni mukaan luovia vaiheita voi olla vaikea fasilitoida virtuaalisesti, mutta projekti on mahdollista viedä läpi suunnitelmansa mukaisesti ilman fyysistä tapaamista. 50

51 6. INNOVAATI OKOMPETENSSI EN KEHITTY MI NEN JA MI TTAAMI SEN VAI KEUS Moniasteisessa innovaatio-oppimisessa oli monia positiivisia puolia. Osallistuneet kokivat positiivisena suuren vastuun ja haastavan tavoitteen, mutta myös vapauden ja joustavuuden, verkostoitumisen, oman motivoitumisen ja sosiaalisten kompetenssien kehittymisen moniasteisessa ja monialaisessa yhteistyössä. Koetut plussat Suuri vastuu Haastava ja monipuolinen tehtävä Ymmärtäväinen ja aktiivinen toimeksiantaja Omnian tilat motivoivat Yhteistyö toimeksiantajaan onnistunutta tiimihenki eri ideoiden vaihtoehdot opetus ja ohjaaminen, ohjeistus Etätyö ei vienyt muiden aikaa ulkopuolisten henkilöiden vinkit aikaa oli riittävästi etätyövaiheessa sai valita työympäristönsä projektin konkretisoituessa konkretisointi ja kaupallistaminen vaiheessa motivaatio ja innostus nousi entisestään erilaisten asiantuntijuuksien yhdistyminen helpottivat em. vaiheessa yhteistyötaitojen kehittyminen innovointikyvyn kehittyminen tutustuminen Purjelaivakonttoriin, sen toimintaan ja väkeen haaste oli selkeä erilaisia, toisiaan täydentäviä näkökulmia, kun moniasteinen yhteistyö mieltä avartava yhteistyö, kun muilta asteilta porukkaa Tiimityöskentely Joustavuus Työskentely Motivoivat aiheet Kontaktit Muumilaakso (Omnian tilat) 51

52 Vapauden ja joustavuuden ja kontrollin ja ratkaisukeskeisyyden vaatimuksen väliin jäävä ristiriita näkyy myös koettuina miinuspuolina. Ryhmän vapaus mahdollisti myös vapaamatkustamisen, kaikki eivät sitoutuneet työhön samalla tavalla. Avoin haaste on epämääräinen, eli tavoitetta ei ole selkeästi määritelty. Tämä aiheittaa usein myös ahdistusta, mutta lisää proaktiivisuutta: on itse ryhmässä kehitettävä tavoitteita. Aika pian proaktiivisuus herää, sillä kontrolloitu edistyminen innovaatioprosessissa aikarajoitteineen pakottaa ratkaisukeskeisyyteen. Luovat vaiheet eivät voi kestää ikuisuuksia, on pystyttävä valitsemaan ideoita, konseptoitava, myytävä ideoita yrityksille, suunniteltava projekti, ja vietävä se läpi suunnitelman mukaisesti kehittämisprojektina. Erilaiset ihmiset, erilaiset osaamiset ja lähtötaso koetaan ositattain vaikeana. Se kuitenkin selvästi mahdollistaa sisiaalisten ja kommunikaatioon liittyvien kompetenssien kehittymistä ja ryhmän organisoitumiseen ja johtamiseen liittyvää osaamisen kehittymistä. Projektipäällikkö ei voi olla itsevaltias despootti, joka sanelee ja määrää. Ryhmästä on löydyttävä nimettyä tai jaettua johtajuutta, jonka pääasiallinen muoto on toisen motivoiminen ja kannustaminen, toisen yltäminen parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Lyhyessä ajassa kaikkien resurssit on saatava käyttöön ja ryhmän on itse ryhmäytettävä itsensä. Ryhmän on löydettävä yritysmäinen tapa toimia. Sisäinen motivaatio voi löytyä monella tavalla. Vastuu prosessissa on opiskelijaryhmällä itsellään. Ryhmäytysvaiheita delegoitiin opiskelijoille itselleen, mutta niihin vaaditaan selvästi pedagogista osaamista. Innovaatioilmaston luomisessa opettajilla on keskeinen rooli. Miinuspuolena on selvästi etätyön vaikeus. Ohjattuja kokoontumisia olisi järjestettävä opettajien johdolla enemmän. 52

53 Koetut miinukset Työtehtävien jakautuminen epätasaisesti Projektiin sitoutuminen ja sitouttaminen ensimmäinen viikko kiireinen aikaa oli niukasti luovaan pohdiskeluun olematon ryhmäytys ja tutustuttaminen -> rento & tuttu ilmapiiri edesauttaa ideointia kaikkien osallistuminen ei ollut yhtä aktiivista etätyövaiheessa kommunikaatiovaikeudet eri lähtötaso tiedoissa ja taidoissa eri innostustaso kommunikointi oli vaikeaa etätyössä, kun erilainen lähtötaso Tehtävänannon selkeys Kommunikaatio Ajankäyttö Sitoutuminen Ohjaajien kontrolli Tekniikan toimivuus Opiskelijat kokivat, että intensiiviviikot oli oikein hyvä ajatus ja opitun koonti ja luennot viimeisillä viikoilla hyviä. He ehdottivat, että johtamisvastuuta voisi siirtää enemmän opiskelijoille. Rentoa yhdessäoloa ilman opettajia kaivattiin lisää. Tähän oli varattu 9 viikon etätyöjakso, mutta kokoontuminen sen aikana oli haastavaa. Kurssille tulleilla yrityksillä voisi olla todellisia toiveita innovaation kehittämiseen eikä näennäisiä innovaatiokohteita. Tilaajan rooli ja ryhmän yhteistyö koettiin onnistuneeksi. Lähinnä kehittämisehdotukset koskivat organisointia Opitun koonti ja luennot viimeisillä viikoilla hyviä Enemmän rentoa yhdessä oloa ja muiden tiimien toiminnasta oppimista 53

54 Intensiiviviikot hyvä ajatus Ensimmäisen viikon aikataulu oli liian nopeatempoinen näin laajan asian mielekkääseen hahmottamiseen Ehdottomasti ryhmäyttämistä ja toisiin opiskelijoihin tutustumista kurssin alkuvaiheisiin -> tuttuus vapauttaa innovoimaan ja ideoimaan (varsinkin jos on kiireaikataulu) Johtamisvastuuta opiskelijoille Opiskelijoiden rohkaiseminen etsimään itse haasteita Enemmän yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden kanssa -> yhteentörmäyksiä Espoon Keskus liian kaukana, syö motivaatiota tulla paikalle vaikka Omnian tilat olivatkin loistavat! Kun opiskelijat saivat vapaasti ryhmissä kertoa, mitä olivat oppineet, korostui käytännön taidot erityisen paljon suhteessa tietoihin ja asenteisiin. On vaikea tunnistaa esimerkiksi asenteiden kehittymistä tai sosiaalisten kompetenssien kehittymistä. 54

55 Opiskelijat kokivat oppineensa: Ideointi ja siitä ajatusten jalostaminen eteenpäin Innovointi Sopimusten laatiminen ja sopimuksessa luvattujen asioiden seuranta Kokouspöytäkirjojen kirjoittaminen Markkinointisuunnitelmassa hinnoittelukeinojen opetteleminen Tavoitteellinen benchmarkkaus Kuinka vaikeaa on toimia moniammatillisessa ryhmässä kohtaamaan haasteita yhteistyötaitoja ja verkostotyöskentelyä eritaustaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa toimiminen ja kommunikoiminen Google Drive uusi asia - viestintäosaaminen kehittynyt ideointia, suunnittelua, lanseerausta, pitchausta Projektin suunnittelu ja hallinta Ryhmätyöskentely ja hengen luominen Itsehallinta Aikataulutus Projektityökalut Kotisivujen suunnitteleminen Koska opiskelijat eivät itsenäisesti osanneet nimetä innovaatiokompetenssien kehittymistä, kehitimme kirjallisuuden perusteella kyselyn henkilökohtaisten innovaatiokompetenssien kartoittamiseksi. Tavoitteena oli lähinnä testata kyselymuotoa ja oppia kompetenssikartoituksen tekemistä. Kun opisikelijoita pyydettiin arvioimaan (ks. Liite 2) henkilökohtaisen osaamisensa ja innovaatiokyvykkyytensä kehittymistä prosessin aikana, oli tehtävä yhtä haastava kielellisesti. Osallistuneet opiskelijat kokivat kuitenkin selvästi, että heidän osaamisensa ja innovaatiokyvykkyytensä kehittyivät projektin aikana. Eri ikäryhmien välillä on kuitenkin eroja siinä, mitkä osa-alueet kehittyivät eniten. 55

56 Vastausten keskiarvoanalyysin perusteella näyttää siltä, että vuotiaiden osallistujien osaamisen osa-alueella kehittyi eniten projektiosaaminen, mutta myös verkosto-, kommunikaatio- ja neuvotteluja ryhmätyö- sekä ongelmanratkausosaaminen. Innovaatiokyvykkyydessä saman ikäiset kokivat kehittyneensä seuraavasti: itsetuntemuksen osa-alueella kehittyi etenkin heidän uskonsa omaan arvoonsa, omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen sekä usko omaan pätevyyteensä. Itsehallinnan osa-alueella he kokivat kehittyneensä etenkin itsenäisessä työn- ja päätöksenteossa, joustavuudessa, itsekurissa ristiriitatilanteissa sekä vastuunotossa yhteisistä tavoitteista. Motivoitumisen osa-alueella kehittyivät erityisesti kyky asettaa haastavia tavoitteita, pyrkimys yhä parempiin suorituksiin, muiden osaamisen hyödyntäminen sekä kyky hyödyntää omaa intuitiivista ajattelua. Tämä ikäryhmä koki kehittyneensä kaikilla kysytyillä osa-alueilla ainakin jonkin verran vuotiaat kokivat kehittyneensä varsinkin osaamisessa. Erityisesti kehittyivät projektiosaaminen, verkosto-osaaminen ja ryhmätyöosaaminen. Itsehallinnan osa-alueella kehittyi erityisesti avoimuus uusille ajatuksille, näkökulmille ja toimintatavoille. Tämän ikäryhmän edustajat kokivat kehittyneensä keskimäärin vain vähän itsehallintaan kuuluvassa rehellisyyden ja eettisten periaatteiden noudattamisessa sekä motivoitumisen osa-alueella analyyttisessa ajattelussa ja intuitiivisessa ajattelussa. Kaikki tulokset löytyvät liitteestä 2. Kuvio 8: Innovaatiokompetenssien kehittyminen moniasteisissa Teiniminno innovaatiopilottiprojekteissa keväällä Eniten kehittyneet kompetenssialueet. > 56

57

58 Kehitystä koetaan tapahtuneen kaikilla osa-alueilla ainakin jonkin verran. Käsitteiden tunnistamisen, määrittämisen ja soveltamisen kehittymisen on nähty jäävän muuta kehitystä alemmalle tasolle. Erityisen voimakkaasti koko joukon kokemuksessa korostuvat projektiosaamisen kehittyminen, uskon kehittyminen omaan näkemykseen, avoimuuden kehittyminen uusille ajatuksille, näkökulmille ja toimintatavoille sekä haastavien tavoitteiden asettamisen kehittyminen vuotiaat kokivat, että innovaatioprosessissa heillä kehittyi eniten projektiosaaminen, usko omaan arvoon, haastavien tavoitteiden asettaminen ja intuitiivinen ajattelu. Tämä ikäryhmä koki vähiten kehittymistä käsitteellisessä ajattelussa. Kaikkien vastanneiden opiskelijoiden joukossa kehittymisen painopistealueiksi nousevat projektiosaaminen, omaan arvoon uskominen, itsensä kehittäminen ja muiden osaamisen hyödyntäminen. Kuvio 10: Moniasteisessa ja monialaisessa innovaatioprosessissa tavittiin myös tyypillisesti kasvuyrityksen toiminnassa tarvittavaa osaamista. Osallistuneet saivat ryhmänä tunnistaa punaisella pallolla ne asiat, jotka nousivat projekteissa esille. (Mukaellen Huhtaniska 2014) > Näin toteutettuna kysely innovaatiokompetenssien mittaamiseksi ei ollut toimiva vaihtoehto. Kysymyksiä oli hankala ymmärtää, sillä termit, kuten itsehallinta tai divergoiva ajattelu, ovat hyvin epämääräisiä käsitteitä. Kysymykset tulisi muotoilla konkreettisiksi ja pyytää jokaisen kysymyksen kohdalla esimerkkejä käytännön tilanteissa, joissa tietty kompetenssi on kehittynyt. Lisäksi kysely 58

59 mittasi painotetusti henkilökohtaisia kompetensseja, jotka voidaan herkästi määritellä myös

60 henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi. Taitojen ja tietojen, toimintamallien oppimiseen liittyviä kompetensseja kysely ei mitannut. Taitopuolen kompetensseja voisivat olla esim. palveluinnovaation prosessin paketoimis- ja kuvausosaaminen tai tuotteistamisosaaminen. Koska opiskelijat tekivät innovaatioprosessiaan yrityksen ongelman ratkaisemiksi eli kehittääkseen ja vauhdittaakseen osallistuvien yritysten kasvua, pyysin heitä viimeisenä päivänä miettimään, mitä osaamista tarvittiin innovaatioprojektin läpi viemisessä. Pyysin koko ryhmää yhdessä merkitsemään punaisen pallon, jos osaamista tarvittiin projektissa. 7. YRITYKSENÄ JA I HMI SENÄ MUKANA Yritykset lähtivät mukaan uteliaisuudesta ja toivossa, että yritys saisi uusia näkökulmia vakiintuneeseen tai urautuneeseen toimintaansa. Ihan mieletön mahdollisuus. Laura nimenomaan otti yhteyttä ja kysyi, että oltaisiinko me kiinnostuneita. Kun meitä pyydettiin, niin oltiin heti: Hei älyttömän hyvä juttu. Me ei ikinä olla oltu tällaisessa. Kiinnostavuuden takiakin jo lähdettiin mukaan. (Mirkku Ronimuksen haastattelu , Helsingin purjelaivakonttori) Nimenomaan nuoret koettiin olevan oikea ryhmä tekemään innovaatiotoimintaa yritysten kanssa. Nuoret nähtiin innovatiivisempina, rohkeampina ja innokkaampina kokeilemaan kaikkea uutta. Lisäksi ulkoapäin voisi nähdä paremmin yrityksen kehittämiskohteita ja niihin ratkaisuja. Ylipäätänsä se on hirveän piristävää ja antoisaa toimia sellaisen aktiivisen ryhmän kanssa joka on innostunut asiasta ja jossa on sellaista draivia viedä asioita eteenpäin. Ja siten sellainen ennakkoluulottomuus, 60

61 raikkaus, idearikkaus (Lauri Jäntin haastattelu, Educons Oy) Mukana pitäisi olla myös aikuisopiskelijoita vertaisryhmänä ja ryhmien heterogeenisyyden vuoksi. Innovaatioprojektin koettiin voivan pitkällä tähtäimellä hyödyttää yrityksen liiketoimintaa, sillä hyviä ajatuksia ja uudenlaisia ratkaisuja tuli yrityksille niin paljon. Tulevaisuuden toimintaa on mahdollista suunnitella näiden ulkopuolisten tuottamien ratkaisujen pohjalta. Esim. uudenlainen kuluttajapalvelu purjelaivalle, purjehdusloma, on mahdollista ottaa pysyvästi osaksi yrityksen liiketoimintaa. Tämän prosessin myötä olemme ajatella asioita vähän uusiksi. Olemme miettineet raameja tarkemmin, että jos tehdään lomapurjehduksia niin milloin ne pitää tehdä, kuinka pitkiä ne ovat ja mitä ne maksavat. Tämmöisiä (uuden palvelun kehittäminen ja lanseeraaminen sekä tuotteistaminen markkinoille saakka pilotin muodossa) ei oltu ennen mietitty loppuun asti. Mirkku Ronimuksen haastattelu) Olisin mielelläni vaikka joka kerta mukana, hehheh. Voin heittää vähemmän laajoja alueita. Nythän tässä oli erittäin laaja aihe. Tässä oli koko liiketoiminnan suunnittelu ryhmän käsissä ilman rajoja. Jatkossa jos olisin siinä mukana voisin suunnata sen jollekin alueelle enemmän. Nyt jos saisin tehdä uudestaan niin tekisin juuri samalla tavalla. Tämä oli tässä vaiheessa yrityksen historiaa sopiva tehtävänanto kyseenalaistaa kaikki ja katsoa että mitä uutta siitä voisi löytyä. (Lauri Jäntti, Educons Oy) Huonoiksi puoliksi innovaatioprojektissa yritysten edustajat nimesivät pitkän matkan Espooseen Omnialle, projektin aikataulun esim. kommentoinnin ja yrityksen muun osallistumisen osalta (esim. keväällä purjelaivat kunnostetaan ja lasketaan vesille), yrityksen resurssien vähäisyyden. Kehitysehdotuksina yritykset korostivat paikan ja ajan muuttamista yritykselle optimaaliseksi. Huonoiksi puoliksi mainittiin myös projektiryhmän hajanaisuus ja muuttuminen prosessin aikana. Ryhmien toiminta oli hyvin itsenäistä ja sisältäpäin johdettua. Ohjaajan rooli oli fasilitoiva 61

62 projektivaiheessa, erityisesti etätyövaiheessa. Yksi projektiryhmä oli aika hajallaan yrityksen näkökulmasta. Ryhmä vaihtui, muuttui eikä alkuun oikein tuntunut löytyvän runkoa toiminnalle. Haasteelliseksi projektin etenemiselle toi myös pieni porukka sekä se, että opiskelijoiden muut opinnot häiritsevät projektin etenemistä. Monialaisuus ja moniasteisuus nähtiin ehdottomana vahvuutena. Kehitysehdotuksina esitettiin myös ryhmän kompetenssien heterogeenisyyden varmistaminen ohjaajien toimesta. Yksi ryhmistä oli selkeästi liian suuri ja siinä oli liikaa rakennustekniikan opiskelijoita. Ryhmän olisi voinut jakaa tasaisemmin eri alan osaajien kesken, meidän ryhmäämme osui paljon tietyn alan osaajia. Jatkossa sekä opiskelijoita että yrityksiä palvelee varmasti parhaiten se, että opiskelijaryhmä on monipuolinen sekä koostuisi eri alan osaajista. (Mira Ekonen, Kaisankoti) Lopputulos tai konkreettinen tuote- tai palveluinnovaatio tai uudistus ei ollut yritysten osallistumisen ainoa päämäärä. Yhteistyö nuorten kanssa nähtiin kannattavana joka tapauksessa. Uudet ajatukset erilaisista lähtökohdista nähtiin rikkautena, jota on vaikea yritykseen tuoda ilman tiivistä oppilaitosyhteistyötä. 62

63

64 8. NUORTEN I NNOVAATI OY HTEI STY ÖN MAHDOLLI SUUDET ALUEELLA Asiantuntijat (ks. liite 4) esittävät kaupungin ja oppilaitosten välisen innovaatiomallin toteuttamiseksi kolmentyyppisiä ratkaisuja: ensimmäinen perustuu jokaisen organisaation erityiseen rooliin ja vahvuuksiin, jotka ketjutetaan keskenään. Toinen malli perustuu niin ikään erillisiin, yhteistyötä tekeviin organisaatioihin, mutta innovointi ei tapahdu lineaarisesti etenevässä ketjussa vaan verkostoissa, joissa tieto voi liikkua yhtä aikaa moneen suuntaan. Kolmas malli pyrkii sulauttamaan organisaatiot innovaatiotoiminnan osalta kahta edellistä mallia enemmän yhteen luomalla konkreettisen yhteisen tilan, jossa osaamiset sekoittuvat ja organisaatiot opiskelijoineen kohtaavat toisensa sekä työskentelevät yhdessä. Ketjuttaminen Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian viestintä- ja kehittämisjohtaja Elina Oksanen- Ylikosken (Oksanen-Ylikosken haastattelu toukokuu 2014) mielestä moniasteisen innovaatiotoiminnan perusta luodaan sillä, että kaikki mukana olevat toimijat oppilaitokset ja kaupunki tutustuvat toistensa toimintatapoihin ja oppivat tuntemaan ne. Sen jälkeen on mahdollista luoda innovaatioketju, joka avulla yritysten haasteita lähdetään ratkomaan. Käytännössä malli toimisi niin, että yritys antaisi haasteen, jota lähdettäisiin ratkaisemaan ketjutetusti edeten suunnittelutyössä oppilaitoksesta toiseen. Omniassa voitaisi esimerkiksi luoda ensin tuotteen tai palvelun prototyyppi, joka toteutettaisiin tietyiltä osin Metropoliassa, jonka jälkeen idea siirtyisi Laureaan palvelumuotoiltavaksi. 64

65 Oppilaitosten erilaisia vahvuusalueita korostaa myös Espoon työväenopiston rehtori Tarja Lang. Langin mukaan oppilaitoksilla on omat vahvuutensa ja sen tulisi olla mallin lähtökohta, sillä oppilaitokset eivät voi tehdä keskenään samaa työtä. Verkostoituminen Ketjuttamista asteen väljempi innovaatiomalli perustuu organisaatioiden välisiin verkostomaisiin yhteistyösuhteisiin. Espoon kaupungin sivistystoimen kehittämisjohtaja Kristiina Erkkilä kertoo esimerkkinä InnoEspoo-mallista, joka julkistetaan pian oppilaitosverkostolle. Malli perustuu Triple Helix -ajatteluun, jossa yritykset, oppilaitokset ja kaupungit muodostavat yhteisen innovaatioverkoston. Sulauttaminen MINNO -innovaatiokoordinaattori Laura-Maija Hero näkee edellä esitellyssä ketjuttamismallissa haasteita. Ketjussa asteittain etenevä innovaatioiden kehittäminen voidaan kokea hitaaksi, kalliiksi ja sattumanvaraiseksi prosessiksi, ja hänen mukaansa mallista puuttuu automaatio. Yritykset tarvitsevat Heron mukaan ratkaisut nopeammin ja ketterämmin. Hän ehdottaakin innovaatiotoiminnan järjestämiseksi mallia, jonka keskiössä on neutraali, kaupungin fasilitoima tila, jossa erilaisten oppilaitosten opiskelijat, työttömät ja yritykset kohtaavat toisiaan ja ratkovat monialaisissa ryhmissä yritysten, kaupungin ja muun työelämän haasteita. Tällöin keskiössä olisi monialainen innovaatioryhmä ja sekoitus erilaisia ihmisiä ja osaamista. Metropolian innovaatiopäiväksi on sovittu perjantai, kun muut oppilaitokset tietävät tämän hyvissä ajoin, voidaan jopa lukujärjestysteknisesti yhteistyö mahdollistaa. Tarja Lang tuo myös esille, että työväenopisto siirtyy lähitulevaisuudessa osaksi oppilaitoskokonaisuutta, jossa se toimii yhteistyössä Espoon aikuislukion, Omnian 65

66 aikuisopiston, erityisammattitutkintojen ja oppisopimuskoulutuksen kanssa, ja siirtyy samalla lähemmäs yrityksiä. Tämä tulee näkymään pian oppilaitosten arjessa. Heron tapaan myös Lang näkee, että innovaatio-osaaminen tulisi vapauttaa instituutioiden rajojen sisältä, sillä se kuuluu kaikille myös lapsille, nuorille ja työttömille. Kaikki haastatellut asiantuntijat ovat kiinnostuneita rakentamaan innovaatiopaikan, -plazan tai -hubin yhdessä alueen korkeakoulujen kanssa. Omnian näkökulmasta toiminnan pohjana voisi toimia Urban Mill, Barona tai vastaava konsepti. Tällä hetkellä Omniassa ollaan kuitenkin melko allergisia sille ajatukselle, että tietty yhteinen tila edistäisi yhteistoimintaa. Yhteinen tila voisi olla hyvä idea, jos sen lisäksi olisi olemassa yhteinen sovittu toimintamalli, jolla toimintaa saadaan aikaan. Innovaara voi olla yksi tällainen kohtaamispaikan mahdollisuus tulevaisuudessa. Myös Kristiina Erkkilä mainitsee Innovaaran yhtenä kehitteillä olevana esimerkkinä Espoon monista innovaatiohubeista. Erkkilän mukaan Innohubit voivat muodostaa myös virtuaalisen verkoston, Espoo Innovation Gardenin, jonka verkostoyhteistyötä on tarkoitus vauhdittaa. Laura-Maija Heron ehdotus tältä pohjalta on, että Espoo fasilitoisi isoa Innovation Garden -taloa, johon keskitettäisi innovaatiotoiminnot. Tällainen paikka tarjoaisi hänen mukaansa neutraalin alustan isolle määrälle tapahtumia, hyvän paikan oppilaitosten törmäyttämiselle ja helpottaisi kaupungin innovaatiolähtöistä brändäämistä. Kuvio 11: Verkostoyhteistyö nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi alueellisen innovaatiotoiminnan avulla. Innovaatiokompetenssien harjaannuttaminen lisää proaktiivisuutta ja mahdollisuusajattelua. Siksi ammatillisen polun nivelvaiheisiin tulevat nuoret olisi löydettävä innovaatiokompetensseja kehittävän verkoston piirii n. > 66

67

68 Myös vapaa sivistystyö on kiinnostunut korkeakouluyhteistyöstä. Tarja Langin mukaan isossa verkostossa syntyy vaikuttavuutta. Lang ehdottaa OpistoHubia, nuorten omaa oppimisympäristöä, jossa nuoret itse luovat sisällöt, rakentavat tilan, kutsuvat asiantuntijoita luennoimaan ja niin edelleen. Kyseessä ei olisi työpaja eikä sen kohderyhmä olisi sama kuin kirjaston nuorisotiloilla, vaan se olisi selkeämmin innovaatiopaikka, jossa nuoret olisivat toimijoita, vaikka mukana olisi myös opettajia valmentajan roolissa. Toiminta tarvitsisi tuekseen oman fyysisen tilansa. Lehti-ilmoituksella voitaisiin rekrytoida tilaan esimerkiksi vuotiaita työttömiä, mutta tällaisessa toiminnassa työväenopisto ei voisi toimia koulutuksen järjestäjänä. Langin mukaan tulee myös muistaa, että senioreilla on valtava osaaminen, joka..on vaarassa kadota golfkentille ja Espanjaan. Onkin tärkeää saada seniorit mukaan innovoimaan ja tuottamaan yrityksille kasvua. Tätä varten pitää rakentaa toimintamalli, jonka pohjana voidaan hyödyntää jo käytössä olevia toimintatapoja kuten joissakin maissa toteutettua museoiden vapaaehtoistoimintaa tai työpaikkojen seniorimentorointimallia. Olisi tärkeää saada nuoret ja ikäihmiset kohtaamaan, ja tässä työväenopisto voisi olla keskeinen toimija. Alueen työväenopistoilla on miljoona opiskelijaa, ja väestö on koulutettua, aktiivista ja terveydentasoltaan hyvää. 9. TY ÖTTÖMYYSTALKOI STA ENNALT AEHKÄI SYY N Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia on valmis osallistumaan työttömyystalkoisiin esimerkiksi avoimen ammattiopistonsa kautta. Elina Oksanen-Ylikosken mukaan rahoitustakin toiminnalle voisi saada Omnian runsaan hanketoiminnan ansiosta. Työttömyystalkoissa voisi 68

69 hyödyntää InfoOmniassa jo käynnissä olevaa etsivää nuorisotyötä, joka auttaa työ- ja opiskelupaikkaa vailla olevia nuoria. Yhteistoimintamallin suhteen Omnia on avoin, sillä periaatteessa sillä ei ole esteitä ottaa työttömiä toimintaan mukaan. Opetussuunnitelmaan ei sisälly erillistä velvoitetta työttömien osallistamiseen eikä valmista mallia siis ole, mutta työttömät ovat tervetulleita Omnian kursseille ja projektioppimiseen. Myös Espoon työväenopisto on valmis luomaan uusia mahdollisuuksia nuorille ja työttömille. Työväenopisto voi vaikuttaa nuoriin vapaudellaan ja erilaisella toimintatavallaan itsetuntoa vahvistavasti. Lähtökohtaisesti työväenopistolla tuleekin Langin mukaan olla oma rooli ja tehtävä, jota se voi hyödyntää tarjotessaan palveluja. Malli vaatii sisältöjen uudistamisen ja sen tulisi rakentua nuorten elinikäisen oppimisen ajatukselle. Espoon työväenopiston malli perustuisi nuorten polun ajatukselle. Mallissa opetukseen voitaisiin luoda esimerkiksi vapaaoppilaspaikkoja, joille nuoret pääsisivät ilmaiseksi mukaan, ja lisäksi annettaisiin työttömille mahdollisuus ryhtyä tuntiopettajien vetämien kurssien apuopettajiksi aikuiskoulutusavustajan nimikkeellä. Nuoret saisivat työstä työtodistuksen ja samalla voitaisiin hyödyntää vapaan sivistystyön joustavuutta eli sitä, että kurssien sisällöt voidaan luoda täysin asiakaslähtöisesti, koska opetussuunnitelmat eivät sido opiston tarjontaa samaan tapaan kuin ammattitutkinnoissa. Kurssisuunnittelussa onkin mahdollista reagoida nopeasti ja tehdä jopa yksilökohtaisia räätälöintejä. Kristiina Erkkilän mukaan InnoEspoo-malli ei kohdistu erityisesti työttömien tai nivelvaiheen nuorten ongelmien ratkaisuun. Mallin tarkoitus on mallintaa sisältö- ja ongelmalähtöisesti oppilaitosten ja kaupungin verkostomaista innovoinnin ja kehittämisen yhteistyötä. Malli kuitenkin mahdollistaa yhteistyön Espoon sisäisten organisaatioiden kesken, ja mallin lanseeraamisen jälkeen on mahdollista identifioida yhteistoimintaa myös tämän tavoitteen näkökulmasta. 69

70 Tarja Langin mukaan pitäisi voida edellyttää, että kaikki työttömät korkeakoulutetut espoolaiset osallistuisivat Espoon innovaatiotalkoisiin tavoitteena alueen yritysten kasvu ja innovatiivisuuden lisääntyminen. Tällainen edellytys pitäisi olla, jos työtön saa sosiaalitukea. Nuoret olisi hyvä pakottaa liikkeelle. He voisivat olla siitä myöhemmin tyytyväisiä, ja samalla heidän osaamisensa saataisiin käyttöön vuotiaat työttömät nuoret voitaisiin esimerkiksi velvoittaa osallistumaan heille suunniteltuun yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden opintokokonaisuuteen. Yrittäjyyteen innostavaa toimintamallia peruskoulun kuudesluokkalaisille toteuttavat Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Yrityskylät, jollainen avataan myös Espooseen syksyllä Espoossa yhteistyötahot työttömien nuorten tavoittamiseksi ovat TE-toimisto, Omnian vastuulla oleva etsivä nuorisotyö, Vamos, Espoon lukioiden oppilaanohjaajat, OPO- ohjauksen konsultoiva ryhmä, Espoon nuorisopalvelut ja Nuorten elinvoimaisuus -ohjelma. TeiniMINNO -hankkeen jatkuessa se ottaa seuraavaksi näihin tahoihin yhteyttä, esittelee konseptinsa sekä etsii yhdessä mallia, jolla espoolaiset opintojen nivelvaiheissa olevat ja työttömät nuoret voidaan saada mukaan innovaatiotoimintaan paikallisten yritysten kasvun vauhdittajiksi ja alueen haasteiden ratkaisijoiksi toimimalla vertaisryhmässä yhdessä ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoiden kanssa. Asiantuntijoiden mukaan uusien käytäntöjen lisäksi TeiniMINNO-projektin tavoitteita on mahdollista yhdistää jo kehitteillä oleviin innovaatiomalleihin. Esimerkiksi InnoOmnian mallin tavoite on edistää nuorten yrittäjyyttä ja paikallisten pienyrittäjien haasteita, ja sitä on vielä mahdollista kehittää. Elina Oksanen-Ylikosken mukaan Metropolia ja TeiniMINNO ovat lisäksi tervetulleita esittelemään moniasteista pilottiaan Keksintösäätiön fasilitoimalle Keksintöviikolle sekä järjestettävään Keksintöpäivään. Tarja Langin mukaan Espoon työväenopisto pystyy tarjoamaan yhdeksäsluokkalaisille TET-paikkoja innovaatioprojektin myötä. Kristiina Erkkilä puolestaan näkee, 70

71 että TeiniMINNO toimintamalli voidaan sovittaa myös osaksi InnoEspoo-mallia. TeiniMINNOesiselvityksessä luodaan perusta toimintamallille, jonka tavoitteena on oppilaitosten monialaisen ja moniasteisen innovaatioprojektitoiminnan hyvien toimintatapojen mallintaminen. Näin ollen TeiniMINNO voi tuoda InnoEspoo-malliin lisäarvoa ottamalla työttömiä ja nivelvaiheiden vuotiaita nuoria mukaan innovaatiotoimintaan sekä luomalla yhteistyömallin oppilaitosten (kokeiluvaiheessa Omnian ja Metropolian) välille. Yhteistyökumppaneiksi voidaan kutsua muita työttömien kouluttajia, kuten ammatillinen aikuiskouluttaja Amiedu. Tarvitaan kontakteja sopiviin nuoriin. Asiantuntijat arvioivat tässä vaiheessa yhteistyön haasteeksi alle 30-vuotiaiden nuorten löytämisen. Työttömien mukaan saaminen toimintaan on osoittautunut haastavaksi. Omat haasteensa tuo myös se, että yhteistyöprojektien työntekijät ovat itse keski-ikäisiä. Erityisesti työväenopiston haaste on se, että osa henkilökunnasta tekee työtään tuntitöinä, ja tuntien laskeminen saattaa rajata luovuutta ja innovatiivisuutta. Työväenopiston aikuispedagogiikka rakentuu itseohjautuvuuden varaan, eivätkä syrjäytyvät välttämättä ole itseohjautuvia. Työväenopiston vahvuus eli sosiaalisuus (ryhmiin hakeudutaan kaverisuhteiden ja sosiaalisen ulottuvuuden vuoksi) voi myös olla haaste, jos syrjäytyvä nuori itse ei kaipaa sosiaalista toimintaa. Nuorisotyöttömyyteen on helpompi tarttua ennaltaehkäisevästi. 71

72 10. VAPAA SIVISTYSTYÖ TEKEMISEN TILANA INNOVAATIOTOIMINNALLE? TARJA LANG, ESPOON TYÖVÄENOPISTON REHTORI Espoon työväenopisto osallistui vapaan sivistystyön kouluttajana TeiniMINNOn toimintamallin kehittämiseen vuoden 2014 aikana. TeiniMINNO tutki eri toimijoiden yhteistyömahdollisuuksia parantaa ohjausta nuoren opintoihin ohjaukseen, itsensä kehittämiseen sekä työllistymiseen. Espoon työväenopiston tehtävänä tässä yhteistyöhankkeessa oli hakea vapaan sivistystyön mahdollisuuksia omaehtoisen aikuiskoulutuksen osalta toimia yrittäjien ja kouluttajien toimijoiden verkostossa. TeiniMINNO osoitti, että vapaan sivistystyön opintojen monialaisuus ja joustava toimintatapa tarjoavat hyvät lähtökohdat osallistua yhteistyöverkoston rakentumiseen alueella. Koska Espoon työväenopiston missiona on tarjota mahdollisuuksia aikuisten itsensä kehittämiseen monipuolisesti, sille löytyi tässä ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyöprojektissa oma tehtävänsä. Vapaa sivistystyö muodostaa luovan kohtaamisen tilan, jossa jokaisella ihmisellä on yksilöllinen, lähes räätälöity, mahdollisuus päästä kehittämään itseään. Jokaisella ikään, sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta on mahdollisuus heittäytyä luovaksi, olla luova, kansalais- ja työväenopistossa. Suomalainen vapaa sivistystyön on tämän vuoksi globaalisti tarkasteltuna ainutlaatuinen sivistysinnovaatio. Se ei luokittele tai kategorisoi opiskelijoita lähtötaitotason mukaan, vaan tavoittelee opetuksessaan yksilöllisten opetustavoitteiden saavuttamista. Opetusohjelma on 72

73 suunniteltu asiakasta kuunnellen. Opetusta antavat vaihtuvat eri alojen asiantuntijat. Toiminnallinen vapaus sekä sivistysideologinen vapaus varmistavat innovatiivisuuden vapaassa sivistystyössä. Koska innovaatiot perustuvat luovuuteen ja tuottavat myös taloudellista menestystä, organisaatioita on kehitettävä verkostomaisesti toimiviksi ja monimuotoisiksi työyhteisöiksi. Kansalais- ja työväenopistot ovat tiloja, joissa on mahdollista vetäytyä syrjään pahalta maailmalta. Aikuisiässä on aika toteuttaa haaveitaan ja panostaa elämässään entistä enemmän myös henkilökohtaisiin harrastuksiin. Vapaa-ajan harrastukset tarjoavat elämän tasapainotusta myös silloin, kun työelämä ei sitä tarjoa. Vapaa sivistystyö tarjoaa yksilölle mahdollisuuden omiin oivalluksiin, olla luova. TeiniMINNO toimintamallissa vapaan sivistystyön tehtävänä oli joustavasti tarjota nuorille mahdollisuus tutustua vapaan sivistystyön toimintamalliin opiskeluprosessin eri näkökulmista käsin. Vapaa sivistystyö tarjoaa nuorelle fyysisen ympäristön itsensä monipuoliseen kehittämiseen, mutta myös satunnaisen kohtaamisen tilan. Se suo mahdollisuuden serendipiteetille, yllättäville ja uutta synnyttäville kohtaamiselle, ihmisten välillä. Kansalais- ja työväenopistot tarjoavat fyysisiä ja sosiaalisia tekemisen tiloja innovaatioprojektitoimintaan osallistuville nuorille. 73

74 11. MONI ASTEI SEN I NNOVAATI OTOI MINNAN MALLIT. REUNAEHTOJA JA MAHDOLLISUUKSIA TeiniMinno esiselvityksessä tarkasteltiin innovaatioprosessia opiskelijan, opettajan, yrityksen tai muun työelämän sekä alueen organisaatioiden toiminnan näkökulmista. Tavoitteena oli löytää alueellisen toimintamallin edellytykset, joiden puitteissa alueen yritysten kasvua voitaisi vauhdittaa ja nuorten työllisyyttä parantaa. TeiniMinno pilotissa kokeiltiin moniasteista ja monialaista innovaatioprosessia Omnian, Metropolian, Espoon työväenopiston sekä alueen yritysten ja Espoon kaupungin yhteistyönä. Pilotin perusteella näyttää siltä, että moniasteisella ja monialaisella innovaatiopedagogisella prosessilla on monia reunaehtoja: Innovaatioprojektista hyötyvät nivelvaiheen nuoret täytyy löytää. Koska nivelvaiheen työttömiä voi olla vaikea saada mukaan ja projektin voi keskeyttää työn tai opiskelupaikan saaminen, olisi kannattavaa ottaa mukaan ammatilliselta keskisteelta juuri valmistumassa olevia nuoria eli nivelvaiheeseen vasta tulossa olevia nuoria (noin vuotiaita). Näin voitaisi ennalta vahvistaa innovaatiokompetensseja ja voimaannuttaa nuoria työn tai opiskelupaikan saamiseen. On pystyttävä näyttämään selkeitä hyötyjä sille, että keskiasteen ja korkea-asteen ammatilliset opiskelijat oppivat yhdessä. Pilotin perusteella näyttäisi siltä, että amkilaisilla 74

75 on proaktiivisuutta, prosessien johtamisen kykyä, suurten kokonaisuuksien hahmottamisen osaamista, tiimityötaitoja ja vahvemmat kommunikointitaidot. Amislaisilla vaikuttaisi olevan valmistamisosaamista, konkretisoimisosaamista ja ratkaisukeskeisyyttä. Esimerkiksi ideointivaiheissa hyvästä ja uskaliaasta omien ideoiden kommunikoimisesta on paljon hyötyä, kun taas konkretisoimisvaiheessa valmistamistaidot ovat välttämättömät. Korkea-asteen opiskelijoita on oltava useita ryhmässä, jottamoniasteinen ja -alainen ryhmä on mahdollisimman itseohjautuva projektin hallinnan suhteen. Ohjaaja voi silloin keskittyä puitteiden järjestämiseen ja pedagogiseen puoleen. On löydettävä yhteinen aika ja paikka opiskelijoiden kohtaamiselle. Niinkin pieni asia kuin yhteinen aika lukujärjestyksessä saattaa merkittävästi auttaa yhteistoiminnan onnistumista. Moniasteisen ja monialaisen ryhmän tapaamisten sopiminen voi olla mahdotonta muuten. Yhteisohjaajuus voi olla välttämätöntä. Amislaisen ja AMKilaisen ohjaaminen on erilaista ja siksi kaksi ohjaajaa ryhmää kohden hyödyttää. Toinen on erikoistunut ammatillen keskiasteen ja toinen ammatillisen korkea-asteen pedagogiikkaan. Työelämäkumppanin eli haasteen antavan yrityksen tai muun organisaation on innostuttava ja sitouduttava ja haasteen on oltava aito ja innovaation mahdollistava. Innovaatioprojektin tulisi olla osa opiskelijan opetussuunnitelmaa, jopa osa pakollisia opintoja. Jos projekti on vapaaehtoinen, voi se helposti jäädä kesken. Innovaatioprosessi ei ole koko ajan helppo ja hauska, vaan yleensä myös totista työtä epämukavalla alueella oman substanssiosaamisen reuna-alueilla. Lisäksi opisikelijoiden pitäisi voida suorittaa erilaisia 75

76 määriä opintopisteitä. Innovaatioprojekti vaikuttaa sopivan opetussuunnitelmiin hyvin, mutta sen mahdollistaman työmäärä ja oppimistavoitteet vaihtelevat. Pilotissa mukana olleet yrityksistä suurin osa koki yhteistyön nuorten kanssa innostavana. Monialaisesta ja moniasteisesta ryhmästä koettiin olevan enemmän hyötyä innovoinnin kannalta. Yritysten oli annettava innovaation mahdollistava avoin haaste. Mitään nettisivuja tai graafista suunnittelua ei tähän toteutukseen saanut tulla tilaamaan. Yritys siis otti riskin: lopputuloksesta ei ole ennalta mitään tietoa, vaan ideointi ja kehittämistyö tapahtuisi yhteistyönä nuorten kanssa. Selvityksen mukaan yritykset lähtivät mukaan uteliaisuudesta ja toivossa, että yritys saisi uusia näkökulmia vakiintuneeseen tai urautuneeseen toimintaansa. Nuoret nähtiin innovatiivisempina, rohkeampina ja innokkaampina kokeilemaan kaikkea uutta. Lisäksi ulkoapäin voisi nähdä paremmin yrityksen kehittämiskohteita ja niihin ratkaisuja. Lopputulos tai konkreettinen tuote- tai palveluinnovaatio tai uudistus ei ollut yritysten osallistumisen ainoa päämäärä. Pelkän systemaattisesti tuotetun uudisteen tai innovaatioprojektituotoksen lisäksi hyviä ajatuksia ja uudenlaisia ratkaisuja tuli yrityksille paljon. Yrityksen tulevaisuuden toimintaa koettiin olevan mahdollista suunnitella näiden ulkopuolisten tuottamien ratkaisuaihioiden pohjalta. Yhteistyö nuorten kanssa nähtiin kannattavana joka tapauksessa. Uudet ajatukset erilaisista lähtökohdista nähtiin rikkautena, jota on vaikea yritykseen tuoda ilman tiivistä oppilaitosyhteistyötä. Yritykset ottivat kuitenkin riskin lähtiessään mukaan projektiin, sillä mitään tiettyä lopputulosta ei innovaatioprosessista luvattu. Mitä rajatumpi haaste oli, sitä vähemmän innovatiivisen ratkaisun yritys sai vuotiaat nuoret kokivat, että heidän osaamisensa ja innovaatiokyvykkyytensä kehittyivät pilottiprojektin aikana. Pilotin perusteella näyttää siltä, että vuotiaiden osallistujien osaamisen 76

77 osa-alueella kehittyi erityisesti projektiosaaminen. Innovaatiokyvykkyydessä saman ikäiset kokivat kehittyneensä seuraavasti: itsetuntemuksen osa-alueella kehittyi etenkin heidän uskonsa omaan arvoonsa ja pätevyyteensä, itsehallinnan osa-alueella he kokivat kehittyneensä etenkin itsenäisessä työnteossa, ja motivoitumisen osa-alueella kehittyivät erityisesti kyky asettaa haastavia tavoitteita sekä kyky hyödyntää omaa intuitiivista ajattelua. Tämä ikäryhmä koki kehittyneensä kaikilla kysytyillä osa-alueilla (ks. liite 2) vähintään jonkin verran vuotiaista 60 % koki osaamisensa ja 58 % innovaatiokyvykkyytensä kehittyneen projektin aikana ainakin jonkin verran. Kehittymisen painopistealueiksi nousevat nuorimmassa ikäryhmässä projektiosaaminen, usko omaan arvoon, haastavien tavoitteiden asettaminen ja intuitiivinen ajattelu vuotiaista 88 % koki kehittyneensä jonkin verran tai paljon projektiosaamisessa, ja yhtä suuri osa heistä koki, että heidän uskonsa omaan arvoonsa on kehittynyt ja että he ovat kehittyneet haastavien tavoitteiden asettamisessa. 88 % vuotiaista koki, että heidän intuitiivinen ajattelunsa on kehittynyt jonkin verran tai paljon. Nuorin ikäryhmä koki vähiten kehittymistä käsitteellisessä ajattelussa. Olisi kiinnostavaa selvittää, minkälaiset metodiset taidot ja tiedot edistävät innovaation syntyä. Esimerkiksi tulevaisuusajattelun taito ja asenne olisi hyvä sisällyttää innovaatiokompetenssikokoelmaan. (ks. esim. Hero 2011) osaksi ideointivaiheita. Pilotissa olisi hyödyttänyt, jos tulevaisuusajattelun kiihdyttäminen olisi otettu pedagogisen suunnitelman osaksi. Tuotetut innovaatiot olisvat hyvinkin perinteisiä uudisteita, jotka nojasivat eilisen tietoon. Lisäksi käytännön valmistustaidot (making - practical fabrication skills, ks. Lindfors 2010) tai käytettävyyden käyttäjälähtöinen tutkiminen (ks. esim. Lindfors 2006) sekä tuotteistamisen prosessien tunteminen tai kaupallistamisen reunaehtojen ja metodinen osaaminen (esim. palvelun kehittämisen metodit, 77

78 kysynnän luomisen menetelmät jne.) voisi edistää innovaation syntyä. Pelkkä ideoinnin osaaminen tai luovuuden kiihdyttäminen eivät riitä. Pilottiprojektin perusteella opiskelijoiden ja oman ohjauskokemukseni perusteella moniasteisessa oppimista tavoittelevassa innovaatioprosessissa olisi hyvä nojata innovaatiokompetenssien kokoelmaan, joka perustuu tämän selvityksen pohjana käytetyn kahden kategorisoinnin yhdistelmään (ks. luku 2.4) lisättynä tulevaisuusajattelun ja valmistustaitoihin liittyvillä kompetensseilla, loppuvaiheiden menetelmälliseen osaamiseen liittyviin kompetensseihin markkinoille viemisen ja käyttöönoton vaiheissa. Kuvio 12: Teiniminnopilotissa vuotiaden neljä eniten kehittynyttä yksilön innovaatiokompetenssia osallistujien oman arvion mukaan (punainen sarja). Pilotin havaintojen perusteella innovaatioprojektiin kannattaisi sisällyttää myös tulevaisuusajattelua, valmistaitoja ja niihin liittyvää tietoa, kehittämistyön menetelmällistä osaamista ja markkinoille viemiseen liittyvää osaamista kehittävää ohjausta (sininen sarja). Näin pienellä joukolla ja näin pienellä kirjallisuusanalyysilla ei voida määritellä oppimiseen tähtäävän innovaatiprosessin tuottamia kompetensseja tämän tarkemmin. Lisäselvityksissä tulisi ottaa huomioon innovaatioprosessin jokaisessa vaiheessa tarvittavat kompetenssit, ei vain ideav aiheessa tai projektivaiheessa tarvittavat. > Eri innovaatioprosessin vaiheissa tarvittavat kompetenssit olisi hyvä siis selvittää tarkemmin. On selvää, että sosiaalisia kompetensseja tarvitaan ainakin yhteisideoinnissa, markkinoille viemisen vaiheissa, todennäköisesti konkretisoitaessa ja tuotteistettaessakin. Yhteisökompetensseja tarvitaan 78

79

80 varmasti monessakin vaiheessa. Innovaatiokompetensseja ja innovaatioprosesseissa oppimista olisi järkevää kartoittaa oppimisen ja koulutuksen kontekstissa ja tarvittavat tiedot ja taidot selvittää. On epäselvää, kuinka kompetenssien kehittymistä voidaan mitata ja osaamisen kehittymistä arvioida. Joitain yrityksiä on olemassa, mutta ne eivät usein sisällä tietojen ja taitojen soveltamiseen nojaavia kompetensseja. Lisäksi on epäselvää, kuinka nämä kompetenssit eroavat muista projektioppimisen yhteydessä hankituista kompetensseista ja mitkä ovat juuri innovaatioprosesseissa hankitun osaamisen erityispiirteet. Laajempi ja pitempi empiirinen tutkimus voisi osoittaa, edistääkö käytetyt pedagogiset menetelmät innovaatiokompetenssien kehittymistä ja miten innovaatioprosesseja ohjaavien opettajien teot vaikuttavat kompetenssien kehittymiseen. Yhteistyö eri oppilaitoksista tulevien opiskelijoiden kesken kuvataan hyvänä ajatuksena siksi, että työskentely erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden kesken vastaa hyvin todellista työelämää, jossa tiimit koostuvat eri alojen asiantuntijoista. Opiskelijat kertovatkin oppineensa projektin aikana, miten erilaisia asiantuntijuuksia hyödynnetään. He saivat itselle vieraiden alojen opiskelijoilta hyviä ideoita, näkökohtia ja ajattelumaailmoja, jotka liittyivät muiden osaamisalueisiin. Erilaisten taustojen ansiosta opiskelijat pääsivät kokemaan uudenlaisia tapoja lähestyä asioita ja ratkaista niitä. Lisäksi opiskelijat kokivat työskentelyn tuntemattomien kanssa tehokkaaksi. Eri-ikäisten opiskelijoiden työskentely yhdessä koettiin mielenkiintoiseksi, sillä opiskelijat oppivat, miten eri ikäryhmät ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset suhtautuvat asioihin ja ratkaisevat ongelmia. Yhteistyön tuloksena opiskelijat pääsivät verkostoitumaan muiden opiskelijoiden kanssa ja uusien opiskelukavereiden tapaaminen oli mukavaa. Kaiken kaikkiaan kuvauksissa tiivistyy ajatus, että erilaisten taustojen ansiosta työryhmiin tiivistyi monenlaista ja monipuolista osaamista, minkä ansiosta opiskelijat saivat uusia ideoita. 80

81 Pienempi osa opiskelijoista kuitenkin koki, että työskentelystä eri koulutusasteista tulevien opiskelijoiden kesken ei ollut varsinaisesti mitään hyötyä mutta ei haittaakaan, ja toisinaan se koettiin hankalaksi. Erilaisten koulutusasteiden nähtiin olevan yhteydessä etenkin lähtötietoihin ja osaamisen tasoon, mikä hankaloitti yhteistyötä ja vaikeutti projektin läpiviemistä. Osaamiseroista johtuen vastuuta ja työmäärää oli vaikeaa jakaa tasaisesti, eivätkä kaikki päässeet hyödyntämään osaamistaan. Lähtöasetelma lisäsikin tarvetta keskittyä kommunikointiin eri tavalla kuin silloin, kun yhteistyötä tekevillä opiskelijoilla on sama lähtötaso. Oppilaitoseroilla oli myös käytännöllisiä vaikutuksia yhteistyön järjestämiseen: työtavat ovat eri oppilaitoksissa erilaisia ja opintojen eriaikaisen etenemisen vuoksi aikataulutus oli ajoittain haastavaa. Toisaalta saatettiin kokea, että ristiriidat ja erilaisuus eivät olleet niinkään opintoasteesta ja lähtötiedoista, vaan ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista kiinni. Innovaatioprosessi vieraiden ihmisten kanssa on erittäin kivulias prosessi. Kompetenssit kehittyvät juuri siksi: mukana olevat opiskelijat joutuvat totaalisesti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. He joutuvat kommunikoimaan enemmän, monipuolisemmin ja tehokkaammin. He joutuvat tarttumaan töihin, joita he eivät ole koskaan tehneet. He joutuvat hillitsemään ja hallitsemaan itsensä, välillä myös pakottamaan itsensä innostumaan ja innostamaan muita ryhmän jäseniä. He joutuvat ravistelemaan ryhmäänsä parhaimpaan suoritukseensa ja olemaan tulosvastuussa, vaikka eivät ole voineet edes luottaa toistensa osaamiseen kunnolla. Juuri siksi innovaatioprosessi on erityinen oppimisalusta. Osallistuneiden oli selvästi vaikea tunnistaa kirjallisten väittämien perusteella mitään muutosta itsessään näin pian prosessin jälkeen. Itsearviointi oli selvästi hankalaa. Koska väittämiä oli hyvin paljon ja vastaamiseen käytettiin melko vähän aikaa, vastasivat osallistuneet kysymyksiin todennäköisesti ensimmäisen, intuitiivisen mielleyhtymänsä mukaisesti. Lisäksi väittämien sanat, kuten itsehallinta tai 81

82 suoritussuuntautuneisuus saattoivat tuntua vaikeilta. Näin toteutettuna kysely innovaatiokompetenssien mittaamiseksi ei ollut toimiva vaihtoehto. Kysymyksiä oli hankala ymmärtää sillä termit, kuten itsehallinta tai divergoiva ajattelu, ovat hyvin epämääräisiä käsitteitä. Kysymykset tulisi muotoilla konkreettisiksi ja pyytää jokaisen kysymyksen kohdalla esimerkkejä käytännön tilanteissa, joissa tietty kompetenssi on kehittynyt. Lisäksi kysely mittasi painotetusti henkilökohtaisia kompetensseja, jotka voidaan herkästi määritellä myös henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi ja jotka herkästi ilmenevät osallistuttaessa mihin tahansa työhön tai opiskeluun. Taitojen ja tietojen, menetelmien tai toimintamallien soveltamiseen liittyviä kompetensseja kysely ei mitannut. Näitä kompetensseja voisivat olla esim. palveluinnovaation prosessin paketoimis- ja kuvausosaaminen tai tuotteistamisosaaminen tai jotkin erikseen esim. kirjallisuuden avulla määritellyt yrittäjyyteen liittyvät kompetenssit. Kuvio 13: TeiniMINNO esiselvityksen tulokset. > Joitakin osallistuneita myös haastateltiin heti kyselyn jälkeen. Jukka Peinola, muusikko ja musiikkipedagogi: Tulen käyttämään muuallakin tämän prosessin asioita. Jouduin rajaamaan ja määrittelemään palveluani. Löysin itsestäni uudestaan kyvyn kirjoittaa ja tuottaa kirjallista aineistoa, koska jouduin tuotteistamaan palveluni ja viemään sen markkinoille oikeasti osaksi Kaisankodin tarjoomaa. En ole joutunut sitä tekemään opintojen aikana (palvelun tuotteistamista ja kirjallista palvelun paketoimista). Testasin innoprojektissa tuotteistamiani palvelupaketteja kadettikeikan muodossa eli että kehitetty bändi ja sen tuotteistettu palvelu toimii. Esittelytekstien tekeminen oli 82

83

84 tärkein oppi, mutta vuosien päästä vasta tajuaa, että mikä onnistuu ja mistä se johtuu. Tämä prosessi on vielä käynnissä, on todella vaikea tunnistaa itsessään mitään muutosta. (Opiskelija Jukka Peinolan haastattelu , pilottiprojektin viimeisenä päivänä) Opettajien innovaatiopedagogista osaamista on vahvistettava. Ohjaajat eivät nimenneet innovaatiokompetensseja kehittäviä vaiheita itsenäisesti. Innovaatiopedagogiikalla ei näytä olevan tiedostettua, tavoitteellista, yhteistä ja vakiintunutta suhdetta erityisen innovaatioprosessin osaamistavoitteen kanssa eli innovaatiokompetensseja ei nimetty pedagogisten tekojen tavoitteiksi. Innovaatioprojektin arviointikriteereissä korostuvat projekti- ja verkostotyöskentelyn sekä kehittämistyön tekemisen osaaminen, yhteistoiminnallisen neuvottelutaidon osaaminen, ongelmaratkaisu-, yhteistyö- ja viestintätaitojen osaaminen sekä innovatiivisten ratkaisujen kehittämisosaaminen (arviointikriteerit ks. Hero 2014, 60). Jos näitä kriteerejä verrataan innovaatiokompetensseihin, on mahdollista, että arviointikriteerejä tulisi muuttaa koskemaan enemmän erityisiä innovaatiokompetensseja. Mutta tämä vaatisi laajempaa innovaatiokompetenssien systemaattista tutkimusta kasvatustieteellisessä viitekehyksessä. Kehittämisprojektissa oppiminen on ammatillisten oppilaitosten toiminnan keskiössä ja siksi innovaatiotoiminnalla täytyy olla oma erityinen merkityksensä ja mahdollisuutensa. Kuvio 14: Hyvä moniasteisen innovaatioprosessin malli TeiniMinno esiselvityksen perusteella. Nuoren ihmisen proaktiivisuuden lisääntyessä ja verkoston laajentuessa voi ammatillisella polulla oleva nuori itse vaikuttaa tehokkaasti omaan työllistymiseensä. > 84

85

86 Innovaatioprosessiksi tunnistettava oppimisalusta on määriteltävä selkeästi suhteessa muuhun oppimisprojektitoimintaan. Innovaatioprosessilla on mahdollista tavoitteellisesti lisätä kasvua alueen yrityksissä ja kehittää aivan uudenlaisia, alojen rajamaastoista kumpuavia ratkaisuja. Haasteen on oltava mahdollisimman avoin, jotta oikealle keksinnölle tai uudisteelle on tilaa. Monialaisuuden ja jopa moniasteisuuden vaatimus on hyvä säilyttää, alojen rajamaastot löytyvät helpommin ja ryhmän kokokonaiskompetenssi mahdollistaa monipuolisemman ratkaisuavaruuden. Kokonaiskompetenssilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä mallinnettavissa olevaa tai implisiittistä ryhmän tieto-, taito- ja asennekirjoa, joka on ryhmän toiminnan käytössä ja jonka puitteissa innovaatioprosessi viedään läpi. Siksi olisi erittäin hyödyllistä ensin selvittää innovaatiokompetensseja ja innovaatiopedagogiikan mahdollisuuksia niiden kehittämiseksi. Kyseessähän ei ole vain ideoimisen tai muiden luovien vaiheiden fasilitoiminen, vaan paljon laajempi pedagoginen kokonaisuus. Ammatillisten keski- ja korkea-asteen opettajien olisi hyvä pitää innovaatiokompetensseja toiminnan lähtökohtana, jotta osaamisen kehittymistä voitaisi varmistaa ja seurata. Innovaatiokompetensseja on tieteen genressä selvitetty erityisesti organisaatioiden kehittämistä ja johtamista koskevassa viitekehyksessä teknisillä aloilla, mutta niiden laajempi empiirinen tutkimus pedagogisessa viitekehyksessä näyttäisi olevan melko vähäistä. Kasvatustieteen viitekehyksessä tarvitaan selvästi lisää tutkimusta niin innovaatiokompetensseista kuin innovaatioprosesseista oppimisalustoina sekä innovaatiokompetensseja kehittävän ohjaustoiminnan toteuttamisestakin. Innovaatiotoiminnan ohjaajien kouluttaminen ja vertaismentorointi sekä oppilaitosten tuki ohjaavalle toiminnalle olisi siksi kehitettävä. Yhteistyöhön ei yrityksistä huolimatta saatu mukaan työttömiä nuoria. Kuudestatoista vastaajasta 14 nuorta oli sitä mieltä, että työttömiä olisi voinut olla mukana, 1 ei osannut sanoa ja 1 ei pitänyt sitä 86

87 mahdollisena. Tämän selvityksen perusteella näyttäisikin siltä, että nuoret työttömyysuhan alaiset on löydettävä jo silloin, kun he ovat vasta tulossa oppilaitoksen ja työelämän tai oppilaitoksen ja seuraavan oppilaitoksen nivelvaiheeseen. Innovaatiokompetenssit näyttävät kehittävän proaktiivisuutta, joten järkevintä on tarttua innovaatiokompetenssien kehittämiseen ammatillisen oppilaitoksen viimeisenä opiskelu-lukukautena juuri ennen työelämään tai AMK:uun siirtymistä. Näin voidaan keskittyä systemaattisen innovaatioprosessin puitteissa vahvistamaan itsetuntemuksen osaaluetta, etenkin uskoaan omaan arvoonsa ja pätevyyteensä, itsehallinnan osa-alueella itsenäisen työnteon osaamista, ja motivoitumisen osa-alueella kykyä asettaa haastavia tavoitteita sekä vahvistaa omaa intuitiivista ajattelua suhteessa monialaiseen toimintakenttään työelämässä. Nuorten ihmisten innovaatiokyvykkyyttä on mahdollista kehittää keski- ja korkea-asteen opintojen aikana systemaattisesti, mutta systemaattista ja silti helposti käytäntöön sovellettavaa tietoa innovaatiokompetensseista ja innovaatiopedagogiikasta puuttuu. Teiniminno esiselvitysprojekti suosittelee näiden tutkimista ja selvittämistä, levittämistä, innovaatio-ohjaajien kouluttamista sekä oppilaitoksiin juurruttamista käytännössä. Kompetenssikartoituksia olisi hyvä tehdä tulevaisuusajattelun ja monialaisen ennakointiprosessin pohjalta. Monialainen ennakointi- ja skenaariotyöskentely tavoiteltavien kompetenssien kartoittamiseksi olisi tehtävä melko usein, ainakin opetussuunnitelmien uudistamisen yhteydessä. Tähän olisi hyvä luoda jokin systemaattinen malli korkeakouluille, jotta uudistaminen olisi ketterämpää. 87

88 Kuvio 15: Mahdollisia toimintamalleja moniasteiselle ja monialaiselle innovaatiotoi minnalle yhdessä kaupungissa tai kunnassa. > Omnian, Espoon Työväenopiston, Metropolian ja Espoon kaupungin kehittämistoiminnasta vastaavat asiantuntijat punnitsivat moniasteisen ja monialaisen innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia. Heidän haastatteluista analysoitiin kolme ehdotusta mahdolliselle jatkuvalle yhteistyölle: avoimen innovaatiohaasteen ketjuttaminen, verkottaminen ja sulauttaminen. Mahdollisuuksia pysyvän toimintamallin luomiseksi on monia. On mahdollista, että haaste annetaan ensin yhteen oppilaitokseen, jonka tuotos sitten ketjutetaan seuraavaan ja lopulta yritys saa ratkaisunsa. Tämä on kuitenkin hidasta, eivätkä opiskelijat kohtaa. Moniasteisessa ja monialaisessa kohtaamisessa innovaatiokyvykkyys muodostuu. Toisaalta toimintaa voidaan tehdä sulautettuna eli eri oppilaitoksissa opiskelevat ja mahdollisesti myös työttömät nuoret kokoontuvat yhdessä oppilaitoksessa, ja yhteinen tavoite, arviointi ja korvaavuudet määritellään etukäteen. Verkostomaisessa toiminnassa voivat osallistujien tavoitteet ja resurssit, eli opintopisteet tai työtuntimäärät, olla erilaiset. Kohtaamisia voidaan järjestää eri paikoissa ja järjestäjiä voi olla useita. Moniasteinen innovaatioprosessi voidaan järjestää AMK:n normaalin opetussuunnitelman mukaiseen toimintaan sulautettuna tai täydennyskoulutuksena. Pitäisi edelleen selvittää kustannuksia, maksavia tahoja ja kustannusten jakamista. Samalla tavalla periaatteessa alueen ammatillisessa oppilaitoksessa. Silloin kuitenkin hankaluutena voi olla se, että AMK opiskelijat eivät voi saada suoritusta alemmasta oppilaitoksesta. Toisaalta järjestävänä tahoan voi olla työväenopisto, jolloin osallistuva nuori itse maksaa kurssimaksun ja saa myöhemmin AMK opinnoissa korvaavuuden vastaavasta suorituksesta. Myös alueen yritys tai muu työelämän organisaatio voi olla järjestävänä 88

89

90 osapuolena. Silloin opisikelijat pääsevät oppilaitoksen ulkopuolelle työhön ja integroituvat paremmin työpaikan arkeen. Tämä malli muistuttaa työharjoittelua, joka suoritetaan monialaisessa ryhmässä yritykselle tehtävä innovaatio päämääränä. Yritys voi maksaa opiskelijoille harjoittelupalkkaa tai tulospalkkiota oppilaitokselle, joka kattaa opettajan palkan. Toisaalta myös kaupungin organisaatio voi olla toteuttava osapuoli. Kaupungilta silloin tarvitaan tiloja ja ohjausta samalla tavalla kuin yrityksestäkin. Kaupunki voi maksaa tulospalkkiona opettajan ohjauksesta. Jos toiminta jätetään hankerahoituksen varaan, siitä ei tule jatkuvaa. Erilaisia malleja toiminnalle pitäisi kokeilla ja selvittää. Näitä malleja olisi syytä testata eri muodoissa. Lisäksi kannattaisi kokeilla TeiniMinno konseptin mukaista innovaatioprosessia neutraalilla alustalla eli jossain uudessa tai olemassa olevassa innovaatiohubissa poissa oppilaitosten tai yritysten tiloista. Oppilaitosten välinen yhteistyö saa varauksetonta kannatusta, mutta sen hyötyjä on vielä syvemmin selvitettävä. Lisääntyvätkö innovaatiokompetenssit aidosti? Millä sitä voidaan mitata? Onko eri asteilla opiskelevien sekoittamisesta aitoa hyötyä työelämätaitojen kehittymisessä vuotialla nuorilla? Kehittyykö proaktiivisuus ja mitä merkkejä siitä on löydettävissä puolen vuoden päästä, entä vuoden tai kahden? Tässä esiselvityksessä sukupuolten välisiä eroja ei nostettu kartoituksen kohteeksi. Sillä ei tajuttu olevan merkitystä innovaatioprosessissa. Ohjaajauksen yhteydessä havaitsimme kuitenkin, että sitä olisi kannattanut selvittää. Vaikutti siltä, että keskiasteelta juuri valmistumassa olevat pojat olisivat hyötyneet eniten tästä prosessista. Heidän kommunikaatiotaidot vieraiden ihmisten kanssa sekä oman osaamisen ja ideoiden esittäminen vaikuttivat kehittyvän itsetunnon kehittymisen ohella. He alkoivat uskaltaa enemmän, vaikka aluksi kulkivat vain ennalta tuttujen kavereidensa kanssa pieninä 90

91 ryhminä. Lukuisten tutkimusten perusteella poikia uhkaa tyttöihin verrattuna todennäköisempi tippuminen koulutuksen ulkopuolelle (ks. esim. Eurostat/ EU2020 strategian seurantaindikaattorit). Pojilla voi olla tyypillisesti teknisiä kompetensseja, mutta sosiaaliset innovaatiokompetenssit voivat olla heikompia ja myös proaktiivinen hakeutuminen jatkokoulutukseen on heikompaa. Seuraavassa vaiheessa kannattaa keskittyä etenkin poikien nivelvaihetukeen, jossa he saavat välineitä hakeutua ammatillisesta oppilaitoksesta työelämään tai ammatilliseen korkeakouluun. Osallistujia valittaessa seuraavalla kerralla ensisija kannattaa antaa pojille, jotka heidän omien opettajien ja oppilaanohjaajien mukaan tarvitsevat eniten rohkaisua oman ammatillisen osaamisensa esilletuomiseen, ryhmässä toimimiseen ja oman tulevaisuutensa pohtimiseen nivelvaiheensa haasteena. Seuraavan hankkeen toimenpiteissä kannattaa myös kiinnittää erityistä huomiota innovaatiota edistäviin toiminnallisiin menetelmiin sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen rakentamiseen. Opinto- tai työpolkuun voidaan vaikuttaa ammatillisen toisen asteen loppuvaiheella, juuri nivelvaiheeseen tultaessa. Eri asteisten ja eri lailla profiloituneiden ammatillisten oppilaitosten on mahdollista tehdä yhteistyötä alueen yritysten kasvun vauhdittamiseksi ja alueen nuorten työllisyyden parantamiseksi vahvistamalla innovaatiokompetensseja. Yhden alueellisen pilottikokeilun perusteella voidaan todeta sen olevan kannattavaa, mutta pysyvän toimintamallin kehittämiseksi tarvitaan laajempaa ja syvempää kehitystyötä. 91

92 LÄHTEET Alvarez, I.; Cerrato, M. and Fuentes, A. 2010: "Proposal of Indicators to Evaluate Regulated Learning Strategies in a Cooperative Task: An Exploratory Study." International Journal of Learning 16, no. 12: Alves, J., Marques, M., Saur, I. & Marques, P. 2007: Creativity and Innovation through Multidisciplinary and Multisectoral Cooperation. Creativity and Innovation Management, 16(1), Ayvisati, Francesco; Jacotin, Gwenaël; Vincent-Lancrin, Stéphan 2013: Educating Higher Education Students for Innovative Economies: What International Data Tell Us. Tuning Journal for Higher Education. ISSN: Issue No. 1, November 2013, Baregheh, A.; Rowley, J.; Sambrook, S. 2009: Towards a multidisciplinary definition of innovation. Management Decision, Volume: 47 Issue: 8, 2009 Bikfalvi, A., Jussila, J., Suominen, A., Vanharanta, H. Kantola, J. 2010: How to boost innovation culture and innovators? In Handbook on business information systems (Eds. Gunasekaran, A. and Sandhu, M. 2010). World Scientific Publishing Co. Ltd. Singapore. Blair, B. 2011: Elastic minds? Is the interdisciplinary/multidisciplinary curriculum equipping our students for the future: A case study, Art, Design & Communication in Higher Education 10: 1, pp , doi: / adch _1 92

93 Darsø L Is there a formula for innovation? Copenhagen: Borsen Handbook of Leadership. < download/7082/ _lotte_darso_artikel_eng.pdf>. Luettu The European Qualifications Framework for lifelong learning (EQF) 2008: European Commission, Education and Culture. Belgium. EU strategian seurantaindikaattorit. Eurostat: Eveleens, C. 2010: Innovation management; a literature review of innovation process models and their implications. Science 800 (2010): 900. Hakkarainen K., Lonka K. & Lipponen L. 2000: Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki, WSOY. Hartmann, Frank; Große, Ulla 2012: Innovation Competence in Regions: A Case Study Approach. The International Society for Professional Innovation Management (ISPIM). Hero, Laura-Maija 2014a: Monialaisen ja moniasteisen innovaatiotoiminnan konsepti ja verkosto. ISBN (.pdf).teiniminno esiselvitys. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hero, Laura-Maija 2014b: Työttömät nuoret yritysten innovaatiotalkoisiin. UAS Journal 2/2014. Huhtaniska, Tytti 2014: Yrittäjyysopinnot Metropoliassa. Julkaisematon esitys. 93

94 Jussila, J., Suominen, A., Vanharanta, H Competence to Innovate? In: Karwowski, W. & Salvendy, G. (eds.) 2008 AHFE International Conference, July 2008, Caesars Palace, Las Vegas, Nevada, USA, Conference Proceedings. Jussila, J. J. ja Suominen, A. n.d. Yksilön innovaatiokyvykkyys. Organisaation innovaatiokyvykkyyden arviointi. Yksilön innovaatiokompetenssit ja organisaation innovaatiokyvykkyys. Kairisto-Mertanen, L. Penttilä, T. and Nuotio, J. (2011) On the Definition of Innovation Competencies, paper presenthed in the Innovations for Compethence Management conference. Lindfors, Eila Innovation and user-centred design. In J. Sjøvoll & K. Skogen (toim.) Creativity and Innovation. Preconditions for entrepreneurial education. Trondheim: Tapir Akademisk Forlag, Lindfors, Eila 2006: Novice Designer Perspective to Usability Evaluation. In Rauma, A-L. Pöllänen, S. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (ed.) Human perspectives on Sustainable Future. Research Reports of the Faculty of Education. University of Joensuu, Penttilä, Taru & Putkonen, Ari 2013: Knowledge In The Context Of Innovation Pedagogy In Higher Education. Proceedings of INTED2013 Conference, Valencia, Spain. Taatila, Vesa 2004: The Concept of Organizational Competence A Foundational Analysis. Doctoral Thesis. Jyväskylä Studies in Computing 36, University of Jyväskylä, Jyväskylä, Finland. Toner, Phillip 2011: Workforce Skills and Innovation: An Overview of Major Themes in the Literature. OECD Education Working Paper no. 55, Paris: OECD Publishing. 94

95 Van Der Vegt, g.. & Bunderson, j. 2005: Learning and performance in multidisciplinary teams: the importance of collective team identification. University of Groningen Washington University in St. Louis. _ Academy of Management Journal 2005, Vol. 48, No. 3, Vehkaperä, Ulla; Pirilä, Kaarina & Roivas, Marianne (toim.) 2013: Innostu ja innovoi. Käsikirja Innovaatioprojektiopintoihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Villa Sanchez, A., Poblete Ruiz, M 2008: Competence-based learning. University of Deusto, Spain. Waychal, P.; Mohanty, R.P. ; Verma, A. (2011) "Leading indicators of innovation as a competence for individuals: an empirical study", Journal of Advances in Management Research, Vol. 8 Iss: 2, pp

96 LIITTEET LIITE 1: INNOVAATIO-OPETTAJIEN RYHMÄHAASTATTELU Ryhmähaastattelu: Metropolian Kulttuurin ja hyvinvoinnin innovaatio-opettajat (n=6, 2 x 3 opettajan ryhmää) Innovaatioprojektiopettajien ryhmähaastattelu (Metropolia AMK, Sofianlehdonkatu, ) Kysymykset: Voisiko MINNO -toimintaan osallistua paikallisia työttömiä korkeakoulutuksen saaneita eri alojen edustajia? Mitä haasteita näette? Miten järjestettäisi? Voisiko MINNO -toimintaa tehdä yhteistyössä muiden korkeakoulujen tai ammattioppilaitosten kanssa? Mitä haasteita ja hyötyjä näette? Minkälainen olisi MAAILMAN paras paikka MINNO -toiminnalle? Voisiko MINNO -toimintaa tehdä kokonaan virtuaalisesti? 96

97 Ryhmähaastatteluun osallistuneet: Soile Bergström, lehtori Ulla Vehkaperä, lehtori Kajsa Sten, lehtori Anne Talvenheimo-Pesu, lehtori Katriina Rantala-Nenonen, lehtori Ulla Saukkonen, lehtori Haastattelijat: Laura-Maija Hero ja Henna Hietala LIITE 2. INNOVAATIOKOMPETENSSI T - NUORILLE KYSELY INNOVAATIOPROSESSIIN OSALLISTUNEILLE Osaamisen ja innovaatiokyvykkyyden kehittyminen innovaatioprojektissa: Palauta mieleesi koko projekti alusta lähtien. Mietin oman itsesi kohdalla seuraavia asioita. Pyri keskittymään ja punnitsemaan vastaustasi. Kuvio 16: Kyselyn tulokset kokonaisuudessaan: a. Innovaatiokyvykkyys ja b. koettu osaaminen. Asteikko: Ei ole kehittynyt ollenkaan - On kehittynyt paljon. 97

98 a. 98

99 b. 4. Projektin palaute ja kehittämisideat, kysymykset: Miten ohjaajien toiminta vaikutti innovaatiokyvykkyytesi kehittymiseen? Mainitse viisi asiaa. (avoin kenttä) Mitä hyötyä tai haittaa oli amislaisten, amkilaisten ja yliopistolaisten sekoittamisesta? (avoin kenttä) Mitä haittaa tai haittaa oli amislaisten, amkilaisten ja yliopistolaisten sekoittamisesta? (avoin kenttä) Olisiko kurssilla voinut olla mukana työttömiä nuoria vuotiaita? 99