Työryhmä 2. Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa

Transkriptio

1 Työryhmä 1. Työelämän vuorovaikutus YTM Aija Logren, Tampereen yliopisto FT Leena Mikkola, Jyväskylän yliopisto Työelämä rakentuu vuorovaikutuksen varaan ja sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Työelämän tilanteissa vuorovaikutus voidaan nähdä areenana, jossa erilaiset sosiaaliset ja institutionaaliset suhteet, roolit, tavoitteet ja toimintatavat toteutuvat ammattilaisten kesken sekä asiakkaiden kanssa. Työelämän vuorovaikutusta voidaan tarkastella myös työyhteisön vuorovaikutussuhteista, vuorovaikutusprosesseista ja vuorovaikutuskäytänteistä käsin. Työryhmässä tarkastellaan vuorovaikutusta työn, työyhteisön ja työelämän konteksteissa. Tutkimukseen perustuva tieto vuorovaikutuksesta ja sen säännönmukaisuuksista auttaa arvioimaan työelämätilanteita ja löytämään niissä ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Työryhmässä tarkastellaan työelämän vuorovaikutusta 1) sosiaalitieteelliseen tutkimukseen perustuvista näkökulmista käsin: lähtökohtana on vuorovaikutuksen tarkastelu toimintana. Puheenvuoroissa analysoidaan vuorovaikutusilmiöitä muun muassa valtaan, tietoon ja emootioihin liittyvien käsitteiden ja teorioiden avulla 2) työelämän interpersonaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta: lähestymistapana ovat vuorovaikutuksen dynamiikka ja interpersonaaliset ilmiöt sekä vuorovaikutussuhteet ja vuorovaikutuksen rakentuminen suhdetasolla 3) työelämän organisaatioiden näkökulmasta: tarkastelukohteena on työryhmien ja tiimien vuorovaikutus sekä työorganisaatioiden rakentuminen ja rakenteistuminen. Työryhmään ovat tervetulleita esitelmät, jotka nivoutuvat ylläesitettyihin teemoihin. Ehdotukset (tiivistelmä n. 300 sanaa) pyydetään lähettämään Aija Logrenille (aija.logren [at] uta.fi) tai Leena Mikkolalle (leena.a.mikkola [at] jyu.fi) mennessä. Työryhmään valituille ilmoitetaan hyväksymisestä mennessä. Työryhmä 2. Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa FT Sanna Herkama, Turun yliopisto Ph.D. Saila Poutiainen, Helsingin yliopisto Interpersonaalisen viestinnän tutkimuksesta vain noin 13 % voidaan luokitella tulkitsevaksi ja alle 3 % kriittiseksi. Eurooppalaisessa interpersonaalisen viestinnän tutkimuksessa on kuitenkin vahva laadullinen suuntaus ja esimerkiksi suomalaisissa puheviestinnän opinnäytetöissä sovelletaan usein laadullista tutkimusotetta. Tyypillisin aineistonkeruumenetelmä on haastattelu ja haastatteluaineistoa tavallisesti teemoitellaan tai tutkimuksessa tehdään sisällönanalyysiä tai -erittelyä. Laadullisten tutkimusotteiden kenttä on

2 kuitenkin laaja ja laadullista aineistoa on mahdollista lähestyä erilaisia analyysimenetelmiä soveltaen. Työryhmässä nostetaan esiin muutakin kuin valtavirtaa sellaisia viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa käytettyjä analyysimenetelmiä, joita ei voida pitää (vielä) tavanomaisina kotimaisessa puheviestinnän alan tutkimuksessa. Työryhmässä tarkastellaan sitä, millaisia erilaisia laadulliseen tai tulkitsevaan tutkimusperinteeseen lukeutuvia analyysimenetelmiä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimukseen voidaan soveltaa. Esitelmissä pohditaan esimerkiksi, mitä nämä vähemmän käytetyt menetelmät ovat, mitkä ovat niiden käytön mahdollisuudet ja rajoitukset viestintää ja vuorovaikutusta tarkasteltaessa ja millaisia kysymyksiä niiden käyttö mahdollisesti nostaa esiin viestinnän tutkimuksessa. Työryhmään on valittu 7 8 esitelmää, jotka pohjaavat empiiriseen aineistoon, sen analyysin esittelyyn ja analyysin tuottamien havaintojen pohdintaan viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta. Esiteltäviä analyysimenetelmiä ja -otteita ovat ainakin diskurssianalyysi, fenomenologinen analyysi, fenomenografinen analyysi, kehysanalyysi, keskustelunanalyysi, kontrapuntaalinen analyysi ja narratiivinen analyysi. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Saila Poutiainen (saila.poutiainen [at] helsinki.fi). Työryhmä 3. Pakkopullasta osaamisen ytimeen Korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitys, nykytila ja tulevaisuus FT Merja Almonkari, Kielikeskus Jyväskylän yliopisto FM Anna Kuitunen, Kielikeskus Tampereen yliopisto FM Riitta Koskimies, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu FM Sanna Niskanen, Kielikeskus Itä-Suomen yliopisto FM Kaija Oikarainen, Täydentävien opintojen keskus, Oulun yliopisto FM Tiina Parkkonen, IT-tiedekunta Jyväskylän yliopisto Kohderyhmä: kielikeskusopettajat ja muut aiheesta kiinnostuneet. Puheviestinnän opettaja toimii monien muutosten keskellä. Tieteen- ja ammattialoilla on omat vaatimuksensa, opiskelijoilla on odotuksensa, kurssirakenteet murenevat ja organisaatiot monimuotoistuvat ja kansainvälistyvät. Maailma, opiskelijat ja työelämä muuttuvat muuttuuko puheviestinnän opetus? Millaisia yhteistyökumppaneita ovat stressaantuneet opiskelijat? Millaista vuorovaikutusosaamista työelämä vaatii korkeakoulusta valmistuneelta? Mihin suuntaan haluamme työelämän kehittyvän? Millaisia osaajia koulutamme työelämää muuttamaan? Työryhmässä pohditaan korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta. Kysymyksessä on fasilitointimenetelmillä toteutettu työpaja. Työpajassa pohditaan esimerkiksi työelämä- ja uravalmiuksia, akateemisen asiantuntijan vuorovaikutusosaamista ja aineenopetukseen integroidun puheviestinnän opetusta. Työryhmään ei odoteta esitelmäehdotuksia. Ryhmään voidaan ottaa enintään 40 osallistujaa, joten ryhmään pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon sähköpostitse mennessä Merja Almonkarille (merja.almonkari [at] jyu.fi).

3 LAAPU (Laatua puheviestinnän opetukseen) on valtakunnallinen korkeakoulututkintoihin kuuluvan puheviestinnän opetuksen laadun kehittämiseen erikoistunut asiantuntijaverkosto. Työpajan järjestää LAAPUn ohjausryhmä. Työryhmä 4. Jotakin uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua kriittinen työpaja viestinnän käsitteistä ja teoreettisista jalansijoista FT Maija Gerlander, Tampereen yliopisto & FT Eeva Takala, Jyväskylän yliopisto Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Toisaalta taaksepäin katselu on yksi reflektiivisyyden työkaluja kaikessa ammatillisessa toiminnassa, mutta käsitteiden käytön tarkastelussa erityisesti. Miten puheviestintää puhutaan tässä-ja-nyt, ja miten nykyiseen puhetapaan on tultu? Samoin kuin muutkin kulttuuriset tuotteet tai innovaatiot, myös teoreettiset käsitteet ja teoriat elävät, kiertävät, muuntuvat ja myös tarkentuvat tai hämärtyvät ajan kuluessa. Esimerkiksi joskus aiemmin marginaalissa ollut vuorovaikutus on noussut vahvasti viestintä -käsitteen rinnalle, ainakin suomalaisessa puheviestinnällisessä tutkimuskirjallisuudessa. Se on tieteenalan ydinkäsite samoin kun interpersonaalinen viestintä. Viestintä- ja vuorovaikutussuhde ovat myös vakiintuneet tieteelliseen kielenkäyttöön. Syntyykö R- kioskilla asioivan asiakkaan ja myyjän välille viestintä- tai vuorovaikutussuhde ja onko näillä käsitteillä tieteenalan edustajille mitään eroa. Pohtia voi myös käsitteiden käyttöön liittyvää normatiivisuutta ts. ymmärretäänkö vuorovaikutus, dialogi ja jotkut käytännön prosessit, esimerkiksi ohjaus, aina jo lähtökohtaisesti hyvinä asioina? Voisiko tutkimuksen tulos olla se, että tarvitaan vähemmän viestintää tai vuorovaikutusta? Entäpä kun haetaan taustoja ja motiiveja viestintäkäyttäytymiselle, miksi viestinnän tutkijat ovat kiinnostuneempia attribuutioista kuin selonteoista? Onko 1990-luvun alussa esitetty näkemys viestinnällisten selitysten puutteesta viestinnän tutkimuksessa vielä ajankohtaista? Tieteenalalla vallitsee erilaisia näkemyksiä käsitteiden sisällöstä, eikä mikään niistä ole sinänsä väärä tai oikea, kuten Burleson (2012) toteaa. Kuitenkaan kaikki määritelmät eivät ole yhtä hyviä, vaan jotkut ovat validimpia kuin toiset. Erityisesti keskeisissä käsitteissä tulisi Burlesonin mukaan vaalia selkeyttä, koherenttiutta ja valaisevuutta, mutta myös tutkimusyhteisön yhteistä määrittelyä mikä perustuu (kriittiseen) tieteelliseen keskusteluun. Mistä käsitteet tulevat ja millaiseen ontologiseen ja epistemologiseen maailmaan ne ankkuroituvat eli mitä tuovat tullessaan? Mistä ja keneltä niitä voi ja kannattaa lainata? Tällaista keskustelua virittelemme työryhmässä. Esitelmissä tarkastellaan käsitehygienian perusteita ja esimerkiksi suhteen ja kontekstin käsitteitä sekä goffmanilaisten käsitteiden antia puheviestinnälle. Työryhmään ovat lämpimästi tervetulleita puheenvuorot, joissa pohditaan ja arvioidaan viestinnän tutkimuksen käsitteitä ja teoreettisia näkökulmia. Ehdotukset (tiivistelmä n. 300 sanaa) pyydetään lähettämään Maija Gerlanderille (maija.gerlander [at] uta.fi) tai Eeva Takalalle (eeva.takala [at] jyu.fi) mennessä.

4 Työryhmä 5. Vuorovaikutus työelämän hajautetuissa ryhmissä ja tiimeissä Puheenjohtaja: FT Marko Siitonen, Jyväskylän yliopisto Viestintäteknologian kehitys on haastanut työelämää monin tavoin viime vuosikymmenien aikana. Monet niistä välineistä ja kanavista, jotka aikanaan olivat uusia ja ihmeellisiä, ovat vakiintuneet osaksi päivittäistä käyttöä, tai pudonneet pois kartalta uusien viestintämahdollisuuksien tieltä. Yleistrendinä on varsinkin tietointensiivisen työn piirissä ollut monipaikkaisuuden korostuminen, mikä näkyy esimerkiksi hajautettujen tiimien toiminnassa. Monipaikkainen ja teknologiasta ainakin osin riippuvainen ryhmien ja tiimien vuorovaikutus on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään voidaanhan nimenomaan tämän käyttötarkoituksen nähdä olevan melko lähellä niitä visioita, joita internetin alkuperäiset suunnittelijat aikoinaan esittivät. Valitettavan suuri osa tutkimuksesta on kuitenkin perustunut esimerkiksi keinotekoisiin opiskelijaryhmiin, tai sen voidaan katsoa vanhentuneen teknologian nopean kehityksen myötä. Tarvitaan uutta, vuorovaikutuksen monet tasot ja ilmiöt huomioon ottavaa tutkimusta ryhmien ja tiimien toiminnasta autenttisissa työelämän organisaatioissa. Työryhmässä tarkastellaan monimenetelmäisesti teknologiavälitteisten tiimien vuorovaikutusta. Tarkastelun kohteena ovat niin kulttuurisen tietämyksen ja ymmärryksen jakaminen, johtamisen käytänteet, tiimin yhteinen, jaettu vuorovaikutusosaaminen kuin rakenteistumisen ja vuorovaikutuksen koordinoinnin ilmiötkin. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Marko Siitonen (marko.siitonen [at] jyu.fi). Työryhmä 6. Interpersonaalisten suhteiden ulottuvuudet Puheenjohtaja: FT Lotta Kokkonen, Jyväskylän yliopisto Interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden läheisyyttä on tarkasteltu laajasti ja kattavasti puheviestinnän tutkimuksissa. Myös ammatillisten suhteiden läheisyyttä, siihen liittyvää luottamusta ja niistä neuvottelua on alettu tarkastella relationaalisesta näkökulmasta. Usein läheisinä pidetyissä interpersonaalisissa suhteissa, kuten parisuhteissa, luottamusta pidetään itsestään selvänä ja samalla ajatellaan usein, että luottamus lisää avoimuutta. Mitä lopulta on avoimuus hyvin intiimien asioiden kohdalla ja kuinka siitä neuvotellaan läheisessä suhteessa? Miten toisaalta ammatillisessa kontekstissa tutkija tai lääkäri herättelee luottamusta haastatteluissa tai miten jo olemassa oleva luottamuksellinen vuorovaikutussuhde vaikuttaa esimerkiksi tutkimushaastatteluun? Tässä työryhmässä tarkastellaan interpersonaalisia suhteita yhtäällä ns. ihmissuhdeasiantuntija-asiakassuhteissa ja toisaalta läheisinä pidetyissä parisuhteissa. Relationaalisen ulottuvuuden kautta pyritään pääsemään käsiksi siihen, millaisena viestintäsuhteena vuorovaikutuksen osapuolet näkevät ja kokevat suhteen. Tarkastelu

5 kohdentuu myös kysymyksinä siitä, millaisena vuorovaikutuksen osapuolet näkevät itsensä suhteessa ja miten he suhtautuvat toisiinsa. Esitelmissä tarkastellaan esimerkiksi haastattelijan ja haastateltavan välistä vuorovaikutusta. Toinen ammatillinen näkökulma avataan terveydenhuollon kontekstiin esityksessä, jossa pohditaan merkityksellisiä vuorovaikutuskokemuksia terveydenhuollon kontekstissa. Terveydenhuollon kontekstin ja tutkimushaastattelun yhtymäkohtia taas voidaan pohtia, kun työryhmän yhdessä esitelmässä tarkastellaan vaikeiden ja hyvin henkilökohtaisina pidettyjen asioiden esilleottamista tutkimushaastatteluissa. Työryhmän esitelmät perustuvat empiiristen aineistojen tarkasteluun, teoreettisiin pohdintoihin, tutkimuskirjallisuuden katsauksiin ja käsitteiden analyysiin. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Lotta Kokkonen (lotta.o.kokkonen [at] jyu.fi). Työryhmä 7. Vuorovaikutus ja oppiminen Puheenjohtaja: FT Anne Laajalahti, Jyväskylän yliopisto Vuorovaikutus ja oppiminen kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Vuorovaikutuksen voidaan hahmottaa olevan niin oppimisen lähtökohta, lähde tai edellytys, oppimisen edistäjä tai oppimiseen vaikuttava tekijä, oppimisen ympäristö, konteksti tai tila kuin oppimisen keino tai tapa. Lisäksi vuorovaikutusta voidaan lähestyä oppimisen sisältönä tai kohteena. Työryhmässä tarkastellaan eri suunnista vuorovaikutuksen ja oppimisen kysymyksiä niin formaalin koulutuksen ja ohjauksen kuin informaalin oppimisen ja työssä oppimisen konteksteissa. Esitelmät voivat keskittyä joko vuorovaikutuksen rooliin ja merkitykseen oppimisessa ja opettamisessa (communicating to learn, instructional communication) tai erityisesti vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen ja vuorovaikutuksen oppimiseen ja opettamiseen (learning to communicate, communication education). Työryhmässä käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa vuorovaikutteinen ja yhteistoiminnallinen oppiminen, vuorovaikutusta ja oppimista tukeva viestintäteknologia, mobiilipedagogiikan, hyvinvoinnin ja vuorovaikutusosaamisen yhteydet, simulaatiomenetelmät vuorovaikutuskoulutuksessa, palaute ja jännittäminen vuorovaikutuksen oppimisessa, kokemuksellisesti merkittävät oppimiskokemukset sekä ohjaustilanteet kasvun, oppimisen ja työprosessien tukemisen konteksteina. Lisäksi työryhmässä käsitellään vuorovaikutusosaamisen, sen kehittymisen ja kehittämisen kysymyksiä. Työryhmässä pidettävät esitelmät voivat olla niin teoreettisia kuin empiirisiä. Työryhmää ei ole rajattu myöskään menetelmällisesti. Työskentely koostuu työryhmään hyväksytyistä esitelmistä sekä niiden pohjalta syntyvästä keskustelusta. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Anne Laajalahti (anne.laajalahti [at] jyu.fi).