VANHAT TULVASUOJELUSUUNNITELMAT

Transkriptio

1 Vastaanottaja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Asiakirjatyyppi Alustava selvitys Päivämäärä Viite VANHAT TULVASUOJELUSUUNNITELMAT

2 1 Päivämäärä Laatija Tarkastus Piia Sassi-Päkkilä Tarkastaja Jaana Hakola Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kuvaus Selvitys vanhoista tulvasuojelusuunnitelmista Siikajoen vesistöalueella Viite

3 2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TULVAHISTORIA SÄÄNNÖSTELYT JA JÄRJESTELYT SIIKAJOELLA TEHTYJÄ JÄRJESTELYJÄ SUUNNITELLUT HANKKEET Leuvan allas Uljuan yläosan korottaminen Mankilan tulvapenkereet Tulva-alueen (Mankilan) ohittaminen... 10

4 3 1. JOHDANTO Työ liittyy kokonaisuuteen Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvityksen laatiminen. Työssä on selvitetty aiempia suunnitelmia tulvasuojeluun ja etsitty tietoa miksi suunnitelmia ei ole toteutettu. Erityisesti on tarkasteltu Uljuan yläosan nostohanketta, Leuvan allashanketta sekä Mankilan alueen tulvapenkereitä. Työssä on käyty läpi ELY-keskuksen vanhoja asiakirjoja ja haastateltu ELY-keskuksen ja kuntien asiantuntijoita suunnitteilla olleista hankkeista. 2. TULVAHISTORIA Tulvien syitä on tutkittu Siikajoellakin jo 1700-luvulta lähtien. Mm. Kekonius (1876) on todennut lisääntyneiden tulvien olevan ihmistoimien seurausta. Alun perin metsän peittämä maa pienensi tulvia, vaikka tulvat kestivätkin kauemmin. Kun viljely levisi sisämaahan ja metsät hakattiin pelloiksi, pahenivat tulvat. Muita syitä ovat Kekoniuksen mielestä olleet myllypadot, jää, vesikasvit, huonosti hoidetut perkaukset ja liete. Samoja päätelmiä on tehnyt Hällström 1840-luvulla. Hän totesi myös Siikajoen purkavan osan vesistä Temmesjokeen kovan tulvan aikana. (Turunen 1983) Neittävän kanavaa suunniteltiin jo 1650-lvulla Oulujärvestä Siikajokeen. Hanke kuitenkin kariutui, koska sen arveltiin lisäävän Siikajoen muutenkin ankaria tulvia. Kanavaa alettiin rakentaa 1902 ja vuonna 1903 kanava oli jo puunuiton käytössä. (Turunen 1983) Siikajokilaaksossa on tehty maataloutta varten kuivatustoimenpiteitä. Myös suurin osa soista on metsäojitettu ja järviä on kuivatettu viljelymaaksi. Maankuivatukset ovat lisänneet ennestäänkin voimakkaita tulvia. Pellot sijaitsevat Siikajoen ja sen sivu-uomien varsilla. Jokien kaltevuus on pienentynyt aikain saatossa maankohoamisesta johtuen eli vesi ei virtaa mereen yhtä nopeasti kuin ennen. Maankohoaminen on osaltaan lisännyt tulvahaittoja. (Vesihallitus 1985) Ojitus nopeuttaa veden kulkua soilta vesistöön. Ojituksen jälkeen ali-, yli- ja kokonaisvalunta kasvaa ja virtaamat lisääntyvät. Metsän kasvaessa valunta vähitellen pienenee. (Vesihallitus 1985) 3. SÄÄNNÖSTELYT JA JÄRJESTELYT SIIKAJOELLA 3.1 Tehtyjä järjestelyjä Siikajoella on 1930-luvulta lähtien suoritettu vesistötöitä, joiden tärkeimpänä tavoitteena on ollut tulvahaittojen ehkäisy. Muita näkökohtia ovat olleet maa- ja metsätalouteen liittyvät kuivatukset sekä vesivoimataloudellinen käyttö. (Vesihallitus 1985) Pöyryn voimalaitos on rakennettu jo vuonna 1921 ja Ruukin voimalaitos vuonna 1941 (Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Siikajoen keskiosan perkaus Pulkkilan, Rantsilan ja Ruukin kunnissa toteutettiin vuosina Siikajokea perattiin Hemminkosken ja Autionkosken välisellä alueella n. 27 km matkalla. Perkausmassoja nostettiin noin 1 Mm 3. (Vesihallitus 1985) Lamujoen järjestelyt käsittävät Lamujoen perkausta ( m 3 ) sekä pengerryksiä ( m 3 ), Iso ja Vähän Lamujärven säännöstelyn, Kortteisen tekojärven rakentamisen sekä kolmen säännöstelypadon rakentamisen. Järjestelyt on toteutettu vuosina (Vesihallitus 1985) Siikajoen yläjuoksun perkaus Kestilän ja Pyhännän kunnissa toteutettiin vuosina Perkauksia tehtiin 9,4 km matkalla ja ruoppausmassoja nostettiin noin m 3. Perkauksen tavoitteena oli mahdollistaa metsäojitukset Siikajoen yläjuoksulla (Alatalo 1986).

5 4 Siikajokisuuta ruopattiin kahteen otteeseen vuosina 1967 ja Tavoitteena oli parantaa veden ja jäiden kulkua tulva-aikana sekä helpottaa vesiliikennettä ja kalannousua. (Alatalo 1986) Vuosina rakennettiin Uljuan tekojärvi. Siikajoen vedet käännettiin Lämsänkosken säännöstelypadon ja 6 km pituisen uoman avulla tekojärveen. Uljuan kokonaissäännöstelytilavuus on 146 Mm 3. Tekojärveä säännöstellään Uljuan voimalaitoksen avulla ja vedet johdetaan 0,7 km pituisen kanavan kautta Lamujokeen. (Vesihallitus 1985) Lisäksi vesistössä on lisäksi säännöteltyjä järviä: Kortteisen tekojärvi sekä Iso- ja Vähä-Lamujärvi, jotka ovat luonnon järviä. Savalojan tulvahaittoja on vähennetty vuonna 1968 kaivamalla Kurunkanava Savalojasta Siikajokeen. Vuosina kanavaa on perattu. (Alatalo 1986) Luohuanjoen järjestelyjä on tehty vuonna (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Vuonna 1974 Pohjois-Suomen vesioikeus on kumonnut Siikajoen uittosäännön ja vahat uittopadot on määrätty purettaviksi. (Alatalo 1986) Vuolun- ja Ohtuanojan järjestelyjä on tehty vuosina (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Mankilanjärven vesipintaa on nostettu pohjapadolla vuonna Samalla järven vesikasvustoa niitettiin ja järven alaville rannoille rakennettiin suojapengertä noin 2,5 km. Vesipinnan nostolla pienennettiin järven luonnollista varastotilavuutta n. 2 Mm 3. (Alatalo 1986). Siikajoen vanhaan uomaan on rakennettu pohjapatoja välillä Lämsänkoski-Lamujokisuu vuosina (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Pohjapatojen tarkoitus on parantaa Siikajoen ns. vähävetistä uomaa maisemallisesti, kalataloudellisesti ja virkistyskäytön kannalta. 3.2 Suunnitellut hankkeet Yleissuunnitelmia Siikajoen säännösteltävyyden parantamiseksi on tehty vuosina 1970, 1978 ja Kaikki ovat jääneet yleissuunnitelma-asteelle. (Alatalo 1986) Vuoden 1970 suunnitelmassa olivat mukana: Lamujoen säännöstelyn tehostaminen ja kanava Kortteisen altaasta Uljuan altaaseen Kurranjärven ja Järvitalonjärven säännöstely Kanava Kurranjärvestä Kärsämänojaan Paavolan tekoallas (suurempi ja pienempi vaihtoehto) Ohtuanojan kääntö Siikajokeen Revonlahden tekoallas Mulkuanjärven säännöstely ja kanava Mustamaan altaaseen Leuvan allas Pöyryn voimalaitoksen siirto Revonlahden altaan yhteyteen Hyttikosken voimalaitoksen rakentaminen Ruukin voimalaitoksen uusiminen Kurranjärven suunniteltu säännöstelytilavuus on ollut 6,1 Mm 3 ja Järvitalon järven 3 Mm 3, Paavolan tekoaltaan 33 Mm 3, Leuvanaltaan 50 Mm 3 ja Revonlahden tekoaltaan 10 Mm 3 (Vesihallitus 1978). Vuoden 1978 suunnitelmassa olivat mukana: Kurranjärven ja säännöstely ja kanava Kurranjärvestä Uljuan altaaseen Revonlahden voimalaitos ilman yläallasta Pöyryn voimalaitoksen uusiminen Länkelän voimalaitos Uljuan altaan tulokanavan vedenjohtokyvyn parantaminen Uljuan altaan yläosan korotus altaaseen tehtävällä säännöstelypadolla tai Mustaojan tekoaltaan rakentaminen Uljuan altaan kaakkoispuolelle

6 5 Vuoden 1979 suunnitelmassa olivat mukana: Leuvan altaan yhteyteen rakennettava voimalaitos Autionkosken voimalaitos Uljuan voimalaitoksen laajennus neljä säännöstelykohdetta (Leuvan ja Paavolan tekojärvet, Kurranjärven säännöstely ja Uljuan yläosan korotus) viisi voimalaitosta: Länkelä, Revonlahti, Autiokoski ja Leuva sekä Uljuan laajennus Kurrankanavan kaivu Kurranjärvestä Lämsänkoskelle Kärsämäojan kääntö Kurranjärveen 14 kpl pohjapatoja alivesipintojen nostamiseksi vähävetisiksi jäävillä jokiosuuksilla Leuvan allas Leuvan altaan suunnittelusta on ollut esillä suurempaa ja pienempää allasvaihtoehtoa. Kunta oli aikoinaan hankeen kannalla, koska rannalle olisi kaavoitettu loma-asutusta ja virkistyskäyttöä. Hanke aiheutti kuitenkin hyvin voimakasta kansalaisvastustusta. Tulvasuojelun kannalta hanke olisi ollut parempi kuin esimerkiksi myös suunnitteilla ollut Uljuan yläosan nosto. (Eero Merilän puhelinhaastattelu) Leuvan allas olisi ollut teknisesti erittäin hyvä hanke, mutta sen katsottiin aiheuttavan haittaa Liminganlahdelle. Siikajoen alaosalla oli jo Uljuasta aiheutuva kevättalvinen happiminimi, joka heikensi muutoinkin vedenlaatua. Leuvan allas olisi osaltaan vielä lisännyt happikatoa ja vedenlaadun huononemista. Suurin osa Siikajoen talviaikaisesta virtaamasta jää joen suualueelle ja vedet kerääntyvät jäänalaiseksi patjaksi, jolloin jokiveden vaikutuksen olisi arvioitu ulottuvan Hailuotoon saakka. (Alasaarela 1980) Leuvan altaan valuma-alue olisi ollut 2683 km 2, josta Uljuan valuma-alue 1453 km 2, Kortteisen 362 km 2 ja säännöstelemätöntä valuma-aluetta 868 km 2. Täyttökanava olisi rakennettu Lamujoesta, noin 1,5 km Siikajoen ja Lamujoen yhtymäkohdan yläpuolelta. Kanava olisi ollut 6 km pitkä ja sen kesäaikainen mitoitusvirtaama olisi 61,4 m 3 /s ja talviaikainen 40 m 3 /s. Leuanaltaan kohdalle jäänyt Siikajoen uoma olisi porrastettu pohjapadoilla. Ohijuoksutus Leuvan säännöstelypadolla olisi talvella ollut 0,1 m 3 /s ja kesällä 0,2 m 3 /s. Altaan säännöstelyn yläraja olisi ollut +65 ja alaraja +61. Altaan pintaala ylärajalla olisi ollut 15 km 2. Altaan keskijuoksutus marras-huhtikuussa olisi ollut m 3 /s ja kesä-lokakuussa m 3 /s. (Alasaarela 1980) Altaan vaikutuksia arvioitiin Uljuan altaasta saatujen tietojen perusteella. Allas vähentäisi veden happipitoisuutta, joka puolestaan nostaisi rautapitoisuutta ja laskisi ph:ta. Leuvanaltaan arvioitiin menevän hapettomaksi 70 vuorokaudessa jääkannen muodostumisesta, jos altaaseen ei samanaikaisesto tulisi uutta vettä. Allas olisi lisännyt veden humuspitoisuutta, mutta vähentänyt kiintoainepitoisuutta. Happiminimin aikana fosforipitoisuus olisi lisääntynyt, typen osalta olisi pitoisuuden lisäystä ollut odotettavissa koko vuoden. Typpi-fosforisuhde olisi muuttunut altaan vaikutuksesta etenkin kesäaikana (n. 6:1 7:1). Altaan rakentamisen aikana veden sameus olisi lisääntynyt. Altaalla olisi leikattu osa tulvahuipusta pois ja varastoitu vesimäärä juoksutettu talven aikana pois eli tällöin talviaikaiset ainevirtaamat olisivat kasvaneet. Lisäksi Leuvan altaan kohdan Siikajoen luonnonuoman vedenlaadun arveltiin kärsivän suhteellisen vähästä virtaamasta ja maataloudesta aiheutuvasta kuormituksesta. (Alasaarela 1980) Uljuan altaan rakentamisesta ja tästä aiheutuvasta veden samentumisesta on voinut johtua Siikajoen rapukannan silloinen tuhoutuminen. Myös happitilanteen huonontumisesta alkutalvella ja vuorokausisäännöstelystä on aiheutunut haittaa alajuoksun kalakannoille. Rakentamisen aikaisia samentumia voidaan toisaalta estää huolellisella suunnittelulla. Patoamisen jälkeiseen vedenlaatuun vaikuttaa myös turpeen nousu altaan pohjasta. Happitilannetta voidaan parantaa ilmastamalla esimerkiksi täyttökanavaan ja alapuoliseen uomaan asennettavilla hapetusportailla, mutta tällä voisi olla vaikutusta Uljuan putouskorkeuteen. (Alasaarela 1980) Muita Leuvan tekoaltaaseen liittyviä ongelmakysymyksiä olivat mm. vuorokausisäännöstely, turvelautat, rantojen käyttö ja kulkuyhteydet. (Siikajoen seurantaryhmä 1980)

7 Kuva 1. Leuvan altaan sijainti. 6

8 Uljuan yläosan korottaminen Myös Uljuan ylävesipinnan korottamista n. 1,5 metrillä on suunniteltu. Tällä olisi saavutettu noin Mm 3 lisätilavuus altaaseen (Alatalo 1986). Todennäköisesti Uljuan yläosan lisäsäännöstely olisi edellyttänyt Kurrajärven kääntämistä Uljuaan, jotta yläosan varastotila olisi saatu jo kevätvesistä täyteen. Uljuan yläosa olisi antanut noin 0,75 m 3 /s lisävirtaaman Siikajoen voimalaitoksille. (Oy Vesirakentaja 1980) Uljuan yläosan korotusalueen pinta-ala olisi ollut 1450 ha ja tulvia hanke olisi poistanut Mankilasta noin 1200 ha:n alueelta. Hankkeen muina hyötyinä arvioitiin mm. metsäojitusmahdollisuuksien paraneminen, koska altaaseen olisi saatu varastoitua metsäojituksista aiheutunut nopeutuva valunta, alivirtaaman lisäys alapuolisessa Siikajoessa sekä hyötyjä virkistyskäytölle ja kalastukselle. Myös hankeen työllistävä vaikutus olisi ollut noin 250 henkilötyövuotta. Rahallisena arvona hankeen kokonaishyödyksi oli arvioitu 26 miljoona markkaa ja investointikustannuksiksi 20 miljoonaa markkaa (Vesihallitus, Oulun vesipiirin vesitoimisto). Karkeasti nykyrahaksi muutettuna hyödyt olisivat noin 7 M ja investointikustannukset 5,5 M. Kesällä 1970, heti altaan ensimmäisen täytön jälkeen, havaittiin Uljuanojassa veden samentumista. Vuotokohta oli paalulla 5+30 ja syynä oli sisäinen eroosio tiivistysosan yläpinnalla. Kohta korjattiin sementillä injektoimalla. (Kirves 2010) Voimalaitoksen alakanavan kallio-osuuden päättymiskohdassa, noin 100 metriä voimalaitoksesta ja Tulisaaren maapadosta oli esiintynyt kirkasta vuotoa koko altaan olemassaolon ajan. Keväällä 1990 samassa kohdassa vuoto havaittiin sameaksi ja tutkimukset vuotokohdan löytämiseksi aloitettiin heti. Tutkimuksissa löydettiin läheltä maapatoa altaan pohjalta kolmen metrin läpimittaisia ja usean metrin syvyisiä kuoppia. Kuoppien pääteltiin syntyneen sen seurauksena, että maa-ainesta oli veden mukana kulkeutunut padon alapuolella sijaitsevien kalliorakojen kautta. Väriainekokeilla todettiin kuopista olevan suora yhteys samentuneen vuodon havaintopaikkaan. Altaan vesipinta alennettiin nopeasti ja kuoppien täytteeksi ajettiin maamassoja. (Kirves 2010) Kahden viikon kuluttua altaanpuoleinen luoheverhous vajosi nopeasti noin seitsemän metrin matkalla ja noin 50 metrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Samalla vuotoveden määrä kasvoi noin 100 litraan sekunnissa. Moreenin siirto vuotokohtaan aloitettiin mahdollisimman nopeasti. Vauriokohdalta löydettiin vinosti alaspäin tiivistesydämen läpi kulkeva suodatinsoran täyttämä eroosiokanava. Vaurion kohdalla peruskallio oli rikkonaista ja rapautunutta. Lisäksi laboratoriokokeissa pohjamoreeni osoittautui erittäin herkäksi sisäiselle eroosiolle. (Kirves 2010) Varsinaista yksittäistä syytä Uljuan altaan yläosan korottamishankeen hylkäämiseen ei ELYkeskuksen arkistomateriaalienkaan perusteella löytynyt. Arkistomateriaalin perusteella Leuvanaltaan suunnitelmia oli viety kuitenkin huomattavasti pidemmälle ja tutkimuksia tehty laaja-alaisesti. Ilmeisesti Uljuan yläosan korotuksella ei olisi vaikutettu Siikajoen keskiosan tulviin riittävän tehokkaasti ja Leuvanallas olisi puolestaan ollut Mankilan tulvasuojelun kannalta paras vaihtoehto. Uljuan korotuksella olisi vaikutettu lähinnä tulvan kestoon. (Siikajoen seurantaryhmä 1980, Eero Merilän puhelinhaastattelu) Kysymyksiä Uljuan yläosan nostosta olivat herättäneet myös välipadon linjaus ja tiestö sekä mahdolliset turvelautat (Siikajoen seurantaryhmä 1980). Myös Uljuan altaasta aiheutuneet talviaikainen hapettomuus, vedenlaadun heikkeneminen, kalojen makuongelmat, rapukannan kuoleminen, rantojen käytön hankaloituminen ja mahdolliset rantavyörymät, korvaukset jne. ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet hankkeesta luopumiseen. Lisäksi patoturvallisuusasiat ja Uljuan padoilla sattuneet patovauriot ovat voineet vaikuttaa päätöksiin ja mielipiteisiin. Hanke kaatui yleiseen mielipiteeseen ja etenkin kestiläläiset pelkäsivät Kestilän tulvien lisääntymistä. (Eero Merilän puhelinhaastattelu). Täällä hetkellä, karttatarkastelun perusteella, Uljuan vesipinnan nostaminen 1,5 m (lukemasta N60 +79,2 m lukemaan +80,7) aiheuttaisi noin 10 rakennuksen jäämisen vesirajan alapuolelle. Kiinteistöjä alueella on useita kymmeniä (n eri tilaa).

9 Mankilan tulvapenkereet Siikajoen keskiosan pengerrysmahdollisuuksia on tutkittu opinnäytetyössä (Alatalo) vuonna Mankilan tulva-alueella Siikajoen rantaäyräät ovat riittävän korkeita, mutta jokeen laskevien kuivatusojien kautta vesi pääsee pelloille ja metsiin. Joen etelän puolella Savalojan tulvavesiä purkautuu Pasonjärven pohjoispäästä pelloille. Kun vesi nousee Siikajoessa tarpeeksi, kääntyy Pasonojan virtaussuunta joesta järveen ja vettä tulvii Kaivosoja-Linnan ojan alueelle. Sieltä vesi työntyy edelleen Paskaojan ja Jylhynojan alueille (kuva 2). Pohjoispuolella Mankilanjärven alueen tulvat johtuvat Kärsämänojan tulvavesistä sekä Siikajoen vedestä, mikä virtaa Iso-ojan kautta järveen tulva-aikana (kuva 3). Harjunivassa mitattuna jo 200 m 3 /s virtaama aiheuttaa tulvimista Mankilan pelloilla. (Alatalo 1986) Pengerrysalueita oli suunniteltu viisi: pohjoispuolen alue, Jylhynojan alue, Paskaojan alue, Kaivosojan alue ja Järvenpuoleinen alue. Koska penkereillä estetään veden varastoituminen pelloille tai alaville alueille, joen virtaama kasvaa ja vesipinta vastaavasti nousee. Pengerryksestä aiheutuva virtaaman lisäys nostaisi vesipintoja alapuolisella jokiosuudella ja Paavolan alueen tulvakorkeudet nousisivat noin cm suurilla tulvilla ja noin 10 cm keskimääräisellä tulvalla. Yläjuoksulla vaikutus yltäisi korkeintaan Nivankoskelle. Pengeralueiden sisäpuolinen kuivatus olisi hoidettu ojituksella ja pumppaamoilla. Penkereillä ja Siikajokeen laskevien ojien tukkimisella olisi estetty joen tulvavesien pääsy pengerrysalueille. Varsinaisia joenvarsipenkereitä ei olisi tarvinnut rakentaa. Poikkeuksellisessa tulvatilanteessa (HQ1/20 tai jääpato) vettä olisi johdettu Pasonjärven pohjoispuolen ja Kaivosojan pengerrysalueelle, jonne saataisiin varastotilavuutta 3,2 Mm 3. (Alatalo 1986) Koko hankeen rakennuskustannusarvio on ollut 14,2 milj. markkaa ja käyttökustannukset markkaa. Nykyrahaksi muutettuna rakennuskustannukset ovat noin 3,7 milj. ja käyttökustannukset Saataviksi hyödyiksi (sadonlisäys, maatalouden kustannussäästöt, muut kustannussäästöt) on arvioitu koko hankkeelle noin 10,25 milj. markkaa. Kustannuksissa ei ole huomioitu mahdollisia tulvavahinkokorvauksia alapuolisella jokiosuudella. Paavolan alueella olisi selvitettävä uhkaako tulvavesi rakennuksia. Tulvasuojelun kustannuskerroin hankkeelle on noin 1,43 eli hanke on todettu taloudellisesti kannattamattomaksi. (Alatalo 1986)

10 9 Kuva 2. Mankilan tulvien leviäminen Siikajoen eteläpuolella (peruskarttarasteri 1: Maanmittauslaitos 9/2013). Kuva 3. Mankilan tulvien leviäminen Siikajoen pohjoispuolella (peruskarttarasteri 1: Maanmittauslaitos 9/2013).

11 Tulva-alueen (Mankilan) ohittaminen Alatalon pengerrysvaihtoehdon aikana 80-luvulla on yleisötilaisuudessa noussut esille ohitusoja Savalojasta Saarikosken alapuolelle. Ajatus on kuitenkin huomattavasti vanhempi ja ollut esillä aiemminkin. Oja nopeuttaisi vesien siirtymistä pois Mankilan tulva-alueelta. Investointi todettiin kuitenkin kannattamattomaksi, koska ojan pituus on noin 11 km ja kaivettavia massoja muodostuisi vähintään m 3. Mitoitusvirtaamaksi on suunniteltu 20 m 3 /s ja ohitusojan on suunniteltu tulvivan alueella oleville suoalueille. Suot Pikarineva ja Matkusneva ovat tällöin kuuluneet valtakunnalliseen soiden suojeluohjelmaan. Nykyisin osa Matkusneva-Ukonvaajannevasta on Natura-aluetta ja Pikarineva- Siltaneva-Matkusneva kuuluvat soidensuojeluohjelmaan. Siltoineen hanke olisi maksanut noin 6-8 milj. markka eli nykyrahassa noin 1,6 2,1 milj. (Kokonaiskustannusindeksi 1990/2012 heinäkuu 153,8). Lähteet: Alasaarela, E Ennuste Leuvan altaan vaikutuksesta Siikajoen veden laatuun. Pohjois-Suomen vesitutkimustoimisto. 53 s. Alatalo Hannu Siikajoen keskiosan pengerrysmahdollisuudet. Diplomityö. Oulun yliopisto. Rakentamistekniikan osasto. 79 s. Kirves Risto Häiriötilanteet Suomen padoilla. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 43 s. Saatavissa: Merilä Eero Puhelinhaastattelu. Haastattelijana Piia Sassi-Päkkilä, Ramboll Finland Oy. Oy Vesirakentaja Siikajoen järjestely. Voimatalous- ja säännöstelysuunnitelma. Helsinki Pohjois-Pohjamaan ELY-keskus Tulvariskien alustava arviointi Siikajoen vesistöalueella. POPELY/107.02/2011. Siikajoen seurantaryhmä Siikajoen veistöjärjestelyt, Leuvan tekojäjärvisuunnitelma. Pöytäkirja Turunen Harri. Siika-, Pyhä- ja Kalajoen vesien käytön historia. Vesihallitus. Helsinki Vesihallitus, Oulun vesipiirin vesitoimisto. Siikajoen järjestelyjen täydennys. TN:o 145 Ouv 1:2.Siikajoki, Ruukki, Rantsila, Pulkkila, Kestilä. Tiivistelmä. Vesihallitus Siikajoen vesiensuojelusuunnitelma. Työryhmän ehdotus. Nro 357. Helsinki. 191 s.