Lupahakemuksen täydennys

Transkriptio

1 Lupahakemuksen täydennys Täydennyspyyntökirje Sähköpostitse esitetty tarkennuspyyntö Sähköpostitse esitetty tarkennuspyyntö Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie Tuhkakylä Finland

2 / 15 Lupahakemuksen täydennys Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on kirjatussa täydennyspyynnössä pyytänyt tarkentamaan seuraavia asioita: 1 Tilanne ennen vuotoa Selvitys, miten kipsisakka-altaiden käyttö on poikennut siitä mitä alkuperäisessä ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa on esitetty ja mihin voimassa oleva ympäristö- ja vesitalouslupa on myönnetty, mitä vesiä kipsisakka-altaaseen oli johdettu ja varastoitu ennen vuotoa ja mitkä ovat olleet poikkeamisen syyt. Muun muassa: Tiedot altaaseen ennen vuotoa johdettujen neutraloimattomien prosessivesien, aluekuivatusvesien ym. vesien määrästä ja laadusta vesijakeittain kaikkien analysoitujen alkuaineiden ja yhdisteiden osalta Tiedot vuotaneessa altaassa olleen veden laadusta sekä vapaan vesimassan painekorkeudesta ja sen alla olevan kipsisakkakerroksen paksuudesta juuri ennen vuotoa Mahdolliset poikkeustilanne- ym. päätökset, joiden nojalla alkuperäisestä luvasta on voitu poiketa Kipsisakka-allasta on alun perin ollut tarkoitus käyttää loppuneutraloinnin alitteen varastointiin. Alkuperäisesä lupahakemuksessa sekä lupapäätöksessä kipsialtaan käyttö on määritelty siten, että kipsialtaalta ylimääräinen vesi johdetaan joko bioliuotuksen liuoskiertoon tai jälkikäsittely-yksiköille. Kipsialtaan ylitevettä ei ole johdettu suoraan jälkikäsittelyyn kuten alkuperäisessä lupahakemuksessa ja lupapäätöksessä on esitetty. Jälkikäsittely-yksiköille on johdettu vettä suoraan loppuneutraloinnista, koska loppuneutraloinnin ylitteen metallipitoisuudet ovat alhaisempia kuin kipsisakka-altaan vedessä. Yhtiö on hakenut muutosta lupamääräykseen 7, jossa vesien johtaminen on määritelty. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan kipsisakka-altaan ohittamiseen, mutta Vaasan hallintooikeus on kumonnut AVI:n päätöksen Yhtiön on saanut Kainuun ELY-keskukselta YSL 64 :n nojalla määräaikaisen luvan kipsialtaan ohittamiseen, kunnes asia ratkaistaan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä. Alkuperäisen lupahakemuksen jättämisen jälkeen tuotantoprosessi muuttui siten, että loppusaostus toteuttiin kahdessa osassa; erillisessä raudanpoistossa ja loppuneutraloinnissa. Tällä pyrittiin tehokkaampaan saostukseen ja kemikaalikulutuksen optimointiin. Prosessimuutoksella ei ole eroa saostettaviin aineisiin. Raudanpoisto toteutetiin siten, että raudansaostuksen alite johdettiin kipsisakka-altaalle ja ylite loppuneutralointiin. Raudansaostusta varten on haettu erillistä ympäristölupaa ilmakaasutehtaalle, jolle on myönnetty lupa

3 / 15 Vuoden 2012 runsaiden sateiden, sekä osittain sateista aiheutuneen heikon haihdunnan vuoksi kipsisakkaaltaan ylitevesiä jouduttiin varastoimaan avolouhokseen vuoden 2012 aikana. Kipsisakka-altaan vesien varastointiin avolouhoksessa on saatu Kainuun ELY-keskuksen lupa YSL 64 :n nojalla. Avolouhoksesta johdettiin alkusyksyn aikana vettä sekä lioskiertoihin että metallitehtaan loppuneutralointiin. Vesi oli laadultaan kipsialtaan veden ja louhokseen kertyneen sade- ja valumaveden sekoitusta. Veden ph oli noin 3 ja nikkeliä oli vedessä noin 45 mg/l. Kipsisakka-altaalle johdettiin syys-lokakuussa noin 1 M m 3 raffinaattia, eli metallien talteenottolaitoksen paluuliuosta. Raffinaatti johdetaan normaalitilanteessa kasaliuotukseen. Raffinaattia johdettiin kipsisakkaaltaalle mm. sen johdosta, että liuoskierrot olivat täynnä. Kun raffinaatti johdettiin kipsialtaille, saatiin bioliotuskiertoon nopeasti lisää varotilavuutta. Toinen syy oli siinä, että avolouhosta saatiin tyhjennettyä tehokkaammin, kun raffinaatti meni kipsisakka-altaalle, jolloin kiertoihin voitiin ottaa vettä avolouhoksesta. Raffinaatti vastasi ph:n (noin 3) ja nikkelipitoisuuden (noin 45 mg/l) osalta kutakuinkin avolouhosvettä. Sen sijaan raffinaatissa olivat mm. rauta-, mangaani- ja alumiinipitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin avolouhosvedessä tai normaalisti kipsisakka-altaalla. Raffinaatin korkeaan alumiinipitoisuuteen vaikutti raudan saostuslinjojen kytkeminen sarjaan kesällä Tällä järjestelyllä saatiin tehostettua raudan saostumista ja vähennettyä loppuneutraloinnin kalkkimaidon kulutusta loppuneutraloinnissa puhdistettavaa liuoskuutiota kohden. Kytkentämuutoksen avulla saatiin tehostettua raudan saostusta, käsiteltyä suurempi liuosvirtaama loppuneutraloinnissa ja siten helpotettua bioliuotuksen liuoskierron tilannetta. Raffinaatin lisäksi kipsisakka-altaille johdettiin vuoden 2012 aikana normaaliin tapaan raudansaostuksen ja loppuneutraloinnin alitteita. Kipsisakka-altaalle ei ole johdettu liuoksia suoraan PLS-kierrosta. Liitteessä 1 on esitetty analyysituloksia kipsisakka-altaan veden, avolouhosveden ja rafinaatin laadusta sekä kipsaltaan vuotoveden laadusta. 2 Yhteenveto tapahtuneesta kipsisakka-altaan vuodosta ja sen torjuntatoimista Selvitys vuodon havaitsemisesta, vuotovesien määrästä ja leviämisestä sekä torjuntatoimista. Muun muassa: Yksityiskohtainen piirros vuotaneesta kipsisakka-altaasta, jossa on esitetty havaitut vuotokohdat ja arvio veden purkautumisreiteistä pohjoiseen ja etelään Kartta, jossa on esitetty altaasta purkautuneen veden kulkeutumisreitit ja leviäminen ympäristöön ennen turvapatojen rakentamista ja niiden valmistumisen jälkeen Selvitys ympäristöön päässeen vuotoveden ja kipsisakan määrästä ja laadusta sekä päästöistä kaikkien analysoitujen aineiden ja yhdisteiden osalta, eriteltynä kaivosalueen sisälle jääneet ja sen ulkopuolelle johdetut vedet Tiedot vuodon torjumiseksi rakennetuista turvapadoista (sijainti, rakenteet, muodostuneet ja allastilavuudet)

4 / 15 Kipsisakka-altaan vuoto havaittiin normaalilla tarkistuskierroksella sunnuntaiaamuna noin klo Vuotovirtaus havaittiin ensimmäisessä vaiheessa kipsialtaan 1 lohkon kaakkoiskulmassa olevassa louhepenkereessä (liite 2). Myöhemmin ensimmäisen vuotopäivän iltapäivällä havaittiin toinen vuotovirtaus myös kipsialtaan koillispuolella sijaitsevassa louhepenkereessä. Heti vuodon havaitsemisen jälkeen käynnistettiin toimenpiteet vuodon paikallistamiseksi, kipsisaltaan 1-3 lohkojen veden pumppaamiseksi lohkoille 4 6, sekä vuotoveden talteen ottamiseksi ja neutraloimiseksi. Välittömästi käynnistettiin myös Kortelammen uuden turvapadon rakentamistyöt. Myöhemmin havaittiin, että pienempi osa vuodosta tuli kipsisakka-altaan lohkojen 4-6 alitse etelän jälkikäsittelyalueiden suuntaan. Kipsisakka-altaan lohkoilla 1 3 oli vuototilanteessa liuosta noin 3,2 M m 3 ja sakkaa noin 1,1 M m 3. Potentiaalista vuototilavuutta (lohkon 1 liuostilavuus + korotusosan liuostilavuus) oli noin 1,5 M m 3. Kipsisakka-altaan lohkoilta 1 3 johdettiin lappoputkien avulla liuosta noin m 3 kipsialtaan lohkolle 4. Eli altaasta vuoti liuosta altaan ulkopuolelle noin 1,2 M m 3. Altaan ulkopuolelle vuotaneesta liuoksesta saatiin pumpattua bioliuoskiertoihin noin m 3. Jälkikäsittelyalueille ohjattiin vuotovettä noin 1 M m 3 (0,1 M m 3 pohjoiselle ja 0,9 M m 3 eteläiselle jälkikäsittelyalueele) ja luontoon pääsi yhteensä arviolta noin m 3 (pohjoseen noin m 3 ja etelään noin m 3 ) vuotovesiä. Kipsialtaasta ulkopuolelle vuotanut liuos oli hapanta (noin ph 3) ja veden sulfatti- sekä metallipitoisuudet olivat koholla. Vuotoveden analyysitulokset on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 3 on esitety kipsisakka-altaan eri lohkojen sekä jälkikäsittelyaltaiden tämänhetkiset (helmikuu 2013) vesimäärät sekä vedenlaatutiedot. Heti vuodon havaitsemisen jälkeen käynnistettiin toimenpiteet vuotokohdan paikallistamiseksi ja vuodon tukkimiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa vuotoa pyrittiin paikallistamaan mm. lämpökameran, virtaamamittareiden ja virtaamapoijujen sekä kuuntelulaitteiden avulla. Vuotopaikalle saatiin luotauskalustoa toisena vuotopäivänä eli Luotauskalustolla vuotokohtaa paikallistettiin ensimmäisessä vaiheessa korotusosan saumakohdista ja myöhemmässä vaiheessa systemaattisesti koko kipsialtaan 1 lohkon alueelta. Vuotokohta paikallistettiin viistokaikuluotaimella. Vuotokohdassa oli sakkaa noin 6 m paksuinen kerros, jonka päällä oli vettä noin 2 metriä. Vuotokohtaan oli muotoutunut sakkaan kraateri vuotovirtaaman voimasta. Heti vuotokohdan paikallistamisen jälkeen käynnistettiin vuodon tukkimistoimenpiteet. Vuotokohtaa tukittiin bentoniittimatoilla sekä bentoniitin ja kivituhkan seoksella. Kun vuotokohtaan muodostunut kraateri saatiin täytettyä, vuoto tyrehtyi hetkeksi, kunnes alkuperäisen vuotokohdan eteläpuolelle syntyi uusi vuotokohta. Kun toinen reikä saatiin täytettyä, syntyi sen eteläpuolelle vielä kolmas vuotokohta. Kolmannen vuotokohdan tukkimisen jälkeen vuotovirtaama alkoi tyrehtymään myös siitä syystä, että 1 -lohkon vesipinta laski sakkapinnan tasolle. Pohjoisen suuntaan kulkeutuneen vuodon virtaama oli alkuvaiheessa noin 1000 m 3 /h, vuotovirtausta saatiin hillittyä takaisinpumppauksella, pumppauskapasiteetti vaihteli vuodon aikana välillä m 3 /h. Pohjoisen suuntaan virrannut vuoto kulkeutui noin vuorokauden ajan kipsisakka-altaan vieressä kulkevan rautatien länsipuolta pitkin Viitapuroon (liite 2), josta edelleen Salmisen pohjoispäähän ja siitä edelleen Oulujoen vesistöreittiä eteenpäin. Viitapuroon kulkeutuneen vuotoveden laatu vastasi liitteessä 1 esitettyä. Vuotovesimäärä pohjoiseen oli arviolta noin m 3. Vuotovirtaus saatiin ohjattua toisena vuotopäivänä pohjoisen jälkikäsittely-yksikön ensimmäiseen osaan eli Haukilampeen, jonne vuotovettä varastoitui noin m 3. Vuotovirta pohjoisen suuntaan tyrehtyi Etelän suuntaan kulkeutuneen vuodon virtaama vaihteli alkuvaiheessa välillä m 3 /h. Myöhemmässä vaiheessa, kun vuodon tukkiminen alkoi vaikuttaa, virtaama vaihteli huomattavasti siten, että välillä virtaama lähes tyrehtyi, kunnes alkoi jälleen uudelleen virtaamalla m m 3. Etelän

5 / 15 suuntaan menevästä virtaamasta pumpattiin liuosta kipsialtaan lohkoille 4-6 pumppauskapasiteetilla m 3 /h. Etelään suuntautuneesta vuotovedestä pumpattiin noin m 3 primäärin bioliuotuskiertoon. Pumppaus tapahtui Lumelantien altaasta primäärin varoaltaan kautta. Kun vuoto havaittiin, etelän varoaltailla oli varotilavuutta noin m 3 (vuototilanteessa varoaltaille otetiin vettä yli HW tason, jolloin tilavuutta saatiin kasvatettua lähelle m 3 :ta). Välittömästi, kun vuoto oli havaittu, aloitettiin puhtaan veden juoksutus etelän jälkikäsittelyalueelta Vuoksen vesistöön, jotta varotilavuutta saatiin edelleen kasvatettua. Vastaavasti vuototilanteen aikana jälkikäsittelyalueelle tuli myös puhtaita vesiä valuma-alueelta, joiden määrä ei pystytä luotettavasti arvioimaan. Jälkikäsittelyalueiden vedenlaatua seurattiin tehostetusti mittaamalla veden ph:ta tunnin välein ja ottamalla vesinäytteitä kahden tunnin välein. Siinä vaiheessa, kun vuotoveden vaikutuksia havaittiin Lumelantien padolla, suljettiin Lumelantien padon virtaus ja puhtaan veden juoksutuksia jatkettiin Urkin altaalta ja Kortelammen vanhalta altaalta. Sama toistettiin myöhemmin Urkin ja Kortelammen altailla. Koska altaat suljettiin vaiheittain, voitiin puhtaan veden juoksutusta jatkaa alimmissa altaissa vielä vuodon aikanakin. Varotilavuuden lisäämisestä huolimatta kaikki vuotovesi ei mahtunut eteläiselle jälkikäsittelyalueelle, vaan vettä jouduttiin juoksuttamaan luontoon arviolta noin m 3. Etelän suuntaan juoksutettua vettä ehdittiin neutraloimaan ennen sen johtamista luontoon. Juoksutuksen alkuvaiheessa veden pitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia, mutta pitoisuustaso kohosi juoksutuksen kestäessä. Juoksutuksen loppuvaiheessa veden nikkelipitoisuus (noin 20 mg/l) oli noin puolet kipsisakka-altaan veden nikkelipitoisuudesta (noin 40 mg/l). Taulukossa 1 on esitetty arvio luontoon päässeiden vesien määrästä sekä kuormituksesta. Taulukko 1. Oulunjoen ja Vuoksenjoen vesistöön päässeiden vuotovesien arvioitu määrä sekä sulfatti- ja nikkelikuormitus. Aikaväli Liuosmäärä * Sulfaattipitoisuus ** Sulfaattikuorma**** Nikkelipitoisuus *** Nikkelikuorma *** m3 mg/l t mg/l kg Kipsialtaan vuoto, etelä* , Kipsialtaan vuoto, pohjoinen* * Liuosmäärä perustuu silmämääräiseen arvioon virtaamasta ** Sulfaattipitoisuus on arvio, joka perustuu veden keskimääräisesn koostumukseen ja ph arvoon. *** Nikkelipitoisuus on vuototilanteessa mitattujen nikkelipitoisuuksien vaihteluväli **** Kuormitus on laskettu pitoisuuden ja silmämääräisen virtaama arvion perusteella Edellä esitetyt kuormitusarviot on laskettu Vuoksen vesistön suuntaan lähtevän kuormituksen osalta Kortelammen padon virtaamista ja pitoisuuksista. Vuoksen vesistön suuntaan kohdistuvasta metallikuormasta osa pidättyi Lumijoen yläosalle tehdylle pintavalutuskentälle. Heti vuodon havaitsemisen jälkeen käynnistettiin tehostettu vesien seuranta sekä jälkikäsittelyalueilla että etelämpänä vesien virtausreitillä. Pohjoisessa tehostettu seuranta ulotettiin Tuhkajokeen saakka, etelässä seuranta uletettiin alkuvaiheessa Lumijokeen saakka ja myöhemmässä vaiheessa Kivijokeen saakka. Heti vuodon havaitsemisen jälkeen käynnistettiin myös tehostettu vesien neutralointi. Alkuvaiheessa neutralointi keskitettiin vuotovirtaamaan sekä pohjoisessa että etelässä. Pohjoisessa vuotovettä neutraloitiin pääosin kalkkimaidolla (lisäksi pieniä määriä poltettua kalkkia ja liitua eli hienojakoista kalkikiveä), jota annosteltiin junaradan länsipuolella sijaitsevaan ojaan Lahnasjärventien viereen. Myöhemmässä vaiheessa neutralointia tehtiin autokuljetuksella Salmisenpuroon ja vähemmissä määrin myös Viitapuroon. Etelässä neutraloinnin painopiste oli alkuvaiheessa jälkikäsittelyalueilla. Neutralointia tehtiin jälkikäsittelyaltaisiin

6 / 15 alkuvaiheessa pelkästään kalkkimaidolla, mutta vuodon jatkuessa käytettiin lisäksi myös lipeää, kalkkikivilietettä, poltettua kalkkia ja liitua. Siinä vaiheessa kun todettiin, että metallipitoisia ja happamia vesiä joudutaan johtamaan Vuoksen vesistöön, laajennettiin neutralointia Lumijoen yläosalle, jonne vietiin poltettua kalkkia ensivaiheessa metsäkoneella. Lumijoen yläosalla neutralointia tehostettiin patoamalla Lumijokea niin, että vesi nousi Kortelammen ja Ylä-Lumijärven väliselle suoaluelle. Ko. alueella on maaperän puhdistustyö käynnissä (tarkemmin kohdassa 3). Jotta neutralointiin saatiin riittävä tehokkuus, otettiin käyttöön helikopteri poltetun kalkin levittämiseksi. Poltettua kalkkia levitettiin helikopterikuljetuksena etelässä Lumijokeen, Ylä-Lumijärveen, Kivijärveen Lumijoen suulle sekä pohjoisessa Salmiseen, Kalliojärveen ja Kalliojokeen enennen Kolmisoppea. Vuototilanteen aikana käytettyjen neutralointiaineiden määrät ja neutralointipaikat on esitetty liitteessä 4. Alueet, joille levitettiin kalkkia torjuntatöiden aikana, tullaan kartoittamaan ja tarvittaessa puhdistamaan kesällä Heti ensimmäisenä vuotopäivänä aloitettiin Kortelammen turvapadon rakentaminen. Kortelammen pato on rakennettu siten, että louhepenkereestä muodostetun patovallin sisäpuolelle on asennettu kaksinkertainen moreenista rakennettu tiivistysosa, moreenikerrosten välissä on bentoniittimatto. Padon kohdalla maaperä on osittain luonnonmoreenia, osittain kalliota. Niillä alueilla, joissa pato sijoittuu kallioalueelle, moreenitiivistykselle on louhittu tiivistysura kallioon. Patoon on rakennettu venttiilillä varustetut juoksutusputket sekä ylivuotokynnys. Pato rakennettiin ensimmäisessä vaiheessa tasolle mmp, toisessa vaiheessa tasolle mmp ja viimeisessä vaiheessa tasolle mmp. Kortelammen tilavuus on HV tasolla + 205,0 mmp 2.2 M m 3. Padon piirustukset on esitetty liitteessä 5 ja padon sijainti liitteessä 2. 3 Vuodon ympäristövaikutukset Käytettävissä olevien tietojen ja tulosten perusteella selvitys vuodosta, sen torjuntatoimista sekä jälkihoitotoimista (ml. Kuusilammen tyhjennys) aiheutuneista ympäristövaikutuksista. Muun muassa: Selvitys jätevesivuodon vaikutuksista alapuolisissa vesistöissä sisältäen yhteenvedon tehdyistä vesistö-, kalatalous- ym. tarkkailujen tuloksista. Arviossa on tarkasteltava vaikutuksia kaikkien päästökomponenttien ja niiden yhteisvaikutuksen osalta Selvitys jätevesivuodon vaikutuksista maaympäristöön sisältäen yhteenvedon tarkkailutuloksista. Arvio miten ja millä aikataululla päästöstä aiheutuneet ympäristövaikutukset sekä kiinteistöjen ja vesialueiden omistajille aiheutuneet vahingot pystytään tarkemmin selvittämään. Kipsiallasonnettomuuden alkuvaiheessa altaan vuotovettä virtasi pohjoiselle vesien purkureitille noin m 3. Vuotovesi virtasi Viitapuron kautta Salmisen pohjoisosaan ja sieltä edelleen Salmisenpuron kautta Kalliojärveen. Vuotoveden vaikutus näkyi selvinä vedenlaatumuutoksina (mm. ph, SO 4, Mn, Al, Ni, Zn, U) Viitapurossa, Salmisessa, Salmisenpurossa ja Kalliojärvessä. Myös Kalliojoessa todettiin selviä pitoisuusmuutoksia, joskin lievempinä kuin ylemmissä vesistöissä. Tähänastisessa vesistöseurannassa ei ole todettu selviä muutoksia Kolmisopen tai Tuhkajoen vedenlaadussa. Näin ollen vuodon vaikutukset eivät ole olleet nähtävissä myöskään Jormasjärvessä tai Nuasjärvessä.

7 / 15 Kipsiallasonnettomuuden aikana jouduttiin juoksuttamaan noin m 3 happamia ja metallipitoisia vesiä eteläiselle vesien purkureitille. Vesien kulkureitti oli Lumijoen kautta Ylä-Lumijärven läpi Kivijärveen. Vuototilanteessa esiintyi todennäköisesti padotusta Lumijoessa, koska vuototilanteen päätyttyä myös Lumijärven pohjalta todettiin selvästi kohonneita pitoisuuksia. Vuotovesien vaikutus oli nähtävissä selvinä vedenlaatumuutoksina (mm. ph, SO 4, Mn, Al, Ni, Zn, U) Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä. Lieviä pitoisuusmuutoksia on ollut ajoittain nähtävissä myös Kivijärvestä Laakajärveen virtaavassa Kivijoessa. Sen sijaan Laakajärvessä ei ole todettu tähänastisessa seurannassa vedenlaatuvaikutuksia. Kipsiallasonnettomuuden vuoksi Talvivaaran oman laboratorion näytteenotto uletettiin etelässä Kivijokeen ja pohjoisessa Tuhkajokeen saakka. Näytteitä otettiin alkuvaiheessa lähimmiltä pisteiltä kerran työvuorossa (3 krt/vrk) ja kauempana sijaitsevilta pisteiltä kerran vuorokaudessa. Myös konsultin tekemää velvoitetarkkailua tehostettiin vuodon jälkeen. Lähivesistöjä seurataan edelleen tehostetusti laaditun ohjelman mukaisesti (liitteessä 6) sekä Oulunjoen että vuoksen vesistöissä. Seurantatulokset tullaan raportoimaan velvoitetarkkailun vuosiyhteenvetoraportissa. Tähänastisen tehostetun velvoitetarkkailun sekä Talvivaaran oman laboratorion seurannan tuloksia on esitetty liitteessä 7. Vesistöseurannan lisäksi velvoitetarkkailun yhteydessä tullaan tekemään sedimenttitutkimuksia talvella 2013 sekä plankton-, pohjaeläin- ja kalastotutkimuksia kesällä Kipsiallasonnettomuuden aikana viranomaiset ottivat omia vesi- ja kalanäytteitä sekä tiedottivat näytteiden tuloksista. ELY-keskukset tekivät viranomaisvalvontaan liittyvää vesinäytteenottoa, viranomaistiedotteita julkaisivat sekä Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskukset että THL ja SYKE. Lisäksi STUK tutki vesistöjen uraanipitoisuuksia ja säteilyarvoja. RKTL otti kalanäytteitä, jotka tutkittiin Eviralla. Viranomaisten tekemän seurannan tulokset tukivat Talvivaaraan oman laboratorion ja velvoitetarkkailun tuloksia. Vuotovesien vaikutus oli nähtävissä lähimmissä pienissä vesistöissä veden ph:n laskuna ja metallipitoisuuksien (uraani mukaan lukien) kohoamisena. Sen sijaan Jormasjärvessä ja Laakajärvessä ei todettu vedenlaatumuutoksia myöskään viranomaisseurannassa. RKTL:n tekemissä kalastoselvityksissä löydettiin vaikutusalueelta yhteensä noin 100 kuollutta kalaa, jotka hakijan näkemyksen mukaan kuolivat nopeaan ph:n muutokseen kalkituksen aikana. EVIRA:n tutkimissa kalanäytteissä ei todettu vuodosta johtuvia kudosvaurioita eikä kaloissa todettu poikkeuksellisia metallikertymiä. Viranomaisseurannan keskeiset tulokset ovat luettevissa internetissä osoitteessa: Keskeisimmät vaikutukset maa-alueisiin kohdistuivat Lumijoen yläosalle ja sitä ympäröivään suoalueeseen Kortelammen padon ja Ylä-Lumijärven välillä. Kyseinen alue on tutkittu ja sen kunnostamisesta on laadittu kunnostussuunnitelma. Kunnostamisesta on jätetty Kainuun ELY-keskukselle YSL62 :n mukainen ilmoitus, josta on saatu ELY:ltä YSL 64 mukainen päätös Lumijoen yläosan kunnostussuunnitelma on esitetty liitteenä 8. Alueen kunnostaminen on käynnistetty tammikuussa 2013, kunnostustyö tehdään loppuun ennen kevättä 2013.

8 / 15 4 Tapahtuneen syyt Käytettävissä olevaan tietoon perustuva yhtiön näkemys siitä, mikä tapahtuneen vuodon on mahdollisesti aiheuttanut ja tarkempi arvio siitä, millä aikataululla vuodon syyt saadaan luotettavasti selvitettyä. Kattava selvitys siitä, miten vuotaneen kipsisakka-altaan lohkon pohjarakenteet ja padot on toteutettu ja miten yhtiön omalla ja riippumattomalla laadunvalvonnalla on varmistettu rakenteiden toteutuminen. Selvityksen tulee sisältää muun muassa: Tiedot lupamääräyksen mukaisten rakenteiden toteuttamisesta sekä sen miten nämä jätealuetta koskevat rakennevaatimukset on toteutettu altaan patorakenteissa. Tiedot muiden lohkojen ja vuotaneen lohkon toteuttamisen eroista, jos niitä on Kipsiallasonnettomuuteen johtaneita syitä ei voida vielä tässä vaiheessa luotettavasti arvioida. Kipsiallasonnettomuudesta on käynnistetty suuronnettomuustutkintalautakunnan tutkimus, joka valmistuu arviolta vuoden 2013 loppupuolella. Lopulliset johtopäätökset kipsiallasonnettomuuden syistä voidaan tehdä siinä vaiheessa, kun suuronnettomuustutkintalautakunta julkaisee raporttinsa. Yhtiöllä ei ole vielä tässä vaiheessa tarkkaa tietoa, kuuluuko lautakunnan selvityksiin myös konkreettisia tutkimuksia vuotaneella kipsialtaalla. Yhtiön on tilannut VTT:ltä oman selvityksen kipsiallasonnettomuuteen johtaneista syistä. VTT tulee antamaan suosituksia kipsialtaiden jatkokäytöstä sekä vesitaseen hallinnasta. VTT:n raporttia tullaan käyttämään sen valmistuttua työkaluna kaivoksen riskienhallinnan kehittämisessä. Vuotaneen kipsialtaan pohjarakenteita ei ole VTT:n työssä tutkittu. Kipsialtaan lohko 1:ssä oli vuoto vuonna 2010 sekä aikaisemmin vuonna Vuoden 2010 vuodon korjaamisen jälkeen allas täytettiin sakalla ja ylimääräinen vesi poistettiin altaasta, eli allas on ollut täynnä sakkaa noin kaksi vuotta. Yhtiö pitää mahdollisena, että kipsiallasonetomuuteen on voinut vaikuttaa mm. hydrostaattisen paineen lisääntyminen lohkolla 1 kipsialtaan 1-3 lohkojen korotusosan käyttöönoton jälkeen. Vettä jouduttiin varastoimaan kipsisakka-altaalle vuoden 2012 aikana runsaasti poikkeuksellisen sadannan (kainuussa kaikkien aikojen suurin sadanta vuonna 2012) sekä sadannasta johtuvan tavanomaista heikomman haihdunnan vuoksi. Kasojen haihdunnalla on havaittu olevan kaivoksen vesitaseessa erittäin suuri merkitys, joten sateen vaikutus vesitaseeseen kertaantuu kun otetaan huomioon haihdunan heikkeneminen sateisella säällä. Haihdunnan osuutta ei pystytä tarkasti arviomaan, muttta karkeasti ottaen haihdunnan osuudeksi arvioidaan normaalitilanteessa noin 10 % lioksen kastelumäärästä. Vuoden 2012 aikana kasojen lämpötila aleni, millä oli todennököisesti merkittävä liävaikutus haihdunnan heikkemiseen. Sadannan ja haihdunnan lisäksi vesitaseeseen vaikutti myös se, että malmintuotanto jouduttiin keskeyttämään, jolloin vuoden 2012 loppupuoliskolla jäi sitoutumatta uuteen malmiin merkittävä määrä (arviolta noin m 3 ) vettä. Kipsisakka-altaat on rakennettu ympäristöluvan mukaisesti. Sakka-altaita ympäröivät penkereet on rakennettu louheesta, kuten ympäristölupahakemuksessa ja lupapäätöksessä on määritelty. Tiivisrakenteena on käytetty 1,5 mm HPDE kalvoa, jonka alapuolisena suojarakenteena on käytetty vähintään 100 mm suojahiekkakerrosta. Kipsialtaan lohko 1 on rakennettu suoraan ympäristöluvan mukaisesti. Lohkolla 2 on käytetty lisäksi bentoniittimattoa kalvon alapuolella penkereiden sisäpuolisilla

9 / 15 osuuksilla. Lohkolla 3 sekä vuonna 2011 rakennetuilla lohkoilla 4 6 on käytetty bentoniittimattoa kalvon alla koko altaan alueella. Kaikkien kipsialtaiden rakentamista on valvottu ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Altaiden tiivisrakenteista on laadittu suunnitelmat, jotka on toimitettu valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi. Rakennustyö on toteutettu suunnitelmien mukaisesti ja työtä on valvottu sekä rakenteille on tehty vaaditut tiiveys- ja lujuuskokeet ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Ennen rakenteiden käyttöönottoa on pidetty katselmukset, joihin on osallistunut valvontaviranomainen, valvonnan ja rakennekokeet suorittanut asiantuntija sekä toiminnanharjoittaja. Katselmuksessa on käyty läpi ulkopuolisen laadunvalvojan tarkastusmateriaali. Lisäksi kipsisakka-altaille on laadittu myös patoturvallisuuslain mukaiset asiakirjat ja tehty patoturvallisuuslain mukaiset tarkastukset. 5 Yksityiskohtainen selvitys jatkotoimenpiteistä ja mahdollisista toiminnan muutoksista aiemmin lupahakemuksessa esitettyyn nähden Selvityksen tulee sisältää muun muassa: Vuotaneeseen kipsisakka-altaaseen, tehtyihin varo/turva-altaisiin sekä pilaantuneisiin maa- ja vesialueisiin kohdistuvat toimenpiteet (kunnostus, käytöstä poisto, jälkihoito). Lisäksi esitys mahdolliseksi lisävakuudeksi kyseisen läjitysalueen sekä pilaantuneiden alueiden asianmukaisen jälkihoidon varmistamiseksi. Esitys perusteluineen, millä edellytyksillä kipsisakka-altaan muiden lohkojen käyttäminen turvallisesti tuotannollisessa toiminnassa on mahdollista (mm. turvallisen ph-tason ylläpito), miten varmistetaan altaan pysyminen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja estetään vastaavien vuotojen tapahtuminen Vuodosta aiheutuvat tuotantoprosessin ja muutokset ja niiden vaikutukset (päästöt, vaikutukset ja riskit) Vesien ja vesitaseen hallinnan muutokset mukaan lukien jätevesien käsittelyn muutokset (mm. mahdollinen käsittelykapasiteetin lisääminen) ja niiden vaikutukset jätevesipäästöihin ja lupaehtoesitykseen. Selvitys vesienkäsittelykapasiteetin riittävyydestä ja vesien johtamisesta poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina, sisältäen mm. hydrologiset toistuvuuslaskennat ja vesimäärät näissä tilanteissa. Toimenpiteet varo- ja turva-allaskapasiteetin lisäämiseksi sekä yksityiskohtaiset tiedot alueelle vuodon torjumiseksi toteutetuista uusista, pysyviksi tarkoitetuista varo/turva-altaista (mm. sijainti, käyttötapa, varastotilavuus, maaperän laatu, toteutetut patorakenteet ja niihin liittyvät juoksutus ja säännöstelylaitteet). Selvitys mahdollisista vuodon torjuntaan liittyvistä tilapäisistä järjestelyistä ja niiden poistamiseksi tehtävistä toimenpiteistä aikatauluineen. Muut mahdolliset keskeiset toiminnan muutokset.

10 / 15 Hakijan näkemys on, ettei kipsisakka-allasonnettomuuden jälkihoito edellytä vakuuden kasvattamista. Kipsisakka-altaan lohkoa 1 ei tulla käyttämään enää alkuperäiseen tarkoitukseen. Siinä vaiheessa, kun onnettomuuteen liittyvät tutkinnat sen sallivat, lohko 1 tullaan sulkemaan siten, että se erotetaan korotusosan korkuisella välipenkereellä altaan lohkosta 2 ja kipsisakka peitetään tiiviillä rakenteella. Lohkoa on mahdollista hyödyntää siten, että tiiviin ja kantavan peiterakenteen päälle rakennetaan esim. kiinteän jätteen loppusijoitusalue. Lohkon 1 sulkeminen ja mahdollinen jatkokäyttö suunnitellaan ja luvitetaan erikseen myöhemmässä vaiheessa. Kipsialtaan lohkoja 2 3 sekä myöhemmin rakennettuja lohkoja 4 6 tullaan käyttämään edelleen kipsisakan loppusijoitukseen siten, että altaille sijoitetaan raudansaostuksen ja loppuneutraloinnin alitteet. Lisäksi yhtiö on hakenut aikaisemmin toimittamassaan hakemusaineistossa esitetyn mukaisesti lupaa sijoittaa kipsisakka-altaille myös jälkikäsittelyalueille kertyviä sakkoja. Vuototilanteessa vettä virtasi myös kipsialtaan lohkojen 4-6 alitse kohti etelää. Tämän vuoksi Kainuun ELYkeskus on antanut metallitehtaan käynnistämistä koskevassa lausunnossaan määräyksen, että veden varastointia altailla tulee vähentää. Määräykseen ei ole sisältynyt turvallisen vedenpinan tason määrittelyä. Kipsialtaan lohkojen 5 6 vedenpintaa on alennettu tasaisesti vuototilanteen jälkeen. Vedenpinnan tasoa tullaan laskemaan edelleen, vesivaraston purkamisnopeus on riippuvainen siitä, kuinka paljon vesiä voidaan hyödyntää prosesissa ja kuinka paljon vettä voidaan juoksuttaa luontoon vuosien 2013 ja 2014 aikana. Koska loppuneutraloinnin ja raudansaostuksen alitteet ovat vesipitoisia sakkoja, altailla tulee olemaan jatkossakin vettä. Tavoitteena kuitenkin on, että vesimäärä on mahdollismman vähäinen. Kipsialtailla varastoitavaa vesimäärää rajoitetaan jatkossa vähintään sille tasolle, ettei kipsialtaan millään lohkolla ole suurempaa vesimäärää, kuin etelän jälkikäsittelyaltailla/turvapadoilla on varotilavuutta. Altaiden vedenlaatua seurataan jatkossa säännöllisesti otettavilla näytteillä. Altaiden ph pyritään pitämään turvallisella tasolla siten, ettei kipsialtaalle johdeta muita vesiä kuin edellä on esitetty. Eteläiselle jälkikäsittelyalueelle on varastoituneena helmikuussa 2013 noin 1,9 M m 3 vettä, josta noin 1 M m 3 on kipsialtaan vuotovesiä (vesimäärät esitetty liittessä 3). Ensimmäisessä vaiheessa altaisiin varastoituneet vedet käsitellään ja johdetaan puhdistettuina luontoon. Vesien puhdistamisesta ja luontoon johtamisesta on jätetty Kainuun ELY-keskukselle YSL 62 :n mukainen ilmoitus, jonka liitteenä on esitetty suunnitelma vesien käsittelystä ja johtamisesta. Samaan ilmoitukseen on sisältynyt myös louhosalueella olevien (1,8 M m 3 ) sekä Haukilammen jälkikäsittelyalueella olevien ( m 3 ), vuotovedellä kontaminoituneiden vesien käsittelystä ja johtamisesta. Kainuun ELY-keskus on myöntänyt osittaisen luvan vesien käsittelyyn ja johtamiseen antamallaan YSL 64 :n mukaisella päätöksellä. Ylimääräisten vesivarastojen purkamisen jälkeen selvitetään maapohjaisilla jälkikäsittelyaltailla olevien sakkojen määrä ja suunnitellaan niiden jatkokäsittely ja loppusijoittaminen. Vaihtoehtoina ovat joko sakkojen sijoittaminen kipsialtaalle tai erikseen rakennettavalle loppusijoitusalueelle tai vaihtoehtoisesti sakkojen stabilointi paikalleen. Näitä vaihtoehtoja tullaan selvittämään vuoden 2013 aikana (ks. kohta 6). Kaivoksen pitkän ajan vesienhallintasuunnittelu on käynnissä ja suunnitelmien arvioidaan valmistuvan toukokuun 2013 aikana. Pitkän tähtäimen vesienhallintasuunnitelman lähtökohta on, että metallien talteenottolaitos ja bioliuotuskierto toimivat suljetussa kierrossa, josta ei johdeta normaalitilanteessa puhdistettua vettä luontoon. Tämä tarkoittaa myös järvestä otettavan raakaveden käytän lopettamista, jonka jälkeen kaikki metallitehtaan tarvitsema käyttövesi valmistetaan nykyisen loppuneutraloinnin sekä

11 / 15 käänteisosmoosin avulla. Koko kaivoksen toimintoja ei ole mahdollista saada suljetun vesikierron piiriin, vaan vettä joudutaan johtaamaan puhdistettuna myös luontoon. Kunakin vuonnan juoksutettavan veden määrä riippuu vuosittaisesta sadannasta. Luontoon johdettavat vedet koostuvat avolouhoksen kuivatusvesistä sekä muista keräilyvesistä, jotka joudutaan keräämään kaivostoiminnan piiriin kuuluvilta alueilta. Kyseisten vesien metalli- ja sulfaattipitoisuudet ovat suhteellisen alhaisia, joten puhdistustekniikkana voidaan käyttää saostusmenetelmiä yhdistettynä esim. nanokalvotekniikkaan tai vastaaviin menetelmiin. Mekittävä osa vesienhallinnan kehittämistä on puhtaiden vesien pitäminen erillään kaivostoimintaan kuuluvista alueista, jolla voidaan vähentää puhdistettavien vesien määrää. Puhtaiden vesien ohjaamiseen suunniteltujen patorakenteiden sijainti on esitetty kartalla Liitteessä Yhtiön esitys toimenpiteiksi vuodon torjumiseksi rakennettujen varo/turva-altaiden käytöstä sekä esitys Talvivaaran kaivoksen tähänastisesta toiminnasta aiheutuneen vesi- ja maa-alueiden pilaantumisen/pilaantumisriskin ja kunnostustarpeen selvittämiseksi sekä pilaantuneiden alueiden kunnostamiseksi Kortelammen uutta patoa on tarkoitus käyttää jälkikäsittelyaltaana ja turvapatona sen jälkeen, kun altaalla olevat ylimääräiset vedet on puhdistettu ja johdettu luontoon. Alueelle on rakennettu vesienkäsittelyaltaat (liite 5), joiden kautta vesi johdetaan ainakin alkuvaiheesa. Ylimääräisten vesien neutraloinnin jälkeen vettä on mahdollista johtaa myös altaaseen rakennettujen juoksutusventtiiliien kautta. Pitkän tähtäimen vesienkäsittelysuunnitelmassa voidaan tarkentaa myös jälkikäsittelyaluyeiden sekä Kortelammen padolle ja Louhoksen yhteyteen rakennettujen käsittelyaltaiden jatkokäyttöä. Kortelammen padon ja Ylä-Lumijärven välillä olevan suoalueen puhdistaminen on käynnissä (liite 8). Ylä- Lumijärven ja muiden vuotovesien virtausreitillä olevien vesietöjen sedimenttejä tutkitaan helmikuun 2013 aikana (tutkimussuunnitelma liitteenä 6). Jälkikäsittelyalueilla ja louhoksen eteläpäässä olevien sakkojen määrää ja laatua tutkitaan talven 2013 aikana ja kesäkuun 2013 loppuun mennessä laaditaan erillinen suunnitelma niiden käsittelystä ja loppusijoittamisesta. Myös Kortelammen padon ja Ylä-Lumijärven väliseltä alueelta poistettujen sakkojen loppusijoituksesta laaditaan suunnitelma kesäkuun 2013 loppuun mennessä. 7 Ilmoitus siitä, tuleeko hakija joltakin osin muuttamaan esitystään korvausten tai kalatalousmaksun osalta sekä arvio siitä, milloin hakijan mahdollinen korvausesitys valmistuu. Vesistösidonnaisia vahinkoja koskevat mahdolliset sopimukset tulee toimittaa aluehallintovirastolle Hakija on esittänyt, että korvausasiat käsitellään erikseen. Kipsiallasonnettomuuden aiheuttamia vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti vuoden 2013 kesällä tehtyjen biologisten tutkimusten raporttien valmistuttua, eli aikaisintaan vuoden 2013 loppupuolella. Hakija ei esitä tässä vaiheessa muutosta kalatalouskorvaukseen. Kalatalouskorvausken muutostarvetta voidaan arvioida vasta vuoden 2013 kalastoselvitysten jälkeen.

12 / 15 8 Muut selvitykset Selvitys siitä, onko allasalueiden, liuotus- tai sivukivikasojen rakennus-, kasaus- tai käyttövaiheessa havaittu rakenne-, malmi- ja/tai sivukivikerrosten välisestä liian heikosta kitkasta tai muista tekijöistä johtuvia liukupintasortumia tai muita ympäristönsuojelurakenteille aiheutuneita haitallisia muutoksia kasoissa tai pohjarakenteissa. Selvitys eri aineiden (mm. metallit, mukaan lukien U ja S 2- ) toteutuneesta liukenemisesta bioliuotuksessa. Selvityksen tulee sisältää muun muassa: 1. vaiheen liuotuskasalle sijoitetun malmin metalli-, sulfidisen rikin ja muiden aineiden pitoisuudet ja vastaavat pitoisuudet 2. vaiheen liuotuskasalle siirretyssä malmissa. Vertailu siihen, miten 2. vaiheen liuotukseen siirretyn malmin metalli-, sulfidisen rikin ja muiden aineiden pitoisuudet ovat poikenneet siitä, mitä alkuperäisessä lupahakemuksessa arvioitiin niiden liukenevuuden olevan. Mikäli 2. vaiheen liuotukseen siirretty malmi sisältää selvästi runsaammin metalleja ja sulfidia, kuin aiemmin on arvioitu, niin yhtiön selvitys siitä, onko mukaan 2. vaiheen liuotusta nykysuunnitelmien perusteella mahdollista toteuttaa niin hyvin, että alueelle lopullisesti sijoitettavassa liuotetussa malmissa ympäristöominaisuudet olisivat vastaavat, kuin alun perin arvioitiin. Mikäli malmista saatujen kokemusten perusteella ei pystytä liuottamaan niin paljon arvoaineita, kuin aiemmin arvioitiin, hakijan arvio voimassa olevan päätöksen mukaisen jätealueen pintarakenteen riittävyydestä pilaantumisen estämisessä pitkällä ajanjaksolla. Tiedot mahdollisesta arvometallien liukenemista edistävien aineiden, kuten ammoniumsulfaatin, käytöstä (käyttömäärät, ominaisuudet ja ympäristövaikutukset) sekä niitä koskevien selvitysten tulokset (esimerkiksi ammoniumsulfaatin käyttöä koskevan koetoiminnan raportit). Mahdolliset uudet suunnitelmat vaarallisten jätteiden kaatopaikan rakentamiseksi ja/tai vaarallisten jätteiden käsittelemiseksi. Primäärivaiheen liotuskasojen on havaittu turpoavan jossain määrin liuotuksen kulessa. Turpoaminen johtuu malmin sisältämistä savimineraaleista sekä osittain todennäköisesti myös hienoaineksen kulkeutumisesta kasteluliuoksen mukana. Turpoamisen johdosta primäärivaiheen ensimmäisillä kasatuilla lohkoilla on jouduttu tekemään kasojen reuna-alueiden muotoilua jälkikäteen. Turpoamisongelma on ratkaistu uudemmilla kasoilla siten, että kasat on tehty hieman kapeammiksi. Pato-, allas- tai kasarakenteissa ei ole todettu painumia. Eteläisellä jälkikäsittelyalueella olevalla Urkin padolla tapahtui rakennusvaiheessa sortuma, joka korjattiin välittömästi tapahtuman jälkeen. Primääri- eli 1. vaiheen liuotuksen nikkelin jäännöspitoisuudet ja saantiprosentti on esitetty taulukossa 2. Kuten taulukosta käy ilmi, nikkelisaannit 1. vaiheen liuotuksessa ovat jääneet alemmalle tasoille kuin alkuperäisessä lupahakemuksessa arvioitiin saantien olevan. Syinä tähän arvioitua hitaampaan

13 / 15 liukenemiseen ovat olleet ongelmat malmin murskauksessa, mikä johti siihen, että kasattaessa ensimmäisiä bioliuotuslohkoja kasaus eteni hyvin hitaasti ja malmin partikkelikokojakauma ei ollut tavoitteen mukainen. Myös tuotantomittakaavan kasan ilmastus on osoittautunut vaikeammaksi kuin mitä pilot-kasan perusteella osattiin ennakoida. Murskauspiiriin ja ilmastusputkiston rakenteeseen tehtyjen muutosten jälkeen 1. vaiheen liukenemissaannit ovat kuitenkin merkittävästi parantuneet. Ensimmäiselläkin sekundääri- eli 2. vaiheen liuoslohkolla liuotus jatkuu edelleen, joten loppuun liuotettua malmia ei vielä ole. Tulokset ensimmäiseltä 2. vaiheen liuotuslohkolta ovat olleet hyviä, joten tämän hetkisten arvioiden mukaan alkuperäisessä lupahakemuksessa esitetyt arviot alueelle lopullisesti sijoitettavan malmin metallipitoisuuksista voidaan saavuttaa. Taulukko 2. Primääriliuotuksesta sekundääriliotukseen siirretyn malmin metallipitoisuudet ja ja saantiprosentti lohkoittain. 1. vaiheen liuotukasalle sijoitutun malmin alkuperäiset pitoisuudet Näytteiden lukumäärä 2. vaiheen liuotukasalle siirretystä malmista 2. vaiheen liuotukasalle siirretyn malmin pitoisuudet *) Saanti 1. vaiheen liuotuksen jälkeen Alkuperäisen lupahakemuksen arvio saannista 1. vaiheen liuotuksen jälkeen Alkuperäisen lupahakemuksen arvio saannista 2. vaiheen liuotuksen jälkeen paino % kpl paino % % 1. kierroksen 1. lohko Ni 0, ,18 31 % 85 % % Zn 0, ,33 37 % 99 % Cu 0, , % % Co 0, , % 65 % U n.a. S **) 32 6,8 59 % 1. kierroksen 2. lohko Ni 0, ,11 56 % 85 % % Zn 0, ,24 53 % 99 % Cu 0, , % % Co 0, , % 65 % U n.a. S **) 20 7,3 59 % 1. kierroksen 3. lohko Ni 0, , % 85 % % Zn 0, , % 99 % Cu 0, , % % Co 0, , % 65 % U 48 0,00076 S **) 21 6,0 59 % 1. kierroksen 4. lohko ***) Ni 0, , % 85 % % Zn 0, , % 99 % Cu 0, , % % Co 0, , % 65 % U 40 0,00055 S **) 5 6,4 59 % *) siirretystä malmista otettujen näytteiden pitoisuuksien keskiarvo **) rikki ja uraanipitoisuuksia ei ole korjattu kosteudessa liuenneena olevan rikin/uraanin osalta, joten todelliset saannit ovat hieman esitettyjä parempia **) lohkon siirto 2. vaiheen liuotukseen kesken ***) rikkipitoisuuksia ei ole korjattu kosteudessa liuenneena olevan rikin osalta, joten todelliset saannit ovat hieman esitettyjä parempia Malmin alkuperäinen rikkipitoisuus on keskimäärin 8 % ja uraanipitoisuus keskimäärin 0,0017 %.

14 / 15 Ammoniumsulfaattia on vuoden 2012 aikana koeluontoisesti lisätty yhden koekasan ja tuotantokasoilla kahden 1. vaiheen liuotuskasan alueen kasteluveteen. Ammoniumsulfaatin lisäystä 1. vaiheen liuotuskasan yhdelle alueelle jatketaan vielä keväällä Yhteensä ammoniumsulfaattikokeissa tullaan käyttämään 60 tonnia kiinteää ammoniumsulfaattia. Ammoniumsulfaatin käyttö ei ole muuttanut prosessin ympäristövaikutuksia, koska ammoniumsulfaatti saostuu kasan sisään, eikä liuotuskasasta ulos tulevassa liuoksen ammonium- tai muissa typpiyhdistepitoisuuksissa näin ollen tapahdu muutoksia. Muita liukenemista mahdollisesti edistäviä aineita ei ole käytetty. 9 AVI:n sähköpostitse esittämä täydennyspyyntö Virtaamista ja vedenkorkeuksista täydennys useammalta vuodelta selkeästi graafisena esityksenä: Kolmisoppijärven vedenkorkeudet Juoksutukset Kolmisoppijärvestä Tuhkajokeen Jormasjärven vedenkorkeudet luonnontilassa ja Kolmisoppijärven säännöstelyn aikana Tuhkajoen virtaamatiedot sekä Kolmisopen ja Jormasjärven vedenkorkeudet on esitetty liitteessä AVI:n sähköpostitse esittämä täydennyspyyntö Tarkennettu selvitys Torrakkopuron ja Härkäpuron suunnan nykyisistä vesienkäsittelyjärjestelmistä (laskeutusallaskapasiteetti, kalkinsyöttöjärjestelyt jne.) ja muista vastaavista alueellisista vesienkäsittelyjärjestelmistä. Kaivoksen rakennettujen alueiden ympäriltä johdetaan sade- ja valumavesiä Torrakkopuroon ja Härkäpuroon, joiden vedet virtaavat Kolmisoppeen ja edelleen Tuhkajoen kautta Jormasjärveen. Torrakkopuron ja Härkäpuron vedenlaatua seurataan päivittäin Talvivaaran omassa tarkkailussa, lisäksi sekä Härkäpurosta että Torrakkopurosta otetaan näytteitä velvoitetarkkailussa. Härkäpuron reittiä pitkin kulkee vesiä, jotka keräntyvät Kuusilammen avolouhoksen ympäriltä sekä kaivosvarikon ja sekundääriliuotusalueen ympäriltä. Lisäksi alueelle virtaa vesiä mm. pintamaiden läjitysalueilta sekä tien R1 vaikutusalueelta. Härkäpuron suuntaan valuvat vedet ovat happamia osittain alueen luontaisesta kallioperästä johtuen, osittain myös kaivostoiminnasta johtuen. Esim. Louhoksesta ja primäärimurskauksesta lähialueelle päätynyt pöly sekä pintamaiden läjitysalueelta virtaavat vedet ovat todennäköisesti vaikuttaneet Härkäpuron reitin veden laatuun. Toiminnan alkuvaiheessa suurin vaikutus on

15 / 15 ollut sillä, kun malmion päältä on poistettu pintamaita. Härkäpuron reitin vesien tiedetään olleen luontaisesti happamia ja metallipitoisia jo ennen kaivostoiminnan aloittamista. Härkäpuron kautta kulkevia vesiä neutraloidaan kalkkimaidolla Syvälammen ja Härkälammen välisessä uomassa. Alueelle on rakennettu kiinteä kalkkimaidon syöttöyksikkö, johon tuodaan kalkkimaitoa tarpeen mukaan. Torrakkopuroon johdetaan valumavesiä sekundääriliuotusalueen ympäriltä. Torrakkopuroon johdettavat vedet kulkevat ennen luontoon johtamista kolmen tasuasaltaan kautta, joiden yhteistilavuus on noin m 3. Ensimmäiseen laskeutusaltaaseen syötetään tarpeen mukaan kalkkimaitoa ph:n säätämiseksi. Alueelle on rakennettu kiinteä kalkkimaidon syöttöyksikkö, jota käytetään tarpeen mukaan.