Suomen Luontotieto Oy. Nousiaisten keskustan ja. perusselvitys Suomen Luontotieto Oy 4/2014 Jyrki Matikainen

Transkriptio

1 Nousiaisten keskustan ja kirkonseudun osayleiskaavan luontoarvojen perusselvitys 2013 Peurankello kuuluu alueen kulttuurilajistoon Suomen Luontotieto Oy 4/2014 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen luontotyypit Alueen yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Pesimälinnustoselvitys Alueella pesivät /havaitut... Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa.. uhanalaisluokituksessa... (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Viitasammakkoselvitys ja lajin ekologian... yleispiirteet Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Karttaliite

3 1. Johdanto Nousiaisten kunta tilasi keväällä 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä Nousiaisten keskustan ja kirkonseudun alueen osayleiskaavan luontoarvojen perusselvityksen. Osayleiskaava-alue sijaitsee Nousiaisten kunnan Nummen ja Koljolan taajamien alueella. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun taustaaineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on kaavaa laativassa Airix Ympäristö Oy:ssä toiminut Jukka Liikari ja Sanukka Lehtiö sekä Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen (ent.oja). 2. Aineisto ja menetelmät Osayleiskaava-alueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppejä haettiin koko osayleiskaava-alueelta systemaattisesti. Myös jo suojellut alueet inventoitiin. Talojen pihapiirit jätettiin luontoselvityksen ulkopuolelle. Santamalan alueen asemakaava-alueet jätettiin selvityksen ulkopuolelle, koska näiltä alueilta on olemassa asemakaavoitusta varten tehdyt uudet luontoselvitykset ja alue on myös tiheään rakennettu. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin välisenä aikana. Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi. Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys aloitettiin ja sitä jatkettiin kesäkuun loppuun asti. Alueen laajuuden vuoksi linnustoselvitys keskitettiin kohteille, jossa vanhan tiedon tai maastokartta-aineiston perusteella olisi saattanut olla uhanalaista tai vaateliasta lintulajistoa. Alueen perinnebiotooppeja hoidetaan mm. laiduntamalla. Kuva Pyykosken niityltä 3

4 Alueelle tehtiin myös jätöshavaintoihin perustuva liito-oravaselvitys, joka samoin kuin pesimälinnustoselvitys, kohdistettiin niille kohteille, josta on aiemmin tehty liito-oravahavaintoja sekä maastokäynneillä ympäristönsä perusteella potentiaalisille kohteille. Alueen viitasammakot selvitettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla, joka kohdistui kaikkiin alueen vesikohteisiin, metsäojia lukuun ottamatta (kts. viitasammakko-osio). Maastotöistä vastasivat FM, biologi Jyrki Matikainen ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Suunnittelualueelta on tehty aiemmin yksittäisiä asemakaavatason selvityksiä ja aluetta on inventoitu laajempien selvitysten yhteydessä (mm. kallioalueselvitys sekä perinnemaisemaselvitys). 3. Tulokset 3.1 Alueen luontotyypit Osayleiskaava-alue sijaitsee kasvimaantieteellisesti hemiboreaalisen vyöhykkeen reunamilla. Tälle vyöhykkeelle ovat tyypillisiä jalopuu ja pähkinälehdot. Sekä tammea (Quercus robur) että pähkinää (Corylus avellana) kasvaa osayleiskaava-alueella. Alueella on yksi Luonnonsuojelulailla rauhoitettu kohde, jossa on kasvaa pähkinää eli Linnamäen luonnonsuojelualue. Toinen pähkinäesiintymä on Alakylän Rauvolan alueella, mutta täällä pähkinäpensaita kasvaa talojen pihapiireissä. Tammea ja metsälehmusta (Tilia cordata) kasvaa osayleiskaava-alueella yksittäispuina. Vaahtera (Acer platanoides) on alueella todennäköisesti kokonaan kulttuurikarkulainen. Alueella on kaksi perinteiseen maankäyttöön liittyvää katajaketokohdetta, jotka täyttävät luontotyyppi kriteerit katajaketo-luontotyypin osalta. Näistä Luhdanojan haka on tyypillinen laidunnuksen seurauksena syntynyt katajaketo ja Kalmomäki vanhaan asutukseen liittyvä perinnebiotooppi. Muita Luonnonsuojelulain luontotyyppejä ei osayleiskaava-alueella esiinny. Mäkitervakkoa kasvaa mm. Kalmomäessä 4

5 Alueen Metsälain 10 mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt ovat avokallioalueita ja jyrkänteitä. Puuttomia pikkusoita ei alueella ole ja lehtokohteet rajoittuvat Hirvijokivarren jokiahteisiin. Pienialaisia lehdoiksi luokiteltavia kohteita on lähinnä Pyykosken alueella. Edustava Haverin lehtoalue jää osayleiskaava-alueen ulkopuolelle. 3.2 Alueen yleiskuvaus Koska osayleiskaava-alue on hyvin laaja, se jaettiin viiteen eri osaan kuvauksen helpottamiseksi. Osa-alueiden kuvauksessa selvitetään alueiden merkittävimmät luontoarvot ja mahdolliset luonnontilaiset kohteet. Osa selvityksessä mainituista arvokkaista luontokohteista on kuvattu tarkemmin Nousiaisten arvokkaat luontokohteet raportissa (Suomen Luontotieto Oy 2003). Osa-alue 1 Valtatie 8 Osa-alue käsittää valtatie 8 varren Kaitaraisten risteyksestä Mynämäen rajalla. Osa-alueen metsäkuviot ovat pääosin mäntyvaltaisia kankaita, jotka suurimmaksi osaksi ovat avohakkuualuetta tai nuorta taimikkoa. Varttuneita metsäkuvioita on alueella niukasti. Kaava-alueen raja sivuaa Kurjenmäen vanhaa liito-oravan elinpiiriä, joka on kuitenkin ollut asumattomana jo useita vuosia. Osa aiemmasta elinpiiristä on nykyisin avohakkuualuetta. Kokonaisuutena osa-alueen luontoarvot ovat vähäiset. Osa-alueen luontoarvot on tutkittu valtatie 8:n perusparannus hankkeeseen liittyvän luontoselvityksen yhteydessä vuonna 2004 (Jaakko Pöyry Infra 2004) Osa-alue 2 Valtatien länsipuoli Kaitaraisten eteläpuolelta Osa-alue on suurimmaksi osaksi peltoa. Ainoastaan valtatien varressa on hieman suurempi mäntyvaltainen metsäkuvio. Hannankallion alue on kallioista ja melko harvapuustoista mäntykangasta. Osa-alue käsittää myös pienen kaistaleen Laihoisten metsäalueesta, joka kui- Fatioja on maisemallisesti merkittävä kohde 5

6 tenkin on suurimmaksi osaksi rakennettua talojen pihapiiriä. Osa-alueen läpi kulkee maisemallisesti merkittävä Fatijoki, jolla on myös linnustoon liittyviä arvoja. Erityisesti tien numero 1912 pohjoispuolella Jokivarressa on tuomista (Prunus padus) ja pajuista (Salix sp) koostuva tiheä pensaikkoreunus, jonka pesimälinnustoon kuuluu mmm. satakieli ja muita yölaulajia. Pensaikkoalueella on joinain vuosina pesinyt myös sarvipöllö. Fatiojan erikoisuus on lähde, joka sijaitsee ojan pohjalla. Savipeitteen alla on hiekkainen harju, josta purkautuu pohjavettä suoraan jokiveteen. Lähteen sijainti on helppo todeta vähävetisenä kautena, jolloin kirkas pohjavesi ei sekoitu pintaveteen. Nousiaisten aseman ympäristössä on metsäsaarekkeella liito-oravan elinpiiri, joka on ollut jo pitkään tunnettu. Aseman ympäristössä junaradan varren kulttuurikasvilajistoon kuuluu mm. peurankello (Campanula glomerata) ja ketomaruna (Artemisia campestris). Osa-alue 3 Nummen taajama-santamala Nummen taajama-alue, samoin kuin läheiset Rästäsmäen ja Santamalan alueet, ovat tiiviisti rakennettuja ja alueen luontoarvot ovat vähäiset Rästäsmäen asuinalueen ja Santamalan alueen jää kuusivaltainen metsäalue, joka pohjoisosiltaan on avohakkuualuetta. Myös Karhunperkon alueella on tehty laajoja hakkuita. Alueella on useita kalliomuodostelmia, joista näyttävin on Miekkavuori. Miekkavuoren alueella oli aiemmin liito-oravan elinpiiri ulkoilureitin varrella. Elinpiirillä on tehty harvennushakkuita eikä lajia ole havaittu alueella ainakaan viiteen vuoteen. Valtaosa osa-alueesta on tutkittu eri asemakaava selvitysten yhteydessä (lähdeluettelo). Alueen pohjoisosassa on Luonnonsuojelulailla rauhoitettu Linnamäen luonnonsuojelualue. Melko jyrkkärinteistä mäkialuetta kiertää sekametsäreunus, jossa puusto on osin vanhaa. Alueen lounaisreunalla on pähkinäesiintymä, jota on raivattu viime vuosina esiin puuston seasta. Mäkialueella on liito-oravan elinpiiri. Lajin pesäkolo sijaitsee haavassa mäen pohjoisreunalla. Osa-alueella on luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu suuri siirtolohkare, jota kutsutaan Santamalan Emovahaksi. Kiven ympärysmitta on 53 m ja sen korkeus on 13 metriä. Kivi sijaitsee Vahtoon johtavan paikallistien varrella Linnamäellä on liito-oravan elinpiiri 6

7 Osa-alue 4 Vuorenpää Vuorenpään ja Alakylän välinen alue on melko yhtenäistä metsäaluetta. Erityisesti alueen itäosassa on useita laajoja varttuneen metsän kuvioita mm. Tevavuoren alueella. Alueen länsiosassa on tehty laajoja hakkuita ja alueen metsäkuviot ovat nuoria. Osa-alue on osayleiskaava-alueen rauhallisinta aluetta ja alueella liikkuu säännöllisesti esim. ilveksiä ja hirviä. Osaalueella on useita paikallisesti merkittäviä luontokohteita. Uunisvuoren alueella on asuttu liito-oravan elinpiiri (kts liito-oravaosio) Maskun kunnan kanssa yhteinen Kiuksvuori on kallioalueselvityksessä arvioitu arvoluokkaan 5 kuuluvaksi (Heikkinen ym. 1995). Luontoarvoiltaan Kiuksvuori on melko tavanomainen lounaissuomalainen kallioalue. Mäen lakialueella on muutamia kallioketoja, joiden lajistoon kuuluu mm. kalliokohokki (Silene rupestris) ja kalliohatikka (Spergula morisonii). Alueella on muutamia jyrkänteitä ja mäen lakialue, jotka ovat Metsälain 10 määrittelemiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Nämä kohteet tulee jättää metsänkäsittelytoimenpiteiden ulkopuolelle. Maskun puolella Kiuksvuoren alueella on kaksi asuttua lito-oravan elinpiiriä. Toinen elinpiiri sijoittuu mäen etelärinteelle. Osa-alueella on myös geologisesti merkittävä Uunisvuoren luola. Luola sijaitsee Uunisvuoren itäreunalla. Luolaa on tutkittu viime vuosina mm. arkeologien toimesta. Luolan luontoarvoihin kuuluu siellä kasvava harvinainen aarnisammal (Schistostega pennata). Osa-alue 5 Koljola-Alakylä Koljolan kylän alueen peltojen rajaamat kumpareet ovat tiheään rakennettuja. Alueen poikki virtaava Hirvijoki, sekä Nousiaisten kirkon ympäristö ovat kulttuuriympäristöä, jolla on myös huomattavia luonto-arvoja. Alueen kasvilajistoon kuluu lukuisia vanhaan asutukseen liittyviä putkilokasvilajeja, kuten ahdekaura (Avenula pratensis) ja sikoangervo (Filipendula vulgaris) sekä ajoittain hautausmaan ympäristössä esiintyvä hullukaali (Hyoscyamus niger). Pyykosken eli Kirkonkosken jokivarsiniityt ovat reheviä niittyjä ja niitä hoidetaan laiduntamalla. Jokivarressa on myös linnustollisesti arvokkaita tuomi-harmaaleppäkasvustoja ja alueella pesii säännöllisesti mm. satakieli ja punavarpunen. Kesällä 2013 alueella oli viitasirk- Kirkon eli Pyykosken niitty 7

8 kalintureviiri. Myös ruisrääkkä kuuluu niityn pesimälinnustoon. Kirkonkosken koskialueella tavataan nahkiaisen toukkia eli likomatoja ja myös meritaimen nousee koskeen. Alueen lepakkolajistoon kuuluu vesisiippa pohjanlepakko, isoviiksi/viiksisiippa sekä korvayökkö. Luhdanojan haka Luonnonsuojelulain 29 mukainen suojeltava luontotyyppi (katajaketo) Hirvijoen kaakkoispuolella Alakylässä sijaitseva Luhdanojan haka täyttänee Luonnonsuojelulain määritelmän suojeltavasta katajaketo luontotyypistä. Alue rajautuu itäosiltaan peltoon ja muilta osiltaan metsään. Aluetta on raivattu vuoden 2003 tehdyn selvityksen (Nousiaisten arvokkaat luontokohteet) jälkeen ja alueen kedot ovat avautuneet. Alueella on runsaasti näyttäviä katajia (Juniperus communis) ja ketolajisto on monilajinen. Ketolajistoon kuuluu mm. sikoangervo, mäkitervakko (Lychnis viscaria), ketoneilikka (Dianthus deltoides), ahdekaunokki (Centaurea jacea) sekä mäkikaura (Avenula pubescens). Koko selvityksen ainoa pikkulepinkäinen havaittiin alueella. Pinta-alaltaan kohde on noin 1.8 ha ja se on yksityisomistuksessa. Kalmomäki (Alakylän katajaketo) Luonnonsuojelulain 29 mukainen suojeltava luontotyyppi (katajaketo) Kalmomäeksi kutsuttu alue on pieni peltosaareke, jonka eteläreunalla on louhikkoinen niittyja ketoalue. Rinteen yläosa on puustoinen ja siellä kasvaa mäntyä ja rauduskoivua. Rinteen keskiosassa on tiheää tuomi-kataja pensaikkoa. Alueen pensaskerroksen lajistoon kuluu myös niukkana kasvava pähkinäpensas (Corylus avellana), lehtokuusama (Lonicera xylosteum) sekä kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia). Eteläosan paahderinteen kasvillisuus on sikoangervon ja mäkitervakon dominoimaa kuivaa pienruohoniittyä. Alueella kasvaa useita arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita. Näistä mainittakoon heinäratamo (Plantago lanceolata), nuokkukohokki (Silene nutans), hakarasara (Carex spicata), mäkikaura ja ahdekaura. Muista lajeista alueella esiintyy mm. ketoneilikka, ketopiippo (Luzula campestris), mäkivirvilä (Vicia tetrasperma) sekä Nousiaisissa harvinainen ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia). 3.3 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Osayleiskaava-alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujäl- 8

9 kiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. Jätöshavaintoselvitys tehtiin välisenä aikana Tulokset Alueelta löytyi kolme asuttua liito-oravan elinpiiriä. Tämän lisäksi Santamalan pohjoispuolelta löytyi hakkuuaukean reunamilta säästöpuuksi jätetyn raidan juurelta muutamia jätöksiä, jotka kuitenkin tulkittiin läpikulkeneen yksilön jättämiksi. Havaintopaikan lähistöllä ei ole lajille sopivaa elinympäristöä. Elinpiirien sijainti on esitetty osa-alue karttojen yhteydessä. Osayleiskaava-alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana hakattu runsaasti varttuneita kuusimetsiä, joiden seassa on usein kasvanut haapaa. Liito-oravalle elinympäristöksi sopivien metsäkuvioiden määrä alueella on siten merkittävästi vähentynyt. Valtatie 8 perusparannustöiden suunnittelun yhteydessä löytynyt Kurjenmäen elinpiiri on ollut tyhjä jo vuosikausia ja tälläkin kohteella on tehty hakkuita. Rästäsmäen pohjoispuolella sijainnut Miekkavuoren elinpiiri on myös autioitunut, vaikka täällä elinpiiri on säilynyt koskemattomana. Saman metsäalueen muissa osissa on kuitenkin tehty laajoja hakkuita ja alueen itäpäässä on tiheästi rakennettu Santamalan asuinalue. Hirvijokivarressa sijainnut elinpiiri Koljolan kylän itäpuolella on hävinnyt rakentamisen vuoksi. Asutuksi todetut liito-oravan elinpiirit 1.Linnamäen luonnonsuojelualueen elinpiiri Linnamäen luonnonsuojelulailla suojellun mäen alueella on liito-oravan elinpiiri, joka ulottuu myös suojellun alueen ulkopuolelle. Mäen pohjoisella rinnealueella on kolopuuhaapa, jossa laji on pesinyt useana vuonna aina 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Laji pesi kohteella myös kesällä Elinpiiriltä on metsäinen yhteys etelänsuuntaan ja myös lännen suuntaan. Lännen suuntaan liikuttaessa on liito-oravien ylitettävä valtatie 8. Ylityspaikka on nykyään ainoa metsäinen yhteys valtatien yli Nousiaisten kohdalla Liito-orava 9

10 2. Uunisvuoren pohjoispuoleinen elinpiiri Uunisvuoren koillispuolella on laaja ja epäselvärajainen pellon ja metsäautotien varteen sijoittuva liito-oravan elinpiiri. Elinpiiri ei ole aiemmin tunnettu. Lajin jätöksiä löytyi laajalta alueelta, mutta pesäkoloa ei kyetty paikallistamaan. Alueella on useita erillisiä haapakasvustoja sekä myös kolopuita. Jätösten runsaan määrän perusteella liito-oravat) on liikkunut alueella pitkään. Pesäpaikan sijaintia ei ollut jätöshavaintojen perusteella mahdollista selvittää varmasti. Alueen eteläpuolella, Maskun kunnan alueella on kaksi asuttua liito-oravan elinpiiriä ja nyt havaittu elinpiiri sijaitsee lähellä näitä. 3. Nousiaisten aseman elinpiiri Nousiaisten vanhan aseman pihalla ja viereisellä mäkialueella on useana vuonna ollut liitooravan elinpiiri. Laji on pesinyt aiemmin mm. lähitalojen linnunpöntöissä. Keväällä 2013 lajin jätöksiä löytyi aseman viereisten suurten koivujen alta sekä mäkialueen pohjoisreunasta. Elinpiiriä on heikentänyt alueen länsipuolella tehdyt hakkuut. Elinpiiri havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 (Nousiaisten arvokkaat luontokohteet). Liito-oravan elinpiiriä Nousiaisten asemalla 10

11 3.4 Pesimälinnustoselvitys Alueen pesimälinnustosta selvitettiin Lintudirektiiviin liitteen I pesimälajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainitut lintulajit. Pesimälinnustoselvityksen tuloksiin otettiin mukaan muiden selvitysten yhteydessä tehdyt havainnot, mikäli havainto viittasi paikalla pesineeseen lintuun. Direktiivilajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainitut pesimälaji havainnot on esitetty karttaliitteissä. Alueen laajuuden vuoksi pesimälinnustoselvitys keskitettiin jo tunnettuihin kohteisiin tai alueisiin, jotka maastokartan perusteella saattaisivat olla uhanalaisen tai vaateliaan lajiston pesimäympäristöjä Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Ruisrääkkä (Crex crex) 2 koirasta Kirkonkosken niityllä havaittiin inventoinnissa samanaikaisesti 2 ääntelevää ruisrääkkää. Laidunalueella sijainneet reviirit ovat olleet useana vuonna asuttuja. Ruisrääkkä viihtyy mieluiten ojittamattomilla nurmea kasvavilla pelloilla tai reheväkasvuisilla laidunalueilla. Samanaikaisesti ruisrääkkien kanssa alueella oli äänessä vähälukuinen viitasirkkalintu. Teeri (Tetrao tetrix) 1 pari Selvityksen ainoa teerihavainto tehtiin Uunisvuoren lähellä, jossa nähtiin liito-oravaselvityksen yhteydessä naaraslintu. Laji on nykyisin hyvin vähälukuinen Nousiaisten taajamien läheisyydessä. Vuorenpään-Alakylän välisellä metsäalueella teeriä todennäköisesti on kuitenkin havaittua enemmän. Pyy (Bonasa bonasa) n. n.5 paria Pyitä havaittiin erityisesti Tevavuoren Uunisvuoren ympäristössä, missä pareja havaittiin kolme. Lähellä Vuorenpään asuinaluetta havaittiin lisäksi yksi aikuinen lintu samoin kuin alueen pohjoisosassa Kurjenmäen alueella. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Osayleiskaava-alueella tämän tyyppistä ympäristöä on niukasti. Harmaapäätikka havaittiin Vuorenpään itäpuolella 11

12 Harmaapäätikka (Picus canus) 2 paria Selvityksessä havaittiin ääntelevä harmaapäätikka Santamalan alueella jo maaliskuussa. Laji saattoi olla vielä talvialueella, mutta se tulkittiin kuitenkin alueella pesiväksi. Varma pesimähavainto lajista tehtiin Kiuksvuoren alueella lähellä Maskun rajaa, jossa kesäkuussa havaittiin maastopoikue. Laji on vähälukuinen, mutta säännöllinen pesimälintu osayleiskaava-alueella. Laji on aiemmin pesinyt mm. Linnamäen luonnonsuojelualueella. Palokärki (Dryocopus martius) n. 4 paria Aikuisia palokärkiä havaittiin useaan otteeseen eri puolilla tutkimusaluetta, mutta pesä- tai poikuehavaintoja ei lajista tehty. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Lajin ruokailujälkiä näkyi alueen lahopuissa runsaasti ja myös lajin vanhoja pesäkoloja löytyi alueelta. Laji on säännöllinen pesimälintu osayleiskaava-alueella. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 pari Osayleiskaavan ainoa pikkulepinkäishavainto koski kesäkuun alussa havaittua koiraslintua Luhdanojan haka-alueella. Alueella käytiin heinäkuun alussa, mutta mitään merkkejä lajin pesinnästä ei todettu. Laji on nykyään hyvin vähälukuinen Nousiaisten alueella. Peltosirkku (Emberiza hortulana) 1 pari Selvityksen ainoa peltosirkkuhavainto tehtiin Fatiojan varrella lähellä Nousiaisten asemaa. Alueella havaittiin laulava koiras Muita havaintoja ei lajista tehty. Laji on hävinnyt mm. Koljolan peltoaukeilta kokonaan. Nuori pikkulepinkäinen 12

13 3.4.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Teeri (Tetrao tetrix) 3-4 paria. kts (NT= silmälläpidettävä) Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) Varoitteleva rantasipi havaittiin Pyykosken rantakivikossa ja jokivarressa oli rantasipipoikue. Laji pesii säännöllisesti Hirvijokivarressa, mutta Pyykosken alueella vain satunnaisesti. Lajin pesimäpaikka voi sijaita kaukanakin vesistöstä, mutta poikaset tuodaan heti kuoriutumisen jälkeen vesiympäristöön. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) Sirittäjiä ei etsitty alueelta systemaattisesti ja ainoa lajista tehty havainto tehtiin laulavasta koiraslinnusta Tevavuoren lähistöllä. Alueella on niukasti lajin suosimaa elinympäristöä. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 2 paria (NT= silmälläpidettävä) Alueella havaittiin kaksi pesivää kivitaskua, joista toinen pesi lähellä Nousiaisten asemaa sijaitsevan viljavaraston rakenteissa ja toinen Nousiaisten pappilan pihapiirissä vinttisillan kiviperustuksen rakosessa. Laji on nykyisin hyvin vähälukuinen pesimälintu alueella. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 4 paria (NT= silmälläpidettävä) Punavarpusia havaittiin alueella vain Pyykosken alapuolisella jokialueella. Jokivarren pensaikkoalueella kuultiin yhteensä 4 koiraan laulua. Lajille soveliasta pesimäympäristöä on niukasti muualla osayleiskaava-alueella. Peltosirkku (Emberiza hortulana) 1 pari (EN= erittäin uhanalainen) kts Viitasammakkoselvitys ja lajin ekologian yleispiirteet Tuntomerkit Viitasammakko (Rana arvalis) on pienikokoinen, suurimmillaankin vain noin 5 cm mittainen teräväkuonoinen sammakko. Täysikasvuinen viitasammakko on tavallisesti noin 2 cm tavallista sammakkoa (Rana temporaria) lyhyempi. Lajin varmimmat tunnusmerkit ovat kuitenkin takajalassa. Viitasammakon räpylän ulkopuolelle jää 2,5-3 varvasluuta, kun sammakolla enintään 2. Jalkapohjan sisäsyrjän metatarsaalikyhmy on kova ja kookas, vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta; sammakolla tämä kyhmy on pehmeä ja pyöreä ja alle kolmannes varpaan pituudesta. Selkäpuoli on useimmiten harmaanruskea ja harvakseltaan tummien laikkujen kirjailema; vatsapuoli on lähes yksivärisen valkea. Selän sivuilla kulkevat ihopoimut ovat vaaleat. Keskiselässä saattaa olla vaalea pitkittäisjuova. Parhaimpiin lajituntomerkkeihin kuuluu kutuaikana koiraiden ääntely, joka muistuttaa uppoavan pullon pulputusta ja on verraten hidas voup, voup, voup... Kuoron ääni muistuttaa kaukaa erehdyttävästi teeren soidinääntä. Levinneisyys Viitasammakko on Itämerenalueen ja Venäjän pohjoisempien osien laji. Euroopassa eteläisimmät esiintymisalueet ovat Ranskan luoteisosissa ja Alppien pohjoispuolella. Idässä levinneisyys jatkuu aina Siperiaan saakka. Suomessa pohjoisimmat havainnot ovat Napapiirin pohjoispuolelta. Pohjoisessa viitasammakko on kuitenkin eteläosia harvalukuisempi, kun taas Keski-Suomessa se on paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Erityisen runsas se on Pohjanlahden maannousemarannikon merenlahdilla. 13

14 Elintavat Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, hitaasti liikkuva saalistaja, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Nuoret yksilöt ovat huomattavan päiväaktiivisia. Viitasammakot ovat tavallisesti hidasliikkeisiä ja liikkuvat varsin pienellä alueella. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Jos elinpaikka on erityisen hyvä, saattaa sammakko palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina. Talvehtiminen Etelä-Suomessa viitasammakko hakeutuu horrokseen syys-lokakuussa ja herää huhtikuun tienoilla. Pohjoisempana horrosaika on pidempi. Viitasammakko talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa, että murtovedessä. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä, mutta voi talvehtia myös lähteissä ja pienissä lampareissa. Lajin uhanalaisuus Viitasammakko on rauhoitettu ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajina sen lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä). Laji ei Suomessa kuitenkaan ole uhanalainen, vaikkakin erityisesti monet pienten kosteikoiden esiintymät ovat hävinneet mm. rakentamisen ja metsäojitusten vuoksi. Paikoin myös turvetuotanto on hävittänyt suuria viitasammakkopopulaatioita. Suoesiintymien nykytilasta on niukasti tietoa, sillä lajin levinneisyyttä ei Suomessa ole kunnolla systemaattisesti selvitetty Tulokset Alueelta tarkastettiin viitasammakon kutuaikana yhteensä kuusi lamparetta sekä Hirvijoen Pyykosken suvantoalue, jossa kaksi joesta erottunutta pientä lamparetta. Vaikka osa lammikoista oli ympäristönsä puolesta lajille sopivaa kutualuetta, ei viitasammakoita osayleiskaavaalueella havaittu. Laji on havaittu Pyykosken alueella 2000-luvun alkupuolella (Nousiaisten arvokkaat luontokohteet). Nousiaisten kunnan alueella laji esiintyy mm. Ojankulman alueella sekä Paistanojan tulvajärvellä. 14

15 4. Yhteenveto Nyt inventoidulla osayleiskaava-alueella on kaksi katajaketo-luontotyypin määritelmän täyttävää Luonnonsuojelulain 29 mukaista luontotyyppiä. Näistä Luhdanojan hakaa on hoidettu raivaamalla ja Kalmomäen alue on luontaisesti hyvin karua paahderinnettä. Alueella on myös pähkinälehto-luontotyyppi, mutta se sijaitsee jo Luonnonsuojelulailla rauhoitetulla Linnamäen alueella. Jalopuulehto luontotyyppi määritelmän mukaisia kohteita ei alueella ole, mutta yksittäisiä tammia ja metsälehmuksia alueella kasvaa. Metsälain 10 mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä on alueen mäkialueilla, joissa on avokallioita sekä jyrkänteitä. Lehtokohteita alueella esiintyy vain Hirvijokivarressa. Vanhojen metsien kuvioita ei alueella ole, mutta varttuneita metsäkuvioita on alueella Kiuksvuoren ja Tevavuoren ympäristössä. Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) suojelemia kohteita kuten luonnontilaisia puroja ei alueella ole ja luonnontilaiset lähteet puuttuvat alueelta kokonaan. Kaikki tarkistetut lähdekohteet on muokattu ja osa maastokarttaan merkityistä kohteista on nykyisin kaivoina tai hävinnyt kokonaan. Alueella on kohtalainen liito-oravakanta, joka kuitenkin on kärsinyt hakkuista ja osa aiemmin tunnetuista elinpiireistä on hävinnyt. Alueella ei havaittu viitasammakoita ja lajille sopivia kutulammikoita on alueella niukasti. Alueella havaittiin pesimäaikaan 7 Lintudirektiivin liitteen I lintulajia (ruisrääkkä, teeri, pyy, palokärki, harmaapäätikka, pikkulepinkäinen ja peltosirkku) ja näiden lisäksi kolme kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym 2010) mainittua lajia (rantasipi, sirittäjä ja kivitasku). Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella pesinee lisäksi melko säännöllisesti varpuspöllö ja runsaina myyrävuosina mahdollisesti myös helmipöllö. Rantasipi havaittiin Pyykoskella 15

16 5. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Matikainen Jyrki 2003: Nousiaisten arvokkaat luontokohteet. Suomen Luontotieto Oy. 84 s + karttaliitteet. Matikainen Jyrki 2004 : Santamalan asemakaava-alueen luontoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 2004 Oja Jyrki &, Oja Satu 2006: Santamalan kaava-alueen laajennusosan luontoselvitys. Suomen Luontotieto Oy Oja Jyrki & Oja Satu 2011: Nousiaisten Karhunperkon kaava-alueen liito-oravaselvitys. Suomen Luontotieto Oy raportti 2/2011. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. Serioffset VT8 YVA / Luontoselvitys. Jaakko Pöyry Infra s. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 16

17 6. Karttaliite 17