Kuntasektorin energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraportti 2004

Transkriptio

1 Kuntasektorin energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraportti

2 Jorma Ruokojoki Suomen Kuntaliitto Saara Elväs Seppo Silvonen Motiva Oy Copyright Motiva Oy,

3 Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa Myöhemmin vastaavat sopimukset on tehty kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetuksista ja linja-autoalalle. Sopimuskäytäntöä laajennettiin vuonna 2002 asuinkiinteistöihin. Ympäristöministeriö koordinoi asuinkiinteistöalan energiansäästösopimusta ja liikenne- ja viestintäministeriö ohjelmamuotoisena jatkuvaa kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskevaa sopimusta. Liikenne- ja viestintäministeriö koordinoi myös uutta maaliskuussa 2005 allekirjoitettua sopimusta joukkoliikenteen energiansäästöohjelmasta. Aiemmat linja-autoalan toimet jatkuvat ja laajenivat näin koskemaan myös Paikallisliikenneliiton jäsenyrityksiä sekä raitiovaunu- ja VR:n lähiliikenteen raideliikennettä. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on uusittu (HÖYLÄ II) ja kattavuutta laajennettu. Kunta-alan vuonna 2002 päättyneen sopimuksen jatkamisesta vuoteen 2005 ja muuttamisesta energia- ja ilmastosopimukseksi allekirjoitettiin sopimus syyskuussa Energiansäästösopimusten tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi on kattava ja laadukas seuranta ja raportointi välttämätöntä. Tähän yhteiseen energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraporttiin on nyt koottu jo kuudennen kerran yhteenveto energian käytön kehityksestä sopimusalalla ja sopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien energiansäästösopimusten toteuttamisesta ja toimien energiansäästövaikutuksista sekä sopimuksiin liittyvistä hankkeista. Tietoja ja tuloksia on esitetty sekä vuodelta 2004 että kumulatiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Alkuvuonna valmistunut energiansäästösopimusten kokonaisarviointi osoitti, että jo tähän mennessä vuosiraportoinnin kautta esille tulleiden toteutettujen energiatehokkuutta parantavien toimien tulokset ovat merkittäviä, joskin järjestelmän sisällä sopimusalakohtaiset erot kattavuudessa, eri tahojen sitoutumisessa ja sopimusten toimivuudessa ovat kuitenkin olleet suuria. Käytännön toimijoiden haastatteluista ja kyselyistä saatu palaute toi selvästi esiin, että energiansäästösopimustoiminnan jatkamiselle ja kehittämiselle on hyvät edellytykset. Loppusilausta vailla olevassa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa energiansäästö ja energiatehokkuuden parantaminen ovat edelleen tärkeitä keinoja haasteellisten tavoitteidemme saavuttamisessa. Myös valmisteilla oleva energiapalveludirektiivi tuo omia tarpeita toimintaan ja tulosten seurantaan. Selvää on, että muuttuvassa toimintaympäristössä tarvitaan myös uusia työkaluja ja uusia toimintatapoja. Jatkovalmistelut on käynnistetty ja lyhyen nykysopimusten pohjalta jatkuvan ylimeno- ja kehitysvaiheen jälkeen on tarkoitus käynnistää seuraava vaihe energiansäästösopimustoiminnassa. Helsingissä syyskuussa 2005 Taisto Turunen ylijohtaja Kauppa- ja teollisuusministeriö 3

4 4

5 Sisällysluettelo Motiva vastaa raportin tietosisällöistä ensisijaisesti lukujen 1.3.3, 3 ja 4.3 osalta. Muiden lukujen tietosisällöistä vastaa ensisijaisesti Suomen Kuntaliitto. Alkusanat 3 Tiivistelmä 7 1 Johdanto Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Sopimusmenettely ja raportointi Sopimuksen keskeiset tavoitteet Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Kulutusseurannan kattavuus Katselmusten kattavuus Katselmus- ja investointituet 20 2 Kuntien energiankäyttö Rakennusten energiankäyttö Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus Vesihuollon energiankulutus 39 3 Energiakatselmukset Yleistä energiakatselmuksista Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet 40 4 Muut toimenpiteet Muut sopimuksen mukaiset toimenpiteet Muu kestävän kehityksen mukainen toiminta ESCO-toiminta 52 Liite 1 Säästösopimusten vuosiraportoinnissa v olevat kunnat ja kuntayhtymät 53 Liite 2 Kuntien säästösopimuksen kattavuus 54 5

6 6

7 Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) sekä kuntien ja kuntayhtymien väliseen sopimukseen energiatehokkuuden edistämiseksi kuntasektorilla. KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välinen sopimus energiansäästön edistämisestä allekirjoitettiin Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa. Lokakuussa 2002 allekirjoitettiin KTM:n ja Suomen Kuntaliiton kesken kuntien energia- ja ilmastosopimus (KEIS), joka energiansäästötoimiin liittyvien velvoitteiden osalta noudattelee pääpiirteissään vanhaa energiansäästösopimusta. Vuoden 2003 alusta lähtien sopimusmenettelyyn liittyvät uudet kunnat ovat voineet liittyä vain KEIS-sopimukseen. Vanhoilla sopimuskunnilla oli mahdollisuus ilmoitusmenettelyllä jatkaa energiansäästösopimustaan vuoteen 2005, mutta halutessaan myös mahdollisuus siirtyä uuteen KEIS-sopimukseen. Vuoden 2004 lopussa kuntien energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen piirissä oli 69 kuntaa ja 15 kuntayhtymää. Rakennustilavuudella mitattuna sopimuksen piirissä oli 89,0 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 67,5 milj. m 3, mikä on noin % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 21,5 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuosiraportointi toteutettiin vuonna 2005 kuudetta kertaa. Raportointi koskee sopimuksen vuosina tehneitä kuntia ja kuntayhtymiä. Tietoja kysyttiin vuodelta Energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2004 rakennusten lämmitykseen yhteensä noin 2,7 TWh energiaa. Kulutusseurannan kattavuus (lämpö) oli sopimuksen tehneiden kuntien julkisten rakennusten kannassa keskimäärin 82 % ja asuinrakennuksissa 70 %. Sopimuksessa mukana olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosina katselmoineet yhteensä 32,8 milj. rakennuskuutiometriä, mikä on 49 %. sopimusten piirissä olevasta lämmitetyistä julkisesta rakennuskannasta. Kaikkiaan julkisesta rakennuskannasta Suomessa on katselmoitu noin 45 %, josta säästösopimusten tehneiden osuus on 29 %. Vuoden 2004 loppuun mennessä säästösopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien rakennuksissa tehdyissä energiakatselmuksissa on todettu säästöpotentiaalia keskimäärin 14 % lämmön kulutuksessa, 7 % sähkön kulutuksessa ja 7 % veden käytössä. Kaikkiaan säästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat raportoineet toteuttaneensa vuoden 2004 loppuun mennessä yli yksittäistä energiatehokkuuteen vaikuttanutta toimenpidettä, joiden arvioitu säästövaikutus on lämmön osalta 55,8 GWh/a ja sähkön osalta,1 GWh/a. Jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi kunnat ja kuntayhtymät raportoivat lähes toimenpidettä, joista toteutuspäätös on jo tehty, sekä noin toimenpidettä, joiden toteutusta harkitaan. Näiden yhteensä noin toimenpiteen säästöpotentiaali on lämmön osalta noin 65 GWh/a ja sähkön osalta noin 18 GWh/a. Raportissa käsitellään energiakatselmusten ja kulutusseurannan lisäksi myös muita toimenpiteitä, joiden avulla kunnan energiatehokkuutta pyritään edistämään. Tällaisia ovat mm. tiedot energiataseen laadinnasta, energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta, hankintojen energiatehokkuudesta ja liittymisistä kuntien ilmastonsuojelukampanjaan sekä kestävän kehityksen paikallisagendatyöhön. 7

8 1 Johdanto Energiansäästösopimusten vuosiraportoinnin tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoa energiatehokkuuden kehittymisestä energiansäästösopimuksen tehneissä yrityksissä ja yhteisöissä kuten kunnissa ja kuntayhtymissä. Motiva osallistuu säästösopimusten raportointityöhön yhteistyössä sopimusosapuolten ja keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, kanssa. Vuosiraportointi palvelee julkishallintoa, erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriötä, energiansäästösopimustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Toisaalta tavoitteena on myös tuottaa kunnille ja kuntayhtymille uudentyyppistä palautetietoa toimialan energiatehokkuudesta ja säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Tavoitteena on tuottaa muun muassa vertaisanalyysityyppistä (ns. benchmarking) tietoa, jonka avulla kunnat voivat verrata omaa energiatehokkuuttaan muiden kuntien vastaaviin tietoihin kunnan eri toimialueilla, kuten rakennusten energian käytössä, katuvalaistuksessa jne. Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta: kuntien energiansäästösopimus ( 2005) sekä kuntien energia- ja ilmastosopimus ( ). Alkuperäiseen 1997 tehtyyn sopimukseen verrattuna uusia tavoitteita 2002 solmitussa sopimuksessa olivat lähinnä uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Suurin osa sopimuksen tehneistä kunnista ja kuntayhtymistä jatkoi vuoden 2002 lopussa vanhaa sopimustaan ja käytännössä uuden kuntien energia- ja ilmastosopimuksen piiriin tulleiden kuntien vuosiraportointi on vuodelta 2004 kerättävien vuosiraportointitietojen osalta ollut sama kuin energiansäästösopimuksen solmineiden kuntien keräämät tiedot. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat pääosin energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimiin tietoihin vuodelta Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2004 sopimuksen teki kuntaa tai kuntayhtymää, vuonna 2003 sopimuksen teki kuntaa tai kuntayhtymää, vuonna , vuonna , vuonna , vuonna ja vuonna (mukaan lukien Helsinki 1997). Vuonna 2005 on sopimuksen tehnyt 1 kunta. Viime vuosina vauhti on siis hidastunut sekä lukumääräisesti että tilavuudella mitattuna. Vuoden 2004 loppuun mennessä 77 kuntaa ja 17 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Näistä 4 kuntaa (Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi) ja Oulun seudun ammatillinen koulutuskuntayhtymä eivät jatkaneet sopimusta vuosiksi , joten vuoden 2004 lopussa voimassa oli sopimus 69 kunnalla ja 15 kuntayhtymällä. Sopimuksen piirissä oli vuoden 2004 lopussa 89,0 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli puolet koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia ra- 8

9 kennuksia noin 67,5 milj. m 3, mikä on noin % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä noin 21,5 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuoden 2004 lopussa yli 2,5 miljoonaa suomalaista asui energiansäästösopimuksen tehneessä kunnassa. Kuvassa 1 on esitetty sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien koko rakennuskanta kunkin vuoden lopussa. Sopimuksiin liittyminen oli rakennustilavuudella mitattuna tasaista ensimmäisen kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen kattavuuden kasvu on hidastunut. Kuvassa 2 esitetään kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna. Kuvasta 3 ilmenevät myös energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien määrät. Sopimusten teko on painottunut suuriin kaupunkeihin ja useimmat suurista kaupungeista ovatkin tehneet energiansäästösopimuksen. Voimassa olevista sopimuksista 14 on kuntien energia- ja ilmastosopimuksia (KEIS), joista uusia sopimuksia on 12. Kaksi kuntaa on uusinut aiemman energiansäästösopimuksensa KEIS-sopimukseksi. KEIS-sopimuksen tehneet kunnat on merkitty kuvaan 3 sinisellä. 80 Julkinen rakennuskanta milj. m ,2 29,5 12, ,9 17,7 67,1 65,2 63,4 59,9 21,1 21,6 21,6 21, Julkinen rakennuskanta Asuinrakennuskanta Kuva 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien koko rakennuskanta vuosittain. 9

10 Suomen kunnat ESS- tai KEIS-kunnat Kuntien lukumäärä Asukasluku (tuhatta asukasta) Kuva 2. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna (2004).

11 Vuoden 2004 lopussa energiansäästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät. Kuntien energia- ja ilmastosopimukseen liittyneet kunnat on merkitty tähdellä: 1997 Helsinki* 1998 Turku Iisalmi Leppävirta Tampere Kitee Jyväskylä Pomarkku Honkajoki 1999 Keuruu Rovaniemi Urjala Kajaani Espoo Varkaus Savonlinna Saarijärvi Lieksa Helsingin yliopistollinen keskussairaala nyk. HUS Pohjois-Karjalan kky 2000 Toijala Salo Mänttä Vaasa Riihimäki Pori Kuusamo Vantaa Kemi Lohja Rauma Lammi Parainen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Jyväskylän kky Kalajokilaakson kky Länsi-Lapin kky Seinäjoen ammattioppilaitos 2001 Kuopio Uusikaupunki Eura Lahti Kaarina Viitasaari Padasjoki Suolahti Hollola Jämsänkoski Jokioinen Kotka Päijät-Hämeen kky Seinäjoen ammatillisen korkeakouluopetuksen ky Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky 2002 Äänekoski Naantali Rautalampi Pietarsaari* Piikkiö Pieksämäki Miehikkälä Kauhava Hankasalmi Savitaipale Mäntsälä Kirkkonummi* Laukaa* Pälkäne* 2003 Harjavalta* Isokyrö* Loimaa* Mikkeli* Nousiainen* Somero* Särkisalo* Uurainen* Ylöjärvi* Pohjois-Pirkanmaan kky* 2004 Joutseno* Ranua* Hyvinkää* Pirkanmaan ammatillisen koulutuksen ky* Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri* Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ky* Sopimuksesta eronneet: Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi ja Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä 11

12 Kuva 3. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät vuoden 2004 lopussa. 12

13 1.2 Sopimusmenettely ja raportointi Sopimus ja energiankäytön tilanneselvitys Kuntien ja kauppa- ja teollisuusministeriön väliseen energiansäästösopimukseen sisältyy energiankäytön tilanneselvitys, jossa kunta selvittää energiankäyttönsä nykytilan. Kuntaliitto on avustanut ja tukenut sopimusten teossa mm. laatimalla sopimusluonnoksen kuhunkin kuntaan. Kunnanhallitus käsittelee ja hyväksyy sopimuksen, joka lähetetään KTM:lle Suomen Kuntaliiton kautta. Sopimuksen keskeiset tavoitteet kuvataan kohdassa 1.3. Energiankäytön tehostamissuunnitelmat Sopimuksessa todetaan, että kunta laatii vuoden kuluessa allekirjoituksesta energiankäytön tehostamissuunnitelman (tai energiansäästösuunnitelman). Vuoden 2004 loppuun mennessä oli laadittu 35 (v ) energiankäytön tehostamissuunnitelmaa. Vuonna 2004 valmistui Uudenkaupungin suunnitelma. Vuonna 2003 valmistuivat Pälkäneen, Mäntsälän, Kaarinan, Loimaan ja Someron energiankäytön tehostamissuunnitelmat. Tehostamissuunnitelmia on laadittu selvästi ennalta suunniteltua hitaammin. Helsinki, Iisalmi ja Jyväskylä tekivät ko. suunnitelman 1999, Varkaus, Saarijärvi, Urjala, Tampere ja Keuruu vuonna 2000, Turku, Espoo, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja Vantaa vuonna 2001 ja Kuusamo, Lohja, Rovaniemi, Savonlinna, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kuntayhtymä, Rauma, Piikkiö, Padasjoki, Lammi, Savitaipale ja Kitee vuonna Vuosittainen raportointi Kunnat toimittavat vuosittain Kuntaliitolle tiedot energiankäytöstään sekä toteutetuista tehostamistoimenpiteistä. Tässä raportissa jatkossa esitettävät tulokset perustuvat keskeisiltä osin näihin kuntien vuodelta 2004 raportoimiin tietoihin. Vuonna 2004 raportointi velvoite koski 84 kuntaa tai kuntayhtymää. Kulutustilastoja ei saatu 26 (v ) kunnasta/kuntayhtymästä. Näistä yli 000 asukkaan kuntia oli kahdeksan: Naantali, Keuruu, Parainen, Hollola, Ylöjärvi, Mäntsälä, Leppävirta ja Joutseno. Lisäksi kymmenen alle 000 asukkaan kuntaa ja kahdeksan kuntayhtymää jätti raportoimatta. Näiden edellä mainittujen kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu rakennustilavuus on 5,1 milj. m3 eli 7,5 % sopimukseen liittyneiden rakennuskannasta. Raportoitujen tietojen sisältö ja laajuus vaihtelevat kunnittain, mikä näkyy mm. vertaisanalyysi-kuvissa (ns. benchmarking) puuttuvina tietoina. 13

14 1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta, kuntien energiansäästösopimus ( 2005) ja kuntien energia- ja ilmastosopimus Energiansäästösopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien vahvistaminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa mahdollisimman monessa kunnassa. Kuntien energia- ja ilmastosopimuksessa (KEIS) on lisäksi uusina tavoitteina uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Määrällisiä tavoitteita sopimuksessa asetetaan mm. lämmön ja sähkön käytön tehostamiselle (esimerkiksi rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksille) sekä energiakatselmusten tekemiselle. Niin ikään asetetaan määrällinen tavoite kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuudelle Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Lämmön ominaiskulutukset Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisessä energiansäästösopimuksessa (1997) asetettiin tavoitteeksi vähentää kuntasektorin koko rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta (kwh/m 3 ) vuoteen 2005 mennessä % ja vuoteen 20 mennessä 15 % verrattuna vuoteen KTM:n ja kuntien välisessä sopimusmallissa on asetettu seuraavat tavoitteet: Lämmön ominaiskulutuksen muutos Kunnan oma rakennuskanta vertailuvuosi % -15 % -18 % - vertailuvuosi % -8 % -11 % Kuntien käyttämä vertailuvuosi vaihtelee eri kunnissa johtuen sopimuksen solmimisajankohdasta. Tavoitteena on ollut, että ominaiskulutuksen alenemisen vauhti on ollut yleensä sama, ellei erityisiä syitä ole ollut siitä poiketa. KEIS-sopimuksessa on lisäksi todettu, että lämmön ominaiskulutuksen vähentäminen vuoden 1990 tasosta % vuoteen 2005 ja 15 % vuoteen 20 mennessä vastaa 3 % vähenemää vuodesta 2001 vuoteen 2005 ja 7 % vuodesta 2001 vuoteen 20. Sähkön ominaiskulutukset KTM:n ja Kuntaliiton energiansäästösopimukseen (1997) sekä KTM:n ja kuntien väliseen esimerkkisopimukseen on kirjattu tavoitteeksi sähkön ominaiskulutuksen (kwh/m 3 ) kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta Vuoden 2000 jälkeen sopimuksen tehneet kunnat ovat usein asettaneet tavoitevuodeksi

15 KEIS-sopimukseen on sähkön ominaiskulutuksen osalta kirjattu tavoitteeksi pysäyttää rakennusten sähkönkäytön ominaiskulutuksen kasvu ja kääntää se laskuun sopimuskauden aikana Kulutusseurannan kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa tavoitteeksi on asetettu, että 90 % kiinteistöistä ja 70 % muusta kulutuksesta olisi kuukausittaisen kulutusseurannan piirissä vuoden 20 loppuun mennessä. 1 Kun sopimuksia on tehty vuonna 2002, on tavoitteen asetuksessa ollut lähtökohtana samansuuruinen kulutuksen kattavuuden lisäys kuin aiemminkin. Tavoitteet on pyritty asettamaan kaikille kunnille samantasoisina. Tilanne Vuoden 2004 lopussa oli tilanne säästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä kulutusseurannan osalta seuraava: Rakennukset Julkisten rakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli raportoineiden osalta keskimäärin 82 % (v %) vuoden 2004 lopussa, kuva 4. Asuinrakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 70 % (v %)) vuoden 2004 lopussa, kuva 5. Julkisten rakennusten sähkön kulutusseurannan kattavuus oli vuoden 2004 lopussa sopimuksen tehneissä vuonna 2004 raportoineissa kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin 79 % (v %). Asuinrakennusten osalta vastaava luku oli 66 % (v %). 1 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan kulutustilastoinnin piiriin vuoteen 20 mennessä. 15

16 Kulutusseurannan kattavuus % Keskiarvot Lämmitys 82 % Sähkö 79 % Vesi 77 % 20 Lämmitys Sähkö Vesi Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 4. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisissa rakennuksissa. * Kulutusseurannan kattavuus, % Keskiarvot Lämmitys 70 % Sähkö 66 % Vesi 65 % Lämmitys Sähkö Vesi Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 5. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien asuinrakennuksissa. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteestä. 16

17 1.3.3 Katselmusten kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoiduksi vuoteen 2005 mennessä. Välitavoitteena oli saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 2 Yksittäisen kunnan asettamat tavoitteet voivat vaihdella johtuen kunnan omista lähtökohdista. Alle puolella sopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä on samat tavoitteet kuin mallisopimuksessa. Erityisesti vuoden 2000 lopulla ja sen jälkeen solmituissa sopimuksissa katselmustavoitteet ovat kuitenkin vuodelle 2002 ja 2005 alemmat, mikä on ymmärrettävää. Lähes kaikissa sopimuksissa, joissa tavoitteet on asetettu, on kuitenkin tavoitteena saada vähintään 50 % rakennuskannasta katselmoiduksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Kolmen sopimuksen osalta tavoite on jopa 0 % ja tavoitteeseen on sisällytetty myös seurantakatselmuksia ennen sopimuksen solmimista tehtyjen katselmusten päivittämiseksi. Tilanne Koko kuntasektorin julkisista rakennuksista (115 milj. m 3 ) on katselmoitu 45 % (51,6 milj. m 3 ). Tästä sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien osuus on 32,8 milj. m 3, joka on noin 49 % sopimuksen solmineiden kuntien ja kuntayhtymien lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta (67,5 milj. m 3 ), mikä vastaa noin 29 % osuutta koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta. Katselmoiduiksi on luokiteltu sellaiset katselmuskohteet, joista raportti on saapunut Motivaan kesäkuun 2005 loppuun mennessä. Vuoden 2004 loppuun mennessä käynnistyneistä sopimuskuntien katselmuksista on edellisessä kappaleessa mainittujen raportoitujen katselmusten lisäksi raportoimatta vielä noin 4,5 milj. m 3. Tämä vastaa noin 4 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 7 % vuoden 2004 loppuun mennessä säästösopimuksen piirissä olevasta lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta. Jo raportoitujen tai käynnistyneiden, työn alla olevien katselmuskohteiden rakennustilavuus oli siis vuoden 2004 lopussa julkisella sektorilla yhteensä noin 59 milj. m 3, joista selvästi yli puolet, noin 37 milj. m 3, energiansäästösopimuksen tai energiaja ilmastosopimuksen solmineessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Säästösopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus kuntasektorin energiakatselmustoiminnan volyymeihin. Valtaosa käynnistyneistä kuntasektorin katselmushankkeista on vuoden 1998 jälkeen ollut sopimukseen liittyneiden kuntien tai kuntayhtymien käynnistämiä. Tosin kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, ovat nykyiset sopimuskunnat olleet aktiivisia katselmoijia jo ennen säästösopimuksen solmimistakin (keltaiset pylväät). Kuvassa 6 nähtävä pudotus katselmusvolyymeissä vuonna 2003 johtuu siitä, että muutamalle suurimmalle kunnalle ei osunut vuodelle 2003 käynnistyneitä katselmushankkeita. 2 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoitua vuoteen 20 mennessä. Välitavoitteena on saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 17

18 Tilavuus (00 m3) Energiankulutus (GWh) ESS ja KEIS kuntien hakemat katselmukset (00 m3) Kaikki haetut kastelmushankkeet (00 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet (00 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet, energiankulutus (GWh) Vuosi 0 Kuva 6. Kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmustoiminnan volyymin kehitys Raportoitujen katselmusten kattavuus kunkin sopimuskunnan tai -kuntayhtymän osalta ilmenee kuvasta 7. Prosenttiluku kuvaa yksittäisen sopimuksen sisällä katselmusten kattavuutta eikä näin ollen anna kuvaa katselmoidusta rakennusvolyymistä. Toteutettujen katselmusten määrä rakennuskannalla mitattaessa voi olla suuri, vaikka katselmusprosentti olisikin melko alhainen, koska kuntien rakennuskanta vaihtelee suuresti. Tämä käy ilmi kuvasta 8. Edelliseen vuoteen verrattuna on keskimääräinen tilavuudella painotettu katselmusten kattavuus (49 %) noussut sopimuskunnissa 4 %-yksikköä. KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa esitettyä välitavoitetta (50 % vuoden 2002 lopussa) ei kuitenkaan aivan saavutettu vielä vuonna 2004, mutta toisaalta sopimuksista vain noin kolmasosalla oli katselmusten kattavuuden välitavoitteena vähintään 50 % ja lopuilla tavoite vaihteli %. Kuntakohtaisten sopimustietojen perusteella tilavuudella painotettu keskimääräinen kattavuuden välitavoite vuoden 2004 lopussa onkin noin 45 %, joka siis saavutettiin jo vuonna 2003 (kuva 7). Ellei kuntien ilmasto- ja energiasopimuksen kattavuus rakennuskannasta laskettuna nouse ja samalla katselmustoiminta nykyisestä tasosta entisestään vilkastu, ei Kuntaliiton ja KTM:n välisen sopimuksen tavoitetta koko kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmusten kattavuudesta, 80 % vuoden 20 loppuun mennessä, tulla saavuttamaan. Jo 80 % tavoitteen saavuttaminen nykyistenkin sopimuskuntien ja kuntayhtymien rakennuskannassa edellyttää viime vuosien aktiivisen katselmustoiminnan tason jatkumista vuoteen 2009 saakka (keskimäärin yli 3 milj. m 3 /a). 18

19 0,0 90,0 80,0 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 20 loppuun mennessä Kiinteistökannasta katselmoitu % 70,0,0 50,0 40,0 30,0 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v loppuun mennessä Keskimääräinen tilavuuksilla painotettu toteutunut katselmointiprosentti sopimuskunnissa 49 % vuonna ,0,0 0,0 Kuntien sopimusten mukainen tilavuuksilla painotettu ta Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 7. Katselmustoiminnan kattavuus energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Kuvassa 8 on esitetty erikseen kunnat, joiden katselmoidun rakennuskannan osuus on suurempi kuin 1,4 % kaikissa säästösopimuskunnissa katselmoidusta rakennuskannasta yhteensä (32,8 milj. m 3 ). Loput 41 kuntaa on yhdistetty ja ne edustavat yhteensä noin 23 % koko katselmoidusta rakennuskannasta. Edelliseen vuoteen verrattuna kuvan lukuihin sisältyy nyt neljän uuden kunnan katselmustiedot, mutta edelleen on 29 vuoden 2004 loppuun mennessä joko energiansäästösopimukseen tai ilmasto- ja energiasopimukseen sopimukseen liittynyttä kuntaa tai kuntayhtymää, jotka eivät ole vielä tehneet katselmuksia, jotka olisi rekisteröity KTM:n katselmustukea saaneina hankkeina. Nämä kunnat ja kuntayhtymät edustavat yli kolmasosaa sopimuksiin liittyneiden kuntien määrästä ja noin 9 % sopimuksiin liittyneestä julkisesta rakennuskannasta. Tuloksia energiakatselmuksissa havaituista säästöpotentiaaleista ja energiansäästötoimenpiteistä esitetään luvussa 3. 19

20 Muut 41 kuntaa yhteensä 23 % 1 27 % 69 1 % 82 1 % 36 1 % 40 1 % 20 2 % 85 2 % 16 2 % 43 2 % 5 9 % 48 3 % 30 5 % 2 8 % 32 6 % 13 7 % Kuva 8. Katselmoidun julkisen rakennuskannan jakaantuminen sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Prosenttiluku kuvaa kunkin kunnan ja kuntayhtymän katselmoitujen julkisten rakennusten suhdetta sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettuun katselmoitujen julkisten rakennusten määrään (32,6 milj. m 3 ) Katselmus- ja investointituet KTM katselmustuet Kuvassa 9 on esitetty energiansäästösopimuskaudella KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen solmineille kunnille ja kuntayhtymille sekä katselmuskustannukset ja katselmuskohteiden lukumäärä vastaavina vuosina. Toisin kuin muilla sopimusaloilla on katselmustuki säästösopimuksiin liittyneille sopimuskunnille ja -kuntayhtymille ollut koko sopimusten voimassaoloajan 50 %. 20

21 1, Katselmuskustannukset milj. 0,8 0,6 0,4 0, Katselmus-/analyysikohteiden lukumäärä 0, Katselmuskustannus, milj. Myönnetty tuki, milj. Kohteiden lukumäärä Kuva 9. Kuntasektorin säästösopimuskaudella tehtyjen katselmusten kustannukset, KTM:n myöntämät energiakatselmustuet sekä katselmus kohteiden lukumäärät. Taulukossa 1 on yhteenvetona KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen tehneille kunnille ja kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä ja kustannukset. Taulukko 1. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneet KTM tuetut katselmushankkeet Vuosi Hankkeiden Kohteiden Hankkeiden KTM lukumäärä lukumäärä kustannukset milj. tuki milj ,02 0, ,35 0, ,553 0, ,465 0, ,880 0, ,819 0, ,440 0, ,842 0,421 Yhteensä ,36 2,16 Lisäksi sopimuskunnat ja -kuntayhtymät ovat jo ennen säästösopimuksen solmimistaan käynnistäneet vuosina yhteensä 8 katselmushanketta, joissa oli yhteensä lähes kohdetta. Näille hankkeille myönnetty katselmustuki oli yhteensä 1,1 miljoonaa euroa ja katselmuskustannus 2,6 miljoonaa euroa. Suureen volyymiin jo ennen sopimuksia vaikuttaa 21

22 suurimpien kuntien aktiivisuus katselmustoiminnassa jo ennen tämän sopimustoiminnan käynnistymistä. Samasta syystä vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria. KTM investointituet Kuvassa on esitetty KTM:n sopimuskunnille tai -kuntayhtymille myöntämät investointituet energiansäästöhankkeisiin sopimuskaudella Kuntasektorilla on investointihankkeita käynnistynyt koko sopimuskaudella jonkin verran vuosittain, mutta ne ovat olleet kooltaan melko pieniä. 0, ,35 0,30 12 Investointituki milj. 0,25 0,20 0,15 8 Hankkeiden lukumäärä 0, 4 0,05 0, Myönnetty tuki, milj. Hankkeiden lukumäärä Kuva. KTM:n investointituet kuntasektorin säästösopimukseen liittyviin energiansäästöhankkeisiin. Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto KTM:n energiansäästöinvestoinneille myöntämistä investointituista kuntasektorin sopimuskunnille ja -kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä. Taulukko 2. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneet KTM tuetut katselmushankkeet Vuosi Hankkeiden KTM lukumäärä tuki milj , , , , , , ,323 Yhteensä 30 0,741 22

23 2 Kuntien energiankäyttö 2.1 Rakennusten energiankäyttö Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Rakennuskanta Kuntien ja kuntayhtymien julkisten rakennusten kanta on Suomen Kuntaliiton vuoden 2000 selvityksen mukaan noin milj. m 3. Tämän lisäksi kuntien ja kuntayhtymien suorassa omistuksessaan on asuinrakennuksia n. 20 milj. m 3 ja yhtiömuotoisesti omistuksessa noin 30 milj. m 3. Kuntien rakennusinvestoinneista on viime vuosina % suuntautunut peruskorjauksiin. Uutta ei juuri ole rakennettu. Toisaalta monissa väestökatokunnissa on rakennuksia ja tiloja jäänyt melkoisesti tyhjilleen. Näistä syistä tässä käytetään edelleen rakennuskannan määrän arvioinnissa lähtökohtana vuoden 2000 selvitystä (115 milj. m 3 ), joka antaa tähän tarkoitukseen riittävän tarkan pohjan. Julkisista rakennuksista suurin rakennusryhmä on koulut vastaten noin 40 % rakennuskannasta. Toiseksi suurin rakennusryhmä on muut rakennukset, jonka noin 27 % osuus muodostuu mm. teollisuus- ja voimalaitosrakennuksista (12 milj. m 3 ), monitoimihalleista (3 milj. m 3 ) ja paloasemista (1,4 milj. m 3 ). Kuvassa 11 esitetään kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakaantuminen. Muut 27 % Koulut 40 % Hoitorakennukset 19 % Kokoontumisrakennukset 7 % Toimistorakennukset 7 % Kuva 11. Kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakautuminen eri rakennustyyppeihin. 23

24 Rakennuskannan energiankulutus 2004 Kuntaliittoon toimitettiin vuoden 2004 osalta tiedot (6 475 v. 2003) julkisesta rakennuksesta ja (3 009 v. 2003) asuinrakennuksesta, joiden rakennustilavuus on yhteensä 80,6 (80,7 v. 2003) miljoonaa kuutiometriä, josta 65,1 miljoonaa kuutiometriä oli sopimuskuntien rakennuskantaa. Kuntaliiton ylläpitämän kulutustilastoinnin kattavuus on alentunut. vuodesta Kuntaliiton kulutustietojen (muutkin kuin sopimuskunnat) perusteella lämmön normalisoitu ominaiskulutus on pysynyt samana vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja Energiankulutukset olivat kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin (kuutioilla painotettuna) seuraavat. 3 (Suluissa esitetyt vertailuluvut kuvaavat vuoden 2003 tilannetta.) Lämpö (normalisoituna Jyväskylään) - julkiset rakennukset 47,6 kwh/m 3 (47,6) - asuinrakennukset 62,4 kwh/m 3 (62,4) Sähkö - julkiset rakennukset 18,7 kwh/m 3 (18,6) - asuinrakennukset 12,8 kwh/m 3 (12,3) (tarkoittaa ns. kiinteistösähköä) Vesi - julkiset rakennukset 142 litraa/m 3 (146) - asuinrakennukset 332 litraa/m 3 (404) Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen sekä edellä mainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä esitetään kuvassa Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus Suomen Kuntaliiton raportti. 24

25 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,2 45,4 46,2 45,3 47,0 46,4 48,3 48,3 47,6 47,6 47, Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,3 14,8 14,8 15,3 16,3 16,4 16,5 18,3 18,4 18,6 18, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,5,1 61,1,7 63,3 62,9 64,8 66,6 66,0 66,2 66, Kuva 12. Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen (julkiset rakennukset 80,7 milj. m 3 ). 4 4 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus Suomen Kuntaliiton raportti. 25

26 2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuoden 2004 loppuun mennessä energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2004 rakennusten kaukolämmitykseen yhteensä GWh (2 656 GWh v. 2003). Sähkölämmitykseen käytettiin 27,5 GWh (30,9) ja kiinteistösähköön GWh (1 111). Kevyttä polttoöljyä käytettiin m 3 (17 225), eli noin 127 GWh. Edelliset luvut koskevat vain raportoinneita. 7 % 0 % 4 % 2 % 21 % Asuinrakennukset Hoitoalan rakennukset Toimisto- ja hallintorakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Varastorakennukset 31 % 17 % Liikenteen rakennukset Väestönsuojat Muut rakennukset 5 % 13 % Kuva 13. Energiansäästösopimuskuntien ja -kuntayhtymien kulutusseurannassa oleva rakennuskannan jakautuma vuonna Seuraavassa on tarkasteltu vuosina sopimuksen tehneiden lämmön ja sähkön ominaiskulutusten kehittymistä. Vuonna 1997 ainoana kaupunkina sopimukseen liittynyt Helsinki on sisällytetty tähän tarkasteluun. Sopimuksesta eronneet kunnat ja kuntayhtymä on jätetty pois. HYKS teki sopimuksen vuonna Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS jolloin aiemmin HYKSin raportoima rakennustilavuus kaksinkertaistui. Savonlinnasta on otettu mukaan vain kaupunki, ei koko kuntakonsernia. Asuinrakennusten kulutuksia ei ole analysoitu, koska ne eivät kuulu KEIS sopimuksen piiriin ja niiden tiedot ovat selvästi epäluotettavampia kuin julkisten rakennusten tiedot. Vuonna 1998 sopimuksen tehneiden kuntien kulutukset Luvussa 1.1 on mainittu, mitkä 9 kuntaa ja 1 kuntayhtymä tekivät sopimuksen vuonna Näistä Oulun seudun ammatillisenkoulutuksen kuntayhtymä erosi sopimuksesta ja vertailussa ei ole sen lukuja. Sopimuksen liittyneistä kunnista suurimpia olivat Helsinki (1997), Turku, Tampere ja Jyväskylä. Yhteensä ko. ryhmässä on julkisten rakennusten tilavuus 29,5 milj. m³. Kuvassa 14 on esitetty tämän ryhmän lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitys. 26

27 Vuoden 2004 osalta Leppävirta ja Pomarkku eivät antaneet tietoja, josta syystä tiedot ovat 23,3 milj. m3. Vuoden 2003 osalta Leppävirta, Pomarkku ja Honkajoki eivät antaneet kulutustietoja, josta syystä vuonna 2003 oli kulutustiedot vain 24,4 milj. m 3. Pomarkku on antanut tiedot vain vuodelta Ryhmän tiedot ovat melko luotettavat, koska suuria puutteita tai muutoksia tietojen annossa ei ole, ja koska Helsingin tiedot ovat erityisen luotettavia. Tämän ryhmän volyymi on suurin vuosittaisista sopimusryhmistä ja se on myös tilastollisesti luotettavin. Helsingin painoarvo ryhmässä on lähes 50 %. Julkisten rakennusten keskimääräinen lämmön ominaiskulutus pysyi samana vuodesta 2003 vuoteen Helsingin julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus nousi 1,6 %. Merkittävää on, että julkisten rakennusten sähkön ominaiskulutus pysyi lähes entisellään. Helsingissä sähkön ominaiskulutus nousi 0,6 %, Tampereella nousi 4,7 % ja Turussa laski 9,6 %. Lämmön ominaiskulutus on pysytellyt kutakuinkin samalla tasolla kuin sopimuksen tekovuonna Se lienee jo saavutus sinänsä. Sähkön ominaiskulutuksen kasvu on hidastunut ja sähkön ja lämmön yhteenlaskettu ominaiskulutuksen kasvu lähes pysähtynyt. Vuonna 1999 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä kuntaa ja 2 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna Ryhmän tilavuus on,5 milj. m 3 mukaan lukien myös HYKSin 1,2 milj. m 3. Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS lisäten kuutiot 2,5 milj. m 3 :iin. Espoon osuus on 32 %, HYKSin/HUSin 26 %, Kajaanin 13 % ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän osuus 7,5 %. Muut ovat pienempiä. Espoon kulutustilasto puuttuu vuodelta Kulutustietojen annossa on muuten lipsuttu varsin vähän: Lieksa ei antanut vuodelta 2001 ja vuodelta 2003 puuttuu myös Keuruun ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän tiedot. Vuodelta 2004 puuttuu Keuruu. Tämän ryhmän tiedot eivät ehkä ole niin luotettavia kuin 1998-ryhmän tiedot. Tässä ryhmässä lämmön ominaiskulutus laski yli 6 %. Lieksassa lasku oli lähes 7 %. Varkaudessa nousua oli yli 8 % ja HUS:ssa nousua oli yli 5 %. HUS osalta sähkön ominaiskulutus laski vuonna %, mutta nousi taas vuonna %. Vuonna 2000 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna Ko. ryhmässä on julkista rakennustilavuutta,9 milj. m³. Vantaa (21 %), Pori (17 %) ja Vaasa ( %) muodostavat ko. ryhmästä lähes puolet. Suurista kunnista on saatu kulutustilasto luotettavasti, mutta sen sijaan Lammi ei ole raportoinut kertaakaan, Paraisilta ei tietoja ole saatu vuosilta 2002 ja 2003, Toijalasta vuosilta 2001 ja 2003, eikä Mäntästä vuosilta 2002 ja Vuonna sopimuksen tehneestä vain 9 raportoi lämmön osalta. Poissa ovat Rauman, Paraisten, Lammin, Mäntän, Toijalan, Jyväskylän koulutuskuntayhtymän, Seinäjoen ammattioppilaitosten ky:n ja Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän tiedot. Tulokset ovat siis vuoden 2004 osalta tilastollisesti varsin epäluotettavia. Tässä ryhmässä on lämmön ominaiskulutus noussut laskun jälkeen samalle tasolle kuin vuonna Sähkön ominaiskulutus on noussut voimakkaasti vuodesta

28 Ryhmässä julkisten rakennusten lämmön keskimääräinen ominaiskulutus nousi noin prosentin vuodesta 2003 vuoteen Vantaan ominaiskulutus laski 3,5 %, Porin nousi lähes 9 % ja Vaasan laski yli 7 %. Ryhmässä sähkön ominaiskulutus nousi hieman. Porissa sähkön ominaiskulutus jostain syystä nousi jopa 23 %. Vantaalla oli nousua 9 % ja Raumalla laskua 12 %. Vuonna 2001 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 12 kuntaa ja 4 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna HYKSin vuonna 1999 tehty sopimus muuttui HUSin sopimukseksi. HUS on siis luettu 1999-ryhmään. Ko. ryhmässä on julkisia rakennuksia 7,4 milj. m 3. Kuopio (28 %), Lahti (19 %) ja Kotka (15 %) muodostavat koko rakennuskanasta 62 %. Kulutustilastot on saatu varsin hyvin, ainoastaan vuonna 2003 tilasto puuttui Kaarinasta, Eurasta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta, josta ei saatu tilastoa myöskään vuosina 2002 ja Vuoden 2004 tiedot puuttuivat Jokioisista, Hollolasta, Padasjoelta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta. Vuonna 2004 julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus nousi tässä ryhmässä lähes prosentin. Lämmön ominaiskulutus nousi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä 6,6 % ja aleni Kuopiossa ja Lahdessa yli 4 %. Sen sijaan sähkön ominaiskulutus pysyi tässä ryhmässä samana. Vuonna 2002 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2002 sopimuksen teki 14 kuntaa. Tämän ryhmän kuntien rakennustilavuus on 3,5 milj. m 3. Pietarsaaren osuus on 21 % ja seuraavaksi suurimpien osuudet ovat % luokkaa. Vastaamatta vuonna 2003 jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Kauhava ja Savitaipale, yhteensä 0,39 milj. m 3. Vuonna 2004 vastaamatta jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Mäntsälä ja Naantali. Nousua näyttäisi syntyneen vuodelle 2004 lämmön ominaiskulutuksessa lähes 3 % ja laskua sähkön ominaiskulutuksessa hieman. Vuonna 2003 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2003 sopimuksen teki 9 kuntaa ja yksi kuntayhtymä. Niiden julkisten rakennusten tilavuus on 1,86 milj.m 3. Vastaamatta vuodelta 2004 jättivät Ylöjärvi, Nousiainen, Särkisalo ja Pohjois-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä. Vastaajien tilavuus oli 1,21 milj.m 3. Sekä lämmön että sähkön ominaiskulutus näyttäisi ensimmäisenä vuonna sopimuksen teon jälkeen laskeneen selvästi. 28

29 Yhteenveto sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien ominaiskulutusten kehityksestä Vuosittain sopimuksia on siis tehty seuraavasti (julkiset rakennukset): ,5 milj. m 3 (ml. Helsinki 1997) 1999,7 milj. m 3 (ml. HUS) 2000,9 milj. m ,7 milj. m ,5 milj. m ,9 milj. m ,9 milj. m 3 Yhteensä 67,3 milj. m 3 Vuoden 1998 ryhmä on suurin ja luotettavin. Siinä on ainakin kyetty pysäyttämään sekä lämmön että sähkön ominaiskulutusten nousu. Ei ole arvioitu, kuinka paljon ko. ryhmässä toteutetut katselmusten mukaiset toimet ovat (teoreettisesti) säästäneet. Kunnat ovat antaneet seuraavia selityksiä vuonna 2004 ominaiskulutusten nousulle: Ilmanvaihtolaittein käyntiaikoja on lisätty kosteus- ja homeongelmien vuoksi (mm. Jyväskylä, Mikkeli ja Pori). Tilojen käyttöastetta on lisätty (esimerkiksi Espoo). Kunnat pitävät kulutustilastointiaan vielä epäluotettavana. Johtuen taloudellisista paineista ja henkilöstön vähäisyydestä on kulutustilastoinnin taso laskenut viime vuosina. Useat kunnat ovat myös jättäneet koko tilaston tekemättä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asiallisiin atk-perusteisiin kulutusseurantajärjestelmiin ja niiden käyttökoulutukseen. Varsinkaan pienillä kunnilla ei ole ko. järjestelmiä ja kulutusluvut etsitään tuolloin laskuista, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta. Ruohonjuuritaso eli konkreettinen seuranta kunnassa on oleellista, ei tietojen saanti siitä eteenpäin. Ehkä atk-ohjelmistojen hankintaa ja koulutusta tulisi tukea voimakkaammin. Energiakatselmusten perusteella tehtyjen toimien laskennalliset säästöt ovat kyseisissä kunnissa merkittäviä. Sopimuksen teon vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta useamman vuoden kuluttua, kun energiakatselmuksissa todetut toimenpiteet on kattavasti toteutettu. Kulutukset olisivat todennäköisesti ilman toimenpiteitä olleet merkittävästi suurempia. 29

30 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,4 43,4 44,4 44,3 43,6 45,3 44,4 44,1 44,5 44, , Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,9 16,1 15,4 15,6 17,2 18,1 18,1 19,1 18,9 19,2 19, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,3 58,1 58,8 59,9 61,5 61,7 63,3 63,5 63,0 63,7 63, Kuva 14. Vuonna 1998 (+ Helsinki) sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 29,5 milj. m 3 ). 30

31 Lämmön ominaiskulutus 58 58,0 58,4 58, ,8 Ominaiskulutus kwh/m ,4 54,4 52,6 54,2 52,7 54, , Sähkön ominaiskulutus 26 24, ,2 22,5 23,2 22 Ominaiskulutus kwh/m ,8 15,9 16,9 15,0 17,8 18,1 19, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 83, ,7 79, ,8 Ominaiskulutus kwh/m ,3 71,3 70,4 72,3 72,3 59, Kuva 15. Vuonna 1999 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset,7 milj. m 3 ). 31

32 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,2 47,5 48,2 48,7 49,8 49,9 48,4 47,1 46,4 47,0 48, Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,7 13,3 13,4 14,9 14,5 15,4 13,0 15,3 16,5 16,6 16, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,8,8 61,6 63,6 64,3 65,4 61,4 62,4 62,9 63,6 64, Kuva 16. Vuonna 2000 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset,9 milj. m 3 ). 32

33 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,0 43,1 43,9 43,2 44,2 42,6 48,2 49,0 48,8 47,7 48, Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,0 12,4 13,7 13,8 13,8 13,7 15,8 16,0 17,5 17,6 17, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,0 65,0 66,3 65,3 66, ,9 55,5 57,6 56,9 58,1 56, Kuva 17. Vuonna 2001 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 8,7 milj. m 3 ). 33

34 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,0 43,5 45,2 44,3 45,3 44,6 45,2 44,5 45,1 44,2 45, Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,3,7 11,8 11,7 15,3 12,6 13,2 15,0 14,8 14,2 9, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,2 56,0 56,2 57,0,0 57,8 57,7,1 59,0 59, , Kuva 18. Vuonna 2002 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 3,5 milj. m 3 ). 34

35 Lämmön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,4 47,2 48,3 46,6 49,6 50,1 48,9 52,1 50, ,0 42, Sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,0 13,3 12,7 14,7 16,3 14,0 15,2 17,8 16,6 17,4 16, Lämmön ja sähkön ominaiskulutus Ominaiskulutus kwh/m ,7 62,0 64,6,6 64,7 68,0 65,5 69,5 66, ,0 54, Kuva 19. Vuonna 2003 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 1,9 milj. m 3 ). 35

36 2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutusta voidaan suhteuttaa joko valaistuihin katukilometreihin tai valaisinpisteiden lukumäärään. Energiankulutus valaistua katukilometriä kohden oli vuonna 2004 keskimäärin 15,8 MWh/katukilometri (15,2). Valaisinpistettä kohden kulutus oli keskimäärin 0,57 MWh/piste (0,56) (kuvat 20 ja 21). Tunnuslukuja tarkasteltaessa on huomattava, että kunnat poikkeavat toisistaan mm. pinta-alan, asemakaavan, keskusta/taajamarakenteen ja katuverkoston osalta. MWh/km Keskiarvo 15,8 MWh/km Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 20. Energiankulutus katukilometriä kohden (MWh/km) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä

37 MWh/valaisinpiste 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 Keskiarvo 0,57 MWh/valaisinpiste 0,4 0,2 0, Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 21. Energiankulutus valaisinpistettä kohden (MWh/valaisinpiste) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä vuonna * 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus Kunnan/kuntayhtymän henkilöautojen polttoaineen keskimääräinen ominaiskulutus oli 8,6 l/0 km (9,9 l/0 km v. 2003) ja kuorma-autojen ominaiskulutus 30 l/0 km (29) (kuvat 22 ja 23) säästösopimuksen tehneiden vuoden 2004 raportointitietojen perusteella. * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 37