VAHINGONKORVAUS- JA VAKUUTUSOIKEUS OP VAKUUTUSOIKEUS 11/17/11 VAKUUTUSOIKEUDEN KESKEISET LÄHTÖKOHDAT

Transkriptio

1 VAHINGONKORVAUS- JA VAKUUTUSOIKEUS OP Syksy 2011 Onerva-Aulikki Suhonen onerva-aulikki. VAKUUTUSOIKEUS VAKUUTUSOIKEUDEN KESKEISET LÄHTÖKOHDAT Käsittää sekä yksityisoikeuteen, että julkisoikeuteen kuuluvia säännöksiä. Vakuutussopimuslaki (543/1994) ja erityislait esim. laki oikeusturvavakuutusten sopimusehdoista (1060/1993), tapaturmavakuutuslaki (608/1948), sairausvakuutuslaki (1224/2004), liikennevakuutuslaki (279/1959), vakuutusyhtiölaki (521/2008), laki työeläkevakuutusyhtiöstä (354/1997), vakuutusoikeuslaki (132/2003) yms. Yksityisoikeudellisen sääntelyn merkitys: oikeustoimilaki (228/1929), kuluttajansuojalaki (38/1978). Sopimusoikeuden yleiset periaatteet. KKO:n prejudikaatit, vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset. 1

2 KANSAINVÄLINEN KEHITYS EY:n yhtenäiset vakuutusmarkkinat (1993), vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus. Tulevaisuudessa vakuutussopimusten yhtenäistäminen? Euroopan unionin tuomioistuimen Test-Achats case (C-326/09, maaliskuu 2011) vakuutetun sukupuoli vakuutuksen riskiarvioinnissa vs. sukupuolten välisen syrjinnän kielto à alkaen vakuutetun sukupuoli ei saa enää vaikuttaa vakuutuksen hinnoitteluun. Restatement of European Insurance law - projekti, Principles of European Insurance Contract Law (PEICL, VAKUUTUSTOIMINTA Vakuutustoiminta on tarkoin säänneltyä, luvanvaraista ja valvonnan alaista: peruspääoma 2-3 miljoonaa euroa, toiminnanrajoitukset Vakuutustoiminnan avulla: - vahinkoriski voidaan siirtää yksityiseltä vakuutusyhtiö kannettavaksi - vahinkoriski voidaan tehokkaasti jakaa samalle riskille alttiiden tahojen kesken (pulverointivaikutus). - vakuutus turvaa vahingon korvaamisen myös tilanteissa, jolloin vahingonaiheuttaja on maksukyvytön tai vahingonkorvausoikeudellinen turva muuten riittämätön. Vakuutusjärjestelmien merkitys on suuri erityisesti henkilövahinkojen kohdalla. Vuonna 2010 vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia 16, 8 miljardia euroa. VAKUUTUSMAKSUTULON JAKAUMA

3 VAKUUTUSYHTIÖIDEN MAKSAMAT KORVAUKSET TILASTOJEN LÄHDE: Finanssialan keskusliitto, Vakuutusyhtiöt Suomessa vakuutusyhtiot_suomessa.aspx, VAKUUTUSSOPIMUSLAIN UUDISTAMINEN Vakuutussopimuslain muutokset voimaan Luonteeltaan tehdyt muutokset ovat suurimmaksi osaksi tulkinnanvaraisia lainkohtia selkeyttäviä ja epäselviä käsitteitä täsmentäviä. Muutokset eivät kovin radikaalisti muuttaneet vakuutussopimuksen osapuolten asemaa. Keskeisimmät muutokset koskevat vakuutuksenantajan oikeuksia ja velvollisuuksia. Muutoksia mm. lain soveltamisalaan, pakottavuussääntelyyn, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuteen, vakuutuksen epäämiseen ja irtisanomineen, korvausvaatimuksen vanhentumiseen ja kanneaikoihin liittyen. Lisäksi muita vähäisempiä muutoksia, rakenteellisia uudistuksia ja teknisluonteisia korjauksia. 3

4 VAKUUTUSSOPIMUSLAIN (543/1994) UUSI SOVELTAMISALA Vapaaehtoisia vakuutussopimuksia koskeva erityislaki, jota sovellettiin aikaisemmin henkilö- ja vahinkovakuutuksiin. VSL 1 ( /426) : Tätä lakia sovelletaan muuhun vakuutukseen kuin lakisääteiseen vakuutukseen. Lakia sovelletaan kuitenkin liikennevakuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain (81/1998) mukaisiin vakuutuksiin, jollei näissä laeissa toisin säädetä. Tämä laki ei koske jälleenvakuutusta. à Lain soveltamisalaa laajennettiin kattamaan myös uuden tyyppiset vakuutussopimukset kuten esim. sijoittamiseen tarkoitetut kapitalisaatiosopimukset. Jako henkilövakuutuksiin ja vahinkovakuutuksiin säilyi. KESKEISET VAKUUTUSTYYPIT Lakisääteinen vakuutus, vakuutus, jonka sisältö on lailla säännelty. Esim. liikennevakuutus, potilasvakuutus, työeläkevakuutus ja tapaturmavakuutus. à Vrt. pakollinen vakuutus esim. tilaisuuden järjestäjän vastuuvakuutus. Henkilövakuutus, vakuutus, jonka kohteena on luonnollinen henkilö. Esim. henkivakuutus, eläkevakuutus, sairausvakuutus, tapaturmavakuutus, sijoitussidonnaiset vakuutukset yms. Vahinkovakuutus, vakuutus, joka otetaan esinevahingon, vahingonkorvausvelvollisuuden tai muun varallisuusvahingon aiheuttaman menetyksen korvaamiseksi. Esim. vastuuvakuutukset ja tapaturma- ja sairasvakuutukset. Myös erilaiset yhdistelmävakuutukset ovat yleisiä. VAKUUTUSSOPIMUKSEN OSAPUOLET Vakuutuksenantaja, vakuutuksen myöntävä taho (vakuutusyritys). Vakuutuksenottaja, vakuutussopimuksen vakuutuksenantajan kanssa tekevä taho. Vakuutettu, henkilö johon kohdistuvan riskin varalta henkilövakuutus on otettu tai jonka hyväksi vastuuvakuutus on voimassa. Korvaukseen oikeutettu, henkilö, joka saa vakuutuksen perusteella vaatia korvausta vakuutuksenantajalta. Vrt. edunsaaja, henkilö, jolla oikeus saada vakuutuskorvaus vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta. 4

5 PAKOTTAVUUSSÄÄNTELY Vakuutussopimuslain säädökset ovat kolmansien suojaksi pakottavia (VSL 3.1 ): Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön. VSL 3 3 mom.: Vakuutuksenantajan ja -ottajan välisessä suhteessa lain pakottavuussuojan piirin kuuluvat kaikki luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat vakuutuksenantajan sopijapuolina rinnastettavissa kuluttajaan à suoja laajeni kattamaan kuluttajien lisäksi mm. aatteelliset yhdistykset, kuolinpesät, asunto-osakeyhtiöt yms. VSL 75 3 mom.: Vakuutusehdoissa ei saa poiketa vakuutuksenantajan takautumisoikeutta koskevista säännöksistä, jos vahingon aiheuttanut kolmas henkilö on yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava henkilö. VAKUUTUSSUHTEEN SYNTYMINEN Lähtökohtana vakuutuksenottajan tekemä vakuutushakemus. Vakuutuksenantajalle ei ole sopimuspakkoa, mutta vakuutuksen myöntämättä jättämiselle tulee esittää kirjallisesti lain ja hyvän vakuutustavan mukainen hylkäysperuste mikäli vakuutuksenhakijana on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettava taho (VSL 6a ). Laissa kiellettyjä hylkäysperusteita: vakuutustapahtuman sattuminen, terveydentilan muutokset, syrjivät ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiset hylkäysperusteet. Hyvää vakuutustapaa ei olla lainsäädännössä määritelty, Vakuutusyhtiöiden keskusliiton ohjeet: Vastuuvalinnan yleiset periaatteet vakuutustoiminnassa. Vakuutushakemuksen hylkäämisen tulisi perustua vakuutuksenantajan omiin vastuunvalintaperusteisiin: riskiin liittyvät syyt/henkilöön liittyvät syyt. VAKUUTUSSOPIMUKSEN SOLMIMINEN Yleiset sopimuksen solmimista koskevat normit: Vakuutussopimus syntyy, kun tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus. Sopimuksen syntymisen jälkeen vakuutuksenantajan tulee ilman aiheetonta viivytystä antaa vakuutuksenottajalle vakuutuskirja, josta ilmenee sopimuksen keskeinen sisältö ja vakuutusehdot. Vakuutuksenantajan vastuu vastuutapahtumasta alkaa kun toinen sopimuksen osapuolista lähettää hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen. Vastuun alkamisesta voidaan myös osapuolten välillä sopia. Vakuutuksenantajan vastuun alkaminen ei edellytä vakuutuksen ottajan samanaikaista vastasuoritusta eli vakuutusmaksun maksamista. 5

6 VAKUUTUSSOPIMUKSEN MUUTTAMINEN VAKUUTUSSUHTEEN AIKANA Lähtökohtaisesti vakuutussopimus sitoo osapuolia sopimuksen voimassaoloajan, muutokset mahdollisia vain molempien osapuolten myötävaikutuksella. Vakuutuksenottajalla ei oikeutta vaatia muutosta à neuvottelut vakuutuksenantajan kanssa. Vakuutuksenantajalle on sen sijaan lainsäädännössä myönnetty oikeus tietyissä tilanteissa vakuutussopimuksen yksipuoliseen muuttamiseen. Myös koko vakuutuskantaa koskevat muutokset on tehtävä erikseen jokaisen vakuutussopimuksen kohdalla vakuutussopimuslain menettelysääntöjä noudattaen. VAKUUTUKSENANTAJAN OIKEUS MUUTTAA SOPIMUKSEN EHTOJA Vahinkovakuutus (VSL 18 ja 19 ) Vähäistä suuremmat muutokset mahdollisia vakuutuskauden vaihtuessa à ilmoitus muutoksista ja uudet vakuutusehdot vakuutuksenottajalle. Vakuutuskauden aikana muutos on mahdollinen mikäli käsillä on: tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti tai olosuhteissa tapahtunut olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos. à ilmoitus muutoksista vakuutuksenottajalle. Henkilövakuutus (VSL 20, 20 a ) Vakuutusehdoissa voidaan määrätä yksipuolisesta muutosoikeudesta, oikeus vähäisten muutosten tekoon. Muutoksen perusteena ei voi olla vakuutetun terveydentilan huononeminen tai vakuutustapahtuman sattuminen. Henkivakuutuksissa muutos edellyttää lisäksi erityistä syytä ja sillä ei saa olla olennaista vaikutusta vakuutuksen sisältöön. Oikeus muutokseen myös jos käsillä vilpillinen/tahallinen/ tuottamuksellinen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti tai olosuhteissa tapahtunut olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos. à ilmoitus muutoksista ja uudet vakuutusehdot vakuutuksenottajalle. VAKUUTUSSOPIMUKSEN PÄÄTTYMINEN Määräaikaiset ja jatkuvat vakuutussopimukset. Vakuutustapahtuman sattuminen ei automaattisesti päätä vakuutussopimusta eikä se myöskään toimi irtisanomisperusteena vakuutuksenantajalle. Vakuutuksenottajalla on 12 nojalla oikeus irtisanoa vakuutus milloin tahansa vakuutuskauden aikana. Irtisanominen on tehtävä kirjallisesti, irtisanomiselle ei tarvitse ilmoittaa perustetta. Vakuutuksenottajalle voi syntyä oikeus sada takaisin se osa vakuutusmaksusta, joka kohdistuu sopimuksen jälkeiseen aikaan. 6

7 VAKUUTUKSENANTAJAN OIKEUS IRTISANOA VAHINKOVAKUUTUS Vahinkovakuutuksen irtisanominen edellyttää hyvän vakuutustavan mukaista perustetta: riskin kasvu, vakuutetun henkilöön tai vakuutuskantaan liittyvät syyt, vakuutusehtojen muuttamistarve. Vakuutus on aina irtisanottava yksilöllisesti, jatkuva vahinkovakuutus voidaan irtisanoa vakuutuskauden lopussa. Kaikki vahinkovakuutukset voidaan irtisanoa kesken vakuutuskauden myös VSL 15 ilmi käyvillä perusteilla. Irtisanomista koskeva ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti ja toimittaa vakuutuksen ottajalle 1 kk ennen vakuutuskauden päättymistä. Irtisanomisilmoituksessa tulee kertoa irtisanomisen peruste. VSL 15 1 MOM. VAKUUTUKSENANTAJAN OIKEUS IRTISANOA VAHINKOVAKUUTUS VAKUUTUSKAUDEN AIKANA Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden aikana, jos: 1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vääriä tai puutteellisia tietoja ja jos vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi vakuutusta myöntänyt; 2) vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut sellainen olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä; 3) vakuutettu on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen; 4) vakuutettu on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut vakuutustapahtuman; tai 5) vakuutettu on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. VAKUUTUKSENANTAJAN OIKEUS IRTISANOA HENKILÖVAKUUTUS Tapaturma- ja sairasvakuutukset voidaan irtisanoa vakuutusehtojen nojalla. Kirjallinen irtisanomisilmoitus tulee lähettää 1kk ennen vakuutuksen voimassaolon päättymisajankohtaa. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi irtisanomisen peruste. Irtisanominen edellyttää hyvän vakuutustavan mukaista perustetta. Vakuutusta ei saa irtisanoa vakuutetun terveydentilan huonontumisen tai vakuutustapahtuman takia. Myöskään vahinkokehitys ei ole sallittu irtisanomisperuste. (vrt. Muutosperusteiden erityinen syy) Kaikki henkilövakuutukset voidaan irtisanoa kesken vakuutuskauden myös VSL 17 ilmi käyvillä perusteilla. Irtisanomista koskeva ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti ja toimittaa vakuutuksen ottajalle 1 kk ennen vakuutuskauden päättymistä. Irtisanomisilmoituksessa tulee kertoa irtisanomisen peruste. 7

8 VSL 17 1 MOM. VAKUUTUKSENANTAJAN OIKEUS IRTISANOA HENKILÖVAKUUTUS Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos: 1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta; 2) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, mutta vakuutussopimus kuitenkin sitoo vakuutuksenantajaa 24 :n 3 momentin nojalla; tai 3) vakuutettuun liittyvässä, vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisessä seikassa on tapahtunut 27 :ssä tarkoitettu vahingonvaaraa lisäävä muutos ja vakuutuksenantaja ei olisi myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että vakuutettuun liittyvä seikka olisi ollut muutosta vastaava jo vakuutusta myönnettäessä. Vakuutuksenantaja saa irtisanoa henkilövakuutuksen myös, jos: 1) vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman; tai 2) vakuutettu on vakuutustapahtuman jälkeen antanut vakuutuksenantajalle vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. VAKUUTUKSENOTTAJAN JA VAKUUTETUN TIEDONANTOVELVOLLISUUS Tiedonantovelvollisuus koskee sekä vakuutuksenantajaa, vakuutuksenottajaa että vakuutettua niin vakuutusta solmittaessa kuin vakuutussopimuksenkin aikana. Vakuutusta solmittaessa vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus näyttäytyy velvollisuutena antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Vastuu tarvittavien tietojen hankkimisesta vakuutuksenantajalla, mutta kysymyksiin vastaamatta jättäminen voi aiheuttaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin. Vakuutuskauden aikana vakuutetun ja vakuutuksenottajan tulee ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. VKL 82/99 Vakuutetun autotallissa oli hänen luvallaan tehty hitsaustöitä, joista aiheutui tulipalo. Vakuutuksenantaja vetosi mm. siihen, ettei se olisi myöntänyt vakuutusta voimassa olevilla vakuutusehdoilla, mikäli olisi ollut tiedossa, että kohteessa tehdään hitsaustöitä. Vakuutuslautakunta totesi, ettei käytettävissä olevista selvityksistä ilmennyt, että autotallissa olisi jatkuvasti tehty tulitöitä. Vakuutuksenantaja ei ollut osoittanut, että vakuutettu olisi antanut sille laissa tarkoitettuja virheellisiä tai puutteellisia tietoja. 8

9 VAKUUTUKSENANTAJAN TIEDONANTOVELVOLLISUUS Vakuutuksen luonne aineettomana hyödykkeenä (vrt. irtain esine) ja heikomman suoja argumentit puoltavat vakuutuksenantajan laajaa tiedonantovelvollisuutta Vakuutuksen hakijalle on annettava ennen sopimuksen päättämistä vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista ja vakuutusturvan olennaisista rajoituksista. (VSL 5 ) Vakuutuksenantajan tulee antaa tiedot oma-aloitteisesti. Tietoja ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. VSL 5 :n mukaista tiedonantovelvollisuutta laajennettiin: vakuutuksenantajan tulee huomioida vakuutuksenottajan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet. Asiakkaan huomion kiinnittäminen sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin. VKL 142/08 Lausunnonpyytäjänä oleva LVI-alan yritys on ottanut vakuutusyhtiöstä vastuuvakuutuksen vuonna Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan vakuutusta myönnettäessä lausunnonpyytäjälle oli kerrottu, että vakuutus kattaa toiminnan harjoittamisessa ja työsuoritusten yhteydessä aiheutetut vahingot. Lausunnonpyytäjä oli tehnyt eräälle yksityishenkilölle viemärin avaustyön. Järjestelmään kuuluvan säiliön mallista ja putkesta puuttuvasta tarkistuskaivosta johtuen paineletkua ei saatu viemäriputkeen. Lausunnonpyytäjä oli tehnyt korjauksen niin, että alipaine oli imutettu säiliöön. Tällöin viemäriputki aukesi, mutta säiliö luhistui. Kysymys on siitä, onko esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiön taholta laiminlyöty antaa lausunnonpyytäjälle vakuutussopimuslain 5 :ssä tarkoitetut tarpeelliset tiedot ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutusturvan olennaisista rajoituksista. Lisäksi on kysymys siitä, soveltuisiko rajoitusehto esillä olevaan vahinkotapahtumaan. VAKUUTUSLAUTAKUNNAN PERUSTELUT Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä. Koska kysymys on toiminnanharjoittajan vastuuvakuutusturvan olennaisesta rajoituksesta, vakuutusyhtiön on vakuutussopimuslain 5 :n mukaan kerrottava tällaisesta rajoitusehdosta ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Vakuutusyhtiö on esittänyt, että vakuutustuotteen sisältö on käyty läpi myyntitilanteessa ja että vakuutusehdot ja tuoteseloste on postitettu asiakkaalle vakuutuskirjan ohessa. Koska pyynnöstä huolimatta vakuutusyhtiö ei ole toimittanut lausunnonpyytäjälle tuoteselostetta ja vakuutusehtoja tai vakuutushakemusta asiassa on jäänyt luotettavasti selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi täyttänyt sille vakuutussopimuslain 5 :n nojalla kuuluvan tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksesta päättämistä. Lautakunta katsoo, että vakuutus on tullut vakuutussopimuslain 9 :n nojalla voimaan sen sisältöisenä, ettei siinä sovelleta puheena olevaa rajoitusehtoa

10 KKO:2011:5 Vakuutuksenottajat olivat vakuutussopimuksen päättyessä menettäneet huomattavan osan sijoittamistaan varoista sen vuoksi, että ne osakerahastot, joiden arvonkehitykseen sijoituksen arvo oli sidottu, olivat menettäneet arvoaan. Kysymys siitä, oliko vakuutuksenantaja täyttänyt vakuutussopimuslain 5 :n 1 momentin (543/1994) mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Korkein oikeus katsoo selostuksen siitä, että sijoituksen arvo on sidottu valituissa rahastoissa olevien osakkeiden arvon muutoksiin ja että sijoitukseen liittyy samankaltainen riski kuin suorassa osakesijoittamisessa, riittävän ilmaisemaan kokeneelle sijoittajalle, ettei sijoituksen alkuperäinenkään rahamäärä ole turvattu. Vakuutuksenantajan on selvitetty antaneen näistä seikoista tiedon B:n puolisoille henkilökohtaisten tapaamisten yhteydessä ennen vakuutussopimuksen päättämistä ja näin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa. B:n puolisoiden käsitys siitä, että heidän sijoitustensa pääoma säilyisi riippumatta arvopapereiden markkinahintojen kehityksestä, ei siten johdu vakuutuksenantajan laiminlyönnistä. Hovioikeuden päätöstä kanteen hylkäämisestä ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa. VAKUUTUKSENANTAJAN TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNNIN SEURAAMUKSET Vakuutuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kun vakuutuksenottajalla on ollut aihetta käsittää (VSL 9 ). Säännöksen soveltaminen ei edellytä vakuutuksenantajan tuottamusta, sopimusoikeudellisen ankaran vastuun ilmentymä. Todistustaakka vaihtelee tilannekohtaisesti. Jos tiedon väitetään olevan virheellistä tai harhaanjohtavaa todistustaakka vakuutuksenottajalla. Vakuutuksenantajalla todistustaakka tiedonantovelvollisuutensa täyttämisestä. Vakuutuksenottajalla on velvollisuus perehtyä kohtuullisella huolellisuudella saamansa aineistoon. Vakuutuksenottajan käsityksen tulee pääsääntöisesti perustua objektiivisiin näkökohtiin, subjektiiviset seikat (ikä, vakuutusalan erityisosaaminen) voidaan ottaa huomioon mikäli ne olivat tai niiden olisi pitänyt olla vakuutuksenantajan tiedossa. KKO:2010:25 Vakuutusyhtiön katsottiin markkinoinnissaan antaneen vakuutuksenottajalle puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen hinnasta ja eläkkeen kertymästä. Vakuutussopimuksen sisältö määräytyi vakuutuksenottajan saaman käsityksen perusteella, vaikka se johti siihen, että vakuutusyhtiön hallinnointikuluja koskeva vakuutusehto ei tullut lainkaan noudatettavaksi. (Ään.) 10

11 TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNNIN VAIKUTUS VAKUUTUSKORVAUKSEEN Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on kyseessä vain silloin kun laiminlyönti koskee seikkaa, jolla on aidosti merkitystä vakuutuksenantajan riskiarvioinnissa. Vilpillisyys tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä johtaa sopimuksen sitomattomuuteen ja synnyttää vakuutuksenantajalle oikeuden pitää jo suoritetut vakuutusmaksut ja periä myös maksamattomat erät. Henkilövakuutuksissa osa vakuutuskorvauksesta voi tulla vilpillisestä menettelystä huolimatta maksettavaksi, mikäli tilanne muutoin johtaisi ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Tahallisen tai lievää vakavamman tuottamuksellisen laiminlyönnin seurauksena korvausta voidaan alentaa tai evätä. Edellytyksenä syy-yhteyden olemassa olo. TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNNIN VAIKUTUS VAKUUTUSKORVAUKSEEN Henkilövahinkojen osalta sovelletaan prorataperiaatetta, ei edellytä syy-yhteyttä. Ilmeiseen kohtuuttomuuteen johtavien lopputulosten sovitteleminen on mahdollista myös henkilövahingoissa. Vilpilliseen, tahalliseen tai vähäistä suurempaan tuottamukselliseen tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen tulee vedota ilman aiheetonta viivytystä. TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNNIN VAIKUTUS VAKUUTUSSOPIMUKSEEN Vakuutussopimuslain nojalla vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutussopimus vilpillisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena. Vahinkovakuutuksissa pelkkä väärien tietojen antaminen riittää irtisanomisperusteeksi, laiminlyönnin ei siis tarvitse olla tuottamuksellinen. Sen sijaan henkilövahingoissa teolta edellytetään vähäistä merkittävämpää tuottamuksellisuutta. Alunperin väärän tiedon oikaisematta jättäminen ei sen sijaan synnytä sopimuksen irtisanomisperustetta, kuten eivät myöskään tilanteet, joissa laiminlyönti on merkityksetön vakuutuksenantajan vastuun kannalta. Irtisanomisen sijasta vakuutuksenantaja voi myös muuttaa vakuutusmaksuja tai sopimusehtoja. Irtisanominen tai sopimusehtojen ja vakuutusmaksun muutos on tehtävä kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä, irtisanomisperuste on mainittava irtisanomisilmoituksessa. 11

12 VAKUUTUSSOPIMUSLAIN MUKAINEN VANHENTUMINEN Keskeiset kysymykset: Missä ajassa vahingonkärsijän tulee reklamoida vakuutuksenantajalle vahingosta, jotta hän ei menetä oikeutta vahingonkorvaukseen vahinkoilmoituksen tekemiselle asetetun määräajan vanhentumisen vuoksi? Missä ajassa vakuutuksenantajan tekemästä päätöksestä tulee valittaa, ts. milloin kanneaika päättyy? Milloin vakuutuksenantajan saaminen vanhenee? KORVAUSVAATIMUKSEN VANHENTUMINEN VSL 73 Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen: Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta (ent. mahdollisuudesta saada korvausta). Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta, tai jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta... à Korvausvaatimuksen vanhentumisen alkamisaika muuttui, mikä voi käytännössä pidentää myös vanhentumisaikaa. à Vrt. Vanhentumislain mukainen 3 v. Vanhentumisaika. VAKUUTUKSENANTAJAN PÄÄTÖSTÄ KOSKEVA KANNEAIKA Kanne tulee nostaa 3 vuoden kuluessa vakuutuksenantajan päätöksen ja kanneajan kirjallisesta tiedoksisaannista. Vakuutuksenantajan päätös kattaa korvauspäätökset, mutta uudistuksen myötä myös muut päätökset, jotka vaikuttavat vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan, synnyttävät kanneoikeuden. Asian saattaminen vireille kuluttajariitoja ratkovassa toimielimessä, kuten kuluttajariitalautakunnassa tai vakuutuslautakunnassa, keskeyttää kanneajan vanhentumisen (laki velan vanhentumisesta, 728/2003, 11 ). Kanteella vahvistettu korvaussaatava vanhenee 5 vuodessa. 12

13 VAKUUTUSMAKSUSAATAVAN VANHENTUMINEN VSL 46 : Vakuutuksenantaja menettää oikeutensa vakuutusmaksuun, jos se ei ole laillisesti hakenut sitä 3 vuoden kuluessa vakuutusmaksun erääntymisestä Laillinen hakeminen viittaa laissa velan vanhentumisesta (728/2003) määriteltyihin oikeudellisiin katkaisutoimiin 11 : saatavaa koskeva kanne vireille tuomioistuimessa tai muussa riidanratkaisu toimielimessä; velkoja ilmoittaa saatavansa velallisen konkurssissa, maksukyvyttömyysmenettelyssä tai julkisen haasteen johdosta; velkoja panee vireille ulosottoasian. Vapaamuotoiset katkaisutoimet eivät siis riitä vakuutusmaksusaatavan vanhentumisen katkaisuun. 13