Työryhmä 3 : Pakkopullasta osaamisen ytimeen Korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitys, nykytila ja tulevaisuus...

Transkriptio

1 1 Puheviestinnän päivät Jyväskylä Kaikki työryhmäkuvaukset ja esitelmätiedot Työryhmä 1: Työelämän vuorovaikutus... 2 Vuorovaikutuksen rakenteet sairaalajohtoryhmän kokouksissa... 3 Kokemusta purkavan tunnepuheen merkitys muutosprosessissa... 4 Työn koordinointi sairaalan osastopalavereiden vuorovaikutuksessa... 4 Palautteen monimerkityksisyys johtaja-alaissuhteessa... 4 Yksityisyyden hallinta työpaikan vuorovaikutussuhteissa... 5 Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksesta... 6 Leena Mikkola: Kahvikuppi ratkaisee - Käsityksiä työyhteisön rajapinnoista... 6 Viestintäammattilaisen rooli organisaation päätöksenteossa... 7 Identifikaatio vuorovaikutusilmiönä työyhteisön ryhmissä... 8 Johtajien positioihin liittyvä valta työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa... 8 (Poliisin) ammatillinen vuorovaikutus konfliktitilanteissa... 9 Työryhmä 2: Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa Utilizing Conversation Analysis in the study of technology-mediated work interaction Narratiivinen analyysi tarkasteltaessa johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Jännittäminen fenomenologisena kokemuksena Fenomenografinen haastattelututkimus: esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä Diskurssianalyysi parisuhteiden tutkimuksessa: Kuinka muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa puhutaan parisuhteesta? Kontrapuntaalinen analyysi lentokonemiehistön viestinnän tutkimuksessa Kehysanalyyttisen ajattelun soveltaminen farmaseutti-asiakasvuorovaikutuksen tarkasteluun Työryhmä 3 : Pakkopullasta osaamisen ytimeen Korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitys, nykytila ja tulevaisuus Työryhmä 4 : Jotakin uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua kriittinen työpaja viestinnän käsitteistä ja teoreettisista jalansijoista Sekaisin suhteesta ja vuorovaikutuksesta Avauksia kontekstin käsitteeseen puheviestinnän tutkimuksessa Generatiivinen vuorovaikutustyö ja sen hyödynnettävyys ihmistyön teoriaperustan modernisoinnissa Kokemuksellisesti merkitykselliset tapahtumat vuorovaikutuksen kehyksessä Tiedon ja taidon suhde vuorovaikutusosaamisessa Goffmanin jäljillä... 19

2 2 Työryhmä 5 : Vuorovaikutus työelämän hajautetuissa ryhmissä ja tiimeissä Tehtävät ja niihin liittyvät vuorovaikutuskaavat virtuaalitiimin tapaamisissa Yhteinen vuorovaikutusosaaminen työelämän tiimeissä Sequential disarray in technology-mediated institutional talk Sharing Cultural Knowledge at Work: A Study of Chat Interactions of an Internationally Dispersed Team. 22 Jaettu johtaminen työelämän hajautetuissa tiimeissä Työryhmä 6 : Vuorovaikutus ja oppiminen ActionTrack-mobiilisovellus vuorovaikutuksen apuvälineenä Simulaatioharjoituksen purkukeskustelu hoitotieteen vuorovaikutuskoulutuksessa oppimiskokemusten narratiivinen analyysi Kokemuksellisesti merkittävät oppimiskokemukset vuorovaikutusosaamisen kehittymisessä Työryhmä 1: Työelämän vuorovaikutus Puheenjohtajat: YTM Aija Logren, Tampereen yliopisto FT Leena Mikkola, Jyväskylän yliopisto Työelämä rakentuu vuorovaikutuksen varaan ja sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Työelämän tilanteissa vuorovaikutus voidaan nähdä areenana, jossa erilaiset sosiaaliset ja institutionaaliset suhteet, roolit, tavoitteet ja toimintatavat toteutuvat ammattilaisten kesken sekä asiakkaiden kanssa. Työelämän vuorovaikutusta voidaan tarkastella myös työyhteisön vuorovaikutussuhteista, vuorovaikutusprosesseista ja vuorovaikutuskäytänteistä käsin. Työryhmässä tarkastellaan vuorovaikutusta työn, työyhteisön ja työelämän konteksteissa. Tutkimukseen perustuva tieto vuorovaikutuksesta ja sen säännönmukaisuuksista auttaa arvioimaan työelämätilanteita ja löytämään niissä ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Työryhmässä tarkastellaan työelämän vuorovaikutusta 1) sosiaalitieteelliseen tutkimukseen perustuvista näkökulmista käsin: lähtökohtana on vuorovaikutuksen tarkastelu toimintana. Puheenvuoroissa analysoidaan vuorovaikutusilmiöitä muun muassa valtaan, tietoon ja emootioihin liittyvien käsitteiden ja teorioiden avulla 2) työelämän interpersonaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta: lähestymistapana ovat vuorovaikutuksen dynamiikka ja interpersonaaliset ilmiöt sekä vuorovaikutussuhteet ja vuorovaikutuksen rakentuminen suhdetasolla 3) työelämän organisaatioiden näkökulmasta: tarkastelukohteena on työryhmien ja tiimien vuorovaikutus sekä työorganisaatioiden rakentuminen ja rakenteistuminen.

3 3 Perjantai klo Tomi Laapotti: Vuorovaikutuksen rakenteet sairaalajohtoryhmän kokouksissa Aija Logren: Kokemusta purkavan tunnepuheen merkitys muutosprosessissa Eveliina Pennanen: Työn koordinointi sairaalan osastopalavereiden vuorovaikutuksessa Perjantai klo Inkeri Roos-Cabrera: Palautteen monimerkityksisyys johtaja-alaissuhteessa Hanna Kinnunen: Yksityisyyden hallinta työpaikan vuorovaikutussuhteissa Tuija Sivonen: Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksesta Leena Mikkola: Kahvikuppi ratkaisee - Käsityksiä työyhteisön rajapinnoista Lauantai klo Markus Mykkänen & Marita Vos: Viestintäammattilaisen rooli organisaation päätöksenteossa Hannele Välipakka: Identifikaatio vuorovaikutusilmiönä työyhteisön ryhmissä Salme Korkala: Johtajien positioihin liittyvä valta työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Johanna Järvelin-Suomela: (Poliisin) ammatillinen vuorovaikutus konfliktitilanteissa Vuorovaikutuksen rakenteet sairaalajohtoryhmän kokouksissa Tomi Laapotti Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Sairaalat ovat kompleksisia organisaatioita, jotka rakentuvat hyvin erilaisista toimialueista ja joilla on vahva hierarkkinen hallinto- ja johtamisperinne. Yhden sairaalan sisällä eri vastuu- ja toimialueyksiköiden välisissä toimintatavoissa ja vuorovaikutuskäytänteissä voi olla merkittäviä eroavaisuuksia, jolloin yksiköiden välille voi syntyä yhteistyötä haittaavia rajapintoja. Näiden rajapintojen rakentumisen ja ylläpidon ymmärtäminen on tärkeää esimerkiksi tiedonkulun, tehokkuuden ja potilasturvallisuuden parantamisen kannalta. Esiteltävän tapaustutkimuksen tavoitteena on ymmärtää toimialuetason johtoryhmän kokousvuorovaikutuksen rakenteita strukturaatioteoreettisesta näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on kuvata kokoustilanteen dynaamista riippuvuussuhdetta organisaatiotodellisuuteen, ja kuinka tätä todennetaan vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen tavoitteisiin vastataan tarkastelemalla havainnointiaineistosta millainen ryhmän viestintäverkosto on, miten ryhmän jäsenten edustukselliset roolit vaikuttavat kokousvuorovaikutukseen sekä miten ryhmä vahvistaa tai uudelleenmäärittelee kokousvuorovaikutusta sääteleviä rakenteita vuorovaikutuksessa. Haastatteluaineistosta tarkastellaan, millaisena ryhmän jäsenet itse kokevat kokouksissa käydyn keskustelun ja sen myötä kokousten merkityksen. Esityksessä pohditaan tutkimuksen tulosten käytännön sovelluksia ja lisäksi strukturaatioteoreettisen pienryhmien tutkimuksen metodologisia haasteita.

4 4 Kokemusta purkavan tunnepuheen merkitys muutosprosessissa Aija Logren Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Yksilö voi toimia muutosagenttina työyhteisössään kyseenalaistamalla totuttua toimintakulttuuria ja tarjoamalla tilalle uudenlaisia toimintatapoja. Muutosagentin asema voi kuitenkin olla sosiaalisesti ongelmallinen, ja sen omaksi ottamiseen voi liittyä ambivalenssia. Puheenvuorossa tarkastelen, miten työyhteisön alkoholikulttuuria koskeva muutostarve syntyy ryhmäkeskusteluissa, ja miten osapuolet hahmottavat mahdollisuutensa toimia ja vaikuttaa omassa työyhteisössään. Eri tavoin ongelmallisista, rajoittuneista toimija-asemista siirrytään vähitellen kohti muutosagentin asemaa, ja tässä prosessissa keskeistä on tunnepitoinen kokemusta purkava puhe. Toisaalta se tuottaa rajoittuneita toimija-asemia, mutta toisaalta sen funktiona on tunteiden ja niiden merkityksen reflektointi. Sekä myönteisten että kielteisten kokemusten purkaminen ryhmän tuella voi edesauttaa uusien toimintatapojen ja -keinojen omaksumista ja rohkaista niiden aktiiviseen käyttöön työyhteisössä. Työn koordinointi sairaalan osastopalavereiden vuorovaikutuksessa Eveliina Pennanen Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Työn suunnittelu ja koordinointi kytkeytyvät keskeisesti työn suorittamiseen ja sen laadun varmistamiseen, ja työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä on yksi hyvinvoivan työyhteisön ulottuvuuksista. Sairaalaorganisaatioissa osastopalaverit ovat merkittävässä asemassa työyhteisön yhteisessä työn suunnittelussa ja koordinoinnissa. Osastopalaverit ovat usein ainoita organisaation järjestämiä ryhmätilanteita, joissa hoitohenkilöstö kokoontuu säännöllisesti yhdessä lähijohtajiensa kanssa koordinoimaan, organisoimaan ja reflektoimaan työtään. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää, miten työtä koordinoidaan sairaalan osastopalavereiden vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta havainnoidusta ja tallennetusta sairaalan osastopalaverista erään suomalaissairaalan yhdeltä toimialueelta. Aineisto kerättiin osana Sairaalatyöyhteisön työhyvinvointia edistävät vuorovaikutuskäytänteet -tutkimushanketta (TSR ). Laadullisen vuorovaikutusprosessin analyysin avulla aineistosta analysoitiin aineistolähtöisesti ne vuorovaikutusepisodit, joissa työtä koordinoidaan eli työtä suunnitellaan tai työstä, työtehtävistä ja työssä tapahtuneista tai tapahtuvista teemoista keskustellaan. Alustavat tulokset osoittavat, että työn koordinointi sairaalan osastopalavereissa muodostuu esimerkiksi tiedon jäsentämisen ja yhteisöllisyyden rakentamisen prosesseista; työtä koordinoitaessa muodostetaan niin yhteistä ymmärrystä neuvottelemalla organisaation antamista toimintaohjeista kuin ylläpidetään ryhmään kuulumista esimerkiksi osoittamalla tukea haastavasta työtilanteesta kertovalle kollegalle. Osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitajat johtavat työn koordinointia osastopalavereissa. Esityksessä pohditaan myös osastopalavereiden vuorovaikutuksen merkitystä sairaalatyöyhteisössä sekä keskustellaan tutkimuksen käytännön sovellusmahdollisuuksista. Palautteen monimerkityksisyys johtaja-alaissuhteessa Inkeri Roos-Cabrera Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos

5 5 Palaute on keskeinen työelämän ilmiö, jota pidetään hyödyllisenä niin yksilön kuin organisaationkin kannalta. Toimiva palautekulttuuri auttaa työyhteisöä kehittämään toimintaansa sekä tukee henkilöstön oppimista ja työssä onnistumista. Työelämässä palaute kytkeytyy mm. johtamisen kehittämiseen sekä suorituksen ja osaamisen johtamiseen. Palautteen on katsottu olevan yhteydessä myös päätöksenteon onnistumiseen, luovan työn tuloksellisuuteen, työmotivaatioon, työhyvinvointiin, muutoksiin sopeutumiseen ja organisaation kilpailukykyyn. Työyhteisöissä pidetään usein tärkeänä sitä, että sekä johtajat että työntekijät saavat palautetta työstään. Työelämässä palautteella tarkoitetaan yleensä työn tuloksista, työprosessista, työskentelytavoista tai käyttäytymisestä saatavaa, arviointia sisältävää tietoa. Puheviestintätieteessä työelämän palautetta on tutkittu vähän eikä käsitettä ole juurikaan määritelty vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta. Puheviestinnän tutkimuksessa käsitteellä palaute on ollut pitkään varsin erilainen merkitys kuin työelämän palautteella. Muilla tieteenaloilla työelämän palautetta on tutkittu jo 1960-luvulta lähtien. Valtaosa palautetta käsittelevistä tutkimuksista on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin, pääosin kyselylomaketutkimuksina. Suuresta tutkimusmäärästä huolimatta itse palautteen käsitteestä on käyty hyvin vähän keskustelua työelämän tutkijoiden keskuudessa. Palautetta on pidetty ikään kuin itsestään selvänä ilmiönä ja käsitteen määrittely on ollut puutteellista. Palaute ei kuitenkaan ole ongelmaton ja yksiselitteinen käsite vaan palautteella on työelämässä monenlaisia, osittain toisistaan poikkeavia merkityksiä. Esitelmän tavoitteena on tuoda esiin palautteen monimerkityksisyys johtaja-alaissuhteessa. Esitelmä perustuu tekeillä olevaan laadulliseen väitöskirjatutkimukseen. Tutkimusta varten haastateltiin hajautetuissa organisaatioissa työskenteleviä johtajia ja työntekijöitä (N=30). Esitelmässä kuvataan ja jäsennetään johtajien ja työntekijöiden kokemuksia ja käsityksiä palautteesta. Tarkastelun kohteena on se, millaisia merkityksiä johtajat ja työntekijät itse palautteelle antavat. Tähän mennessä palautetta ei ole juurikaan tutkittu laadullisin menetelmin eikä johtajien ja työntekijöiden ääni ole päässyt esiin. Esitelmässä pohditaan lisäksi sitä, miten johtajien ja työntekijöiden roolit palautteen antajina ja vastaanottajina ovat muuttuneet erilaisten työelämän muutosten myötä. Palaute on kontekstuaalinen ilmiö ja mm. yksilön työtehtävien luonne, työympäristön kompleksisuus sekä johtaja-alaissuhteen rakenne ja laatu ovat yhteydessä palautteeseen ja siihen, millaisia merkityksiä palautteelle annetaan. Yksityisyyden hallinta työpaikan vuorovaikutussuhteissa Hanna Kinnunen Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Työelämä ja sen vaatimukset ovat jatkuvassa murroksessa: esimerkiksi yhteiskunnassamme jo pitkään jatkunut epävarma taloudellinen tilanne vaikuttaa osaltaan sekä yksilöiden kokemiin paineisiin työn jatkuvuudesta, työurien kestoon ja laajemmassa kuvassa koko työelämän rakenteisiin. Tämän päivän organisaatioissa tehtävä työ on yhä enenevissä määrin tietotyötä eli työtä, jonka lisäarvo syntyy luomalla uutta sekä yhdistelemällä vanhaa tietoa. Tietotyön symbolisuuden ja ihmiskeskeisyyden vuoksi myös viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys kasvaa organisaatioissa jatkuvasti. Vuorovaikutussuhteet puolestaan välittävät tietoa yksilön ja organisaation välisestä suhteesta sekä auttavat ymmärtämään organisaatioiden kompleksista toimintaa. Puheenvuorossa tarkastellaan työpaikan vuorovaikutussuhteen keskeisiä ominaispiirteitä. Ihmiset rakentavat työpaikallaan interpersonaalisia suhteita useilla eri tasoilla: niin esimies-alaissuhteita kuin hierarkkisesti tasavertaisia, kollegiaalisia suhteita. Työpaikan vuorovaikutussuhteiden ominaispiirteet voivat vaihdella niin suhteessa koetun vallan jakautumisesta, työtehtävien sisällöstä kuin suhteen sosiaalisesta historiasta riippuen. Keskiössä ovat ihmisten käsitykset ja kokemukset siitä, miten työpaikan vuorovaikutussuhteen dynamiikka rakentuu.

6 6 Laadullisen aineiston tulokset antavat viitteitä siitä, että yksityisyyden hallinta on keskeinen työpaikan vuorovaikutussuhteen dynamiikan rakentaja. Se, mikä suhteen kummallekin osapuolelle on yksityistä ja millaisia rajoja osapuolien välille vedetään, on yksilöllistä jokaisessa suhteessa. Merkittävä tekijä on myös konteksti, jossa työpaikan suhde toteutuu: työn kuva, työpaikka ja työyhteisö luovat edellytyksiä sekä haastavat suhteita sekä niissä toimivia ihmisiä ainutlaatuisella tavalla, jota ei voi suoraan verrata esimerkiksi intiimien vuorovaikutussuhteiden ominaispiirteisiin. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen sekä tulkinnallinen ja sen tulokset perustuvat teemahaastatteluaineistoon. Puheenvuoroni keskittyy tarkastelemaan työpaikan vuorovaikutussuhteen dynamiikan rakentumista kollegiaalisessa eli kahden työntekijän jakamassa interpersonaalisessa suhteessa. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksesta Tuija Sivonen Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Julkisella sektorilla terveydenhuollon organisaatioissa henkilökunnan rekrytointi, niin lääkäreiden kuin sairaanhoitajien, on haastavaa. Työyhteisöjen on oltava kannustavia, kiinnostavia ja ilmapiiriltään houkuttavia, jotta tulevaisuudessakin saadaan pätevää ja motivoitunutta henkilökuntaa. Koulutukseen liittyvillä harjoittelujaksoilla syntyvät kokemukset vaikuttavat siihen, millaisia odotuksia tulevaisuuden työhön kohdentuu ja millaiseksi käsitykset tulevaisuuden työpaikan vuorovaikutuksesta muotoutuvat. Tässä esitelmässä tarkastellaan sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksesta. Tavoitteena on kuvata, millaisia kokemuksia sairaanhoitajaopiskelijoilla on sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksesta käytännön harjoittelujaksoilla? Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää sairaanhoitajaopiskelijaa. Haastateltavat olivat toisen, kolmannen ja neljännen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita, joilla oli takanaan yhdestä yhteentoista käytännön harjoittelujaksoa. Aineistonkeruumenetelmänä oli avoin yksilöhaastattelu. Aineisto analysointiin teemoittelemalla, teoriaohjaavuus kuvaa analyysin lähtökohtia. Tulosten mukaan sairaanhoitajaopiskelijat kokevat sairaalat hierarkkisiksi organisaatioiksi, jossa ammatti on määräävin tekijä hierarkiaan sijoittumisessa. Muita tekijöitä opiskelijoiden mielestä ovat työkokemus, ammattitaito ja persoonallisuuden piirteet. Sairaalaorganisaatiossa heillä itsellään on selkeä opiskelijan rooli, joka pitää sisällään ulkopuolisen tarkkailijan, oppijan, uuden tiedon tuojan ja huomaamattoman roolin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden merkittävimpiä vuorovaikutussuhteita sairaalatyöyhteisössä ovat vertaissuhteet toisiin opiskelijoihin ja suhde ohjaajaan. Myös osastonhoitajaan muodostuu usein merkityksellinen vuorovaikutussuhde. Suhteet opiskelijakavereihin ovat tärkeitä vertaissuhteita, koska niissä sairaanhoitajaopiskelijat kokevat ymmärretyksi tulemista ja saavat tukea. Vuorovaikutussuhde ohjaajaan korostuu erityisesti loppuvaiheen pidemmillä harjoittelujaksoilla. Keskeisimpiä kokemukseen vaikuttavia tekijöitä ovat luottamus, palaute, tuki ja motivaatio. Johtopäätöksenä voi todeta, että sairaanhoitajaopiskelijat tarvitsevat tukea ja luottamusta sekä palautetta positiivisen ammatti-identiteetin rakentumiseksi. Työyhteisön yhteisyyttä edistävä ja ylläpitävä vuorovaikutus auttaa sairaanhoitajaa identifioitumaan organisaatioon ja ammattiin. Sairaanhoitajien käytännön harjoittelujaksoilla olisi tästä syystä tärkeää ottaa heidät työyhteisön jäseneksi ja mukaan kokonaisvaltaisesti työyhteisön vuorovaikutukseen. Näin vahvistetaan sairaanhoitajaopiskelijoiden ammattiidentiteettiä ja alalle sitoutumista. Leena Mikkola: Kahvikuppi ratkaisee - Käsityksiä työyhteisön rajapinnoista Leena Mikkola

7 7 Jyväskylän yliopisto Työyhteisöllä on tärkeä merkitys työlle, työn tekemiselle ja työhyvinvoinnille. Käsitteenä työyhteisö viittaa moninaiseen ja dynaamiseen konstruktioon, jota neuvottelemme ja ylläpidämme vuorovaikutuksessa. Työyhteisön perusta on organisaatiotason rakenteissa, joita työntekijöiden keskinäinen vuorovaikutus rakentaa, uusintaa ja muokkaa. Vuorovaikutuksessa syntyy myös useita erilaisia tapoja hahmottaa työyhteisö ja nämä tavat puolestaan ohjaavat sanomien rakentamista ja sanomien tulkintaa. Tässä esitelmässä tarkastellaan sairaalatyöyhteisön työntekijöiden merkityksenantoja työyhteisölle ja työyhteisön rajoille. Tutkimusaineistona on haastatteluaineisto, joka on kerätty yhdestä keskussairaalan työyksiköstä. Lähestymistapana on tapaustutkimus, jossa pyritään ymmärtämään yhden työyhteisön merkityksenantojen moninaisuutta. Haastateltavat edustavat useita erilaisia koulutustaustoja ja tehtävänkuvia. Vaikka työyhteisökäsityksissä näkyvät erityisesti professio- ja hierarkiaperusteiset merkityksenannot, on sairaalatyöyhteisölle tyypillistä myös moniroolisuus, joka syntyy hallinnollisista tehtävistä ja edustuksellisuudesta. Organisaatiotasolla sairaala ymmärretään sekä arvoyhteisöksi että työnantajaksi. Rajapintojen tarkastelu nostaa esille niitä kohtia, joissa vuorovaikutus on jännitteistä ja joissa neuvotellaan työntekijöiden keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. Nämä tilanteet ovat niitä, joissa perustyötä toteutetaan, mutta myös niitä, joissa ollaan ensisijassa työyhteisön jäseninä suhteessa toisiin. Esitelmässä pohditaan tulosten soveltamista lähijohtajan työssä. Viestintäammattilaisen rooli organisaation päätöksenteossa Markus Mykkänen & Marita Vos Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Viestintäammattilaisten rooli organisaatioille yleisesti on tunnettu, mutta tuen antamista päätösprosesseissa tutkittu lähinnä vain normatiivisista lähtökohdista. Ammattilaisen rooli päätöksentekoon osallistumisessa ja sen tukemisessa on edelleen hämärä vaikka ammattilaisten tehtäväkenttä on vuosi vuodelta laajentunut viestinnän muutoksien ja työn määrän kasvamisen myötä ja organisaatiot yhä enemmän odottavat tukea viestintäammattilaisilta. Tämä tutkimus luo ymmärrystä millaisissa rooleissa organisaatioiden viestintähenkilöstö osallistuu päätöksenteon tukemiseen. Se kuvaa myös millaisia viestinnällisiä prosesseja ja vuorovaikutustilanteita ammattilaiset käyttävät tuen antamisessa. Tulokset pohjautuvat syksyllä 2012 tehtyyn laajaan yhteisöviestinnän alan kirjallisuuskatsaukseen. Katsauksessa käytiin läpi lähes 1300 tieteellisiä artikkeleita vuodesta 2002 vuoden 2012 lokakuun loppuun. Lähemmässä tarkastelussa 38 artikkelia analysoitiin systemaattisesti. Tulokset tunnistavat neljä erityistä roolia, kuinka viestintähenkilöstö osallistuu päätöksenteon tukemiseen. Ammattilaisten odotetaan tukevan ja vaikuttavan päätöksentekoon neuvonantajan, osallistujan, mahdollistajan sekä viestijän rooleissa. Neuvonantajan roolissa toimiminen keskittyy päätöksenteon erityisiin tilanteisiin, kuten yhteiskuntavastuullisuuden tekemisen vuorovaikutteisemmaksi. Osallistujan roolissa vuorovaikutus keskittyy viestinnällisen prosessin parantamiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen. Mahdollistajan roolissa ammattilainen pyrkii helpottamaan prosessin teknisiä osa-alueita sekä sisäisen ja ulkoisen dialogin lisäämiseen. Perinteisemmässä viestijän roolissa ammattilaiset toimivat päätöksien luotettavina, legimitoituina ääninä sekä ymmärryksen rakentajina muulle organisaatiolle. Tutkimus visualisoi tulokset niin kutsuttuun päätöksenteon pyörämalliin. Mallin tarkoituksena on antaa käytännön ammattilaisille työkalu, jossa organisaatioiden viestintäprosesseja ja vuorovaikutustilanteita voidaan analysoida roolien näkökulmasta. Tulokset mahdollistavat myös viestinnän parissa työskenteleville

8 8 mahdollisuuden reflektoida omaa rooliaan organisaatioidensa päätöksenteossa. Ne antavat myös mahdollisuuden tunnistaa tarkemmin millaista tukea organisaatio toivoo ja millaista on hyvä antaa erilaisissa päätöksenteon ja viestinnän tilanteissa. Päätöksenteon tukeminen vaatii myös erilaisia taitoja ja kykyjä, jolloin tutkimuksen tulosten myötä ammattilaiset sekä alaa opiskelevat, voivat reflektoida omaa osaamistaan tuen eri tilanteisiin, sillä yksi päätösprosessi voi vaatia useita rooleja. Identifikaatio vuorovaikutusilmiönä työyhteisön ryhmissä Hannele Välipakka Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Työelämään liittyy vahvasti erilaiset ryhmät ja niiden jäsenenä toimiminen. Organisaation jäsen voi kokea kuuluvansa samanaikaisesti niin työyhteisöönsä, osastoonsa, ammattiryhmäänsä ja omaan tiimiinsä. Toisaalta myös esimerkiksi organisaation jäsenten ikä, sukupuoli ja kulttuuri voivat toimia identifioitumisen kohteena. Erilaiset työyhteisön ryhmät ja niihin koettu kuuluminen ovat tärkeitä esimerkiksi työntekijöiden hyvinvoinnin, työmotivaation ja organisaatioon sitoutumisen näkökulmasta. Samalla vahva ryhmään kuuluminen ja ryhmien tarkat rajat voivat myös luoda erilaisia sisä- ja ulkoryhmiä, jotka voivat omalta osaltaan haitata esimerkiksi ryhmien välistä yhteistyötä sekä luoda syrjintää työyhteisössä. Esityksessä pohditaan työyhteisön ryhmiin identifioitumisen moniulotteisuutta, kontekstisidonnaisuutta. Esityksessä tarkastellaan identifikaatiota erityisesti vuorovaikutusilmiönä ja näkökulmana on, että ryhmiin kuuluminen rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aihetta lähestytään havainnointiaineiston avulla, ja työyhteisön ryhmiin identifioitumista tarkastellaan erityisesti kokousten vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokoustyöryhmän jäsenillä on useita ryhmiin identifioitumisen kohteita työyhteisössään samanaikaisesti. Tutkimuksessa tarkastellun työryhmän kokouksissa on havaittavissa erilaisia identifioitumisen tasoja ja kohteita, jotka heijastuvat ryhmän jäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Työryhmän jäsenet näyttäisivät identifioituvan niin organisaatioon, toimialueeseen kuin työyksikköön, mutta erityisesti omaan työyksikköön kuuluminen ja sen näkyminen työryhmän jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa nousee esiin kyseisestä tutkimusaineistosta. Esityksessä tullaan pohtimaan, kuinka moninaiset ja samanaikaiset identifikaatiot työyhteisössä vaikuttavat organisaation toimintaan sekä millaisia haasteita ne voivat luoda johtamiselle. Johtajien positioihin liittyvä valta työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Salme Korkala Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos Kaikissa työyhteisöissä ilmenee erilaisia konflikteja, joista osa kehittyy vaikeiksi konflikteiksi. Johtajien kohtaamat konfliktit ovat pääsääntöisesti pitkäkestoisia suhdetason konflikteja, joita on jo useaan otteeseen yritetty ratkaista hierarkian alemmilla portailla. Johtajat voivat myös itse olla vaikeiden konfliktien osapuolina. Vaikeiden konfliktien hallinta sitoo organisaatiossa paljon resursseja. Ponnisteluista huolimatta ne tuottavat useimmiten kuitenkin vain negatiivisia seuraamuksia. Konfliktinhallinnan onnistumisen kannalta keskeistä on johtajan kyky vaikuttaa konfliktiosapuolten vuorovaikutussuhteisiin ja motivoida heitä osallistumaan konfliktinhallintaan. Johtajille eräs suurimmista haasteista konfliktinhallinnassa on vallan käyttäminen: johtajan on puututtava konfliktiin, mikä edellyttää vallan käyttöä, mutta vallan käyttäminen synnyttää usein vastustusta ja kaunaa heissä, joita kohtaan valtaa on käytetty. Johtajan olisi myös onnistuttava luomaan positiivisia tunteita alaisissaan ja häivyttämään heidän

9 9 kielteisiä tunteitaan. Työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa tämä on erittäin haasteellista osapuolten tulehtuneiden vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Esitelmässä tarkastellaan organisaation ylimpiä johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa positioiden ja vallan näkökulmasta. Valtaa pidetään interpersonaalisille suhteille perustuvana jännitteenä, joka ilmenee vuorovaikutuksessa ja joka vaikuttaa siihen, miten yksilö pystyy vaikuttamaan muihin. Positiot puolestaan ovat relationaalisia, väliaikaisia ja tilannesidonnaisia oikeuksien, velvollisuuksien ja velvoitteiden ryppäitä, jotka määrittelevät, mikä on yksilölle mahdollista ja sosiaalisesti hyväksyttävää toimintaa ilman, että toiminnasta seuraa rangaistus. Henkilön positio kuvastaa, millaisia mahdollisuuksia tai velvollisuuksia yksilöllä puhua, tehdä tai ajatella tietyssä tilanteessa. Näin ollen yksilön toiminta kuvastaa hänen senhetkistä positiotaan paremmin kuin hänen virallinen asemansa esimerkiksi organisaation hierarkiassa. Esityksessä etsitään vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaista valtaa johtajien kuvaamiin positioihin liittyy? 2) Millaista valtaa johtajat käyttävät ja millaista valtaa johtajia kohtaan käytetään? Esitystä varten on analysoitu seitsemän organisaation ylimmän johtajan haastattelua. Analyysissa on hyödynnetty henkilöiden positioita kertomuksissa analysoivaa menetelmää. (Poliisin) ammatillinen vuorovaikutus konfliktitilanteissa Johanna Järvelin-Suomela Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö Poliisien ja muiden haastavaa asiakastyötä tekevien asiantuntijoiden työn ja koulutuksen kehittämisessä tarvitaan tutkittua tietoa siitä, miten ammattilainen hoitaa työssä eteen tulevia konfliktitilanteita. Osaavalla konfliktinhallinnalla on merkitystä työhyvinvointiin, joten tutkimuksen arvona voidaan pitää myös työssäjaksamisen lisääntymistä, joka vaikuttaa työn laatuun ja koko organisaatioon. Yleisesti ajateltuna konfliktit voivat vaihdella lievistä erimielisyyksistä sotiin, ja konfliktintutkimusta tehdäänkin runsaasti eri tieteenaloilla (esimerkiksi rauhan- ja konfliktintutkimuksen oppiaineessa). Vuorovaikutukseen liittyvissä teorioissa konflikti monesti määritellään tilanteeksi, jossa toisistaan jollakin tavalla riippuvaisilla ihmisillä on erilaisia intressejä ja tavoitteita. Konflikti ilmenee viestinnällisesti sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti, ja siksi konfliktia myös hallitaan viestinnällä. Sillä, miten konfliktit käsitellään, on vaikutusta lopputulokseen. Positiivisen lopputuloksen saamiseksi konflikti pitää ratkaista rakentavasti kun taas konfliktin käsitteleminen huonosti johtaa negatiiviseen tulokseen. Konfliktitilanteissa poliisin asiakkailla, kansalaisilla on usein voimakkaat tunteet pinnassa. Yhtenä merkittävänä konfliktinhallinnan keinona pidetäänkin kykyä hallita ja hillitä tunteita. Yksi merkittävimmistä kysymyksistä ammatillisessa vuorovaikutuksessa onkin se, miten työntekijä voi toimia konfliktitilanteissa niin, että hän samalla kertaa näyttäytyy oman alansa asiantuntijana, esimerkiksi jämäkkänä lainvalvojana, ja tarvittaessa myös empaattisena asiakaspalvelijana. Kirjallisuudessa poliisin työtä verrataan jopa sosiaalityöntekijän työhön, koska työtä tehdään useasti moniongelmaisten ihmisten kanssa, jotka saattavat odottaa poliisilta muutakin kuin asian hoitamista. On ymmärrettävää, että professionaalisen auktoriteetin ja empatian yhdistäminen voi olla joissakin tilanteissa hankalaa. Poliisiorganisaation kannalta konfliktien välttämistä pidetään merkittävänä myönteisen poliisikuvan muodostumisen ja ylläpitämisen kannalta, mutta myös asiakassuhteen mahdollisen jatkumisen kannalta. Näin on varmasti myös useissa muissakin organisaatioissa, joissa yksittäinen työntekijä. edustaa aina myös instituutiota, joten vuorovaikutus asiantuntijan ja asiakkaan välillä on jännitteistä. Interpersonaalisen viestinnän ja siihen liittyvien konfliktien tutkimus on pääosin suuntautunut läheisiin ja vapaaehtoisuuteen perustuviin suhteisiin ja puheviestinnän alalla tarvitaankin lisää keskustelua ja tutkimusta ammatillisista vuorovaikutussuhteista.

10 10 Työryhmä 2: Laadulliset analyysimenetelmät viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa Puheenjohtajat: FT Sanna Herkama, Turun yliopisto Ph.D. Saila Poutiainen, Helsingin yliopisto Interpersonaalisen viestinnän tutkimuksesta vain noin 13 % voidaan luokitella tulkitsevaksi ja alle 3 % kriittiseksi. Eurooppalaisessa interpersonaalisen viestinnän tutkimuksessa on kuitenkin vahva laadullinen suuntaus ja esimerkiksi suomalaisissa puheviestinnän opinnäytetöissä sovelletaan usein laadullista tutkimusotetta. Tyypillisin aineistonkeruumenetelmä on haastattelu ja haastatteluaineistoa tavallisesti teemoitellaan tai tutkimuksessa tehdään sisällönanalyysiä tai -erittelyä. Laadullisten tutkimusotteiden kenttä on kuitenkin laaja ja laadullista aineistoa on mahdollista lähestyä erilaisia analyysimenetelmiä soveltaen. Työryhmässä nostetaan esiin muutakin kuin valtavirtaa sellaisia viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa käytettyjä analyysimenetelmiä, joita ei voida pitää (vielä) tavanomaisina kotimaisessa puheviestinnän alan tutkimuksessa. Työryhmässä tarkastellaan sitä, millaisia erilaisia laadulliseen tai tulkitsevaan tutkimusperinteeseen lukeutuvia analyysimenetelmiä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimukseen voidaan soveltaa. Esitelmissä pohditaan esimerkiksi, mitä nämä vähemmän käytetyt menetelmät ovat, mitkä ovat niiden käytön mahdollisuudet ja rajoitukset viestintää ja vuorovaikutusta tarkasteltaessa ja millaisia kysymyksiä niiden käyttö mahdollisesti nostaa esiin viestinnän tutkimuksessa. Työryhmään on valittu 7 8 esitelmää, jotka pohjaavat empiiriseen aineistoon, sen analyysin esittelyyn ja analyysin tuottamien havaintojen pohdintaan viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta. Esiteltäviä analyysimenetelmiä ja -otteita ovat ainakin diskurssianalyysi, fenomenologinen analyysi, fenomenografinen analyysi, kehysanalyysi, keskustelunanalyysi, kontrapuntaalinen analyysi ja narratiivinen analyysi. Työryhmään ei ole mahdollista ehdottaa lisää esitelmiä. Lisätietoja antaa Saila Poutiainen (saila.poutiainen [at] helsinki.fi). Sessio koostuu posteriesityksistä ja miniesitelmistä. Työryhmään osallistuvat puhujat esittelevät ensin omaa empiiristä tutkimustaan yksityiskohtaisemmin posteriesityksissään (esim. tutkimusasetelma, teoria, tulokset) jonka jälkeen puhujat pitävät lyhyet (5-7 min) puheenvuorot, joissa he esittelevät käyttämänsä analyysimenetelmän ja pohtivat tarkemmin sitä mitä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksesta kyseinen analyysimenetelmä tuo esiin. Sekä posteriesitysten että miniesitelmien yhteyteen on varattu aikaa keskustelulle Avaussanat ja session toiminnan esittely Posteriesitykset ) Margarethe Olbertz-Siitonen: Utilizing Conversation Analysis in the study of technologymediated work interaction 2) Salme Korkala: Narratiivinen analyysi tarkasteltaessa johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Keskustelu Kahvitauko ) Janne Niinivaara: Jännittäminen fenomenologisena kokemuksena 4) Sofia Smeds: Fenomenografinen haastattelututkimus: esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä Keskustelu ) Sinikka Kytö: Diskurssianalyysi parisuhteiden tutkimuksessa: Kuinka muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa puhutaan parisuhteesta? 6) Paula Salo: Kontrapuntaalinen analyysi lentokonemiehistön viestinnän tutkimuksessa 7) Maija Gerlander: Kehysanalyyttisen ajattelun soveltaminen farmaseuttiasiakasvuorovaikutuksen tarkasteluun Keskustelu (sis. päätössanat)

11 11 Utilizing Conversation Analysis in the study of technology-mediated work interaction Margarethe Olbertz-Siitonen, FT University of Jyväskylä Though originally developed within the field of sociology, Conversation Analysis is widely applied across disciplines. This is mainly due to CA s general objective to describe the competencies and procedures involved in the production of any type of social interaction (Arminen 1999, 251), which makes it interesting for any research area that is concerned with (aspects of) human sociality. Thus, CA is by now an established approach in psychology, linguistics, educational sciences, etc. as well. However, with its focus on human communication also research in speech communication can benefit from CA, facilitating results that add to or complement previous findings in this field. Based on my own research, my presentation looks at the implementation of CA in the study of technologymediated work interaction, one of the current themes of speech communication. Besides giving a short introduction to CA and its major points I will touch upon several phenomena found in the data, which comprise of authentic remote meetings between co-workers at companies in Finland. I will discuss advantages, but also problems (such as obtaining adequate data) of using CA in this kind of research. Arminen, Ilkka (1999), Conversation Analysis: A quest for order in social interaction and language use. Acta Sociologica 42 (3), Narratiivinen analyysi tarkasteltaessa johtajia työyhteisön vaikeiden konfliktien hallinnassa Salme Korkala, FM Jyväskylän yliopisto Johtajien positioitumista ja vuorovaikutussuhteita työyhteisön vaikeissa konflikteissa tarkastelevassa väitöskirjatyössäni olen käyttänyt narratiivista tutkimusotetta. Narratiivinen tutkimus voidaan jaotella kahteen: narratiivien tutkimukseen ja narratiiviseen tutkimukseen. Narratiivien tutkimuksessa tutkimuskohteena ovat kertomukset. Narratiivisessa tutkimuksessa aineistoa tarkastellaan narratiivisen analyysin avulla. Omassa väitöskirjatyössäni nämä tutkimussuunnat yhdistyvät. Narratiivisen analyysin avulla voidaan ymmärtää yksilön vaikeiksi kokemia tapahtumia, kuten konflikteja, sekä erilaisia tunteita, kuten konfliktin osapuolten usein kokemaa turhautumista ja voimattomuutta. Se auttaa ymmärtämään yksilöiden kokemuksia, asenteita, ajatuksia, tunteita sekä erilaisia interpersonaalisiin suhteisiin ja haasteellisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyviä jännitteitä, joita yksilön voi olla vaikea itse tiedostaa tai pukea sanoiksi. Keskeistä narratiivisessa analyysissa on saada kertojan ääni kuuluville. Narratiivisen tutkimuksen avulla ei pyritä paljastamaan historiallista totuutta tai muodostaa kausaalisia suhteita. Sen sijaan tutkimuksen tavoitteena tulee olla selvittää, miten kertoja on tilanteen kokenut. Omassa tutkimuksessani olen hyödyntänyt narratiivisen analyysin työkaluista henkilön positiota kertomuksissa tarkastelevaa metodia ja metafora-analyysia. Tutkimusaineisto muodostuu haastatteluista, jotka on kerätty narratiivista eli kerronnallista haastattelumenetelmää hyödyntäen. Henkilön positioitumista kertomuksissa tarkastelevan metodin avulla olen tarkastellut erityisesti sitä, miten kertoja positioi itsensä suhteessa muihin kertomuksen henkilöihin. Metafora-analyysin avulla puolestaan voidaan paljastaa erilaisia vuorovaikutussuhteeseen liittyviä tekijöitä kuten valtasuhteita. Esityksessä tarkastelen narratiivisen analyysin mahdollisuuksia ja rajoituksia vuorovaikutussuhteiden tarkastelussa.

12 12 Jännittäminen fenomenologisena kokemuksena Janne Niinivaara, FM Lapin yliopisto Viestintätieteellinen tutkimustraditio jännittämisestä on teoreettisesti monikäsitteellinen, mutta empiirisesti vahvasti kvantitatiivinen. Ilmiötä on perinteisesti lähestytty oirelähtöisesti erilaisia indikaattoreita mittaamalla ja vertailemalla sekä ilmiön yleisyyttä ja haittoja tarkastelemalla. Lähestyn tätä ilmiötä fenomenologisen analyysimenetelmän avulla. Fenomenologinen tieteenfilosofia voidaan nähdä yhtenä kritiikkinä positivistiselle paradigmalle. Jännittämistä on tarkasteltu laajasti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Suomen yliopistoissa on vuosia järjestetty opetusta opiskelijoille, joille jännittäminen on ylivertainen ongelma opintojen suorittamiseen. Käytin fenomenologista analyysiä tarkastelemalla laajaa jännittämisen ilmiötä inhimillisenä kokemuksena. Fenomenologisen analyysin lähtökohta on näiden välittömien kokemusten ymmärtämisessä. Maailma, jossa elämme, on koettavissa, ja siksi todellisuutta tulee ymmärtää kokemusten kautta (Rogers, 1983, 32). Fenomenologisessa mielessä kokemus ilmaisee tapaa olla maailmassa. Fenomenologinen analyysi perustuu teoreettisen tutkimustiedon sulkeistamiseen, intuitioon ja tutkittavan ilmiön reflektoimiseen ja kunnioittamiseen. Analyysissä korostuvat merkitykset ja niiden ymmärtäminen. Tutkijan tulee tunnistaa ja ymmärtää nämä merkitykset ja löytää niiden muodostamat merkityskokonaisuudet. Tutkimukseeni haastattelin 6 yliopisto-opiskelijaa ja 4 yliopisto-opettajaa, jotka olivat osallistuneet jännittämistä kokeville suunnatulle opintojaksolle joko opiskelijana tai opettajana. Lisäksi aineisto koostui 21 opiskelijan oppimistehtävästä. Käytetty menetelmä antoi ilmiölle aiempaa tutkimustietoa laajemman kontekstin, vaikka aineistonhankinnassa keskittyi vain yliopisto-opetukseen. Vuorovaikutuksen tutkimuksessa, fenomenologisella menetelmällä tutkittuna, opiskelijan jännittämisen kokemus saa merkityksellisiä sosiaalisia ja pedagogisia ulottuvuuksia, jotka ovat jääneet varjoon aiemmassa jännittämisen tutkimuksessa. Rogers, M., F. (1983). Sociology, ethnomethodology, and experience. A phenomenological critique. Cambridge University Press. Fenomenografinen haastattelututkimus: esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä Sofia Smeds, FM Helsinki Fenomenografisessa tutkimuksessa analysoidaan empiiristä aineistoa, joka heijastaa muiden ihmisten laadullisesti toisistaan eroavia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Ilmiötä itsessään ei varsinaisesti tutkita, vaan tarkastelun kohteena on ilmiöiden ja ihmisten välinen suhde: käsitykset ja kokemukset (esim. Marton, 1994). Fenomenografiassa ei olla kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset muodostavat tietynlaisia käsityksiä tai kuinka yleisiä nämä käsitykset ovat, vaan tarkoituksena on osoittaa koehenkilöiden käsitysten laadullinen variaatio tietystä ilmiöstä. Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä oli valottaa monitahoista esiintymiskäsitettä kirjallisuuden ja haastattelututkimuksen avulla. Fenomenografisessa haastattelututkimuksessa selvitettiin esiintymiskouluttajien käsityksiä esiintymisestä puheviestinnän ilmiönä ja käsitteenä. Aineisto koostui seitsemän kokeneen esiintymiskouluttajan syvähaastatteluista. Fenomenografinen aineiston analyysi on vaiheittainen ja etenee merkitysyksikköjen etsimisestä ensimmäisen tason ja abstraktimman tason kategorioiden muodostamiseen. Tutkimuksen päätulokseksi muodostuvat kuvauskategoriat, jotka heijastavat joukkoa laadullisesti erilaisia tapoja, joilla tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata, analysoida ja ymmärtää. Tutkimukseni analyysin tuloksena syntyivät kuvauskategoriat esiintymisen toteutuminen, esiintymisen

13 13 normatiivinen luonne sekä esiintymisen määrittelemätön luonne. Kuvauskategorioihin liittyi kuhunkin kolme alemman tason kategoriaa. Fenomenografiaa on sovellettu pääasiassa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa, josta se on lähtöisin. Vuorovaikutuksen tutkimukseen fenomenografian voidaan nähdä tuovan ainakin kaksi kiinnostavaa ulottuvuutta. Ensinnäkin ihmisten käsitykset ympäristön ilmiöistä heijastuvat heidän käyttäytymiseensä (Marton, 1994), jolloin käsitysten tutkimisella voitaisiin vuorovaikutuksen tutkimisessa saada uutta tietoa ihmisten viestintäkäyttäytymisestä. Toiseksi erilaiset käsitykset kuvaavat paitsi tietyn ihmisjoukon käsityksiä myös ilmiötä itseään (Marton, 1994). Täten fenomenografinen analyysi voisi rikastaa ymmärrystämme ja kykyämme erotella, analysoida ja teoretisoida erilaisia vuorovaikutuksen ilmiöitä ja käsitteitä. Marton, F. (1994). Phenomenography. Teoksessa T. Husén & T. N. Postlethwaite (toim.), The International Encyclopedia of Education, 2. painos. Volume 8. Pergamon. Diskurssianalyysi parisuhteiden tutkimuksessa: Kuinka muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden haastattelupuheessa puhutaan parisuhteesta? Sinikka Kytö, FM Helsinki Diskurssianalyysin avulla tunnistetaan ja nostetaan esille vuorovaikutuksessa tuotettuja merkityksiä ja niiden tuottamisen tapoja. Sosiaalisen konstruktionismin traditioon nojaavassa diskurssianalyysissä todellisuus ymmärretään monimerkityksellisenä, jolloin tiettyä ilmiötä voidaan tuottaa erilaisista näkökulmista ja erilaisin tavoin. Diskurssianalyysia on mahdollista ajatella metodologiana, johon sisältyy teoreettinen orientaatio sekä erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Tässä esityksessä diskurssianalyyttistä tutkimusotetta tarkastellaan analyyttisestä ja merkityksiä eksplikoivasta näkökulmasta. Analyysin kohteena ovat muistisairaiden ihmisten ja heidän puolisoidensa välisestä suhteesta tuotetut sosiokulttuuriset merkitykset, jotka rakentuvat tutkimuksen aineistona olevassa haastattelupuheessa. Haastatteluista neljä on tutkimushaastatteluita, joissa on haastateltu muistisairaiden ihmisten puolisoita. Yhdeksän haastattelua on kerätty aikakausilehdistä ja TV-ohjelmista, ja niissä on haastateltu pariskuntia, joista toinen osapuoli sairastaa muistisairautta. Analyysi on suoritettu aineistolähtöisesti soveltamalla ajatusta kulttuurin jatkuvasti rakentuvista kehistä (Juhila 1999). Tuloksena aineistosta on tunnistettu kuusi suhdetta merkityksellistävää diskurssia, jotka jaoteltiin kolmeen yläkategoriaan interpersonaalisiksi ideologioiksi. Diskurssianalyysin tulokset antavat viitteitä parisuhteiden merkitysten moniulotteisuudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta, muistisairaiden ihmisten ja puolisoiden välisen suhteen jännitteisestä luonteesta sekä viestinnän merkityksestä suhteen rakentumiselle ja olemassa ololle. Diskurssianalyysin aineistolähtöisyys mahdollistaa vuorovaikutuksessa tuotettavien merkitysten syvällisen ymmärryksen. Analyysimenetelmää käytettäessä ja sillä tuotettuja tuloksia arvioitaessa on huomioitava tulkinnallisen tiedonintressin tavoitteet sekä tutkijan vaikutus diskurssien tuottamiseen. Juhila, K. (1999) Kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät. Tilanteisesta kulttuuriseen kontekstiin. Teoksessa A. Jokinen, K. Juhila & E. Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino. Kontrapuntaalinen analyysi lentokonemiehistön viestinnän tutkimuksessa Paula Salo, FM Helsinki

14 14 Relationaalisen dialektiikan teorian (Baxter 2011) mukaan merkitykset ja koko sosiaalinen todellisuutemme muodostuvat erilaisten toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpaillessa keskenään. Diskurssit ovat harvoin tasa-arvoisessa asemassa. Toiset diskurssit ovat etualalla ja toiset marginaalisempia. Relationaalisen dialektiikan teoriaan liittyvä kontrapuntaalinen analyysi on diskurssianalyysiä, jonka avulla tunnistetaan puheessa esiintyviä diskursseja ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, miten merkitykset syntyvät niiden välisessä kamppailussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lentäjien ja matkustamohenkilökunnan välistä viestintää, jolla on tärkeä tehtävä lentoturvallisuuden rakentumisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli kontrapuntaalisen analyysin avulla tunnistaa ja nimetä lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa esiintyviä diskursseja sekä tarkastella sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään. Tutkimusaineisto kerättiin yksilö- ja parihaastatteluina (n=14). Lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa kilpailevia diskursseja olivat ennustettavuus ja yllätyksellisyys, yksi ja kaksi miehistöä sekä ideaali ja todellinen. Ideaalin ja todellisen välinen diskursiivinen kamppailu muodosti eräänlaisen näyttämön, jolla muut diskurssit kilpailivat. Ennustettavuuden ja yllätyksellisyyden välinen kamppailu ilmeni erilaisten miehistönjäsenten toimiessa samanlaisina pysyvillä työskentelypositioilla sekä epävirallisen ja virallisen viestinnän välisessä vaihtelussa lennon aikana. Yhden ja kahden miehistön välinen diskursiivinen kamppailu esiintyi tasa-arvon ja hierarkian sekä tehokkuuden ja kohteliaisuuden välisessä diskursiivisessa kilpailussa. Kontrapuntaalisen analyysin avulla viestinnässä esiintyviä diskursseja voidaan tehdä näkyviksi ja näin lisätä ymmärrystä siitä, miten niiden välinen kilpailu luo merkityksiä, miten niitä ylläpidetään vuorovaikutuksessa ja mitä vaikutusta niiden kamppailulla on käytännön toimintaan ja vuorovaikutussuhteisiin. Baxter, L. (2011). Voicing relationships: A dialogic perspective. Thousand Oaks, CA: Sage. Kehysanalyyttisen ajattelun soveltaminen farmaseutti-asiakasvuorovaikutuksen tarkasteluun Maija Gerlander, FT Tampereen yliopisto Farmaseutin ja asiakkaan välisen suhteen monitahoisuus ja ristiriitaisuus on nostettu toistuvasti esiin aikaisemmassa tutkimuksessa. Niiden on nähty kumpuavan erityisesti autonomisuuden ja riippuvaisuuden välisestä jännite, jota tuottaa kuluttamisen ja hoitamisen välinen tematiikka. Vaikka farmaseuttiasiakassuhteen merkitys tunnistetaan, kuitenkin empiiristä tarkastelua farmaseutti-asiakassuhteesta ja sen toteutumisesta vuorovaikutuksessa on niukasti. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja kuvata farmaseutti-asiakassuhteen viestinnällistä moni-ilmeisyyttä ja jännitteisyyttä. Tarkastelun kohteena on siis toimijoiden yhteinen toiminta, ei farmaseutin ja asiakkaan viestintäkäyttäytyminen erikseen nähtynä. Teoreettisesti ja analyyttisesti tutkimus pohjaa vuorovaikutuskehyksen (interactive frames) ja asettautumisen (alignment) käsitteisiin (ks. Goffman 1981) sekä positiointiin (Davis & Harre 1990). Asettautumisen ajatuksellinen lähtökohta on Goffmanin jalansija (footing)-käsitteessä. Yleisempänä teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa tukeuduttiin relationaalisen dialektiikan/kilpailevien diskurssien (Baxter 2010) teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimusaineisto koostuu 28 äänitallennetusta apteekin itsehoitotilanteesta, jotka transkriboitiin keskustelunanalyyttisen tutkimuksen käytänteitä soveltaen. Kehysten tarkastelussa huomiota kiinnitettiin orientaatioon vuorovaikutuksessa, vuorovaikutuksen rakenteeseen (esim. kontrollointi), kysymis- ja puhuttelukäytänteisiin. Analyysin pohjalta jäsennettiin viisi erilaista vuorovaikutussuhteen kehystä (palvelu-, opastus-, ohjaus-, medikaalinen- ja henkilökohtainen kehys), joiden ilmenemistä ja vaihtelua

15 15 vuorovaikutuksessa kuvatiin. Kehysten välistä dynamiikkaa analysoitiin kiinnittämällä huomiota haastamista, arvioimista ja torjumista ilmentäviin diskursiivisiin markkereihin ja keinoihin. Davies, B. & Harré, R. (1990). Positioning: The discursive production of selves. Journal for the Theory of Social Behavior, 20, Goffman, E. (1981). Forms of Talk. Philadelphia: University of Pennsylvania Press. Työryhmä 3 : Pakkopullasta osaamisen ytimeen Korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitys, nykytila ja tulevaisuus Puheenjohtajat: FT Merja Almonkari, Kielikeskus Jyväskylän yliopisto FM Anna Kuitunen, Kielikeskus Tampereen yliopisto FM Riitta Koskimies, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu FM Sanna Niskanen, Kielikeskus Itä-Suomen yliopisto FM Kaija Oikarainen, Täydentävien opintojen keskus, Oulun yliopisto FM Tiina Parkkonen, IT-tiedekunta Jyväskylän yliopisto Kohderyhmä: kielikeskusopettajat ja muut aiheesta kiinnostuneet. Puheviestinnän opettaja toimii monien muutosten keskellä. Tieteen- ja ammattialoilla on omat vaatimuksensa, opiskelijoilla on odotuksensa, kurssirakenteet murenevat ja organisaatiot monimuotoistuvat ja kansainvälistyvät. Maailma, opiskelijat ja työelämä muuttuvat muuttuuko puheviestinnän opetus? Millaisia yhteistyökumppaneita ovat stressaantuneet opiskelijat? Millaista vuorovaikutusosaamista työelämä vaatii korkeakoulusta valmistuneelta? Mihin suuntaan haluamme työelämän kehittyvän? Millaisia osaajia koulutamme työelämää muuttamaan? Työryhmässä pohditaan korkeakoulututkintoihin liittyvän puheviestinnän opetuksen merkitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta. Kysymyksessä on fasilitointimenetelmillä toteutettu työpaja. Työpajassa pohditaan esimerkiksi työelämä- ja uravalmiuksia, akateemisen asiantuntijan vuorovaikutusosaamista ja aineenopetukseen integroidun puheviestinnän opetusta. Työryhmään ei odoteta esitelmäehdotuksia. Ryhmään voidaan ottaa enintään 40 osallistujaa, joten ryhmään pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon sähköpostitse mennessä Merja Almonkarille (merja.almonkari [at] jyu.fi). LAAPU (Laatua puheviestinnän opetukseen) on valtakunnallinen korkeakoulututkintoihin kuuluvan puheviestinnän opetuksen laadun kehittämiseen erikoistunut asiantuntijaverkosto. Työpajan järjestää LAAPUn ohjausryhmä. Työryhmä 4 : Jotakin uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua kriittinen työpaja viestinnän käsitteistä ja teoreettisista jalansijoista