Osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien kehittäminen

Transkriptio

1 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2007 Osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien kehittäminen Anneli Pitkänen Mirja Koivunen Mirja Kuronen Marjo Mäkinen Lea Oksa

2 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2007 OSASTONHOITAJIEN VARAHENKILÖIDEN ESIMIESVALMIUKSIEN KEHITTÄMINEN Anneli PITKÄNEN, Mirja KOIVUNEN, Mirja KURONEN, Marjo MÄKINEN Lea OKSA Tampereen yliopistollinen sairaala, psykiatrian toimialue Tampere 2007

3 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL TAMPERE ISBN ISSN Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2007

4 KUVAILUSIVU PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien kehittäminen Tekijä/tekijät: Pitkänen Anneli, Koivunen Mirja, Kuronen Mirja, Mäkinen Marjo, Oksa Lea Julkaisun numero: 1/2007 ISSN ISBN Julkaisupaikka: Tampere Julkaisija: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Kokonaissivumäärä: 35 s. + liitteet (yht. 56 s.) Tiivistelmä: Viimeisten vuosien aikana tapahtuneet muutokset terveydenhuollossa ovat vaikuttaneet hoitotyön esimiesten työn sisältöön. Osastonhoitajien esimiesvalmiuksien kehittämiseen onkin panostettu enenevässä määrin. Myös osastonhoitajien varahenkilöillä on tärkeä tehtävä yksikköjensä hoitotyön johtamisessa. Tämän projektin tarkoituksena oli osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien systemaattinen kehittäminen oman organisaation resurssien puitteissa. Projektin tavoitteet olivat seuraavat: 1) Kartoittaa osastonhoitajien varahenkilöiden valmiudet toimia hoitotyön johtajina, johtamiseen liittyvät koulutustarpeet ja hallinnollisen työnohjauksen tarpeet; 2) Laatia koulutus- ja työnohjaussuunnitelma tarvekartoituksen pohjalta; 3) Järjestää koulutus ja työnohjaus; 4) Arvioida kehittämisohjelman vaikuttavuus. Osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiudet ja koulutustarpeet kartoitettiin vuonna Tarvekartoituksen pohjalta laadittiin teoriakoulutus- ja työnohjaussuunnitelmat. Teoriakoulutus toteutettiin 10 opintoviikon mittaisena vuosina Koulutus koostui luennoista, ryhmäkeskusteluista, seminaarityöskentelystä ja itsenäisestä työskentelystä. Kouluttajina toimivat pääsääntöisesti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin viranhaltijat. Hallinnollinen työnohjaus toteutettiin kahden opintoviikon mittaisena pienryhmätyönohjauksena (4 ryhmää) syksyn 2002 ja kevään 2005 välisenä aikana. Projektin toimesta järjestettyyn koulutukseen ja työnohjaukseen osallistuivat kaikki keväällä 2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tulosalueen osastonhoitajan varahenkilöt (N=16). Kehittämisohjelman loputtua arvioitiin teoriakoulutuksen ja hallinnollisen työnohjaksen vaikuttavuutta. Alkumittaus tehtiin vuonna 2002 psykiatrian toimialueen ohella myös Vakka-Suomen sairaalassa ja Kellokosken sairaalassa. Vuonna 2005 seurantatutkimukseen osallistuivat samat yksiköt. Loppuraportissa esitetään alkukartoituksen ja seurantakyselyn tulokset koulutuskokonaisuuksien mukaisesti. Kehittämisohjelman rakentaminen ja toteuttaminen toimialuekohtaisena projektina jäsensi hoitotyön johtamista ja kirkasti siihen tarvittavaa osaamista koko toimialueella. Projekti auttoi osastonhoitajien varahenkilöitä arvioimaan omaa sitoutumistaan esimiestehtävään. Projektin myötä löytyi myös uusia yhteistyömuotoja osastonhoitajien varahenkilöille, osastonhoitajille ja ylihoitajille. Ydintermejä indeksointia varten: apulaisosastonhoitaja, osastonhoitajan varahenkilö, koulutus, hallinnollinen työnohjaus Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: Julkaisu tilattavissa Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupasta: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, Tampereen Yliopisto puh Julkaisu indeksoituna osoitteessa:

5

6 5 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET PROJEKTIN MENETELMÄT Kehittämiskohde Projektiorganisaatio Projektin aikataulu ja toteutus Projektin budjetti ALKUKARTOITUS Kyselylomakkeen laadinta Alkukartoituksen toteutus Alkukartoituksen tulokset KOULUTUS- JA TYÖNOHJAUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN KOULUTUSOSIOIDEN ARVIOINTI KEHITTÄMISOHJELMAN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Muutokset osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksissa Muutokset osastonhoitajien varahenkilöiden koulutustarpeissa Työnohjauksen arviointi EETTISET KYSYMYKSET JA KYSELYJEN LUOTETTAVUUS JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET... 37

7 6

8 7 1. JOHDANTO Terveydenhuollon johtaminen on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Siihen ovat vaikuttaneet uusien tehtävien ja työtapojen omaksumisen tarve sekä terveydenhuollon sisällön ja tietoperustan nopea kehittyminen. Lisäksi organisaatioissa tapahtunut rationalisointi ja voimavarojen väheneminen ovat merkinneet muutoksia johtamiseen (1, 2). Muutokset ovat vaikuttaneet myös osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien työn sisältöön. Osastonhoitajan työn sisältö voidaan jakaa viiteen tehtäväkokonaisuuteen: henkilöstöhallinnon tehtävät, taloushallinnon tehtävät, työnjohtotehtävät, yhteistyö- ja kehittämistehtävät sekä kliininen työ. Henkilöstöhallinnon tehtävät sisältävät rekrytoinnin, palkkauksen sekä työntekijöiden erilaisista poissaoloista päättämisen. Työnjohtotehtävät sisältävät henkilöstön kokoukset, työtuloksen arvioinnin, palautteen antamisen sekä työntekijöiden työn rikastamisen ja laajentamisen. Taloushallinnon tehtävät sisältävät taloudellisen suunnittelun, seurannan ja vastuun lisäksi toiminnallisen suunnittelun, seurannan ja vastuun sekä laskujen käsittelyn, hankinnat ja kustannuslaskennan. Yhteistyöllä tarkoitetaan osastonhoitajan työhön liittyvää yhteistyötä oman organisaation sisällä ja organisaation ulkopuolelle. Kehittämistehtäviin kuuluvat potilaan hoidon kehittäminen ja projektityöskentelyyn osallistuminen. Osastonhoitajan viides tehtäväkokonaisuus muodostuu kliinisestä työstä, joka tarkoittaa välittömään potilastyöhön osallistumista (1). Osastonhoitajat tarvitsevat monenlaisia valmiuksia tehtäväkokonaisuuden hoitamiseen. Näitä ovat ihmissuhteisiin (3, 4, 5), johtamiseen (3, 4), taloushallintoon (3, 15), kommunikointiin (3, 4, 5), päätöksentekoon (3, 5) ja neuvottelutaitoon (3, 4) liittyvät valmiudet. Myös ongelmien ja ristiriitojen ratkaisuihin, henkilökuntamiehityksen arviointiin (3), palautteen antoon, laadunhallintaan, projektien hallintaan, tutkimukseen, moniammatilliseen yhteistyöhön (5) ja muutoksen johtamiseen (6) liittyvät valmiudet ovat tärkeitä. Osastonhoitajan työn sisällön muuttuessa onkin kiinnitetty huomiota osastonhoitajien valmiuksiin selvitä tehtävässään (1). Heikoimmat valmiudet osastonhoitajilla on todettu olevan taloushallintoon (1, 4), henkilöstöhallintoon (1) ja hoitotyön kehittämistä tukevaan tutkimukseen (4), keskinkertaiset työnjohto-, yhteistyö- ja kehittämistehtäviin sekä parhaimmat valmiudet kliiniseen työhön (1). Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lähijohdolta edellytetään soveltuvaa johtamiskoulutusta (7). Osastonhoitajan viran kelpoisuusehtona on korkeakoulututkinto ja siihen liittyvänä terveydenhuollon tutkinto tai vaihtoehtoisesti sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto täydennettynä hallinnon opinnoilla tai alan erikoistumistutkinto. Apulaisosastonhoitajalta edellytetään samaa kelpoisuutta kuin osastonhoitajalta. Yhden lukuvuoden mittainen erikoistumiskoulutus, joka antoi pätevyyden osastonhoitajan työhön, lakkautettiin vuonna Terveydenhuollon opistoasteen koulutus tai nykyinen ammattikorkeakoulututkinto ei anna pätevyyttä osastonhoitajan virkaan (1). Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kelpoisuusehdoissa ei ole määritelty täydentävien hallinnon opintojen laajuutta, vaan se on jätetty valitsevan viranhaltijan päätettäväksi. Viime vuosien osastonhoitajien valinnoissa on työnantaja asettanut ensisijaiseksi kelpoisuudeksi korkeakoulututkinnon ja siihen liittyvänä terveydenhuollon tutkinnon.

9 8 Perus- ja täydennyskoulutuksen ohella työnohjaus on hyvä keino henkilöstön kehittämiseen (8). Työnohjauksen ensisijaisena tavoitteena on työntekijöiden ammatillinen ja persoonallinen kehittyminen sekä toimipisteiden palveluiden tason paraneminen. Työnohjaus jaetaan asiakastyön/hoitosuhteen työnohjaukseen, hallinnolliseen työnohjaukseen ja työyhteisön työnohjaukseen. Hallinnollisella työnohjauksella tarkoitetaan esimiestason henkilöstön työnohjausta, jonka sisältönä on lähinnä johtamiseen ja töiden organisointiin liittyvä problematiikka, erityisesti ihmissuhdeasiat (9). Hallinnollinen työnohjaus antaa hoitotyön johtajille oppimiskokemuksia, joita voidaan soveltaa omaan johtamistyöhön ja hoitotyön laadun kehittämiseen (10). Vuoden kestäneen hallinnollisen työnohjauksen on todettu kehittävän osastonhoitajan työtä. Osastonhoitajien subjektiivisen kokemuksen mukaan mm. delegointi ja oman työn objektiivinen arviointi lisääntyivät ja vuorovaikutustaidot kehittyivät (11). Työnohjausta järjestettäessä tulee huomiota kiinnittää myös työnohjauksen järjestelykäytäntöihin, sillä ohjauksen muodolla, istunnon kestolla, tapaamistiheydellä, paikalla ja ohjaajan valinnalla on vaikutusta työnohjauksen onnistumiseen (12). Vuonna 1983 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa työnohjaustyöryhmän muistiossa suositellaan ryhmämuotoisen työnohjauksen käyttöä ja työnohjauksen kestoksi suositellaan 2-3 vuotta (13). Ryhmätyönohjauksen etuna voidaan pitää sen taloudellisuutta (13) sekä sen tarjoamaa kollektiivisen tiedon ja kokemuksen jakamisen mahdollisuutta (12). Hoitotyön johtaminen osastolla on tärkeää esimiestoimintaa, joka vaikuttaa koko organisaation tehtävään ja menestykseen (3). Osastonhoitajan pätevyys onkin oleellisen tärkeä, kun tavoitteena on korkealaatuinen hoito kohtuullisin kustannuksin (3,1). Apulaisosastonhoitajista vain vähän yli puolet pitää nykyistä koulutustaan riittävänä ja lähes 80 % kokee, että heillä on suuremmat haasteet kuin mitä he voivat kantaa (14). Työnantajan tuleekin luoda edellytykset osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien osallistumiselle tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen (15). Viime vuosina psykiatrian toimialueella vapautuvat apulaisosastonhoitajan vakanssit on muutettu sairaanhoitajan vakansseiksi. Yksi osaston sairaanhoitaja nimetään määräaikaisesti osastonhoitajan varahenkilöksi. Apulaisosastonhoitajan vakansseista luopumista on perusteltu osastonhoitajan tehtävän muuttumisella siirryttäessä yksilövastuiseen hoitotyöhön. Toisaalta näin toimimalla mahdollistetaan useammalle sairaanhoitajalle tilaisuus kokeilla määräaikaisesti esimiestehtävän hoitamista ja turvataan varahenkilön tehtävää hoitamaan siitä aidosti kiinnostuneet henkilöt. Jatkossa apulaisosastonhoitajista/osastonhoitajien varahenkilöistä käytetään nimitystä osastonhoitajien varahenkilöt yksinkertaistamaan ilmaisua. Projektin tarve nousi esiin Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialueen osastonhoitajien ja ylihoitajien yhteisessä koulutuspäivässä Tällöin todettiin, että sairaanhoitopiirissä osastonhoitajien valmiuksia toimia hoitotyön johtajina on tuettu kymmenen opintoviikon mittaisella esimieskoulutuksella ja lisäksi heille on järjestetty hallinnollista työnohjausta. Apulaisosastonhoitajille, jotka myös toimivat hoitotyön johtajuuden alueella ja saattavat ajoittain toimia pitkiäkin aikoja osastonhoitajan sijaisena, ei

10 9 ole tähän mennessä tarjottu systemaattista esimieskoulutusta. Tässä projektissa haluttiin kehittää systemaattisesti osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksia. 2. PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET Projektin tarkoituksena oli toteuttaa kehittämisohjelma psykiatrian toimialueella työskentelevien osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien lisäämiseksi. Kehittämisohjelma sisälsi sekä koulutus- että työnohjaussuunnitelman. Projektin tavoitteet: 1. Kartoittaa osastonhoitajien varahenkilöiden a. valmiudet toimia hoitotyön johtajina b. johtamiseen liittyvät koulutustarpeet ja c. hallinnollisen työnohjauksen tarpeet 2. Laatia koulutus- ja työnohjaussuunnitelma tarvekartoituksen pohjalta 3. Järjestää koulutus ja työnohjaus 4. Arvioida kehittämisohjelman vaikuttavuutta 3. PROJEKTIN MENETELMÄT Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on laadittu ohjeet projektityöskentelyyn. Ohjeilla pyritään varmistamaan toiminnan laatu (16). Tässä projektissa noudatettiin pääsääntöisesti sairaanhoitopiirin projektiohjeistusta. 3.1 Kehittämiskohde Projektin kehittämiskohteena oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöiden hoitotyön johtajuuteen liittyvien valmiuksien parantaminen. Valmiudella tarkoitetaan osastonhoitajien varahenkilöiden kykyä vastata esimiestehtävien edellyttämiin osaamisvaatimuksiin. Hoitotyön johtajuuteen liittyviä valmiuksia pyrittiin parantamaan integroimalla esimieskoulutus ja hallinnollinen työnohjaus suunnitelmallisesti eteneväksi prosessiksi. Psykiatrian toimialue (vuonna 2002 tulosalue) oli projektin alkaessa vuonna 2002 jaettu akuutti-, lasten, nuorten-, oikeuspsykiatrian ja psykogeriatrian klinikoihin (kuvio1). Psykiatrian tulosalue 256 ss Akuuttipsykiatria 118 ss Psykogeriatria 70 ss Oikeuspsykiatria 36 ss Nuorisopsykiatria 24 ss Lastenpsykiatria 8 ss Kuvio 1. Psykiatrian tulosalue vuonna 2002

11 10 Osastoja oli projektin alkaessa 17 ja poliklinikkoja neljä. 17 henkilöä toimi osastonhoitajan varahenkilönä. Psykiatrian toimialueella tapahtui projektin kuluessa isoja organisatorisia muutoksia. Keväällä 2003 aloitti toimintansa erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus- ja hoitoyksikkö (EVA). Vuoden 2004 alusta lastenpsykiatria irtautui psykiatrian kokonaisuudesta ja siirtyi lasten ja naisten tautien toimialueelle. Lisäksi organisaation vastuuyksikköjako muuttui vuoden 2005 alusta. Tällä hetkellä psykiatrian toimialue on jaettu kahteen vastuualueeseen; aikuispsykiatrian ja nuorisopsykiatrian vastuualue (kuvio 2). Psykiatrian toimialueella on sairaansijoja 242, osastoja 15 ja poliklinikkoja 3. Osastonhoitajan varahenkilönä toimii 15 henkilöä. Psykiatrian toimialue 242 ss Aikuispsykiatrian vastuualue, 206 ss Nuorisopsykiatrian vastuualue, 36 ss Akuuttipsykiatria 106 ss Oikeuspsykiatria 36 ss Vanhus- ja neuropsykiatria 52 ss Yleissairaalapsykiatria 12 ss Terapiapalvelut Nuorisopsykiatria 24 ss EVA 12 ss Kuvio 2. Psykiatrian toimialue vuonna Projektiorganisaatio Projektin asettajana vuonna 2002 toimi psykiatrian toimialueen silloinen ylihoitaja Tarja Pukuri. Projektiryhmään nimettiin: Koivunen Mirja, apulaisosastonhoitaja, APS5 Kuronen Mirja, ylihoitaja, akuuttipsykiatrian klinikka Mäkinen Marjo, apulaisosastonhoitaja, OPS1 Oksa Lea, johtava työnohjaaja, psykiatrian terapiapalvelut Peltonen Terhi, osastonhoitajan varahenkilö, PSG3 ( ja ) Pitkänen Anneli, osastonhoitaja, APS7, projektipäällikkö ja sihteeri Projektin seurantaryhmään nimettiin: Alanen Hanna-Mari, osastonlääkäri, PSG1 Pukuri Tarja, tulosalueylihoitaja, psykiatrian tulosalue Vuorinen Riitta, vt. osastonhoitaja, PSG1

12 11 Projektin tutkimusosuuden ohjaajana toimi vuoden 2004 loppuun yliassistentti Maritta Välimäki Tampereen yliopiston hoitotieteen laitokselta. 3.3 Projektin aikataulu ja toteutus Projektipäällikkö laati alustavan projektisuunnitelman marraskuun alussa Suunnitelman pohjalta käynnistettiin projektiorganisaatio. Projektiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran , jolloin työstettiin varsinainen projektisuunnitelma. Projekti kesti suunnitelman mukaisesti joulukuusta 2001 vuoden 2005 loppuun. Projektityöskentely jakautui tavoitteiden ja tehtäväkokonaisuuksien pohjalta useisiin vaiheisiin, jotka ovat aikataulutettuna kuviossa 3. Projektisuunnitelman laadinta joulukuu 2001 Kyselylomakkeen laadinta tammikuu 2002 Alkumittaus tammikuu 2002-toukokuu 2002 Koulutus- ja työnohjaussuunnitelman laadinta helmikuu toukokuu 2002 Teoriakoulutuksen toteuttaminen syyskuu 2002-toukokuu 2003 Hallinnollisen työnohjauksen toteuttaminen syyskuu 2002-maaliskuu 2005 Seurantakysely toukokuu 2005-marraskuu 2005 Kuvio 3. Projektin vaiheet aikataulutettuna Projektiryhmä kokoontui neljän vuoden aikana 28 kertaa; kokousten kesto 1-1,5 tuntia. Ohjausryhmä kokoontui keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Projektiryhmä rakensi hankkeen edetessä yksityiskohtaisempaa toteuttamissuunnitelmaa koulutukselle ja työnohjaukselle vuosina Projektipäällikkö vastasi kehittämisohjelman täytäntöönpanosta ja käytännön järjestelyistä koko koulutuksen ajan. Johtava työnohjaaja vastasi työnohjauksen toteutumisesta koko työnohjauksen ajan.

13 Projektin budjetti Projektille varattiin vuosittain psykiatrian toimialueen hankemäärärahaa. Kokonaisbudjetti oli 7500, josta käytettiin 7472,96. Hankemääräraha suunnattiin pääasiassa työaikaan ja koulutuksiin. Osa projektikustannuksista kohdennettiin toimialueen päivittäiseen budjettiin, koska hanke toteutettiin valtaosin virkatyönä. 4. ALKUKARTOITUS 4.1. Kyselylomakkeen laadinta Kyselylomake, jolla kartoitettiin osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiudet sekä koulutus- ja työnohjaustarpeet, laadittiin tammikuussa Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyselylomake laadittiin hoitotyön johtajuutta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta. Ennen varsinaista kyselyä suoritettiin mittarin esitestaus. Esitestaukseen osallistui kahdeksan Tampereen yliopistollisen sairaalan muilla toimialueilla työskentelevää hoitotyön johtajaa. Joitakin kysymyksiä selkiytettiin esitestauksen perusteella. Kyselylomake laadittiin erikseen osastonhoitajien varahenkilöille (Liite 1) ja osastonhoitajille/ylihoitajille (Liite 2). Näin voitiin paremmin kohdentaa kysymykset kullekin ammattiryhmälle. Esimiesvalmiuksia ja koulutustarpeita selvitettiin Likert-tyyppisillä kysymyksillä. Lomakkeilla oli kolme avointa kysymystä, jotka koskivat hallinnollista työnohjausta sekä vastaajien näkemystä esimiesvalmiuksien kehittämisestä. Lisäksi tutkittavien taustatietoja kartoitettiin muutamalla kysymyksellä. Kyselylomaketta käytettiin vuonna 2002 alkumittauksessa ja vuonna 2005 seurantamittauksessa. Kysymykset, joissa tiedusteltiin vastaajien näkemystä osastonhoitajien varahenkilöiden valmiuksista hoitaa esimiestehtäviä ja koulutustarpeita esimiestehtäviin, sisälsivät kaikkiaan 24 tehtävää. Analyysivaiheessa nämä tehtävät ryhmiteltiin neljään tehtäväkokonaisuuteen; työnjohdolliset tehtävät, moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät, henkilöstö- ja taloushallintoon liittyvät tehtävät sekä kehittämistehtävät. Tämä jaottelu tehtiin mukaillen Narisen (1) esittämiä osastonhoitajan työn sisältämiä tehtäväkokonaisuuksia. 4.2 Alkukartoituksen toteutus Kyselylomake lähetettiin sisäisen postin välityksellä tutkimusjoukolle, jonka muodostivat psykiatrian tulosalueen 16 osastonhoitajan varahenkilöä, 16 osastonhoitajaa ja 4 ylihoitajaa (N=36). Tutkimusaineisto kerättiin välisenä aikana. Kyselylomakkeita palautettiin 27. Vastausprosentti oli sekä osastonhoitajien varahenkilöiden että osastonhoitajien / ylihoitajien kohdalla 75. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastomenetelmillä (17) ja avointen kysymysten vastaukset aineistolähtöisellä sisällön analyysilla (18).

14 Alkukartoituksen tulokset Osastonhoitajien varahenkilöistä yhdeksällä oli psykiatrisen erikoissairaanhoitajan tutkinto ja kolmella uusimuotoinen sairaanhoitajan tutkinto. Osastonhoitajien varahenkilöiden koulutuksesta kulunut aika vaihteli neljästä vuodesta 28 vuoteen. Esimiestehtäviin liittyvää lisäkoulutusta oli viidellä vastaajalla. Osastonhoitajien varahenkilöiden työkokemus esimiestehtävässä vaihteli alle vuodesta 28 vuoteen. Kuviossa 4 on esitetty osastonhoitajien varahenkilöiden eri tehtäväkokonaisuuksiin liittyvät valmiudet osastonhoitajien varahenkilöiden, osastonhoitajien ja ylihoitajien arvioimana. Esimiesvalmiudet Hoitotyön päivittäinen johtam. (n=19) Kokousten johtaminen (n=11) Ristiriitojen käsittely (n=9) Palautteen antaminen (n=12) Henkilöstön motivointi (n=15) Kriisijohtaminen (n=9) Päätöksenteko (n=14) Delegointi (n=16) Ajanhallinta (14) Hoitotyön asinatunt. toimim. (n=20) Neuvottelu (n=15) Yhteistyö (n=25) Tiedottaminen (n=17) Laadunhallinta (n=6) Toimintaprosessien johtaminen (n=5) Toimintaprosessien arviointi (n=6) Hoitotyön kehittäminen (n=13) Projektityöskentely (n=12) Tutkimustiedon hyödyntäminen (n=6) Henkilöstön rekrytointi (n=13) Toiminnan suunnittelu (n=11) Toiminnan seuranta (n=8) Talouden suunnittelu (n=3) Talouden seuranta (n=2) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Melko tai erittäin hyvät valmiudet Kuvio 4. Osastonhoitajien varahenkilöiden valmiudet esimiestehtävien hoitamiseen Osastonhoitajien varahenkilöillä koettiin olevan työnjohdollisista tehtävistä parhaimmat valmiudet hoitotyön päivittäiseen johtamiseen, henkilöstön motivointiin ja delegointiin. Valmiudet kriisijohtamiseen koettiin heikoimmiksi. Vastaajista yli viidenneksen mielestä valmiudet olivat melko tai erittäin huonot. Toisaalta kolmannes koki valmiuksien kriisijohtamiseen olevan melko tai erittäin hyvät. Seuraaviksi heikoimmat valmiudet ovat kokousten johtamisessa, ristiriitojen käsittelyssä ja palautteen antamisessa.

15 14 Osastonhoitajien varahenkilöiden valmiudet moniammatilliseen yhteistyöhön osoittautuivat vastausten perusteella hyviksi. Yleisiä yhteistyövalmiuksia kysyttäessä yli 90 % vastaajista katsoi, että valmiudet ovat melko tai erittäin hyvät. Kenenkään mielestä valmiudet eivät ole melko tai erittäin huonot. Yli puolet piti myös hoitotyön asiantuntijana toimimiseen, neuvotteluun ja tiedottamiseen liittyviä valmiuksia melko tai erittäin hyvinä. Kehittämistehtäviin liittyvistä valmiuksista hoitotyön kehittäminen koettiin parhaaksi; lähes puolet vastaajista piti valmiuksia melko tai erittäin hyvinä. Heikoimmaksi kehittämistehtävien osa-alueella osoittautuivat toimintaprosessien johtaminen, laadunhallinta ja tutkimustiedon hyödyntäminen. Henkilöstöhallintoon liittyen kysyttiin henkilöstön rekrytoinnin valmiuksia. Lähes puolet vastaajista piti valmiuksia melko tai erittäin hyvinä. Toiminnan suunnitteluun liittyviä valmiuksia pidettiin parempina kuin toiminnan seurantaan liittyviä valmiuksia. Lähes viidesosa vastaajista piti toiminnan seurantaan liittyviä valmiuksia melko tai erittäin huonoina ja lähes 60 % vastaajista piti talouden suunnitteluun ja seurantaan liittyviä valmiuksia melko tai erittäin huonoina. Koulutustarpeita kartoitettiin samojen esimiestehtävien osalta kuin esimiesvalmiuksia koko tutkimusjoukolta (kuvio 5). Koulutustarve Hoitotyön päivittäinen johtam. (n=7) Kokousten johtaminen (n=12) Ristiriitojen käsittely (n=19) Palautteen antaminen (n=16) Henkilöstön motivointi (12) Kriisijohtaminen (n=21) Päätöksenteko (n=13) Delegointi (n=7) Ajanhallinta (n=10) Hoitotyön asiantunt. toimim. (n=7) Neuvottelu (n=9) Yhteistyö (n=6) Tiedottaminen (n=6) Laadunhallinta (n=18) Toimintaprosessien johtaminen (n=18) Toimintaprosessien arviointi (n=20) Hoitotyön kehittäminen (n=18) Projektityöskentely (n=19) Tutkimustiedon hyödyntäminen n=20) Henkilöstön rekrytointi (n=10) Toiminnan suunnittelu (n=20) Toiminnan seuranta (n=18) Talouden suunnittelu (n=21) Talouden seuranta (n=19) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Melko tai erittäin suuri koulutustarve Kuvio 5. Osastonhoitajien varahenkilöiden koulutustarve esimiestehtävien hoitamiseen

16 15 Työnjohdollisten tehtävien osa-alueella koettiin eniten koulutustarpeita kriisijohtamisessa ja ristiriitojen käsittelyssä. Molempien kohdalla yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti koulutustarvetta melko tai erittäin suurena. Lähes 60 % koki myös palautteen antamiseen liittyvän koulutustarpeen olevan melko tai erittäin suuren. Vähiten koulutustarvetta koettiin hoitotyön päivittäisessä johtamisessa ja delegoinnissa, mutta neljännes vastaajista ilmoitti näissäkin koulutustarpeen melko tai erittäin suureksi. Moniammatillisen yhteistyön tehtäväalueella koulutustarve osoittautui pienimmäksi. Korkeintaan kolmasosa vastaajista piti koulutustarvetta melko tai erittäin suurena tätä aluetta mittaavien tehtävien kohdalla. Kehittämistehtävissä koulutustarve osoittautui suureksi. Vastaajista vähintään kaksi kolmasosaa katsoi, että jokaisen tehtävän kohdalla koulutustarve on melko tai erittäin suuri. Suurimmat koulutustarpeet olivat toimintaprosessien arvioinnissa, tutkimustiedon hyödyntämisessä ja projektityöskentelyssä. Kysymys rekrytoinnista mittasi henkilöstöhallintoa. Noin kolmasosa vastaajista piti rekrytointiin liittyvää koulutustarvetta melko tai erittäin suurena. Taloushallinnossa koulutustarve oli huomattavasti suurempi. Vähintään kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti, että koulutustarve taloushallinnon tehtäviin on melko tai erittäin suuri. Toiminnan ja talouden suunnittelussa jopa kolme neljäsosa vastaajista oli tätä mieltä. Työnohjaukseen liittyen kartoitettiin osastonhoitajien varahenkilöiden esimiestehtävien käsittelyä aiemmissa työnohjauksissa sekä hallinnollisen työnohjauksen tarvetta. Seitsemän osastonhoitajan varahenkilöä kertoi käsitelleensä työnohjauksessa esimiestehtäviä ja niiden hoitamista. Vastauksissa tuotiin esiin sekä hoitosuhde- että työryhmätyönohjauksessa käsiteltyjä asioita. Työnohjauksessa käsitellyt asiat Hoito hoidon linjaukset hoitoideologia päivittäinen toiminta Henkilökunta työpaikan ihmissuhteet työryhmätyöskentelyyn liittyvät konfliktit työntekijöihin liittyvät ongelmatilanteet Kuvio 6. Osastonhoitajien varahenkilöiden aiemmissa työnohjauksissa käsittelemät esimiestehtävät ja niiden hoitaminen

17 16 Aiemmissa työnohjauksissa osastonhoitajien varahenkilöt olivat käsitelleet sekä potilaiden hoitoa että henkilökuntaa koskettavia asioita. henkilökunnan ristiriitaisia näkemyksiä hoitotyön linjoista osaston hoitoideologiaa, hoitolinjoja, päivittäistä toimintaa aika paljon osaston ihmissuhteisiin liittyviä asioita vaikeat tilanteet: esim....työntekijä humalassa töissä Kaikkien vastaajien mielestä osastonhoitajien varahenkilöt tarvitsevat hallinnollista työnohjausta. Hallinnollinen työnohjaus Ammatillinen kasvu ammattiidentiteetti esimiesvastuu työryhmän johtaminen Työssä jaksaminen Vertaistuki Kuvio 7. Hallinnollisen työnohjauksen tarve osastonhoitajien varahenkilöiden kuvaamana Vastaajien mukaan hallinnollista työnohjausta tarvitaan ammatillisen kasvun ja työssä jaksamisen tukemiseen. Lisäksi työnohjauksen katsotaan mahdollistavan vertaistuen käytön. hallinnollisessa työnohjauksessa uskon saavani tukea ammatilliseen kasvuun lähiesimiestehtävässä. muutoksiin vastaaminen, työnkuva muuttuu ammatillisuus säilyy ammatti-identiteetin vahvistamista kokemusten jakamiseen ja jaksamiseen - esimiestehtävässä on välillä yksin; on tehtävä vaikeitakin päätöksiä eikä työryhmässään voi aina / useinkaan tuulettaa tunteitaan hahmottaakseen tehtävänsä johtajana, roolinsa ja sen mukanaan tuoman vastuun hoidettavat asiat kovin monimutkaisia ja vuorovaikutussuhteet tulehdusherkkiä, joten ilmiöiden tarkastelu työnohjauksessa tarkoituksenmukaista osaamisen lisäämiseksi ja kuormittavuuden vähentämiseksi kokemusten jako ja kysymysten asettelu vertaisryhmässä lisää ymmärrystä johtamiskysymyksissä

18 17 Vastaajilta tiedusteltiin myös ehdotuksia osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksien kehittämiseen. Ehdotuksissa otettiin kantaa esimiesvalmiuksien kehittämiseen liittyviin sisällöllisiin asioihin sekä koulutusta ja työnohjausta koskeviin järjestelyihin. Seuraavana yhteenveto ehdotuksista: Sisällölliset asiat o PSHP / TAYS:n strategia o yleistietoa psykiatrian tulosalueen asioista o talouden suunnittelu ja seuranta o osaston toiminnan suunnittelu ja kehittäminen o laadunhallinta o hallinto o johtajuus / esimiestaidot o organisointitaidot o vastuun selkiyttäminen työparina työskentely varahenkilönä toimiminen ajankäyttö o kumppanuustyöskentely o yhteisölliset kysymykset o KVTES:n keskeisimmät asiat Koulutuksen ja työnohjauksen järjestelyihin liittyvät ehdotukset o talon sisäinen koulutus o TAYS:n järjestämä esimieskoulutus o teoreettista koulutusta luennot kirjallisuuteen perehtyminen o työseminaarit o kirjallinen työ jonkin asian syventäminen o yhteisiä tapaamisia o tiivis yhteistyö oman osastonhoitajan kanssa o osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien palavereita esim. klinikan sisällä o ylihoitaja osastonhoitaja apulaisosastonhoitaja palaverit o työnohjausryhmä / vertaistyönohjaus o hallinnollinen työnohjaus o Lisäksi tuotiin esiin ylemmän johdon tuen merkitys koulutukselle sekä pohdittiin, miten osastonhoitajat voivat siirtää omassa esimieskoulutuksessa saamiaan valmiuksia varahenkilöille. Seurantaryhmän kokouksessa nousi esiin osastonlääkärin näkemysten huomioiminen kehittämisohjelman suunnittelussa. Osastonlääkäri toimii osastonhoitajan työparina ja siten myös osastonhoitajan varahenkilön työparina. Seurantaryhmän jäsenenä toimiva osastonlääkäri antoi omat kommenttinsa ja ehdotuksensa kirjallisena projektiryhmän käyttöön. Kommentit ja ehdotukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin alkukartoituksessa esiin nousseet asiat.

19 18 5. KOULUTUS- JA TYÖNOHJAUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN Koulutus- ja työnohjaussuunnitelmat laadittiin alkukartoituksen pohjalta. Koulutussuunnitelman laadinta aloitettiin nostamalla esiin koulutusaiheet, rakentamalla aiheiden pohjalta opintokokonaisuudet ja kullekin opintokokonaisuudelle tavoitteet. Seuraavaksi sovittiin opintokokonaisuuksien ajankohta, laajuudet, opetusmuodot, suoritustavat, kouluttajat sekä kirjallisuus. Työnohjaukselle asetettiin tavoitteet sekä mietittiin työnohjauksen laajuus, ajankohta, muoto sekä ohjaajat. Työnohjaussuunnitelmaa laadittaessa huomioitiin sen hyvä nivoutuminen koulutussuunnitelmaan. Koulutusta koskevat osatavoitteet: a) Lisätä valmiuksia osaston toiminnan suunnitteluun ja seurantaan BSC:n mukaisesti b) Lisätä valmiuksia osallistua osaston talouden johtamiseen c) Lisätä valmiuksia johtaa osaston hoitotyötä jatkuvan laadun parantamisen näkökulmasta d) Vahvistaa tutkimusten hyödyntämiseen liittyviä taitoja e) Lisätä valmiuksia johtaa osaston henkilöstöä voimavarana f) Syventää hoitotyön johtamiseen liittyvää tietoutta ja soveltaa sitä omaan esimiestoimintaan Työnohjausta koskevat osatavoitteet: a) Johtamiseen ja töiden organisointiin liittyvien asioiden käsittely b) Koulutuksesta saadun tiedon integroiminen käytännön toimintaan Koulutuksen ajankohta oli syyskuu 2002 toukokuu 2003 ja työnohjauksen ajankohta syyskuu 2002 huhtikuu Koulutuksen laajuus oli 10 opintoviikkoa ja työnohjauksen laajuus 2 opintoviikkoa. Koulutuksen opetusmuotona oli ns. monimuotoopetus. Koulutus koostui luennoista ryhmäkeskusteluista seminaarityöskentelystä ja itsenäisestä työskentelystä. Kouluttajina toimivat pääsääntöisesti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän viranhaltijat. Joihinkin teoriapäiviin oli kutsuttu ulkopuolisia asiantuntijoita luennoijiksi. Työnohjaus toteutettiin ryhmätyönohjauksena. Työnohjaajina toimivat työnohjaajakoulutuksen käyneet, kokeneet työnohjaajat, joilla oli kokemusta esimiestyöstä, ja jotka olivat käyneet Pirkanmaan sairaanhoitopiirin järjestämän esimieskoulutuksen. Liitteessä 3 on esitetty yksityiskohtaisempi kuvaus kehittämisohjelmasta. Projektin toimesta järjestettyyn koulutukseen ja työnohjaukseen osallistuivat kaikki keväällä 2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialueen osastonhoitajan varahenkilöt (N = 16).

20 19 6. KOULUTUSOSIOIDEN ARVIOINTI Koulutuksen aikana osallistujilta pyydettiin jokaisesta koulutusosiosta kirjallinen arvio. Lomakkeena käytettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä käytössä olevaa koulutuspalautelomaketta. Lomakkeita palautettiin keskimäärin 10 jokaista koulutusosiota kohden. Taulukossa 1 on esitetty 19 koulutustapahtumasta saatujen arviointien pohjalta laadittu yhteenveto. (Arviointiasteikko 1=ei lainkaan, 2=kohtalaisesti, 3=hyvin, 4=erinomaisesti) Taulukko 1. Yhteenveto koulutuspalautteista Koulutustapahtuma keskiarvo keskihajonta Koulutus vastasi tarpeita ja odotuksia 3,05 0,64 Tyytyväisyys koulutuksen sisältöön 3,16 0,66 Tyytyväisyys kouluttajiin 3,39 0,62 Tyytyväisyys työskentelytapaan koulutuksessa 3,17 0,65 Tyytyväisyys koulutuksen käytännön järjestelyihin 3,02 0,68 Koulutuksen hyöty oman työn kannalta 3,09 0,70 Koulutus herätti kiinnostuksen lisätiedon hankkimiseen 2,91 0,69 Koulutus kokonaisuutena 3,19 0,58 Koulutustapahtumat arvioitiin keskimäärin hyviksi. Tyytyväisimpiä oltiin kouluttajiin, työskentelytapaan ja koulutuksen sisältöön. Heikoimmaksi arvioitiin koulutus kiinnostuksen herättäjänä lisätiedon hankkimiseen. 7. KEHITTÄMISOHJELMAN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Keväällä 2002 ilmeni tarve arvioida kehittämisohjelman vaikuttavuutta pre-post asetelmalla. Kehittämisohjelman lopussa seurantakyselyn avulla pyrittiin arvioimaan, ovatko kehittämisohjelmaan osallistuneiden henkilöiden esimiesvalmiudet lisääntyneet kehittämisohjelman vaikutuksesta. Rinnakkaismittaukset toteutettiin Kellokosken sairaalassa ja Vakka-Suomen sairaalassa vuosina 2002 ja Seurantakysely lähetettiin kaikille kehittämisohjelmaan osallistuneille ja tutkimushetkellä psykiatrian toimialueella osastonhoitajan varahenkilöinä olleille (N=17). Lisäksi seurantakysely lähetettiin psykiatrian toimialueella 24 hoitotyön johtajalle (osastonhoitajat ja ylihoitajat); rinnakkaissairaaloiden osalta 23 osastonhoitajan varahenkilölle ja 26 hoitotyön johtajalle. Seurantakyselyn vastausprosentti oli psykiatrian toimialueella osastonhoitajien varahenkilöillä 100 ja hoitotyön johtajilla 75. Osastonhoitajien varahenkilöiden vastausprosentti oli Kellokoskella 53 ja Vakka-Suomessa 100. Hoitotyön johtajien vastausprosentti oli Kellokoskella 62 ja Vakka-Suomessa 100. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS for Windows ohjelman avulla. Kyselylomakkeet numeroitiin, aineisto tallennettiin ja tarkastettiin. Osa muuttujista luokiteltiin uudelleen. Alkuperäisen aineiston ammattiluokat "ylihoitajat" ja "osastonhoitajat"

21 20 yhdistettiin luokaksi "hoitotyön johtajat". Valmiuksia kuvaavat viisiluokkaiset muuttujat luokiteltiin uudestaan siten, että alkuperäiset luokat, 0=valmiudet puuttuvat, 1=erittäin huonot ja 2=melko huonot, yhdistettiin luokaksi "huonot valmiudet" (sai arvon 1), luokka 3=ei hyvät, mutta ei huonotkaan, nimettiin luokaksi "kohtalaiset valmiudet" (sai arvon 2) ja luokat 4=melko hyvät ja 5=erittäin hyvät, yhdistettiin luokaksi "hyvät valmiudet" (sai arvon 3). Samalla tavalla luokiteltiin uudestaan koulutustarpeita kuvaavat muuttujat, jolloin uudet luokat olivat 1=vähäiset koulutustarpeet, 2=kohtalaiset koulutustarpeet ja 3=suuret koulutustarpeet. Sairaaloiden välisiä eroja sekä eri ammattiryhmien ja lisäkoulutusta saaneiden/ei-saaneiden välisiä arviointieroja samana ajankohtana (poikkileikkaus) testattiin Mann Whitney U-testillä (muuttujien jakauma normaalista poikkeava). Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p<0,05 (17). Seurantakyselyyn vastanneista psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöistä yhdeksällä oli vanhamuotoinen erikoissairaanhoitajan tutkinto ja seitsemällä uusimuotoinen sairaanhoitajan tutkinto. Rinnakkaissairaaloissa vanhamuotoinen erikoissairaanhoitajan tutkinto oli yhdeksällä ja uusimuotoinen sairaanhoitajan tutkinto viidellä. Lisäksi rinnakkaissairaaloissa yhdellä vastaajalla oli terveystieteiden maisterin tutkinto. Psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöiden ammattikoulutuksesta kulunut aika vaihteli 2 vuodesta 30 vuoteen (keskiarvo 16 vuotta). Rinnakkaissairaaloissa aika koulutuksesta vaihteli alle vuodesta 35 vuoteen (keskiarvo 16 vuotta). Psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöiden työkokemus esimiestehtävässä oli keskimäärin 9 vuotta (minimi alle vuosi maksimi 31 vuotta). Rinnakkaissairaaloissa työkokemus esimiestehtävissä oli keskimäärin 8 vuotta (minimi alle vuosi maksimi 22 vuotta). Seurantakyselyyn vastanneista oli kymmenen psykiatrian toimialueen osastonhoitajan varahenkilöä käynyt projektin järjestämän esimiesvalmennuskoulutuksen. Näistä kahdella oli lisäksi muuta pidempiaikaista terveydenhuollon hallintoon liittyvää koulutusta. Kuusi vastaajaa ei ollut saanut lisäkoulutusta esimiestehtäviensä hoitamiseen. Rinnakkaissairaaloiden osastonhoitajien varahenkilöistä neljällä oli pidempiaikaista esimiestehtäviin liittyvää lisäkoulutusta. Näistä kahden vastaajan koulutus oli vuosina Muutokset osastonhoitajien varahenkilöiden esimiesvalmiuksissa Osastonhoitajien varahenkilöiden valmiuksia ja niiden muutoksia tarkasteltiin tehtäväalueittain. Keskiarvotaulukoissa on kuvattu valmiudet keskiarvoina (ja keskihajontoina) eri mittausajankohtina ja eri sairaalaryhmissä. Keskiarvojen vaihteluväli oli 0 5 (0= valmiudet puuttuvat - 5= erittäin hyvät valmiudet). Vaakapalkkikuvioilla on esitetty valmiuksien ajallista muutosta psykiatrian toimialueen osalta.

22 21 Työnjohdolliset valmiudet Taulukko 2. Osastonhoitajien varahenkilöiden työnjohdolliset valmiudet psykiatrian toimialueella ja rinnakkaissairaaloissa vuosina 2002 ja 2005; keskiarvot (keskihajonnat) Työnjohdolliset valmiudet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka -Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Hoitotyön päivitt.joht. 3,81 (0,74) 3,74 (0,85) 3,94 (0,34) 4,03 (0,70) Kokousten johtaminen 3,15 (0,86) 3,46 (0,70) 3,44 (0,75) 3,44 (0,84) Ristiriitojen käsittely 3,26 (0,94) 3,37 (0,91) 3,46 (0,66) 3,25 (0,67) Palautteen antaminen 3,30 (0,87) 3,49 (0,89) 3,38 (0,78) 3,38 (0,75) Henkilöstön motivointi 3,59 (0,69) 3,51 (0,92) 3,46 (0,70) 3,84 (0,57) p=0,016 Kriisijohtaminen 3,07 (0,83) 3,11 (0,76) 3,34 (0,64) 3,13 (0,87) Päätöksenteko 3,37 (0,79) 3,54 (0,78) 3,54 (0,78) 3,81 (0,74) Delegointi 3,48 (0,75) 3,51 (0,85) 3,49 (0,78) 3,59 (0,76) Ajanhallinta 3,37 (0,79) 3,23 (0,94) 3,40 (0,65) 3,34 (0,83) Työnjohdollisilla valmiuksilla tarkoitettiin valmiuksia hoitotyön päivittäiseen johtamiseen, kokousten johtamiseen, ristiriitojen käsittelyyn, palautteen antamiseen, henkilöstön motivointiin, kriisijohtamiseen, päätöksentekoon, delegointiin ja ajanhallintaan. Valmiuksia arvioitiin lähtötilanteessa (2002) melko yhdenmukaisesti sekä psykiatrian toimialueella että rinnakkaissairaaloissa. Merkitseviä eroja ei ollut. Työnjohdolliset valmiudet paranivat mittausajankohtien välillä molemmissa sairaalaryhmissä kaikissa muissa tehtävissä paitsi henkilöstön motivoinnissa (psykiatrian toimialueen osalta) ja kokousten johtamisessa (rinnakkaissairaaloiden osalta). Myöskään lopputilanteessa (2005) sairaaloiden välillä ei ollut suuria eroja; ainoa poikkeus oli henkilöstön motivointivalmius, joka psykiatrian toimialueella arvioitiin heikommaksi kuin rinnakkaissairaaloissa. Keskiarvojen perusteella kaikki työnjohdolliset valmiudet arvioitiin kohtalaisiksi tai melko hyviksi molempina mittausajankohtina. Parhaat valmiudet olivat vuonna 2002 hoitotyön päivittäisessä johtamisessa, henkilöstön motivoinnissa ja delegoinnissa. Vuonna 2005 hoitotyön päivittäinen johtaminen arvioitiin edelleen parhaaksi työnjohdollisista valmiuksista. Muut osa-alueet arvioitiin lähes samantasoisiksi (keskiarvot vaihtelivat 3,34 3,54 välillä).

23 22 Moniammatillisen yhteistyön valmiudet Taulukko 3. Osastonhoitajien varahenkilöiden moniammatillisen yhteistyön valmiudet psykiatrian toimialueella ja rinnakkaissairaaloissa vuosina 2002 ja 2005; keskiarvot (keskihajonnat) Moniammatillisen yhteistyön valmiudet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka -Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Hoitotyön asiantunt. toimiminen 3,81 (0,68) 3,89 (0,68) 4,09 (0,51) 4,00 (0,76) Neuvottelu 3,58 (0,81) 3,66 (0,73) 3,86 (0,55) 3,63 (0,61) Yhteistyö 4,22 (0,58) 3,89 (0,80) 4,23 (0,55) 4,00 (0,62) Tiedottaminen 3,70 (0,82) 3,80 (0,72) 3,77 (0,77) 3,97 (0,71) Moniammatillisen yhteistyön valmiuksilla tarkoitettiin valmiuksia toimia hoitotyön asiantuntijana, neuvotella, tehdä yhteistyötä sekä tiedottaa. Tämän tehtäväalueen osalta sairaaloiden välillä ei ollut merkitseviä eroja lähtö- eikä lopputilanteessa. Valmiudet paranivat hiukan tai pysyivät lähes ennallaan molemmissa sairaalaryhmissä mittausajankohtien välillä. Moniammatillisen yhteistyön valmiudet arvioitiin psykiatrian toimialueella molempina vuosina melko hyviksi. Tämä tehtäväalue on valmiuksien osalta lisäksi selvästi vahvin kaikista neljästä tehtäväalueesta. Valmiudet paranivat kaikilla tämän tehtäväalueen osioilla vuodesta 2002 vuoteen 2005, eniten neuvottelussa ja asiantuntijana toimimisessa. Molempina vuosina parhaat valmiudet arvioitiin olevan yhteistyössä ja hoitotyön asiantuntijana toimimisessa. Kehittämisvalmiudet Taulukko 4. Osastonhoitajien varahenkilöiden kehittämisvalmiudet psykiatrian toimialueella ja rinnakkaissairaaloissa vuosina 2002 ja 2005; keskiarvot (keskihajonnat) Kehittämisvalmiudet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka -Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Laadunhallinta 2,81 (1,00) 3,26 (0,78) 3,11 (0,72) 3,41 (0,71) Toimintapros.johtamin. 2,93 (0,73) 3,17 (0,82) 3,26 (0,74) 3,41 (0,80) Toimintapros.arviointi 3,00 (0,73) 3,32 (0,84) 3,14 (0,73) 3,25 (0,88) Hoitotyön kehittäminen 3,59 (0,80) 3,63 (0,73) 3,63 (0,77) 3,66 (0,87) Projektityöskentely 3,26 (1,06) 3,14 (0,88) 3,14 (0,85) 3,28 (0,99) Tutkimustiedon hyödyntäminen 2,96 (0,85) 2,89 (0,87) 3,00 (0,91) 3,16 (0,95)

24 23 Kehittämiseen liittyvillä valmiuksilla tarkoitettiin laadunhallintaa, toimintaprosessien johtamista ja arviointia, hoitotyön kehittämistä, projektityöskentelyä sekä tutkimustiedon hyödyntämistä. Sairaaloiden välillä ei ollut merkitseviä eroja arvioineissa kumpanakaan mittausajankohtana. Psykiatrian toimialueella kehittämisvalmiudet paranivat kaikilla muilla alueilla paitsi projektityöskentelyssä (ajallinen muutos negatiivinen). Rinnakkaissairaaloissa tapahtui niin ikään positiivinen muutos, paitsi toimintaprosessien arvioinnissa (heikkeni). Kehittämisvalmiudet arvioitiin psykiatrian toimialueella kohtalaisiksi ja lähes kaikilla osa-alueilla paremmiksi vuonna 2005 kuin Poikkeuksena oli projektityöskentelyn valmius, jonka arvioitiin hieman heikentyneen lähtötilanteesta. Selvästi parhaimmaksi valmiudeksi tältä tehtäväalueelta arvioitiin molempina vuosina hoitotyön kehittäminen. Henkilöstö- ja taloushallinnon valmiudet Taulukko 5. Osastonhoitajien varahenkilöiden henkilöstö- ja taloushallinnon valmiudet psykiatrian toimialueella ja rinnakkaissairaaloissa vuosina 2002 ja 2005; keskiarvot (keskihajonnat) Henkilöstö- ja taloushallinnon valmiudet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka -Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Henkilöstön rekrytointi 3,30 (0,87) 3,12 (1,09) 3,56 (0,82) 3,29 (0,74) Toiminnan suunnittelu 3,33 (0,88) 3,49 (0,92) 3,51 (0,78) 3,69 (0,78) Toiminnan seuranta 3,11 (0,85) 3,34 (0,87) 3,26 (0,67) 3,56 (0,91) Talouden suunnittelu 2,30 (1,07) 2,71 (0,83) 2,69 (0,83) 2,81 (0,93) Talouden seuranta 2,23 (1,03) 2,60 (0,78) 2,69 (0,80) 2,91 (1,00) Henkilöstö- ja taloushallinnon valmiuksiin kuuluivat henkilöstön rekrytointi, toiminnan suunnittelu ja seuranta sekä talouden suunnittelu ja seuranta. Sen enempää lähtö- kuin lopputilanteessakaan ei ollut tilastollisia eroja sairaaloiden välillä. Molemmissa ryhmissä valmiudet paranivat kaikilla osa-alueilla. Suurimmat positiiviset muutokset kaikista tehtäväalueista psykiatrian toimialueella tapahtuivat henkilöstö- ja taloushallinnossa. Tälle tehtäväalueelle kuuluvat valmiudet olivat kuitenkin heikoimmat kaikista eri tehtäväalueista molempina vuosina. Erityisesti talouden suunnitteluun ja seurantaan liittyvät valmiudet ovat melko heikot, joskin ne paranivat eniten vuodesta Psykiatrian toimialueen hoitotyön johtajien ja osastonhoitajien varahenkilöiden väliset erot valmiuksien arvioinneissa Vuonna 2002 eri ammattiryhmät psykiatrian toimialueella arvioivat valmiuksia varsin yhdenmukaisesti, mutta vuonna 2005 ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä (p< 0,05) eroja. Hoitotyön johtajat (=ylihoitajat ja osastonhoitajat) arvioivat sekä tiedottamis-, päätöksenteko- että delegointivalmiudet heikommiksi kuin osastonhoitajien varahenkilöt. Tiedottamisen osalta keskiarvot (keskihajonnat) olivat hoitotyön johtajilla 3,69 (0,76) ja osastonhoitajien varahenkilöillä 4,06 (0,68), päätöksenteon osalta hoitotyön johtajilla 3,43 (0,85) ja osastonhoitajien varahenkilöillä 3,94 (0,77) sekä

25 24 delegointivalmiuksissa johtajilla 3,23 (0,77) ja osastonhoitajien varahenkilöillä 3,88 (0,61). Psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöiden arvioinnit lisäkoulutuksen yhteydestä valmiuksiin Lisäkoulutus oli joiltain osin yhteydessä siihen, millaisiksi osastonhoitajien varahenkilöt arvioivat valmiuksiaan vuonna Kuviossa 15 on esitetty ne valmiudet, joiden arvioinneissa lisäkoulutusta saaneiden ja ei-saaneiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Lisäkoulutuksessa olleet arvioivat valmiutensa toimintaprosessien johtamiseen ja arviointiin, henkilöstön rekrytointiin, projektityöskentelyyn ja kriisijohtamiseen paremmiksi kuin osastonhoitajien varahenkilöt, joilla ei lisäkoulutusta ollut. Lisäkoulutus esimies-tehtäviin ei (n=6) kyllä Kriisijohtaminen Projektityöskentely Henkilöstön rekrytointi Toimintaprosessien arviointi Keskiarvo Kuvio 8. Psykiatrian toimialueen osastonhoitajien varahenkilöiden valmiudet vuonna 2005 sen mukaan, onko saanut esimieskoulutusta vai ei 7.2 Muutokset osastonhoitajien varahenkilöiden koulutustarpeissa Koulutustarpeita ja niiden muutoksia tarkasteltiin tehtäväalueittain. Keskiarvotaulukoissa on kuvattu koulutustarpeet keskiarvoina eri mittausajankohtina ja eri sairaalaryhmissä. Keskiarvojen vaihteluväli oli 0 5 (0= ei lainkaan koulutustarpeita - 5= erittäin suuret koulutustarpeet). Lopuksi on kuvattu kaikkien koulutustarpeiden ajallista muutosta psykiatrian toimialueen osalta keskiarvoilla vaakapalkkikuvion avulla.

26 25 Työnjohdolliset koulutustarpeet Taulukko 6. Työnjohdolliset koulutustarpeet vuosina 2002 ja 2005 eri sairaaloissa keskiarvoina (keskihajonta) Työnjohdolliset koulutustarpeet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka-Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Hoitotyön päivitt. joht. 2,93 (1,07) 3,23 (1,19) 2,74 (0,96) 3,28 (0,92) p=0,018 Kokousten johtaminen 3,38 (0,85) 3,20 (0,93) 3,24 (0,96) 3,25 (0,88 Ristiriitojen käsittely 3,70 (0,95) 3,57 (0,98) 3,54 (0,89) 3,75 (0,88) Palautteen antaminen 3,41 (1,12) 3,34 (0,97) 3,34 (0,91) 3,59 (0,80) Henkilöstön motivointi 3,30 (1,03) 3,46 (0,98) 3,34 (1,00) 3,47 (0,84) Kriisijohtaminen 4,07 (0,83) 3,83 (0,99) 3,40 (0,88) 4,03 (0,78) p=0,002 Päätöksenteko 3,48 (0,75) 3,11 (1,08) 3,17 (0,99) 3,58 (0,85) Delegointi 3,07 (0,78) 3,14 (0,97) 2,94 (0,97) 3,31 (0,86) Ajanhallinta 3,19 (1,04) 3,34 (1,14) 3,03 (0,92) 3,44 (0,67) p=0,039 Lähtötilanteessa työnjohdolliset koulutustarpeet arvioitiin molemmissa ryhmissä kohtalaisiksi tai melko suuriksi; psykiatrian toimialueen arvioinneissa oli selvästi enemmän hajontaa kuin rinnakkaissairaaloissa. Ajallinen muutos työnjohdollisissa koulutustarpeissa oli psykiatrian toimialueen osalta positiivinen kaikilta muilta osin paitsi henkilöstön motivointiin liittyvissä asioissa. Muissa sairaaloissa puolestaan ajallinen muutos oli negatiivinen eli koulutustarpeet kaikilla työnjohdollisilla osa-alueilla kasvoivat. Alkutilanteessa sairaaloiden välillä ei ollut eroja, mutta lopputilanteessa koulutustarpeet olivat psykiatrian toimialueen merkitsevästi pienemmät kuin rinnakkaissairaaloissa hoitotyön päivittäiseen johtamiseen, kriisijohtamiseen ja ajanhallintaan liittyvissä tehtävissä. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvät koulutustarpeet Taulukko 7. Moniammatillisen yhteistyön koulutustarpeet vuosina 2002 ja 2005 eri sairaaloissa keskiarvoina (keskihajonta) Moniammatillisen yhteistyön koulutustarpeet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka-Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Hoitotyön asiantunt. toimiminen 3,07 (0,96) 3,40 (0,85) 2,97 (0,83) 3,59 (0,84) p=0,004 Neuvottelu 3,11 (0,89) 3,03 (0,92) 3,09 (0,98) 3,47 (0,67) Yhteistyö 2,70 (0,87) 3,03 (1,12) 2,69 (0,93) 3,13 (0,79) p=0,017 Tiedottaminen 3,00 (0,96) 3,17 (1,10) 3,14 (0,94) 3,25 (0,72) Keskiarvojen perusteella sairaaloiden välillä ei ollut eroja lähtötilanteessa. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvät koulutustarpeet arvioitiin kohtalaisina molemmissa sairaalaryhmissä. Ajallinen muutos oli psykiatrian toimialueella positiivinen kaikilla muilla osa-alueilla paitsi tiedottamisessa, jossa koulutustarpeet hiukan lisääntyivät. Rinnakkaissairaaloissa moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvät koulutustarpeet kasvoivat. Lopputilanteessa koulutustarpeet olivat psykiatrian toimialueella merkitsevästi pienemmät kuin muissa sairaaloissa hoitotyön asiantuntijana toimimisen ja yhteistyön osalta.

27 26 Kehittämistehtäviin liittyvät koulutustarpeet Taulukko 8. Kehittämistehtäviin liittyvät koulutustarpeet vuosina 2002 ja 2005 eri sairaaloissa keskiarvoina (keskihajonta) Kehittämiseen liittyvät koulutustarpeet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka-Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Laadunhallinta 3,67 (0,73) 3,80 (0,83) 3,47 (0,75) 3,74 (0,73) Toimintapros.johtam. 3,63 (0,93) 3,60 (0,81) 3,51 (0,78) 3,87 (0,85) Toimintapros. arviointi 3,74 (0,81) 3,71 (0,84) 3,63 (0,84) 3,91 (0,78) Hoitot.kehittäminen 3,52 (1,01) 3,80 (0,90) 3,57 (0,78) 4,03 (0,86) p=0,017 Projektityöskentely 3,67 (0,96) 3,57 (1,04) 3,40 (0,78) 3,81 (0,97) p=0,045 Tutkimustiedon hyödyntäminen 3,89 (1,01) 4,03 (0,86) 3,54 (0,98) 4,13 (0,85) p=0,01 Lähtötilanteessa ei tälläkään tehtäväalueella ollut eroja sairaaloiden välillä; molemmissa ryhmissä kehittämistehtäviin liittyvät koulutustarpeet arvioitiin melko suuriksi. Ajallinen muutos oli jälleen positiivinen psykiatrian toimialueen osalta muilla osa-alueilla paitsi hoitotyön kehittämisessä. Siinä koulutustarpeet hivenen lisääntyivät vuodesta 2002 vuoteen Sitä vastoin rinnakkaissairaaloissa koulutustarpeet lisääntyivät kaikilla muilla alueilla paitsi laadunhallinnassa. Lopputilanteessa sairaaloiden välillä oli selkeitä eroja hoitotyön kehittämisen, projektityöskentelyn ja tutkimustiedon hyödyntämisen koulutustarpeissa. Näiltä osin koulutustarpeet olivat psykiatrian toimialueella vähäisemmät kuin muissa sairaaloissa. Henkilöstö- ja taloushallintoon liittyvät koulutustarpeet Taulukko 9. Henkilöstö- ja taloushallinnon koulutustarpeet vuosina 2002 ja 2005 eri sairaaloissa keskiarvoina (keskihajonta) Henkilöstö- ja taloushallinnon koulutustarpeet Psykiatrian Vakka-Suomi ja Psykiatrian Vakka-Suomi ja toimialue (n=27) Kellokoski (n=35) toimialue (n=35) Kellokoski (n=33) Henkilöstön rekrytointi 3,19 (1,00) 3,49 (1,34) 2,91 (0,75) 3,35 (0,88) p=0,027 Toiminnan suunnittelu 3,89 (0,93) 3,57 (1,12) 3,40 (0,88) 3,88 (0,94) p=0,027 Toiminnan seuranta 3,89 (0,80) 3,51 (1,07) 3,46 (0,74) 3,78 (0,91) Talouden suunnittelu 4,22 (0,80) 4,03 (1,04) 3,65 (0,88) 4,06 (0,76) Talouden seuranta 4,11 (0,85) 3,97 (1,10) 3,60 (0,88) 3,97 (0,78) Lähtötilanteessa ei ollut eroja sairaaloiden välillä, koulutustarpeet olivat henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävissä molemmissa sairaalaryhmissä melko tai erittäin suuret. Psykiatrian toimialueella koulutustarpeet pienenivät ja rinnakkaissairaaloissa pääosin lisääntyivät tai pysyivät ennallaan lähtötilanteeseen verrattuna. Poikkeuksena olivat henkilöstön rekrytointiin liittyvät koulutustarpeet, jotka pienenivät myös vertailusairaaloissa. Lopputilanteessa henkilöstön rekrytointiin ja toiminnan suunnitteluun liittyvät koulutustarpeet olivat psykiatrian toimialueella selvästi pienemmät kuin rinnakkaissairaaloissa.