KUULOVIKAISTEN LASTEN PRAGMAATTINEN KEHITYS NYKYTIEDON VALOSSA

Transkriptio

1 KUULOVIKAISTEN LASTEN PRAGMAATTINEN KEHITYS NYKYTIEDON VALOSSA Krista Wallenius Oulun yliopisto, Logopedian tutkimusyksikkö Lapsenkielen tutkimuskeskus Johdanto Ihmisillä on pienestä pitäen vahva tarve vuorovaikutukseen (Matthews, 2014). Kommunikoidessamme jaamme tietoa, mutta myös tunteiden, kokemusten, uskomusten, aikomusten ja asenteiden jakaminen ovat aivan yhtä tärkeitä syitä kommunikoinnille (Bara, 2011). Noin yhdellä viidestäsadasta lapsesta todetaan jonkinasteinen kuulovika (Häkli, Luotonen, Bloigu, Majamaa & Sorri, 2014). Jopa yli 95 % kuulovikaisista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille, joiden äidinkieli on jokin puhuttu kieli (Mitchell & Karchmer, 2004). Miten tällöin onnistuu erilaisten mielen sisältöjen (esim. tunteet ja aikomukset) jakaminen kuulovikaisen lapsen kanssa? Jos kuulovikaisen lapsen kommunikointitaitojen kehitys ei etene kuten normaalikuuloisilla lapsilla, mistä tämä johtuu? Entäpä miten kuulovikaisen lapsen kommunikointitaitojen kehitystä parhaiten tuetaan? Kuulovialla voi olla monenlaisia vaikutuksia puheen ja kielen kehitykseen (Moeller, Tomblin, Yoshinaga-Itano, McDonald, & Jerger, 2007). Se, että lapsi puhuu selkeästi ja hallitsee kielen sanaston ja rakenteet, ei kuitenkaan takaa sujuvaa kommunikointia (Goberis ym., 2012). Kieltä tulee myös osata käyttää asianmukaisesti monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tätä kutsutaan kielentutkimuksessa pragmatiikaksi (Loukusa, 2012). Kielenkäyttö voidaan nähdä vastavuoroisena yhteistoimintana, joka edellyttää mielen sisältöjen jakamista (Bara, 2011). Sanojen, eleiden ja intonaation tuotto sekä ymmärtäminen sosiaalisissa tilanteissa kuuluvat yhtä lailla pragmatiikan tutkimukseen. Pragmaattisten taitojen tutkiminen on tärkeää, koska ne ovat yhteydessä minäkuvaan, ystävyyssuhteisiin ja koulumenestykseen (Loukusa, Paavola & Leiwo, 2011b; Thagard, Hilsmier & Easter- Brooks, 2011). Seuraavassa luvussa on perustietoa lasten kuulovioista. Sen jälkeen käsitellään kuulovikaisten lasten pragmaattisia taitoja koskevia tutkimuksia. Artikkelin loppupuolella tarkastellaan kuulovikaisten lasten pragmaattisen kehityksen taustatekijöitä. Viimeiseksi kootaan yhteen tutkimusten päätuloksia ja pohditaan tutkimuksen tulevia suuntaviivoja.

2 Lasten kuuloviat Vaikeat ja erittäin vaikeat kuuloviat todetaan usein jo synnytyssairaalassa vastasyntyneiden kuulonseulonnan ansiosta (Wolff ym., 2010). Myös keskivaikeat kuuloviat todetaan yleensä varhain. Osa kuulovioista havaitaan myöhemmin, esimerkiksi puheen kehityksen viivästyttyä (Hyvärinen, Dietz & Löppönen, 2011). Lapselle voidaan usein sovittaa kuulokojeet jo 5 6 kuukauden iässä. Jos lapsella on vaikea tai erittäin vaikea kuulovika eikä hän hyödy riittävästi kuulokojeista, voi hän saada yhden tai kaksi sisäkorvaistutetta (Kokkonen, Mäki-Torkko, Roine & Ikonen, 2009). Suomessa noin lapselle harkitaan vuosittain sisäkorvaistutetta. Sisäkorvaistute asennetaan lapselle leikkauksessa noin vuoden iässä (Jero & Kentala, 2007). Sisäkorvaistute ei tee lapsen kuuloa normaaliksi, mutta sen avulla kuunnellen kuulovian aste on yleensä lievä (noin db). Nykyään sisäkorvaistutteita laitetaan usein kaksi, mutta jos toisessa korvassa on jäännöskuuloa, saatetaan päätyä bimodaaliseen kuulon kuntoutukseen, jolloin toisessa korvassa on sisäkorvaistute ja toisessa kuulokoje (Nittrouer & Chapman, 2009). Kuulon apuvälineiden asentaminen ei vielä takaa sitä, että lapsen puhe ja kieli kehittyvät kuten normaalikuuloisilla lapsilla vaan tähän tarvitaan usein tiivistä kuntoutusta. Miten kuulovikaisten lasten pragmaattiset taidot kehittyvät? Kuulovikaisten lasten pragmaattisten taitojen tutkiminen on painottunut keskustelutaitojen tutkimiseen. Monissa tutkimuksissa on todettu, että kuulovikaisten lasten keskustelutaitojen kehitys voi viivästyä. Osalla kuulovikaisista lapsista voi olla ongelmia aloitteellisuudessa (Rinaldi, Baruffaldi, Burdo & Caselli, 2013). Toiset kuulovikaiset lapset taas osaavat aloittaa keskusteluja yhtä taitavasti kuin normaalikuuloiset lapset (Paatsch & Toe, 2013), mutta keskustelukumppanin aloittaman aiheen jatkaminen voi sen sijaan olla vaikeaa (Ledenberg & Everhart, 2000; Most, Shina-August & Meilijson, 2010). Joidenkin tutkimusten mukaan kuulovikaiset lapset voivat joskus jopa ottaa dominoivan roolin keskusteluissa jos kuunteleminen koetaan vaikeaksi (Paatsch & Toe, 2013; Toe & Paatsch, 2013). Jäsentynyt ja sopivan informatiivinen kerronta on tärkeä osa kielenkäyttöä. Kuulovikaisten lasten kerrontataitoja on tutkittu varsin vähän. Heillä on kuitenkin havaittu joskus olevan vaikeuksia tarinan ydinsisällön tavoittamisessa (Boons ym., 2013; Reuterskiöld, Ibertsson & Sahlén, 2010). Heidän kerrontansa voi myös olla tavanomaista niukempaa ja siten

3 sisältää vähän tietoa ihmisten mielen tiloihin liittyen (Huttunen & Ryder, 2012). On olennaista, että ihmisiin ja asioihin viitataan ymmärrettävästi, esimerkiksi substantiiveja tai pronomineja käyttäen. Keskustelukumppanin taas tulee osata tulkita näitä viittaavia ilmauksia. Joskus kuulovikaisen lapsen viittaavien ilmausten käyttö voi ilmeisesti kehittyä viiveellä (Sze, Tang, Lau, Lam & Yiu, 2015). Kyky korjata omaa puhetta on keskeinen asia ymmärretyksi tulemiselle. Omaa puhetta voi korjata esimerkiksi toistamalla ilmaus selkeämmin tai muotoilemalla se uudelleen (Jeanes, Nienhuys & Rickards, 2000; Most, 2002). Kuulovikaiset lapset eivät ilmeisesti aina osaa korjata omaa puhettaan yhtä taitavasti kuin normaalikuuloiset lapset. Ilmeillä, eleillä ja intonaatiolla on merkitystä ilmauksen pragmaattisen merkityksen tulkinnalle (Loukusa, Kunnari & Vedenkannas, 2011a). Ne ovat tärkeässä roolissa esimerkiksi tunteiden ja sarkasmin tunnistamisessa (Most & Aviner, 2009). Kuulovikaisilla lapsilla on usein ongelmia intonaation havaitsemisessa (Hopyan-Misakyan, Gordon, Dennis & Papsin 2009; Peng, Tomblin & Turner, 2008), ja joskus myös oman puheen intonaatio voi olla poikkeavaa (Lenden & Flipsen, 2007; Peng ym., 2008). Sarkasmin tunnistamiseen vaikuttavat ilmeiden, eleiden ja intonaation lisäksi myös kontekstuaaliset vihjeet ja kyky ymmärtää toisen ihmisen mielen sisältöjä (Stiles & Nadler, 2013). Kuulovika voi joskus hidastaa sarkasmin tunnistamisen kehitystä, mutta tätäkin on tutkittu vielä äärimmäisen vähän. Monissa tutkimuksissa kuulovikaisten lasten pragmaattisen kehityksen on todettu viivästyvän, mutta iän myötä erot normaalikuuloisiin ikätovereihin voivat kaveta. Pragmaattinen kehitys ei myöskään viivästy kaikilla kuulovikaisilla lapsilla (Ibertsson, Hansson, Mäki-Torkko, Willstedt-Svensson & Sahlén, 2009; Mancini ym., 2015; Paatsch & Toe, 2013). Tutkimustulosten tulkintaa vaikeuttaa se, että tutkimuksiin on usein osallistunut hyvin heterogeeninen joukko lapsia. Esimerkiksi kuulovikojen vaikeusasteet sekä apuvälineet ja niiden käyttöönottoiät ovat vaihdelleet paljon. Tutkittujen lasten kieliympäristöt ovat myös olleet joskus moninaisia. Aiheeseen liittyvät pitkittäistutkimukset ovat lisäksi harvinaisia. Tällä hetkellä onkin vaikea sanoa, ottavatko pragmaattisessa kehityksessään viivästyneet kuulovikaiset lapset normaalikuuloiset ikätoverinsa kiinni. Miksi kuulovikaisen lapsen pragmaattinen kehitys saattaa viivästyä? Pragmaattisten taitojen kehitykseen vaikuttavat monet kielelliset, kognitiiviset, sosiaaliset, sensoriset ja motoriset tekijät (Loukusa, 2012; Loukusa ym., 2011a). Myös yleistieto ja elämänkokemukset ovat yhteydessä pragmaattisiin taitoihin. Kaikki nämä taustatekijät ovat yhteydessä toinen toi-

4 siinsa, ja yhden osa-alueen ongelmat voivat vaikuttaa muiden osa-alueiden kehitykseen. Toisaalta lapset pystyvät joskus kompensoimaan yhden osaalueen puutteita jonkin toisen osa-alueen vahvuuksilla. Pragmaattisen kehityksen perusta luodaan varhaisessa vuorovaikutuksessa (Launonen, 2007, 17 34; Paavola, 2012; Stephens & Matthews, 2014). Jo pieni vauva havainnoi ympäristöään sekä toisia ihmisiä ja kommunikoi aktiivisesti. Vuorovaikutuskokemusten myötä lapsi oppii sovittamaan toimintansa yhteen toisten ihmisten kanssa. Varhaiset vuorovaikutustilanteet ovat usein kahdenkeskisiä, mutta lapsen kasvaessa hänen elinpiirinsä laajenee ja hän kohtaa yhä moninaisempia kielenkäyttötilanteita. Vanhemmat voivat käyttää ääntään moneen tarkoitukseen kommunikoidessaan lapsensa kanssa (Launonen, 2007, 66). Esimerkiksi keskustelun rytmin oppiminen perustuu osin varhaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaan äänen avulla vuorotteluun. Lapsen huomio voidaan myös pyrkiä suuntaamaan johonkin tiettyyn asiaan ääntä käyttäen (Launonen, 2007, 34 36, 42 44). Tilanteet, joissa vanhemman ja lapsen huomio on samassa kohteessa eli niin kutsutut jaetun tarkkaavuuden tilanteet ovat tärkeitä monenlaisen oppimisen kannalta ja niillä on keskeinen merkitys myös pragmaattiselle kehitykselle. Kuulovikaisten lasten ja heidän kuulevien vanhempiensa välillä jaetun tarkkaavuuden tilanteita voi olla tavanomaista vähemmän (Depowski, Abaya, Oghalai & Bortfeld, 2015; Harris & Chasin, 2005). Jaetun tarkkaavuuden tilanteiden määrä ja se, miten vanhempi pukee sanoiksi lapsensa ja muiden ihmisten mielen sisäisiä asioita, on yhteydessä mielen teorian oppimiseen (Loukusa ym., 2011a; Meins ym., 2002). Mielen teorialla tarkoitetaan kykyä lukea toisen ihmisen mielen sisältöjä ja se on hyvin tärkeä taito pragmaattisen kehityksen kannalta. Kun puhuttua kieltä käyttäville vanhemmille syntyy kuulovikainen lapsi, ihmisten mielen sisällöistä keskustelu lapsen kanssa voi olla vaikeaa (Meristo, Hjelmquist & Morgan, 2012; Morgan ym., 2014). Monilla kuulovikaisilla lapsilla mielen teorian omaksuminen viivästyykin (González, Quintana, Barajas & Linero, 2007; Jones, Gutierrez & Ludlow, 2015; Peterson, 2004). Kuulovika voi myös viivästyttää puheen ja kielen kehitystä, millä puolestaan saattaa olla merkitystä sekä mielen teorian että pragmaattisten taitojen oppimiselle (Jones ym., 2015; Most ym., 2010; Nicastri ym., 2014). Kuulovika voi lisäksi vaikuttaa kommunikointitilanteista saatujen kokemusten määrään ja laatuun (Tobey ym., 2013). Kuulovikaiset lapset eivät esimerkiksi aina pysty oppimaan pragmaattisia taitoja yhtä hyvin kuin normaalikuuloiset lapset kuuntelemalla leikin lomasta toisten ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita (Guerzoni ym., painossa; Morgan ym., 2014). Kuulon apuvälineiden saaminen voi auttaa lasta laajentamaan elinpiiriään ja kokemusmaailmaansa sekä edesauttaa puheen ja kielen kehitystä (Hughes & Leekam, 2004). Apuvälineillä ja sillä, missä iässä apuvälineet saadaan käyttöön, voi olla merkitystä myös lapsen pragmaattisen kehityk-

5 sen kannalta. Joidenkin tutkimusten mukaan kaksi sisäkorvaistutetta saaneiden lasten kielellinen kehitys voi olla parempaa verrattuna vain yhden sisäkorvaistutteen saaneisiin lapsiin (ks. esim. Boons ym., 2012). Molemminpuolinen implantointi voi esimerkiksi auttaa lasta kuulemaan paremmin melussa ja paikantamaan puhujan helpommin. Toisaalta sisäkorvaistutteet eivät välttämättä välitä esimerkiksi intonaation havaitsemiselle olennaista tietoa yhtä tehokkaasti kuin kuulokojeet (Cullington & Zeng, 2011; Most & Aviner, 2009). Jos lapsella on jäännöskuuloa, bimodaalinen kuuntelu voikin olla molemminpuolisia sisäkorvaistutteita tehokkaampi tapa havaita puheen intonaatiota. Kun sisäkorvaistutetta käyttäviä lapsia on verrattu molemminpuolisesti kuulokojeita käyttäviin lapsiin, eroja pragmaattisissa taidoissa ei kuitenkaan ole aina todettu olevan (Most ym., 2010). Kuulovikaiset lapset saavat nykyään sisäkorvaistutteet nuorempina kuin ennen, joten aiemmin julkaistujen tutkimusten tulokset eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa nykypäivän sisäkorvaistutteita käyttävien lasten kehityksestä (Moeller ym., 2007). On mahdollista, että lapset, jotka ovat saaneet sisäkorvaistutteen viimeistään kahden ja kolmen ikävuoden välillä, suoriutuvat myöhemmin istutteen saaneita lapsia paremmin mielen teorian taitojen ja pragmaattisten taitojen osalta (Guerzoni ym., painossa; Nicastri ym. 2014; Remmel & Peters, 2009; Sundqvist, Lyxell, Jönsson & Heimann, 2014; Tobey ym., 2013). Varhainenkaan sisäkorvaistutteen saanti ei kuitenkaan takaa normaalia pragmaattista kehitystä (Dammeyer, 2012; Tobey ym., 2013). Kahden vuoden ikään mennessä kaksi sisäkorvaistutetta saaneiden lasten vanhemmat ovatkin raportoineet lapsillaan olevan pragmaattisia vaikeuksia vielä kolmen vuoden päästä istutteiden aktivoinnista (Wallenius, Loukusa, Välimaa, Löppönen & Kunnari, 2015). Lopuksi Kuulovikaisten lasten pragmaattisia taitoja on tutkittu hyvin vähän, ja aiheeseen liittyvät tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että kuulovikaisten lasten pragmaattinen kehitys etenee hyvin vaihtelevasti lapsesta riippuen. Vielä ei tiedetä, miksi joidenkin kuulovikaisten lasten pragmaattinen kehitys viivästyy ja toisten taas ei. Mielen teorian taitojen ja kielellisten taitojen tiedetään kuitenkin olevan keskeisessä roolissa kuulovikaisten lasten pragmaattisten taitojen kehityksessä. Myös se, että lapsi saa asianmukaiset kuulon apuvälineet riittävän varhain, on tärkeä asia pragmaattisen kehityksen kannalta. Kuulovikaisten lasten kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden, esimerkiksi puheterapeuttien, on tärkeää tuntea pragmaattisen kehityksen

6 merkkipaalut sekä sen taustatekijät ja pyrkiä vaikuttamaan näihin mahdollisimman varhain. Pragmaattisia taitoja tulisi arvioida säännöllisesti, jotta voitaisiin ottaa kantaa kuntoutuksen tarpeeseen. Vanhempien tulisi myös saada ohjausta lapsen pragmaattisen kehityksen tukemiseen kehityksen varhaisvaiheista lähtien. Jotta tietäisimme tarkemmin, miten kuulovikaisten lasten pragmaattisia taitoja tulisi kuntouttaa, kuulovikaisten lasten pragmaattista kehitystä ja sen taustatekijöitä tulisi tutkia lisää. Esimerkiksi molemminpuolisen sisäkorvaistutehoidon mahdollisista hyödyistä tarvitaan vielä paljon lisätietoa. Koska pragmaattiset taidot ovat kieli- ja kulttuurisidonnaisia (ks. esim. Matthews, 2014), kuulovikaisten lasten pragmaattisesta kehityksestä tarvitaan kielikohtaista tietoa. Lähteet Bara, B. G. (2011). Cognitive Pragmatics: The mental processes of communication. Intercultural Pragmatics, 8 3, Boons, T., Brokx, J. P. L., Frijns, J. H. M., Peeraer, L., Philips, B., Vermeulen, A., Wouters, J. & van Wieringen, A. (2012). Effect of pediatric bilateral cochlear implantation on language development. Archieves of Pediatrics and Adolescent Medicine, 166, Boons, T., De Raeve, L., Langereis, M., Peeraer, L., Wouters, J. & van Wieringen, A. (2013). Expressive vocabulary, morphology, syntax and narrative skills in profoundly deaf children after early cochlear implantation. Research in Developmental Disabilities, 34, Cullington, H. E. & Zeng, F. G. (2011). Comparison of bimodal and bilateral cochlear implant users on speech recognition with competing talker, music perception, affective prosody discrimination, and talker identification. Ear and Hearing, 32, Dammeyer, J. (2012). A longitudinal study of pragmatic language development in three children with cochlear implants. Deafness and Education International, 14, Depowski, N., Abaya, H., Oghalai, J. & Bortfeld, H. (2015). Modality use in joint attention between hearing parents and deaf children. Frontiers in Psychology, 6, 1 8. Goberis, D., Beams, D., Dalpes, M., Albrosch, A., Baca, R. & Yoshinaga- Itano, C. (2012). The missing link in language development of deaf and hard of hearing children: Pragmatic language development. Seminars in Speech and Language, 33,

7 Gonzalez A, Quintana I, Barajas C, Linero M. J. (2007). The role of age and oral lexical competence in false belief understanding by children and adolescents with hearing loss. Volta Review 107, Guerzoni, L., Murri, A., Fabrizi, E., Nicastri, M., Mancini, P. & Cuda, D. (painossa). Social conversational skills development in early implanted children. The Laryngoscope. Harris, M. & Chasin, J. (2005). Visual attention in deaf and hearing infants: The role of auditory cues. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 46, Hopyan-Misakyan, T. M., Gordon, K. A., Dennis, M. & Papsin, B. C. (2009). Recognition of affective speech prosody and facial affect in deaf children with unilateral right cochlear implants. Child Neuropsychology, 15, Hughes, C. & Leekam, S. (2004). What are the links between Theory of Mind and social relations? Review, reflections and new directions for studies of typical and atypical development. Social Development, 13, Huttunen, K. & Ryder, N. (2012). How children with normal hearing and children with cochlear implant use mentalizing vocabulary and other evaluative expressions in their narratives. Clinical Linguistics and Phonetics, 26, Hyvärinen, A., Dietz, A. & Löppönen, H. (2011). Lasten kuulonkuntoutuksen polku. Duodecim, 127, Häkli, S., Luotonen, M., Bloigu, R., Majamaa, K. & Sorri, M. (2014). Childhood hearing impairment in Northen Finland, etiology and additional disabilities. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 78, Ibertsson, T., Hansson, K., Mäki-Torkko, E., Willstedt-Svensson, U. & Sahlén, B. (2009). Deaf teenagers with cochlear implants in conversation with hearing peers. International Journal of Language and Communication Disorders, 44, Jeanes, R., R. C., Nienhuys, T. G. W. M. & Rickards, F. W. (2000). The pragmatic skills of profoundly deaf children. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 5, Jero, J. & Kentala, E. (2007). Lasten sisäkorvaistutteet. Duodecim, 123, Jones, A. C., Gutierrez, R. & Ludlow, A. K. (2015). Confronting the language barrier: Theory of Mind in deaf children. Journal of Communication Disorders, 56, Kokkonen, J., Mäki-Torkko, E., Roine, R. P. & Ikonen, T. S. (2009). Vaikea-asteisen kuulovian kuntoutus molemminpuolisen sisäkorvaistutteen avulla. Suomen Lääkärilehti, 17,

8 Launonen, K. (2007). Vuorovaikutus kehitys, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. Lederberg, A. R. & Everhart, V. S. (2000). Conversations between deaf children and their hearing mothers: Pragmatic and dialogic characteristics. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 5, Lenden, J. M. & Flipsen, P. (2007). Prosody and voice characteristics of children with cochlear implants. Journal of Communication Disorders, 40, Loukusa, S. (2012). Pragmatiikan keskeistä käsitteistöä ja lasten pragmaattisten taitojen taustatekijöitä. Teoksessa S. Stolt, M. Laakso & M. Lehtihalmes (toim.), Puheen ja kielen sosiaalinen käyttö (s. 8 20). Helsinki: Puheen ja kielen yhdistyksen julkaisuja 44. Loukusa, S., Kunnari, S. & Vedenkannas, U. (2011a). Pragmaattisen kehityksen taustatekijöitä. Teoksessa S. Loukusa & L. Paavola (toim.), Lapset kieltä käyttämässä (s ). Jyväskylä: PSkustannus. Loukusa, S., Paavola, L. & Leiwo, M. (2011b). Johdatus pragmatiikan peruskäsitteisiin ja lasten pragmatiikan vaikeuksiin. Teoksessa S. Loukusa & L. Paavola (toim.), Lapset kieltä käyttämässä (s ). Jyväskylä: PS-kustannus. Mancini, P., D Allessandro, H. D., Guerzoni, L., Cuda, D., Ruoppolo, G., Musacchio, A., Di Mario, A., De Seta, E., Bosco, E. & Nicastri, M. (2015). Adequate formal language performance in unilateral cochlear implanted children: Is it indicative of complete recovery in all linguistic domains? Insight from referential communication. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 79, Matthews, D. (2014). Introduction: An overview of research on pragmatic development. Teoksessa D. Matthews (toim.), Pragmatic development in first language acquisition. Trends in language acquisition research 10 (s. 1 11). Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Meins, E., Fernyhough, C., Wainwright, R., Das Gupta, M., Fradley, E. & Tuckey, M. (2002). Maternal mind-mindedness and attachment security as predictors of Theory of Mind understanding. Child Development, 73, Meristo, M., Hjelmquist, E. & Morgan, G. (2012). How access to language affects theory of mind in deaf children. Teoksessa M. Siegal & L. Surian (toim.), Access to language and cognitive development (s ). New York: Oxford University Press. Mitchell, R. E. & Karchmer, M. A. (2004). Chasing the mythical ten percent: Parental hearing status of deaf and hard of hearing students in the United States. Sign Language Studies, 4,

9 Moeller, M. P., Tomblin, J. B., Yoshinaga-Itano, McDonald Connor, C. & Jerger, S. (2007). Current state of knowledge: Language and literacy of children with hearing impairment. Ear and Hearing, 28, Morgan, G., Meristo, M., Mann, W., Hjelmquist, E., Surian, L. & Siegal, M. (2014). Mental state language and quality of conversational experience in deaf and hearing children. Cognitive Development, 29, Most, T. (2002). The use of repair strategies by children with and without hearing impairment. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 33, Most, T. & Aviner, C. (2009). Auditory, visual, and auditory-visual perception of emotions by individuals with cochlear implants, hearing aids, and normal hearing. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 14, Most, T., Shina-August, E. & Meilijson, S. (2010). Pragmatic abilities of children with hearing loss using cochlear implants or hearing aids compared to hearing children. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 15, Nicastri, M., Filipo, R., Ruoppolo, G., Viccaro, M., Dincer, H., Guerzoni, L., Cuda, D., Bosco, E., Prosperini, L. & Mancini, P. (2014). Inferences and metaphoric comprehension in unilaterally implanted children with adequate formal oral language performance. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 78, Nittrouer, S. & Chapman, C. (2009). The effects of bilateral electric and bimodal electric-acoustic stimulation on language development. Trends in Amplification, 13, Paatsch, L. E. & Toe, D. M. (2013). A comparison of pragmatic abilities of children who are deaf or hard of hearing and their hearing pairs. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 19, Paavola, L. (2012). Pragmaattisen kehityksen merkkipaalut vauvasta kouluikään. Teoksessa S. Stolt, M. Laakso & M. Lehtihalmes (toim.), Puheen ja kielen sosiaalinen käyttö (s ). Helsinki: Puheen ja kielen yhdistyksen julkaisuja 44. Peng, S.-C., Tomblin, J. B. & Turner, C. W. (2008). Production and perception of speech intonation in pediatric cochlear implant recipients and individuals with normal hearing. Ear and Hearing, 29, Peterson, C. C. (2004). Theory-of-mind development in oral deaf children with cochlear implants or conventional hearing aids. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 45, Remmel, E. & Peters, K. (2009). Theory of mind and language in children with cochlear implants. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 14,

10 Reuterskiöld, C., Ibertsson, T. & Sahlén, B. (2010). Venturing beyond the sentence level: Narrative skills in children with hearing loss. The Volta Review, 110, Rinaldi, P., Baruffaldi, F., Burdo, S. & Caselli, M. C. (2013). Linguistic and pragmatic skills in toddlers with cochlear implant. International Journal of Language and Communication Disorders, 48, Stephews, G. & Matthews, D. (2014). The communicative infant from 0-18 months. The social-cognitive foundations of pragmatic development. Teoksessa D. Matthews (toim.), Pragmatic development in first language acquisition. Trends in language acquisition research 10 (s ). Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Stiles, D. J. & Nadler, L. J. (2013). Sarcasm recognition in children with hearing loss: The role of context and intonation. Journal of Educational Audiology, 19, Sundqvist, A., Lyxell, B., Jönsson, R. & Heinmann, M. (2014). Understanding minds: Early cochlear implantation and the development of theory of mind in children with profound hearing impairment. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 78, Sze, F., Tang, G., Lau, T., Lam, E. & Yiu, C. (2015). The development of discourse referencing in Cantonese of deaf/hard-of-hearing children. Journal of Child Language, 42, Thagard, E. K., Hilsmier, S. A. & Easter-Brooks, S. R. (2011). Pragmatic language in deaf and hard of hearing students. Correlation with success in general education. American Annals of The Deaf, 155, Tobey, E. A., Thal, D., Niparko, J. K., Eisenberg, L. S., Quittner, A. L., Wang, N.-Y. & CDaCI-tutkimusryhmä (2013). Influence of implantation age on school-age language performance in pediatric cochlear implant users. International Journal of Audiology, 52, Toe, D. M. & Paatsch, L. E. (2013). The conversational strategies of school-aged children with cochlear implants. Cochlear Implants International, 14, Wallenius, K., Loukusa, S., Välimaa, T., Löppönen, H. & Kunnari, S. (2015). Parental views on communication: A study of Finnish children with bilateral cochlear implants. CLS 2015, Coventry, Iso-Britannia. t2.pdf Wolff, R., Hommerich, J., Riemsma, R., Antes, G., Lange, S. & Kleijnen, J. (2010). Hearing screening in newborns: Systematic review of accuracy, effectiveness, and effects of interventions after screening. Archives of Disease in Childhood, 95,

11 Krista Wallenius Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Logopedian tutkimusyksikkö, Lapsenkielen tutkimuskeskus