SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II

Transkriptio

1 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II KALATALOUSTARKKAILU 2014 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10577

2 i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2014 OSA II: KALATALOUSTARKKAILU Jyrki Salo, FM Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET VESISTÖALUEEN KUVAUS TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET KIRJANPITOKALASTUS Iso-Lamujärvi Pyhännänjärvi Kortteinen Uljua Nahkiaisen pyynti SÄHKÖKOEKALASTUKSET Lamujoki Siikajoen pääuoma NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET VIITTEET LIITTEET Liite 1. Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit Liite 2. Sähkökalastuskoealojen kohdekuvaukset Liite 3. Sähkökoekalastusten perustulokset Liite 4. Nahkiaistoukkatutkimusten perustulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Sammonkatu OULU p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 01/2015 Kuvat: Ahma ympäristö Oy

3 YHTEENVETO Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji ja lajin saaliit olivat edelleen kohtuullisia, vaikka eivät aivan muutamien vuosien takaiselle tasolle yltäneetkään. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia jo varsin pitkään, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle saatiin rekrytoitua vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja parin välivuoden jälkeen. Kalastajan pyynti painottui kuhan verkko- ja vapakalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen kutupyyntiin. Kalastajan kuhasaaliit olivat varsin hyviä ja häneltä saatavat kirjanpitotiedot täydentävät hyvin muuta saatavilla olevaa tietoa järven kalastuksesta ja kalakannoista. Kortteisen ainoan kirjanpitokalastajan kalastus ajoittui pääosin kevään kutuaikaan ja hänen ilmoittamiensa tietojen pohjalta lasketut pyydysyksikkösaaliit ovatkin heilahdelleet merkittävästi mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta (tarkan ajoittumisen onnistuminen, jää- ja vesitilanne) riippuen. Hauki ja ahven ovat Kortteisen pääsaalislajit. Uljuan kirjanpitokalastuksen verkkopyynnin yksikkösaaliit kääntyivät vuonna 2014 nousuun. Tulokset perustuvat kuitenkin vain yksittäisen kalastajan suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin ja saaliisiin, mikä vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Jokisuun nahkiaissaaliit ovat voimakkaasti riippuvaisia loppukesän ja syksyn pyyntiajan virtaamatilanteesta, joka oli vuonna 2014 pitkään varsin heikko. Myös kahden kirjanpitokalastajan yksikkösaaliit jäivät varsin vähäisiksi, vaikka hieman edellisvuodesta paranivatkin. Nahkiaistoukkatutkimusten mukaiset toukkatiheydet paranivat osalla alueista merkittävästi aiempiin tutkimusvuosiin nähden. Toukkamäärät riippuvat merkittävästi seurantapaikkojen pohjanlaadusta ja sijainnista suhteessa nahkiaisten kutualueisiin ja osaltaan muutaman vuoden viiveellä myös kudulle nousevan nahkiaiskannan koosta ja edelleen mm. kutunousun aikaisista virtaamista. Toukkien kokojakauma painottui suhteellisen iäkkäisiin (suurikokoisiin) toukkiin, jotka ovat arviolta peräisin hieman paremmista nousuvuosista Toisaalta osalta toukkatutkimuslinjoista ei löydetty lainkaan toukkia. Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat vähäisiä ja vedet lämpimiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa ainakin koskikutuisten kalalajien viihtymiseen koealoilla. Lamujoen viiden koealan kalastuksissa havaittiin kaikkiaan viisi harjusta (4 kpl 0+ -ikäisiä) ja yksittäinen vanhempi taimen. Pyhännän ja Piippolan koealoilta saatiin lisäksi rapuhavaintoja, joten rapurutto ei ole ainakaan vielä edennyt niiden tasolle saakka. Ns. jokikalaindeksiarvojen perusteella Lamujoen koealat ovat yleistäen tyydyttävässä laatuluokassa. Siikajoen pääuoman sähkökoekalastusten yhteydessä saatiin harjuksia Hyttikoskelta, sekä Pöyryn voimalaitoksen yläpuoliselta koealalta ja kolmelta tämän alapuoliselta koealalta. Istutuksista peräisin olevia lohia saatiin Hyttikoskelta ja Nivankoskelta. Harjusten osalta tilanne oli aiempiin vertailuvuosiin nähden kohtalainen. Jokikalaindeksiarvojen perusteella Hyttikoski on Siikajoella hieman alempia koealoja paremmassa kunnossa (tyydyttävä). Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. 1

4 1. JOHDANTO Siikajoen vesistön kalataloustarkkailun toteutusta varten laadittiin ohjelmakaudelle uusi tarkkailuohjelma (Taskila 2012). Tarkkailua jatketaan uusitun ohjelman puitteissa pääosin jo pitkään käytössä olleen metodiikan mukaisesti. Kirjanpitokalastuksen osalta ohjelmasta on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kirjanpitokalastajan toteuttamaa pyyntiä. Menetelmän avulla jokialueelta saatu aineisto on ollut vähäistä ja tarkkailun kannalta vähämerkityksellistä, ja sattuman merkitys aineistossa on ollut suuri. Kuluvan tarkkailukauden tarkkailuohjelmasta on poistettu myös ammattikalastajien ja nahkiaisten pyytäjien henkilökohtaiset haastattelut, koska säännöstelystä aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset on sovittu kertakaikkisina. Enää ei tehdä myöskään sähkökoekalastuksia pienten ja kalataloudellisesti vähämerkityksellisten sivu-uomien (Kurranoja, Leuvanoja, Savaloja) yläosilla, joilta aiemmin saadut tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia. Myös Ristisenojan sähkökalastuskoeala on jätetty päivitetystä ohjelmasta pois, koska Haapaveden kaupungin lietteenläjitysalue Piipsannevalla on sittemmin viemäröity. Siikajoen yläosalle (Pyhäntä) ja Iso-Lamujärveen laskevaan Huhmarpuroon esitettiin sen sijaan uudet sähkökalastuskohteet. Revonlahden Kalliokosken sijaan kalastetaan uusi koeala ylempänä sijaitsevalta kunnostetulta Saarikoskelta. Rapurutto tuhosi Lamujoen alaosan rapukannan v ja rutto on tämän jälkeen edelleen edennyt jokea ylävirtaan. Tästä syystä aiemmin toteutettua vuosittaista suppeaa ravustustiedustelua ei enää tehdä. Edellisen tarkkailukauden tarkkailuohjelman mukaisista nahkiaistoukkatutkimuskohteista osa oli kivikkoisuutensa vuoksi huonosti seurantaan soveltuvia. Tästä syystä toukkatutkimukset on uuden ohjelman myötä keskitetty kohteille, joilta edustavien näytteiden saanti on paremmin mahdollista. Tarkkailujaksolla kalataloustarkkailuun kuuluvat määrävuosina tehtävät selvitykset ajoitetaan vuosille 2014 ja 2017, jolloin veden laadun alueellisesta tarkkailusta ja biologisesta tarkkailusta saadaan kalataloustarkkailua palvelevaa tausta-aineistoa. Vuoden 2014 osalta tämä tarkoitti normaalin kalastuskirjanpidon lisäksi nahkiaistoukkatutkimusten ja sähkökoekalastusten toteutusta, sähkökalastusten osalta tosin vain Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koskikohteilla. Vuonna 2017 koekalastetaan 2014 kalastettujen kohteiden lisäksi myös pienempien sivu-uomien koealat. Tarkkailujakson ainoa kalastustiedustelu toteutetaan alkuvuodesta 2017 koskien vuoden 2016 kalastusta. Siikajoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata mm. jätevesien, säännöstelyjen ja vesistöjärjestelyjen, sekä turvetuotannon vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Yhteistarkkailulla pyritään saamaan kokonaiskuva Siikajoen vesistön kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. (Taskila 2012.) 2

5 2. TARKKAILUVELVOLLISET Siikajoen vesistöalueella on kalataloudellinen tarkkailuvelvoite seuraavilla tahoilla (luvanhaltija ja päätös): Jätevedenpuhdistamot Siikalatvan keskuspuhdistamo, Rantsila PSAVI/7/04.08/2010, Paavolan Vesi Oy, Ruukki PPO-2008-Y , Paavolan Vesi Oy, Siikajoki PPO-2006-Y , Teollisuus Profood Oy, Vihanti PPO-2003-Y , PPO-2005-Y-61-11, , hakemus vireillä Vesistön säännöstely Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus PSVEO 16/90/2, PSVEO 54/90/2, PSY 2/07/2, PSAVI 62/11/2, 2011 Turvetuotantoalueet Paavolan Turve Ky Isoneva PSY 100/09/2, Piipsan Turve Oy Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3 KHO 216/1/11, 230/1/11, 233/11/1, 239/1/11, 255/1/11, 256/1/11, Turveruukki Oy Hangasneva (Siikajoki) PSAVI 3/2013/1, VHO 13/0329/1 Hevoskorpi PSAVI 82/11/1 Honkaneva PSAVI 121/12/1 Hourunneva PSY 39/04/2, hakemus vireillä Huhanneva PSY 41/04/2, hakemus vireillä Huhtineva PSY 10/04/2, VHO 05/0383/3, hakemus vireillä Hukanneva PSAVI 125/11/1 Iso-Manninen PSY 73/09/2 Jylenneva PSAVI 52/11/1 Järvineva PSY 98/09/2, VHO 10/0754/3 Karjoneva PSAVI 26/12/1 Kupukkaneva PSY 61/09/2 Lahnasneva PSY 42/08/2 Paloneva PSAVI 124/11/1 Peuraneva PSY 7/08/2, VHO 08/0555/3 Pikarineva PSAVI 102/10/1, VHO 12/0011/1 Savaloneva PSY 40/04/2, hakemus vireillä Tahkoneva PSY 326/04/2, hakemus vireillä Tervasneva PSY 61/08/2 Vesiläisenneva PSY 9/04/2 Vapo Oy Hangasneva (Pyhäntä) PSAVI 99/10/1, VHO 11/0361/1 KHO taltio 163 Jousineva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1, hakemus vireillä Joutenneva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1 tuotanto lopetettu (-2012) 3

6 Jyletneva PSAVI 33/12/1, VHO 13/0340/1 Kivineva PSY 4/04/2, hakemus vireillä Korteneva PSAVI 39/11/1, VHO 11/0361/1 Kureluijanneva PSAVI 32/12/1, VHO 13/0342/1 tuotanto lopetettu (-2014) Kärjenrimpi-Puroräme PSY 11/08/2, VHO 08/0723/3 Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3, KHO taltio 12 Navettarimpi PSY 6/04/2, PSY 68/06/2, VHO 04/0339/3 hakemus vireillä Parkkisenrimpi PSY 7/04/2 Paskoneva PSY 16/09/2 Piipsanneva PSY 64/03/2 Saarineva PSY 104/08/2 Sauvasuo PSY 83/09/2 Varisneva PSY 90/06/2, PSAVI 56/2013/1 tuotanto lopetettu (-2010), alue jälkikäytössä 4 3. VESISTÖALUEEN KUVAUS Siikajoen vesistön keskeisimmät vesivarastot ovat Uljuan tekoallas, johon kootaan Siikajoen latvaosien ja Neittävänjoen vedet, sekä Lamujoen vesistön Iso-Lamujärvi, Kortteinen ja Vähä-Lamujärvi. Uljuan tekoaltaan vedet lasketaan Lamujokeen noin 5 km ennen sen yhtymistä Siikajokeen. Uljuan altaan yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin km 2, Lamujoen 979 km 2 ja koko Siikajoen vesistöalueen km 2. Vesistöalueen yli 150 järven kokonaisala on 59 km 2. Suurimmat järvet ovat Iso-Lamujärvi 24,1 km 2 ja Pyhännänjärvi 3,7 km 2. Uljuan (28,0 km 2 ), Kortteisen (5,9 km 2 ) ja Vähä-Lamujärven (3,5 km 2 ) osuus järvien ja altaiden yhteispinta-alasta on n. 40 %. Lupien mukaiset säännöstelyvälit ovat vuositasolla Uljualla 7,0 m, Kortteisella 2,0 m, Iso-Lamujärvellä 1,3 m ja Vähä- Lamujärvellä 0,4 m. Vesistön säännöstelyaste on vuositasolla noin 16 %. Vuoden 2014 aikana valmistui Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelma hankkeen puitteissa aineistoa, jonka avulla pyritään tulvariskien hallinnan ohessa mm. kehittämään Uljuan tekoaltaan säännöstelyä edelleen. Yleiskuva Siikajoen vesistöalueesta on esitetty liitteessä 2. Siikajoen alaosalla on voimalaitos Ruukinkoskessa ja Pöyryssä. Pöyryyn v rakennetun voimalaitoksen pato katkaisee merestä tulevan kalan ja nahkiaisen nousun noin 16 km jokisuulta. Pöyryyn rakennettu kalaporras valmistui v ja v myös Ruukin pohjapatoon tehtiin kalatie. Pöyryn pohjoisrannalle rakennettu uusi kalatie valmistui lopullisesti v Muita Siikajoen vesistön nousuesteitä ovat Lämsänkoski Siikajoen vanhan, Uljuan ohittavan, uoman yläpäässä, sekä Kortteisen ja Iso-Lamujärven säännöstelypadot Lamujoessa. Siikajoen valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen vesistöalueen jokien vesi on varsin humuksista ja väriltään tummaa. Myös ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja kuvastavat pääosin rehevää vedenlaatua. Veden laatu on Siikajoen pääuomassa ja Lamujoessa pääosin parempi kuin pienemmissä sivujoissa. Lamujoen vedenlaatu on Kortteisen yläpuolisella joen osalla selvästi parempi kuin sen alapuolella. Iso-Lamujärven ja Pyhännänjärven vesien laatu on selvästi parempaa kuin jokien veden laatu. Siikajoen edustan merialueella aivan rannikon tuntumassa jokivesien vaikutus on huomattava, mikä näkyy mm. kohonneina ravinteiden ja humuksen määrinä. Siikajoen kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin vuoden 2009 heinäkuussa silloisen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatiman kunnostussuunnitelman saatua ympäristöluvan (25/09/2,

7 ). Kunnostustöitä hidastivat vuosina 2011 ja 2012 ajoittain kovat virtaamat. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuoden 2013 aikana. Kunnostustöillä on pyritty parantamaan lohikalojen elinympäristöä mm. kutu- ja poikasalueita rakentamalla ja koskia kiveämällä. Kaloja ja rapuja varten on tehty asento- ja suojapaikkoja, sekä talvehtimissyvänteitä, kuivia uomia on vesitetty ja uittorännejä kivetty. Rantsilan alapuolella on poistettu uomasta matalille nivoille kasautunutta hienoainesta. Koko joen alueella (Lämsänkoskimeri) on kunnostettu noin 113 hehtaaria virtavesialueita. Kunnostuksen toteuttajana toimi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus. Rahoittajina toimivat Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden toimintayksikkö, Siikalatvan ja Siikajoen kunnat, Vattenfall Sähköntuotanto Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Iso-Lamujärvellä lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 1,3 m. Vuodenvaihteen talviaikaisten ennätystulvien jäljiltä vedenkorkeudet olivat alkuvuodesta 2014 huomattavan korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan ylärajan (N ,0 m) parillakymmenellä sentillä. Alimmillaan vedenpinta oli Iso-Lamujärvellä normaaliin tapaan ns. kevätkuopan teon aikaan, jonka jälkeen pintaa nostettiin kesäkuun alkupäiviin saakka. Heinäkuusta aina lokakuun lopulle saakka vettä juoksutettiin vain vähän, kunnes runsaat sateet nostivat järven vedenpinnan korkealle marraskuun aikana ja juoksutuksia jouduttiin jälleen tehostamaan. Vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2014 oli 75 cm ja juoksutus enimmillään 6,80 m 3 /s. Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään vuoden 2015 aikana alkavan hankkeen myötä. (Kuva 1, Martinmäki ym ) 5 W (N43+m) 137,3 137,2 137,1 137,0 136,9 136,8 136,7 136,6 136,5 Iso-Lamujärven vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Q (m 3 /s) 136,4 0, Kuva 1. Iso-Lamujärven vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna Kortteisen lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 2,0 m. Myös Kortteisella vedenkorkeudet olivat vuodenvaihteessa korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan mukaisen ylärajan (N ,0 m) tammikuun alussa 35 cm. Alimmillaan vedenpinta kävi huhtikuun alussa lukemissa N m kevätkuopan teon yhteydessä. Heinäkuun alusta lokakuun jälkipuoliskolle saakka juoksutukset olivat vähäisiä Iso-Lamujärven tapaan. Kortteisella on käynnissä säännöstelyn kehittämishanke. (Kuva 2 Martinmäki ym )

8 6 W (N43+m) 104,4 104,2 104,0 103,8 103,6 103,4 103,2 103,0 102,8 102,6 102, Kortteisen vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Q (m 3 /s) Kuva 2. Kortteisen vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna Uljuan vedenpintaa laskettiin alkuvuodesta 2014 kohti kevään tulvajaksoa, jolloin vesipinta nousi nopeasti tasolle N m. Tämän jälkeen Uljuan vesipinta pysyi varsin tasaisena aina lokakuun lopulle saakka, jolloin se kääntyi runsaiden sateiden myötä nousuun. Korkeimmillaan vedenpinnan taso oli marraskuun puolivälin tietämillä, jolloin se oli noin metrin kesäaikaista pinnantasoa korkeammalla, mutta säännöstelyluvan ylärajaa (N m) ei kuitenkaan ylitetty. Runsailla juoksutuksilla vedenpinta saatiin kuitenkin laskuun varsin nopeasti marraskuun lopulla. Vuoden 2014 aikana Uljuan vedenpinnan vaihteluväli oli enimmillään 5,52 metriä (N ,47 78,99 m). Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. (Kuva 3, Martinmäki ym ) 79,0 Uljuan vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 78,0 50,0 W (N43+m) 77,0 76,0 75,0 40,0 30,0 20,0 Q (m 3 /s) 74,0 10,0 73,0 0, Kuva 3. Uljuan vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2014.

9 4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET 4.1 KIRJANPITOKALASTUS Kalastuskirjanpito on jatkunut Siikajoen vesistöalueella vuodesta 1977 lähtien. Tarkkailujakson ohjelmassa kirjanpitoalueista on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kalastajan toteuttamaa pyyntiä. Kalastuskirjanpitoa jatketaan Iso-Lamujärvellä, Pyhännänjärvellä, Kortteisella, Uljualla ja Siikajokisuulla ohjelman mukaan yhteensä 10 kalastajan laajuisena. Vuonna 2014 tiedot saatiin kahdeksalta kalastajalta. Iso-Lamujärvelle värvättiin alkuvuodesta 2013 yksi uusi kirjanpitokalastaja ja kirjanpitokalastustiedot saatiin kaikilta kolmelta kalastajalta. Uljualta ja Kortteiselta kalastustiedot saatiin molemmilta yhdeltä kalastajalta. Molemmilla järvillä on vielä yhden kirjanpitokalastajan vajaus, eikä uusia kalastajia ole yrityksistä huolimatta saatu rekrytoitua. Pyhännänjärven pitkäaikainen kirjanpitokalastaja lopetti vuoden 2012 alussa ja vuodet 2012 ja 2013 mentiin rekrytointivaikeuksien takia ilman kirjanpitoa. Vuodeksi 2014 järvelle saatiin kuitenkin värvättyä uusi kalastaja, joka kalasti myös verkoilla. Siikajokisuulla toimii kaksi nahkiaispyytäjää, joista toinen Pöyryn alapuolella pyytävä on uusi, vuonna 2013 kirjanpitopyynnin aloittanut henkilö. Toinen nahkiaisen pyytäjä toimii alempana Siikajoen taajaman kohdalla. Kalastajien pyynti- ja saalistiedoista laskettiin alueittaiset kokonaissaaliit sekä pyydysyksikkösaaliit (g/pyydyskokukerta). Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit vuodesta 1998 on esitetty liitteessä Iso-Lamujärvi Iso-Lamujärvellä kalasti vuonna 2014 kolme kirjanpitokalastajaa, jotka harjoittivat lähinnä nuotta- ja verkkopyyntiä. Osakaskunta harjoitti edelleen vähempiarvoisen kalaston poistopyyntiä hoitorysällä. Pääosa kokonaissaaliista oli lähinnä nuotalla saatua muikkua, joskin myös muikkuverkkojen muikkusaalis oli merkittävä. Muikku muodostikin järven kirjanpitokalastajien kokonaissaaliista noin 70 %. Särki oli kilomääräisesti toiseksi merkittävin saalislaji ja sitä saatiin lähinnä hoitokalastuksen yhteydessä rysällä ja myös muikun nuottapyynnin sivusaaliina. Muita merkittävimpiä saalislajeja olivat hauki ja ahven. Myös kiiskeä saatiin nuottapyynnin sivusaaliina. Madesaaliit olivat vähäisiä. Istutusperäisiä kirjolohia saatiin yksittäisiä kappaleita verkkopyynnillä, sekä hoitorysäpyynnillä. Siika esiintyi kirjanpitokalastajien saaliissa nyt ensi kertaa vuoden 2009 jälkeen, joskaan vuosina kirjanpitokalastajat eivät käyttäneet siianpyyntiin soveltuvia verkkoja lainkaan. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Iso-Lamujärvellä sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) vuonna Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Särki Hauki Muikku Siika Made Kiiski käyttäneet ponnistus lohi Yht. PYYDYS lkm pkk kg kg kg kg kg kg kg kg kg hoitorysä ,5 769 katiska ,4 8, , muikkuverkot , , nuotta verkot , Yhteensä (kg) Osuus (%)

10 Muikkuverkkojen osalta vuodesta 2004 alkanut jokseenkin tasainen saaliiden kasvu taittui vuonna 2011, minkä jälkeen yksikkösaalis on ollut 2,0 2,5 kg tasolla pyydyskokukertaa kohden. Vuoden 2014 nuottapyynnin yksikkösaalis oli muikun osalta noin 143 kg/vetokerta ja saaliit ovat olleet tällä tasolla jo muutaman vuoden ajan. Parhaimmat saalisvuodet ovat muikun nuottapyynnissä ajoittuneet vuosiin Heilahteluihin ovat vaikuttaneet pyynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös muikkukantojen luontaiset heilahtelut, vahvojen muikkuvuosien on perinteisesti ajateltu toistuvan muutamien vuosien välein. Nuottaukseen on ajoittain vaikuttanut myös mm. muikun pieni koko ja osin tästä johtuvat menekkivaikeudet. Pääosassa Oulun alueen muikkukannan seurantajärvistä vuosiluokka 2012 oli vahva ja myös tätä edeltävät vuosiluokat olivat monin paikoin vahvoja. Alueen järvien kutukannat olivat tämän seurauksena pääasiassa hyviä tai keskinkertaisia ja vahvojen vuosiluokkien voitiin olettaa näkyvän myös vuoden 2014 muikkusaaliissa. Vuosiluokka 2013 oli sen sijaan keskimäärin heikko, minkä seurauksena tulevan vuoden tai parin saaliskehitys saattaa kääntyä laskuun. Hoitokalastukseen käytetyn rysän muikkusaaliit ovat vaihdelleet voimakkaasti, mikä on luonnollista, koska pyynnillä tavoitellaan ensisijaisesti vähempiarvoisia kalalajeja. Iso-Lamujärven muikkukannan tila näyttäisi kirjanpitokalastusaineiston mukaan pysytelleen melko vakaana viimeisten 3-4 vuoden aikana, joskin saaliit ovat olleet noin kymmenen vuoden tarkasteluhistoriaan nähden suhteellisen alhaisella tasolla. Kanta on kuitenkin edelleen pyyntikelpoisella tasolla (Kuva 4.) Hoitokalastukseen käytetyn rysän yksikkösaalis vähempiarvoisen kalalajiston osalta oli vuonna 2014 noin 27 kg/kokukerta, eli lähes 10 kg vähemmän kuin edellisvuonna. Rysäpyynnin saaliit ovat tältä osin pudonneet melko tasaisesti vuosien tasolta, mahdollisesti ainakin osin pyynnin jatkuvuuden takia. Iso-Lamun hoitokalastustoimintaa voidaankin pitää siinä mielessä erittäin arvostettavana, että se on jatkunut riittävän pitkään todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Usein hoitokalastusta jatketaan aloittamisen jälkeen vain vuosi tai pari, vaikka menetelmä vaatii tulosten aikaansaamiseksi yleensä selvästi pidemmän kalastusjakson. (Kuva 4.) Yksittäinen kalastaja harjoitti Iso-Lamujärvellä vuoden 2014 aikana katiskapyyntiä ja kokukertakohtaista noin 1,2 kg:n ahvensaalista voidaan pitää kohtuullisena ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävänä. Tavanomaisen verkkokalastuksen osalta hauen yksikkösaalis oli noin 900 g/ kokukerta ja ahvensaalis noin 430 grammaa. Näiden muikkuverkkoja harvempien verkkojen osalta yksikkösaaliit olivat suhteellisen pieniä. Iso-Lamujärvi on vesistöalueen latvajärviä eikä sen tilaan vaikuta enää juurikaan pistekuormitusta. Järvellä on toteutettu vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toimesta koekalastuksia Nordic-yleiskatsausverkoilla ja näistä kalastuksista on laadittu erillinen raportti joulukuussa 2008 (Sairanen 2008). Raportin mukaan Iso-Lamujärven kalayhteisön rakenne oli niukkaravinteisille tai lievästi reheville järville tyypillisesti ahvenkalavaltainen. Järven rehevöitymistä kuvaavien pienikokoisten (5-10 cm) särkikalojen osuus oli erittäin vähäinen ja myös petokalojen osuus melko pieni. Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Iso- Lamujärven ekologinen tila oli tuolloin erinomainen johtuen niukoista kokonaisyksikkösaaliista sekä alusveden hyvää tilaa, pohjan laatua ja hyvää happipitoisuutta indikoivan muikun esiintymisestä järvessä. Kun otetaan huomioon myös veden laatu ja kolme muuta luokitteluun vaikuttavaa biologista tekijää on Iso-Lamujärvi luokiteltu ekologisen tilan ensimmäisellä luokittelukierroksella tilaltaan hyväksi. Kalaston nykytila ja tulevaisuuskin näyttävät Iso-Lamujärven osalta edelleen varsin valoisilta. 8

11 9 g, muikkuverkot ja rysä Pyydysyksikkösaaliit, muikku muikkuverkot rysä nuotta g, nuotta g Pyydysyksikkösaaliit ilman muikkua nuotta rysä vuosi vuosi Kuva 4. Muikun pyydysyksikkösaaliit (kg/pyydyskokukerta) (ylempi kuva) ja muiden (kuin muikun) lajien pyydysyksikkösaaliit (kg/pkk) Iso-Lamujärven kirjanpitokalastuksessa eri pyyntimenetelmillä Pyhännänjärvi Pyhännänjärvelle saatiin värvättyä vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja ja järveltä saatiin siten kirjanpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoittamiensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan aineistoon. Kalastajan kalastus oli pääosin pienimuotoista talviverkkojen pitoa ja kesäistä vetouistelua. Kalastus keskittyi voimakkaasti kuhanpyyntiin ja tässä mielessä aineisto onkin jatkossa erityisen hyödyllistä juuri Pyhännänjärven kuhakannan muutosten arvioinnissa. Tähän asti järven kuhakannan tilasta on saatu tarkkailumenetelmien avulla varsin vähän tietoja. Kalastajan noin 75 kg:n kokonaissaaliista kuha muodosti pääosan, lähes 85 %. Sivusaaliina saatiin lisäksi vähäisiä määriä haukea, ahventa, madetta ja lahnaa. Näiden lajien kannoista tai saaliskehityksestä ei kuitenkaan voida käytännössä tehdä johtopäätöksiä, koska kalastus painottui niin voimakkaasti kuhan tavoittamiseen ja oli siten hyvin valikoivaa. Kuhan osalta sen sijaan voidaan tarkastella myös yksikkösaaliita niin verkkokalastuksen kuin vetouistelunkin osalta. Verkkokalastuksen keskimääräinen kuhasaalis oli lähes 900 grammaa yhden verkon kokukertaa kohden ja vetouistelun vastaavasti hieman yli kilon vetouistelukertaa kohden. Saaliita voidaan pitää kohtalaisina, mistä kertoo osaltaan myös kalastajan aktiivisuus ja pyynnin kohdentaminen käytännössä vain kuhaan. Vetouistelun kohdalla on huomionarvoista myös se, että jokainen suhteellisen vähäisistä kalastuskerroista tuotti kalastajalle kuhasaaliin. Saatujen kuhien keskikoko oli noin 1,4 kg:n luokkaa suurimman yksilön ollessa yli 3,5 kg:n painoinen. Taulukko 2. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistukset ja saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Pyhännänjärvellä vuonna Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneet ponnistus Ahven Made Hauki Kuha Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot # 55 mm , vetouistelu ,3-8 Yhteensä (kg) Osuus (%)

12 Aiemmin kirjanpitokalastuksen verkkopyynti on Pyhännänjärvellä ajoittunut lähes kokonaisuudessaan kevätkutuisten kalojen kutuaikaan pääosin toukokuulle. Tuolloin on tavoiteltu saaliiksi lähinnä haukea, mutta harvemmilla verkoilla myös lahnaa. Nykyinen kirjanpitokalastaja ei juurikaan kalastanut keväällä tai alkukesällä, joten myöskään yksikkösaaliiden vertailu ei ole järkevää tai edes mahdollista. Lisäksi saaliit ovat aiemminkin vaihdelleet huomattavasti mm. sen mukaan, miten kutuaikaisen pyynnin ajoittaminen on onnistunut suhteessa kalojen kutuaikaan. Myös katiskapyynti keskittyi aiemmin keväälle ja saaliit vaihtelivat voimakkaasti verkkosaaliiden tapaan. Myös Pyhännänjärvellä on toteutettu aiempina vuosina hoitokalastuksia nuottaamalla ja runsaat saaliit ovat olleet pääosin särkeä ja lahnaa. Joukossa on ollut jonkin verran myös haukea ja pientä ahventa. Myös edelliset, noin kymmenen vuoden takaa peräisin olevat, kirjanpitokalastuksella saadut tiedot vähäisistä kuhasaaliista olivat peräisin hoitokalastuksista. Siikalatvan keskuspuhdistamon aloitettua toimintansa on Pyhännän keskustaajaman jätevedet johdettu Rantsilan uudelle puhdistamolle. Pyhännän kaatopaikat on suljettu jo aiemmin eikä alueella asutuksen, maatalouden ja metsätalouden ohella ole enää juurikaan järven tilaan vaikuttavia pistekuormittajia. Latvajärvenä Pyhännänjärven veden vaihtuvuus on suhteellisen hidasta ja valumaalueen ominaisuudet huomioiden järven vedenlaatu on luontaisestikin humuksista ja ravinteikasta. Järveltä on kuitenkin harvakseltaan saatu tietoja mm. muikun kuulumisesta sen kalalajistoon, joskin kanta on ilmeisesti hyvin harva. Järvellä on toteutettu myös jonkinasteisia kunnostustoimia ja jatkamalla myös runsaita saaliita antaneita hoitokalastuksia, voitaisiin järven tilaan ja kalastoon vaikuttaa edelleen positiivisesti. Näin etenkin kuormituksen viime vuosina vähennyttyä mm. siirtoviemärihankkeen johdosta Kortteinen Kortteiselta on vuodesta 2010 lähtien ollut käytettävissä vain yhden kalastajan ilmoittamat kirjanpitokalastustiedot. Kalastajan pyynti oli vuonna 2014 talvista verkkokalastusta tammi-helmikuussa ja keväistä (huhti-toukokuu) hauen ja ahvenen katiskapyyntiä. Verkkoja kalastajalla oli pyynnissä vain yksi, mikä osaltaan lisää saaliiden vaihtelua ja vaikeuttaa vertailua aiempiin vuosiin. Keväinen katiskapyynti toteutui pääosin kolmella tai neljällä katiskalla. Kalastajan saaliit ovat olleet pääosin haukea ja ahventa, ja aiempina vuosina ajoittain myös madetta. Vuonna 2014 kalastaja sai lisäksi talviverkoilla yksittäisen kirjolohen. Pääosa kokonaissaaliista tuli tällä kertaa kuitenkin katiskoilla kevään kutupyynnistä. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Kortteisella vuonna Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Hauki PYYDYS käyttäneitä ponnistus lohi Yht. (lkm) (pkk) kg kg kg kg verkot ,8 15 katiska Yhteensä Osuus % Hauen verkkokalastuksen yksikkösaaliit ovat olleet Kortteisella melko hyviä. Heilahtelu on ollut kuitenkin melko voimakasta mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta riippuen. Vuonna 2014 verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat hauenkin osalta pieniä, koska kalastus ajoittui yksinomaan sydäntalveen eikä kutuaikaista pyyntiä harjoitettu kirjanpitokalastuksen puitteissa lainkaan.

13 Keväinen verkkokalastus on aiempina vuosina osoittautunut usein virtaamien voimistumisen ja verkkojen likaantumisen myötä vaikeaksi. Samoista syistä myöskään kesäaikaista verkkopyyntiä ei ole Kortteisella juurikaan harjoitettu. (Kuva 5.) Myös katiskapyynnin yksikkösaaliita voidaan pitää kohtuullisina, vaikka pyynti onkin keskittynyt kevään kutuaikaan ja kesäiset saaliit olisivat mahdollisesti pienempiä. Hauen osalta katiskasaaliit ovat viimeisen kolmen vuoden ajan pysytelleet varsin tasaisina ja ahvenen osalta jopa jonkin verran parantuneet. Myös katiskasaaliisiin vaikuttaa voimakkaasti pyynnin kulloinenkin ajoittuminen ja kutupyynnin onnistuminen mm. jääolosuhteet huomioiden. Saaliit ovat kuitenkin kokonaisuudessaan virkistys- ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävällä tasolla. (Kuva 5.) 11 g, hauki 3500 Pyydysyksikkösaaliit, verkkokalastus hauki made g, made 250 g 1800 Pyydysyksikkösaaliit, katiskapyynti hauki ahven vuosi vuosi Kuva 5. Kortteisen kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) verkko- ja katiskakalastuksen ja tärkeimpien saalislajien osalta Vuoden 2011 Nordic verkkokoekalastusten mukaan pienikokoinen särki oli Kortteisen runsain saalislaji. Kirjanpitokalastaja ei kuitenkaan ilmoittanut särkisaalista lainkaan, mikä johtunee osaltaan hänen käyttämiensä verkkopyydysten harvuudesta ja osaltaan siitä, että särki ei kuulu kalastajan kohdelajeihin ja esim. vapautetaan katiskoista ilman punnitusta. Verkkokoekalastukset Nordic verkoilla myös usein aliarvioivat hauen osuutta, mikä näkyy myös osaltaan tuloksia vertailtaessa. (Wennman & Aronsuu 2011.) Kortteisen nykyisen säännöstelykäytännön on arvioitu suosivan kevätkutuisia kalalajeja, mihin voivat osaltaan viitata myös yhteistarkkailun puitteissa havaitut varsin kohtuulliset hauki- ja ahvensaaliit. Syyskutuisten lajien kannalta tilanne on ongelmallisempi, joskin myös vedenlaatu ja muut tekijät kuten lisääntymisalueiden puute vaikuttavat näiden lajien menestymiseen. Kortteisen turvepohjaisilta rannoilta puristuu todennäköisesti jääpeitteen alta runsasravinteista vettä, joka vaikuttaa edelleen alapuolisen Lamujoen veden ravinnetasoihin. (Martinmäki ym ) Uljua Uljuan tekojärveltä saatiin vuoteen 2011 asti kirjanpitotiedot kahdelta kalastajalta. Toinen kalastajista kuitenkin lopetti ikäännyttyään ja järvellä toimii edelleen vain yksi kalastaja. Hänen kalastuksensa oli vuonna 2014 talviaikaista (tammi-helmikuu) verkkopyyntiä ja avovesikauden katiskakalastusta. Verkkosaalis oli pääasiassa haukea, madetta ja ahventa ja katiskasaalis kokonaisuudessaan haukea ja ahventa. Reilut kolme neljäsosaa kalastajan kokonaissaaliista tuli tällä kertaa verkoilla. (Taulukko 4)

14 Taulukko 4. Kirjanpitokalastajan saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Uljuan tekoaltaalla vuonna Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneitä ponnistus Ahven Särki Hauki Made Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot katiska Yhteensä Osuus % Kalastajan verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat tärkeimpien saalislajien osalta aiempaan tarkasteluhistoriaan nähden varsin hyviä. Hauen yksikkösaalis kolminkertaistui edellisvuoteen nähden ja oli nyt jo lähes 1,5 kg pyydyskokukertaa kohden. Mateen ja ahvenen verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat 11 viime vuoden tarkastelukauden parhaita. Saaliit perustuvat yksittäisen kalastajan ilmoittamiin tuloksiin ja suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin, mikä osaltaan lisää yksikkösaaliiden vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Uljuan vedenkorkeus oli vuodenvaihteessa poikkeuksellisen korkea ja ns. kevätkuoppaa alettiin tekemään heti vuodenvaihteen jälkeen pahimman tulvahuipun taituttua. Kalastajan verkkosaaliit ajoittuivat Uljuan voimakkaasti laskussa olleeseen vedenpintaan. Verkkokalastuksen lahnasaaliit ovat olleet viime vuosina pieniä, johtuen oletettavasti lähinnä kalastuksen kohdentumisesta muihin saalislajeihin. Verkkokalastuksen yksikkösaaliista poiketen ahvenen katiskapyynnin yksikkösaalis laski viime vuonna 250 gramman tuntumaan yhden katiskan kokukertaa kohden. Kalastaja pyysi katiskoilla käytännössä läpi koko kesän ja heikot saaliit saattoivat osin johtua helteisistä säistä, korkeiksi nousseista veden lämpötiloista ja edelleen mahdollisesti ahventen hakeutumisesta muualle tavanomaisilta kesäaikaisilta elinalueiltaan. (Kuva 6) g 1750 Pyydysyksikkösaaliit, verkot hauki, verkot made, verkot ahven, verkot lahna, verkot ahven, katiska vuosi Kuva 6. Uljuan kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) kalalajeittain ja pyydyksittäin Uljuaan ei suoraan vaikuta merkittäviä pistekuormittajia, vaan järveen kohdistuva kuormitus muodostuu jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta, sekä haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Järven tilaan ja kalastukseen vaikuttaa

15 voimakkaasti myös säännöstely. Uljuan lyhytaikaissäännöstely loppui helmikuussa 2005, mikä vaikuttaa osaltaan lähinnä alapuolisen vesireitin tilaan. Uljuan saaliit ovat tarkastelujaksolla olleet kohtalaisen tasaisia eikä järven kalastossa ole tapahtunut reilun 20 vuoden tarkastelujaksolla suuria muutoksia. Järvellä on havaittu säännöllisesti kerrostuneisuuskausien lopuilla happiongelmia, mistä syystä sisäinen kuormitus voi ylläpitää järven ravinnetasoja vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi Nahkiaisen pyynti Nahkiaisen pyynnistä on vuodesta 2004 saakka saatu tietoja yhdeltä kalastajalta, jonka pyyntialuetta on Piispanvirran alue Siikajoen kirkonkylän kohdalla. Vuonna 2008 alueelle värvättiin toinen nahkiaisenpyytäjä, mutta hän toimi kirjanpitäjänä vain vuoden. Vuoden 2013 alussa Siikajoelle värvättiin yksi pyytäjä lisää Pöyryn alapuolelle. Siikajoen taajaman seutuvilla toimiva nahkiaisenpyytäjä on tyypillisesti aloittanut pyynnin heti rauhoitusajan loputtua elokuun puolessa välissä ja jatkanut sitä lokakuun lopulle. Vuonna 2014 hänellä oli pyynnissä samanaikaisesti enimmillään 43 mertaa, kun sallittu enimmäismäärä on 45 mertaa. Keskimäärin nyt oli käytössä noin 40 mertaa ja pyytäjän mertamäärä onkin selvästi kasvanut viime vuosina. Pöyryn alapuolella toimivan nahkiaisenpyytäjän pyynti oli vuonna 2014 edellisvuoden tapaan vähäistä. Kalastaja aloitti pyynnin elokuun puolivälissä ja jatkoi sitä hieman reilun kuukauden syyskuun loppupuolelle. Käytössään hänellä oli vain kolme mertaa, jotka olivat kaikki jatkuvasti pyynnissä. Pyydysyksikkösaalis, eli keskimääräinen nahkiaismäärä koettua mertaa kohden oli nyt 1,28 nahkiaista, eli hieman edellisvuotta parempi, mutta silti edelleen selvästi esim. vuosia heikompi 1980-luvusta puhumattakaan (kuva 7). Nahkiaisten nousuun ja pyynnin onnistumiseen vaikuttavat ratkaisevasti joen virtaamat ja mm. veden lämpötila. Vuoden 2014 virtaamat Siikajoessa olivat pääosan nahkiaispyyntiajasta pieniä ja nousivat merkittävästi vasta aivan pyynnin lopulla lokakuun lopussa. Pyytäjät eivät tällä kertaa kommentoineet pyynnin onnistumista yksityiskohtaisemmin Nahkiaisen mertapyynnin yksikkösaalis jokisuulla (kpl/pkk) Kuva 7. Nahkiaisen pyydyskokukertakohtainen saalis (kpl/pkk) vuosina (pylväät) ja kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (pallot) Siikajoen kirjanpitokalastuksessa.

16 Siikajoen tärkein pyyntialue on pituudeltaan noin kolmisen kilometriä jokisuulla. Alueella on kaikkiaan noin parisenkymmentä pyytäjää ja heidän saaliinsa kattaa arviolta noin 90 % joen kokonaissaaliista. Saalismäärä oli vuonna 2010 noin nahkiaista kun esim. vielä vuonna 1990 saalis oli noin kpl. Nahkiaissaaliiden vähentyminen vuosikymmenten saatossa johtuu paitsi pyynnin vähenemisestä myös todellisista nahkiaiskantojen muutoksista. Yleistäen jokiin nouseviin nahkiaiskantoihin vaikuttavat samat tekijät kuin vaelluskalakantoihin. Pitkällä aikavälillä jokien patoamiset ja muut vesistöjärjestelyt kuten perkaukset ja säännöstely ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokien nahkiaistuotantomääriin. Nahkiainen ei ole samalla tavoin kotijokiuskollinen kuin vaikkapa lohi, eli ne voivat valikoida lisääntymisjokensa esim. virtaamatilanteen mukaan riippumatta siitä, missä ovat itse toukkavaiheensa viettäneet. Siten myös Siikajokeen kudulle nousevien nahkiaisten määrä ja nahkiaissaaliit riippuvat yleisemmästä nahkiaiskantojen tilasta. Vuosi 2010 oli virtaamatilanteen osalta nahkiaisten nousun aikaan Siikajoella usean heikomman vuoden jälkeen varsin hyvä, mikä näkyi välittömästi myös saalismäärissä. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppuminen voi vaikuttaa positiivisesti myös nahkiaistuotantoon, sillä lyhytaikaissäännöstelyn on todettu heikentävän toukkien elinalueiden laatua. Voimakkaiden virtaamavaihteluiden on ajateltu huuhtovan nahkiaisen mädin ja pienet toukat mennessään. Lisäksi tasaisemmat virtaamat myös houkuttelevat nahkiaisia nousemaan. Toisaalta nahkiaisten merkittävää nousua Pöyryn voimalaitoksen yläpuolelle ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu; ainakaan vanhan kalatien osalta tätä ei ole havaittu. Säännöstelykäytännön muutos mahdollisti joka tapauksessa kalataloudellisten kunnostusten aloittamisen, mikä osaltaan palvelee myös nahkiaisen etuja. Laji kutee koski- ja niva-alueiden sorapohjille ja toukat laskeutuvat pehmeäpohjaisille suvantoalueille vasta myöhemmin kuoritumisensa jälkeen. Siten soraikkoja peittävä mätimunien hapensaantia heikentävä pohjalle laskeutuva aines vaikuttaa myös nahkiaisen mätimunien selviytymiseen samalla tavoin kuin esim. taimenen ja harjuksenkin kohdalla. Siikajoella vesi on humuksista ja alueella on runsaasti mm. turvetuotantoa, jonka merkittävimpiä kuormitteita on juuri kiintoaine. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Nahkiaistoukat ovat herkkiä mm. veden ph:n muutoksille. Matalien ph-arvojen, etenkin yhdistettynä korkeisiin rautapitoisuuksiin, on havaittu olevan haitallisia näille ns. likomadoille. Siikajoen vedessä on humusvesille tyypillisesti runsaasti myös rautaa. Lisäksi alueella on havaittu melko säännöllisesti ns. alunailmiötä, eli runsaasti sulfidia sisältävien alunamaiden kuivattamisesta johtuvaa veden voimakasta happamoitumista. Mm. vuodet ja 2006 olivat tältä osin ongelmallisia ja veden laadun tarkkailun mukaan myös Siikajoen pääuoman ph-arvot ovat ajoittain laskeneet alas (jopa alle 5,5) myös em. vuosien jälkeen. Tämän tekijän pidemmän aikavälin merkitystä nahkiaissaaliisiin on vaikea arvioida, etenkään kun laji ei ole kutujokiuskollinen. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) SÄHKÖKOEKALASTUKSET Vuoden 2014 sähkökoekalastukset suoritettiin välisenä aikana, jolloin virtaamat olivat niin Lamu-, kuin Siikajoenkin koealoilla tavanomaista pienempiä ja vesi lämmintä, paikoin jopa yli 25 ºC. Pienempien sivu-uomien sähkökalastukset toteutetaan nykyisellä ohjelmakaudella vain kerran, vuonna Lamujoen kalastukset toteutettiin edellisten koekalastuskertojen tapaan akkukäyttöisellä Hans Grassl IG200/2 laitteistolla. Laitteistoa käytettiin pääosin voltin jännitteellä ja noin 40 Hz taajuudella. Teho oli maksimissaan 10 kw/pulssi. Siikajoen pääuoman koealoilla päädyttiin vesistön kokoluokka huomioiden käyttämään myös aggregaattilaitteistoa, jonka säädöt pyrittiin pitämään vertailukelpoisina Lamujoella käytetyn laitteiston säätöjen kanssa. Kukin koeala kalastettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kahteen kertaan.

17 Koekalastukset toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti hyödyntäen mm. Bohlinin ym. (1989) ja Olinin ym. (2014) esittämiä menettelytapoja. Koealat kalastettiin alhaalta ylöspäin edeten ja kalastuskertojen välillä pidettiin vähintään 15 minuutin tauot. Saaliin keräilyyn käytetyn haavin havaksen solmuväli oli 5 mm. Kalastusten yhteydessä ei vakiintuneen käytännön mukaisesti käytetty sulkuverkkoja. Anodirengas oli molemmissa käytetyissä laitteistoissa varustettu jäykällä hyttysverkolla 0-vuotiaiden ja muiden pienikokoisten kalojen keräilyn helpottamiseksi. Mittausten jälkeen kalat kerättiin saaviin, josta ne kalastusten jälkeen palautettiin koealalle. Kalastusten yhteydessä koealat mitattiin ja valokuvattiin ja lisäksi arvioitiin erilaisia koealaa kuvaavia ominaisuuksia, kuten veden sameutta ja korkeutta, virrannopeutta, syvyyttä, ranta-alueen tyyppiä ja varjostusta, pohjakasvillisuutta ja materiaalia, sekä kerrostumia. Koealojen kohdekuvaukset valokuvineen on esitetty liitteessä 2, ja kalastusten tulokset liitteessä 3. Kalastukset saaliineen on kirjattu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin, jota kautta on tulostettu myös koealakohtaiset tulokset. Tulokset esitetään tarkkailuohjelman mukaisesti ilman laskennallisia korjauskertoimia (pyydystettävyysarvoja). Vuonna 2014 kalastettuja koealoja oli ohjelman mukaisesti yhteensä 15, joista viisi sijaitsi Lamujoella (S1-S5) ja kymmenen Siikajoen pääuomalla (S6-S15). Pääuomien koealat on pidetty jo useampina tarkkailukausina pääosin samoina. Siika- ja Lamujoella on tehty sähkökoekalastuksia aiemmin mm. vuosina 1978, 1983, 1988, 1993, 2000, 2002, 2005, 2009 ja 2011 (PSV 1979, 1984, 1989, 1991 ja 1994, Taskila 2001a ja 2003, Salo 2006, Salo & Paksuniemi 2010, Salo 2012). Vuoden 1978 kalastukset tehtiin akkukäyttöisellä laitteella eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia tämän jälkeisiin tuloksiin. Vuodesta 2009 lähtien käytössä ovat jälleen olleet uudenaikaisemmat akkukäyttöiset kalastusvälineet, joskin vuonna 2014 kalastettiin sekä akkukäyttöisillä että aggregaattivälineillä. Tarkkailua toteuttava konsultti vaihtui vuonna 2005 ja sen myötä myös kalastukset toteuttanut työryhmä on muuttunut. Vuosien tulokset ovat kahden kalastuskerran laskennallisesti korjaamattomia tuloksia ja aiemmat ovat kolmen kalastuskerran lajikohtaisilla pyydystettävyysarvoilla korjattuja tuloksia. Vuonna 2011 Siikajoen pääuoman ja osa Lamujoen koealoista kalastettiin kolmeen kertaan ja tulokset esitettiin laskennallisesti korjaamattomina. Vuonna 2014 kaikki Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koealat kalastettiin vain kahteen kertaan ja tulokset esitetään tässä raportissa edelleen laskennallisesti korjaamattomina. Vuosien kalastuskertojen tuloksien mukaiset tiheydet ovat kalastuskertojen määrästä ja laskentatapojen eroista johtuen oletettavasti jonkin verran todellista pienempiä. Tämä ilmenee etenkin pohjakalojen eli kivennuoliaisen, kivisimpun ja mateen, sekä myös mudun kohdalla. Muiden lajien osalta erot kahden tai kolmen kalastuskerran tuloksissa ovat keskimäärin selvästi pienempiä Lamujoki Kesän 2014 sähkökoekalastuksia värittivät niin Lamu- kuin Siikajoellakin pienet virtaamat ja lämpimät vedet. Näillä oli oletettavasti omat vaikutuksensa myös koekalastussaaliisiin; paikoin harjukset ja taimenet olivat saattaneet siirtyä syvempiin suvantopaikkoihin kun taas pienet virtaamat mahdollistivat särkikalojen, ahventen ja muiden vähemmän vuolailla koskialueilla viihtyvien lajien liikkumisen koealoilla. Lamujoen koekalastukset ajoittuivat heinäkuun 21. ja 22. päivälle, jolloin Jylhänrannan virtaamamittauspisteen mukaiset virtaamat olivat vain 1,2 m 3 /s luokkaa. Virtaamat olivat paikalla alhaisia lähes koko kesän ja alle 5 m 3 /s tasolla aina kesäkuun lopulta (20.6.) lokakuun alkupuolelle (10.10.) saakka. Kahdelta virtaussuunnassa ylimmältä Lamujoen koealalta (Pyhäntä ja Käärmeojan alapuoli) ei tehty vuoden 2014 koekalastusten yhteydessä havaintoja harjuksista tai taimenista. Piippolan koealalta saatiin yksittäinen 0+ -ikäluokan harjus ja vanhempi taimen (n. 24 cm), Leskelän Myllykoskelta niin ikään yksittäinen 0+ -harjus ja Pulkkilan Pappilankoskelta kolme harjusta, joista kaksi edusti

18 0+ -ikäluokkaa ja yksi oli tätä vanhempi (n. 18 cm). Pyhännän koealalta ei ole tavattu kumpaakaan lajia vuoden 2009 jälkeen eikä Käärmeojan alapuoliselta koealalta vuoden 2002 jälkeen. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Pyhännän osalta kahden viimeisimmän kalastuskerran olosuhteet ovat poikenneet normaalitilanteesta, tosin vastakkaisista syistä. Vuonna 2011 virtaamat olivat selvästi tavanomaista voimakkaampia ja vuonna 2014 kohdealue oli poikkeuksellisen vähävetinen. Molemmissa tapauksissa harjukset ja taimenet ja etenkin näiden pienpoikaset olivat saattaneet hakeutua suvantoalueille. Vuonna 2014 havaittiin lisäksi pohjakasvillisuuden selvästi lisääntyneen koealalla eikä paljasta pohjaa ollut enää juurikaan nähtävissä. Koealalla on suurempia kiviä hyvin harvassa, minkä vuoksi lisääntynyt pohjakasvillisuus vaikutti silmämääräisesti vähentäneen merkittävästi pienemmille kaloille soveltuvia suojapaikkoja peittäessään pitkillä kasvustoillaan pienempien kivien taakse muodostuvat pienialaiset, pyörteiset suojapaikat. Jäiden lähtö ei ole ilmeisesti viime vuosina puhdistanut jokea aiempaan tapaan. Käärmeojan alapuolinen koeala on pohjanlaadultaan varsin monotoninen ja rännimäisenä uomankohtana erityisen altis vesitilanteen vaihteluille. Vedenkorkeuden ero vuoden 2011 koekalastusten aikana vallinneeseen tilanteeseen oli vuonna 2014 karkeasti noin puoli metriä. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Piippolan koealan harjustiheys oli vuosina varsin hyvä (7,0-11,0 yks./100 m 2 ), mutta tämän jälkeisillä kahdella kalastuskerralla tiheydet ovat jääneet yksittäisten saaliskalojen pohjalta arvioiden vähäisiksi. Vuosina 2002 ja 2014 on lisäksi saatu yksittäiset taimenet ja vuonna 2009 kaikkiaan kahdeksan taimenta, jotka olivat kaikki 0+ -ikäluokkaa. Vuonna 2011 koeala päästiin Pyhännän koealasta poiketen kalastamaan suhteellisen normaalissa virtaamatilanteessa, vuonna 2014 virtaamat olivat Piippolassakin koekalastusten aikaan vähäiset. Kalastusten perusteella etenkin harjuskanta on ainakin kohdekosken alueella viime vuosina taantunut, vaikka täysin luotettavasti tätä ei voida mm. virtaamatilanteet huomioiden sanoa. Koeala on pohjanlaadultaan Pyhännän koealaa monipuolisempi, joten runsas pohjakasvillisuus ei samalla tavoin peitä koskikalojen suojapaikkoja. Sekä harjusta, että taimenta esiintyy edelleen alueella, mikä voi suotuisissa olosuhteissa johtaa myös tiheyksien nopeaan kasvuun. Sekä Pyhännän, että Piippolan koealoilta saatiin sähkökalastusten yhteydessä muutamia rapuja, joten rapurutto ei ole vielä tuhonnut koko Lamujoen rapukantaa. Vuoden 2011 kalastuksissa rapuja saatiin runsaasti vielä Leskelän koealaltakin. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Leskelän Myllykosken koealalta ei vuoden 2011 kovien virtaamien aikaan tehtyjen koekalastusten yhteydessä tavattu lainkaan harjuksia tai taimenia. Muina koekalastusvuosina koealalta on saatu yksittäisiä harjuksia ja vuosina 2005 ja 2009 myös muutamia taimenia. Taimenta esiintyy edelleen alueella, mutta vuosien 2011 ja 2014 poikkeavilla virtaamatilanteilla voi olla oma vaikutuksensa lajien puuttumisessa koekalastussaaliista. Paikallisten mukaan rapurutto oli kesällä 2014 etenemässä Leskelän kohdilla, eikä Myllykoskelta tai virtaussuunnassa tämän alapuolilta koealoilta enää tavattukaan rapuja. Pulkkilan Pappilankosken koealan harjustiheydet ovat säilyneet varsin tasaisen pieninä aina lukujen taitteesta lähtien ja lisäksi on ajoittain saatu yksittäisiä taimenia. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Lamujoen koekalastusten taimensaaliit ovat tarkkailuhistorian aikana korreloineet varsin hyvin istutusmäärien kanssa, eikä lajin luonnonpoikastuotannosta voida koekalastustulosten perusteella tehdä suoria, luotettavia johtopäätöksiä. Harjus- ja taimenkannat ovat Lamujoella kuitenkin selvästi heikentyneet 1980 luvun alkuvuosien jälkeen, joskin molempia lajeja edelleen joella tavataan ja paikoin niillä on myös virkistyskalastuksellista arvoa. Metsä- ja maatalouden toimista, sekä turvetuotannosta huolimatta harjus ja mahdollisesti taimenkin edelleen myös lisääntyvät luontaisesti ainakin paikoin pääuoman alueella. Lamujoki on yläosiaan lukuun ottamatta etenkin fosforin osalta rehevä jokivesistö, joka on myös säännöstelyn alaisena. Nämä seikat huomioiden joen nykyistä kalakantaa ja häviämässä olevaa rapukantaakin voidaan pitää alueellisesti kohtalaisina, joskin niillä 16