Globalisaatio ja palkkaneuvottelut

Transkriptio

1 Globalisaatio ja palkkaneuvottelut Miten teknologian muutos vaikuttaa työmarkkinoihin? Veli-Pekka Heino

2 Joulukuu 2007 Lisätiedot Olli Koski puh Tilaukset SAK puh

3 SAK Tutkimustieto 6/ Sisältö 1 JOHDANTO OECD suositteli 90-luvulla palkkaerojen kasvattamista Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä Suomessa Raportin rakenne TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT JA TYÖTTÖMYYS Työntekijät ovat entistä koulutetumpia Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa Työttömyysasteissa on maiden välillä suuria eroja Teknologian muutos hyödyttää korkeasti koulutettuja Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän kasvu johtuu? Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen muutos Teknologinen muutos havainnollistettuna Uusliberalistinen yksimielisyys perustuu hatarille oletuksille Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä työllistä TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA Useammat pääsevät osalliseksi uuden teknologian hyödyistä Jokaiselle työntekijälle riittävä koulutustaso LOPUKSI: SUOMEN VALTIT GLOBAALISSA TALOUDESSA LÄHTEET... 27

4 2 SAK Tutkimustieto 6/2007

5 SAK Tutkimustieto 6/ JOHDANTO Globalisaatio ja teknologian kehittyminen 1 ovat ilmiöitä, jotka ovat vaikuttaneet maailmantalouteen mittaamattoman monilla tavoilla viime vuosikymmenten aikana. Ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa. Kansainvälisen kaupan lisääntyminen on levittänyt nopeasti uusia innovaatioita ja toimintatapoja maasta toiseen. Teknologian kehittyminen on synnyttänyt uusia hyödykkeitä ja entistä tehokkaampia tuotantomenetelmiä, mutta se on yhdistetty myös palkkaerojen ja työttömyyden kasvuun. Keskustelu viimeaikaisen teknologisen muutoksen mahdollisista haitoista alkoi 1980-luvun lopussa. Tuolloin havainnot, jotka kertoivat palkkaerojen voimakkaasta kasvusta Yhdysvalloissa, saivat taloustieteilijät epäilemään, että teknologinen kehitys on tämän epätasa-arvoistumisen syy. Myöhemmin epäilyille on saatu myös todisteita. Tällä hetkellä tutkijoiden keskuudessa on yhteisymmärrys siitä, että edellisten vuosikymmenten aikana tapahtunut teknologinen muutos, kuten tietokoneiden yleistyminen, on hyödyttänyt korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Ajatusta kutsutaan taloustieteessä nimellä osaamispainotteinen teknologinen muutos (engl. skill-biased technological change). (Acemoglu 2002.) 1.1 OECD suositteli 90-luvulla palkkaerojen kasvattamista Atlantin tällä puolella palkkaerot eivät ole kasvaneet samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa. Euroopassa ongelmana on sen sijaan ollut työttömyys luvun alussa EU-15-maiden 2 työttömyysaste oli keskimäärin 10 prosentin tasolla. Tuolloin työttömyys oli noussut 20 vuoden ajan ensimmäisestä öljykriisistä lähtien (ks. esim. Blanchard 2006). Suomessa työttömyysaste oli 1980-luvun lopulla Euroopan alhaisimpia, mutta laman seurauksena se nousi pahimmillaan 18 prosenttiin. Yhdysvalloissa työttömyysaste on viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut 4 8 prosentin tasolla. Suomen, kuten monien muidenkin EU-15-maiden, työttömyysaste on laskenut huomattavasti 90-luvulta lähtien, mutta silti ongelma on edelleen olemassa. Jos teknologinen muutos on aiheuttanut palkkaerojen kasvua Yhdysvalloissa, johtuuko Euroopan työttömyysongelma samasta syystä? Vuonna 1994 OECD julkaisi Jobs Study -raportin, jonka mukaan vastaus on kyllä. Raportissa järjestö veti yhtäläisyysmerkin Euroopan ja Yhdysvaltojen työmarkkinaongelmien väliin: korkeat palkkaerot ja suuri työttömyys ovat saman ilmiön kaksi erilaista ilmentymää. OECD:n mukaan työttömyys oli syntynyt sii- 1 Teknologiasta ja sen kehittymisestä puhutaan tässä raportissa niiden laajassa merkityksessä. Teknologia-termiin sisältyy paitsi tuotantomenetelmät, -laitteet ja -koneet mutta myös tuotannon organisaatio. Teknologia on siis se tapa, jolla työ muutetaan tuotteiksi. 2 Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska. Raportissa näihin maihin viitataan myös nimityksillä Eurooppa ja Länsi-Euroopan maat.

6 4 SAK Tutkimustieto 6/2007 tä, etteivät Euroopan maat olleet sopeutuneet teknologian muutokseen ja globalisaatioon, jotka olivat vähentäneet matalasti koulutettujen työntekijöiden tarvetta monissa työtehtävissä. Toisin sanoen, OECD:n mielestä työmarkkinainstituutiot 3 ja ay-liike olivat työttömyyden syy, koska ne olivat estäneet palkkaerojen hillittömän kasvun. (Howell Huebler 2005.) Raportissa OECD esitti myös työllisyysstrategiansa, joka kiteytyi kymmeneen ohjeeseen, joiden avulla työttömyysongelma voitaisiin ratkaista ja lisätä työllisyyttä. Järjestön neuvot koskivat erityisesti työmarkkinoiden kehittämistä. Raportin mukaan työntekijöiden palkkojen piti antaa muuttua aikaisempaa enemmän kysynnän ja tarjonnan mukaan. Samalla vähimmäispalkkojen tasoa voisi laskea kokonaisuudessaan tai valikoiden esimerkiksi nuorille työntekijöille. OECD halusi muutosta myös palkanmuodostukseen. Palkoista piti järjestön mukaan neuvotella enemmän yritystasolla, jolloin palkat muodostuisivat työnantajan taloustilanteen perusteella. Näin työmarkkinat voisivat OECD:n mukaan sopeutua maailmantalouden muutoksiin palkkaerojen, ei työttömyyden kasvun avulla. OECD:n perustelujen taustalla oli näkemys siitä, että Yhdysvaltojen työmarkkinat ovat pärjänneet Eurooppaa paremmin sopeutumisessa teknologian muutokseen. Tätä ajattelumallia alettiin 1990-luvulla kutsua uusliberalistiseksi yksimielisyydeksi4. Muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on päätynyt samantyyppiseen analyysiin ja toistanut OECD:n esittämiä ohjeita omissa raporteissaan (ks. IMF 1999). Ajattelumallin mukaan samat neuvot pätevät kaikkiin maihin riippumatta näiden erityispiirteistä. OECD on seurannut maaraporttiensa (Economic Surveys) avulla sitä, onko strategian mukaisiin toimiin ryhdytty. Lisäksi niissä luetellaan maakohtaisia toimenpidesuosituksia, joita on esitetty myös Suomelle. Esimerkiksi vuonna 1998 (OECD 1998) järjestö suositteli, että Suomessa luovuttaisiin työehtosopimusten yleissitovuudesta sekä tulopolitiikasta, lisättäisiin määräaikaisia työsuhteita ja heikennettäisiin työttömyysturvaa. 3 Työmarkkinainstituutioilla tarkoitetaan palkanmuodostusjärjestelmää, työntekijän irtisanomissuojaa ja työttömyysturvaa. Myös työnantajamaksut, tuloverotus ja eläkejärjestelmä lasketaan tähän joukkoon. Instituutioissa on suuria eroja maiden välillä. Esimerkiksi Suomessa työntekijöiden palkoista neuvotellaan työmarkkinajärjestöjen välillä, kun Yhdysvalloissa palkanmuodostus tapahtuu työpaikkatasolla. 4 Muita ajattelumallista käytettyjä nimityksiä ovat muuan muassa transatlanttinen konsensus ja Washingtonin konsensus.

7 SAK Tutkimustieto 6/ Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä Suomessa Uusliberalistisesta yksimielisyydestä ei nimestään huolimatta ole varsinaista yksimielisyyttä. OECD:n työllisyysstrategian päätelmiä on arvosteltu laajalti, ja osa kritiikistä on tullut järjestön sisältä. OECD:n vuosittaisissa työllisyyskatsauksissa (Employment Outlook) on 1990-luvun loppupuolelta kyseenalaistettu strategian suosituksia ja sitä lähtökohtaa, että palkkaerojen kasvattaminen parantaisi työllisyyttä (esim. OECD 1996). Kriittistä linjaa edustaa myös Euroopan unioni. EU:n omassa työllisyysstrategiassa ei lähdetä liikkeelle palkkojen ja työehtojen heikennyksestä vaan työpaikkojen määrän lisäämisestä ja niiden laadun parantamisesta. Samoin Euroopan komission työllisyystyöryhmän raportissa (Kok 2003) lähtökohtana oli Euroopan maiden erityispiirteiden huomioon ottaminen, ei samojen lääkkeiden tarjoaminen jokaiselle maalle. (Boldt Laine 2001.) Laajasta kritiikistä huolimatta ajatus palkkaerojen kasvattamisen hyödyllisyydestä elää yhä, myös Suomessa. Erityisesti työnantajapuoli ja heitä lähellä olevat tahot ovat esittäneet, että Suomessa voitaisiin luopua palkkojen yleiskorotuksista ja sitoa palkat entistä enemmän yritysten ja toimipaikkojen taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi vähimmäispalkkojen voitaisiin antaa laskea (ks. esim. EK 2007). Tällöin palkkaerot nousisivat yritysten ja alojen välisten tuottavuuserojen mukaan. Toisin sanoen jos yrityksellä tai alalla menisi huonosti, siitä kärsisi myös työntekijä. Perusteluna palkkaerojen kasvattamiselle Suomessa käytetään paitsi edellä mainittua työllisyyden kasvattamista myös ajatusta siitä, että palkkaerot kannustavat työntekijöitä nostamaan tuottavuuttaan (esim. EK 2007, Korkman 2007). Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, Suomen palkanmuodostusjärjestelmää pitäisi näiden tahojen mukaan kehittää suuntaan, jossa palkoista sovittaisiin työpaikoilla. 1.3 Raportin rakenne Tämä tutkimusraportti käsittelee teknologian muuttumisen vaikutusta työmarkkinoihin. Lähtökohtana käytetään sitä olettamusta, että viimeaikainen teknologinen muutos on heikentänyt matalasti koulutettujen työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Samalla selvitetään, pitävätkö ne väittämät paikkansa, joilla esimerkiksi OECD on usein perustellut Euroopan maiden työmarkkinainstituutioihin haluamiaan muutoksia. Onko palkkaerojen kasvattaminen oikea ratkaisu teknologisessa muutoksessa pärjäämiseen? Lisäävätkö palkkaerot kannustavuutta? Raportin tarkoituksena on myös selvittää tarkemmin, miten palkanmuodostusjärjestelmä ja teknologinen kehitys liittyvät toisiinsa. Saneleeko tuotannon ja työelämän kehittyminen palkkaneuvottelujen luonteen, vai voiko tilannetta ajatella myös toisin päin? Siis vaikuttavatko työmarkkinainstituutiot

8 6 SAK Tutkimustieto 6/2007 teknologian kehitykseen yritysten sisällä? Raportissa pohditaan myös, miten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään ja eri työtehtäviin. Raportin rakenne on seuraava: Luvussa 2 tutustutaan ajatukseen osaamispainotteisesta teknologisesta muutoksesta. Aluksi katsotaan, miten palkkaerot ja työttömyys ovat kasvaneet läntisissä teollisuusmaissa, minkä jälkeen esitellään teoria, jolla ilmiöitä voidaan selittää. Pääsisältö luvussa on kuitenkin kahdessa viimeisessä kappaleessa, joissa tarkastellaan sekä uusliberalistista yksimielisyyttä että väitettä siitä, että palkkaerot kannustaisivat työntekijöitä. Luvussa 3 esitetään vaihtoehtoinen näkemys työmarkkinainstituutioiden roolille. OECD:n vanhakantaisen ajattelun mukaan eurooppalaiset instituutiot vaikeuttavat sopeutumista globalisaation ja teknologisen kehitykset tuomiin muutoksiin. Luvussa käy ilmi, tilanne voi itse asiassa olla päinvastainen. Instituutioista on myös hyötyä. Luku 4 on tämän raportin yhteenveto. Siinä esitetään tärkeimmät havainnot ja palkanmuodostusjärjestelmää koskevat päätelmät. Lopuksi pohditaan lyhyesti, miten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään tulevaisuudessa ja miten se pitäisi huomioida politiikassa.

9 SAK Tutkimustieto 6/ TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT JA TYÖTTÖMYYS Mielipiteet, joiden mukaan myös Suomessa pitäisi kasvattaa palkkaeroja, perustuvat yhteen tulkintaan siitä, miten teknologinen muutos vaikuttaa työmarkkinoihin. Jotta nähtäisiin näiden mielipiteiden taakse, on tutustuttava laajemmin teollisuusmaiden työmarkkinoilla tapahtuneisiin muutoksiin sekä ajatuksiin, joilla niitä on selitetty. 2.1 Työntekijät ovat entistä koulutetumpia Useimpien OECD-maiden työmarkkinoilla on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut rakenteellinen muutos työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa. Erityisen näkyvää on ollut kysynnän aikaisempaa suurempi kohdistuminen korkeasti koulutettuun työvoimaan 5 (ns. skill upgrading - ilmiö). Samalla työntekijöiden koulutustaso on noussut yleisesti. Koulutettujen työntekijöiden tarjonta ei ole kuitenkaan kasvanut yhtä voimakkaasti kuin heidän kysyntänsä. Tästä syystä palkkaerot ovat kasvaneet etenkin Yhdysvalloissa (esim. Machin van Reenen 1998). Kuten aiemmin todettiin, Euroopassa työmarkkinoiden ongelmana on ollut työttömyys eikä niinkään palkkaerojen kasvu Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Yleisesti voidaan sanoa, että Yhdysvalloissa koulutettujen työntekijöiden määrä on noussut viimeiset 60 vuotta. Kehitys on näkynyt korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuuden kasvussa. Vuonna 1960 noin 10,6 prosentilla työntekijöistä oli korkeakoulututkinto (college-tutkinto), ja vuonna 2005 luku oli yli 30 prosenttia (Autor ym. 2007). Samoin vuosina vailla lukion (high school) päästötodistusta olevien osuus putosi 68 prosentista alle 10:een (Acemoglu 2002). Koulutettujen työntekijöiden tarjonnan kasvu ei ole kuitenkaan ollut tasaista. Jos verrataan korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrää ainoastaan toisen asteen suorittaneisiin, huomataan, että korkeasti koulutettujen osuus kasvoi Yhdysvalloissa kiihtyvästi kymmenen vuotta 1970-luvulta 1980-luvun alkuun saakka, jolloin kasvu hidastui. Sen jälkeen työntekijöiden koulutustason lisääntyminen on jatkunut epätasaisena. (Autor ym ) Koulutettujen työntekijöiden tarjonta on kasvanut myös Euroopassa. Päinvastoin kuin Atlantin toisella puolella täällä tarjonnan kasvussa ei tapahtunut hidastumista 80-luvulla. (Mm. Katz 1994.) Viimeisen 15 vuoden aikana korkeasti koulutettujen määrä on noussut nopeasti EU:n sisällä, ja on alettu puhua jopa ylikouluttautumisesta. Koulutuksen kysyntä ei ole pysynyt tar- 5 Korkeasti koulutetulla (lyh. koulutetulla) työntekijällä tarkoitetaan tässä raportissa työntekijää, jolla on korkea-asteen (kolmannen asteen) opintoja tai tutkinto. Matalasti koulutetulla on taas korkeintaan toisen asteen tutkinto. Samankaltaisia määritelmiä käytetään yleisesti myös tutkimuksissa, joihin alla viitataan.

10 8 SAK Tutkimustieto 6/2007 jonnan kasvun perässä siinä mielessä, että työtehtävät ja koulutus eivät ole aina vastanneet toisiaan. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tällaista ylikouluttautumista ei sen sijaan ilmeisesti ole esiintynyt. (Vanhala 2007.) Suomi on esimerkki maasta, jossa koulutustaso on noussut merkittävästi lyhyessä ajassa. Vuonna 1975 maamme väestöstä 70 prosentilla oli vain perusasteen koulutus, mutta vuonna 2000 luku oli pudonnut noin 25 prosenttiin. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus työvoimasta on kasvanut. Vuosina heidän lukumääränsä työllisistä nousi :lla, ja samalla heidän osuutensa työllisistä kohosi 11 prosentista vajaaseen 16 prosenttiin. Suomessa koulutustaso vaihtelee huomattavasti ikäluokittain. Esimerkiksi korkeakouluikäisestä ikäluokasta kolmannen asteen tutkinnon on suorittanut jopa 41 prosenttia. (Opetusministeriö 2004.) Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa Koulutettuja työntekijöitä on siis entistä enemmän, mutta myös heidän kysyntänsä työmarkkinoilla on lisääntynyt. Yhdysvalloissa, missä palkat reagoivat herkemmin kysynnän ja tarjonnan muutoksiin kuin monissa Euroopan maissa, ilmiö näkyy selvimmin. Yhdysvalloissa palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen työntekijöiden välillä onkin kasvanut. Jos koulutettujen työntekijöiden kysyntä ei olisi noussut, heidän lukumääränsä kasvun olisi pitänyt johtaa päinvastaiseen lopputulokseen, palkkaerojen pienenemiseen. Yksi tapa tarkastella kehitystä on verrata eri koulutustason saaneiden palkkoja toisiinsa. Kuviosta 1 nähdään, että korkeakoulun (collegen) käyneet työntekijät ansaitsivat Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa noin 40 prosenttia enemmän kuin matalasti koulutetut. Vuonna 2005 tämä palkkaero oli jo yli 65 prosenttia. Muutoksen takana on palkkakehityksen eriarvoistuminen: korkeasti koulutettujen palkat ovat nousseet, muiden laskeneet. Vuosien 1979 ja 1995 välisenä aikana toisen asteen koulutuksen saaneiden (12 vuotta opiskelleiden) keskimääräinen reaalipalkka laski yhteensä 13,4 %. Alle 12 vuotta koulussa olleilla palkka putosi jopa 20,2 %. Sen sijaan 16 vuotta tai enemmän kouluja käyneiden palkat nousivat 3,4 %. Eniten eli 14 % palkat kohosivat vähintään maisteritason tutkinnon (18 vuotta koulua tai enemmän) suorittaneilla. (Feenstra Hanson 2001.) Palkkaerojen kokonaismuutoksen tarkastelussa käytetään usein niin sanottua yleistä palkkaeroa (engl. overall wage inequality), joka saadaan vertaamalla palkkajakauman alinta ja ylintä desiiliä6 keskenään. Katsotaan siis, kuinka suuri on palkkaero eniten ja vähiten ansaitsevien välillä. Kuviosta 1 nähdään, että yleinen palkkaero lähti Yhdysvalloissa nopeaan kasvuun 6 Desiili tarkoittaa palkkajakauman kymmenesosaa. Esimerkiksi 9. desiili on se palkka, jota vähemmän ansaitsee 90 % palkansaajista. 5. desiili on taas mediaanipalkka, joka on jakauman keskellä, eli sitä vähemmän ja enemmän ansaitsee 50 % palkansaajista.

11 SAK Tutkimustieto 6/ luvun alussa. Rivakkaa nousua jatkui vuoteen 1987, minkä jälkeen kehitys on ollut hieman hitaampaa. Kuvio 1. Palkkaerojen kasvu Yhdysvalloissa Yleinen palkkaero Yleinen palkkaero Korkeasti koulutettujen palkkaetu Yleisen palkkaeron jäännös Yliopiston käyneiden palkkaero matalammin koulutettuihin Yleinen palkkaero, palkkajakauman 9. ja 1. desiili jaettuna (9/1) Korkeakoulun (collegen) käyneiden palkkaetu Yleisen palkkaeron (9/1) jäännös Kuvion lähde: Autor ym Yleisen palkkaeron nopea kasvu Yhdysvalloissa 80-luvulla johtui pääasiassa palkkajakauman alemman osan palkkaerojen hetkittäisestä kasvusta. Alimpien ja keskitason palkkojen välinen ero kasvoi, mikä havaitaan kuviosta 2b. Kehitys tasaantui 80-luvun lopulla, ja vuosina palkkaerot ovat jakauman alaosassa jopa vähentyneet. Sen sijaan palkkajakauman ylimmissä palkoissa erot ovat kasvaneet tasaisesti vuosikymmenestä toiseen, minkä voi nähdä kuviosta 2a. Kun palkkoja ei verrata toisiinsa vaan tarkastellaan niiden kehitystä erikseen, huomataan, että palkkaerot rupesivat kasvamaan Yhdysvalloissa jo 70-luvun alussa. Kuviosta 3 nähdään, että tuolloin alimmat, keskimmäiset ja ylimmät palkat lakkasivat kasvamasta samaan tahtiin.

12 10 SAK Tutkimustieto 6/2007 Kuvio 2a. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman yläpuoliskossa (desiilit 9/5) Palkkojen suhde, log Kuvio 2b. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman alapuoliskossa (desiilit 9/5) Palkkojen suhde, log Kuvioiden 4a ja 4b käyrät on kolmesta eri Yhdysvaltojen Current Population Surveyn (CPS) työmarkkinadatasta. : May (vuodet ) ja ORG ( ). : March (vuodet ). Kuvioiden lähde: Autor ym

13 SAK Tutkimustieto 6/ Kuvio 3. Palkkajakauman kehitys Yhdysvalloissa Indeksi, 1963=100 Palkkajakauman 9. desiilin indeksi Palkkajakauman 5. desiilin indeksi Palkkajakauman 1. desiilin indeksi Palkkajakauman tiedot koskevat yhdysvaltalaisia valkoihoisia miehiä.. Kuvion lähde: Acemoglu luvun puolivälistä alkanutta palkkaerojen lisääntymistä voidaan katsoa myös palkkajakauman ääripäistä. Parhaiten palkattujen (eniten ansaitseva kymmenesosa työntekijöistä) saama osuus Yhdysvalloissa maksetusta palkkasummasta on noussut nopeasti. Osuus oli kolmanneksen luokkaa 80-luvulla, mutta 90-luvun lopussa he saivat jo yli 40 prosenttia maan kaikista palkkatuloista (Pikkety Saez 2003). Samalla kaikkein alimmat palkat ovat laskeneet niin, että ne alittivat 80-luvulla reaalisesti jopa 60-luvun alun tason (ks. kuvio 3). (Acemoglu 2002.) Matalimpien palkkojen laskuun kytkeytyy Yhdysvaltojen minimipalkkajärjestelmään. Maassa sekä liittovaltio että useimmat osavaltiot ovat määritelleet matalimman laillisen nimellispalkan. Minimipalkkoja ei ole nostettu, joten niiden reaalinen arvo on laskenut. Näin matalasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän väheneminen on voinut siirtyä heidän palkkoihinsa. Palkkaerot ovat kasvaneet myös keskenään samankaltaisten työntekijöiden välillä. Työntekijät voidaan luokitella ryhmiin esimerkiksi koulutuksen, työkokemuksen, iän ja sukupuolen mukaan. Tämänkaltaisissa tarkasteluissa on havaittu, että niin sanottu palkkaerojen jäännös7 on kasvanut melko ta- 7 Jäännös eli residuaali on se osa palkkaerojen muutoksesta, jota ei voida havaita työntekijäryhmien välillä.

14 12 SAK Tutkimustieto 6/2007 saisesti Yhdysvalloissa 70-luvulta lähtien kaikkien ryhmien sisällä. Esimerkiksi lääkäreiden väliset palkkaerot ovat lisääntyneet. Itse asiassa jäännöksen muutoksen sanotaan selittävän suurimman osan yleisen palkkaeron noususta. (Acemoglu 2002.) Euroopassa palkkaerojen kehitys pysyi tasaisena 1990-luvun puoliväliin asti (Acemoglu 2002). Yksi syy tähän on se, että koulutettujen työntekijöiden määrä on kasvanut tasaisesti, kuten aiemmin todettiin. Toinen syy palkkaerojen maltilliseen kehitykseen löytyy alimmista palkoista. Euroopassa työntekijöiden matalimmat palkat ovat yleisesti korkeammalla tasolla kuin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Saksassa matalapalkkaiset miestyöntekijät ansaitsivat yli kaksi kertaa enemmän kuin suhteessa yhtä matalaa palkkaa saavat amerikkalaiset (Nickell Bell 1996). Voidaan sanoa, että Euroopan maissa palkkajakauma on leikattu alhaalta päin. Tämä johtuu muun muassa ay-liikkeen keskeisestä asemasta yhteiskunnissa. Suurimmat palkkaerot Euroopassa löytyvät siis palkkajakauman yläpäästä. Taulukko 1. Palkkaerot (ansioiden mukaan) ja matalapalkkaisten osuus OECD-maissa 1995 ja 2005 Palkkaero Yleinen: 9. ja 1. desiili Yläosa: 9. ja 5. desiili Alaosa: 5. ja 1. desiili Matalapalkkaisia, % työvoimasta Yhdysvallat 4,59 4,86 2,17 2,31 2,11 2,10 25,17 23,96 Kanada 3,50 3,74 1,74 1,87 2,01 2,00 22,01 22,24 Irlanti 4,01 3,57 1,98 2,07 2,02 1,72 20,40 17,60 Espanja 4,22 3,53 2,10 2,14 2,01 1,65 15,20 16,20 Iso-Britannia 3,48 3,51 1,88 1,96 1,85 1,79 20,00 20,68 Saksa 2,79 3,13 1,79 1,84 1,56 1,70 11,14 15,81 Ranska 3,08 3,10 1,93 2,01 1,59 1, Hollanti 2,77 2,91 1,71 1,76 1,62 1,65 13,81.. Tanska 2,47 2,64 1,69 1,73 1,46 1, Suomi 2,34 2,42 1,66 1,70 1,41 1,43.. 6,96 Ruotsi 2,20 2,33 1,59 1,68 1,39 1,39 5,70 6,40 Norja 1,89 2,21 1,40 1,50 1,35 1, Palkkaeron tulkinta: esimerkiksi kun yleinen palkkaeron on 4,59, yhdeksäs desiilipalkka on 459 % suurempi kuin 1. desiilipalkka. Matalapalkkaiset ovat tässä niitä työntekijöitä, jotka ansaitsevat alle kaksi kolmasosaa maan mediaanitulosta. Lähde: OECD 2007a. Taulukossa 1 verrataan palkkojen suhteellista kehitystä eri OECD-maissa vuosien 1995 ja 2000 välillä. Siitä nähdään, että yleinen palkkaero on kasvanut lähes kaikissa maissa Irlantia ja Espanjaa lukuun ottamatta. Lisäksi voidaan havaita, että palkkaerojen kasvu on tapahtunut lähes yksinomaan ylemmissä palkkaluokissa. Palkkajakauman alaosassa palkkaerot ovat pysyneet likimäärin samoina jopa Yhdysvalloissa. Suomessa, kuten muissa Pohjoismaissa, palkkaerot ovat maailman pienimpien joukossa, mutta ne ovat nousseet tarkasteltavana ajanjaksona hieman, eniten korkeimmissa

15 SAK Tutkimustieto 6/ palkoissa. Myös matalapalkkaisten osuuksissa voidaan nähdä mielenkiintoista kehitystä. Erityisen huomionarvoista on matalapalkkaisten osuuden kasvu Saksassa Työttömyysasteissa on maiden välillä suuria eroja Länsi-Euroopassa työttömyys on ollut 1980-luvulta lähtien keskimäärin suurempi kuin Yhdysvalloissa (ks. kuvio 4). Joissain maissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa, työttömyysaste on kuitenkin alhaisempi kuin USA:ssa. Euroopan työttömyys eroaa amerikkalaisesta myös rakenteeltaan. Kun Yhdysvalloissa työttöminä on enimmäkseen matalasti koulutettuja työntekijöitä, Euroopassa työttömyyden kasvu luvuilla kosketti myös korkeasti koulutettuja (Nickell Bell 1996). Kuvio 4. Työttömyys Yhdysvalloissa ja EU-15:ssä prosenttia työvoimasta EU15 Yhdysvallat Suomi Ruotsi Tanska Lähde: OECD (2007b). Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne näyttää muuttuneen hieman. Työttömyysasteen alentuessa ongelma on joissain Euroopan maissa keskittynyt aikaisempaa enemmän matalasti koulutettuihin (Sener 2005). Korkeasti koulutettujen työttömyys on siis laskenut muita nopeammin. Tämänhetkinen tilanne voidaan nähdä taulukosta 2, jossa on esitetty OECDmaiden työttömyysasteita koulutustasojen mukaan vuonna Esimerkiksi Belgiassa kolmannen asteen koulutuksen saaneiden työttömyysaste on 3,7 %, mutta matalimmin koulutetuilla vastaava luku on 12,4 %. Yhdysvalloissa nämä työttömyysasteet ovat 2,6 % ja 9,0 %. Kuitenkin monissa

16 14 SAK Tutkimustieto 6/2007 maissa kuten Tanskassa, Espanjassa ja Italiassa koulutustasoille mitatut työttömyysasteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Taulukko 2. Työttömyysasteet koulutusluokittain OECD-maissa 2005 Vähemmän kuin ylempi toisen asteen koulutus Ylempi toisen asteen koulutus Kolmannen asteen koulutus Hollanti 5,8 4,1 2,8 Irlanti 6,0 3,1 2,0 Iso-Britannia 6,6 3,2 2,0 Tanska 6,8 4,0 3,7 Norja 7,3 2,6 2,1 Portugali 7,5 6,7 5,4 Italia 7,7 5,3 5,7 Kreikka 8,2 9,2 7,0 Ruotsi 8,5 6,0 4,5 Itävalta 8,6 3,9 2,6 Yhdysvallat 9,0 5,1 2,6 EU-15 9,1 5,9 4,3 Espanja 9,3 7,3 6,1 Kanada 9,8 5,9 4,6 Suomi 10,7 7,4 4,4 Belgia 12,4 6,9 3,7 Ranska 12,4 7,3 6,0 Saksa 20,2 11,0 5,5 Lähde: OECD 2007a. Suomen työttömyysaste on viime vuosien talouspolitiikan ansiosta laskenut EU-15-maiden keskiarvon alapuolelle. Maamme ongelmana on erityisesti matalasti koulutettujen työttömyysaste, joka vuonna 2005 oli 10,7 prosenttia (ks. taulukko 2). Keskeisin syy tähän löytyy 90-luvun lamasta, joka loi mittavan kohtaanto-ongelman työmarkkinoille. Laman yhteydessä irtisanotuille, matalasti koulutetuille työntekijöille ei ole löytynyt paikkaa kasvavilta aloilta, joilla on aikaisempaa korkeammat koulutusvaatimukset (Koskela Uusitalo 2004). 2.2 Teknologian muutos hyödyttää korkeasti koulutettuja Arkipäiväisessä ajattelussa teknologian kehittymistä pidetään joskus haitallisena asiana. Pelätään, että työntekijät korvataan tietokoneilla ja roboteilla, jolloin syntyy työttömyyttä. Kansantalouden kannalta teknologian kehittyminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä se pitää yllä talouskasvua ja lisää hyvinvointia. 250 vuotta sitten alkanut teollistuminen on perustunut nimenomaan innovaatioihin ja uusiin tuotantokoneisiin. Mikäli uusi teknologia tekisi työntekijät tarpeettomiksi, työttömiä olisi varmasti paljon enemmän kuin nyt. Suomessa ay-liike onkin suhtautunut myönteisesti teknologian kehitykseen.

17 SAK Tutkimustieto 6/ Teknologian kehittyminen kasvattaa työntekijöiden tuottavuutta. Voidaan ajatella, että uudet koneet ja laitteet auttavat työntekijöitä ja tekevät heistä entistä tehokkaampia. Teknologian vaikutus talouteen ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista. Niin sanottua teknologista työttömyyttä syntyy, kun työntekijöiden taidot muuttuvat tarpeettomiksi ja heidän työsuorituksensa korvataan koneilla. Toisaalta työttömyys on vain väliaikainen sivutuote. Loppujen lopuksi teknologian kehitys lisää vanhojen työpaikkojen tuottavuutta ja luo uusia. Innovaatiot tehostavat tuotantoa, alentavat tuotantokustannuksia ja nostavat näin yritysten voittoja ja työntekijöiden palkkoja. Myös työllisyys lisääntyy kehittyvillä ja uusilla aloilla. Teknologian kehitys sanelee osaltaan sen, mihin suuntaan talous muuttuu. Rakennemuutoksen ohella teknologia vaikuttaa työntekijöiden välisiin palkkaeroihin. Samalla kun koneet korvaavat työtä, ne synnyttävät uusia työtehtäviä, jotka voivat sopia paremmin joko korkeasti tai matalasti koulutetuille työntekijöille. Aloilla, joilla tuottavuus kasvaa nopeimmin, jaetaan myös suurimmat palkankorotukset. Ay-liikkeen keskeisiä haasteita on, miten kaikki palkansaajat pääsevät osallisiksi tuottavuuden kasvun hyödyistä Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän kasvu johtuu? Edellä mainitut havainnot ovat käynnistäneet tutkimukset siitä, mikä on ollut korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän kasvun taustalla. Selitystä on haettu kolmesta eri suunnasta: teknologisesta muutoksesta, kansainvälisen kaupan kasvusta ja työmarkkinainstituutioista. Vaikka jokaisella selityksellä on kannattajansa, on melko selvää, ettei mikään niistä ole yksinään voinut synnyttää kysynnän kasvua. Kuten aiemmin todettiin, globalisaation ja teknologian kehittyminen kulkevat käsi kädessä. Globalisaation vaikutus liittyy kansainvälisen työnjaon kehittymiseen. Se on muuttanut työvoiman kysynnän rakennetta niin länsimaissa kuin kehittyvissä talouksissa. Teollisuusmaissa alat, jotka käyttävät matalasti koulutettuja työntekijöitä, ovat ulkoistaneet tuotantoaan Aasiaan halvan työvoiman maihin. Samaan aikaan johto- ja suunnittelutehtävät, joissa tarvitaan korkeampaa koulutus- ja osaamistasoa, ovat kasvattaneet suhteellista merkitystään. Pääsyyksi on kuitenkin nostettu teknologian kehitys (esim. Acemoglu 2002). Oletetaan, että niin sanottu osaamispainotteinen teknologinen muutos (skill-biased technological change) suosii koulutetumpia, osaavampia 8 työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen, vähemmän osaavien työntekijöiden asema työmarkkinoilla heikkenee. Kehitys näkyy muun muassa palkka- ja työllisyyserojen kasvussa. 8 Vaikka työntekijän osaamis- ja koulutustaso eivät aina täysin vastaa toisiaan, tässä raportissa puhutaan selkeyssyistä vain työntekijän koulutustasosta.

18 16 SAK Tutkimustieto 6/2007 Teknologian ja globalisaation aiheuttamia muutoksia on vaikea erottaa toisistaan. Tilastollisessa tarkastelussa apuna käytetään palkkojen muutoksen jakamista työntekijäryhmien välisiin (engl. between) ja ryhmien sisäisiin (within, myös edellä mainittu jäännös) muutoksiin. Voidaan siis tarkastella lääkäreiden ja terveydenhoitajien välisiä palkkaeroja, tai sitten voidaan katsoa, miten palkkaerot ovat muuttuneet esimerkiksi terveydenhoitajien kesken. Ryhmien sisäinen palkkaerojen muutos liitetään usein osaamispainotteiseen teknologiseen muutokseen. Sen oletetaan lisäävän koulutukseltaan samankaltaisten työntekijöiden välisten, vaikeammin havaittavien osaamiserojen merkitystä. Globalisaatiolla, joka vaikuttaa nimenomaan tuotannon rakennemuutokseen, katsotaan olevan enemmän vaikutusta työntekijäryhmien välisiin palkkaeroihin. Työmarkkinainstituutioiden rooli liittyy siihen, miten ja missä työmarkkinoiden epätasa-arvo kasvaa. Uusliberalistista yksimielisyyttä edustavien mielipiteiden mukaan globalisaation ja teknologian kehittyminen ovat näkyneet länsimaiden työmarkkinoilla joko palkkaerojen kasvuna tai työttömyytenä. Tuloksena on ollut siis joko työtätekevien köyhien joukko (working poor) Yhdysvalloissa tai sitkeä työttömyys Euroopassa. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, miten instituutiot vaikuttavat Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen muutos Tuotantoteknologiassa on epäilemättä tapahtunut suuria muutoksia viimeisen 30 vuoden aikana sekä teollisuudessa että palvelualoilla. Kehityksestä puhutaan usein kolmantena teollisena vallankumouksena, jolla tarkoitetaan modernin tietotekniikan syntyä ja nopeaa kehittymistä 70-luvulta lähtien. Käytännössä tietokoneet ovat valloittaneet monia työpaikkoja ja korvanneet työsuorituksia, joita ennen tehtiin ihmisvoimin. Toisaalta tietokoneet ovat luoneet uusia työpaikkoja ja muuttaneet monien muiden luonnetta vaativammaksi. Koska samalla on havaittu, että koulutetun työvoiman suhteellinen palkka ja työllisyys ovat kasvaneet, ilmiöiden välille on vedetty enemmän tai vähemmän suora viiva. Kysymys on siitä, täydentävätkö uusi teknologia ja korkeasti koulutetut työntekijät toisiaan. Niin näyttäisi olevan. Esimerkiksi tietokoneiden yleistyminen ja yliopistotutkinnon saaneiden työntekijöiden kysynnän kasvu liittyvät tutkimusten mukaan toisiinsa (mm. Autor 2007). Teknologian kehittyminen ei välttämättä muuta työvoiman kysyntää mihinkään suuntaan. Se, että muutos olisi viime vuosina suosinut koulutettua työvoimaa, perustuu kahteen oletukseen. Ensinnäkin ajatellaan, että kehitys on ollut nopeinta nimenomaan siinä teknologiassa, jota koulutetut työntekijät käyttävät työssään. Heille on myös syntynyt uusia työpaikkoja suhteellisesti enemmän kuin muille. Näin koulutettujen työntekijöiden tuottavuus olisi kasvanut nopeammin kuin muiden.

19 SAK Tutkimustieto 6/ Toinen oletus liittyy siihen, että koulutetut työntekijät ovat sopeutumiskykyisempiä teknologian muutoksiin9. Uusien laitteiden hyödyntäminen ja organisaatioiden muutokset vaativat opettelua ja soveltamista. Suuret teknologiset harppaukset lisäävät siis aina koulutettujen työntekijöiden kysyntää. Koska koulutettujen työntekijöiden saama etu perustuu nopeampaan sopeutumiseen, vaikutus kestää niin kauan, kunnes uusi teknologia ei ole enää uutta. (Acemoglu 2002.) Mutta mikä määrää teknologian kehityksen luonteen? Minkä vuoksi teknologia on muuttunut koulutetumpia työntekijöitä suosivaksi? Vaihtoehtoja on tähänkin mainittu kaksi. Ensinnäkin voidaan ajatella, että teknologia muuttuu omalla painollaan satunnaisesti ja ennustamattomasti (exogenous technical change). Osaamispainotteisuus olisi sattuman tulosta, mannaa taivaasta. Toisaalta teknologian kehitys voidaan käsittää niin, että muutoksen suunta riippuu siitä, mitä muuta talouden sisällä tapahtuu (endogenous technical change). Täten esimerkiksi markkinoiden koko ja saatavilla oleva työvoima vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa kehitetään tuotantoon ja lopputuotteisiin. Tämän ajattelun mukaan työntekijöiden koulutustason nousu itsessään vaikuttaa teknologian kehitykseen. Koska koulutettuja työntekijöitä on enemmän, heidän käyttöönsä on kannattavampaa kehittää uusia koneita. (Esim. Acemoglu 1998, 2002.) Teknologinen muutos havainnollistettuna Osaamispainotteista teknologista muutosta kuvaavissa teoreettisissa malleissa työntekijät jaetaan usein kahteen ryhmään: korkeasti koulutettuihin (skilled) ja matalasti koulutettuihin (unskilled) työntekijöihin. Jako on monella tapaa karkea, mutta samalla se yksinkertaistaa analyysia. Aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa voidaan ottaa huomioon muitakin tekijöitä, kuten työntekijän ikä. Myös teknologia jaetaan malleissa usein kahteen ryhmään. Korkeasti koulutettujen ja matalasti koulutettujen työntekijöiden ajatellaan käyttävän omia laitteitaan. Teknologinen kehitys ei välttämättä tehosta kaikkien työntekijöiden laitteita samaan tahtiin. Esimerkiksi korkeasti koulutettujen työntekijöiden teknologian kehittyminen nostaa heidän tuottavuuttaan. Se taas lisää heidän kysyntäänsä työmarkkinoilla ja lopulta myös heidän palkkojaan. Teknologian muutoksen sanotaan olevan painottunut, mikäli jommankumman ryhmän teknologia kehittyy nopeammin kuin toisen. Samalla myös palkkaerot kasvavat. Teknologian ohella palkkaeroihin vaikuttaa tarjonta eli se, kuinka paljon työmarkkinoilla on toisaalta korkeasti ja toisaalta vähemmän koulutettuja työntekijöitä. Alla olevassa tarkastelussa oletetaan, että palkat muodostuvat 9 Tätä ajatusta kutsutaan Nelson Phelps-hypoteesiksi. Se esitettiin ensimmäisen kerran artikkelissa Nelson, Richard Phelps, Edmund (1966): Investments in Humans, Technological Diffusion and Economic Growth. American Economic Review, Vol. 56, No. 2.

20 18 SAK Tutkimustieto 6/2007 vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan ja työntekijät saavat aina tuottavuuttaan vastaavan palkan. Kuviossa 5 nähdään, että yksinkertaisella mallilla voidaan tutkia melko tehokkaasti, miten teknologian ja työvoiman koulutustason muutokset periaatteessa vaikuttavat palkkaeroihin. Kuvion alkutilanteessa ollaan pisteessä A, jossa koulutuksen kysyntää ja tarjontaa kuvaavat käyrät kohtaavat. Korkeasti ja matalasti koulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero on suuruudeltaan 2. Jos korkeasti koulutettujen määrä kasvaa, tarjontaa kuvaava pystysuora viiva siirtyy oikealle ja uusi tasapaino löytyy pisteestä B. Samalla palkkaero laskee 1:een 10. Kuvio 5.Osaamispainotteinen teknologinen muutos Korkeasti koulutettujen työntekijöiden määrä kasvaa Palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä C A D B Korkeasti koulutettujen kysyntää kuvaavat käyrät Osaamispainotteinen teknologinen muutos siirtää kysyntäkäyrää Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä Teknologian kehittyminen vaikuttaa työvoiman kysynnän kautta. Mikäli taloudessa tapahtuu osaamispainotteista teknologista muutosta, korkeasti koulutetun työvoiman tarve kasvaa, koska heidän suhteellinen tuottavuutensa paranee. Kuviossa kysyntää kuvaava käyrä liikkuu oikealle, mikä kasvattaa työntekijöiden välistä palkkaeroa. Uusi tasapainopiste on D, jossa palkkaero on sama kuin lähtötilanteessa. Jos korkeasti koulutetun työvoiman tarjonta ei olisi lisääntynyt, teknologian muutos olisi nostanut tasapainon pisteeseen C ja palkkaeron 3:een. 10 Työvoiman tarjonnasta johtuvan palkkaeron muutoksen voi tulkita kahdella tavalla. Jos ajatellaan, että työntekijäryhmät valmistavat eri tuotteita, koulutettujen työntekijöiden, joita on nyt aikaisempaa enemmän, täytyy tehdä myös matalasti koulutettujen töitä. Toisaalta, mikäli kumpikin työntekijäryhmä tuottaa omaa hyödykettään, vaikutus näkyy hyödykkeiden kysynnän kautta.

21 SAK Tutkimustieto 6/ Uusliberalistinen yksimielisyys perustuu hatarille oletuksille Edellä esitelty malli kuvaa sitä, millä tavalla Yhdysvaltojen työmarkkinoiden arvellaan toimineen teknologisessa muutoksessa. Samaan ajatuskehikkoon perustuvat myös edellä mainittu uusliberalistinen yksimielisyys sekä OECD:n 1990-luvulla esittämät suositukset palkkaerojen kasvattamiseksi. Näkemyksen juuret ovat niin sanotussa Krugmanin oletuksessa 11, jonka mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen poikkeavat työmarkkinaongelmat ovat saman kolikon kaksi puolta. Olettamus vihjaa, että yhteiskunnat voivat valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka ovat palkkaerojen tai työttömyyden kasvu. Lopputulos riippuu maan työmarkkinainstituutioista ja erityisesti siitä, kuinka vapaasti palkkojen annetaan määräytyä (Acemoglu 2003). Kuviossa 6 näkyy, miten Euroopan työmarkkinainstituutiot vaikuttavat Krugmanin oletuksen mukaan palkkaeroihin. Alkutilanteessa E sekä Yhdysvaltojen että Euroopan palkkaero on suuruudeltaan 2. Euroopassa työmarkkinainstituutiot ovat asettaneet vähimmäispalkan, joka sitoo palkkaeron tuolle samalle tasolle. Kun teknologinen muutos siirtää koulutuksen kysynnän käyrää oikealle, palkkaero kasvaa Yhdysvalloissa pisteeseen F. Sen sijaan Euroopassa työmarkkinainstituutiot estävät palkkaerojen hillittömän kasvun. Tämä synnyttää työvoiman kysyntään ja tarjontaan epäsuhdan, joka ilmenee työttömyytenä pisteiden E ja G välisellä alueella. Kuvio 6. Krugmanin hypoteesi Palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä 3 2 F E Suhteellinen työttömyys Euroopassa G Työmarkkinainstituutioiden asettama palkkaerojen enimmäistaso Osaamispainotteinen teknologinen muutos siirtää kysyntäkäyrää Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä 11 Krugmanin hypoteesi on saanut nimensä Paul Krugmanilta, jonka artikkelissaan (1994) esittämät näkemykset Euroopan työttömyyden syistä saivat nopeasti suosiota.

22 20 SAK Tutkimustieto 6/2007 Krugmanin oletusta voidaan kritisoida monelta puolelta. Yksi kritiikin kohde liittyy työttömyyden rakenteeseen. Krugmanin olettamuksen mukaan matalasti koulutettujen työttömyyden pitäisi nousta Euroopassa selvästi enemmän kuin korkeasti koulutettujen silloin, kun teknologia kehittyy osaamista painottavaan suuntaan (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin todettiin, Euroopan työttömyys on kuitenkin laaja ongelma, joka on koskettanut myös korkeasti koulutettuja. Viimeaikainen kehitys on muuttanut tilannetta hieman, kun koulutettujen työttömyys on vähentynyt muita nopeammin. Matalasti koulutettujen korkeammaksi jääneelle työttömyydelle voidaan kuitenkin osoittaa muita syitä kuin teknologian muutos (ks. esim. Blanchard 2006). Krugmanin oletus perustuu uusklassiseen talousteorian näkemykseen, jonka mukaan vähimmäispalkkojen nosto laskee matalasti koulutettujen työllisyyttä. Osittain siksi, että kysymys on poliittisesti ajankohtainen, vähimmäispalkkojen työllisyysvaikutuksia on tutkittu paljon 90-luvulta lähtien. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksista saadut tulokset eivät ole vahvistaneet uusklassista perusnäkemystä. (Neumark Wascher 2007.) Toinen kritiikin näkökulma liittyy palkkaerojen kasvuun. Vaikka taloudessa olisi asetettu vähimmäispalkat korkealle tasolle, osaamispainotteisen teknologisen muutoksen pitäisi siitä huolimatta kasvattaa korkeasti ja matalasti koulutettujen välistä palkkaeroa (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin nähtiin, Euroopassa palkkaerojen kasvu on kuitenkin pysynyt hyvin maltillisena Yhdysvaltoihin verrattuna. Monissa Euroopan maissa palkkaerot pysyivät 90- luvulle asti lähes muuttumattomina. Senkin jälkeen nähdyt palkkaerojen muutokset ovat olleet vähäisiä. Mikäli Euroopan maat olisivat käyneet läpi samanlaisen teknologisen muutoksen kuin Yhdysvalloissa, palkkaerojen olisi pitänyt kasvaa enemmän. Käytännössä se olisi tapahtunut esimerkiksi palkkaliukumien avulla. Esimerkiksi kuviossa 6 näkyvä instituutioiden asettama palkkaerotason käyrä olisi tällöin nouseva, jolloin palkkaerot kasvaisivat, kun teknologian osaamispainotteisuus lisääntyisi. Todellisuudessa näin ei ole kuitenkaan käynyt, ainakaan merkittävässä mittakaavassa. Ylipäätään voidaan todeta, että Krugmanin oletus ja täten myös uusliberalistinen yksimielisyys näyttävät tarjoavan epärealistisen ja liian yksinkertaistetun kuvan Euroopan työmarkkinoista. Instituutioiden rooli maiden välisten erojen ymmärtämisessä on varmasti merkittävä, mutta niiden vaikutus ei ole yhtä suoraviivaista kuin hypoteesi antaa ymmärtää. Yksi lisätodiste tästä on se, että Euroopan maiden työttömyysasteissa on suuria eroja. Esimerkiksi Tanskassa, jossa on korkea ja kattava työttömyysturva, työttömyysaste oli 3,9 prosenttia vuonna 2006, kun samaan aikaan Yhdysvalloissa luku oli 4,6 prosenttia (OECD 2007a).

23 SAK Tutkimustieto 6/ Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä työllistä Palkkaeroja on haluttu kasvattaa myös sillä perusteella, että niiden sanotaan kannustavan työntekijöitä. Puheenvuoroissa (esim. EK 2007) esitetään palkkaerojen ja kannustavuuden lisäämisen yhdeksi keinoksi vähimmäispalkkojen laskemista reaalisesti. Myös OECD (1994, 1998) on ehdottanut, että vähimmäispalkkoja voisi Suomessa ja muualla Euroopassa korottaa muita palkkoja hitaammin. Toisena perusteluna on käytetty sitä, että samalla työllisyys paranisi matalapalkkaisten työpaikkojen lisääntyessä. OECD:n näkemyksen mukaan palkkojen laskeminen kohentaisi erityisesti nuorisotyöttömyyttä. Vähimmäispalkkojen alentamisen työllisyysvaikutuksista Suomessa on jonkin verran tutkimustietoa. Vuosina maassamme kokeiltiin alimpien palkkojen laskua nuorilla työntekijöillä. Tuolloin työnantajilla oli mahdollisuus laskea alle 25-vuotiaiden palkkaa prosenttia alimpaan taulukkopalkkaan verrattuna ensimmäisen työvuoden aikana. Tämänkaltaisen kokeilun tehokkuus on suurempi siellä, missä palkat ovat yleisesti lähellä vähimmäistasoa, kuten kaupan alalla. Tuoreesta tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että Suomen kokeilun vaikutus jäi pieneksi. Kaupan alan nuorten työntekijöiden palkat alenivat noin 1,5 % muihin verrattuna, eikä kokeilulla ollut merkittävää vaikutusta työllisyyteen. (Böckerman Uusitalo 2007). Tutkimustulos kertoo myös siitä, että yritykset eivät ole halukkaita kasvattamaan palkkaeroja yrityksen sisällä joidenkin työntekijöiden, esimerkiksi nuorten, kustannuksella. On vaikea perustella työntekijöille, miksi samasta työstä ei makseta samaa palkkaa kaikille. Voidaan ajatella, että ajan kuluessa vähimmäispalkkojen taso muodostuu työntekijöiden matalimpien palkkojen reiluksi tasoksi, jonka alentamista ei pidetä oikeudenmukaisena (Falk ym. 2006). Tästä syystä matalimpien palkkojen alentaminen heikentää myös työmoraalia ja työntekijöiden tuottavuutta (Agell 1999). Samalla herää kysymys siitä, voiko yritysten sisäistä tilannetta yleistää kansantalouden laajuudelle. Jos palkkaerot kasvavat kaikkialla eivätkä matalimmat palkat ole enää reilulla tasolla, heikkenevätkö moraali ja tuottavuus koko yhteiskunnassa?

24 22 SAK Tutkimustieto 6/ TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA Globalisaatio ja teknologinen muutos vaikuttavat työmarkkinoihin eri tavoin eri maissa. Voidaan sanoa, että työntekijöiden välinen epätasa-arvo ei ole kasvanut Euroopassa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Palkkaerojen kasvu on jäänyt vähäiseksi, eikä työttömyysongelma ole jäänyt yksinomaan matalasti koulutettujen harteille. Samalla varsinkin Pohjoismaiden talouskasvu on ollut viime vuosina vahvaa. Mutta mikä tekee Euroopan työmarkkinoista tasa-arvoisemman? Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että vastaus löytyy niistä samoista työmarkkinainstituutioista, joita muun muassa OECD on arvostellut. 3.1 Useammat pääsevät osalliseksi uuden teknologian hyödyistä Daron Acemoglu on yksi niistä tutkijoista, joiden mielestä Euroopan maiden palkanmuodostusjärjestelmä vaikuttaa yritysten käyttämään teknologiaan, eli tuotantokoneisiin ja organisaatioon. Acemoglun mukaan Yhdysvaltoihin nähden korkeat vähimmäispalkat antavat yrityksille kannustimen hankkia uutta teknologiaa myös matalasti koulutetuille työntekijöille (Acemoglu 2002, 2003). Näin teknologia olisi Euroopassa muuttunut niin, että se ei hyödyttäisikään korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tai ei ainakaan niin paljon kuin Yhdysvalloissa. Vaikka teknologisen kehityksen kärjessä kulkevat teollisuusmaat käyttävätkin pitkälti samoja tuotantotapoja, Acemoglun ajattelun perusteella myös maiden erityispiirteillä on merkitystä. Acemoglun esiin nostama investointikannustin seuraa siitä, että vähimmäispalkkojen ansiosta matalan koulutustason työntekijöille maksetaan Euroopassa kohtuullista palkkaa. Jossain tapauksissa palkka voi olla suurempi kuin, mitä vastaavasta työstä maksettaisiin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Eurooppalaisten yritysten kannattaa siis parantaa matalan koulutustason työntekijöiden tuottavuutta niin, että maksettu palkka vastaa työsuoritusta. Yrityksiä kannustaa se, että ne saavat itselleen kaiken hyödyn tuottavuuden nostosta. Palkkoja nimittäin ei tarvitse muuttaa, vaikka työntekijän tuottavuus nousee. Kannustimeen vaikuttaa myös työntekijöiden koulutustaso. On arvioitu, että työntekijöiden koulutustaso on korkeampi Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Tämä näkyy erityisesti matalasti koulutettujen työntekijöiden osaamistasoja mitattaessa eri maiden välillä. Esimerkiksi Saksan työntekijöiden yleinen osaamistaso on todettu korkeammaksi kuin Amerikassa (Freeman Schettkat 2000). Tästä syystä heihin kannattaa panostaa enemmän Euroopassa kuin Yhdysvalloissa (Pischke 2005). Oletukselle, että Euroopassa investoitaisiin Yhdysvaltoja enemmän matalasti koulutettuihin työntekijöihin, on olemassa todisteita. Koeniger ja Leonardi (2007) ovat verranneet sitä, miten työntekijöiden käytettävissä olevien

25 SAK Tutkimustieto 6/ laitteiden määrä (pääoma) ja palkkaerot liittyvät toisiinsa Saksan ja Yhdysvaltojen teollisuudessa 1980-luvulla. Saksan kohdalla tutkijat havaitsivat, että samalla kun pääoman määrä investointien myötä kasvoi, korkeasti ja matalasti koulutettujen palkkaero laski 5 8 prosenttia. Yhdysvalloissa sen sijaan kehitys oli päinvastainen: palkkaero nousi investointien myötä 7 8 %. Tämä viittaa siihen, että Yhdysvalloissa suurempi osa uusista tuotantolaitteista on hankittu korkeasti koulutetuille työntekijöille. Se että yrityksillä on kannustin investoida työntekijöihin tasapuolisesti, liittyy läheisesti pohjoismaiseen solidaarisen palkkapolitiikan perinteeseen. Tasaarvovaikutuksen lisäksi palkkaerojen säilyttäminen kohtuullisena edistää tuotannon rakennemuutosta ja tuottavuutta. Koska yritykset investoivat kaikkiin työntekijöihinsä, tuottavuus kasvaa laaja-alaisesti. Pienistä palkkaeroista hyötyvät erityisesti yritykset, joissa tuottavuus kasvaa nopeimmin. Solidaarinen palkkapolitiikka johtaa siihen, että menestyvien yritysten voitot kasvavat, koska ne eivät ajaudu palkkakilpailuun työntekijöistä. Suomessa solidaarista palkkapolitiikkaa on toteutettu tulopoliittisten kokonaisratkaisujen (tupojen) yhteydessä (Ks. esim. Sipiläinen Valve 2004.) 3.2 Jokaiselle työntekijälle riittävä koulutustaso Sen lisäksi, että kohtuulliset vähimmäispalkat lisäävät investointeja työntekijöiden käyttämään teknologiaan, ne kasvattavat houkutinta työntekijöiden kouluttamiseen. Onkin havaittu, että Euroopan yrityksissä koulutetaan enemmän matalasti koulutettuja työntekijöitä kuin Yhdysvalloissa (Pischke 2005). Henkiseen pääomaan sijoittamisella on samalla tavalla merkitystä työntekijän osaamistason nostossa kuin fyysiselläkin pääomalla. Nämä väylät tuottavuuden nostoon eroavat kuitenkin yhdessä seikassa: jos työntekijä vaihtaa työpaikkaa, hankitut koneet jäävät, mutta koulutuspanokset lähtevät työntekijän mukana. Siksi taloustieteessä ajatellaan usein, että yritys järjestää työntekijälle sellaista koulutusta, joka liittyy kyseisen yrityksen toimintaan ja jota ei voi helposti hyödyntää muualla. Sen sijaan yleisempi koulutus, josta on laajempaa hyötyä, jää työntekijän itsensä hankittavaksi. (Pischke 2005.) Voidaan kuitenkin väittää, että Euroopassa perinteinen ajattelu ei päde suoraan. Havaintojen mukaan eurooppalaiset yritykset kouluttavat työntekijöitään laajemmin kuin Yhdysvalloissa. Acemoglu ja Pischke (1999) ovat omassa tarkastelussaan päätyneet siihen, että syyt tasa-arvoisempaan koulutuksen jakautumiseen löytyvät juuri niistä Euroopan maiden piirteistä, joita uusliberalistisen yksimielisyyden kannattajat ovat kritisoineet. Esimerkiksi Suomessa irtisanomissuoja ja muut työmarkkinoiden instituutiot sitouttavat työntekijät ja yritykset toisiinsa tiukemmin kuin Yhdysvalloissa. Tällöin yritykset uskaltavat antaa myös yleisluonteisempaa koulutusta. Acemoglun ja Pischken mukaan työntekijöiden tasapuoliseen kouluttamiseen kannustaa sekin, jos palkkaerot ovat yritysten sisällä matalalla tasolla.

26 24 SAK Tutkimustieto 6/2007 Eurooppalaisten vähimmäispalkkojen suhteellisen korkea taso amerikkalaisiin verrattuna on myös yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen kysymys. Esimerkiksi Suomessa vähimmäispalkoilla on haluttu varmistaa, että jokainen tulee toimeen työstä saamillaan tuloilla. Näin maassamme ei ole samankaltaista matalasti koulutettujen, työtätekevien köyhien luokkaa kuin Yhdysvalloissa. Toisaalta koulutusjärjestelmän täytyy pitää huoli siitä, että kaikkien työntekijöiden koulutustaso on sellainen, että he saavat töitä. Yhdysvaltojen ja Suomen kaltaisen maan erilaisia tilanteita voidaan hahmottaa kuviolla 7. Tilanteessa 1, jossa vähimmäispalkat ovat alhaisella tasolla, tuloerot ovat suuret. Talouden matalimmilla portailla on työntekijöitä, jotka eivät välttämättä tule toimeen palkallaan. Tässä tilanteessa myös koulutuserot ovat suuret, koska myös työtehtävien vaativuustaso vaihtelee suuresti. Kuvio 7. Vähimmäispalkkojen vaikutus tuloeroihin ja osaamiseen Tilanne 1. Suuret tuloerot Palkka Tilanne 2. Pienet tuloerot Vähimmäispalkka Koulutus ja investoinnit nostavat Palkka Osaaminen, työn vaativuus Ilman vähimmäispalkkoja tai niiden ollessa alhaisia matalasti koulutetut työntekijät aloittavat työuransa vähäpalkkaisista töistä, portaiden alkupäästä. Tämä kasvattaa tuloeroja. Monet eivät pääse etenemään portaita ylös, mikä synnyttää työtätekevien köyhien ryhmän. Osaaminen, työn vaativuus Vähimmäispalkka (pystysuora viiva) pitää huolen siitä, että palkkaerot pysyvät pieninä ja kaikille maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen. Työntekijöiden osaamistasoa nostetaan koulutuksella ja muilla investoinneilla niin, ettei kenenkään tarvitse aloittaa työuraansa alimmalta portaalta. Tilanne 2 esittää Suomen tyyppistä maata, jossa vähimmäispalkat ovat kohtuullisella tasolla. Ketään ei ole jätetty matalimmille portaille, vaan työntekijöiden osaamistasoa on parannettu koulutuksella. Myös tuotantokoneisiin tehdyt investoinnit nostavat työntekijöitä portailla ylöspäin. Voidaan ajatella, että tässä tilanteessa varsinkin nuorilla, tulevilla työntekijöillä on kannustin nostaa omaa osaamistaan ennen työmarkkinoille menemistä (Agell 2004).