Suljettujen akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatristen. akuuttiosastojen hoitohenkilöstön määrä ja rakenne vuonna 2005

Transkriptio

1 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2006 Suljettujen akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatristen sekä psykogeriatristen akuuttiosastojen hoitohenkilöstön määrä ja rakenne vuonna 2005 Päivi Salonen Mirja Kuronen Marja Kaunonen Tiina Luukkaala

2 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2006 Suljettujen akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatristen sekä psykogeriatristen akuuttiosastojen hoitohenkilöstön määrä ja rakenne vuonna 2005 Päivi SALONEN, Mirja KURONEN, Marja KAUNONEN ja Tiina LUUKKAALA Tampereen yliopistollinen sairaala, Toimialue 5 Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Tampere 2006

3 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL TAMPERE ISBN ISSN Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2006

4 KUVAILUSIVU PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Suljettujen akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatristen sekä psykogeriatristen akuuttiosastojen hoitohenkilöstön määrä ja rakenne vuonna 2005 Tekijä/tekijät: Päivi Salonen, Mirja Kuronen, Marja Kaunonen, Tiina Luukkaala Julkaisun numero: 4/2006 ISSN ISBN Julkaisupaikka: Tampere Julkaisija: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Tiivistelmä: Kokonaissivumäärä: 34 s. Kaikilla terveydenhuollon sektoreilla on tulevaisuudessa haasteena osaavan hoitohenkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaaminen. Henkilöstömitoituksen kriittinen uudelleenarviointi on ajankohtaista potilaiden hyvän hoidon ja hoitohenkilöstön työssä jaksamisen varmistamiseksi. Hoitohenkilöstön saatavuuteen on syytä panostaa jo nyt huomioiden etenkin 2010 eläköitymisen myötä tuleva hoitohenkilöstön poistuma. Tämän kartoituksen lähtökohtana oli huoli siitä, miten turvata hoitohenkilöstön saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Kartoituksessa selvitettiin Suomen sairaanhoitopiirien ja Valtion mielisairaaloiden suljettujen akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatristen sekä psykogeriatristen osastojen hoitohenkilöstöresurssien käyttöä. Kiinnostuksen kohteena olivat myös sisäinen sijaisjärjestelmä ja rekrytointikäytännöt. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköpostikyselyä. Tarvittaessa vastauksia tarkennettiin puhelimitse. Tuloksissa on eritelty sairaanhoitopiirien sairaaloiden ja Valtion mielisairaaloiden kokonaisotoksesta (n=150) yliopistosairaalat (n=40). Erot kokonaisotoksen ja yliopistosairaala -otoksen välillä olivat yksittäisiä ja melko pieniä. Tulokset osoittavat, että TAYS:ssa psykiatrian toimialueella hoitohenkilöstöresurssien käyttö on ollut toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Kartoituksen tulokset antavat numeerista tietoa siitä, mikä oli hoitohenkilöstön määrä ja rakenne Suomen sairaanhoitopiirien sairaaloissa ja Valtion mielisairaaloissa keväällä Tuloksia hyödynnetään Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialueella hoitohenkilöstöresurssien suunnittelussa. Jatkossa on oleellista huomioida hoitohenkilöstön käytön suunnittelussa hoitohenkilöstön määrän ja rakenteen lisäksi myös hoitotyön sisällön, potilaiden hoitoisuuden ja hoidon laadun näkökulmat. Ydintermejä indeksointia varten: henkilöstöresurssit, hoitohenkilöstön käyttö, henkilöstömitoitus Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: Julkaisu tilattavissa Julkaisu indeksoituna osoitteessa: Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupasta: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, Tampereen Yliopisto puh. (03) ,

5

6 5 SISÄLLYS 1. TAUSTA JA TARKOITUS TUTKIMUSTIETO HOITOHENKILÖSTÖRESURSSIEN KÄYTÖN... 8 LÄHTÖKOHTANA AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET Osastot ja niiden toiminnan luonne haastateltavien esittämänä Akuuttipsykiatristen osastojen toiminnan luonne Nuorisopsykiatristen osastojen toiminnan luonne Oikeuspsykiatristen osastojen toiminnan luonne Psykogeriatristen osastojen toiminnan luonne Haastateltavien esittämät tiedot hoitohenkilöstön määrästä ja rakenteesta Akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Nuorisopsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Oikeuspsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Psykogeriatristen osastojen hoitohenkilöstö Yliopistosairaaloiden hoitohenkilöstö Yliopistosairaaloiden akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Yliopistosairaaloiden nuorisopsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Yliopistosairaaloiden oikeuspsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Yliopistosairaaloiden psykogeriatristen osastojen hoitohenkilöstö Hoitohenkilöstön sisäinen sijaisjärjestelmä ja rekrytointi PÄÄTELMÄT POHDINTA LÄHTEET... 31

7 6 1. TAUSTA JA TARKOITUS Keväällä 2004 Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman ja koulutuksen ennakoinnin yhteistyöryhmän tekemän selvityksen mukaan kuntasektorin henkilöstö on lisääntynyt vuodesta 1995 vuoteen 2003 erikoissairaanhoidossa 11,7 % ja perusterveydenhuollossa 9,7 %. Vuonna 2003 kunnallisessa terveydenhuollossa työskenteli yhteensä henkilöä, joista erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. (1,2,3.) Terveydenhuollon henkilöstöstä 60 % kuului hoitohenkilöstöön (4). Sairaanhoitajia työskenteli vuonna 2003 kuntasektorilla (5). Täyttämättömiä sairaanhoitajien virkoja ja toimia oli sairaanhoitajien vakansseista yhteensä 4 % (1,6). Vuoteen 2015 mennessä sosiaali- ja terveydenhuollossa arvioidaan avautuvan työpaikkaa, joista on 29 % uusia (6). Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (PSHP) palveluksessa työskenteli 2004 yhteensä 6604 henkilöä, joista vakinaisessa palvelussuhteessa 4970 henkilöä ja määräaikaisessa palvelussuhteessa 1634 henkilöä. Näistä henkilöistä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) vakinaisessa palvelussuhteessa työskenteli 4044 henkilöä ja määräaikaisessa palvelussuhteessa 1344 henkilöä. Hoitohenkilöstön osuus viroista ja toimista oli suurin (62 %). Psykiatrian toimialueella henkilöstön määrä oli 477, joka oli lähes kahdeksan prosenttia kaikista Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa olevista henkilöistä. (7.) Henkilöstösuunnittelu ja kehittäminen perustuvat PSHP:n toiminta- ja taloussuunnitteluun sekä vuosille laadittuihin strategisiin linjauksiin. Henkilöstösuunnittelun ja käytön lähtökohtana ovat potilaiden tarpeet. (8.) Partanen kuvaa vuonna 2002 valmistuneessa väitöskirjassaan hoitotyön henkilöstön käyttöä erikoissairaanhoidossa käyttäen esimerkkinä Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) tietoja. Psykiatrian osalta Partanen (9) raportoi, että vasta vuonna 2000 tapahtui käänne sairaanhoitajapainotteisuuden puolelle siten, että hoitohenkilöstöstä KYS:ssa oli hieman yli puolet sairaanhoitajia. (9.) PSHP:n vakinaisesta hoitohenkilöstöstä oli vuonna 2004 alemman korkea-asteen suorittanutta 2035 henkilöä (sh) ja 154 alemman korkeakouluasteen suorittanutta henkilöä (sh AMK). Perusasteen tai keskiasteen suorittaneita oli 997 ja ylemmän korkeakouluasteen suorittaneita 22 henkilöä. Miehiä PSHP:n vakinaisesta henkilöstöstä oli yhteensä 275 ja naisia 2933 henkilöä (10). TAYS:ssa psykiatrian toimialueella työskentelee tällä hetkellä hoitohenkilöstöä yhteensä 284, joista osastonsihteereitä 23. Osastonhoitajia on 22 henkilöä ja osastonhoitajien varahenkilöitä yhteensä 15 henkilöä. Psykiatrian toimialueella henkilöstörakenne painottuu mielenterveyshoitajien puolelle, joskaan ero sairaanhoitajien ja mielenterveyshoitajien lukumäärien välillä ei ole suuri. (11.) Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön keski-ikä nousee jatkuvasti. Vuonna 2003 sairaanhoitajien keski-ikä oli 40,2 vuotta (6). USA:ssa on arvioitu, että sairaanhoitajien lukumäärä vuonna 2020 tulee olemaan 20 % pienempi kuin ennustettu tarve (12). Suomessa kunnissa ja kuntayhtymissä jää eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä henkilöä. Suurinta eläköityminen tulee olemaan vuoden 2010 tienoilla, jolloin suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. (13.) Luoma ym. (13) ovat arvioineet, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan vuoteen 2010 mennessä työntekijää. Näistä osa

8 7 tarvitaan eläkkeelle siirtyvien tilalle ja osa tarvitaan uusina työntekijöinä (14). Lähes koko työvoiman arvioidaan Suomessa vaihtuvan vuoden aikana (15). PSHP:n erityisvastuualueen sairaanhoitopiireistä on arvioitu jäävän vanhuuseläkkeelle vuosina yhteensä 1610 henkilöä, joista sairaanhoitohenkilöstöä 819. PSHP:stä jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa yhteensä 644 henkilöä, joista sairaanhoitohenkilöstöä yhteensä 275 ja näistä sairaanhoitajia 161. (16.) Edellä kuvatut luvut eivät vastaa täysin todellisuutta, sillä eläkeuudistus saattaa vaikuttaa eläkkeelle jäävien henkilöiden lukumäärään. Eläkeuudistus tulee vaikuttamaan eniten niiden henkilöiden eläkkeeseen, jotka alkavat työuransa vuonna Eläkeuudistus antaa kuitenkin jo nyt mahdollisuuden jatkaa työuraa 68-vuotiaaksi asti. (17). Hoitotyön henkilöstömitoitus on arvioitu hoitajien taholta riittämättömäksi suhteessa työmäärään (9,18). Työmäärää ovat lisänneet potilaiden lyhentyneet hoitoajat, potilaiden hoitojen kehittyminen ja monimutkaistuminen (19) sekä hoitohenkilöstön osaamisvaatimusten lisääntyminen (15). Erityisesti psykiatrian erikoisalalla työn kuormittavuutta on lisännyt työn vaativuuden kasvu. Tähän ovat suurelta osalta vaikuttaneet psykiatrian palvelujärjestelmän muutokset 1990-luvulla. (20). Ainoastaan henkilöstön määrä ei kuitenkaan takaa potilaalle hyvää ja laadukasta hoitoa, vaan henkilöstömitoitusta koskevat päätökset tulee perustua tarkemman tiedon varaan potilaan hoidosta. (21,22,23). Henkilöstön määrän lisäksi huomioon otettavia asioita ovat henkilökunnan osaaminen, tiedot ja taidot (21,24,25), organisaation rakenne (2), teknologian kehittyneisyys sekä instituution antama tuki hoitotyölle (24) sekä potilaiden hoitoisuus (9,26). TAYS:n psykiatrian toimialueella on kehitetty psykiatrisiin potilaisiin kohdistuva hoitotyötä luokitteleva mittari Pitkäniemi Patient Classification (PPC), jonka käyttö on yleistymässä Suomen sairaaloissa (26,27). PSHP:ssä on tavoitteena hyödyntää sähköisiä jo olemassa olevia tietokantoja henkilöstömitoituksessa (28). Vuonna 2004 käynnistynyt ehelmi hanke tarkasteli osastojen ja poliklinikoiden hoitohenkilöstön resursseja suhteessa potilastyytymättömyyteen ja henkilöstön kuormittuneisuuteen. Suoria tunnuslukuja ei hankkeen seurauksena löytynyt (7), mutta esitutkimus antoi viitteitä henkilöstömäärien arviointiin soveltuvista tunnusluvuista. Käyttökelpoisimmiksi tunnusluvuiksi nousivat hoitopäivien suhde työpanokseen. (28.) Kansainvälisiä normeja hoitohenkilökunnan riittävälle määrälle ei ole laadittu (2,24,29), vaikka vaateita standardeille ja henkilöstömitoitusten uudelleenarvioinnille on kirjallisuudessa esitetty (4,9,30). Vanhustenhuollossa ikäihmisten hoidon laatusuosituksen (31) mukaan on määritelty henkilöstömitoituksen alaraja, joka on 0,8 hoitajaa/vanhus (31). Määritellyt henkilöstömitoitukset ovat ohjeellisia, sillä haastetta henkilöstömitoituksen määrittelyyn tuovat kysymykset siitä, mitä tarkoitetaan riittävällä henkilökuntamäärällä (29) ja mitä tarkoitetaan minimimiehityksellä (2). Partanen (9) toteaa, että sairaalatason ja myös valtakunnallisen tason vertailuja varten tarvitaan yhtenevät tunnusluvut, joilla voidaan kuvata hoitotyön henkilöstön käyttöä ja arvioida tehtyjen henkilöstömitoituksen tasoa ja rakennetta koskevien muutosten vaikutuksia. Asianmukainen ja riittävä henkilöstömitoitus on oleellinen potilaiden hoitotulosten, hoitamisen kustannusten ja hoitohenkilöstön työelämän laadun vuoksi (9).

9 8 Haasteena kaikilla terveydenhuollon sektoreilla on pätevän hoitohenkilöstön riittävyyden, saatavuuden ja alalla pysyvyyden varmistaminen (6) sekä terveydenhuollon kehittäminen siten, että se olisi kustannuksiltaan kohtuullista ja vaikuttavaa. Erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet suurissa kaupungeissa 7 14 % vuodessa. Kustannusten on ennustettu jatkavan nousuaan johtuen muun muassa väestön ikääntymisestä, uusista lääketieteellisistä hoitomenetelmistä, kansalaisten vaatimusten noususta ja palkkamenoista. Talouden näkökulmasta terveydenhuollossa on Ryynäsen ym. (2) mukaan tehtävä radikaaleja ratkaisuja vuoden kuluessa. (2.) Tässä kartoituksessa selvitettiin Suomen sairaanhoitopiirien sairaaloiden ja Valtion mielisairaaloiden psykiatristen suljettujen akuutti-, nuoriso-, oikeuspsykiatristen ja psykogeriatristen osastojen hoitohenkilöstöresurssien käyttöä. Vastaavanlaista kartoitusta suljettujen psykiatristen osastojen osalta ei ole Suomessa tehty. Hoitohenkilöstöllä tarkoitetaan tässä sairaanhoitajia, mielisairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia, lähihoitajia ja perushoitajia. Kartoituksen peruslähtökohtana oli huoli siitä, miten turvata pätevän hoitohenkilöstön saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Mielenkiinnon kohteena olivat myös nais- ja miesmiehitysten lukumäärät ja lukumäärien väliset suhteet. Tämän kartoituksen ulkopuolelle on jätetty Pirkanmaan sairaanhoitopiirin osalta Pitkäniemen sairaalassa sijaitseva Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten nuorten yksikkö (EVA) sekä Niuvanniemen sairaalan nuoriso-osasto 20. Kartoituksen tulokset antavat yhden lähtökohdan TAYS:n psykiatrian toimialueen hoitohenkilöstöresurssien käytön suunnitteluun. 2. TUTKIMUSTIETO HOITOHENKILÖSTÖRESURSSIEN KÄYTÖN LÄHTÖKOHTANA Viime vuosien aikana kiinnostus hoitohenkilöstöresurssien käyttöä koskevaan tutkimukseen on selvästi kasvanut (32). Aiheesta on tehty 2000-luvulla kaksi kansainvälistä laajaa systemaattista kirjallisuuskatsausta (24,25). Hoitohenkilöstöresurssien käyttöä on tutkittu hoitotyön laadun (9,25,33,34,35) ja potilaiden kuolleisuuden (24,33,36,37,38,40), hoitokomplikaatioiden esiintyvyyden (33,34,39) sekä hoitajien emotionaalisen uupumisen ja työtyytyväisyyden näkökulmista (33,40,41,42). Kiinnostuksen kohteena ovat olleet myös hoitajien lukumäärän ja rakenteen yhteydet hoitoajan pituuteen (38,43,34) ja osaston toiminnan tehokkuuteen (22). Hoitohenkilöstöresurssien käyttöä koskevat kansainväliset tutkimukset on pääsääntöisesti tehty somatiikan alalla. Psykiatrian erikoisalalta henkilöstöresurssien käyttöä ja miehitystä koskevaa kansainvälistä tutkimusta on vähän. Aihetta on psykiatriassa tutkittu luvuilla eristämisten (21), potilaiden aggressiivisuuden näkökulmista (44,45) sekä osaston toiminnan tehokkuuden näkökulmista (22).

10 9 Hoitohenkilöstöresurssien käytön yhteys potilaan hoidon laatuun Henkilöstömitoituksen riittämättömyyden (9) ja rakenteen on todettu vaikuttavan hoitotyön laatuun (39,46,34,35,25). Sairaanhoitajien lukumäärällä on todettu olevan yhteys hoitokomplikaatioiden esiintyvyyteen (39,34), potilasturvallisuuteen (35) ja potilaan hoidon tuloksiin (25) sekä psykiatriassa eristämisten määrään (21). Osastonhoitajien, sairaanhoitajien ja perushoitajien arvion mukaan hoitohenkilöstön riittämättömyydellä oli Partasen (9) tutkimuksessa vaikutusta hoitotyön laatuun. Riittämätön henkilöstömitoitus vaikutti hoitotyön toimintaan, potilaiden saamaan hoitoon sekä työilmapiiriin. Hoitotyön laadun todettiin heikkenevän 17 %:lla silloin kun henkilöstömitoitus oli arvioitu riittämättömäksi. Eniten riittämätön henkilöstömitoitus vaikutti potilaan ja/tai omaisen ohjaukseen ja heidän kanssa kommunikoimiseen. (9.) Mitä enemmän oli kokeneempia sairaanhoitajia työssä, sitä vähemmän esiintyi hoitovirheitä (46). Useat tutkimukset osoittivat yhteyden sairaanhoitajien määrän ja potilaiden kuolleisuuden välillä (37,33,34). Jokainen ylimääräinen potilas, joka lisäsi sairaanhoitajan keskimääräistä työpanosta, lisäsi potilaiden kuolleisuutta 7 %:lla (33). Näyttö sairaanhoitajien määrän ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä on ollut kuitenkin ristiriitaista ja epäjohdonmukaista. Toisaalta tutkimukset osoittivat yhteyden sairaanhoitajien määrän ja kuolleisuuden välillä (37,33,40,24). Toisaalta taas Halm ym. (41) ja Needleman ym. (34) tutkimukset osoittivat, että tällaista yhteyttä ei ole (41,34). Aiken ym. (40) totesivat, että myös sairaanhoitajien taitotasolla oli yhteyttä potilaiden kuolleisuuteen (40). Ns. magneettisairaaloissa potilaiden kuolleisuusluvut olivat pienempiä kuin muissa sairaaloissa (36). Magneettisairaaloiksi on Yhdysvalloissa tunnustettu sairaalat, jotka täyttävät tietyt ANCC:n (American Nurses Credentialing Center) määrittämät kriteerit. Magneettisairaaloiden toiminta on tuloksellista, hoito korkealaatuista ja potilaskeskeistä sekä hoitohenkilöstön näkökulmasta työ on itsenäistä ja kannustavaa. (47.) Psykiatrian osastoilla hoitohenkilöstön määrällä sekä kokemustasolla on todettu olevan yhteyttä eristämisten määrään (21). Kahden vuoden seurantatutkimuksessaan Morrison & Lehane (21) selvittivät henkilöstön määrän myötävaikutusta eristämisten määrään. Tulokset osoittivat selvän laskun eristämisten määrässä silloin, kun henkilöstön määrä nousi. Toisaalta eristämisten määrä oli vähäisin öisin, vaikka osastolla oli henkilökuntaa vähiten. Mieshoitajien määrän lisääntyessä kolmesta neljään henkilöön, eristämisten määrä osastolla kasvoi, kun taas naishoitajien määrän lisääntyessä työvuorossa eristämisten määrä osastolla väheni selvästi. Erityisesti havaittiin, että eristämisten määrässä tapahtui suuri muutos, kun naishoitajien määrä työvuorossa nousi kolmesta neljään. Yli kaksi kolmasosaa eristämisistä tapahtui silloin, kun vastaava hoitaja ei ollut työvuorossa. (21.) Tarkastellessaan hoitohenkilöstön rakenteen yhteyttä eristämisten määrään, Morrison & Lehane (21) havaitsivat, että silloin, kun työvuorossa oli enemmän sairaanhoitajia, eristämisten määrä väheni (21). Sairaanhoitajien määrä ei kuitenkaan selitä täysin aggressiivisuuden ja väkivallan määrää osastoilla, sillä nämä ilmiöt vaihtelivat osastojen ja työvuorojen suhteen (44,45).

11 10 Hoitohenkilöstöresurssien käytön yhteys hoitajien uupumiseen ja työtyytyväisyyteen Hoitohenkilöstöresurssein käytöllä ja miehityksen määrällä on todettu olevan vaikutusta hoitajien työperäiseen emotionaaliseen uupumiseen ja työtyytyväisyyteen (33,40,41,42). Jokainen ylimääräinen potilas/hoitaja lisäsi todennäköisyyttä sairastua emotionaaliseen uupumiseen 23 %:lla ja lisäsi työtyytymättömyyttä 15 %:lla (40). Samansuuntaisia tuloksia sai myös Sheward ym. (42) Skotlannissa ja Englannissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa. Tulokset osoittivat myös, että naiset olivat emotionaalisesti uupuneempia kuin miehet (42). Työtyytyväisyydellä ja työhön liittyvällä emotionaalisella uupumisella todettiin Halm ym. (41) tutkimuksessa olevan yhteyttä työntekijän palvelusvuosiin. Jokainen työvuosi lisäsi riskiä sairastua uupumiseen 5,2 %:lla. Sairaanhoitajista 70 % (n=140) oli työhönsä tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä (41). Sheward ym. (42) tutkimuksessa 60 % hoitajista ilmaisi olevansa työhönsä tyytyväisiä ja kokivat tekevänsä laadukasta hoitotyötä (42). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (24) näyttö ei vahvista hoitohenkilöstön käytön ja hoitajien uupumisen välistä yhteyttä. Skotlannissa ja Englannissa 10 % hoitajista ilmoitti olevansa sekä työhönsä että ammattiinsa tyytymätön. Skotlantilaisista hoitajista 33 % (n=3773) ja englantilaisista hoitajista 38,5 % (n=5006) suunnitteli lähtevänsä nykyisestä työstään vuoden sisällä. Hoitohenkilöstöresurssien käytön yhteys organisaation toimintaan ja tuloksiin Nuoriso- ja lastenpsykiatrian osastojen hoitohenkilöstöresurssien käyttöä ovat tutkineet Ellilä ym. (48). Tutkimuksen mukaan keskimääräinen sairaansijojen määrä nuoriso- ja lastenpsykiatrian osastoilla (n=64) oli kahdeksan (vaihteluväli 2 14). Henkilöstön kokonaismäärä osastoilla oli yhteensä 960, joista 776 sairaanhoitajia. Hoitajia/potilas määrien suhde oli keskiarvona esitettynä joka osastolla 1,5/1 (minimi 0,4/1, maksimi 2,4/1). Päiväosastoilla hoitajia/potilas oli keskiarvona esitettynä 1/1 (minimi 0,6/1, maksimi 2,4/1) ja 24 tuntia auki olevalla osastolla 1,5/1 (minimi 0,4/1 maksimi 2,4/1). Kansainvälisessä vertailussa osastojen määrä, sairaansijojen määrä ja henkilöstömäärät olivat korkeita ja henkilöstö koulutettua. Hoitaja/potilasmäärien suhteet ja psykiatrien määrä oli tyydyttävä. Monen osaston kohdalla todettiin oleva puutetta psykologeista, sosiaalityöntekijöistä ja toimintaterapeuteista (47). Hoitohenkilökunnan määrän ei ole todettu vaikuttavan osaston toiminnan tehokkuuteen. Potilashoidon tehokkuutta ennusti enemmän se, paljonko hoitajat antoivat potilaalle huomiota ja aikaa. (22.) Rissasen ym. (26) tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että yliopistosairaalassa osastojen hoitotyöstä 51 % oli välitöntä hoitotyötä (potilaan läheisyydessä tehty hoitotyö). Aluesairaaloissa välittömän hoitotyön osuus oli 57 %. (26.) Partasen (9) väitöskirjatutkimuksessa välittömään hoitotyöhön kului 559 työvuorossa 40 % kokonaistyöajasta. Yliopistosairaalassa välitöntä hoitotyötä tehtiin eniten iltavuorossa (9). Sairaanhoitajien ja mielisairaanhoitajien välittömän työajan käytössä ei havaittu eroa. Miehet tekivät enemmän välitöntä hoitotyötä naisiin verrattuna (26).

12 11 Sairaanhoitajien määrällä ja potilashoitoon käytetyllä ajalla on todettu olevan yhteyttä potilaiden hoitoaikojen pituuteen (49,38,43,34). Shamian ym. (49) tutkimuksesta kävi ilmi, että sisätautikirurgisten, neurologisten, onkologisten, ortopedisten, psykiatristen ja kuntoutuspotilaiden sairaalassaoloaika lyheni yhdellä päivällä, kun sairaanhoitajan potilastyöhön käytetty aika nousi noin 10 minuutista 97 minuuttiin. (49.) Needleman ym. (34) tekivät samansuuntaisen havainnon kirurgisten potilaiden kohdalla. Välittömään potilashoitoon käytetty aika oli 11,4 tuntia päivässä, josta sairaanhoitajien osuus oli 7,8 tuntia. Sairaanhoitajien antaessa potilaille enemmän aikaa ja huomiota potilaiden sairaalassaoloaika lyheni (34). Hoitohenkilöstön käytön ja rakenteen vaikutuksista kustannuksiin on vain vähän tutkittua tietoa. Lang ym. (24) totesi kirjallisuuskatsauksessaan, että suuremmalla sairaanhoitajamäärällä ei ole todettu olevan vaikutusta kustannuksiin (24). Toisaalta Sovie & Jaward (50) tutkiessaan USA:ssa 29 yliopistosairaalassa hoitohenkilöstön rakenteen vaikutusta kustannuksiin totesivat, että sairaanhoitajien määrällä ei ollut vaikutusta kustannusten nousuun. Päinvastoin sairaanhoitajien määrän lisääntyessä osastoilla %:sta %:iin kustannusten todettiin laskevan 3 %:lla. (50.) Yhteenveto Hoitohenkilöstön määrällä ja rakenteella on yhteyttä sekä hoitotyön laatuun että hoitajien uupumiseen ja työtyytyväisyyteen. Riittävä hoitohenkilöstön määrä ja tarkoituksenmukainen rakenne parantaa hoitotyön laatua ja lisää hoitajien työtyytyväisyyttä. Toisaalta tutkimukset tuovat esille sen, että ainoastaan henkilöstömäärää lisäämällä ei päästä tavoitteisiin, vaan riittävää henkilöstömitoitusta arvioitaessa on otettava huomioon hoitohenkilöstön osaaminen, välilliseen ja välittömään hoitotyöhön käytetty aika ja potilaiden hoitoisuus. Tuloksista nousee esille tarve hoitohenkilöstön käytön ja miehityksen näyttöön perustuvalle uudelleen arvioinnille. Arvioinnin tarpeen peruslähtökohtana on kasvava epävarmuus siitä, miten varmistaa riittävä ja tarkoituksenmukainen henkilöstömäärä, potilaan hoidon laatu, hoitajien jaksaminen ja työtyytyväisyys. Tutkimukset eivät anna systemaattista näyttöä niistä tunnusluvuista, joiden pohjalta voidaan luotettavasti arvioida henkilöstömitoitusta. Kirjallisuudesta nousee esille vaatimus järjestelmällisen seurantatiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä hoitohenkilöstön käytön suunnittelussa siten, että potilaan ja hoitohenkilöstön näkökulmien lisäksi huomioidaan myös talouden näkökulma. 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Aineisto kerättiin Suomen sairaanhoitopiirien sairaaloista psykiatrisilta suljetuilta akuuttiosastoilta sekä Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaaloista. Kysely lähetettiin sairaaloiden psykiatrisesta hoitotyöstä vastaaville ylihoitajille. Osa ylihoitajista delegoi vastaamisen osastonhoitajalle tai toimistosihteerille. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin haastattelua, joka tehtiin sähköpostitse. Tarkennuksia annettuihin vastauksiin pyydettiin sekä sähköpostitse että puhelimitse.

13 12 Kartoituksella haluttiin vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 1. Minkälaisia akuutteja suljettuja psykiatrisia osastoja on sairaalassa? 2. Mikä on näiden osastojen toiminnan luonne? 3. Mikä on keskimääräinen hoitoaika näillä osastoilla? 4. Montako sairaansijaa on osastoilla? 5. Mikä on henkilöstön koulutusrakenne (ammattiryhmät)? 6. Mikä on osastojen kokonaismiehitys? 7. Mikä on työvuorottainen miehitys osastoittain arkisin? 8. Mikä on työvuorottainen miehitys osastoittain viikonloppuisin? 9. Mikä on osastojen mieshoitajamiehitys? 10. Onko sairaalassa sisäistä sijaisjärjestelmää? 11. Onko sairaalassa keskitettyä rekrytointia? Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti käyttäen SPSS for Windows ohjelmaa. Aineistoa kuvailtiin sekä keskiarvon (ka) ja keskihajonnan (sd) että mediaanin avulla. Mediaanin vaihteluvälinä käytettiin minimiä ja maksimia. Tilastollisista testeistä käytettiin Spearmannin korrelaatiokerrointa. Kvalitatiivisen aineiston analyysissä käytettiin sisällön erittelyä. 4. TULOKSET Vastaukset ryhmiteltiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen toimialueen aikuispsykiatrian ja nuorisopsykiatrian vastuualueiden vastuuyksikköjaon mukaisesti akuutti-, nuoriso- ja oikeuspsykiatrisiin sekä psykogeriatrisiin vastuuyksiköihin. Sairaanhoitopiirien sairaaloiden, Vanhan Vaasan sairaalan ja Niuvanniemen sairaalan antamien tietojen mukaan suljettuja akuutteja osastoja oli yhteensä 150, joista 75 akuuttipsykiatrista osastoa, 22 nuorisopsykiatrista osastoa, 24 oikeuspsykiatrista osastoa ja 29 psykogeriatrista osastoa. Vanhan Vaasan sairaalassa oli suljettuja oikeuspsykiatrisia osastoja 6 kpl ja Niuvanniemen sairaalassa oli suljettuja oikeuspsykiatrisia aikuisosastoja 12 kpl. Kartoituksen ulkopuolelle jätettiin avo- ja kuntoutusosastot. Tuloksissa kuvataan muun muassa henkilöstömitoituksen tasoa eli hoitohenkilöstön määrää ja koulutusastetta (henkilöstörakennetta). Henkilöstömitoituksen tason kuvaamisessa on käytetty henkilöstön ja hoidettavien potilaiden (sairaansijojen) välistä suhdelukua (hoitajia/sairaansija) (50). Yliopistosairaaloiden miehitystiedot esitetään tuloksissa erikseen. Haastateltavien sähköpostilla antamat vastaukset olivat laadultaan ja tarkkuudeltaan hyvin eritasoisia.

14 Osastot ja niiden toiminnan luonne haastateltavien esittämänä Akuuttipsykiatristen osastojen toiminnan luonne Akuuttipsykiatriset osastot jaettiin osastojen toiminnan luonteen mukaan päihdepsykiatrisiin osastoihin, vastaanotto- ja kriisiosastoihin sekä hoito-osastoihin. Akuuttipsykiatrisista osastoista yhdeksän osastoa oli päihdepsykiatrisia suljettuja osastoja, joissa hoidettiin muun muassa huume- ja lääkevieroituksessa olevia potilaita sekä vaikeaa päihderiippuvuutta sairastavia psykoottisesti oirehtivia potilaita sekä kaksois- ja kolmoisdiagnoosipotilaita. Osalla päihdepsykiatrisista osastoista hoidettiin myös muita potilaita, kuten masennus-, pelko- ja ahdistustiloista kärsiviä potilaita. Yksi osasto toimi tukiosastona muille sairaalan osastoille ja koko sairaanhoitopiirin sairaaloille. Vastaanotto- ja kriisiosastoja oli akuuttipsykiatrisista osastoista yhteensä 19. Näillä osastoilla hoidettiin esimerkiksi kriisi-, masennus- sekä pelko- ja ahdistustiloista kärsiviä potilaita. Osastojen toiminta perustui nopeaan reagointiin akuutissa kriisissä olevien potilaiden auttamiseksi. Osalla osastoista hoitohenkilökunta teki myös polikliinistä työtä ja kotikäyntejä. Hoito-osastoja oli yhteensä 47. Osa osastoista hoiti potilaita, jotka olivat ensi kertaa sairastuneet psykoosiin ja joiden sairaushistoria oli lyhyt ja osa taas uudelleen psykoosiin sairastuneita potilaita. Diagnoosien kirjo saattoi yhdelläkin osastolla olla hyvin laaja. Esimerkiksi yhdellä akuuttipsykiatrisella hoito-osastolla hoidettiin potilaita, joilla oli akuutti psykoosi sekä potilaita, jotka olivat itsetuhoisia ja kärsivät vaikeasta persoonallisuushäiriöistä että vakavaa masennusta ja alkoholi- ja huumepsykoosia sairastavia potilaita. Joillakin osastoilla oli mahdollisuus hoitaa äitiä yhdessä vastasyntyneen vauvan kanssa. Osa osastoista oli erikoistunut kuurojen ja ulkomaalaisten potilaiden hoitamiseen Nuorisopsykiatristen osastojen toiminnan luonne Nuorisopsykiatristen osastojen tehtävänä oli vastata pääsääntöisesti vuotiaiden nuorten hoidosta. Nuoret tulivat hoitoon joko päivystyksenä tai lähetteellä erikoissairaanhoidon sairaalahoitojaksolle. Osastot jaettiin toiminnan luonteensa mukaan vastaanotto- ja päivystysosastoihin, viikko-osastoihin sekä ympärivuorokautisiin osastoihin. Vastaanotto- ja päivystysosastoja oli viisi, jotka vastasivat pääsääntöisesti nuorten vastentahtoisesta hoidosta sekä vaikeiden mielenterveyshäiriöiden sairaalatutkimuksista ja hoidosta. Viikko-osastoja oli kaksi ja ympärivuorokautisia osastoja 20. Osastoilla hoidettiin nuoria, joilla oli itsetuhoisia käytöshäiriöitä, vakavia masennustiloja, vaikea-asteisia syömishäiriöitä ja/tai psykoottisia oireita.

15 Oikeuspsykiatristen osastojen toiminnan luonne Oikeuspsykiatrisilla osastoilla hoidettiin oikeuspsykiatrisia sekä vaikeahoitoisia nais- ja miespotilaita. Oikeuspsykiatrisista osastoista 13 oli miesten osastoja, kaksi naistenosastoa ja yhdeksän sekaosastoa. Mielentilatutkimuksia tehtiin kuudella osastolla. Osastoilla tutkittiin, hoidettiin ja kuntoutettiin oireiltaan väkivaltaisia ja vaikeahoitoisia vaativan erityistason psykoosipotilaita ja oikeuspsykiatrisia potilaita, jotka tarvitsivat runsaasti apua ja ohjausta. Osalla osastoista potilaat kävivät työterapiassa sairaalan alueella Psykogeriatristen osastojen toiminnan luonne Psykogeriatrisilla osastoilla hoidettiin pääsääntöisesti yli 60 vuotiaita potilaita. Osastoista neljä oli vastaanotto- ja kriisiosastoja, joihin tuli potilaita myös ennalta suunnitelluille tutkimus- ja hoitojaksoille. Osastoista neljä oli pitkäaikaisosastoja, joissa tavoitteena oli vanhuksen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen ja jatkohoidon järjestäminen. Muut osastot (21) olivat akuutteja suljettuja tutkimus-, hoitoja kuntoutusosastoja, joilla hoidettiin muun muassa dementioihin liittyvistä sairauksista kärsiviä potilaita sekä mielialahäiriöitä, psykooseja ja vaikeita depressioita sairastavia potilaita. Yhdellä yliopistosairaalan osastolla hoidettiin myös aivoorgaanisiin sairauksiin liittyviä psykiatrisia oireita. Kaksi psykogeriatrian osastoa vastasi potilaille annettavasta sähköhoidosta. 4.2 Haastateltavien esittämät tiedot hoitohenkilöstön määrästä ja rakenteesta Tuloksissa mielenterveyshoitaja nimikkeen alle sisällytettiin sekä mielisairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat, lähihoitajat että perushoitajat. Neljällä akuuttipsykiatrisella osastolla työskenteli perushoitaja/perushoitajia. Oikeuspsykiatrisista ja nuorisopsykiatrisista osastoista vain yhdellä työskenteli perushoitaja/perushoitajia. Psykogeriatrisilla osastoilla perushoitajia oli vahvuudessa seitsemällä osastolla Akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Akuutteja suljettuja osastoja oli kartoituksessa mukana yhteensä 75. Sekä sairaansijojen määrässä että hoitoajoissa oli runsasta vaihtelua. Puolella osastoista oli sairaansijoja yhteensä Kahdella osastolla ei ollut varsinaista osastonhoitajaa, vaan osastonhoitajan tehtävistä vastasi koko akuuttivastuualueen yhteinen vastaava sairaanhoitaja. (Taulukko 1.) Puolella akuuttipsykiatrisista osastoista hoitohenkilöstön kokonaismäärä oli Sekä sairaanhoitajien että mielenterveyshoitajien lukumäärät vaihtelivat runsaasti osastoittain. Useimmilla osastoilla sairaanhoitajien lukumäärä vaihteli 5 8 välillä. Mielenterveyshoitajien lukumäärä vaihteli yleisimmin 8 10 välillä. Myös miesten määrä vaihteli osastoittain runsaasti. Yli puolella osastoista miesten lukumäärä oli (Taulukko 1.)

16 15 Taulukko 1. Akuuttipsykiatristen osastojen sairaansijat, hoitoaika ja hoitohenkilöstö Akuuttipsykiatria n=75 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 75 15,5 (3,0) 15,0 (6 25) Hoitoaika vrk 69 33,8 (52,0) 20,0 (6 424) Osastonhoitaja 75 1,0 (0,2) 1,0 (0 1) Apulaisosastonhoitaja 73 0,8 (0,4) 1,0 (0 1) Sairaanhoitaja 75 8,0 (3,3) 8,0 (3 18) Mielenterveyshoitaja 75 7,9 (2,3) 8,0 (2 13) Koko hoitohenkilöstö 75 17,6 (2,6) 17,0 (10 24) Mieshoitaja 73 8,1 (3.5) 8,0 (1 17) Osastoista lähes puolella oli arkisin aamuvuorossa viisi hoitajaa. Arki-iltaisin hoitajia oli 82,6 %:lla osastoista 3 4. Arkiöisin lähes kaikilla osastoilla työskenteli kaksi hoitajaa ja 10,7 %.lla osastoilla yksi hoitaja. Hoitohenkilöstön määrä arkisin oli pääsääntöisesti aamuisin 5 6, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 2.) Puolella osastoista viikonloppuaamuisin oli työvuorossa kolme hoitajaa ja 32,0 %:lla osastoista neljä hoitajaa. Iltavuorossa oli yli puolella osastoista kolme hoitajaa. Viikonloppuöisin osastoilla oli työvuorossa 85,3 %:lla osastoista kaksi hoitajaa. Hoitohenkilöstön määrä viikonloppuisin oli yleisimmin aamuisin 3 4, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 2.) Taulukko 2. Hoitohenkilöstö akuuttipsykiatrisilla osastoilla työvuorottain Hoitohenkilöstön lukumäärä (%) Työvuoro n ka (sd) Arkiaamu 75 5,28 (0,89) 0,0 1,3 1,3 10,7 48,0 32,0 6,7 Arki-ilta 75 3,48 (0,78) 0,0 9,3 41,3 41,3 8,0 0,0 0,0 Arkiyö 75 1,91 (0,34) 10,7 88,0 1,3 0,0 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuaamu 75 3,35 (0,88) 0,0 12,0 50,7 32,0 2,7 1,3 1,3 Viikonloppuilta 75 3,25 (0,74) 0,0 12,0 56,0 26,7 5,3 0,0 0,0 Viikonloppuyö 75 1,91 (0,37) 12,0 85,3 2,7 0,0 0,0 0,0 0,0

17 16 Hoitajien lukumäärä yhtä sairaansijaa kohti oli suurin arkiaamuisin (0,35 hoitajaa/ sairaansija) ja pienin arki- ja viikonloppuöisin (0,13 hoitajaa/sairaansija). Yhteensä hoitajia oli kohti yhtä sairaansijaa 1,17. Hoitajien määrä/sairaansija vaihteli osastoittain 0,80 2,25. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Hoitajien lukumäärä/sairaansija akuuttipsykiatrisilla osastoilla Akuuttipsykiatria n =75 Työvuoro ka (sd) minimi-maksimi Arkiaamu 0,35 (0,08) 0,16 0,56 Arki-ilta 0,23 (0,06) 0,11 0,40 Arkiyö 0,13 (0,03) 0,06 0,25 viikonloppuaamu 0,22 (0,06) 0,12 0,47 Viikonloppuilta 0,21 (0,06) 0,12 0,38 Viikonloppuyö 0,13 (0,03) 0,06 0,25 Yhteensä 1,17 (0,27) 0,80 2,25 Sairaanhoitajien lukumäärällä ja keskimääräisellä hoitoajalla pyrkii olemaan negatiivinen lineaarinen riippuvuus (r=-0,23, p=0,053). Sairaanhoitajien lukumäärän pienentyessä, hoitoaika osastolla pitenee Nuorisopsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Suljettuja nuoriso-osastoja oli kartoituksessa mukana 22. Sairaansijojen lukumäärissä ja hoitoajoissa oli runsasta vaihtelua. Hieman alle kolmasosalla osastoista sairaansijojen määrä oli 10 ja noin viidesosalla osastoista 8 9. Osastonhoitaja oli 17 osastolla ja neljällä osastolla oli 0,5 osastonhoitajaa. Yhdellä nuoriso-osastolla ei ollut varsinaista osastonhoitajaa. (Taulukko 4.) Puolella nuorisopsykiatrisista osastoista hoitohenkilöstön kokonaismäärä oli Kolmasosalla osastoista sairaanhoitajien lukumäärä oli 7 8. Lähes puolella osastoista mielenterveyshoitajien lukumäärä vaihteli 5 7. Mielenterveyshoitajien määrä oli nuoriso-osastoilla vähäinen, joskin kahdella osastoista mielenterveyshoitajia oli vahvuudessa kahdeksan. Puolella osastoista mieshoitajia oli vahvuudessa viisi. (Taulukko 4.)

18 17 Taulukko 4. Nuorisopsykiatristen osastojen sairaansijat, hoitoaika ja hoitohenkilöstö Nuorisopsykiatria n=22 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 22 10,0 (2,8) 10,0 (5 17) Hoitoaika vrk 22 47,5 (28,3) 51,0 (11 130) Osastonhoitaja 22 0,9 (0,2) 1,0 (0 1) Apulaisosastonhoitaja 22 0,7 (0,5) 1,0 (0 1) Sairaanhoitaja 22 9,8 (4,0) 9,0 (4 19) Mielenterveyshoitaja 22 5,1 (2,8) 5,0 (1 8) Koko hoitohenkilöstö 22 15,2 (2,8) 14,5 (10 21) Mieshoitaja 22 5,9 (2,4) 6,0 (0 11) Osastoista hieman yli kolmasosalla oli arkisin aamuvuorossa neljä hoitajaa. Arki-iltaisin hoitajia oli yli puolella osastoista neljä. Arkiöisin oli 81,8 %:lla osastoista kaksi hoitajaa. Kolmella nuoriso-osastolla oli arkisin yövuorossa yksi hoitaja. Hoitohenkilöstön määrä arkisin oli pääsääntöisesti aamuisin 4 5, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 5.) Viikonloppuaamuisin hoitohenkilöstön määrä oli lähes kaikilla osastoilla 2 3. Osastoista 90,5 %:lla viikonloppuiltaisin oli vahvuudessa 2 3 hoitajaa. Viikonloppuöisin oli työvuorossa 81 %:lla osastoista kaksi hoitajaa ja 14,3 %:lla yksi hoitaja. Hoitohenkilöstön määrä viikonloppuisin oli yleisimmin aamuisin 2 3, iltaisin 2 3 ja öisin 2. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Hoitohenkilöstö nuorisopsykiatrisilla osastoilla työvuorottain Hoitohenkilöstön lukumäärä (%) Työvuoro n ka (sd) Arkiaamu 22 4,45 (1,14) 0,0 9,1 4,5 36,4 31,8 18,2 Arki-ilta 22 3,68 (0,84) 0,0 9,1 22,7 63,6 0,0 4,5 Arkiyö 22 1,91 (0,43) 13,6 81,8 4,5 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuaamu 21 2,38 (0,59) 4,8 52,4 42,9 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuilta 21 2,62 (0,67) 0,0 47,6 42,9 9,5 0,0 0,0 Viikonloppuyö 21 1,90 (0,44) 14,3 81,0 4,8 0,0 0,0 0,0

19 18 Hoitajien lukumäärä yhtä sairaansijaa kohti oli suurin arkiaamuisin (0,43 hoitajaa/sairaansija) ja pienin arki- ja viikonloppuöisin (0,20 hoitajaa/sairaansija). Yhteensä hoitajia oli kohti yhtä sairaansijaa 1,61. Hoitajien määrä/sairaansija vaihteli osastoittain 0,76 2,90. (Taulukko 6.) Taulukko 6. Hoitajien lukumäärä/sairaansija nuorisopsykiatrisilla osastoilla Nuorisopsykiatria n =22 Työvuoro ka (sd) minimi maksimi Arkiaamu 0,43 (0,20) 0,12 1,20 Arki-ilta 0,39 (0,15) 0,18 0,80 Arkiyö 0,20 (0,07) 0,10 0,40 Viikonloppuaamu 0,26 (0,11) 0,10 0,60 Viikonloppuilta 0,28 (0,11) 0,14 0,60 Viikonloppuyö 0,20 (0,07) 0,10 0,40 Yhteensä 1,61 (0,48) 0,76 2, Oikeuspsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Osastoja oli kartoituksessa mukana yhteensä 24, joista kuusi Vanhan Vaasan sairaalasta ja 12 Niuvanniemen sairaalasta. Yli puolella osastoista sairaansijojen määrä oli Hoitoajat olivat oikeuspsykiatrisilla osastoilla pitkiä, 19 osastolla hoitoaika oli 3 3,5 vuotta. Kaikilla oikeuspsykiatrisilla osastoilla oli sekä osastonhoitaja että apulaisosastonhoitaja tai nimetty osastonhoitajan varahenkilö. (Taulukko 7.) Henkilöstön kokonaismäärässä sekä sairaanhoitajien että mielenterveyshoitajien lukumäärissä oli vaihtelua osastoittain. Lähes puolella osastoista henkilöstömäärä oli Yli puolella osastoista sairaanhoitajien lukumäärä oli kaksi ja yhdellä osastolla työskenteli 13 sairaanhoitajaa. Lähes puolella osastoista mielenterveyshoitajien lukumäärä oli Kahdella osastolla oli kaksi miestä vahvuudessa ja yhdellä miesten eristysosastolla 29 miestä. Viidellä osastolla mieshoitajavahvuus oli kuusi (Taulukko 7.)

20 19 Taulukko 7. Oikeuspsykiatristen osastojen sairaansijat, hoitoaika ja hoitohenkilöstö Oikeuspsykiatria n=24 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 24 20,7 (4,2) 21,0 (12 27) Hoitoaika vrk ,5 (413,2) 1277,0 ( ) Osastonhoitaja 24 1,0 (0,0) 1,0 (1 1) Apulaisosastonhoitaja 24 1,0 (0,0) 1,0 (1 1) Sairaanhoitaja 24 4,2 (3,5) 2,0 (2 13) Mielenterveyshoitaja 24 13,7 (6,6) 12,5 (2 28) Koko hoitohenkilöstö 24 19,5 (5,3) 19,0 (7 32) Mieshoitaja 24 13,5 (7,1) 13,0 (2 29) Osastoista 66,6 %:lla oli arkisin aamuvuorossa 5 6 hoitajaa. Arki-iltaisin 63,5 %:lla osastoista hoitajia oli työvuorossa 4 5. Yli puolella osastoista hoitohenkilöstön määrä öisin oli kaksi hoitajaa. Arkena hoitohenkilöstön määrä oli yleisimmin aamuisin 5 6, iltaisin 4 5 ja öisin 2 3. (Taulukko 8.) Puolella osastoista viikonloppuna hoitohenkilöstön määrä aamuisin oli neljä hoitajaa. Osastoista 66,6 %.lla hoitohenkilöstön määrä viikonloppuiltaisin oli 3 4 hoitajaa ja öisin 62,5 %:lla kaksi hoitajaa vuorossa. Viikonloppuisin hoitohenkilöstön määrä oli yleisimmin aamuisin 4 5, iltaisin 3 4 ja öisin 2 3 (Taulukko 8.) Taulukko 8. Hoitohenkilöstö oikeuspsykiatrisilla osastoilla työvuorottain Hoitohenkilöstön lukumäärä (%) Työvuoro n ka (sd) Arkiaamu 24 5,79 (1,02) 0,0 0,0 0,0 8,3 33,3 33,3 20,8 4,2 Arki-ilta 24 3,63 (1,06) 0,0 20,8 16,7 41,7 21,8 0,0 0,0 0,0 Arkiyö 24 2,42 (0,72) 4,2 58,3 29,2 8,3 0,0 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuaamu 24 4,75 (1,29) 0,0 0,0 8,3 50,0 20,8 0,0 20,8 0,0 Viikonloppuilta 24 3,63 (0,97) 0,0 16,7 20,8 45,8 16,7 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuyö 24 2,38 (0,71) 4,2 62,5 25,0 8,3 0,0 0,0 0,0 0,0

21 20 Hoitajien lukumäärä yhtä sairaansijaa kohti oli suurin arkiaamuisin (0,29 hoitajaa/ sairaansija) ja pienin arki- ja viikonloppuöisin (0,12 hoitajaa sairaansija). Yhteensä hoitajia oli kohti yhtä sairaansijaa 0,97. Hoitajien määrä/sairaansija vaihteli osastoittain 0,28 1,35. (Taulukko 9.) Taulukko 9. Hoitajien lukumäärä/sairaansija oikeuspsykiatrisilla osastoilla Oikeuspsykiatria n =24 Työvuoro ka (sd) minimi maksimi Arkiaamu 0,29 (0,09) 0,16 0,50 Arki-ilta 0,18 (0,07) 0,07 0,29 Arkiyö 0,12 (0,04) 0,05 0,24 Viikonloppuaamu 0,23 (0,07) 0,12 0,41 Viikonloppuilta 0,18 (0,06) 0,07 0,29 Viikonloppuyö 0,12 (0,04) 0,05 0,24 Yhteensä 0,97 (0,28) 0,28 1, Psykogeriatristen osastojen hoitohenkilöstö Psykogeriatrisia osastoja oli kartoituksessa mukana 29. Yhdeksällä osastolla sairaansijojen määrä oli Hoitoajoissa oli runsasta vaihtelua. Kahdella osastolla ei ollut varsinaista osastonhoitajaa, vaan tehtävistä huolehti vastaava sairaanhoitaja. Henkilöstön kokonaismäärässä sekä sairaanhoitajien että mielenterveyshoitajien määrissä oli vaihtelua osastoittain. Kahdeksalla osastolla sairaanhoitajien lukumäärä oli 8 9 ja yhdeksällä osastolla 3 5. Mielenterveyshoitajia oli osastoilla yleisimmin 7 9. Seitsemällä psykogeriatrisella osastoilla ei ollut mieshoitajia vahvuudessa ja yhdellä osastolla oli viisi miestä vahvuudessa. (Taulukko 10.) Taulukko 10. Psykogeriatristen osastojen sairaansijat, hoitoaika ja hoitohenkilöstö Psykogeriatria n=29 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 29 16,6 (2,7) 16,0 (12 22) Hoitoaika vrk 29 42,1 (33,3) 32,0 (14 162) Osastonhoitaja 29 0,9 (0,3) 1,0 (0 1) Apulaisosastonhoitaja 29 0,7 (0,8) 1,0 (0 1) Sairaanhoitaja 29 7,0 (2,8) 7,0 (3 16) Mielenterveyshoitaja 29 8,1 (2,1) 8,0 (2 14) Koko hoitohenkilöstö 29 15,8 (3,0) 16,0 (4 19) Mieshoitaja 29 1,3 (1,3) 1,0 (0 5)

22 21 Osastoista 79,3 %:lla oli arkisin aamuvuorossa 4 5 hoitajaa. Arki-iltaisin 86,2 %:lla osastoista hoitohenkilöstön määrä oli 3 4 hoitajaa ja arkiöisin lähes joka osastolla oli kaksi hoitajaa. Arkena hoitohenkilöstön määrä oli pääsääntöisesti aamuisin 4 5, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 11.) Osastoista 96,6 %:lla hoitohenkilöstön määrä viikonloppuaamuisin oli 3 4, yli puolella osastoista hoitohenkilöstön määrä iltavuorossa viikonloppuisin oli 3 ja öisin osastoilla oli yleensä 2 hoitajaa. Osastoista 10,3 %:lla osastoista viikonloppuöisin oli yksi hoitaja vuorossa. Hoitohenkilöstön määrä viikonloppuisin oli yleisimmin aamuisin 3 4, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 11.) Taulukko 11. Hoitohenkilöstö psykogeriatrisilla osastoilla työvuorottain Hoitohenkilöstön lukumäärä (%) Työvuoro n ka (sd) Arkiaamu 29 4,70 (0,81) 0,0 0,0 6,9 31,0 48,3 13,8 Arki-ilta 29 3,24 (0,69) 0,0 13,8 48,3 37,9 0,0 0,0 Arkiyö 29 2,03 (0,42) 3,4 93,1 0,0 3,4 0,0 0,0 Viikonloppuaamu 29 3,45 (0,57) 0,0 3,4 48,3 48,3 0,0 0,0 Viikonloppuilta 29 3,17 (0,60) 0,0 10,3 62,1 27,6 0,0 0,0 Viikonloppuyö 29 1,90 (0,31) 10,3 89,7 0,0 0,0 0,0 0,0 Hoitajien lukumäärä yhtä sairaansijaa kohti oli suurin arkiaamuisin (0,29 hoitajaa/ sairaansija) ja pienin arki- ja viikonloppuöisin (0,12 hoitajaa/sairaansija). Yhteensä hoitajia oli kohti yhtä sairaansijaa 0,97. Hoitajien määrä/sairaansija vaihteli osastoittain 0,27 1,29. (Taulukko 12.) Taulukko 12. Hoitajien lukumäärä/sairaansija psykogeriatrisilla osastoilla Psykogeriatria n=29 Työvuoro ka (sd) minimi maksimi Arkiaamu 0,29 (0,05) 0,18 0,38 Arki-ilta 0,20 (0,04) 0,13 0,27 Arkiyö 0,12 (0,03) 0,08 0,27 Viikonloppuaamu 0,21 (0,03) 0,13 0,29 Viikonloppuilta 0,19 (0,03) 0,13 0,25 Viikonloppuyö 0,12 (0,03) 0,05 0,17 Yhteensä 0,97 (0,21) 0,27 1,29

23 Yliopistosairaaloiden hoitohenkilöstö Sairaanhoitopiirien ylläpitämiä yliopistollisia sairaaloita ovat Helsingin, Kuopion, Turun, Oulun ja Tampereen yliopistolliset sairaalat. Yliopistosairaaloissa oli suljettuja akuuttipsykiatrisia osastoja 17, joista kaksi oli soluosastoja. Suljettuja nuorisopsykiatrisia osastoja yliopistollisissa sairaaloissa oli yhteensä 10, suljettuja oikeuspsykiatrisia osastoja oli neljä ja suljettuja psykogeriatrisia osastoja yhdeksän. Yhteensä akuutteja suljettuja osastoja oli yliopistosairaaloissa Yliopistosairaaloiden akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Tässä kartoituksessa jätettiin tilantollisen tarkastelun ulkopuolelle kahden yliopistosairaalan akuuttipsykiatrian soluosastot, joita haastateltavat ilmoittivat käsiteltävän yksinä osastoina. Toinen soluosasto käsitti sekä kriisisolun että hoitosolun. Kriisisolussa sairaansijoja oli 15 ja hoitosolussa yhdeksän. Hoitoaika oli 18,3 vuorokautta. Sekä kriisi- että hoitosolussa oli omat osastonhoitajat sekä apulaisosastonhoitajat. Sairaanhoitajia oli yhteensä 15 ja mielisairaanhoitajia/lähihoitajia 18. Kriisisolussa työvuorottainen hoitohenkilöstön määrä sekä arkisin että viikonloppuisin oli aamuvuorossa 7, iltavuorossa 4 ja yövuorossa 2. Kriisisolussa työskenteli kaksi miestä työvuorossa ja hoitosolussa yksi mies aamu- ja iltavuoroissa. Toinen soluosasto oli akuutti vastaanotto-osasto työikäiselle väestölle. Osastossa oli kolme solua, joissa sairaansijoja oli yhteensä 50 ja keskimääräinen hoitoaika oli 23 vuorokautta. Osastolla työskenteli yhteensä 49 sairaanhoitajaa ja neljä mielenterveyshoitajaa. Työvuorottaiset miehitykset vaihtelivat solun koon mukaan. Kahdessa solussa oli sairaansijoja 20 ja yhdessä solussa oli 10 sairaansijaa. Työvuorottaiset hoitohenkilöstön määrät olivat kaikissa soluissa arkiaamuisin 4 5, arkiiltaisin 4 5 ja arkiöisin 2 hoitajaa. Viikonloppuisin hoitohenkilöstön määrät olivat aamuvuorossa 3 4, iltavuorossa 3 4 ja yövuoroissa 2 3. Yliopistosairaaloiden suljettujen akuuttipsykiatristen osastojen sairaansijojen määrässä ja hoitoajoissa oli vaihtelua. Sairaanhoitajia osastoilla oli yleisimmin Mielenterveyshoitajien lukumäärät vaihtelivat runsaasti osastoittain. Miesten lukumäärä osastoittain oli yleisimmin 7 8. (Taulukko 13.) Taulukko 13. Yliopistosairaaloiden akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Akuuttipsykiatria n=15 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 15 14,7 (3,4) 15,0 (8 18) Hoitoaika vrk 15 50,3 (104,1) 22,0 (6 424) Osastonhoitaja 15 0,97 (0,13) 1,0 (1 1) Apulaisosastonhoitaja 15 1,0 (1,0) 1,0 (1 1) Sairaanhoitaja 15 7,1 (2,0) 8,0 (3 10) Mielenterveyshoitaja 15 8,5 (2,0) 8,0 (6 12) Koko hoitohenkilöstö 15 17,4 (2,9) 17,0 (15 21) Mieshoitaja 15 9,3 (2,8) 8,0 (6 14)

24 23 Osastoista lähes puolella oli arkisin aamuvuorossa viisi hoitajaa. Arki-iltaisin yli puolella osastoista hoitajia oli kolme ja hieman yli neljäsosalla osastoista hoitajia oli neljä työvuorossa. Arkiöisin 93,3 %:lla osastoista oli kaksi hoitajaa työvuorossa. Hoitohenkilöstön määrä arkisin oli yleisimmin aamuvuorossa 5 6, iltavuorossa 3 4 ja yövuorossa 2. (Taulukko 14.) Yli puolella osastoista hoitohenkilöstön määrä viikonloppuaamuisin ja iltaisin oli kolme hoitajaa. Yövuorossa oli 86,7 %:lla osastoista kaksi hoitajaa. Yhdellä osastolla oli yövuorossa yksi hoitaja. Hoitohenkilöstön määrä viikonloppuisin oli yleisimmin aamuisin 3 4, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 14.) Taulukko 14. Yliopistosairaaloiden akuuttipsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö työvuorottain Hoitohenkilöstön lukumäärä (%) Työvuoro n ka (sd) Arkiaamu 15 5,13 (0,74) 0,0 0,0 0,0 20,0 46,7 33,3 Arki-ilta 15 3,27 (0,80) 0,0 13,3 53,3 26,7 6,7 0,0 Arkiyö 15 2,07 (0,26) 0,0 93,3 6,7 0,0 0,0 0,0 Viikonloppuaamu 15 3,27 (0,60) 0,0 6,7 60,0 33,3 0,0 0,0 Viikonloppuilta 15 3,27 (0,70) 0,0 6,7 66,7 20,0 6,7 0,0 Viikonloppuyö 15 2,00 (0,38) 6,7 86,7 6,7 0,0 0,0 0,0 Hoitajien lukumäärä yhtä sairaansijaa kohti oli suurin arkiaamuisin (0,36 hoitajaa/ sairaansija) ja pienin viikonloppuöisin (0,14 hoitajaa/sairaansija). Yhteensä hoitajia oli kohti yhtä sairaansijaa 1,26. Hoitajien määrä/sairaansija vaihteli osastoittain 0,89 2,25. Taulukko 15. Hoitajien lukumäärä/sairaansija yliopistosairaaloiden akuuttipsykiatrisilla osastoilla Akuuttipsykiatria n =15 Työvuoro ka (sd) minimi maksimi Arkiaamu 0,36 (0,08) 0,27 0,50 Arki-ilta 0,24 (0,10) 0,11 0,40 Arkiyö 0,15 (0,05) 0,11 0,25 Viikonloppuaamu 0,24 (0,08) 0,17 0,38 Viikonloppuilta 0,24 (0,08) 0,17 0,38 Viikonloppuyö 0,14 (0,05) 0,10 0,25 Yhteensä 1,26 (0,38) 0,89 2,25

25 Yliopistosairaaloiden nuorisopsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Suljettuja akuutteja nuoriso-osastoja oli yliopistosairaaloissa yhteensä 10. Sairaansijojen lukumäärissä ja hoitoajoissa oli runsasta vaihtelua. Suurimmalla osalla osastoista sairaansijojen määrä oli Osastonhoitaja oli kaikilla kymmenellä osastolla, joskin neljällä osastolla oli osastonhoitajan työpanosta 0,5. (Taulukko 16.) Kolmasosalla nuorisopsykiatrian osastoista sairaanhoitajien lukumäärä oli 7 8. Kuudella osastolla mielenterveyshoitajien lukumäärä oli 5 7. Kolmella osastolla ei ollut mielenterveyshoitajia vahvuudessa. Mieshoitajien lukumäärässä oli suurta vaihtelua. Yhdellä osastolla oli 11 miestä ja yhdellä osastolla ei ollut miehiä vahvuudessa. (Taulukko 16.) Taulukko 16. Yliopistosairaaloiden nuorisopsykiatristen osastojen hoitohenkilöstö Nuorisopsykiatria n=10 n ka (sd) mediaani (minimi maksimi) Sairaansijat 10 9,6 (2,4) 10,0 (5 12) Hoitoaika vrk 10 47,2 (35,4) 45,5 (11 130) Osastonhoitaja 10 0,8 (0,3) 1,0 (0,5 1) Apulaisosastonhoitaja 10 1,0 (0,0) 1,0 (1 1) Sairaanhoitaja 10 10,1 (4,8) 9,0 (4 19) Mielenterveyshoitaja 10 10,1 (2,9) 5,0 (0 7) Koko hoitohenkilöstö 10 15,5 (3,3) 14,7 (10 21) Mieshoitaja 9 5,7 (3,5) 5,7 (0 11) Osastoista 80 %:lla oli arkisin aamuvuorossa 5 6 hoitajaa. Arki-iltaisin hoitajia oli yli puolella osastoista neljä. Arkiöisin 80 %:lla osastoista oli kaksi hoitajaa työvuorossa. Hoitohenkilöstön määrä arkisin oli pääsääntöisesti aamuisin 5 6, iltaisin 3 4 ja öisin 2. (Taulukko 17). Viikonloppuaamuisin hoitohenkilöstön määrä oli kaikilla osastoilla, joilta vastaukset oli saatu 2 3 hoitajaa. Viikonloppuiltaisin osastokohtaiset hoitohenkilöstön määrät vaihtelivat välillä 2 4. Lähes kaikilla osastoilla yövuorossa oli kaksi hoitajaa. Hoitohenkilöstön määrä viikonloppuisin oli yleisimmin aamuisin 2 3, iltaisin 2 3 ja öisin 2. (Taulukko 17.)