Työryhmä 2: Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa

Transkriptio

1 Työryhmä 2: Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa Puheenjohtajat: FT Sanna Herkama, Turun yliopisto Ph.D. Saila Poutiainen, Helsingin yliopisto Interpersonaalisen viestinnän tutkimuksesta vain noin 13 % voidaan luokitella tulkitsevaksi ja alle 3 % kriittiseksi. Eurooppalaisessa interpersonaalisen viestinnän tutkimuksessa on kuitenkin vahva laadullinen suuntaus ja esimerkiksi suomalaisissa puheviestinnän opinnäytetöissä sovelletaan usein laadullista tutkimusotetta. Tyypillisin aineistonkeruumenetelmä on haastattelu ja haastatteluaineistoa tavallisesti teemoitellaan tai tutkimuksessa tehdään sisällönanalyysiä tai -erittelyä. Laadullisten tutkimusotteiden kenttä on kuitenkin laaja ja laadullista aineistoa on mahdollista lähestyä erilaisia analyysimenetelmiä soveltaen. Työryhmässä nostetaan esiin muutakin kuin valtavirtaa sellaisia viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa käytettyjä analyysimenetelmiä, joita ei voida pitää (vielä) tavanomaisina kotimaisessa puheviestinnän alan tutkimuksessa. Työryhmässä tarkastellaan sitä, millaisia erilaisia laadulliseen tai tulkitsevaan tutkimusperinteeseen lukeutuvia analyysimenetelmiä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimukseen voidaan soveltaa. Esitelmissä pohditaan esimerkiksi, mitä nämä vähemmän käytetyt menetelmät ovat, mitkä ovat niiden käytön mahdollisuudet ja rajoitukset viestintää ja vuorovaikutusta tarkasteltaessa ja millaisia kysymyksiä niiden käyttö mahdollisesti nostaa esiin viestinnän tutkimuksessa. Työryhmään on valittu 7 8 esitelmää, jotka pohjaavat empiiriseen aineistoon, sen analyysin esittelyyn ja analyysin tuottamien havaintojen pohdintaan viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta. Esiteltäviä analyysimenetelmiä ja -otteita ovat ainakin diskurssianalyysi, fenomenologinen analyysi, fenomenografinen analyysi, kehysanalyysi, keskustelunanalyysi, kontrapuntaalinen analyysi ja narratiivinen analyysi. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Saila Poutiainen (saila.poutiainen [at] helsinki.fi). Sessio koostuu posteriesityksistä ja miniesitelmistä. Työryhmään osallistuvat puhujat esittelevät ensin omaa empiiristä tutkimustaan yksityiskohtaisemmin posteriesityksissään (esim. tutkimusasetelma, teoria, tulokset) jonka jälkeen puhujat pitävät lyhyet (5-7 min) puheenvuorot, joissa he esittelevät käyttämänsä analyysimenetelmän ja pohtivat tarkemmin sitä mitä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksesta kyseinen analyysimenetelmä tuo esiin. Sekä posteriesitysten että miniesitelmien yhteyteen on varattu aikaa keskustelulle Avaussanat ja session toiminnan esittely Posteriesitykset ) Margarethe Olbertz-Siitonen: Utilizing Conversation Analysis in the study of technologymediated work interaction 2) Salme Korkala: Narratiivinen analyysi tarkasteltaessa johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Keskustelu Kahvitauko ) Janne Niinivaara: Jännittäminen fenomenologisena kokemuksena 4) Sofia Smeds: Fenomenografinen haastattelututkimus: esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä Keskustelu ) Sinikka Kytö: Diskurssianalyysi parisuhteiden tutkimuksessa: Kuinka muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa puhutaan parisuhteesta? 6) Paula Salo: Kontrapuntaalinen analyysi lentokonemiehistön viestinnän tutkimuksessa

2 7) Maija Gerlander: Kehysanalyyttisen ajattelun soveltaminen farmaseuttiasiakasvuorovaikutuksen tarkasteluun Keskustelu (sis. päätössanat) Utilizing Conversation Analysis in the study of technology-mediated work interaction Margarethe Olbertz-Siitonen, FT University of Jyväskylä Though originally developed within the field of sociology, Conversation Analysis is widely applied across disciplines. This is mainly due to CA s general objective to describe the competencies and procedures involved in the production of any type of social interaction (Arminen 1999, 251), which makes it interesting for any research area that is concerned with (aspects of) human sociality. Thus, CA is by now an established approach in psychology, linguistics, educational sciences, etc. as well. However, with its focus on human communication also research in speech communication can benefit from CA, facilitating results that add to or complement previous findings in this field. Based on my own research, my presentation looks at the implementation of CA in the study of technologymediated work interaction, one of the current themes of speech communication. Besides giving a short introduction to CA and its major points I will touch upon several phenomena found in the data, which comprise of authentic remote meetings between co-workers at companies in Finland. I will discuss advantages, but also problems (such as obtaining adequate data) of using CA in this kind of research. Arminen, Ilkka (1999), Conversation Analysis: A quest for order in social interaction and language use. Acta Sociologica 42 (3), Narratiivinen analyysi tarkasteltaessa johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Salme Korkala, FM Jyväskylän yliopisto Johtajien positioitumista ja vuorovaikutussuhteita työyhteisön vaikeissa konflikteissa tarkastelevassa väitöskirjatyössäni olen käyttänyt narratiivista tutkimusotetta. Narratiivinen tutkimus voidaan jaotella kahteen: narratiivien tutkimukseen ja narratiiviseen tutkimukseen. Narratiivien tutkimuksessa tutkimuskohteena ovat kertomukset. Narratiivisessa tutkimuksessa aineistoa tarkastellaan narratiivisen analyysin avulla. Omassa väitöskirjatyössäni nämä tutkimussuunnat yhdistyvät. Narratiivisen analyysin avulla voidaan ymmärtää yksilön vaikeiksi kokemia tapahtumia, kuten konflikteja, sekä erilaisia tunteita, kuten konfliktin osapuolten usein kokemaa turhautumista ja voimattomuutta. Se auttaa ymmärtämään yksilöiden kokemuksia, asenteita, ajatuksia, tunteita sekä erilaisia interpersonaalisiin suhteisiin ja haasteellisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyviä jännitteitä, joita yksilön voi olla vaikea itse tiedostaa tai pukea sanoiksi. Keskeistä narratiivisessa analyysissa on saada kertojan ääni kuuluville. Narratiivisen tutkimuksen avulla ei pyritä paljastamaan historiallista totuutta tai muodostaa kausaalisia suhteita. Sen sijaan tutkimuksen tavoitteena tulee olla selvittää, miten kertoja on tilanteen kokenut. Omassa tutkimuksessani olen hyödyntänyt narratiivisen analyysin työkaluista henkilön positiota kertomuksissa tarkastelevaa metodia ja metafora-analyysia. Tutkimusaineisto muodostuu haastatteluista, jotka on kerätty narratiivista eli kerronnallista haastattelumenetelmää hyödyntäen. Henkilön positioitumista kertomuksissa tarkastelevan metodin avulla olen tarkastellut erityisesti sitä, miten kertoja positioi itsensä suhteessa muihin kertomuksen henkilöihin. Metafora-analyysin avulla puolestaan voidaan paljastaa erilaisia

3 vuorovaikutussuhteeseen liittyviä tekijöitä kuten valtasuhteita. Esityksessä tarkastelen narratiivisen analyysin mahdollisuuksia ja rajoituksia vuorovaikutussuhteiden tarkastelussa. Jännittäminen fenomenologisena kokemuksena Janne Niinivaara, FM Lapin yliopisto Viestintätieteellinen tutkimustraditio jännittämisestä on teoreettisesti monikäsitteellinen, mutta empiirisesti vahvasti kvantitatiivinen. Ilmiötä on perinteisesti lähestytty oirelähtöisesti erilaisia indikaattoreita mittaamalla ja vertailemalla sekä ilmiön yleisyyttä ja haittoja tarkastelemalla. Lähestyn tätä ilmiötä fenomenologisen analyysimenetelmän avulla. Fenomenologinen tieteenfilosofia voidaan nähdä yhtenä kritiikkinä positivistiselle paradigmalle. Jännittämistä on tarkasteltu laajasti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Suomen yliopistoissa on vuosia järjestetty opetusta opiskelijoille, joille jännittäminen on ylivertainen ongelma opintojen suorittamiseen. Käytin fenomenologista analyysiä tarkastelemalla laajaa jännittämisen ilmiötä inhimillisenä kokemuksena. Fenomenologisen analyysin lähtökohta on näiden välittömien kokemusten ymmärtämisessä. Maailma, jossa elämme, on koettavissa, ja siksi todellisuutta tulee ymmärtää kokemusten kautta (Rogers, 1983, 32). Fenomenologisessa mielessä kokemus ilmaisee tapaa olla maailmassa. Fenomenologinen analyysi perustuu teoreettisen tutkimustiedon sulkeistamiseen, intuitioon ja tutkittavan ilmiön reflektoimiseen ja kunnioittamiseen. Analyysissä korostuvat merkitykset ja niiden ymmärtäminen. Tutkijan tulee tunnistaa ja ymmärtää nämä merkitykset ja löytää niiden muodostamat merkityskokonaisuudet. Tutkimukseeni haastattelin 6 yliopisto-opiskelijaa ja 4 yliopisto-opettajaa, jotka olivat osallistuneet jännittämistä kokeville suunnatulle opintojaksolle joko opiskelijana tai opettajana. Lisäksi aineisto koostui 21 opiskelijan oppimistehtävästä. Käytetty menetelmä antoi ilmiölle aiempaa tutkimustietoa laajemman kontekstin, vaikka aineistonhankinnassa keskittyi vain yliopisto-opetukseen. Vuorovaikutuksen tutkimuksessa, fenomenologisella menetelmällä tutkittuna, opiskelijan jännittämisen kokemus saa merkityksellisiä sosiaalisia ja pedagogisia ulottuvuuksia, jotka ovat jääneet varjoon aiemmassa jännittämisen tutkimuksessa. Rogers, M., F. (1983). Sociology, ethnomethodology, and experience. A phenomenological critique. Cambridge University Press. Fenomenografinen haastattelututkimus: esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä Sofia Smeds, FM Helsinki Fenomenografisessa tutkimuksessa analysoidaan empiiristä aineistoa, joka heijastaa muiden ihmisten laadullisesti toisistaan eroavia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Ilmiötä itsessään ei varsinaisesti tutkita, vaan tarkastelun kohteena on ilmiöiden ja ihmisten välinen suhde: käsitykset ja kokemukset (esim. Marton, 1994). Fenomenografiassa ei olla kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset muodostavat tietynlaisia käsityksiä tai kuinka yleisiä nämä käsitykset ovat, vaan tarkoituksena on osoittaa koehenkilöiden käsitysten laadullinen variaatio tietystä ilmiöstä. Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä oli valottaa monitahoista esiintymiskäsitettä kirjallisuuden ja haastattelututkimuksen avulla. Fenomenografisessa haastattelututkimuksessa selvitettiin esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä puheviestinnän ilmiönä ja käsitteenä. Aineisto koostui seitsemän kokeneen esiintymiskouluttajan syvähaastatteluista. Fenomenografinen aineiston analyysi on

4 vaiheittainen ja etenee merkitysyksikköjen etsimisestä ensimmäisen tason ja abstraktimman tason kategorioiden muodostamiseen. Tutkimuksen päätulokseksi muodostuvat kuvauskategoriat, jotka heijastavat joukkoa laadullisesti erilaisia tapoja, joilla tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata, analysoida ja ymmärtää. Tutkimukseni analyysin tuloksena syntyivät kuvauskategoriat esiintymisen toteutuminen, esiintymisen normatiivinen luonne sekä esiintymisen määrittelemätön luonne. Kuvauskategorioihin liittyi kuhunkin kolme alemman tason kategoriaa. Fenomenografiaa on sovellettu pääasiassa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa, josta se on lähtöisin. Vuorovaikutuksen tutkimukseen fenomenografian voidaan nähdä tuovan ainakin kaksi kiinnostavaa ulottuvuutta. Ensinnäkin ihmisten käsitykset ympäristön ilmiöistä heijastuvat heidän käyttäytymiseensä (Marton, 1994), jolloin käsitysten tutkimisella voitaisiin vuorovaikutuksen tutkimisessa saada uutta tietoa ihmisten viestintäkäyttäytymisestä. Toiseksi erilaiset käsitykset kuvaavat paitsi tietyn ihmisjoukon käsityksiä myös ilmiötä itseään (Marton, 1994). Täten fenomenografinen analyysi voisi rikastaa ymmärrystämme ja kykyämme erotella, analysoida ja teoretisoida erilaisia vuorovaikutuksen ilmiöitä ja käsitteitä. Marton, F. (1994). Phenomenography. Teoksessa T. Husén & T. N. Postlethwaite (toim.), The International Encyclopedia of Education, 2. painos. Volume 8. Pergamon. Diskurssianalyysi parisuhteiden tutkimuksessa: Kuinka muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa puhutaan parisuhteesta? Sinikka Kytö, FM Helsinki Diskurssianalyysin avulla tunnistetaan ja nostetaan esille vuorovaikutuksessa tuotettuja merkityksiä ja niiden tuottamisen tapoja. Sosiaalisen konstruktionismin traditioon nojaavassa diskurssianalyysissä todellisuus ymmärretään monimerkityksellisenä, jolloin tiettyä ilmiötä voidaan tuottaa erilaisista näkökulmista ja erilaisin tavoin. Diskurssianalyysia on mahdollista ajatella metodologiana, johon sisältyy teoreettinen orientaatio sekä erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Tässä esityksessä diskurssianalyyttistä tutkimusotetta tarkastellaan analyyttisestä ja merkityksiä eksplikoivasta näkökulmasta. Analyysin kohteena ovat muistisairaiden ihmisten ja heidän puolisoidensa välisestä suhteesta tuotetut sosiokulttuuriset merkitykset, jotka rakentuvat tutkimuksen aineistona olevassa haastattelupuheessa. Haastatteluista neljä on tutkimushaastatteluita, joissa on haastateltu muistisairaiden ihmisten puolisoita. Yhdeksän haastattelua on kerätty aikakausilehdistä ja TV-ohjelmista, ja niissä on haastateltu pariskuntia, joista toinen osapuoli sairastaa muistisairautta. Analyysi on suoritettu aineistolähtöisesti soveltamalla ajatusta kulttuurin jatkuvasti rakentuvista kehistä (Juhila 1999). Tuloksena aineistosta on tunnistettu kuusi suhdetta merkityksellistävää diskurssia, jotka jaoteltiin kolmeen yläkategoriaan interpersonaalisiksi ideologioiksi. Diskurssianalyysin tulokset antavat viitteitä parisuhteiden merkitysten moniulotteisuudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta, muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden välisen suhteen jännitteisestä luonteesta sekä viestinnän merkityksestä suhteen rakentumiselle ja olemassa ololle. Diskurssianalyysin aineistolähtöisyys mahdollistaa vuorovaikutuksessa tuotettavien merkitysten syvällisen ymmärryksen. Analyysimenetelmää käytettäessä ja sillä tuotettuja tuloksia arvioitaessa on huomioitava tulkinnallisen tiedonintressin tavoitteet sekä tutkijan vaikutus diskurssien tuottamiseen. Juhila, K. (1999) Kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät. Tilanteisesta kulttuuriseen kontekstiin. Teoksessa A. Jokinen, K. Juhila & E. Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino.

5 Kontrapuntaalinen analyysi lentokonemiehistön viestinnän tutkimuksessa Paula Salo, FM Helsinki Relationaalisen dialektiikan teorian (Baxter 2011) mukaan merkitykset ja koko sosiaalinen todellisuutemme muodostuvat erilaisten toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpaillessa keskenään. Diskurssit ovat harvoin tasa-arvoisessa asemassa. Toiset diskurssit ovat etualalla ja toiset marginaalisempia. Relationaalisen dialektiikan teoriaan liittyvä kontrapuntaalinen analyysi on diskurssianalyysiä, jonka avulla tunnistetaan puheessa esiintyviä diskursseja ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, miten merkitykset syntyvät niiden välisessä kamppailussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lentäjien ja matkustamohenkilökunnan välistä viestintää, jolla on tärkeä tehtävä lentoturvallisuuden rakentumisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli kontrapuntaalisen analyysin avulla tunnistaa ja nimetä lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa esiintyviä diskursseja sekä tarkastella sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään. Tutkimusaineisto kerättiin yksilö- ja parihaastatteluina (n=14). Lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa kilpailevia diskursseja olivat ennustettavuus ja yllätyksellisyys, yksi ja kaksi miehistöä sekä ideaali ja todellinen. Ideaalin ja todellisen välinen diskursiivinen kamppailu muodosti eräänlaisen näyttämön, jolla muut diskurssit kilpailivat. Ennustettavuuden ja yllätyksellisyyden välinen kamppailu ilmeni erilaisten miehistönjäsenten toimiessa samanlaisina pysyvillä työskentelypositioilla sekä epävirallisen ja virallisen viestinnän välisessä vaihtelussa lennon aikana. Yhden ja kahden miehistön välinen diskursiivinen kamppailu esiintyi tasa-arvon ja hierarkian sekä tehokkuuden ja kohteliaisuuden välisessä diskursiivisessa kilpailussa. Kontrapuntaalisen analyysin avulla viestinnässä esiintyviä diskursseja voidaan tehdä näkyviksi ja näin lisätä ymmärrystä siitä, miten niiden välinen kilpailu luo merkityksiä, miten niitä ylläpidetään vuorovaikutuksessa ja mitä vaikutusta niiden kamppailulla on käytännön toimintaan ja vuorovaikutussuhteisiin. Baxter, L. (2011). Voicing relationships: A dialogic perspective. Thousand Oaks, CA: Sage. Kehysanalyyttisen ajattelun soveltaminen farmaseutti-asiakasvuorovaikutuksen tarkasteluun Maija Gerlander, FT Tampereen yliopisto Farmaseutin ja asiakkaan välisen suhteen monitahoisuus ja ristiriitaisuus on nostettu toistuvasti esiin aikaisemmassa tutkimuksessa. Niiden on nähty kumpuavan erityisesti autonomisuuden ja riippuvaisuuden välisestä jännite, jota tuottaa kuluttamisen ja hoitamisen välinen tematiikka. Vaikka farmaseuttiasiakassuhteen merkitys tunnistetaan, kuitenkin empiiristä tarkastelua farmaseutti-asiakassuhteesta ja sen toteutumisesta vuorovaikutuksessa on niukasti. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja kuvata farmaseutti-asiakassuhteen viestinnällistä moni-ilmeisyyttä ja jännitteisyyttä. Tarkastelun kohteena on siis toimijoiden yhteinen toiminta, ei farmaseutin ja asiakkaan viestintäkäyttäytyminen erikseen nähtynä. Teoreettisesti ja analyyttisesti tutkimus pohjaa vuorovaikutuskehyksen (interactive frames) ja asettautumisen (alignment) käsitteisiin (ks. Goffman 1981) sekä positiointiin (Davis & Harre 1990). Asettautumisen ajatuksellinen lähtökohta on Goffmanin jalansija (footing)-käsitteessä. Yleisempänä teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa tukeuduttiin relationaalisen dialektiikan/kilpailevien diskurssien (Baxter 2010) teoreettiseen viitekehykseen.

6 Tutkimusaineisto koostuu 28 äänitallennetusta apteekin itsehoitotilanteesta, jotka transkriboitiin keskustelunanalyyttisen tutkimuksen käytänteitä soveltaen. Kehysten tarkastelussa huomiota kiinnitettiin orientaatioon vuorovaikutuksessa, vuorovaikutuksen rakenteeseen (esim. kontrollointi), kysymis- ja puhuttelukäytänteisiin. Analyysin pohjalta jäsennettiin viisi erilaista vuorovaikutussuhteen kehystä (palvelu-, opastus-, ohjaus-, medikaalinen- ja henkilökohtainen kehys), joiden ilmenemistä ja vaihtelua vuorovaikutuksessa kuvatiin. Kehysten välistä dynamiikkaa analysoitiin kiinnittämällä huomiota haastamista, arvioimista ja torjumista ilmentäviin diskursiivisiin markkereihin ja keinoihin. Davies, B. & Harré, R. (1990). Positioning: The discursive production of selves. Journal for the Theory of Social Behavior, 20, Goffman, E. (1981). Forms of Talk. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.