Harmaa talous 2014 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

Transkriptio

1 Harmaa talous 2014 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

2 SISÄLTÖ HARMAA TALOUS HARMAA TALOUS LAKISÄÄTEISTEN VELVOITTEIDEN LAIMINLYÖNTIÄ TUTKITTUA JA MITATTUA HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA ULOSOTTO JA HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA. 18 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖN JULKAISUJA. 21 2

3 HARMAA TALOUS 2014 Tässä julkaisussa käsitellään vuosittain ajankohtaisia harmaaseen talouteen ja sen torjuntaan liittyviä teemoja. Harmaan talouden eri muodot, sen laajuuden arvioiminen ja mittaaminen sekä viimeaikaiset torjuntatoimet saavat huomiota vuoden 2014 julkaisussa. Case-esittelyyn on nostettu laajan kuittikauppaoikeudenkäynnin viimeisimmät, Korkeimman oikeuden, vaiheet. Tuomioissa on kyse muun muassa ennakonpidätyksiin ja työnantajan sosiaaliturvamaksuihin kohdistuvista veropetoksista. Ratkaisulla on merkitystä ennakkopäätöksenä. Harmaan talouden selvitysyksikön työssä nousee esiin monenlaisia ilmiöitä. Yksikön tehtävä on tuottaa tietoa näistä ilmiöistä ja etsiä mittareita harmaan talouden määrän arviointiin. Yksi tapa tutkia harmaata taloutta on keskittyä tiettyjen joukkojen ominaispiirteisiin ja harmaan talouden ilmenemiseen niissä. Tutkimuksen kohteena voi olla esimerkiksi tietty toimiala tai tietty yritys- tai velallisjoukko. Harmaan talouden esiintymisen lisäksi pyritään arvioimaan siihen suunnattujen torjuntatoimien vaikuttavuutta sekä tarvetta torjunnan tehostamiseksi tehtäville lainsäädännön muutoksille. Selvityksissä on havaittu, että harmaan talouden esiintymisen todennäköisyyttä lisäävät esimerkiksi verotuksen ilmoituspuutteet, elinkeinotoiminnan verovelat, tietyt yritystoiminnan tunnusluvut sekä joissain tapauksissa yritysten vastuuhenkilöiden kytkennät muuhun yritystoimintaan. Harmaan talouden tutkimista ja mittaamista käsitellään tämän julkaisun luvussa 2. Harmaan talouden torjunnassa pyritään käytännössä siihen, että tekojen taloudellinen hyöty olisi vähäinen, kiinnijäämisriski korkea ja hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset teosta riittävän nopeita ja oikein mitoitettuja. Näihin tavoitteisiin on pyritty lainsäädäntömuutoksilla, joita ovat esimerkiksi velvollisuus tarjota kuitti ostoksista, veronumero sekä verovelkarekisteri. Viimeaikaisia torjuntatoimia esitellään luvussa 3. Vaikka valtaosa harmaaseen talouteen liittyvistä laiminlyönneistä koskee veroja ja muita lakisääteisiä velvoitteita, ilmiön torjuntaan osallistuvat monet muutkin viranomaiset. Tässä julkaisussa esitellään ulosottoviranomaisen harmaan talouden torjuntaa luvussa 4. 3

4 1. HARMAA TALOUS LAKISÄÄTEISTEN VELVOITTEIDEN LAIMINLYÖNTIÄ Harmaa talous ulottaa vaikutuksensa eri puolille yhteiskuntaa. Tavallinen kansalainen kohtaa harmaan talouden usein esimerkiksi pimeänä palkanmaksuna tai tulojen ilmoittamatta jättämisenä. Harmaa talous on kuitenkin laajempi kokonaisuus, jossa keskeistä on erilaisten lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönti. Vuoden 2011 alussa voimaantulleessa laissa harmaan talouden selvitysyksiköstä määritellään harmaa talous seuraavasti: Harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Määritelmän mukaan harmaassa taloudessa laiminlyödään veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Määritelmä käsittää myös mm. sellaisten velvoitteiden laiminlyöntejä, jotka vaikuttavat lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai tullin perimiin maksuihin. Tällaisia velvoitteita ovat esimerkiksi rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteet. Niillä voi olla vaikutusta myös perusteettoman veron- tai maksunpalautuksen hakemisessa. Harmaan talouden takia verotuloja ja maksuja jää saamatta, yritysten välisestä kilpailusta tulee epätasapuolista, työntekijöitä voidaan kohdella lainvastaisesti sekä veromoraali ja oikeusjärjestelmä voivat yleisesti heiketä. Valtaosa laiminlyönneistä koskee veroja ja muita lakisääteisiä velvoitteita. Valtaosa harmaan talouden määritelmän mukaisista laiminlyönneistä koskee sekä lukumääräisesti että rahamääräisesti Verohallinnon valvottavana olevia velvoitteita. Verohallinnon tehtävänä on muun muassa verovalvonta, verojen ja maksujen kanto, perintä sekä veronsaajien oikeudenvalvonta. Verotarkastuksia tehdään vuosittain noin , joista on harmaan talouden tarkastuksia. Harmaan talouden tarkastusten perusteella määrätään maksettavaksi vuosittain noin miljoonan euron arvosta laiminlyötyjä, lakisääteisiä veroja ja maksuja. Tarkastuksissa harmaata taloutta osoittavat muun muassa puuttuva myynti, vääränsisältöiset kuitit tai kuittikauppa. Harmaa talous Verohallinnon vuoden 2014 asiakaskyselyssä Verohallinto toteutti henkilöasiakkaille ja yritysasiakkaille asiakaskyselyn 1 vuonna Yritysasiakkaille kohdistettuun kyselyyn vastasi yrittäjiä ja yritysten johtoon kuuluvia veroasioista vastaavia henkilöitä. Saatujen vastausten mukaan lähes viidesosa yritysvastaajista (18 %) tuntee pimeästi tavaroita tai palveluita myyvän yrityksen. Sama määrä yritysten edustajia kertoi käsityksenään, että tavaroiden tai palveluiden pimeä ostaminen tai myyminen on yleistä tai melko yleistä suomalaisissa yrityksissä. Harmaassa taloudessa laiminlyödään veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Yritysvastaajista lähes kolme neljästä (71 %) ilmoitti pimeän työn tai palveluiden ostamisen syyksi sen, että se on yleistä joillakin toimialoilla. Tulos viittaa toimialakohtaisiin eroihin. Muita syitä harmaan talouden toiminnalle nähtiin olevan kulujen säästäminen (66 %), vaikea kilpailutilanne (40 %) tai se, että pimeästä toiminnasta tuskin jää kiinni (33 %). Yritysvastaajista selkeä enemmistö (83 %) ilmoitti olevan vaikea hyväksyä, että yrityksessä ostetaan ja myydään tavaraa tai palveluja pimeästi. Lähes puolet vastaajista (42 %) oli jokseenkin samaa mieltä ja noin kolmannes (27 %) täysin samaa mieltä siitä, että terve kilpailu vääristyy harmaan talouden takia. 1 TNS Gallup Oy:n suorittaman tutkimuksen virhemarginaali on 3,0 % - 5,5 %. 4

5 Tietolaari: Kuljetusalan yritykset hyväksyvät lupaviranomaisen vuotuiset selvitykset Lupaviranomaisen tulee vuosittain selvittää jonkin liikenneluvan edellytyksen osalta, täyttävätkö liikenneluvan haltijat edelleen tämän edellytyksen. Velvoite liittyy harmaan talouden torjuntaan. Vuoden 2013 lopussa harmaan talouden selvitysyksikkö selvitti kuljetusyritysten verovelkoja. Yli euron verovelkoja löytyi noin yritykseltä, joille liikennelupaviranomainen antoi heinäkuuhun asti aikaa hoitaa verovelkansa. Heinäkuussa noin 200 kuljetusyritykseltä peruutettiin tavaraliikennelupa hoitamattomien verovelkojen vuoksi. Viranomaisten selvityskulujen kattamiseksi kaikilta kuljetusyrityksiltä perittiin 90 euron tarkastusmaksu. SKAL 2 kysyi kuljetusyrittäjiltä näkemyksiä valvontamekanismista ja sanktiosta, joka johtaa yritystoiminnan päättymiseen. Kyselyn perusteella kuljetusalan yritykset tukevat yksituumaisina harmaan talouden torjuntaa. Vastanneista yli 90 prosenttia piti vuotuisia selvityksiä hyvänä asiana. Noin 85 prosenttia vastanneista katsoi, että menettely tervehdyttää kuljetusalaa ja miltei yhtä moni piti lupien menetystä hyväksyttävänä seurauksena velvoitteiden laiminlyönneistä. Yrityksille koituvat kustannukset hyväksyi alle puolet vastanneista. Miltei puolet vastanneista piti 200 toimijan lupien perumista vähäpätöisenä toimena harmaan talouden torjunnassa. 3 Harmaan talouden tutkimusta Euroopan unionissa EU:n komissio on viimeisten 20 vuoden aikana pyrkinyt löytämään pimeän työn mittaamiseen käyttökelpoisen menetelmän, joka voisi tuottaa vertailukelpoisia tuloksia kaikista jäsenmaista. Komission teettämissä laajoissa kartoituksissa on kirjattu jäsenmaissa yli 200 eri menetelmillä tehtyä harmaaseen talouteen kohdistunutta tutkimusta. Yhteisen menetelmän löytämistä ovat vaikeuttaneet sekä erilaiset näkemykset siitä, mitä pitäisi tutkia että mielipide-erot eri menetelmien käyttökelpoisuudesta. Käyttökelpoisuuden suhteen mielipiteet ovat jakautuneet suorien ja epäsuorien menetelmien välille. Komissio teetti vuonna 2006 selvityksen suorien menetelmien, ensi sijassa haastattelututkimusten, soveltuvuudesta pimeän työn mittaamiseen. Selvityksessä katsottiin suorien kyselytutkimusten antavan parhaan kuvan pimeän työn rakenteesta ja syistä. Sen suositusten perusteella toteutettiin vuonna 2007 kaikki jäsenmaat kattava Eurobarometer haastattelututkimus, joka kuitenkin antoi erityisesti Etelä-Euroopan maiden kohdalla vaikeasti uskottavia tuloksia harmaan talouden laajuudesta. Vuonna 2009 komissio teetti vuorostaan selvityksen epäsuorien menetelmien käyttökelpoisuudesta kartoittaen samalla kaikissa jäsenmaissa ja kahdessa ehdokasmaassa näillä menetelmillä tehdyt tutkimukset. Soveltuvuusarvioissa epäsuorien menetelmien laajasta kirjosta pudotettiin pois mm. käteisen rahan 2 Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on maanteiden tavaraliikenteen ja logistisia palveluja tarjoavien yritysten edunvalvontajärjestö. SKAL:n jäsenkuntaan kuuluu noin kuljetus- ja logistiikka -alan yritystä. 3 SKAL:n Kuljetusbarometri 3/

6 määrään, sähkön kulutukseen ja ns. piilevän muuttujan käyttöön perustuvat menetelmät. Sopivimpana koko EU:n alueen kattavaan pimeän työn tutkimukseen pidettiin työpanokseen perustuvaa menetelmää, jossa työpanosta ja virallisesti ilmoitettua työvoiman käyttöä verrataan keskenään. Selvityksessä ehdotettua, kaikki jäsenmaat kattavaa työpanokseen perustuvalla menetelmällä toteutettavaa tutkimusta ei vielä toistaiseksi ole tehty. Komission mielenkiinto harmaata taloutta kohtaan on kohdistunut lähinnä pimeän työn osuuteen eikä harmaaseen talouteen kokonaisuutena, kuten se esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa on ymmärretty. Viimeksi mainituissa maissa näkökulma on fiskaalinen, eli tutkimuksilla on pyritty hakemaan Verohallinnolta salattujen tulojen kokonaismäärää. EU:n komission 20 vuoden aikana teettämien selvitysten keskeinen tulos on se, ettei harmaan talouden mittaamiseen ole löytynyt yhtä käyttökelpoista ja luotettavana pidettävää menetelmää. Sekä Ruotsin että Suomen tutkimukset harmaan talouden määrästä perustuvat kohdealueen jakamiseen osiin ja useiden eri menetelmien käyttöön toistensa täydentäjinä. Vaikka koko totuutta harmaan talouden määrästä ei pystytä selvittämään, valittu lähestymistapa näyttää tuottavan kansainvälisessä vertailussa loogisilta vaikuttavia tuloksia. Tietolaari: Harmaan talouden tutkimusta Ruotsissa ja Suomessa Ruotsissa Svartjobb -tutkimuksessa 4 harmaan talouden kokonaiskehystä on tutkittu kotitalouksien menoja ja ilmoitettuja tuloja vertaamalla. Tämän kehyksen sisältöä on varmennettu ja tarkennettu verotarkastustuloksiin perustuvalla menetelmällä ja sitä täydentävillä haastattelututkimuksilla sekä yrittäjien tulotasoa selvittävillä tutkimuksilla. Tarkennusta on jatkettu edelleen Svartjobb -tutkimusta seuranneessa Skattefel -tutkimuksessa. Pohjoismaissa harmaan talouden tutkimuksen näkökulma on ollut fiskaalinen, keskittyen Verohallinnolta salattujen tulojen määrään. Suomen Kansainvälistyvä harmaa talous -tutkimuksessa 5 harmaan talouden kokonaiskehyksen arviointi perustui toisaalta verotarkastustuloksiin, toisaalta laskelmaan teoreettisen ja kertyneen arvonlisäveron välisestä erosta. Harmaan talouden rakennetta ja ilmenemismuotoja on tarkennettu eri toimialoja ja tulolajeja koskevissa selvityksissä, joissa on haettu ratkaisuja mm. vuokratuloihin, kansainväliseen kauppaan ja kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden arviointiin. Poikkihallinnollinen Verovajetyöryhmä on hyvä esimerkki viranomaisyhteistyöstä Eduskunnan tarkastusvaliokunta on valtion tilinpäätöskertomuksesta vuodelta 2011 antamassaan mietinnössä käsitellyt verovajetta. Tarkastusvaliokunta on mietinnössään todennut mm., että verovajeeseen vaikuttavista tekijöistä tulee jatkossa saada nykyistä tarkempaa tietoa, jotta verovajeen pienentämiseen käytettäviä resursseja ja toimenpiteitä voidaan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti ja oikealla tavalla. Eduskunta on hyväksynyt tarkastusvaliokunnan ehdotuksen pohjalta seuraavan kannanoton: Eduskunta edellyttää, että hallitus raportoi arvioidusta verovajeesta ja verojäämien määrästä, muutoksista ja muutoksiin keskeisesti vaikuttavista tekijöistä ja verovajeen ja verojäämien pienentämiseen käytettyjen toimien vaikuttavuudesta vuosittain valtion tilinpäätöskertomuksessa ja ensimmäisen kerran vuodelta 2013 annettavassa tilinpäätöskertomuksessa valtion talouden tilaan ja verotuloihin vaikuttavien tekijöiden yhteydessä. 4 Skatteverket: Svartköp och Svartjobb i Sverige, Del 1, Undersökningsresultat, Rapport 2006:4 5 Hirvonen, Markku, Lith, Pekka, Walden, Risto: Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaaman harmaata taloutta käsittelevän tutkimuksen loppuraportti, Helsinki

7 Valtiovarainministeriön ja Verohallinnon välisessä tulostavoiteasiakirjassa vuodelle 2013 on todettu, että Verohallinto käynnistää yhteistyössä ulkopuolisten tahojen kanssa selvityksen menetelmien kehittämiseksi verovajeen suuruuden ja sen osatekijöiden arvioimiseksi. Verohallinto asetti työryhmän, jonka tehtävänä on määritellä verovaje ja jakaa se osatekijöihin, laatia verovajeen mittaamiseksi menetelmät, kehittää menetelmät verovajeeseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi, laatia menetelmä verovajeen pienentämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi sekä tehdä ensimmäiset verovajearviot. Työryhmään kutsuttiin myös Tullin, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen, Valtiovarainministeriön ja Tilastokeskuksen edustajat. Työryhmä luovutti loppuraportin maaliskuussa Raportin mukaan Verohallinnon arviointimenetelmällä laskettuna verovajeen suuruus oli ensimmäisen lasketun osan, vuoden 2010 alv:n, osalta 1,4 miljardia euroa, mikä on noin 7 % laskennallisesta arvolisäverosaatavasta. Tullin mukaan vuonna 2012 tulliselvityksen verovaje oli kokonaisuudessaan n. 140 miljoonaa euroa (tulli ja alv), valmisteverotuksen verovaje noin miljoonaa euroa ja autoverotuksen verovaje noin 15,5 miljoonaa euroa. Seuraavassa vaiheessa arviointimenetelmä tuottaa tietoa palkkoihin liittyvästä verovajeesta, ja alv-vajeen arviointiin tuotetaan aikasarja. Verovajeella tarkoitetaan lainmukaisen verokertymän ja toteutuneen verokertymän erotusta. Harmaa talous aiheuttaa vain osan verovajeesta D9FAF393172%7D/9492 7

8 Tietolaari: Harmaa talous mediassa Harmaan talouden selvitysyksikössä on seurattu harmaan talouden saamaa julkisuutta verkkomediassa Analyysijakson aikana seuratuissa medioissa julkaistiin 748 artikkelia, joissa mainittiin harmaa talous. Edellisellä puolivuotisjaksolla luku oli 782. Seurantajaksolla esiintyi 748 artikkelia, joissa harmaa talous oli vähintään mainittu. Runsas 20 prosenttia artikkeleista liitti harmaan talouden rakentamista tai rakennusalaa käsitteleviin teemoihin. Puolet näistä käsitteli rakennusalan urakka- ja kulkulupatietojen ilmoitusmenettelyn muutoksia. Muita aiheita olivat veronumero, Verohallinnon Raksa-hankkeen tulokset, rakentamisen laatu, rakennusyrittäjän hallinnollinen taakka sekä ydinvoimalahanke. 2. TUTKITTUA JA MITATTUA Harmaan talouden selvitysyksikön tehtävänä on tuottaa ja jakaa tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Yksikkö muun muassa laatii selvityksiä harmaan talouden ilmiöistä ja niiden torjunnassa käytettävistä toimenpiteistä. Selvityksiä laatiessaan yksikkö käyttää laajasti viranomaisten rekistereissä olevaa tietoa organisaatioista ja niihin liittyvistä henkilöistä. Lisäksi selvitysyksikkö hyödyntää esimerkiksi Tilastokeskuksesta tai kaupparekisteristä saatavaa julkista tietoa. Yhtenä keskeisenä kysymyksenä selvityksissä on harmaan talouden määrän arviointi. Selvityksissä pyritään myös etsimään mittareita, joilla harmaan talouden määrää ja kehitystä voitaisiin paremmin arvioida. Tässä luvussa kuvataan joitakin selvitysyksikön tutkimuksissa esiin tulleita teemoja ja mittaustapoja. Käytetyille mittaustavoille on tyypillistä se, että ne eivät yksinään pysty osoittamaan harmaan talouden yleisyyttä tai määrää tutkittavana olevassa aineistossa. Yhdessä käytettynä ne kuitenkin antavat kuvaa siitä, onko tutkimuskohteen esimerkiksi jonkin rajatun yritysjoukon harmaan talouden riski suurempi kuin muiden yritysten. Seuraavissa esimerkeissä on käsitelty velkaantumisen, yrityksen tunnuslukujen, velvoitteiden hoidon ja yritysten vastuuhenkilöiden muiden yrityssuhteiden merkitystä harmaan talouden kannalta. Yrityssuhteiden merkitystä velvoitteiden hoidossa ja harmaan talouden kannalta on tuotu esiin useamman selvityksen kautta. Tietolaari: Verovelvoitteiden hoito Verovelan ja siinä tapahtuvien muutosten peilaaminen yhteiskunnassa yleisesti tapahtuviin muutoksiin voi antaa viranomaisille lisää tietoa harmaasta taloudesta. Verovelka liittyy harmaaseen talouteen silloin kun verovelvollisen tarkoituksena on ollut välttää yhteiskunnallisia velvoitteita ja verojen maksua muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia. Verovelasta harmaan talouden osuutta on ainakin osa verotarkastusten ja arvioverotuksen perusteella 8

9 maksuunpannuista veroista. Verovelan määrä suhteessa maksettuihin veroihin kertoo verovelvollisten maksumoraalista. Yleiseen maksumoraalin heikentymiseen liittyy kasvava harmaan talouden riski. Harmaan talouden osuutta verovelasta on sen piiloon jäävästä luonteesta johtuen vaikeaa tarkasti arvioida. Harmaassa taloudessa on usein kyse ns. piilevästä verovelasta, joka ei tule viranomaisten tietoon ja se ei siten myöskään näy verojäämien määrässä. Tämä piilevä osa verovelkaa kasvattaa kuitenkin yhteiskunnan verovajetta, joka siis koostuu Verohallinnon tiedossa olevasta verovelasta ja piilevästä verovelasta. VELKAANTUMINEN JA YRITYKSEN TUNNUSLUVUT Ulosottomenettelyssä varattomaksi todetut yritykset jatkavat harvoin liiketoimintaansa Harmaan talouden selvitysyksikkö on tutkinut ulosotossa vuosina varattomiksi tai muutoin esteellisiksi todettujen yritysten toimivuutta, taloudellista asemaa ja luotettavuutta sekä tiettyjen lakisääteisten velvoitteiden hoitoa. Ulosotossa varattomiksi todettujen yritysten liiketoiminta on suhteellisen lyhytkestoista. Alle kolme vuotta toimineita yrityksiä oli aineistossa miltei puolet. Toistuvasti ulosotossa esteellisiksi oli todettu lähes 60 prosenttia yrityksistä. Yritysten maksut Verohallinnolle päättyivät viimeistään ulosoton esteeseen yli 80 prosentilla yrityksistä. Varattomuusesteen saaneiden yritysten varattomuus ja maksukyvyttömyys on siis melko pysyvää. Selvityksessä pohdittiin lisäksi, voitaisiinko ulosotossa varattomaksi todetut yritykset poistaa kaupparekisteristä viranomaisaloitteisesti. Tällöin varattomien yritysten käyttäminen yritystoiminnassa ja mahdollisesti rikollisessa toiminnassa vaikeutuisi, mikä vähentäisi omalta osaltaan harmaan talouden toimintamahdollisuuksia. Tietolaari: Verovelan määrä voi ennakoida harmaan talouden esiintymistä. Selvityksissä saatujen havaintojen perusteella jo viiden prosentin verovelan osuus liikevaihtoon suhteutettuna on yrityksille merkittävä riski liiketoiminnan jatkumiselle. Anniskelupaikkojen myyntikate ja palkkojen suhde liikevaihtoon huomioidaan Myyntikate on se osuus myynnin kokonaismäärästä, joka yritykselle jää tuotteen myyntihintojen ja ostohintojen erotuksena. Myyntikatteella rahoitetaan liiketoiminnan muut kulut kuten palkat, vuokrat yms. Myyntikateprosentti on käyttökelpoinen vertailuluku, joka saadaan laskemalla myyntikatteen suhteellinen osuus liikevaihdosta. Lakisääteiset velvoitteensa hoitavien yritysten myyntikatteen vaihteluväli on verraten pieni. Samalla toimialalla toimivien yritysten myyntikateprosenttien vertaaminen keskenään muodostaa käyttökelpoisen vertailuarvon, jonka avulla voidaan havaita poikkeamia. Esim. ravintolan alkoholin myyntikateprosentin poikkeama toimialan keskimääräisestä vaihteluvälistä voi merkitä osittaista tulojen kirjaamatta jättämistä. Yrityskohtaisessa tarkastelussa kirjanpitoon kirjatun alkoholin myyntimäärää voidaan verrata vertailutietona saataviin alkoholin ostotietoihin, jolloin selviää mahdollinen ohimyynti. Vuonna 2013 Harmaan talouden selvitysyksikkö selvitti anniskeluelinkeinossa toimivia yrityksiä, ja havaittiin että runsaalla 32 prosentilla aineiston yrityksistä oli matala alkoholin tai oluen myyntikateprosentti. Matalakatteiseksi luokiteltiin yritys, jolla alkoholi-, olut tai molemmat myyntikateprosentit olivat alle 50 prosenttia. 9

10 Anniskelutoiminnan keskimääräinen myyntikate vuonna 2013 oli 67 prosenttia. Yritys, jonka myyntikateprosentti on 50 tai alle, poikkeaa hinnoittelultaan merkittävästi yleisestä hintatasosta. Tarkasteltaessa yrityksiä, joilla on esimerkiksi euron alkoholiostot vuodessa, muodostuu liikevaihdon ero huomattavaksi. Yrityksellä, joka toimii 50 prosentin myyntikatteella, käyttökate voi olla 25 tuhatta euroa negatiivinen, kun vastaavasti normaalilla myyntikateprosentilla toimivalla yrityksellä käyttökate voi samalla ostomäärällä olla yli 87 tuhatta euroa positiivinen. Matalakatteisten anniskeluluvan haltijoiden määrän kasvu on harmaan talouden torjunnan kannalta merkityksellinen riski. Matalakatteisten luvanhaltioiden määrä on kasvanut noin 10 prosenttia vuosittain. Kehitys on merkittävästi kiihtynyt vuoden 2009 aikana ja sen jälkeen. Määrän kasvun arvioidaan ennakoivan mahdollisen ohimyynnin lisääntymistä elinkeinossa. Myös sellaisten luvanhaltijoiden määrän kasvu, joilla palkat ovat alisuhteiset liikevaihtoon nähden (alle 20 % liikevaihdosta), on kasvusuunnassa. Tilastokeskuksen tilinpäätöstilastojen mukaan toimialalla palkkojen osuus on tavallisesti prosenttia liikevaihdosta. Selvityksessä on myös havaittu, että alisuhteiset palkat ja matalakatteisuus liittyvät usein toisiinsa. Palkkojen määrän suhdetta liikevaihtoon voidaan tarkastella samalla tavoin kuin myyntikateprosenttia saman toimialan yritysten välillä. Toimialan keskiarvosta vahvasti poikkeavassa yrityksessä voi esiintyä väärinkäytöksiä. Varsinkin työvoimavaltaisilla aloilla pieni palkkojen ja työkorvausten määrä suhteessa liikevaihtoon saattaa olla merkki pimeästä palkanmaksusta. Maksettaessa palkkoja ohi kirjanpidon jäävät myös työntekijöiden lakisääteiset maksut suorittamatta, jolloin eläkettä ja muita työsuhteeseen kuuluvia etuuksia ei kerry. YRITYSSUHTEIDEN MERKITYS VELVOITTEIDEN HOIDOSSA Selvitysyksikön selvityksissä tarkastellaan yleensä myös kulloisenkin kohdejoukon yritysten ja vastuuhenkilöiden keskinäistä verkostoitumista eli rypästymistä. Yleisen määritelmän mukaan yritysryppäällä tarkoitetaan saman omistajatahon tai intressipiirin määräysvallassa olevien yhtiöiden joukkoa tai yhtiökeskittymää. Määräysvalta yhtiöissä perustuu joko suoraan omistajuuteen tai sellaiseen päätösvallan käyttöön, joka voidaan rinnastaa tosiasialliseen omistajavaltaan. Suomen kaupparekisteritietojen lisäksi rypästymisasteen selvittämisessä käytetään usein myös naapurimaiden, kuten Viron kaupparekisteritietoja. Matala myyntikate voi ennakoida harmaata taloutta. Pimeä palkka ei kerrytä eläkettä. Yritystoiminnan hajauttaminen useaan eri yritykseen on täysin laillista liiketoiminnan suunnittelua. Korkea rypästymisaste on silti osoittautunut yhdeksi harmaan talouden esiintymisen riskitekijäksi ja tuottaa ongelmia valvontaviranomaisille. Yritysryppäiden verovalvonnan kehittämistä pohtineen työryhmän loppuraportin mukaan harmaata taloutta esiintyi 30,84 %:ssa verotarkastuksia, joiden kohteena olivat rypästyneet yritykset. Keskimäärin kaikissa tarkastuksissa harmaan talouden osuus oli pienempi, 20,41 %. Silloin kun kyse on harmaan talouden harjoittamisesta, yritysryppäitä käytetään yleensä talousrikosten tekoja peittelyvälineinä. Tietolaari: Rypäsverovelka tarkoittaa henkilön kytkösyritysten yhteenlaskettua verovelkaa. Luontaisin seurattava asia on kohdejoukon henkilön rypäsverovelka yrityksissä, joissa hän on määräävässä asemassa. Rypäsverovelkaa mitattaessa tutkitaan usein myös kohdejoukon henkilön menneisyys, eli yhteydet lakanneisiin yrityksiin. Historiasta löytyvät useat, esimerkiksi konkurssin kautta lakanneet, verovelkaiset yritykset voivat viitata harkittuun lyhyen elinkaaren yritysten käyttöön. Seuraavassa esitellään joitakin viimeaikaisia selvityksiä, joissa on saatu viitteitä yrityskytkentöjen, eli rypästymisen, merkityksestä harmaan talouden ilmentymiseen ja sen torjuntaan. 10

11 Rakennusalan verovalvonnan rikostapaukset Harmaan talouden selvitysyksikössä on tutkittu Verohallinnon rakennusalan verovalvontahankkeen (Raksahanke) yhteydessä ilmenneitä rikostapauksia. Selvityksessä käsiteltiin yhteensä 267 talousrikostuomiota. Rypäsmuotoinen toiminta pääosassa Raksa-hankkeen rikosilmoituksia tarkasteltaessa selkein havainto oli harmaan talouden harjoittaminen ryppäissä. Suurin osa tuomituista henkilöistä oli tuomittu toiminnasta, jossa oli käytetty hyväksi useampia yrityksiä. Myös suurin osa Raksa-hankkeen rikostapausten yhteydessä tuomituista vahingonkorvauksista, noin 80 prosenttia, oli aiheutunut rypäsmuotoisesta toiminnasta. Tuomitut henkilöt kytkeytyivät toisiinsa hyvin usein yritystoiminnan verovelvollisuuden ja vastuuaseman perusteella sekä kaupparekisterija omistusyhteyksien kautta. Kuittikauppa oli pääasiallinen rikostentekotapa Tekotapana ryppäissä ja isommissa kokonaisuuksissa on tyypillisesti kuittikauppa ja/tai tekaistu laskutus, jonka hyöty käytetään ns. pimeiden palkkojen maksuun. Bulvaanien käyttö, kuittikauppa ja aiempi talousrikostuomio tuomituilla olivat merkittävästi yleisempiä rypäsmuotoisessa toiminnassa. Lisäksi rypäsmuotoisessa toiminnassa langetettiin 63 prosenttia kaikista tutkimusaineiston liiketoimintakielloista. Suomalaisten yrityskytkennät Viroon Selvityksen mukaan Viron kaupparekisterissä oli vuoden 2012 alussa yli yritystä, joissa oli yksi tai useampi suomalaisilla tunnuksilla kirjattu vastuuhenkilö. Näistä yrityksistä noin :lla oli vastuuhenkilö, joka asui Suomessa. Noin yrityksen koko hallinnointi oli Suomessa asuvilla Suomen kansalaisilla. Harmaa talous käyttää hyväksi useamman yrityksen muodostamia yritysryppäitä. Viron kaupparekisterin suomalaisilla vastuuhenkilöillä oli: verovelkaa 16 prosentilla kun kaikilla Suomen kaupparekisterin vastuuhenkilöillä verovelkaa on keskimäärin 3,8 prosentilla yritystensä kautta rypäsverovelkaa 26 prosentilla kun Suomen kaupparekisterin vastuuhenkilöillä rypäsverovelkaa on keskimäärin 7 prosentilla Suomalaisten yrityskytkentöjen määrä Viron kaupparekisterissä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2006 suomalaisia tunnuksia oli noin ja vuoden 2012 alkupuolella jo yli Voimassaoleva liityntä suomeen oli noin yrityksellä. Yritysmäärän kasvu vuodesta 2006 vuoteen 2012 on ollut 58 prosenttia. Selvityksen perusteella arvioitiin, että suomalaisten yritysten ja henkilöiden vastuusuhteet Viroon ja niiden lisääntyminen näyttäisivät muodostavan merkityksellisen harmaan talouden riskin. Viron kaupparekisterin yritysten vastuuhenkilöt, joilla on suomalainen tunnus, olivat Suomen kaupparekisterihenkilöihin verrattuna velvoitteidenhoidoltaan keskimääräistä häiriöalttiimpia. Konkurssit ja organisaatiohenkilöt Tavaraverotuksen verovelkoja koskevassa selvityksessä tutkittiin konkurssivaiheiden esiintymisen todennäköisyyttä kahdessa eri yritysryhmässä. Ohessa on esitetty esimerkki selvityksessä käytetystä syy-yhteyksien mittaamisesta: Tarkastelulla haluttiin tutkia organisaatiohenkilöiden ja konkurssien esiintymisen välistä tilastollista yhteyttä. Kohdejoukon yritysten organisaatiohenkilöiden muut yritykset 7 jaettiin kahteen ryhmään A ja B sen perusteella, oliko organisaatiohenkilön kohdejoukon yrityksellä konkurssivaiheita (ryhmä A) tai ei (ryhmä B). Ryhmän A yrityksistä konkurssivaiheita oli 21 prosentilla ja ryhmän B yrityksistä konkurssivaiheita oli 2 prosentilla. Yritysten konkurssiriskien välillä havaittiin siten tilastollinen yhteys, jos yrityksillä on yhteinen organisaatiohenkilö. Niin sanotun yrityskauppiasilmiön vaikutus eliminoitiin tarkastelusta poistamalla organisaatiohenkilöt, joilla oli vastuuasema yli 50 yrityksessä. Tällöin kohdejoukon yritysten konkurssivaiheet lisäsivät edelleen konkurssivaiheen todennäköisyyttä muissa yrityksissä, mutta yhteys ei ollut yhtä selvä: ryhmän A yrityksistä oli konkurssivaiheita 10 prosentilla ja ryhmän B yrityksistä oli konkurssivaiheita 2 prosentilla. 7 Yritykset, joissa kohdejoukon organisaatiohenkilöt olivat organisaatiohenkilön asemassa vuosina

12 Muiden yritysten verovelkaisuus Selvitettiin myös, onko yritysten verovelkaisuudella tilastollista yhteyttä, kun yrityksillä on yhteinen organisaatiohenkilö: Jos organisaatiohenkilön yrityksellä on Verohallinnon verovelkaa, niin muista yrityksistä on verovelkaisia 28 prosenttia. Jos organisaatiohenkilön kohdejoukon yrityksellä ei ole Verohallinnon verovelkaa, niin muista yrityksistä on verovelkaisia 6 prosenttia. Tietolaari: Havaintoja verovelasta ja yrityskytkennöistä Useassa selvityksessä on havaittu, että yrityksen vastuuhenkilöiden ja heidän vastuuyritystensä verovelan välillä on selvä tilastollinen yhteys. Niiden organisaatiohenkilöiden, joilla oli henkilökohtaista verovelkaa, kohdejoukon vastuuyrityksistä prosenttia oli verovelkaisia. Niiden organisaatiohenkilöiden, joilla ei ollut henkilökohtaista verovelkaa, kohdejoukon vastuuyrityksistä 6 7 prosenttia oli verovelkaisia. 3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA Harmaan talous nähdään hieman erilaisena riippuen siitä, minkä valvontaviranomaisen kannalta asiaa tarkastellaan. Viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat organisaatiot torjuvat harmaata taloutta käytännössä esimerkiksi vero-, tulli- tai eläketarkastuksilla sekä ulosoton erikoisperinnän toimenpiteillä. Myös esitutkintaviranomaiset torjuvat verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksujen laiminlyöntiä omassa työssään. Harmaan talouden torjunta tarkoittaa sekä ennaltaehkäiseviä toimia, paljastamis- ja selvittämistoimia että toimenpiteitä, joilla saadaan takaisin harmaan talouden tekijälleen tuottama taloudellinen hyöty. Harmaan talouden torjuntaan on käytetty viime vuosina yli henkilötyövuotta eri viranomaisissa. Nykyisen torjuntaohjelman aikana on myönnetty lisäresursseja, joiden myötä Verohallinto on lisännyt harmaan talouden torjuntaan 128 henkilötyövuotta, Sisäasiainministeriö 92 henkilötyövuotta, Oikeusministeriö 65, Tulli 21, Sosiaali- ja terveysministeriö 20 ja Työ- ja elinkeinoministeriö 9 henkilötyövuotta. Kiinnijäämisriskiä kasvattamassa Harmaan talouden toimija punnitsee tekojaan usein rationaalisin perustein. Hän pohtii saavutettavaa hyötyä, kiinnijäämisriskiä ja teosta aiheutuvia seuraamuksia. Harmaan talouden torjunnassa pyritään vaikuttamaan tekijän päätöksentekoon siten, että tekojen taloudellinen hyöty olisi vähäinen, kiinnijäämisriski korkea ja hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset teoista oikein mitoitettuja. Tavoitteena on harmaan talouden estäminen jo ennakolta. Ennaltaehkäisevät toimet ovat esimerkiksi lainmuutoksia, joilla pyritään muuttamaan tai ehkäisemään joitakin harmaan talouden toimintatapoja. Osa näistä koskee kaikkia, ja osa on suunnattu tiettyä toimintaryhmää tai toimialaa koskeviksi. Seuraavassa on esitelty viimeaikaisia uudistuksia. Veronumeroa harkitaan laajennettavaksi Rakennusalalla veronumero on ollut käytössä vuoden 2012 puolivälistä lähtien. Syyskuussa 2014 veronumerorekisteriin oli merkitty miltei henkilöä. Veronumeron käyttöönottoa on selvitetty myös asennus- tai kokoonpano-, laivanrakennus-, kuljetus-, korjaus- ja huoltotyö, siivous-, hoito- ja hoivatyö sekä ravintola- ja majoitusaloille. 12

13 Harmaan talouden ministerityöryhmä linjasi syyskuussa 2014, että veronumeron laajempaa käyttöönottoa harkitaan vasta sitten kun kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön. Hallitus päätti tulorekisterin toteuttamisesta maaliskuussa 2014 rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä. Tällöin työnantajat ilmoittaisivat monen tahon sijasta tulorekisteriin palkanmaksukausittain mm. tiedot työntekijöilleen maksamistaan palkoista. Uudistus vaatinee useamman vuoden valmisteluajan. Ilmoitusvelvollisuus urakoista ja työntekijöistä voimaan vuonna 2014 Vuonna 2014 rakennustyömailla otettiin käyttöön työntekijöitä ja rakennusurakoita koskeva erityinen ilmoitusvelvollisuus. Menettelyssä työmaan päätoteuttaja ilmoittaa Verohallinnolle kuukausittain tiedot työmaalla työskentelevistä työntekijöistä. Kukin tilaaja myös ilmoittaa omat aliurakkansa kuukausittain Verohallinnolle. Heinäkuussa 2014 voimaan tulleiden muutosten myötä tilaajilla on velvollisuus ilmoittaa kuukausittain tiedot esimerkiksi siitä, keneltä rakentamispalvelua on tilattu, mikä on urakan kokonaismäärä, paljonko kyseessä olevan kuukauden aikana yritys on laskuttanut tilaajalta suorituksia ja mikä on työn arvioitu kesto. Tiedonantovelvollisuus koskee myös omakotirakentamista ja muuta yksityishenkilön lukuun tapahtuvaa rakentamis- tai korjaustyötä, jos työtä varten on haettava rakennuslupa. Yksityishenkilön on annettava tieto muun muassa rakentamistyön suorittaneesta yrityksestä ja työntekijöistä sekä näille maksetuista palkoista ja muista vastikkeista. Ilmoitusvelvollisuus työntekijöistä ja urakoista yhdessä veronumerouudistuksen ja julkisen veronumerorekisterin kanssa antavat Verohallinnolle edellytykset valvoa, milloin esimerkiksi ulkomaiselle yhtiölle muodostuu kiinteä toimipaikka ja siten verovelvollisuus Suomeen. Tietoja hyödynnetään myös työntekijöiden verovelvollisuuden syntymisen valvonnassa. Mahdollisuus pimeän työvoiman käyttöön tai lakisääteisten velvoitteiden laiminlyömiseen vähenee ja siten myös mahdollisuus saada epärehellisellä menettelyllä kilpailuetua pienenee. Tietolaari: Verohallinnon Raksa-hanke paljasti tehokkaasti rakennusalan harmaata taloutta Verohallinnon historian suurimman harmaan talouden valvontahankkeen tulos oli veroksi muutettuna yli 200 miljoonaa euroa. Rikosilmoitus tehtiin lähes joka kymmenennestä tarkastetusta rakennusyrityksestä. Verohallinnon rakennusalan verovalvontahankkeen tavoitteena oli vähentää harmaata taloutta rakennusalalla ja ohjata alan yrityksiä toimimaan oikein. Tavoitteet saavutettiin lisäämällä tarkastuksia ja kehittämällä valvontaa reaaliaikaiseksi. Raksa-hanke toteutettiin vuosina ja sen aikana valmistui verotarkastuskertomusta. Harmaata taloutta löytyi lähes joka kolmannessa tarkastuskohteessa. Lähes 10 prosentista tarkastuskertomuksista tehtiin rikosilmoitus, joista 264 tapauksessa oli kyse törkeästä veropetoksesta. Esimerkiksi vääräsisältöisiä tositteita löytyi yhteensä 112 miljoonan euron arvosta. Yli 90 prosenttia epäselvyyksistä löydettiin yrityksissä, joiden liikevaihto oli alle kuusi miljoonaa euroa. 13

14 220 miljoonaa euroa pimeitä palkkoja Hankkeen aikana valmistuneissa verotarkastuskertomuksissa löydettiin kirjanpidon ulkopuolelle jätettyä palkansaajaa ja liki 220 miljoonaa euroa palkkoja, joista ei ollut toimitettu ennakonpidätyksiä. Peiteltyä osingonjakoa löytyi 92 miljoonaa euroa. Verohallinnon mukaan hankkeella on ollut myönteinen vaikutus harmaan talouden torjunnassa ja kiinnijäämisriski on kohonnut. Erityisesti reaaliaikaiset valvontakeinot osoittautuivat tehokkaiksi. Hankkeen aikana Verohallinto teki työmaavalvontakäyntejä yhdessä Aluehallintovirastojen työsuojelutarkastajien ja Eläketurvakeskuksen tarkastajien sekä Poliisin kanssa. Merkittäviä saavutuksia ovat pysyvä, entistä vaikuttavampi viranomaisyhteistyö, sekä vuorovaikutteinen yhteistyö sidosryhmien ja suurten rakennusalan toimijoiden kanssa. Kuittilaki voimaan vuoden 2014 alussa Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa tuli voimaan vuoden 2014 alusta lähtien. Yrittäjien on tarjottava asiakkaalle kuitti tämän ostamasta tavarasta tai palvelusta. Uuden lain tarkoitus on lisätä käteisen rahan käytön valvontaa ja parantaa harmaan talouden torjuntaa. Lain tavoitteena on torjua ohimyyntinä ilmenevää harmaata taloutta käteisillä toimialoilla. Lakia sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitettuun liike- ja ammattitoimintaan. Yrittäjän velvollisuus tarjota kuitti koskee käteisellä rahalla ja maksukorteilla tehtyjä ostoksia kaikilla toimialoilla. Laki ei edellytä kassakoneen tai kassajärjestelmän käyttämistä, vaan kuitin voi kirjoittaa myös käsin. Kuitintarjoamisvelvollisuus parantaa asiakkaan mahdollisuutta havaita myyntiä, jota ei merkitä kassaan tai kirjanpitoon. Näin asiakkaalla on myös mahdollisuus valita ja tehdä ostoksensa lakia noudattavassa yrityksessä. Kuitin lakisääteinen tarjoamisvelvoite parantaa myös kuluttajan asemaa milloin tavarassa tai palvelussa on ollut virhe. Eduskunta hyväksyi verovelkarekisterin Verovelkarekisteriä koskeva lainsäädäntö on vahvistettu ja rekisteri otetaan käyttöön Verovelkarekisterissä julkaistaan joulukuusta 2014 lähtien tieto siitä onko yrityksellä, elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinotoimintaa harjoittavalla kuolinpesällä verovelkaa tai ilmoituspuutteita. Uudistuksessa on kysymys Verohallinnon ylläpitämästä julkisesta rekisteristä, josta voi saada nopeasti, luotettavasti ja maksutta tiedon yrityksen verovelkatilanteesta. Rekisteri kattaa kaikki Verohallinnon kantamat verot. Siihen merkitään tieto siitä, onko yrityksellä vähintään euroa sellaisia erääntyneitä ja suorittamatta olevia veroja ja maksuja, joista ei ole Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä tai muutoksenhakuviranomaisen täytäntöönpanon keskeytysmääräystä. Velan tarkkaa määrää ei sen sijaan ilmoiteta. Verovelkarekisteriin merkitään lisäksi tieto siitä, onko yritys laiminlyönyt arvonlisäveroa tai työnantajasuorituksia koskevan ilmoittamisvelvollisuuden. Tiedot helpottavat erityisesti tilaajavastuulain 8 mukaisten velvoitteiden hoitoa. Niitä voidaan käyttää hyväksi myös julkisia hankintoja koskevan hankintalain 9 kattamissa tilanteissa ja yleisesti yritysten välisissä sopimustilanteissa. Tarkoitus on kitkeä harmaan talouden ilmiöitä ja parantaa asiansa hyvin hoitavien yritysten kilpailuasemaa. Romualan käännetty arvonlisäverovelvollisuus etenee Hallitus on esittänyt huhtikuussa 2014 arvonlisäverolain muuttamista siten, että romualalla otettaisiin käyttöön käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa verovelvollinen olisi myyjän sijasta ostaja. Verovelkarekisterin tarkoitus on kitkeä harmaan talouden ilmiöitä ja parantaa rehellisten yritysten kilpailuasemaa. 8 Tilaajavastuulain rakentamistoimintaa koskeva osittaisuudistus tuli voimaan (469/2012 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain muuttamisesta). 9 Hankintalain säännös siitä, että kaikissa julkisen sektorin rakennusurakkasopimuksissa on lauseke työsuhteen vähimmäistyöehtojen noudattamisesta tuli voimaan (Laki julkisista hankinnoista 49 ) 14

15 Romualan käännetty verovelvollisuus on käytössä suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita. Ehdotettu malli vastaa myös Ruotsissa vuoden 2013 alusta käyttöön otettua järjestelmää, joka on toiminut alustavan arvion mukaan odotetusti ilman merkittäviä ongelmia. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisiin metalliromun ja -jätteen luovutuksiin kaikkien arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen elinkeinonharjoittajien välillä. Järjestelmä koskisi tiettyjä tullilainsäädännön yhdistetyn nimikkeistön mukaisia metalliromuja ja -jätteitä. Esityksen tavoitteena on torjua harmaata taloutta. Järjestelmän käyttöön ottamisella halutaan pienentää romukauppaa harjoittavien toimijoiden väärinkäytöksiä sekä parantaa kilpailutilannetta asianmukaisesti toimivien ja epärehellisten yritysten välillä. Romualan käännetyn verovelvollisuuden käyttöön ottaminen merkitsisi arviolta noin 7 8 miljoonan euron vuotuista verotulojen lisäystä. Laki tulee voimaan Uudistunut Laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä tuli voimaan Kuljetuspalveluiden ostaja on nykyisin vastuussa siitä, että kuljetuksen suorittaja täyttää tietyt lakisääteiset velvoitteensa. Asiakkaan tulee varmistaa, että kuljetuksen suorittajalla on voimassa oleva tavaraliikennelupa ja jopa se, että kuljetuksen hinta riittää työnantajavelvoitteiden hoitamiseen. Uudistetun tavaraliikennelain mukaan kuljetuspalveluiden ostaja syyllistyy kuljetustilausrikkomukseen, mikäli hyväksyy liian alhaisen hinnan. Hinnan on lain mukaan oltava sellainen, että kuljetuksen suorittaja pystyy hoitamaan lakisääteiset velvoitteensa työnantajana. Heinäkuusta 2014 alkaen lupavaatimus laajeni koskemaan myös muun muassa alihankintana tehtäviä kuljetuksia, kaupallista tavaraliikennettä traktorilla sekä kaupallisia hinaus- ja muuttokuljetuksia. Tietolaari: Harmaan talouden torjuntaohjelma 10 vuosille Romualan käännetyn verovelvollisuuden käyttöön ottaminen merkitsisi noin 7 8 miljoonan euron vuotuista verotulojen lisäystä. Suuri osa edellä esitetyistä lainsäädännön muutoksista sisältyy voimassa olevaan tehostettuun harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelmaan. Hallitusohjelman mukaan harmaan talouden torjunta on hallituksen kärkihankkeita. Torjuntaohjelma on jatkoa aikaisemmille viidelle torjuntaohjelmalle ja se sisältää yhteensä 22 hanketta harmaan talouden ja talousrikollisuuden vähentämiseksi. Myös kevään 2013 kehysriihessä ja syksyn budjettiriihessä linjattiin harmaan talouden torjuntaan uusia toimenpiteitä, jotka liitettiin osaksi torjuntaohjelmaa. Ne bis in idem -laki, itsekriminointisuoja ja syyteneuvottelu muuttavat verotarkastusta ja rikosprosesseja. Ne bis in idem -laki, eli Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta (781/2013) on ollut voimassa vajaan vuoden

16 Tietolaari: Ne bis in idem on latinankielinen oikeusperiaate, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4. artikla määrittää ne bis in idem -periaatteen seuraavasti: Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Lain tarkoituksena on sovittaa yhteen hallinnollisena seuraamuksena määrättävä veronkorotus ja rikosseuraamuksena määrättävä rangaistus siten, ettei luonnollinen henkilö, kotimainen kuolinpesä tai yhtymä tule tutkittavaksi ja rangaistavaksi kahdesti samasta teosta. Toisaalta laki mahdollistaa sen, että rikosoikeudellinen vastuu toteutuu niissä tapauksissa, joissa teon vakavuuden vuoksi veronkorotus ei ole riittävä seuraamus. Verohallinto on voinut tehdä alkaen luonnollisen henkilön, kotimaisen kuolinpesän ja yhtymän verotuspäätöksen ilman veronkorotusta, jos samasta asiasta tehdään rikosilmoitus. Uuden lain mukaan veronkorotus voidaan määrätä myöhemmin, jos rikosasia ei syystä tai toisesta etene tuomioistuimen käsiteltäväksi. Menettelyn tarkoituksena on, että viranomainen valitsee mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, käsitelläänkö seuraamus verotukseen liittyvästä väärinkäytöksestä hallinnollisesti veronkorotusasiana vai rikosoikeudellisin perustein syyteasiana. Itsekriminointisuoja Itsekriminointisuoja on tullut osaksi myös suomalaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, viimeistään oikeustapausten KKO 2009:80 ja KKO 2010:41 myötä. Itsekriminointisuojasta on oikeuskirjallisuudessa puhuttu myös myötävaikuttamattomuusperiaatteena ja itsensä syyllistämiskieltona. Se perustuu nykymuodossaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan kolmannen kappaleen g-kohtaan, jonka mukaan ketään ei saa pakottaa rikossyytettä tutkittaessa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Hallituksen esityksessä eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 46/2014) ollaan kieltämässä itsekriminointisuojaa loukaten sekä kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen. Kielto koskisi myös muussa viranomaismenettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä henkilöltä pakkokeinon käyttämisen uhalla tai muutoin vastoin hänen tahtoaan hankittua lausumaa tai esinetodistetta. Tällainen lausuma tai todiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyillä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys. Esitykseen sisältyy myös kielto muuten lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämisestä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian ratkaisemiseksi ja muut olosuhteet. Syyteneuvottelu Niin sanottu syytteestä sopiminen otetaan käyttöön vuoden 2015 alusta. Syyteneuvotteluksi kutsutussa uudessa menettelyssä rikoksesta epäilty voi tunnustamalla saada lievemmän rangaistuksen. Syyteneuvottelua voidaan käyttää rikoksissa, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvottelua ei kuitenkaan sovelleta henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin taikka seksuaalirikoksiin, jotka loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai kohdistuvat lapsiin. Syyteneuvottelulla pyritään nopeuttamaan laajojen ja vaikeasti selvitettävien talousrikosten käsittelyä. Tavoitteena syyteneuvottelun mahdollistamisella on tehostaa ja nopeuttaa erityisesti laajojen ja vaikeasti selvitettävien talousrikosvyyhtien käsittelyä. Menettely on tarkoitettu tapauksiin, joissa siitä voidaan arvioida olevan eniten hyötyä viranomaisresurssien järkevän kohdentamisen ja rikosasian joutuisan käsittelyn kannalta. 16

17 CASE ANTON MERKITYSTÄ ENNAKKOPÄÄTÖKSENÄ Suomen laajin kuittikauppajuttu sai uuden suunnan korkeimmassa oikeudessa Laajan rakennusalan kuittikauppajutun tutkinta ja oikeuskäsittely on kestänyt yhteensä jo kymmenen vuotta. Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuteen kesäkuussa Korkein oikeus linjasi ennakkopäätöksessään (KKO 2014:46), että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää yhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen. Ennakkopäätösarvoa oli myös oikeudenkäyntimenettelyyn liittyen sillä, että KKO:n mukaan hovioikeus ei olisi saanut tutkia ennakonpidätysten välttämistä niiden henkilöiden osalta, jotka eivät olleet valittaneet tai vastavalittaneet. Syytteen mukaan rakennustöitä tehneet henkilöt (nimenkäyttäjät) olivat tehneet urakkasopimuksia osakeyhtiön (toimistoyhtiöt) nimissä ja sopineet töidensä laskuttamisesta yhtiön kautta. Suorituksen tultua osakeyhtiön tilille varat oli nostettu ja pääosin tilitetty urakoita tehneille henkilöille. Osa varoista oli jaettu osakeyhtiön toiminnasta vastanneiden henkilöiden (toimistohenkilöt) ja urakoiden välittämisessä avustaneiden henkilöiden (välittäjät) kesken. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko sanottuun menettelyyn osallistuneet syyllistyneet yhtiön verotuksessa tehtyyn veropetokseen, jossa oli laiminlyöty toimittaa ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja yhtiön maksamista palkoista sekä laiminlyöty ilmoittaa yhtiön saamia suorituksia arvonlisäverotuksessa yhtiön myyntinä. Rikosoikeudellisesti korkein oikeus katsoi toisin kuin hovioikeus että syytteessä tarkoitettu nimenkäytöksi kutsuttu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää toimistoyhtiöiden toiminnassa tehdyn veropetoksen. Harmaan talouden torjunta on hallituksen kärkihankkeita. Korkein oikeus on argumentoinut ratkaisuaan muun muassa seuraavasti: Toimistoyhtiöiden nimissä harjoitetun rakennustoiminnan verotuksellinen arviointi Nimenkäyttäjien rakennustoiminta on tapahtunut heidän ja toimistohenkilöiden välisen sopimuksen mukaisesti toimistoyhtiöiden nimissä. Korkein oikeus on todennut, että rakennustoiminta on järjestetty ulkoisesti kaikilta osin toimistoyhtiöiden nimissä tapahtuvaksi, mistä syystä sen katsominen yhtiöiden toiminnaksi on perusteltu lähtökohta rakennustoiminnan oikeudellisessa arvioinnissa. Lisäksi rakennustöitä koskevat sopimukset ja niihin perustuvat suoritukset ovat aiheuttaneet toimistoyhtiöiden kirjanpidossa liiketapahtumia. Toimistoyhtiöiden nimissä tehdyistä rakennustöistä niille suoritetut varat ovat olleet yhtiöiden hallussa ja kuuluneet yhtiöiden varallisuuspiiriin sekä omistukseen. Vastaavasti nimenkäyttäjien toimintaa ei ole järjestetty ulospäin havaittavin tavoin itsenäiseksi eikä sitä ole harjoitettu ulkopuolisiin tahoihin nähden nimenkäyttäjien lukuun ja vastuulla. Nimenkäyttönä kuvattu toiminta on tarkoituksellisesti järjestetty siten, että ulospäin on näyttänyt, sitä kuin töiden suorittajana olisi ollut toimistoyhtiöt vaikka tosiasiallisesti työn suorittajina ovat olleet nimenkäyttäjät. Korkein oikeus on katsonut, että kuvatun menettelyn perusteella toimistoyhtiöiden rooli voitiin rinnastaa työnantajana toimimiseen. Muun muassa edellä esitetyillä perusteilla korkein oikeus katsoo, että nimenkäyttäjien toimistoyhtiöiden nimissä tekemät rakennustyöt ovat olleet toimistoyhtiöiden liiketoimintaa, josta on syntynyt arvonlisäverovelvollisuus. Toimistoyhtiöiden lukuun tehdyistä rakennustöistä nimenkäyttäjille maksetuista lähinnä palkkana pidettävistä rahasuorituksista olisi tullut toimittaa ennakonpidätys ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksua. Vastuu verojen välttämisestä Toimistoyhtiöiden nimissä harjoitettu rakennustoiminta on ollut kokonaisuudessaan näiden yhtiöiden liiketoimintaa. Toimistohenkilöillä on ollut yhtiöissä tosiasiallista päätösvaltaa. Toimistohenkilöt ovat päättäneet ottaa nimenkäyttäjien toteuttamat rakennustyöt toimistoyhtiöiden nimissä suoritettaviksi. Menettely on toteutettu tarkoituksessa välttää rakennustöihin liittyvien verojen suorittaminen. Muun muassa näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että toimistohenkilöt ovat rikosoikeudellisessa vastuussa myös nimenkäyttäjien rakennustöiden osalta toteutuneesta verojen välttämisestä kaikkien syytteessä olevien verolajien osalta. 17