WORKING TIME DURATION TRENDS IN THE NORDIC COUNTRIES

Transkriptio

1 TYÖELÄMÄN MUUTOKSET Koordinaattorit: Minna Ylikännö, johtava tutkija, Kela Merita Jokela, tohtorikoulutettava, Sosiaalipolitiikka, Turun yliopisto Työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa. Vaikka tämän päivän työelämää kuvastavat äkilliset rakennemuutokset, eivät työmarkkinoiden murrokset ole uusi ilmiö. Ne eivät myöskään koske ainoastaan Suomea, vaan ovat kansainvälinen ilmiö. Jotta pystymme vastaamaan muutosten asettamiin haasteisiin, mitä tulee toimeentuloturvajärjestelmille ja laajemmin yhteiskuntien kehitykselle, meillä pitää olla tietoa muutoksista ja niiden vaikutuksista. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta yksi keskeinen kysymys on, miten löydetään tasapaino muuttuvan työelämän ja hyvinvoinnin välille. Tämä edellyttää tietoa niin työn tekemiseen, työaikoihin, työn sisältöihin ja työntekijän oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Toisaalta tarvitsemme tietoa myös työn kysynnän tekijöistä ja esimerkiksi yritysten mahdollisuuksista toimia muuttuvilla työmarkkinoilla. Työryhmään toivotaan sekä empiirisiä että teoreettisia papereita, joissa käsitellään työelämän muutoksia eri näkökulmista. Ryhmässä voi esittää valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia. Esitykset: WORKING TIME DURATION TRENDS IN THE NORDIC COUNTRIES Jouko Nätti1, Satu Ojala1, Oxana Krutova1, Timo Anttila2, Tomi Oinas2 1School of Social Sciences and Humanities, University of Tampere 2Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä The aim of the study is to examine working time duration trends in the Nordic countries. Analysis focuses on country and gender differences in the length of usual working hours (average weekly hours, proportion of short (1-34) and long (41+) hours over time: to what extent we can find convergence or divergence between the countries and genders. The analysis is based on European Union Labour Force Survey (EU-LFS ). In this analysis we use a 30 % sample of the Nordic countries (Denmark, Finland, Norway and Sweden). The analysis focuses on year old employees (n= ). Temporal changes in the differences between countries and genders are tested with cross-product terms in a linear regression model with controls (age, level of education, family situation and ethnicity) (linear probability model, LPM). Preliminary results indicate an increasing divergence between the countries. Employees in Finland and Sweden have longer average usual working hours and the trend has been quite stable. Norway and Denmark have shorter hours and the trend is declining, especially in Denmark. In addition, the gender gap is evident: compared to men, women have shorter usual working hours, although there is a weak convergence trend between the genders: working hours have declined among men while working hours have been quite stable or slightly decreased among women. Thus, the trends of usual working hours differ between the Nordic countries and genders: country differences have increased while gender differences have slightly decreased.

2 TEKNOLOGIAMURROS JA TULEVAISUUDEN TYÖLLISYYSRATKAISUT RIITTÄÄKÖ DIGITAALISESSA TALOUDESSA TYÖTÄ JA TOIMEENTULOA? Ville-Veikko Pulkka Teknologisen kehityksen kielteisistä työllisyysvaikutuksista on varoiteltu tasaisin väliajoin viimeisen parinsadan vuoden aikana. Tuotannon tehostuminen ja laajeneminen ovat kuitenkin synnyttäneet uusia työpaikkoja, joihin ihmiset ovat kyenneet myös kouluttautumaan. Digitaalisissa teknologioissa ja tekoälyssä saavutetut läpimurrot ovat kuitenkin palauttaneet teknologisen työttömyyden yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Vakaasti ja eksponentiaalisesti kehittyvien uusien teknologioiden arvioidaan selviytyvän jatkossa yhä monimutkaisemmista työtehtävistä ja etenkin matalasti koulutetulla työvoimalla katsotaan olevan vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa uudet tehtävät vaativat korkeaa osaamista. Teknologisella tasolla tarkasteltuna suuri määrä nykyisistä työpaikoista olisi automatisoitavissa lähitulevaisuudessa. Automaatioarvioihin vaikuttavat kuitenkin metodologisten valintojen lisäksi myös monet sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset epävarmuustekijät. Ensisijaisesti uhattuna ovat työpaikkojen sijaan työtehtävät, mutta myöskään teknologisen työttömyyden merkittävää lisääntymistä ei voida pois sulkea ainakaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Mikäli digitaalinen vallankumous synnyttää vähemmän uusia työpaikkoja kuin aikaisemmat teolliset vallankumoukset, kuten osa asiantuntijoista esittää, lisääntyy kilpailu työmarkkinoilla entisestään. Globaalia kilpailua työpaikoista lisäävät myös digitaaliset alustat, jotka mahdollistavat työn pilkkomisen yhä pienempiin osiin. Digitaalisen työelämän keskeisin trendi on epävarmuus. Poliitikkojen tuleekin ratkaista lähitulevaisuudessa, kuinka makrotalouden vakaus ja työmarkkinoiden joustava toiminta turvataan sosiaalisesti kestävällä tavalla digitaalisessa taloudessa. Mikäli uudet teknologiat lunastavat lupauksensa kasvavasta tuottavuudesta, mahdollistaa teknologiamurros myös sosiaali- ja työvoimapolitiikan paradigmamuutoksen. SOSIAALINEN PÄÄOMA JA YKSILÖTASON TULOKEHITYS SUOMESSA Ryhmä Yksin yhteiskunnassa : Timo Anttila, Tomi Oinas, Petri Ruuskanen, Tomi Kankainen, Mari Kivitalo, Armi Mustosmäki Tässä tutkimuksessa tarkastelemme yksilön sosiaalisista verkostoista muodostuvan sosiaalisen pääoman yhteyttä yksilötason tulokehitykseen. Analyysimme perustuvat vuoden 1986 elinolotutkimukseen osallistuneisiin vuotiaisiin palkansaajiin ja rekisteritietoihin heidän palkkatuloistaan vuosilta Tutkimuksessa erottelemme toisistaan sitovan ja yhdistävän sosiaalisen pääoman muodot. Sitovan sosiaalisen pääoman mittarimme perustuu yksilön mahdollisuuteen saada apua lähiverkostoistaan erilaisissa arkielämän tilanteissa. Yhdistävää sosiaalista pääomaa mittasimme yksilöiden omaamien yhdistysjäsenyyksien monipuolisuuden kautta. Analyysit suoritettiin paloittain jatkuvalla lineaarisella kasvukäyrämallilla, jossa seuranta-aika oli jaettu kolmeen jaksoon: aika ennen lamaa ( ), lama ( ) ja aika laman jälkeen ( ). Tulokset osoittivat, että sekä heikkojen että vahvojen siteiden verkostot ovat yhteydessä yksilön pitkän aikavälin palkkatulojen kehitykseen. Erityisesti yksilön omaamat heikot siteet monipuolisina yhdistysjäsenyyksinä olivat yhteydessä palkkatulojen positiiviseen kehitykseen

3 koko vuosien seurantajaksolla. Erityisen selvästi sosiaalinen pääoma vahvisti yksilöiden palkkatulojen kehitystä laman jälkeisellä nousukaudella, jolloin sekä heikkojen että vahvojen siteiden verkostot edistivät yksilöiden tulomuodostusta. Näyttääkin siltä, että sosiaalisen pääoman suhteellinen etu tulee esiin erityisen selvästi talouden elpyessä, jolloin on tarjolla runsaasti uusia työpaikkoja, ja samalla yleinen palkkakehitys on positiivista. Näissä tilanteissa monipuolisia verkostoja omaavat kykenevät muita nopeampaan tulotason kehitykseen. Suuri osa tästä kehityksestä liittyy yksilön heikkojen siteiden (tai silloittavan sosiaalisen pääoman) mahdollistamaan muita nopeampaan palkkatason kasvuun. Toisin sanoen heikkoja siteitä omaavat päätyivät talouden nousukausilla muita paremmin palkattuihin työtehtäviin. Samalla heikot siteet edistävät yksilöiden työmarkkinatilannetta myös taloudellisen laman aikana, sillä ne pienentävät yksilön työttömyyden riskiä. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että erityisesti heikot siteet auttavat yksilöitä havaitsemaa uusia työmarkkinamahdollisuuksia ja näin toimivat yksilön menestysresurssina. Myös vahvat siteet ja sitova sosiaalinen pääoma edistävät yksilön palkkatason kehitystä laman jälkeisellä nousukaudella, mutta niillä ei näytä olevan työttömyydeltä suojaavaa vaikutusta lama-aikana. MITEN FREELANCE TOIMITTAJAT PÄRJÄÄVÄT EPÄSÄÄNNÖLLISTEN TULOJEN KANSSA? Henna Luoma-Halkola Tilastotietoon pohjautuvan tutkimuksen mukaan itsensä työllistäjät ovat olleet työmarkkinoiden eniten kasvava ryhmä 2000-luvulla, vaikkakin he muodostavat edelleenkin verrattain pienen joukon. Itsensä työllistäjät ovat suhteellisen pienituloinen ryhmä, jonka toimeentuloa määrittää tulojen vaihtelu ja epävarmuus. Tarkastelen freelance toimittajien keinoja hallita tulojensa epävarmuutta ja epäsäännöllisyyttä tilanteessa, jossa yhteiskunnan on esitetty yksilöityvän, mutta uudenlaiset työllistymisen tavat eivät takaa yksilöille oikeutta sosiaaliturvaan. Tutkimus perustuu freelance toimittajien haastatteluihin, joissa käsiteltiin heidän tulonmuodostustaan ja taloudellisten riskien hallintakeinoja. Tulosten perusteella freelance toimittajilla on useita keinoja hallita toimeentulon epävarmuutta. Tulojen vaihtelua hallittiin joko itsenäisesti tasoittaen tulo- ja kulutusvirtaa ajan mittaan (esim. säästämällä ja käyttämällä säästöjä) tai itsenäisten keinojen lisäksi turvautumalla ulkopuoliseen taloudelliseen tukeen. Sosiaalisilta verkostoilta tukea saatiin toisinaan vanhemmilta tai puolisoilta. Julkisiin tulonsiirtoihin turvauduttiin joko hetkittäisen työttömyyden hallitsemiseksi tai säännöllisesti pitkällä aikavälillä täydentämään pieniä tuloja. Tulokset maalaavat moninaista kuvaa siitä miten yksilöityminen heijastui, ja toisaalta ei heijastunut, sosiaalisissa suhteissa taloudellisen turvan näkökulmasta. Huomionarvoista on että yksilöä ei jätetty yksin, mikäli hän ei kyennyt hallitsemaan taloudellisesti huonompia kuukausia itsenäisesti. Sen sijaan, jos avulle oli tarvetta, sitä oli saatavilla joko sosiaalisilta verkostoilta tai julkisen sosiaaliturvan piiristä. Sukupolvien välisissä suhteissa oli havaittavissa elinikäisen sitoutumisen merkkejä kun aikuiset lapset saivat taloudellista tukea vanhemmiltaan. Kotitalouksien tulot oli järjestetty joko niin että puolisoilla oli yhteiset varat tai erilliset varat. Jälkimmäinen tapaus edustaa käsitystä kotitaloudesta, jonka muodostavat yksilöt, ja tässä tapauksessa taloudellinen tuki tarkoitti rahan lainaamista puolisolta. Julkisen sosiaaliturvan piirissä yksilöityminen tuli esiin selektiivisyyden ja aktivoinnin muodossa. Lopuksi, julkisen sosiaaliturvan piirissä kiinnitän erityishuomiota työttömyysturvajärjestelmään. Kokoaikaisten freelance toimittajien näkökulmasta ongelmallista on hetkellinen työttömyys. Jos työttömyysturvan ehtona kokopäiväisen itsensä työllistäjän kohdalla on kaiken työhön liittyvän

4 toiminnan lopettaminen, ongelmaksi muodostuu se ettei työttömyysaikana ole mahdollista etsiä uusia toimeksiantoja. Itsensä työllistymisen lisääntyessä on kehitettävä uudenlaisia sosiaaliturvan muotoja niiden myötä syntyvien toimeentuloriskien hallitsemiseksi. TYÖN IMU JA SEN EDELLYTYKSET VERTAILUSSA SUOMEN JA VENÄJÄN TYÖELÄMÄ Tiina Saari, tutkijatohtori, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto Tutkimuksessa vertaillaan Suomen ja Venäjän työelämää työn imun ja sen edellytysten suhteen. Työn imulla tarkoitetaan positiivista työvirettä ja korkeaa energiatasoa työssä. Työn imua luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Suomen ja Venäjän työelämät eroavat toisistaan monessa suhteessa, erityisesti johtamisen käytännöissä ja työn organisoinnissa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan löytää keinoja lisätä työn imua ja sitä kautta myös työhyvinvointia. Tutkimuksen analyysi on toteutettu kuvailevien menetelmien ja logistisen regressioanalyysin keinoin. Tulosten mukaan Suomessa työn imua koetaan hieman useammin kuin Venäjällä. Molemmissa maissa tärkein edellytys työn imun kokemiselle on mahdollisuus oppia uusia asioita työssä. Venäjällä esimiesasemassa oleminen on myös merkittävä työn imun taustatekijä, toisin kuin Suomessa, jossa esimiesasema ei ole tilastollisesti merkitsevä vaikuttaja. Suomessa tyytyväisyys esimiestyöhön ja työyhteisön toimintaan olivat lähes yhtä voimakkaita työn imun taustavaikuttajia, mutta ne eivät ole silti yhtä merkittäviä tekijöitä kuin itsensä kehittämisen eli uusien taitojen oppimisen mahdollisuus työssä. Tutkimus liittyy Työsuojelurahaston vuosina rahoittamaan SITI-projektiin (Organisaatioon sitoutumisen ja työn imun esteet ja edellytykset -vertailututkimus suomalaisyritysten Suomessa ja Venäjällä toimivissa yksiköissä). MAAHANMUUTTO JA JULKISEN SEKTORIN TYÖELÄMÄ Erika Paakkinen Keva Selvityksessä tarkastellaan maahanmuuton ja julkisen sektorin työelämän suhdetta mahdollisuuksien ja haasteiden näkökulmasta. Maahanmuuttajia on julkisella sektorilla töissä vaihtelevasti: tietyillä aloilla ja alueilla suhteellisen paljonkin, mutta useimmissa organisaatioissa vasta vähän, jos lainkaan. Kuitenkin Suomi on jo EU-jäsenyydenkin kautta mukana maailman monikulttuuristumiskehityksessä, mikä koskettaa väistämättä myös julkista sektoria. Julkisen sektorin työntekijä- ja asiakaskunta monikulttuuristuvat vähitellen. Suomen maahanmuuttajaväestö on hyvin heterogeeninen. Sen ikärakenne on työmarkkinoiden kannalta suotuisa: eläkeikäisiä on vähän, ja työikäisiä paljon. Työllisyystilanne vaihtelee voimakkaasti alkuperämaan ja maahanmuuton syyn mukaan. Maahanmuuttajien työelämäkysymyksissä ja integraatioprosesseissa merkittävä kysymys on, miten ulkomailla hankittu osaaminen ja koulutus nähdään Suomen työmarkkinoilla. Selvityksessä käydään läpi tunnustamisprosessien keskeisiä kipukohtia ja näihin ratkaisuiksi esitettyjä keinoja. Työsyrjintää tapahtuu Suomen työelämässä monin eri perustein. Maahanmuuttajien kohtaama syrjintä perustuu usein etnisyyteen, kansallisuuteen tai kieleen. Moniperustaisessa syrjinnässä eri syrjintäperusteet vaikuttavat samanaikaisesti. Osa syrjinnästä on tahatonta ja jopa

5 tiedostamatonta, minkä lisäksi syrjintä voi olla välitöntä, välillistä tai rakenteellista. Työsyrjintä on kuitenkin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempää yksityisellä sektorilla verrattuna julkiseen. Vaikka Suomessa puhutaan hyvin monia eri kieliä, useimpia maahanmuuttajien yleisesti osaamia kieliä ei ole tunnustettu yhteiskunnallisesti merkittäväksi kielivarannoksi. Niitä voisi kuitenkin entistä tehokkaammin hyödyntää myös julkisen sektorin työelämässä ja palveluissa. Selvityksen lähteiden ja haastattelujen mukaan järjestelyissä, joissa kielen oppiminen tapahtuu työn ohessa, on runsaasti potentiaalia. Maahanmuuton merkitys Kevan toimintaympäristölle kasvaa vähitellen. Maahanmuuttajille maksettujen eläkkeiden osuus kaikista maksetuista eläkkeistä on edelleen marginaalinen, mutta tämä muuttuu koko ajan. Lisäksi sekä Kevan asiakkaista että sen omista työntekijöistä yhä suurempi osa on mitä luultavimmin tulevaisuudessa maahanmuuttajia. YKSITYISEN SEKTORIN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖURAPOLUT JA TOIMIPAIKKOJEN LIIKEVAIHDON KEHITYS Katri-Maria Järvinen, Liudmila Lipiäinen, Satu Ojala, Tiina Saari, Pasi Pyöriä (Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto), yhteystiedot: Esityksessä tarkastelemme kysymystä työelämän muutoksista työurien näkökulmasta ja pitkittäistutkimuksen keinoin. Tutkimme yksityisen sektorin työntekijöiden urapolkuja yhteä kuusivuotisena seurantajaksona Sen lisäksi tarkastelemme erilaisten työurapolkujen ja toimipaikan liikevaihdon kehityksen välistä yhteyttä. Seurannan lähtöpisteen, vuosi 2007, olemme ajoittaneet aikaan ennen finanssikriisiä. Aineistona on Tilastokeskuksen yhdistetty työntekijä työnantaja-aineisto (FLEED), jolla pystymme huomioimaan työntekijän työuratietojen (työssäolokuukaudet) lisäksi myös toimipaikan tiedot (liikevaihdon). FLEEDaineisto koostuu kolmanneksesta Suomessa asuvista vuotiaista. Analyysit toteutamme 10 prosentin FLEED-otoksella (n=30758) ja menetelminä käytämme trajektorianalyysia ja multinomiaalista regressioanalyysia. Ensin analysoimme työntekijöiden työssäolokuukausia trajektorianalyysilla, joka eriyttää henkilöiden työurista kehitykseltään erityyppisiä ryhmiä. Näin esimerkiksi vahvistuvalla, heikkenevällä tai vakaalla työuralla olevat henkilöt tutkitaan omina ryhminään. Tämän jälkeen tarkastelemme vielä multinomiaalisella regressioanalyysilla toimipaikkojen erilaisten liikevaihtotyyppien (stabiili, kasvava, laskeva tai vaihteleva) yhteyttä työurapolkuihin. Tutkimus on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa Talouskriisit, työhyvinvointi ja työurat -hanketta ( ), jossa tutkitamme pitkittäisaineistoilla ja eri mittarein työhyvinvoinnin, johtamisen tuloksellisuuden ja hyvien henkilöstökäytäntöjen yhteyttä sairauspoissaoloihin ja työpaikkojen pysyvyyteen niin normaalioloissa kuin taloudellisesti poikkeuksellisissa suhdanteissa. Tutkimushanke toteutetaan Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä. URBAN UNEMPLOYMENT AND UNHAPPINESS IN FINLAND Teemu Vauhkonen This study analyzes the effects on individual social disadvantages and neighborhood deprivation on life dissatisfaction. Previous Finnish research of areal deprivation has mainly compared municipalities and rural regions to urban regions. Finnish studies of social segregation within urban regions has measured regional differences in large regional units

6 which cannot capture the regional differences accurately enough. I analyze the regional differences and possible neighborhood effects, within sic biggest cities of Finland, in a smaller areal units than before. I measure neighborhood deprivation by unemployment-, school dropout- and poverty rate. I use to cluster analysis to remove the effect of sociodemographic factors and to identify the most deprived neighborhoods. individual social disadvantages are measured as straight as possible by using several objective indicators which corresponds with indicators of neighborhood deprivation Both, indicators of neighborhood deprivation and individual social disadvantages are included in multi-level regression analysis to explain subjective experience of life dissatisfaction. For our analysis I use high quality survey data (ATH) which was gathered from the six biggest cities of Finland (N=17748) The results indicate that unemployment increases life dissatisfaction but the effect is partially explained by accumulation of social disadvantages. The neighborhood deprivation increases life dissatisfaction among non-unemployed to a degree that in the most deprived neighborhoods there are no statistically significant difference in life dissatisfaction between unemployed and their non-unemployed counterparts. TYÖN VASTAANOTTAMISEEN LIITTYVÄT JOUSTOT ÄKILLISEN RAKENNEMUUTOKSEN SALOSSA Minna Ylikännö (Kela, TY), Sari Kehusmaa (THL), Tanja Grönroos (TY) Salon kaupunki on ollut äkillisen rakennemuutoksen alue vuodesta Monien vuosikymmenien ajan kaupungin työllisyystilanne oli muuhun maahan verrattuna erittäin hyvä, mikä näkyi sekä elintasossa että hyvinvoinnissa. Uudelleentyöllistymisen merkitys korostuu tilanteessa, jossa työttömyys on kasvanut jyrkästi ja kaupungin taloudellinen tilanne on huono. Tällöin kiinnostavaa on se, kuinka joustavaa työvoima on suhteessa uuden työn vastaanottamiseen. Kelan tutkimuksen ja Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen Muuttuva Salo - tutkimushankkeessa tarkastellaan äkillisen rakennemuutoksen hyvinvointivaikutuksia sekä yksilö- että aluetasolla. Hankkeessa tehdyssä kyselytutkimuksessa (aineistot vuosilta 2013 ja 2015) kohderyhmänä ovat neljään eri ikäkohorttiin kuuluvat salolaiset työmarkkina-asemasta riippumatta. Vuoden 2015 seurantakyselyssä (N=2 287) haluttiin tietää, kuinka joustavia salolaiset ovat uuden työn vastaanottamisen suhteen. Kysymys sisälsi neljä väittämää: Välttääkseni työttömyyden olisin valmis hyväksymään 1) uusia taitoja vaativan työn, 2) pienempipalkkaisen työn, 3) määräaikaisen työn ja 4) pidemmän työmatkan). Selvä enemmistö salolaisista olisi valmis hyväksymään uusia taitoja vaativan työn (94 %) ja määräaikaisen työn (83 %). Kaksi kolmesta (65 %) olisi valmis pidentämään työmatkaansa. Noin puolet (52 %) salolaisista olisi valmis ottamaan työtä vastaan pienemmällä palkalla, kuin mikä heillä on nyt tai oli ennen nykyistä työttömyyttä. Väittämien pohjalta muodostettiin uusi muuttuja, joka kuvaa työntekijälähtöistä joustavuutta uuden työn vastaanottamisessa. Uusi muuttuja on kolmiluokkainen: 1) vastaaja hyväksyy kaikki eri jouston muodot, 2) vastaaja hyväksyy 2-3 joustomuotoa ja 3) vastaaja hyväksyy 0-1 joustomuotoa. Salolaisista kolmasosa (33 %) on erittäin joustavia, reilut puolet (58 %) kohtuullisen joustavia ja vain joka kymmenes (9 %) joustamaton uuden työn vastaanottamisen suhteen.

7 Logistisen regressiomallin tulosten mukaan joustamattomuus uuden työn vastaanottamisen suhteen on suurempaa vanhemmissa ikäkohorteissa (vrt. nuorin ikäkohortti), naisilla, yksin asuvilla, heikommin koulutetuilla sekä terveysongelmista kärsivillä. Myös puolison työttömyys lisää riskiä olla joustamaton uuden työn vastaanottamisen suhteen. Vastaajan oma työmarkkinoille kiinnittyminen ei sen sijaan selitä työn vastaanottamisen joustavuutta. Tulosten valossa heikko työllisyyskehitys ei johdu niinkään työn tarjontaan liittyvistä ongelmista, vaan muista tekijöistä, joita tulisi selvittää nykyistä tarkemmalla tasolla. Aikataulu: Paikka: PUBLICUM, SEMINAARIHUONE 309, 3.krs Työryhmä kokoontuu torstaina ja perjantaina. Torstai klo Työryhmän esittäytyminen, tervetulosanat klo Jouko Nätti, Satu Ojala, Oxana Krutova, Timo Anttila ja Tomi Oinas: Working time duration trends in the Nordic countries klo Timo Anttila, Tomi Oinas, Petri Ruuskanen, Tomi Kankainen, Mari Kivitalo ja Armi Mustosmäki: Sosiaalinen pääoma ja yksilötason tulokehitys suomessa klo Ville-Veikko Pulkka: Teknologiamurros ja tulevaisuuden työllisyysratkaisut riittääkö digitaalisessa taloudessa työtä ja toimeentuloa? klo Tauko klo Hanna Luoma-Halkola: Miten freelance toimittajat pärjäävät epäsäännöllisten tulojen kanssa? klo Tiina Saari: Työn imu ja sen edellytykset vertailussa Suomen ja Venäjän työelämä Perjantai klo Erika Paakkinen: Maahanmuutto ja julkisen sektorin työelämä klo Katri-Maria Järvinen, Liudmila Lipiäinen, Satu Ojala, Tiina Saari ja Pasi Pyöriä: Yksityisen sektorin työntekijöiden työurapolut ja toimipaikkojen liikevaihdon kehitys klo Teemu Vauhkonen: Urban unemployment and unhappiness in Finland klo Minna Ylikännö, Sari Kehusmaa ja Tanja Grönroos: Työn vastaanottamiseen liittyvät joustot äkillisen rakennemuutoksen Salossa