Sami Järvinen ja Antti Parviainen. Pääomaturvattu sijoittaminen

Transkriptio

1 Sami Järvinen ja Antti Parviainen Pääomaturvattu sijoittaminen Talentum Helsinki 2011

2 Copyright 2011 Talentum Media ja tekijät ISBN: Kansi: Jarkko Nikkanen Kannen valokuvat: Helena Kajo Sivunvalmistus: NotePad, Kariston Kirjapaino 2011, Hämeenlinna

3 Pääomaturvattujen sijoitustuotteiden merkitys suomalaisten sijoitus- ja säästämistoiminnassa on 2000-luvulla voimakkaasti noussut. Niin tuotteiden tarjoajien määrä kuin euromääräiset volyymitkin ovat kasvaneet huimasti. Tuotekirjo on monipuolistunut ja saanut vaikutteita lähinnä Euroopan suurien sijoitusmarkkinoiden tuotteista. Markkinoille on tullut perinteisten pankkien lisäksi useita pienempiä strukturoituihin tuotteisiin erikoistuneita taloja, jotka pääsääntöisesti välittävät isojen kansainvälisten liikkeeseenlaskijoiden tuotteita. Vuonna 2005 alan pioneeri Janne Saarikko perusti Suomen Strukturoitujen Sijoitustuotteiden yhdistyksen (SSS ry). Yhdistys perustettiin erityisesti toimialan itsesääntelyn tehostamiseksi ja organisoimiseksi. Se toimii Finanssivalvonnan kanssa tiiviissä yhteistyössä alan pelisääntöjen selkeyttämiseksi ja tätä kirjoitettaessa yhdistyksellä on 19 jäsentä. Tämä kirja on ensimmäinen Suomessa julkaistu teos, joka käsittelee strukturoitujen tuotteiden markkinoita, ominaisuuksia ja näköaloja. Se keskittyy vahvasti pääteemana olevaan pääomaturvattuun sijoittamiseen ja pääomaturvattuihin tuotteisiin. Markkinoilla on jo runsaasti esimerkiksi suoraan osakesijoittamiseen, rahastosijoittamiseen ja yleiseen rahoitusteoriaan sekä sijoittamiseen keskittyviä kirjoja niin suuren yleisön kuin oppilaitostenkin tarpeisiin. Räätälöityjä sijoitustuotteita laajemmin käsittelevällä opaskirjalle oli selvä tilaus. 17

4 Kirja pyrkii olemaan niin kansantajuinen opaskirja kuin ammatilliseen opiskelemiseenkin soveltuva teos. Matemaattista esitystapaa on pyritty välttämään. Kirjan pääpaino on räätälöityjen sijoitustuotteiden markkinoissa ja markkinoilla olevien tuotteiden hyödyissä ja haitoissa. Myös hyötyteoriaa ja erityisesti sen soveltuvuutta pääomaturvattujen tuotteiden analyysiin on käsitelty suhteellisen laajasti. Pääosalle sijoittajista olennaisia eivät ole huimat tuotot vaan pääomien säilyttäminen yhdistettynä vähintään inflaation kompensoivaan tuottoon. Tässä suhteessa perinteiset pääomaturvatut indeksilainat soveltuvat valtaosalle piensijoittajista mitä parhaiten. Voidaan perustellusti väittää, että suurin osa piensijoittajista hoitaisi sijoittamisen tai säästämisen vaivattomimmin ja pienemmällä riskillä käyttämällä pääomaturvattuja tuotteita suorien osakesijoitusten tai riskillisempien rahastojen sijasta. On kuitenkin huomattava, että pääomaturvatut sijoitustuotteet ovat niiden rakenteesta johtuen lähtökohtaisesti osta ja pidä -sijoituksia: sijoituksen arvonmuodostus juoksuajan eli maturiteetin kuluessa on usein kompleksinen ja vaikeasti selvitettävä, pankin kulut ovat tuotteen hinnassa sisällä ja mikä tärkeintä pääomaturvaominaisuus on voimassa vasta tuotteen eräpäivänä. Nykyään näitä asioita myös painotetaan voimakkaasti tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. Sijoitetun pääoman turvaaminen on tullut entistä tärkeämmäksi piensijoittajien ja säästäjien keskuudessa muun muassa siitä syystä, että teknokuplan puhkeaminen vuosituhannen vaihteessa ja vuonna 2008 eskaloitunut finanssikriisi synnyttivät voimakkaan heilahtelun pörssimarkkinoille. Arvostustasojen putoaminen pitkiksi ajoiksi kymmeniä prosentteja huippulukemien alapuolelle on saanut monet omaksumaan konservatiivisemman asenteen sijoittamiseen. Totuus sijoittajapsykologiasta johdettuna on se, että useimmille sijoittajille suorat osakesijoitukset tai osakerahastot eivät ole optimaalinen tapa hoitaa varallisuutta. Pääoman turvaaminen on 18

5 useimmille ykköskriteeri (Järvinen ja Saarikko, 2000), ja suorilla osakesijoituksilla ja -rahastoilla pääoman menettämisen riski on usein liian suuri. Markkinoille on tullut pääomaturvattuja rahastoja, joista voi tulevaisuudessa löytyä ratkaisu rahastosijoittamisen riskin vähentämiseen. Toistaiseksi kuitenkin luontevin tapa hoitaa sijoituksia pääomaturvatusti on suosia perinteisiä indeksilainoja yhdistettynä riskittömiin tai lähes riskittömiin korkosijoituksiin. Aiheesta tarkemmin luvussa Pääomaturvattu sijoittaminen. Strukturoitujen sijoitustuotteiden markkina on Suomessa vielä eurooppalaisessa vertailussa nuori mutta kuitenkin jo huomattavan kehittynyt. Ensimmäisiä indeksilainatuotteita tuli markkinoille 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Nämä lainat olivat lähinnä harjoituksia, mitään systemaattisempaa lainaohjelmaa ei ollut. Tänä päivänä useiden toimijoiden liikkeeseenlaskuprosessi on jo systematisoitu, ja monilla toimijoista on tuotteita jatkuvasti myynnissä. Kun yhden tuotteen myyntiaika loppuu, niin seuraavan myynti alkaa välittömästi. Näin yleisölle on jatkuvasti tarjolla eri liikkeeseenlaskijoiden pääomaturvattuja tuotteita eri kohde-etuuksiin. Tuotonlaskentakaavoissa on paljon variaatioita, ja eri aikoina, erilaisissa markkinaolosuhteissa, suositaan erityyppisiä tuoton määräytymisen instrumentteja. Kirjassa luodaan kronologinen katsaus strukturoitujen sijoitustuotteiden markkinaan Suomessa ja tarkastellaan myös, millaisia tuotteita on milloinkin suosittu. Sijoitustoiminnassa ja -tuotteiden kehittämisessä on nykyään hyvin tärkeää ymmärtää psykologian vaikutus optimaalisia tuotteita valittaessa. Aikaisemmin, perinteisen rahoitusteorian valtakaudella, sijoittamisesta oli hyvin yksinkertainen näkemys: parhaaseen tulokseen sijoittaja pääsi omistamalla hyvin hajautetun sijoitussalkun likvidejä osakkeita. Tutkimukset osoittivat, että hajautettu osakesalkku johtaa pitkällä aikavälillä parhaaseen tuottoon suhteutettuna riskitasoon. Teoria on kuitenkin hutera, koska pitkä aikaväli on hyvin epämääräinen käsite. Kuka tahansa Japa- 19

6 nin markkinoille 1990-luvun alussa sijoittanut on voinut tämän empiirisesti todeta. Vastaavasti teknoyhtiöihin rahansa hulluina vuosina sijoittaneet eivät todennäköisesti saa elinikänään takaisin niihin panostamaansa rahaa edes nimellisessä rahassa mitattuna. Nykyään ymmärretään, että käytännön kannalta relevantti rahoitusteoria ottaa huomioon sijoittajapsykologian vaikutuksen tutkiessaan ihmisten sijoittamiskäyttäytymistä. Käyttäytymistieteellisestä rahoitusteoriasta onkin hyvää vauhtia muodostumassa tieteenalan vallitseva paradigma, jonka kautta todellista, havaittua sijoittajakäyttäytymistä voidaan selittää aikaisempaa huomattavasti paremmin. Pääomaturvatut sijoitustuotteet sopivat erittäin hyvin uuden paradigman muodostamaan viitekehykseen, sillä niiden avulla voidaan tehokkaasti välttää riskillisessä sijoitustoiminnassa aina mukana olevat tappion mahdollisuudet. Tappioista sijoittaja välittää kaikkein eniten. 20 prosentin tappio tuntuu huomattavasti ikävämmältä kuin mitä 20 prosentin voitto tuo iloa. Pääomaturvatut sijoitustuotteet lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sijoittajalla on mahdollisuus hyötyä suotuisasta markkinakehityksestä ja välttää tappion mahdollisuus. Lisäksi tuotteet ratkaisevat sijoitushorisontin pituuden ongelman sijoittajan puolesta. Jokaisella pääomaturvatulla sijoitustuotteella on eräpäivä, jolloin sijoittajalle palautetaan sijoitetut rahat sekä sijoituksen mahdollinen tuotto-osuus. Tässä vaiheessa sijoittajalla on mahdollisuus päättää, sijoittaako rahat uudelleen vai käyttääkö ne johonkin muuhun. Kirjassa käsitellään tuoton ja riskin käsitettä sekä sijoittajan hyötyfunktioita ja yhdistetään ne strukturoituihin tuotteisiin. Asioita käydään läpi havainnollisten, käytännön elämän esimerkkien avulla. Strukturoitujen tuotteiden kirjo on erittäin monipuolinen, ja tuotevariaatioita on lähes joka lähtöön. Kirjassa kuvataan tunnetuimpien pääomaturvattujen sijoitustuotteiden rakenteiden toimintaa sekä avataan tuotteiden valintalogiikkaa: mikä tuote kan- 20

7 nattaa eri markkinatilanteissa valita ja miksi. Korkomarkkinoiden tuotteet ovat tyypillisesti rakenteeltaan erilaisia kuin osaketuotteet, vaikka periaatteessa voitaisiin ajatella, että kysymyksessä on vain erilainen kohde-etuus. Korkoihin sidotut strukturoidut tuotteet ovat tyypillisemmin vähäriskisempiä, mikä kuvaa yleisemminkin korkosijoittamisen pääomia turvaavaa luonnetta. Kirjassa käsitellään myös tuotteiden hinnoittelua ja riskianalyysiä, kuitenkin suhteellisen pintapuolisesti. Tavoitteena on antaa lukijalle perusymmärrys strukturoitujen tuotteiden korko-osuuden ja tuottokomponentin hinnanmuodostuksesta. Hinnoitteluosion sisällön ymmärtäminen edellyttää perustietoja matematiikasta ja todennäköisyyslaskennasta. Kirjassa luodaan myös katsaus Black & Scholesin (1973) optioiden hinnoittelumalliin, jonka esittelystä koko johdannaismarkkinoiden kehityksen voidaan katsoa toden teolla alkaneen. Kaikissa johdannaisinstrumentteja käsittelevissä kirjoissa, niin koti- kuin ulkomaisissakin, käsitellään perusteellisesti tätä hinnoitteluteoriaa. Tässäkin kirjassa sille on paikkansa, sillä strukturoidut tuotteet rakennetaan johdannaisinstrumenttien avulla. Lisäksi kirjassa tarkastellaan, minkälaisia riskejä pankit joutuvat hallitsemaan strukturoitujen tuotteiden liiketoiminnassa. Strukturoitujen tuotteiden monipuolisuus ja tarjonnan nopeus suhteessa muuttuviin markkinatilanteisiin tekevät niistä hyvin houkuttelevia kaikissa olosuhteissa. On tuotteiden tarjoajista kiinni, että tarjolla on sopivat tuotteet aina ja kaikissa olosuhteissa. Finanssikriisin kurimuksessa huomattiin, että pääomaturvatut sijoitustuotteet pitivät hyvin pintansa, sillä juuri pelon ollessa suurimmillaan pääoman säilyttämisen tärkeys korostuu. Pääomaturvatuilla tuotteilla on edessään valoisa tulevaisuus suuren yleisön ja instituutioiden sijoitusinstrumenttina. Kirjassa käsitellään voittopuolisesti pääomaturvattuja sijoitustuotteita, mutta tuotealueen riittävän laajan kokonaiskuvan hahmottamiseksi lukijalle mukana on myös tunnetuimpia strukturoituja sijoitustuotteita, jotka välttämättä eivät ole pääomaturvattuja. 21