Lapsen kertomuksen analyysi

Transkriptio

1 Lapsen kertomuksen analyysi Matti Hyvärinen Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Beyond Narrative Coherence (co-ed. 2010) The Travelling Concepts of Narrative (co-ed 2013)

2 Omakuva: Kertomuksen tutkija, jota kiinnostaa lasten kerronnan ongelma En siis ole erityisesti lapsi/lapsuustutkimuksen spesialisti Lasten kerronta on kaikille kertomuksen tutkijoille tärkeä teoreettinen kohde -> Avaa näkymiä kaiken kerronnan ymmärtämiseen 11/9/

3 Eettis-metodologinen ansa: Lasta on kuultava Lapsen oma ääni on saatava kuuluviin > Lapsen puheen ja kerronnan tulkinta ekspressiivisyyden näkökulmasta Performanssi? Mitä lapset tekevät kertoessaan? Kenen ääniä(ä) kuullaan? Mitkä ovat ne kielipelit, joissa lapsi on mukana? Lapsen kertomuksen tekstuaalinen tulkinta irrallisena sanomana & sisältönä erityisen riskialtista > Metodin soveltaminen ongelmallista 11/9/

4 Mihail Bahtin Kielen perusyksikkö on lause Puhekommunikaation/viestinnän perusyksikkö on lausuma (utterance); yksi puheenvuoro alusta loppuun (romaani, luento, puheenvuoro, Hei! ) Kun valitsemme sanoja lausuman konstruoinnin prosessissa, me emme suinkaan aina ota niitä kielijärjestelmästä niiden neutraalissa, sanakirjamuodossa. Me tavallisesti otamme ne toisista lausumista, ja lähinnä lausumista jotka ovat genren mielessä samanlaisia kuin omamme, eli teeman, komposition tai tyylin suhteen (1986, 87) Speech genres & other late essays /9/

5 Puheen oppiminen Puhumaan oppiminen tarkoittaa lausumien rakentamisen oppimista (78) Siksi voidaan sanoa, että jokainen sana on puhujalle olemassa kolmessa muodossa: kielen neutraalina sanana, joka ei kuulu kenellekään; toisen sanana, joka kuuluu toiselle henkilölle ja on täynnä kaikuja toisen lausumasta; ja lopuksi, minun sananani, koska käsittelen sitä erityisessä tilanteessa, erityisen puhesuunnitelman puitteissa ja se on jo kyllästetty minun ilmauksellani (88) > Oppiminen on lausumien; toisen oppimista 11/9/2013 5

6 Sanat > ääni (tulkintaa) (1) Neutraali kielen ääni; (2) Kaikuna tois(t)en ääni (intertekstuaalisuus); (3) Oma sävy ja intonaatio Kun esitän tätä, olen lisäävinäni oman sävyni Bahtinin äänen [joka sekin osin lainattu ympäristöstä] päälle 11/9/2013 6

7 Ilmaisuvoima Yksittäisten sanojen ilmaisuvoima ei siten sisälly sanoihin sinänsä kielen yksikköinä, eikä se johdu suoraan näiden sanojen merkityksestä: kyseessä on tyypillinen geneerinen ilmaus tai kaiku toisen yksilön ilmauksesta, joka tekee nämä sanat ikään kuin toisen kokonaisen lausuma edustajaksi jostain erityisestä arvioivasta näkökulmasta - 89 Puhutaanpa lapsista tai ensimmäisen vuoden opiskelijoista, tämä toisen lausuman kaiku on erityisen tärkeä, koska se on juuri tapa jolla kielet opitaan Ekspressiivisyys : toisen sanan/äänen sivuuttaminen 11/9/2013 7

8 Äänen tasot (Walsh 2010) Jan Alber & Monika Fludernik: Postclassical narratology. Ääni on aina metaforinen käsite (ellei puhuta äänen voimakkuudesta fyysisesti) Narratologi Richard Walsh (2010): äänen kolme merkitystä fiktiossa (1) Ääni instanssina (kuka puhuu? Jokaisella on ääni; konstruoi subjektin); Sofian ääni ; Sofian näkemys (kokous, oikeus) (2) Ääni idiomina (representoitu ääni, joka kutsuu arvioimaan äänen käyttäjän luonnetta); kansanmies ; liittyy subjektiasemiin; pissiksen ääni ; murrosikäisen ääni ; lähiönuoren ääni (3) Ääni interpellaationa [välihuutona; kutsuna]. Kaikki A:n puhe ei olekaan A:n ääntä ; puheessa kaikuvat eri puheiden ideologiset äänet; isän ääni; opettajan ääni, kunnon koululainen; kaverit; kotihiiri/ihminen Välihuutona kaikuva ääni = Bahtinin toiset äänet 11/9/2013 8

9 Lapsen ääni? Lapselle voidaan antaa ääni vain instanssin (1) mielessä, puheoikeutena ; tasavertaisena kansalaisuutena; merkityksessä (2) tai (3) äänen antaminen = ylipuhumista Kuuntelemalla vain ääntä (1), julistuksellisesti, voidaankin kuulla vain kaikuva aikuisen ääni; Lapsen äänessä kaikuvat vahvasti toiset äänet; Eri äänet (3) kutsuvat lasta ja lapsen puheessa > Mimeettinen imitointi; suorat lainaukset; toisen mielen puhuminen tärkeitä merkkejä lapsen sosiaalisuudesta; mielen sosiaalisesta konstituutiosta 11/9/2013 9

10 Katherine Nelson et al: Narratives from the Crib (1989 Emilyn pinnasängyssä itse käynnistyvä nauhuri; Emilyn puhetta ja tarinointia puolentoista vuoden ajalta (21-36kk) Emily ei tarvinnut aikuista tuekseen konstruoidessaan puhetta & kertomuksia; hämmästyttävä ääneen miettijä Käynnisti kertomuksen teorian & lasten kerronnan tutkimusta; Ote 1.9. (Emily 32 kuukautta) Ote (21 kuukautta 13 vrk) Ote 1.8. (28 kk 18 vrk) 11/9/

11 Havaintoja Emilystä (1.9.): Jo alussa irtaantuu Labovin ja Waletzkyn (1967/97) suullisen kertomuksen mallista: tomorrow tulevaisuuskertomus; Muistuttaa Catherine Kohler Riessmanin (1990) tapakertomusta; tekee selkoa tavallisesta perjantaipäivästä; kvasi-iteratiivinen? 5, 23, 25, 26, 32, 33 usually, sometimes Emily on tavattoman kiinnostunut siitä, miten asiat menevät tavallisesti, yleensä tai joskus ja siitä että juuri näin pitää käydä huomenna; 15; 38; 50; emotionaalisesti tärkeiden ankkurikohtien elävä kuvaaminen juuri näin pitää hyvänä päivänä tapahtua; 6, 21, 36 tärkeiden asioiden evaluointi 21 Won t that be funny? imitoitu laina evaluoimassa hänen huomispäivänsä yhtä kohokohtaa 11/9/

12 Emily, episodi 1.10./1.8. Rivi 2: I can hold Emmy Rivi 11: So, so Emmy change right there, baby, then my daddy bring them that time: Lainaa sujuvasti isäänsä; omii tätä jutusteluunsa 1.8. Kausaalisuus (lentokentälle meno) Rivit 7-11 Zoom! Emmy keräilee toisten puhetta ja bussin ääniä osaksi omaa yksinpuheluaan 11/9/

13 Bruner & Luccariello (1989): exhibits strikingly and fully Emily s new concerns with causality, canonicality, and stance (90) [lentokenttä!]..is a remarkable example of world making, for it is plainly no particular Friday, but rather some appropriate day (91) Jättää väliin sisaren syntymän ja päiväkotiin menon; It is not these events per se that must be mastered, but the routine life into which these events intrude meals, transportation arrangements, babysitters, friends. What she accomplishes can almost be called [1] a triumph of ordinariness [ ] a cooling effect (96) 11/9/

14 Kanonisuus (2-5 v) Nelson: Jos alle viisivuotiasta pyytää kertomaan vaikka keksityn tarinan, saa usein vastaukseksi skriptin, esityksen tapahtuminen tavanomaisesta kulusta Vasta 5-6 -vuotiaat alkavat oivaltaa, että kuulijoita kiinnostaa enemmän poikkeava ja yllättävä Onko tavanomainen vielä yllättävää, arvaamatonta ja tärkeää alle kolmivuotiaalle Emilylle? Laaja kulttuurinen tietämys asioiden tavanomaisesta, odotetusta ja sopivasta kulusta on kertomisen kyvyn & taidon perustana (Bruner 1990). Katherine Nelson in Fireman et al (2003): Narrative and consciousness, Oxford. Jerome Bruner (1990): Acts of Meaning. Cambridge: Harvard UP. 11/9/

15 Bruner 1990: Kansanpsykologia to consider what kind of cognitive system is a folk psychology. Since its organizing principle is narrative [?] rather than conceptual, I have to consider the nature of narrative and how it is built around canonical expectations and the mental management of deviations from such expectations. (35) Kansanpsykologia rakentuu skriptimäisen, sekventiaalisen tiedon varaan (= pitkälti se, mitä Emily hartaasti tutki yksinpuheluissaan) Bruner kenties aavistuksen epälooginen sananvalinnassaan 11/9/

16 Bruner: Kertomus Another crucial feature of narrative [ ] is that it specializes in the forging of links between the exceptional and the ordinary. [Näennäinen dilemma ] Folk psychology is invested in canonicality [ ] Yet it has powerful means that are purpose-built for rendering the exceptional and the unusual into comprehensive form. (47) Huomaa että kertomuksia konstruoidaan vasta kun kansan psykologian perustavia uskomuksia vastaan on rikottu (39). Kenties hieman dramatisoitu muotoilu mutta sopii prototyyppisiin, hyviin, vaikuttaviin kertomuksiin tärkeitä poikkeamia Tästä seuraa: kertomus on luonteeltaan kommentti, ei raportti 11/9/

17 Tulkintaa Brunerista: Kertomuksen kommenttiluonne Odotuksen (=skriptin mukaisuus, kanonisuus) keskeisyys Odotusten analyysi on olennainen osa kertomuksen analyysiä Deborah Tannen: Odotuksen osoittimet > Hyvärinen (1994; 2010): odotusanalyysi Haastattelukertomuksen analyysi, Ruusuvuori, Nikander, Hyvärinen: Haastattelun analyysi. Vastapain, /9/

18 Emily? Emily selvästikin kommentoi asioita: menevätkö ne oikein? Mikä on hauskaa? Missä kohtaa pitää saada suukkoja? Milloin Carlin kuuluu tulla sisään? Jossain tilanteessa myös aikuiset kertovat tällaisia skriptin kaltaisia tulevaisuuskertomuksia (mitä teemme jouluna?); Alexandra Georgakopoulou 11/9/

19 David Herman: kertomus prototyyppinä ( hyvä kertomus ) (1) Kertomus on tilanteinen esitys (2) Esitys rohkaisee tekemään päätelmiä yksilöityjen tapahtumien ajallisesti järjestyneestä kulusta [# resepti, kokoomaohje, toistuvia] (3) Tapahtumiin sisältyy häiriö tai epätasapaino tarinamaailmassa [Bruner: canonicity and breach] (4) Esitys välittää kokemuksen siitä, miltä tämä häiriö näyttää jonkin tietoisuuden kannalta > kokemuksellisuus. Kronikka (-3, -4); resepti (-1, -2, -3, -4)

20 Emily? Emily ei selvästikään halua puhua häiriöistä, siitä mikä poikkeaa odotetusta: hän rakentaa tarmokkaasti odotusten maailmaa ja millaista sen kokeminen on 11/9/

21 Kerrottavuus/ tellability William Labov Joshua Waletzky (1967/97) 11/9/

22 Kerronnan muutos 5-6 v iässä Lapsi alkaa tunnistaa kerrottavuuden kriteerit; Esimerkki 2: Lapsi asettuu kertojaksi suhteessa toiseen ; (1) lapsi mobilisoi haastattelijan yleisöksi ja esityksen osaksi; (2) Abstrakti kysymyksen muodossa; (3) Orientaatio pala palalta, viivytellen (4) Imitaatiot? Lainaukset? (5) Mutkistuva toiminta? -> orientaation lykkäys (6) Dramaattinen preesens käytössä: vaihtaa imperfektistä preesensiin elävimmässä kohdassa Taitava kertoja: ratkaisun lykkääminen; aikuisen mielenkiinnon takaaminen; puhuu siitä mikä itseä kiinnostaa 11/9/

23 Kerrottavuus kyllä, mutta 5-6 -vuotiaasta lapsi alkaa taitaa kiinnostavan kertomisen; silti: Lapset lainaavat aikuisia enemmän kokemuksia toisilta; Fiktiivinen, leikkikertomus (Elina Viljamaa) 11/9/

24 Neuvolakertomus: Olisi helppoa ajatella, että kysymällä lapsilta saan tietää mitä on tapahtunut ja selityksen kaikelle. Lapsen tieto ei kuitenkaan ole otettavissa kysymällä. Kuuntelin vasta neuvolan terveydenhoitajan ja kohta neljävuotiaan tyttäreni keskustelua. Terveydenhoitaja kyseli lapselta itseltään arjen touhuista: syömisestä, kavereista, leikeistä ja nukkumisesta. Keskustelua oli mukava kuunnella, lapsi kertoi vuolaasti ja minusta oli hienoa, että asioita kysyttiin lapselta itseltään eikä vieressä olevalta äidiltä. Äitinä kuitenkin tiesin, ettei suurin piirtein mikään lapsen kertomasta pitänyt paikkaansa. Viljamaa 2012, 124. Ongelma: lapsi ei välttämättä osallistu lainkaan siihen kielipeliin, kuin aikuinen haastattelija ajattelee 11/9/

25 Luonnollinen ja luonnoton kerronta Kirjallisuuden tutkimuksessa on viime vuosina haluttu korostaa fiktion erityislaatua puhumalla ns luonnottomasta, mahdottomien asioiden kerronnasta fiktion erityispiirteenä Lasten sadunomainen kerronta, tää-on-nyt teräsmies kerronta sisältää vapaan mahdottomien kuvittelun > Lapset oppivat ilmeisesti fiktiivisen, mielikuvituskerronnan, luonnottoman kerronnan samaan aikaan kun he alkavat muutenkin hallita kerrottavuuden aspektia > Kovin pieniä lapsia ei voi helposti/ normaaliin tapaan asettaa informantin kielipeliin > vaikeuksia oikeudellisessa diskurssissa 11/9/

26 Labov & Waletzkyn suullinen kertomus (1967/97) 1. Tiivistelmä (mistä kertomuksessa on kyse?) 2. Orientaatio (missä, milloin, ketkä, miksi?) 3. Mutkistuva toiminta (mitä tapahtui?) 4. Arviointi (mikä oli hyvää, pahaa, yllättävää?) 5. Tulos (mihin tapahtumat päätyivät?) 6. Lopetus (siirtymä nykyhetkeen)

27 Labov Menneen kokemuksen esittäminen kertovien lauseiden avulla tapahtumajärjestyksessä. 11/9/

28 Poikkeavat kertomismuodot Katherine Kohler Riessman: (1) Tapakertomus (esim. Pääkkönen 2013) (2) Hypoteettinen kertomus (3) Kronikka; vajaa kertomus (4) James Phelan: Muotokuvakertomus (5) tulevaisuuskertomus Miten Brunerin ehto pätee näissä? Huomaa että kertomuksia konstruoidaan vasta kun kansan psykologian perustavia uskomuksia vastaan on rikottu (39). 11/9/

29 Hypoteettinen kertomus Miettinen, 138, Silja : se oli mulle esimerkiks tärkeimpiä juttuja surussa että mä menin sinne terveyskeskukseen, mä sain olla siellä aivan rauhassa, ei mitään että nyt tulee pappi ja nyt tulee hautaustoimiston ihminen tai tulee joku tai tulee lääkäri tai tulee ruumiinavaus mä sain olla aivan täysin rauhassa, mä olin mun miehen kanssa, hyvästelemässä, isää [alkaa itkeä]

30 Hypoteettinen kertomus Miettinen, 138, Silja : se oli mulle esimerkiks tärkeimpiä juttuja surussa että mä menin sinne terveyskeskukseen, mä sain olla siellä aivan rauhassa, ei mitään että nyt tulee pappi ja nyt tulee hautaustoimiston ihminen tai tulee joku tai tulee lääkäri tai tulee ruumiinavaus mä sain olla aivan täysin rauhassa, mä olin mun miehen kanssa, hyvästelemässä, isää [alkaa itkeä]

31 Kronikka? Joku luetteloi jollekulle toiselle jossain tilanteessa jostain syystä tapahtumia tai tekemisiään (MH) Päivitys, uutisraportti? Kävin kaupassa ja kirjastossa Kerronnallinen sidos [yllätys, häiriö, outous] puuttuu > haastatteluissa riskinä kronikat

32 Kronikka/raportti Nousin ylös, kävin vessassa, pesin hampaat, pukeuduin, keitin kahvia ja puuroa, söin ja menin töihin Ajallinen järjestys (2) ok Ei häiriötä, ei erillistä tapahtumakulkua, lähes käsikirjoitus Ei kokemusta (vaikea kertoa) Haastattelut; lähipiirin raportti?

33 Phelan: muotokuvakertomus Joku kertoo jollekin jossain tilanteessa ja jossain tarkoituksessa, että jokin on jonkun kaltainen Ei siis erityinen, yksittäinen tapahtuma

34 Muotokuvakertomus (Marja Katisko, 2011, Soraya ) Mutta kuitenkin mä huomasin, että ne (suomalaiset) olivat puhesuoria, ne (suomalaiset) sanovat ihan suoraan sinulle, sä tulet vähän surulliseksi ei tapahtunut kovin isoja juttuja, mutta mä muistan, okei, suomalaiset puhuvat suoraan, minunkin pitää oppia, jos mä haluan jotain, pitää sanoa ihan suoraan, ihan hyvä ja positiivinen juttu, vaikka alussa mä olin niin että, miten voi sanoa noin suoraan (nauraa)

35 Mitä tapahtuu?

36 Minkälainen kertomus? (Pöysä) (1) pelkkä maininta? Se kun Pekka tippu sinne jokeen (2) Tavallinen kertomus imperfektissä (3) Laajennettu hetki, näyttämökertomus : Pekka kävelee siinä vieressä ja kertoo siitä metsästysreissusta kun se lipeekin jokeen ja minä olen ihan öönä, että helvetti, missä se on, pyörin ympäri eikä miestä ole missään, mitä se pelleilee > täysin eri funktio

37 Kirjallisuutta: Bakhtin, M. M. (1986). Speech Genres and Other Late Essays. (V. W. McGee, Trans.). Austin: Texas University Press. Bruner, J. (1990). Acts of Meaning. Cambridge: Harvard University Press. Bruner, J. (1991). The Narrative Construction of Reality. Critical Inquiry 18, Fludernik, M. (1996). Towards a 'Natural' Narratology. London and New York: Routledge. Genette, G. (1980). Narrative Discourse (J. E. Lewin, Trans.). Ithaca: Cornell University Press. Georgakopoulou, A. (2007). Small Stories, Interaction and Identities. Amsterdam & Philadelphia: John Benjamins. Gubrium, J. F., & Holstein, J. A. (2009). Analyzing Narrative Reality. Los Angeles, London, New Delhi, Singapore: Sage. Herman, D. (2009). Basic Elements of Narrative. Malden, MA: Wiley-Blackwell. Hyvärinen, M. (1994). Viimeiset taistot [The Last Battles]. Tampere: Vastapaino. Hyvärinen, M. (2008). Analyzing Narratives and Storytelling. In J. Brannen, P. Alasuutari & L. Bickman (Eds.), Social Research Methods (pp ). Thousand Oaks and London: Sage. Hyvärinen, M. (2010). Eletty kertomus ja luonnollinen narratologia. In M. Hatavara, M. Lehtimäki & P. Tammi (Eds.), Luonnolliset ja luonnottomat kertomukset. Jälkiklassisen narratologian suuntia (pp ). Helsinki: Gaudeamus. 11/9/

38 Hyvärinen, M., Hydén, L.-C., Saarenheimo, M., & Tamboukou, M. (Eds.). (2010). Beyond Narrative Coherence. Amsterdam: John Benjamins. Hyvärinen, M. (2010). Haastattelukertomuksen analyysi. Ruusuvuori, J., Nikander, P., Hyvärinen, M. (toim.)- Haastattelun analyysi, Tampere: Vastapaino. Komulainen, K. (1998). Kotihiiriä ja ihmisiä (Vol. 35). Joensuu: Joensuun yliopisto. Labov, W. (1972). Language in the Inner City. Oxford: Basil Blackwell. Labov, W., & Walezky, J. ([1967] 1997). Narrative Analysis: Oral Versions of Personal Experience. Journal of Narrative and Life History, 7(1-4), Löyttyniemi, V. (2004). Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli. Jyväskylä: Minerva. Miettinen, S. (2006). Eron aika: Tyttärien kertomuksia ikääntyneen vanhemman kuolemasta. Helsinki: Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia 4/2006. Nelson, K. (2006 [1989]). Monologues in the Crib. In K. Nelson (Ed.), Narratives from the Crib (pp. 1-23). Cambridge, MA: Harvard University Press. Pääkkönen, L. (2013). Nuorten musisointiprosessi koulussa toteutetussa konserttiprojektissa. Nuorten kertomukset yhdessä tekemisestä. [tulossa] Walsh, R. (2010 ). Person, Level, Voice: A Rhetorical Reconsideration. In J. Alber & M. Fludernik (Eds.), Postclassical narratology. Approaches and analyses (pp ). Columbus: The Ohio Stae University Press. Viljamaa, E. (2912). Lasten tiedon äärellä : Äidin ja lasten kerronnallisia kohtaamisia kotona. 11/9/