Siinä missä tavarat tekevät itseään tykö ja vaikenevat omasta tuotantoprosessistaan,

Transkriptio

1 134 Muistokirjoituksia ja muistelmia Stuart Hall ( ): Kulttuurintutkimus, musta diaspora ja kamppailu neoliberalismia vastaan Siinä missä tavarat tekevät itseään tykö ja vaikenevat omasta tuotantoprosessistaan, median ja akateemisen maailman näyttämölle nousevat ideat kuoriutuvat usein esiin kuin kananpojat: ne näyttävät syntyvän kivuttomasti aiemmista ideoista, ei historian avoimista haavoista. Stuart Hall vastusti tällaista ajatusta ideoiden kepeästä sommittelusta. Hänen ajamansa kulttuurintutkimuksen projekti pyrki tuottamaan orgaanisia intellektuelleja Gramscin tarkoittamassa mielessä: teoriaa ja käytäntöä välittäviä rajankävijöitä, tieteen ja arkijärjen välisiä kääntäjiä, politiikan ja eletyn elämän välittäjiä. He työskentelevät samaan aikaan kahdella rintamalla, sillä heidän täytyy yhtäältä olla teoreettisen työn kärjessä ja toisaalta intellektuellina välittää ajatuksena ja tietonsa niille, jotka eivät työnsä puolesta kuulu intellektuaaliseen luokkaan (1992a, 281). Juurien sijaan reitit Hall kasvoi Jamaikalla keskiluokkaisessa perheessä, joka isän puolelta oli kotoisin maaseudulta ja ihonväriltään sangen tummaa ja äiti puolestaan tuli paljon vaaleaihoisemmasta ryhmästä, joka suuntautui Englantiin ja plantaasitalouteen (1996, 484). Vuonna 1951 äiti saattoi Rhodes-stipendin saanutta 18-vuotiasta poikaansa laivamatkalla kotiin Englantiin. Äidin edustama takaisin juurille piti sisällään niin vapautumista kuin alistumista. Hallille opiskelu Oxfordissa merkitsi kuitenkin irtautumista sekä äidistä että tämän koloniaalisesta isänmaasta. Juurille palaamisen sijaan Hall lähti omille teilleen (Roots vs. Routes, ks. Hall 2004, 67). Keskustaan syrjäkulmilta saapuneena hän valitsi saman suunnan kuin jotkut englantilaisesta työväenluokasta kotoisin olleet opiskelijat, kuten Richard Hoggart ja Raymond Williams. He irtautuivat porvarillisesta eliittikulttuurista, joka sivuutti tylysti paitsi sen arkisen kulttuurin, josta he olivat lähtöisin, myös orastavan modernin massakulttuurin. Marxismin pariin Hall astui takakautta, vastassaan neuvostopanssarit Budapestissa (1992a, 279). Vuonna 1956 maailmaa hätkähdyttäneet Unkarin miehitys ja Suezin kriisi, jonka yhteydessä Ranskan ja Israelin tukemat brittijoukot hyökkäsivät Egyptiin, merkitsivät

2 135 murrosta. Hall oli mukana toimittamassa 1957 perustettua Universities and Left Review -lehteä, ja sen yhdistyttyä samoihin aikoihin perustetun The New Reasoner -lehden kanssa hänestä tuli uuden New Left Review n ensimmäinen päätoimittaja vuonna Pysy siellä meren toisella puolella äläkä palaa tänne aiheuttamaan meille vaikeuksia noilla kummallisilla ajatuksillasi, viestitti äiti Jamaikalta (1996, 490). Sisäänkoodaus/uloskoodaus Richard Hoggart oli vuonna vuonna 1964 perustanut Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen (Centre for Contemporary Cultural Studies) Birminghamin yliopistoon, sillä kirjallisuuden professuurin ohella hän halusi jatkaa työväestön arkisen kulttuurin tutkimusta ja analysoida eritoten sitä, miten uusi kaupallinen massakulttuuri tuota kulttuuria muokkasi. Hallista tuli keskuksen ensimmäinen työntekijä ja Hoggartin lähdettyä vuonna 1968 UNESCOn palvelukseen keskuksen johtaja vuoteen 1979 saakka. Tämän päivän näkökulmasta kuulostaa lähes uskomattomalta, että noina tutkimuksellisesti niin tuottoisina vuosina keskuksessa oli parhaimmillaankin vain kolme palkattua työntekijää. Keskuksen työ perustui työryhmiin, joiden toiminta limittyi toisiinsa sellaisella tavalla, että teoreettis-käsitteellisen ja empiirisen tutkimuksen välinen etäisyys onnistuttiin kuromaan umpeen. Työryhmien keskuudessa käytiin jatkuvasti kiivaaksikin yltyneitä keskusteluja. Noina vuosina syntyneessä ja myöhemmin kuuluisaksi muodostuneessa työpaperissaan Hall pyrki purkamaan vallitsevia viestintäteoreettisia malleja leimanneen lineaarisuuden. Hän hahmotti joukkoviestinnän monimutkaisena artikuloituneena kokonaisuutena, jota tutkittaessa täytyy ottaa huomioon sen eri momenttien suhteellinen itsenäisyys ja toisiinsa kytkeytymisen tapa, aivan kuten Marx oli tehnyt tutkiessaan tuotannon, kierron ja kulutuksen välisiä suhteita. Niinpä sisään- ja uloskoodauksen välillä ei ole välttämätöntä vastaavuutta (1992b, 144). Lisäksi Hall analysoi joukkoviestintää Gramscin hegemoniateoreettisen ajattelun tasolla: tulkintamahti ei ole koskaan taattu ja täysin kiistaton, sillä on myös toisenlaisten uloskoodausten mahdollisuus, joskaan kyse ei kuitenkaan ole mistään täysin rajoittamattomasta semioottisesta prosessista. Tällaisen lähestymistavan kehittäminen oli tärkeää, koska ideologian toiminta perustuu juuri siihen, että hegemoninen perspektiivi esitetään luonnollisena ja itsestään-selvänä. Menestyksen dialektiikka Kirjallisuuskritiikistä, työväestöön suuntautuneesta aikuiskasvatuksesta, avoimesta marxismista, media-analyysistä ja mustan diasporan kokemuksista kehittyi Englannissa 1950-luvulta lähtien yhdistelmä eri käytäntöjen vastahegemonisia analyysejä. Niistä muodostui kulttuurintutkimuksen nimellä tunnettu tavattoman menestyksekäs akateeminen vientiartikkeli 1980-luvun lopulla. Tässäkin tapauksessa nähtiin, että

3 136 sisään- ja uloskoodaus eivät käy välttämättä yksiin: akateemisessa miljöössä ja siihen liittyvissä pyrkimyksissä ja paineissa herruuskriittiseksi rakennetusta projektista muovautui sellainen hallitseva tulkinta, joka palautti mukaan affirmatiivisen perspektiiviin. Tässä tilanteessa kaivataan dialektiikkaa: Siinä missä varhainen kulttuurintutkimus kamppaili ansiokkaasti tuolloin vallalla olleen dogmaattisen marxismin luokkareduktionismia vastaan, nyt luokkakysymys olisi tarpeen palauttaa postmodernisti uloskoodattuun projektiin. Siinä missä kulttuurintutkimuksen täytyi aiemmin kamppailla etenkin teoriavihamielisyyttä vastaan, myöhemmin Hall joutui ottamaan etäisyyttä amerikkalaisiin tutlkintoihin sisäänkoodauksesta/uloskoodauksesta, joissa häntä pidetään puhtaana dekonstruktionistina : Amerikkalainen reseptio dekonstruktiosta on vienyt siltä poliittisen terän ja tehnyt siitä eräänlaisen älyllisen leikkikentän. Ei ole tippaakaan väliä sillä, mitä teet sen avulla; kyse on sen osoittamisesta, miten tavattoman nokkela olet repimään hajalle kulloisenkin tekstin lähtöoletukset. (1994, 264.) Orgaanisten intellektuellien uudelleenlöytäminen Orgaaniseksi intellektuelliksi tuleminen tarkoittaa intellektuellin kytkeytymistä kehkeytyvään historialliseen liikkeeseen. Ongelmaksi kuitenkin nousi, mitä tämä voisi merkitä brittiläisessä 1970-luvun kontekstissa (1992a, 281). Siinä missä Gramsci saattoi vielä tukeutua työväenliikkeeseen, joka yhdistäisi eri vapautumispyrkimykset, uudessa tilanteessa vastarinta oli hajautumassa toisistaan erillisiin liikkeisiin: ympäristö-, nais- ja rauhanliikkeisiin, rasismin vastaiseen liikkeeseen jne. Hallin ansioista vähäisimpiä ei ole se, että hän antoi Gramscin käsitteelle muuttuneita olosuhteita vastaavaa uutta sisältöä. Hän ei esittänyt mitään yhtä suurta teoriarakennelmaa vaan teki lukuisia interventioita, joissa hänen vaatelias teoreettinen työnsä yhdistyi konkreettisten ongelmien analyysiin: artikkeleita, luentoja (myös televisiossa), puheita, haastatteluja, näyttelyjen ja taideprojektien organisointia, kampanjointia (esim. rasismia vastaan). Hall oli orgaaninen intellektuelli erityisesti kahdessa mielessä: neoliberaalin populismin kriitikkona ja mustan diasporakokemuksen jäsentäjänä. Jälkimmäiseen ilmaukseen sisältyvä viittaus juutalaisten diasporakokemukseen ei ole satunnainen. Myös mustien kokemus orjuudesta ja kolonialismista piti sisällään hajaannuksen, kärsimyksen ja kaipuun pelastuksesta. Hall piti kuitenkin sekä omassa elämässään että teoreettisessa ajattelussaan illuusiona sitä ajatusta, että voisi yksinkertaisesti palata jälleen kotiin (1996, 490). Neoliberaalin populismin kriitikko Ennen siirtymistään Lontoon liepeillä pääpaikkaansa pitävään ja etäopetusta antavaan avoimeen yliopistoon (Open University) Hall oli Birminghamissä yhdessä muiden kanssa analysoinut oikeistolaisen autoritaarisen populismin kasvupohjaa. Rikollisuutta ja siirtolaisuutta yhteen niputtanut kampanjointi esitti lain ja järjestyksen

4 137 palauttamisen kaivattuna ratkaisuna. Hall onnistuikin ennakoimaan Thatcherin vaalivoiton thatcherismiä analysoineessa artikkelissaan (1979), jossa tuo termi myös esiintyi ensi kertaa. Siinä thatcherismiä ei nähty vain pelkkänä taantumuksellisena välinäytöksenä, vaan Hall analysoi siihen liittyvää taidokasta tapaa luoda kytköksiä arkiseen ajatteluun: kansakunta, perhe, velvollisuus, auktoriteetti, arvot, omillaan toimeen tuleminen ovat teemoja, joiden työstämisessä vedotaan henkilökohtaiseen vastuunottoon yrittämisestä, palkinnoista kilpailemiseen sekä mielikuvaan yliverotetusta yksilöstä, jonka hermoja sosiaalituilla eläminen kiristää ja jonka aloitteellisuutta holhousvaltio tukahduttaa (1979, 17). Hall jatkoi tällaisten konjunktuurianalyysien tekemistä yli 30 vuotta. Neoliberaalisti suuntautunut New Labour nousi Tony Blairin johdolla valtaan vuonna 1997 ja lujitti thatcherismin perintöä: veronmaksajan oli yhä päästävä eroon sosiaalitukien väärinkäyttäjistä ja kuluttaja oli edelleen kaikki luokkarajat ylittävä hahmo (2011, 715). Nykyistä Cameronin johtamaa koalitiohallitusta Hall luonnehti kolmesta neoliberaalista hallinnosta pyrkimyksiltään radikaaleimmaksi ja kunnianhimoisimmaksi (emt., 718), ei vähiten sen vuoksi, että se on voinut toimia Thatcherin ja Blair/Brownin jo edeltä muokkaamissa olosuhteissa, joissa vastarinta on hyvin hajaantunutta. Musta diaspora Mustan diaspora-kokemuksen analysoijana Hall toimi tärkeänä orgaanisena intellektuellina. Kolonialistiseen emämaahan saapumisen jälkeen Hall ei voinut välttyä kohtaamasta rasismia ja identiteettiä koskevia kysymyksiä. Omaa ja pienen karibialaisen siirtolaisjoukon elämää koskeneen teeman tärkeys kasvoi vuosien kuluessa ja neoliberaalin globalisaatioaallon myötä se syveni Hallin kohdalla filosofis-tieteelliseksi pohdinnaksi: vieraantuminen ja juurettomuus nousevat arkkityyppisiksi myöhäismoderneiksi kokemuksiksi (1996, 490). Myös tässä Hallin teoreettisesti jäsentämä kokemus siirtyi reunoilta keskukseen: Kiinnostavalla tavalla postkoloniaalisuus antoi eväitä elää postmodernissa tai diasporisessa suhteessa identiteettiin (emt.). Merkittävää on jälleen myös se, että Hall ei heittänyt lasta pesuveden mukana. Sen sijaan että hän olisi postmoderniin tyyliin stilisoinut nomadisuuden inhimilliseksi ominaisuudeksi, jota juhlitaan kritiikittömästi, hän painottaa reittien ja historioiden erityisyyttä. Ihmisten reitit eivät johda takaisin myyttisiin juuriin, eivät myöskään teoreettiselle ei-kenenkään-maalle. Elämme jatkuvissa käännösprosesseissa, jotka luovat kullekin oman paikan, josta käsin hän voi puhua. Stuart Hall kuoli Lontoossa Jäämme kaipaamaan hänen ääntään. Tämä on suomenkielinen versio LuXemburg-lehden numerossa 1/2014 ilmestyneestä tekstistä.

5 138 Kirjallisuus Hall, Stuart (1979). The Great Moving Right Show. Marxism Today, January, Hall, Stuart (1992a). Cultural Studies and its Theoretical Legacies. Teoksessa: Grossberg Lawrence; Nelson, Cary & Treichler, Paula (toim.). Cultural Studies. New York London: Routledge, Hall, Stuart (1992b). Kulttuurin ja politiikan murroksia. Tampere: Vastapaino. Hall, Stuart (1994). Reflections upon the Encoding/Decoding Model. An Interview with Stuart Hall. Teoksessa: Cruz, Jon & Lewis, Justin (toim.). Vieving, Reading, Listening. Boulder: Westview Press, Hall, Stuart (1996). The Formation of a Diasporic Intellectual (haastattelijana Kuan-Hsing Chen). Teoksessa: Morley, David & Chen, Kuan-Hsing (toim.). Stuart Hall. Critical Dialogues in Cultural Studies. London - New York: Routledge, Stuart Hall (2004). The Ironies of History. An Interview with Stuart Hall by Annie Paul. IDEAZ 3, 2004, Hall, Stuart (2011). The Neo-Liberal Revolution. Cultural Studies 25: 6,