Suomen Kehitysyhteistyö 2007

Transkriptio

1 Suomen Kehitysyhteistyö 2007 ULKOASIAINMINISTERIÖ

2 Sisältö 3 LUKIJALLE 4 VUODEN 2007 TAPAHTUMIA 4 Uuden kehityspoliittisen ohjelman toteutus alkoi 4 Uusi ohjelma korostaa kokonaisvaltaista kehityspolitiikkaa 4 Luonnontaloudellinen kestävyys kaiken kehityksen perustana 6 Kestävä talouskehitys vähentää köyhyyttä 7 Laaja yhteiskunnallinen kehitys luo kestävyyttä 7 Kehitysyhteistyötä köyhyyden poistamiseksi 8 Suomen kehityspolitiikka ja -yhteistyö OECD:n maatutkinnassa 10 Suomi vaikuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen 11 Kehityspoliittinen toimikunta uudelle kaudelle 13 KEHITYSYHTEISTYÖN TOTEUTUS 13 Kehitysyhteistyön määrärahat ja muodot 14 Monenkeskinen yhteistyö 15 Yhteistyö YK:n kanssa 21 Kansainvälinen ympäristöyhteistyö 22 Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa 28 Maa- ja aluekohtainen yhteistyö 28 Pitkäaikaiset yhteistyömaat 28 Etiopia 30 Kenia 32 Mosambik 34 Sambia 36 Tansania 38 Nepal 40 Vietnam 42 Nicaragua 44 Muut yhteistyömaat 47 Temaattinen ja alueellinen yhteistyö 53 Suomi EU:n kehitysyhteistyössä 55 Kauppa ja kehitys 58 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö 59 Humanitaarinen apu 61 KEHITYSPOLITIIKAN PERIAATTEITA 61 Johdonmukaisuus 61 Täydentävyys 62 Vaikuttavuus 63 KEHITYSPOLITIIKAN HALLINTO JA RESURSSIT 63 Hallinnon kehittäminen 63 Kehitysviestintä ja kehityskasvatus 65 Tarkastus ja evaluointi 66 LIITTEET Toimitus: Satu Massa Kannen kuva: Aviopari Melody Kabaso ja Able Mumba ovat maanviljelijöitä Sambian Luapulassa, jossa Suomi tukee maaseudun kehitystä. Kumpikin viljelee itse omistamaansa maata. Kuvaaja: Outi Einola-Head Ulkoasu ja taitto: Innocorp Oy/Milla Toro Paino: Erweko Oy, 2008 ISBN

3 Lukijalle Vuosi 2007 oli merkittävä ajanjakso suomalaisessa kehityspolitiikassa. Vaalien jälkeen perustetun Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelma vahvisti Suomen vahvan sitoutumisen globaalien kehityshaasteiden ratkaisuun. Ohjelmassa korostetaan, että Suomi edistää ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa. Kehityspolitiikka on siis olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hallituksen muodostamisen jälkeen aloitettiin työ uuden kehityspoliittisen ohjelman laatimiseksi. Ohjelmaa valmisteltaessa käytiin laajaa kansallista keskustelua eduskunnan, eri poliittisten ryhmien, etujärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös valtiohallinnon eri osat saatiin mukaan ohjelman laatimiseen. Edellinen kehityspoliittinen ohjelma laadittiin vuonna Vuoden 2007 ohjelma jatkaa samaa peruslinjaa, mutta siihen sisältyy myös uusia painotuksia. Kehityspolitiikka perustuu pitkäjänteiseen kumppanuuteen ja ennakoitavuuteen, joten käytännön toimissa uudet painotukset nousevat esiin vasta ajan myötä. Vuonna 2007 toteutettiin pääosin aikaisempaa ohjelmaa, vaikka uuden ohjelman laatimisen jälkeen toimintaa alettiin jo ohjata sen mukaisesti. Uusi ohjelma vaikuttaa kehityspolitiikkaan vuosi vuodelta yhä enemmän. Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen edistäminen YK:ssa vuonna 2000 asetettujen vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Ohjelma nojautuu niihin luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen periaatteisiin, joista päästiin yhteisymmärrykseen YK:n kestävän kehityksen konferensseissa Riossa ja Johannesburgissa. Ohjelmassa painotetaan myös kehityksen taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä. Köyhyyden poistaminen voi olla tehokasta ja pysyvää vain noudattamalla kaikkia kestävän kehityksen periaatteita. Kehitysyhteistyö on keskeinen osa kehityspolitiikkaa, ja Suomi panostaa siihen vahvasti. Vuonna 2007 Suomen kehitysyhteistyöhön käytettiin yhteensä 711 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 0,40 prosenttia bruttokansantulosta. Hallitus on sitoutunut varmistamaan kehitysyhteistyön määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosenttia bruttokansantulosta -tavoitetta. EU:ssa Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemään päätökseen saavuttaa 0,51 prosentin minimitavoite vanhoille jäsenmaille vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin tavoite vuoteen 2015 mennessä. Ennakoitava ja laadukas toiminta edellyttää, että tavoitteeseen edetään mahdollisimman tasaista vauhtia. Vuonna 2007 Suomen kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä toimeenpantiin laajalti kotimaassa ja kumppanimaissamme. Toteutus ei perustu yksinomaan ulkoasiainministeriön toimiin vaan laajaan kansalliseen ja kansainväliseen kumppanuuteen. Suomalaisen yhteiskunnan eri tahot, esimerkiksi eri ministeriöt ja julkiset organisaatiot, kansalaisjärjestöt ja elinkeinoelämä, ovat kaikki mukana kehityspoliittisessa työssä. Tämä kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä koskeva kertomus käy läpi eräitä ajankohtaisia teemoja vuoden 2007 toimista ja tapahtumista. Kertomuksessa nostetaan esiin tiivistetysti ja valikoiden konkreettisia esimerkkejä Suomen kehitysyhteistyön ja -politiikan toimeenpanosta kertomusvuonna. Lopuksi tuodaan esiin eräitä tulevien vuosien keskeisiä teemoja. Kertomuksen rakenne perustuu uuden ohjelman teemoihin ja otsikoihin, vaikka toiminta tukeutui vielä pääosin vanhaan ohjelmaan. Kertomus osoittaa, että uuden ohjelman tavoitteita ja painotuksia on noudatettu paljolti jo aikaisemmin. Tästä vuodesta alkaen ja tulevissa kertomuksissa uuden ohjelman linjanvedot saavat yhä suuremman painoarvon. Tällöin toteutuu myös se hallituksen tavoite, että kertomuksen laatimisen yhteydessä ja sitä käsiteltäessä voidaan osoittaa suuntaa tulevalle toiminnalle. Paavo Väyrynen Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ulkoasiainministeriö 3

4 Vuoden 2007 tapahtumia YK:n Ilmastosopimuksen osapuolten kokous pidettiin joulukuussa 2007 Balin saarella Indonesiassa. Kuva: Matti Nummelin. Uuden kehityspoliittisen ohjelman toteutus alkoi Uusi ohjelma korostaa kokonaisvaltaista kehityspolitiikkaa Valtioneuvosto hyväksyi lokakuussa 2007 uuden kehityspoliittisen ohjelman. Ohjelma linjaa Suomen kehityspolitiikan, joka ohjaa sekä kehitysyhteistyötä että muuta kehitysmaiden asemaan vaikuttavaa kansallista päätöksentekoa. Uusi ohjelma perustuu kokonaisvaltaiseen kehityspolitiikkaan, jossa korostuu tarve saada aikaan muutoksia kaikilla kehitysmaiden asemaan vaikuttavilla politiikan alueilla. Ohjelman mukaan globalisaation hallinnassa on kysymys kokonaisvaltaisen globaalipolitiikan, eli ihmiskuntapolitiikan, kehittämisestä. Ihmiskuntapolitiikka tarkoittaa kaikkien niiden yhteisten asioiden hoitamista, joilla on vaikutusta ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ohjelman sisältöön vaikuttivat muun muassa edellisen ohjelman loppuarviointi (vuosiarviointi ) ja kehityspoliittisen toimikunnan vuosittaiset arviot Suomen kehityspolitiikan tilasta. Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Köyhyyden poistaminen on mahdollista vain siten, että kehitysmaiden kehitys on sekä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti että luonnontaloudellisesti kestävää. Kestävyyden kolme ulottuvuutta liittyvät toisiinsa: on aikaansaatava vakaata ja köyhyyttä vähentävää taloudellista kehitystä, joka on luonnontalouden kannalta kestävällä pohjalla. Luonnontaloudellinen kestävyys kaiken kehityksen perustana Kehityspoliittinen ohjelma nojautuu niihin luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen periaatteisiin, joista päästiin yhteisymmärrykseen YK:n kestävän kehityksen konferensseissa Riossa (1992) ja Johannesburgissa (2002). Ohjelman mukaan 4 Suomen kehitysyhteistyö 2007

5 luonnontaloudellisesti kestävä kehitys on nähtävä selkeästi kaiken kehityksen perustana. Kehityspolitiikka ja -yhteistyö perustuvat entistä vahvemmin kehitys- ja ympäristöhaasteiden samanaikaiseen ratkaisemiseen. Luonnontaloudellisesti kestävä kehitys tyydyttää ihmisten nykyiset tarpeet niin, että myös tuleville sukupolville jätetään tasavertaiset mahdollisuudet tyydyttää omat tarpeensa. Esimerkiksi kansainvälinen ilmastokeskustelu on selvästi osoittanut, ettei maailmanlaajuisiin kehityshaasteisiin voida vastata kestävällä tavalla, ellei samanaikaisesti haeta ratkaisua ympäristöongelmiin. Kehitysmailla on suuri merkitys ongelmien ratkaisussa, mutta ne myös kärsivät ensimmäisinä heikentyvästä ympäristökehityksestä. Kehitysyhteistyössä kansainväliset ympäristösopimukset ja apu kehitysmaille sopimusten toteuttamiseen muodostavat rungon luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämiselle. Kehitysyhteistyön kannalta tärkeimmät sopimukset käsittelevät ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuutta, aavikoitumisen torjuntaa sekä kemikaalien ja jätteiden turvallista käyttöä. Niiden lisäksi Suomi tukee YK:n metsäfoorumin periaatteiden toteuttamista. Tuki ympäristösopimusten toimeenpanolle on hyvä esimerkki siitä, miten ympäristö- ja kehitystavoitteiden saavuttamista voidaan tukea samanaikaisesti ilman, että ne nähtäisiin keskenään kilpailevina päämäärinä. Luonnonvaroja voidaan hyödyntää taloudellisen kasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä, jos se tehdään kestävällä tavalla. Kansainvälisen ympäristöpolitiikan rinnalla Suomi edistää kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden saavuttamista tukemalla yhteistyömaissa ja -alueilla hankkeita ja ohjelmia, jotka edistävät ympäristökehitystä. Ympäristön ja luonnontalouden kysymykset ohjaavat myös muuta kehitysyhteistyötä. Esimerkiksi talouden kehitykselle tärkeällä energia-alalla haetaan ratkaisuja erityisesti uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämiseen. Intian Mumbaissa ilma on pakokaasun ja rakennuspölyn saastuttama. Kuva: Martti Lintunen. Ulkoasiainministeriö 5

6 Vuoden 2007 tapahtumia Pienyritysten hautomo Etelä-Afrikan Middleburgissa. Suomi tukee pienyritysten käynnistämistä Etelä-Afrikassa. Kuva: Rauli Virtanen. Kestävä talouskehitys vähentää köyhyyttä Taloudellisesti kestävä kehitys on vakaata, köyhyyttä vähentävää ja luonnontaloudellisesti kestävällä pohjalla. Köyhyys on vähentynyt tuntuvasti erityisesti niissä maissa, joissa on saatu aikaan suotuisaa taloudellista kehitystä. Uuden kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanossa korostuu johdonmukaisesti taloudellisen toiminnan merkitys kehityksen edistämisessä. Työpaikkojen luominen ja verotulojen kasvu rakentavat pohjaa kehitysmaiden omille toimille yhteiskunnallisen kehityksen vahvistamiseksi. Talouden kehitys ei kuitenkaan voi tapahtua kestämättömästi, vaan sen pitää perustua esimerkiksi luonnonvarojen kestävään käyttöön. Suomi vaikuttaa kehitysmaiden talouden kehitykseen niin kahdenvälisellä, monenkeskisellä kuin EU-yhteistyölläkin. Suomen kehitysyhteistyössä painottuvat jatkossa muun muassa kehitysmaiden mukaanpääsy kansainväliseen talouteen ja kauppaan, talouden perusrakenteiden merkitys ja alueellisesti tasapainoinen taloudellinen kehitys. Jotta Suomi voi saavuttaa kehityspolitiikkansa tavoitteet, Suomen on tuettava taloudellista kehitystä monipuolisesti. Suomi tukee kehitysyhteis- 6 Suomen kehitysyhteistyö 2007

7 työllään varsinaisen tuotannollisen toiminnan edistämisen lisäksi taloudelle keskeisiä rakenteellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi tietoyhteiskunta sekä oikeusjärjestelmien ja hyvän hallinnon kehittäminen. Laaja yhteiskunnallinen kehitys luo kestävyyttä Yhteiskunnallisesti kestävä kehitys pohjautuu demokratiaan, hyvään hallintoon ja toimivaan oikeuslaitokseen. Rauha ja turvallisuus, kansanvaltainen ja hyvin toimiva hallinto, ihmisoikeuksien kunnioitus sekä korruption vastainen toiminta ovat kehityksen edellytyksiä. Vuoden 2007 ohjelma nostaa esiin myös yhteiskuntaa eheyttävän sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen, kuten opetuksen ja terveydenhuollon, merkityksen yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen osana. Erityisen haastavaa on toiminta kriisien ennaltaehkäisyssä sekä kriisien jälkeisissä hauraissa tilanteissa. Vakaisiin maihin soveltuvia yhteistyön menetelmiä ei voi käyttää esimerkiksi silloin, kun kumppanimaan hallinto on kriisin jäljiltä heikko. Kehityspoliittisessa ohjelmassa listataankin omana maaryhmänään ne Suomen kumppanimaat, jotka ovat toipumassa väkivaltaisista kriiseistä. Ryhmittely vahvistaa Suomen kykyä tukea näitä maita kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Myös yhteiskunnallisilta rakenteiltaan vakaissa maissa kestävä kehitys edellyttää kokonaisvaltaista, kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet kattavaa näkemystä. Yhteiskunnalliset peruspalvelut ovat osa kumppanimaiden julkisen sektorin perustoimintaa. Kansainvälinen kehitysyhteistyö tukee maita peruspalvelujen tuottamisessa ja niille sopivan toimintaympäristön luomisessa. Yhteiskunnalliseen kestävyyteen kuuluu toiminnan jatkuvuus ulkoisen tuen päätyttyä. Ulkoinen kehitysyhteistyö ei saa syrjäyttää kumppanimaiden kansallista toimintaa ja vastuun ottamista yhteiskunnallisesta palvelujen tuotannosta. Tämä on otettava huomioon jo kehitysyhteistyön suunnittelussa. Sansibar. Kuva Martti Lintunen. Kehitysyhteistyötä köyhyyden poistamiseksi Uuden kehityspolitiikan toteutuksen pääpaino on kansainvälisessä kehitysyhteistyössä. Köyhyyden poistaminen ja luonnontaloudellisesti kestävä kehitys ovat myös kehitysyhteistyön tärkeimmät tavoitteet. Ohjelma korostaa, että Suomi toteuttaa kehityspolitiikkaansa kahdenvälisesti, osana Euroopan unionia ja osana monenkeskistä järjestelmää, jonka muodostavat kehitysrahoituslaitokset ja YK-järjestelmä. Suomi noudattaa kehitysyhteistyössään YK:ssa ja EU:ssa yhteisesti hyväksyttyjä tavoitteita ja toi- Ulkoasiainministeriö 7

8 Vuoden 2007 tapahtumia mintalinjoja. Suomi vahvistaa erityisesti YK:n asemaa kansainvälisen kehityspolitiikan tärkeimpänä toimijana. Suomen kehityspolitiikassa on läpileikkaavia teemoja, jotka otetaan huomioon kaikessa kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä. Näitä ovat: naisten ja tyttöjen oikeudet ja aseman parantaminen sekä sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistaminen helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten ihmisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen, oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen hiv/aidsin vastainen taistelu sekä hiv/aids terveydellisenä ja yhteiskunnallisena ongelmana. Suomen kehityspolitiikka ja -yhteistyö OECD:n maatutkinnassa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitea DAC seuraa jäsenvaltioidensa kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä maatutkintojen avulla. Komitean jäsenet arvioivat toistensa politiikkaa ja toimintaa 4 5 vuoden välein ja tekevät ehdotuksia, miten toimintaa voisi parantaa. Vuonna 2007 OECD teki maatutkinnan Suomen kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä. Tutkinnan tekivät Norjan, Saksan ja OECD:n sihteeristön asiantuntijat. Tutkinnassa Suomen kehitysyhteistyö todettiin laadukkaaksi ja johdonmukaiseksi. Tutkinnan mukaan Suomi on vahvasti sitoutunut kehitysyhteistyöhön ja vaikuttaa menestyksekkäästi EU:ssa ja muissa samanmielisten avunantajien ryhmissä. OECD arvosti sitä, että Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma säilyttää köyhyyden vähentämisen ja YK:n vuosituhattavoitteet keskeisinä tavoitteina samalla, kun se korostaa taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. Suomen työ kehityspoliittisen johdonmukaisuuden ja avun tuloksellisuuden edistäjänä sai kiitosta. Tutkijat esittivät suosituksia, jotka ulkoasiainhallinto huomioi osana hallinnon kehittämistä ja kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanoa. OECD odottaa Suomelta selkeää ja ehdotonta sitoutumista ja suunnitelmaa kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Tutkijoiden mielestä Suomen sitoutumisen avun tuloksellisuuteen ja johdonmukaisuuteen pitää näkyä konkreettisina tuloksina käytännön kehitysyhteistyössä. Lisäksi läpileikkaavien teemojen huomioimista kaikessa kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä on vielä vahvistettava. VUOSITUHATTAVOITTEET YK:n vuonna 2000 määrittelemät vuosituhattavoitteet ovat: 1 poistaa äärimmäinen nälkä ja köyhyys 2 ulottaa peruskoulutus kaikille 3 edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten asemaa 4 vähentää lapsikuolleisuutta 5 parantaa odottavien äitien terveyttä 6 taistella hiv/aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan 7 taata ympäristön kestävyys ja 8 luoda globaali kumppanuus kehitykseen. Globaali kumppanuus tarkoittaa teollisuusmaiden toimia, jotka parantavat kehitysmaiden asemaa: kehitysrahoitusta, oikeudenmukaisten kauppasääntöjen kehittämistä, kehitysmaiden velkataakan helpottamista, lääkkeiden saatavuutta ja tietotekniikan hyötyjen tuomista kehitysmaiden ulottuville. Vuosituhattavoitteille on määritelty tarkentavia alatavoitteita, joissa pyritään mitattavissa olevaan kehitykseen vuoteen 2015 mennessä. Alatavoitteita on myös lisätty varsinaisten tavoitteiden muotoilun jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2002 lisättiin sanitaatiota ja vuonna 2007 lisääntymisterveyspalveluiden saatavuutta koskevat alatavoitteet ja niihin liittyvät seurantaindikaattorit. 8 Suomen kehitysyhteistyö 2007

9 Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on Suomen kehityspolitiikan läpileikkaava teema. Kuva on tansanialaisesta koulusta. Kuvaaja: Kari Rissa. Ulkoasiainministeriö 9

10 Vuoden 2007 tapahtumia Vesihuoltoa koskeva vuosituhattavoite ei ole edennyt toivotusti. Kuvassa Suomen tuella rakennettua toimivaa vesihuoltoa Etiopiassa. Kuva: Rauli Virtanen. Tutkinnassa korostettiin myös, että ulkoasiainministeriön kehityspoliittiseen työhön on varmistettava riittävät ja tehokkaasti järjestetyt voimavarat. Suomi vaikuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen Tavoitteissa edetty epätasaisesti YK:n vuoden 2007 arvion mukaan maailmanlaajuisesti ja useimmilla alueilla on mahdollista saavuttaa vuosituhattavoitteista ensimmäinen, eli puolittaa köyhyydessä elävien osuus vuoteen 2015 mennessä. Kehitys on kuitenkin ollut alueellisesti epätasaista, ja monien tavoitteiden saavuttamisessa on ongelmia. Muun muassa vesihuollon kehittämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan jäljessä tavoitteista. Muita haasteita ovat esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus, hiv/aids sekä nuorten asema ja työllistyminen. Kehityshaasteet ovat myös muuttuneet. Esimerkiksi ympäristön tila kehityskysymyksenä on noussut nopeasti merkittävään asemaan ja terveyteen liittyvät ongelmat laajentuneet. Tarttuvien tautien torjuminen, lisääntymisterveyden sekä äitiys- ja lastenneuvoloiden kehittäminen ovat edelleen erittäin tärkeitä tavoitteita. Samalla on kuitenkin huomattava, että nykyisin krooni- 10 Suomen kehitysyhteistyö 2007

11 set taudit ja tapaturmat muodostavat jo pääosan kehitysmaiden terveysongelmista Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta. Vuosituhattavoitteet Suomen kehityspolitiikan perustana Vuosituhattavoitteiden vahvistamisen jälkeen valtioneuvosto on laatinut kaksi kehityspoliittista ohjelmaa, vuosina 2004 ja Molemmat ohjelmat ovat määritelleet vuosituhattavoitteiden saavuttamisen Suomen kehityspolitiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi. Suomi on vahvistanut sitoumuksensa esimerkiksi YK:n vuoden 2005 huippukokouksessa ja EU:n kehityspoliittisessa julkilausumassa. Suomi tukee tavoitteiden saavuttamista kaikilla kehityspolitiikan keinoilla: kehitysyhteistyöllä sekä aktiivisella vaikuttamisella EU:ssa ja kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa ja kehitysrahoituslaitoksissa. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että Suomen toiminta kaikilla politiikan aloilla tukee johdonmukaisesti kehitystavoitteiden saavuttamista. Budjettituesta neuvoteltaessa huomio vuosituhattavoitteisiin Suomen kumppanimaiden kansalliset kehityssuunnitelmat tähtäävät yleensä köyhyyden vähentämiseen ja muiden vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Maat nostavat suunnitelmissaan esiin myös muita konkreettisia tavoitteita tai aloja, joiden vahvistamisella on niille suuri merkitys. Näitä ovat esimerkiksi sähköistys, tiestöt tai muut perusrakenteet. Kaikissa yhteistyömaissaan Suomi on tukenut maiden omien kehityssuunnitelmien toimeenpanoa. Tukea on kanavoitu hankkeiden, laajempien ohjelmien ja budjettituen kautta. Budjettitukea Suomi antoi vuonna 2007 Mosambikille, Sambialle, Tansanialle ja Nicaragualle. Budjettitukea saavat maat käyvät tuen antajien kanssa tiivistä vuoropuhelua, joka paneutuu kehityssuunnitelman keskeisiin kysymyksiin. Vuoropuhelun avulla Suomi on pystynyt myös vaikuttamaan kumppanimaidensa kansalliseen poliittiseen keskusteluun. Suomen tavoitteena on ollut tuoda kumppanimaan ja avunantajien keskustelun ytimeen ne aiheet, joita Suomi painottaa vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Näitä ovat esimerkiksi köyhyyden vähentäminen sekä ilmasto- ja ympäristökysymykset. Budjettituki on mahdollistanut vaikuttamisen kumppanimaiden taloushallinnon ja talouden valvontajärjestelmän, sekä hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien vahvistumiseen. Lisäksi merkittävää on ollut se, että ympäristö- ja sosiaalialan, kuten opetuksen ja terveydenhuollon, rahoituksen kasvu on voitu turvata. Budjettitukiyhteistyössä on ollut myös erityisiä riskejä, joiden hallintaan on jatkuvasti panostettu. Kehityspoliittinen toimikunta uudelle kaudelle Valtioneuvosto asetti vuonna 2007 uuden kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) kaudelle Kehityspoliittinen toimikunta on kehityspolitiikan neuvoa-antava elin ja yksi ulkoasiainministeriön tärkeimpiä kansallisia sidosryhmiä. Toimikunta seuraa toimintaa ja päätöksiä kehitysmaiden tilanteeseen vaikuttavilla politiikan aloilla. Se arvioi kehitysyhteistyön laatua ja vaikuttavuutta ja seuraa julkisten kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa. Toimikunta edistää maailmanlaajuisista kehityskysymyksistä käytävää keskustelua ja voimistaa kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin roolia kehityspolitiikassa. Toimikunta edistää suomalaisen kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja varmistaa, että Suomen kehityspolitiikka tukee vuosituhattavoitteita. Ulkoasiainministeriö 11

12 Vietnamin talouskehitys on ollut nopeaa, ja maa on jo puolittanut äärimmäisessä köyhyydessä elävien kansalaistensa määrän. Kuva: Kari Rissa. 12 Suomen kehitysyhteistyö 2007

13 Kehitysyhteistyön toteutus Kehitysyhteistyön määrärahat ja muodot Kehitysyhteistyömäärärahat vuonna 2007 olivat yhteensä 746,1 miljoonaa euroa, noin 0,41 prosenttia bruttokansantulosta. Toteutuneet maksatukset olivat 711 miljoonaa euroa (ennakkotieto). Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat nousivat 66 miljoonalla eurolla 583 miljoonaan euroon vuoden 2006 tasosta. Tarkemmat tilastotiedot kehitysyhteistyövaroista ovat kertomuksen liitteenä. Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvostossa vuonna 2005 saavuttamaan kehitysyhteistyön menoille 0,51 prosentin osuuden bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin osuuden vuoteen 2015 mennessä. Vuoden 2007 kehityspoliittinen ohjelma vahvistaa nämä sitoumukset. Suomi tekee kehitysyhteistyötä kahdenvälisesti, alueellisesti ja monenkeskisesti sekä kansalaisjärjestöjen ja Euroopan unionin kautta. Myös humanitaarinen apu ja kehitysmaita tukeva taloudellinen yhteistyö rahoitetaan kehitysyhteistyövaroista. Suomi pystyy ulottamaan tukensa lähes kaikkialle maailmaan YK-järjestelmän, kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten, EU:n ja kansalaisjärjestöjen kautta osana laajaa kansainvälistä avunantajayhteisöä. Osallistumalla yhteisiin kehitysohjelmiin sekä EU:n että laajemman avunantajayhteisön kanssa Suomi pystyy vahvistamaan tukensa vaikutuksia. Suomi pyrkii muiden avunantajien kanssa yhteistyökokonaisuuksiin, jotka edistävät kehitystä johdonmukaisesti ja tuottavat tulosta. Suomi voi samalla vaikuttaa siihen, että avunantajayhteisön voimavaroja suunnataan myös Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden ja painotusten mukaisesti. Kaikesta kehitysrahoituksestaan Suomi käyttää noin 70 prosenttia muuhun toimintaan kuin maittain ja alueittain kohdistettuun kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön, muun muassa monenkeskiseen yhteistyöhön, EU:n kautta rahoitettavaan yhteistyöhön ja kansalaisjärjestötyöhön. Osa Kuva 1. Suomen kehitysyhteistyön jakautuminen vuonna 2007 (TAE) % Humanitaarinen 8 % Korkotuki 1 % Muu UM 6 % Muu 16 % Monenkeskinen 21 % Maa- ja aluekohtainen 27 % Kansalaisjärjestötuki 10 % Suunnittelu ja evaluointi 1 % Euroopan kehitysrahasto 7 % Maittain kohdentamaton 3 % VM (sis. EU:n komission kyt-instrumentin) 13 % TM 2 % Muut ministeriöt 1 % Kokonaisuuteen kuuluu ulkoasiainministeriön hallinnoiman kehitysyhteistyön lisäksi muiden hallinnonalojen kehitysyhteistyö (Vrt. Liite 3). tästä rahoituksesta tulee muista kuin ulkoasiainministeriön hallinnoimista kehitysyhteistyövaroista. (Ks. Kuva 1) Ulkoasiainministeriö 13

14 Kehitysyhteistyön toteutus Monenkeskinen yhteistyö Monenkeskinen yhteistyö Suomen tärkeimmät kumppanit monenkeskisessä kehitysyhteistyössä ovat YK-järjestöt ja kansainväliset kehitysrahoituslaitokset. Rahoitus, jonka Suomi antaa YK:n ja kehitysrahoituslaitosten toimintaan, tulee osaksi niiden varoja ja ne itse päättävät, mihin rahat lopulta käytetään. Suomi pystyy vaikuttamaan toimintaan ja painotuksiin kunkin järjestön ja rahoituslaitoksen päätöksentekojärjestelmien puitteissa. YK:n ja kehitysrahoituslaitosten toiminta eri maissa perustuu maiden omiin painotuksiin ja kehityssuunnitelmiin. Yhteisenä tavoitteena ovat vuosituhattavoitteet, joihin niin YK ja kehitysrahoituslaitokset kuin niiden jäsenmaatkin ovat sitoutuneet. Mosambik. Kuva: Matti Nummelin. 14 Suomen kehitysyhteistyö 2007

15 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö YK:n kanssa Ajankohtaista yhteistyössä Hallitusohjelman mukaisesti Suomi tuki vuonna 2007 YK:ta keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön väylänä ja jatkoi työtä järjestön arvovallan ja tehokkuuden lisäämiseksi. Suomen pääkumppanit YK-järjestelmässä olivat YK:n kehitysohjelma, väestörahasto, lastenrahasto ja elintarvikeohjelma. Suomi kanavoi suurimman osan YK-järjestelmän rahoituksestaan yleisavustuksina kehitysohjelmiin. Yleisavustusten lisäksi Suomi suuntasi niin sanottua temaattista rahoitusta YK-järjestöjen kautta erityisesti kehitysmaiden toimivan talouden edellytysten ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamiseen sekä maailmanlaajuisten terveysuhkien torjuntaan. Rahoitusta kohdennettiin ohjelmiin ja hankkeisiin, jotka edistävät luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. Monenkeskinen yhteistyö YK:N KEHITYSOHJELMA UNDP Edistää kestävää inhimillistä kehitystä Painotuksina vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ja köyhyyden vähentäminen, hyvä hallinto, ympäristön ja energian kestävä käyttö, konfliktien ehkäisy ja niiden jälkihoito sekä työ hiv/aidsia vastaan Koordinoi YK:n kehitysyhteistyötä kentällä Toimii 166 maassa, kenttätoimistoja 135 Pääjohtaja Kemal Dervis (Turkki), päämaja New Yorkissa Suomen yleisavustus 2007: 16 miljoonaa euroa YK:N VÄESTÖRAHASTO UNFPA Tukee jäsenmaiden hallituksia väestöpolitiikan ja lisääntymisterveyden alalla Painotuksina lisääntymisterveys, työ hiv/aidsia vastaan, väestö ja kehitys sekä sukupuolten tasa-arvo ja naisten asema Toimii yli 150 maassa, kenttätoimistoja 112 Pääjohtaja Thoraya Obaid (Saudi-Arabia), päämaja New Yorkissa Suomen yleisavustus 2007: 15,2 miljoonaa euroa YK:N LASTENRAHASTO UNICEF Edistää lasten oikeuksien ja perustarpeiden toteutumista Painotuksina pienten lasten henkiinjääminen ja kehitys, peruskoulutus ja tasa-arvo, lapset ja hiv/aids, lasten suojelu väkivaltaa, syrjintää ja hyväksikäyttöä vastaan ja lasten oikeuksien turvaaminen ja tunnetuksi tekeminen. Toiminnassa painottuu ennaltaehkäisevä työ. Toimii 156 kehitysmaassa ja 36 teollisuusmaassa. Kansallisia komiteoita 36, muun muassa Suomen Unicef. Pääjohtaja Ann Veneman (Yhdysvallat), päämaja New Yorkissa Suomen yleisavustus 2007: 14,4 miljoonaa euroa MAAILMAN ELINTARVIKEOHJELMA WFP Vastaa YK:n elintarvikeavusta hätätilanteissa ja tukee ohjelmillaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä Painotuksina hätäapu kriiseissä ja luonnononnettomuuksissa, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ravinnonsaannin turvaaminen. Kehitysohjelmissa painottuvat kouluruokailu, työ hiv/aidsia vastaan, naisten aseman parantaminen ja ruokaa työstä -ohjelma. Toimii 78 maassa Pääjohtaja Josette Sheeran (Yhdysvallat), päämaja Roomassa Suomen rahoitus 2007: kuusi miljoonaa euroa yleisavustuksena ohjelman kehitysyhteistyötoiminnalle, humanitaarista apua 12,1 miljoonaa euroa Kuva Suomen tukemasta lastensairaalasta Vietnamista. Kuvaaja Jari Tenhunen. Ulkoasiainministeriö 15

16 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö YK:n kanssa Monenkeskinen yhteistyö Suomi vaikutti vuonna 2007 aktiivisesti tukemissaan YK:n rahastoissa ja järjestöissä. Niillä on keskeinen vastuu YK:n kehitysyhteistyön toteuttamisesta. Luonnontaloudellisesti kestävä kehitys Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa keskityttiin vuonna 2007 erityisesti kehittämään kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Työ huipentui Balilla joulukuussa järjestettyihin YK:n ilmastokokouksiin. Kokousten tuloksena syntyi tärkeä päätös avata neuvottelut kansainvälisen ilmastosopimusjärjestelmän tulevaisuudesta. Suomi osallistui aktiivisesti kansainvälisiin neuvotteluihin ja myönsi rahoitusta ilmastopuitesopimuksen (UNFCCC) alaisten kokousten järjestelyihin. YK:lla on keskeinen rooli kansainvälisen ympäristötoiminnan koordinoinnissa. Suomi AAVIKOITUMISEN TORJUNTAA POHJOIS-AFRIKASSA JA LÄHI-IDÄSSÄ YK:n kehitysohjelman Kuivien alueiden keskus (UNCCD) toteuttaa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä alueellista aavikoitumisen torjuntaohjelmaa (Programme of Catalytic Support to Implement the UN Convention to Combat Desertification in West Asia and North Africa), jota Suomi rahoittaa. Suomen rahoituksen avulla ohjelma on saanut muiltakin rahoittajilta ja osallistujamailta huomattavia lisäpanostuksia aavikoitumisen torjuntaan alueella. Hankkeessa luodaan yhteistyötä kumppanimaiden ja suomalaisten toimijoiden ja yrittäjien välille. Mukana on myös kansalaisjärjestöjä. Ohjelma alkoi vuonna 2001 tavoitteenaan edistää YK:n aavikoitumissopimuksen täytäntöönpanoa Algeriassa, Jordaniassa, Libanonissa, Marokossa, Syyriassa ja Jemenissä. Ensimmäisissä vaiheissa ohjelmaa toteutettiin kansallisella ja alueellisella tasolla. Hyvin edenneessä hankkeessa perustettiin esimerkiksi teknisen avun yksikkö Libanoniin, annettiin alueen valtioille neuvontaa aavikoitumisen vastaisen työn sisällyttämiseksi kansallisiin kehitysohjelmiin ja laadittiin aavikoitumissopimuksen vaatimia suunnitelmia. Vuonna 2006 alkaneessa ohjelman kolmannessa vaiheessa painopiste on siirtynyt paikallistasolle, kuivien alueiden köyhien asukkaiden auttamiseen. Aavikoitumissopimuksen lisäksi hankkeessa painottuvat nyt vuosituhattavoitteet. Tavoitteena on tukea paikallisten ihmisten toimintamahdollisuuksia ja kestäviä maankäyttöuudistuksia, luoda kumppanuuksia ja toimivat markkinat kuivien alueiden tuotteille ja palveluille sekä antaa alueen köyhille ihmisille tietoa paikallisten luonnonvarojen käytöstä ja kestävistä toimeentulomahdollisuuksista. Hanke luo myös uutta liiketoimintaa, kuten ekoturismia, alueen tuotteiden Reilun kaupan myyntiä ja lääkekasvien kehittämistä aavikkoalueilla. Libanon. Kuva: Matti Nummelin. 16 Suomen kehitysyhteistyö 2007

17 Monenkeskinen yhteistyö Suomi tukee koulutusta kaikille -tavoitetta muun muassa palestiinalaisalueilla. Kuvan tytöt käyvät koulua Ramallahissa, Länsirannalla. Kuva: Pirjo-Liisa Heikkilä. on edistänyt kansainvälisen ympäristöhallinnon vahvistamista osana YK:n uudistuksia. Suomen tavoitteena on ympäristöjärjestön perustaminen YK:n ympäristöohjelman (UNEP) pohjalta. Suomi osallistui vuonna 2007 kehitysmaiden kestävään kaupungistumiseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän YK:n asuinyhdyskuntaohjelman (UN-Habitat) toimintaan. Lisäksi Suomi edisti YK:n aavikoitumissopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa useissa yhteyksissä ja osallistui YK:n kestävän kehityksen toimikunnan ja metsäfoorumin työhön. Yhteiskunnallisesti kestävä kehitys Opetus Kehitysmaiden koulutuksen ja opetuksen tukemiseksi Suomi teki vuonna 2007 yhteistyötä YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) kanssa. Suomi kohdisti tukensa pääasiassa kehitysmaiden toimintakyvyn vahvistamiseen osana Koulutus kaikille -prosessia (EFA), opettajankoulutukseen, aikuisten lukutaito-ohjelmaan, kehitysmaiden koulutussuunnitteluun ja kansainvälisen tiedonvälityksen kehittämiseen. Suomi tuki Koulutus kaikille -prosessia myös kahdenvälisessä yhteistyössään antamalla hanke-, sektori- ja budjettitukea sekä teknistä apua Etiopialle, Etelä-Afrikalle, Kosovolle, Montenegrolle, Mosambikille, Nepalille, palestiinalaisalueille, Sambialle ja Tansanialle. YK-järjestöistä rahoitusta sai UNESCOn lisäksi Unicef. Suomen tuki on osaltaan vaikuttanut edistykseen koulutuksen vuosituhattavoitteissa. Esimerkiksi koulutuksen ulkopuolella olevien lasten määrä vähentyi 96 miljoonasta 72 miljoonaan vuosina Terveys Suomi vaikutti vuonna 2007 YK:n keskeisissä terveysjärjestöissä ja -ohjelmissa kuten Maail- Ulkoasiainministeriö 17

18 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö YK:n kanssa Monenkeskinen yhteistyö Rouvat Zakia Orr ja Janila Baidawi jakavat leivän ja vihannekset pakolaiskeskuksessa Libanonissa. Kuva: Rauli Virtanen. man terveysjärjestössä (WHO), YK:n hiv/aidsohjelmassa (UNAIDS) ja YK:n väestörahastossa (UNFPA). Suomen painotuksia yhteistyössä olivat terveysjärjestelmien kehittäminen ja hyvän hallinnon vahvistaminen, ennaltaehkäisevä ja perusterveydenhuolto, äitien ja lasten terveydenhuolto osana laajempia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja, hiv/aidsin ehkäisy sekä työturvallisuuden ja -terveydenhoidon kehittäminen. Suomi on vaikuttanut kehitysyhteistyöllään ja -politiikallaan myös maailmanlaajuisten terveysuhkien ja kulkutautien torjuntaan. Sukupuolten tasa-arvo Ulkoministeriö koordinoi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325, Naiset, turvallisuus ja rauha, kansallisen toimintaohjelman valmistelun. Tarkoituksena on, että Suomi kaikessa rauhaan ja turvallisuuteen tähtäävässä toiminnassaan vaikuttaa siihen, että naiset osallistuvat päätöksentekoon ja toimintaan ja että naisten erityisasema konflikteissa otetaan huomioon. Toimintaohjelma valmistuu vuonna Eri ministeriöillä on velvollisuus toimeenpanna ja rahoittaa ohjelmaa, ja sen toteuttamista seurataan. 18 Suomen kehitysyhteistyö 2007

19 YK:N KASVATUS-, TIEDE- JA KULTTUURIJÄRJESTÖ UNESCO Edistää kansainvälistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla Tärkein tehtävä on auttaa järjestämään peruskoulutus kaikille maailman lapsille Jäsenmaita 193 Pääjohtaja Koïchiro Matsuura, päämaja Pariisissa Suomen tuki 2007: yhteensä euroa Koulutus kaikille -prosessiin, kansainväliselle koulutussuunnitteluinstituutille ja tiedonvälittämisen kehittämisohjelmaan. YK:N NAISTEN KEHITYSRAHASTO UNIFEM Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vahvistaa naisten poliittista ja taloudellista asemaa Painotuksina naisten köyhyyden poistaminen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen, tyttöjen ja naisten hiv-tartuntojen ja aidsin leviämisen estäminen ja tasa-arvon edistäminen Toimii yli 100 maassa, 15 aluetoimistoa. Kansallisia komiteoita 16, muun muassa Suomen UNIFEM. Pääjohtaja Inés Alberdi (Espanja), päämaja New Yorkissa Suomen rahoitus 2007: yleisavustus euroa Monenkeskinen yhteistyö MAAILMAN TERVEYSJÄRJESTÖ WHO Tehtävänä turvata paras mahdollinen terveys kaikille ihmisille Erityistavoitteena kehittää köyhimpien maiden ja ihmisten terveysoloja. Toiminnassa painottuvat terveysjärjestelmien kehittäminen, hiv/aids -ohjelmat, polion, tuberkuloosin ja malarian taltuttaminen, tupakoinnin vastustaminen, veriturvallisuus, mielenterveys, krooniset taudit ja elintarviketurvallisuus. Jäsenvaltioita 193 Pääjohtaja Margaret Chan (Kiina), päämaja Genevessä Suomen tuki 2007: sosiaali- ja terveysministeriön maksaman jäsenmaksun lisäksi kehitysyhteistyövaroista myönnettiin kaksi miljoonaa euroa WHO:n kehitysohjelmiin. YK:N HIV/AIDS-OHJELMA UNAIDS Toimii hiv-tartuntojen ja aidsin torjumiseksi, lieventää sairauteen liittyvien infektioiden seurauksia ja tukee tartunnan saaneita Tukijajärjestöt: WHO, UNDP, Unicef, UNESCO, UNFPA, UNODC, ILO, UNHCR, WFP ja Maailmanpankki UNAIDS luo yleiset toimintalinjat hiv/aidsin vastaiselle työlle, koordinoi tukijajärjestöjensä toimintaa alalla ja antaa niille teknistä apua Toimii noin 150 maassa Pääjohtaja Peter Piot (Belgia), päämaja Genevessä Suomen rahoitus 2007: 7,5 miljoonaa euroa Uzbekistan. Kuva: Rauli Virtanen. Ulkoasiainministeriö 19

20 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö YK:n kanssa Monenkeskinen yhteistyö Kriisinhallinta Suomi korostaa YK:n roolia kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikalle vuosiksi Vuonna 2007 Suomi tuki YK:n rauhanrakentamisen tukitoimistoa ja rauhanrakentamisrahastoa. Suomi painotti YK:n rauhanrakentamistoiminnan vakiinnuttamista ja rauhanrakentamiskomission ja -rahaston toisiaan täydentävien roolien selkeyttämistä. Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittää rauhanrakentamisrahaston toimintaa, sillä sen neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajana vuosina toimii alivaltiosihteeri Marjatta Rasi. Suomen tavoitteena on vaikuttaa erityisesti siihen, että oikeusvaltiokehitys, sukupuolten välinen tasa-arvo, ympäristöturvallisuus ja ympäristödiplomatia tulisivat osaksi rauhanrakentamistyötä. Kosovon turvallisuutta vartioivat kansainväliset Kfor-joukot. Kuva: Matti Remes. Helsinki-prosessi Helsinki-prosessissa Suomi on kehittänyt maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisutapoja yhdessä muiden hallitusten ja toimijoiden kanssa tavoitteena vahvistaa globalisaation hallintaa. Suomi on keskittynyt erityisesti edistämään korruptionvastaista toimintaa. Yhteisiä toimintatapoja on haettu myös muun muassa eri toimijoiden tuomiseksi mukaan rauhanrakentamiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Helsinki-prosessin toisen vaiheen saavutuksista keskusteltiin marraskuussa 2007 pidetyssä Helsinki-prosessin arviointikokouksessa. Siinä sovittiin prosessin toisen vaiheen päättämisestä ja loppuraportin toimittamisesta YK:n pääsihteerille syyskuussa YK:N RAUHANRAKENTAMISKOMISSIO PBC Osana YK:n uudistuksia vuonna 2006 aloitti toimintansa YK:n rauhanrakentamiskomissio. Komissio auttaa rauhanrakennusvaiheessa olevia maita kestävän kehityksen tiellä ja nostaa ne luotettaviksi kehitysyhteistyökumppaneiksi. Tämän jälkeen yhteistyössä voidaan siirtyä käyttämään kehitys- ja jälleenrakennusavun rahoituskanavia. Komission työtä tukevat rauhanrakentamisen tukitoimisto (PBSO) ja rauhanrakentamisrahasto (PBF), jota muiden muassa Suomi rahoittaa. 20 Suomen kehitysyhteistyö 2007

21 KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖYHTEISTYÖ Kansainvälisen ympäristöyhteistyön perustan muodostavat kansainväliset ympäristösopimukset. Suomi on itse sitoutunut niiden noudattamiseen, ja kehitysyhteistyössään Suomi auttaa kehitysmaita toteuttamaan sopimusten velvoitteita. Kehitysyhteistyön kannalta tärkeimmät sopimukset ovat: YK:n aavikoitumissopimus (UNCCD) biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus (UNCBD) ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus (UNFCCC) otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus ongelmajätteiden siirtoa ja käsittelyä koskeva sopimus (Baselin sopimus) vaarallisten kemikaalien vienti- ja tuontisopimus (PIC, Rotterdamin sopimus) sekä pysyviä haitallisia orgaanisia yhdisteitä koskeva sopimus (POP, Tukholman sopimus). Osana monenkeskistä kehitysyhteistyötä Suomi rahoitti vuonna 2007 useita erityisesti ympäristökysymyksiin keskittyviä järjestöjä ja rahastoja. Bensa-asema Senegalissa. Kuva: Matti Remes. Kuva: Matti Nummelin. (LDCF) ja erityisilmastorahastoa (SCCF). Suomi osallistui myös niiden johtokuntatyöhön. Otsonirahasto Otsonirahasto rahoittaa kehitysmaiden toimia, jotka tähtäävät otsonia tuhoavien aineiden tuotannon ja kulutuksen vähentämiseen. Suomen yleisavustus rahastolle vuonna 2007 oli euroa. YK:n ympäristöohjelma UNEP YK:n ympäristöohjelma on johtava maailmanlaajuisten ympäristökysymysten hoitaja, joka edistää ympäristökysymysten johdonmukaista huomioon ottamista kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä kestävän kehityksen hyväksi. Sen tärkeimmät toiminta-alueet ovat kauppa ja ympäristö, makea vesi ja merten suojelu, kemikaalit, ilmastokysymykset, ympäristölainsäädäntö ja kestävät kulutus- ja tuotantotavat. Suomi tukee ympäristöohjelman toiminnan, aseman ja tuloksellisuuden vahvistamista tavoitteenaan sen muuttaminen YK:n erityisjärjestöksi. Suomi rahoitti ohjelmaa 2,86 miljoonalla eurolla vuonna Monenkeskinen yhteistyö Maailman ympäristörahasto GEF Maailman ympäristörahasto auttaa kehitysmaita käsittelemään maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Näitä ovat ilmastonmuutoksen torjuminen sekä biologisen monimuotoisuuden suojelu, kansainvälinen vesiensuojelu ja otsonikerroksen suojelu. Suomen yleisavustus rahastolle vuonna 2007 oli 7,78 miljoonaa euroa. Ulkoasiainministeriö osallistui vuonna 2007 aktiivisesti ympäristörahaston työhön johtokunnassa, jonka varsinainen jäsen Suomi on vuosina Lisäksi Suomi tuki kahta ympäristörahaston hallinnoimaa, erityisesti köyhimpien maiden sopeutumistoimia rahoittavaa erityisrahastoa: vähiten kehittyneiden maiden rahastoa YK:n asuinyhdyskuntarahasto UN-Habitat Asuinyhdyskuntarahaston tavoitteena on tukea kestävää kaupungistumista ja asuntojen riittävyyttä, parantaa slummien asukkaiden elämää ja turvata vesi- ja jätevesihuolto. Sen toiminnan tärkeimpiä aloja ovat kaupungistumiseen liittyvät ympäristö- ja ihmisoikeusasiat sekä sosiaaliset kysymykset. Habitat on laajentanut työtään konfliktinjälkeisten asumisongelmien ratkomiseen. Suomen tuki rahastolle vuonna 2007 oli euroa. Ulkoministeriö julkaisi vuonna 2007 selvityksen Kansainväliset ympäristösopimukset ja Suomen kehityspolitiikka 2007, joka käsittelee perusteellisesti kansainvälistä ympäristöyhteistyötä ja Suomen osallistumista siihen. Ulkoasiainministeriö 21

22 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Monenkeskinen yhteistyö Internetverkko alkaa olla käytössä jo eri puolilla Afrikkaa. Kauppakeskuksessa Tansanian Arushassa on internetyhteys. Kuva: Kari Rissa. Ajankohtaista yhteistyössä Kansainvälisistä kehitysrahoituslaitoksista Suomen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat Maailmanpankkiryhmä sekä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan alueelliset kehityspankit. Vuonna 2007 kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten toimintaa hallitsivat Maailmanpankin kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA) sekä Afrikan ja Aasian kehitysrahastojen lisärahoitusneuvottelut, jotka saatiin päätökseen joulukuussa Rahastot kasvattivat pääomaansa, ja myös Suomi kasvatti rahoitusosuuttaan. Suomen ja kehitysrahoituslaitosten kahdenväliset kumppanuusohjelmat keskittyivät muiden muassa ilmastomuutoksen estämiseen ja siihen sopeutumiseen, energia- ja metsäyhteistyöhön, tutkimusyhteistyöhön, kehitysmaiden toimintakyvyn vahvistamiseen ja tieto- ja viestintäteknologian sovellutuksiin. Suomi tuki edelleen monenkeskistä velkahelpotusaloitetta (MDRI) sekä raskaasti velkaantuneiden kehitysmaiden velkahelpotusohjelmaa (HIPC). Ohjelmat tähtäävät velkakestävyyteen ja vuosituhattavoitteiden kansalliseen toteutukseen. Suomi hyväksyi osaltaan Latinalaisen Amerikan kehityspankin velkahelpotusaloitteen, jossa alueen köyhimpien maiden velat pankille annettiin anteeksi. Suomi päätti myös osallistumisesta Liberian velkahelpotuksiin. Luonnontaloudellisesti kestävä kehitys Kansainväliset rahoituslaitokset ja erityisesti Maailmanpankki lisäsivät vuonna 2007 toimintaansa ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja siihen sopeutumisessa. Ne panostivat entistä enemmän esimerkiksi päästökaupan edistämiseen ja muiden uusien rahoitusmenetelmien suunnitteluun. Lisärahoitusten osana rahoituslaitosten jäsenmaat sopivat kehitysyhteistyön ja ilmastonmuutokseen liittyvän työn yhdistämisestä. Esimerkiksi vuonna 2007 sovitulla Kansainvälisen 22 Suomen kehitysyhteistyö 2007

23 MAAILMANPANKKIRYHMÄ Maailmanpankkiryhmä muodostuu viidestä järjestöstä: Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki (IBRD) Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA) Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC) Monenkeskinen investointitakuulaitos (MIGA) Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID). Maailmanpankin tehtävänä on vähentää köyhyyttä luomalla sijoituksille, työllisyydelle ja kestävälle talouskasvulle suotuisa ilmapiiri sekä turvaamalla köyhille ihmisille voimavaroja, kehitys- ja osallistumismahdollisuuksia. Kehitysmaiden toimintakyvyn vahvistamisen ja rahoitustoiminnan ohella Maailmanpankki tekee kehitystutkimusta. Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA) on johtava kehitysrahoituslaitos ja merkittävä kansainvälisen kehityspolitiikan kehittäjä ja toteuttaja. Se keskittää pehmeän luotonantonsa köyhimpien kehitysmaiden, erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden auttamiseen. Vuonna 2007 sovitulla 15. lisärahoituskaudella 52 prosenttia rahoituksesta kohdistuu Afrikkaan. Suomen osuus Kansainvälisen kehitysjärjestön 14. lisärahoituksesta vuosille on yhteensä 100 miljoonaa euroa. 15. lisärahoitukseen Suomi osallistuu 200 miljoonalla eurolla. Suomen osuus avunantajien maksettavasta osasta on 0,9 prosenttia. Suomi tekee Maailmanpankin kanssa kahdenvälistä yhteistyötä kumppanuusohjelmissa, joita se tuki vuonna 2007 yhteensä 3,55 miljoonalla eurolla. Kumppanuuksilla Suomi tukee ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä, Knowledge for Change -tutkimusohjelmaa ja yksityissektorin kehittämistä. Kuva 2. IDAn rahoituksen jakaantuminen toimialoittain 2007 % Maatalous, kalastus ja teollisuus 7 % Koulutus 13 % Energia- ja kaivostyö 10 % Rahoitus 4 % Terveys- ja muut sosiaalipalvelut 16 % Teollisuus ja kauppa 4 % Informaatio ja viestintä 1 % Laki ja oikeus sekä paikallishallinto 23 % Kuljetus 12 % Vesi, sanitaatio ja tulvantorjunta 10 % Kokonaissumma 1,9 miljardia dollaria Lähde: The World Bank Annual Report 2007 Monenkeskinen yhteistyö Nanda Gasparini Maailmanpankin Laosin toimistosta selvittää Nam Theun patohankkeen seurantaa. Maailmanpankki on yksi hankkeen rahoittajista. Kuva: Marja-Leena Kultanen. Ulkoasiainministeriö 23

24 Kehitysyhteistyön toteutus Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Monenkeskinen yhteistyö AASIAN KEHITYSPANKKIRYHMÄ Aasian kehityspankkiryhmän muodostavat Aasian kehityspankki (AsDB) Aasian kehitysrahasto (AsDF) teknisen avun erityisrahasto (TASF) ja yksittäisten jäsenmaiden kanssa perustetut erillisrahastot. Pankkiryhmällä on 48 aasialaista jäsenmaata. Muita jäseniä on 19, Suomi näiden joukossa. Pankkiryhmän päämaja sijaitsee Manilassa Filippiineillä. Aasian kehityspankin tavoitteet ovat köyhiä hyödyttävä kestävä talouskasvu, sosiaalinen kehitys ja hyvä hallinto. Se suunnittelee toimintansa maakohtaisesti maiden kansallisten kehitysohjelmien pohjalta ja tukee kehitysmaiden vastuuta omasta kehityksestään. Suomen osuus Aasian kehitysrahaston 9. lisärahoituksesta vuosille on yhteensä 15,5 miljoonaa euroa. Kahdenvälistä kumppanuusrahastoa Suomi rahoittaa 3,9 miljoonalla eurolla vuosina Rahoitus käytetään pankin toimintaan ympäristöalalla ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen Aasian köyhimmissä maissa. AFRIKAN KEHITYSPANKKIRYHMÄ Afrikan kehityspankkiryhmän muodostavat Afrikan kehityspankki (AfDB) Afrikan kehitysrahasto (AfDF) ja Nigerian erityisrahasto (NTF). Pankkiryhmällä on 53 jäsenmaata Afrikassa ja 24 jäsenmaata muualla, mukaan lukien Suomi. Ryhmän päämaja on Norsunluurannikon Abidjanissa, mutta maan epävakaan tilanteen takia päämaja on tilapäisesti siirretty Tunisiin. Afrikan kehityspankki vähentää köyhyyttä Afrikan maiden talouskasvua ja sosiaalista kehitystä edistämällä. Se rahoittaa Afrikan maiden kansallisia kehityssuunnitelmia tukevia hankkeita ja ohjelmia. Suomen osuus Afrikan kehitysrahaston 9. lisärahoituksesta vuosille on yhteensä 51,2 miljoonaa euroa. Suomen osuus rahaston 10. lisärahoituksesta vuosille on yhteensä 61 miljoonaa euroa. Kahdenvälistä kumppanuusrahastoa Suomi tukee 1,35 miljoonalla eurolla vuosina Lisäksi Suomi osallistuu monenkeskisen velkahelpotusaloitteen (MDRI) rahoitukseen Afrikan kehitysrahaston osalta 23,7 miljoonalla eurolla vuosina Suomi tukee kehitysrahaston kautta maatalouden ja maaseutukehityksen, peruskoulutuksen ja terveydenhuollon kehittämistä, hiv/aidsin vastaista työtä, vesihuollon ja sanitaation rakentamista, yrittäjyyttä ja hyvää hallintoa. Tansania. Kuva: Kari Rissa. LATINALAISEN AMERIKAN KEHITYSPANKKIRYHMÄ Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmän muodostavat Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IDB) Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö (IIC) ja Monenkeskinen investointirahasto (MIF). Pankkiryhmän päämaja sijaitsee Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Sen jäseniä ovat 26 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä 21 muuta maata, kuten Suomi. Suomi ei ole investointirahaston jäsenmaana. Pankkiryhmän tehtävänä on tukea Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kestävää talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä sekä lisätä ihmisten välistä tasa-arvoa. Pankki edistää sosiaalista kehitystä, valtionhallinnon uudistamista ja hyvää hallintoa, kilpailukyvyn parantamista, alueellista yhdentymistä ja ympäristön kestävää kehitystä. Suomella on pankin kanssa kumppanuussopimus, jonka mukaista toimintaa Suomi rahoittaa yhteensä 1,35 miljoonalla eurolla vuosina Kumppanuudellaan Suomi tukee Latinalaisen Amerikan maiden sosiaalista kehitystä, hyvää hallintoa, ympäristönsuojelua, metsäalaa ja tietoteknologian kehitystä. Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön osuuspääomaa Suomi maksoi noin euroa vuonna Suomen kehitysyhteistyö 2007

25 kehitysjärjestön 15. rahoituskaudella järjestön rooli vahvistuu merkittävästi ilmastonmuutoksen estämisessä ja muutokseen sopeutumisessa, energiansaatavuuden turvaamisessa sekä puhtaan energian edistämisessä. Suomi tuki vuonna 2007 puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) toteuttamista liittymällä Aasian kehityspankin hiilirahastoon ja tekemällä päästövähennysten ostosopimuksia. Hankerahoituksella Suomi paransi kehitysmaiden valmiuksia toteuttaa puhtaan kehityksen mekanismia. Puhtaan kehityksen mekanismi on määritelty kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteita koskevassa Kioton pöytäkirjassa. Se viittaa kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviin toimiin, joita toteutetaan kehitysmaissa. Monenkeskinen yhteistyö Taloudellisesti kestävä kehitys Yhteistyössään kehitysrahoituslaitosten kanssa Suomi painotti kehitysmaiden kaupan esteiden vähentämistä, kaupankäyntikyvyn vahvistamista sekä alueellista taloudellista yhdentymistä. Suomi on pyrkinyt varmistamaan, että kansainvälisten rahoituslaitosten toiminta tukee laaja-alaista tasaarvoa edistävää talouskasvua, joka parantaa myös köyhien ihmisten elinolosuhteita. Käytännön työssään kehitysrahoituslaitokset vaikuttivat erityisesti kehitysmaiden tuotannollisen toiminnan ja toimintaympäristön vahvistamiseen ja rahoittivat yksityisen sektorin kehittämistä. Yhteiskunnallisesti kestävä kehitys Hyvän hallinnon vahvistaminen oli yksi Suomen painopisteistä Maailmanpankin kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA) sekä Afrikan ja Aasian kehitysrahastojen lisärahoitusneuvotteluissa. Neuvottelut Maailmanpankkiin sijoitettavasta yhteispohjoismaisesta ihmisoikeusrahastosta jatkuivat vuonna Suomi, yhdessä äänestysryhmänsä kanssa, varmisti seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä seksuaalioikeuksien sisällyttämisen Maailmanpankin terveysalan strategiaan vuonna Kalastaja Perun Amazonasilla. Kuva: Matti Nummelin. Kehitysmaiden demokraattisen kehityksen tukemiseksi on tärkeää vahvistaa kansanedustuslaitosten roolia. Suomi tuki vuonna 2007 yhteistyössä Maailmanpankin kanssa kehitysmaiden parlamenttien toiminnan kehittämistä ja parlamentaarikkojen osaamisen ja toimintamahdollisuuksien kasvattamista. Ulkoasiainministeriö 25