Vauvan nukkuminen ja tyytyväisyys vanhemmuuteen äidin näkökulmasta

Transkriptio

1 SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 03: A r t i k k e l i Vauvan nukkuminen ja tyytyväisyys vanhemmuuteen äidin näkökulmasta Tutkimuksessa tarkastellaan vauvan nukkumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä nukkumisen yhteyttä äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudesta. Aineisto kerättiin äideiltä (n=48) strukturoidulla kyselylomakkeilla. Vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana nukkuminen muuttui nopeasti. Yleisimmin vauva nukkui omassa sängyssään vanhempien makuuhuoneessa. Kuusiviikkoisena vauva nukahti yleisimmin syötön aikana ja yksivuotiaana omaan sänkyynsä. Omassa sängyssä omassa huoneessaan nukkuva vauva heräili muita vauvoja harvemmin öisin. Yksin omaan sänkyynsä nukahtavat vauvat nukkuivat pisimpään, heräilivät harvemmin ja olivat lyhyimmän aikaa hereillä yöaikaan. Uniongelmia oli lähes puolella vauvoista. Uniongelmaisten vauvojen äidit olivat muita äitejä vähemmän tyytyväisiä vanhemmuuteensa. Toisaalta äidit, joiden vauvat nukkuivat vanhempien sängyssä tai nukahtivat vanhemman läsnäollessa, olivat muita äitejä tyytyväisempiä vanhemmuuteensa. ELINA KORHONEN, ANNE H. SALONEN, ANNA LIISA AHO, MARJA KAUNONEN JOHDANTO Riittävä uni on välttämätöntä vauvan kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta, mutta myös vauvaperheen hyvinvoinnin kannalta (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). Vauvojen uniongelmat ovat yleisiä, sillä jopa puolella vauvoista on ongelmia nukkumiseen liittyen (Hiscock 00, Thome ja Skuladottir 005, Bayer ym. 007). Suomessa syntyy joka vuosi noin vauvaa, joten uniongelmat koskettavat lähes vauvaperhettä vuosittain. Vauvan unen rytmittömyys ja uniongelmat koettelevat vanhempien jaksamista. On arvioitu, että vauva aiheuttaa noin tunnin unen menetyksen vanhemmilleen ensimmäisen vuoden aikana. (Kronholm 998.) Vauvan nukkumisella on yhteys vanhempien hyvinvointiin (Thunström 999, Bayer ym. 007), äidin masennusoireisiin (Hiscock ja Wake 00, Kähkönen ym. 0) sekä vanhempien väliseen parisuhteeseen (Thunström 999, Östberg ym. 005, Östberg ym. 007). Vauvan uniongelmista kärsivissä perheissä vanhempien on havaittu kokevan vanhemmuutensa kuormittavampana (Smart ja Hiscock 007) verrattuna hyvin nukkuvien vauvojen äiteihin, jotka luottavat enemmän omiin vanhemmuuden taitoihinsa (Morrell 999). Uniongelmaisen vauvan vanhempi kokee muita vanhempia yleisemmin vauvansa temperamentin vaikeaksi (Thunström 999). Vauvan nukkumisella ei näyttäisi olevan yhteyttä vauvan ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen kehittymiseen (Highley ja Dozier 009), mutta toisaalta turvattoman kiintymyssuhteen on havaittu lisäävän unihäiriöiden esiintyvyyttä (Benoit ym. 99). Kiintymyssuhteen ja unihäiriöiden osalta tutkimuksia on kuitenkin tehty hyvin niukasti. Unihäiriöt ovat usein lähinnä nukkumistottumuksiin liittyviä, joten vanhempien saama ohjaus ennaltaehkäisee ja poistaa häiriöitä (Adachi 009, SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008, Sadeh ym. 0). Vaikka uniongelmat usein korjaantuvat lapsen iän karttuessa, saattavat vauvaiän uniongelmat ennustaa myöhempiä lapsuusiän uniongelmia (Thome ja Skuladottir 005). Pitkään jatkuvat univaikeudet ovat myös riski lapsen psykomotoriselle kehitykselle (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). 9

2 Vaikka vauvan nukkumisen yhteys koko vauva perheen hyvinvointiin tiedetään, ei terveydenhuollossa ole pystytty vastaamaan riittävästi vauvaperheiden tuen tarpeeseen (Saarenpää Heikkilä ja Hyvärinen 008). Useissa katsausartikkeleissa todetaan, että on olemassa vaikuttavia menetelmiä uniongelmien ratkaisemiseksi (Kuhn ja Elliot 003, Mindell ym. 006, Morgenthaler ym. 006). Vauvan nukkumiseen liittyvä ohjaus terveydenhuollossa on kuitenkin vaihtelevaa tai varsin puutteellista, eikä vauvan nukkumiseen liittyviä virallisia suosituksia tai ohjeita ole toistaiseksi ollut saatavilla. Monet synnytysvuodeosastot suosittavat nukuttamaan lasta kyljellään tai selällään. Kuitenkin selällään nukuttaminen on nykyisen tiedon perusteella turvallisin ja suositeltavin vauvan nukuttamisasento, koska sen on havaittu vähentävän kätkytkuoleman riskiä. (Kirjavainen 003.) Lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon käytännön työn tueksi on laadittu menetelmäkäsikirja, jossa on suositeltu vauvan uneen liittyvän ohjauksen kuuluvan osaksi lapsen jokaista terveystarkastusta (Mäki ym. 0). Vauvan nukkumiseen liittyen ohjauksen tavoitteena on, että vanhemmat saisivat johdonmukaisia neuvoja ja tukea (Paavonen ja Saarenpää Heikkilä 0). Vauvaperheiden vanhempien oman arvion mukaan vauvanhoitoon liittyvä pystyvyyden tunne oli heikointa liittyen vauvan nukkumiseen, nukuttamiseen ja vireystilojen tunnistamiseen (Salonen 0). Mikäli vanhempien vauvan nukkumiseen liittyvät tiedolliset valmiudet ovat heikot, eivät vanhemmat tiedosta vauvan nukkumiseen liittyvien ratkaisujen yhteyttä vauvan ja koko vauvaperheen nukkumiseen ja hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vauvan nukkumista ja siihen liittyviä tekijöitä ensimmäisen elinvuoden aikana. Lisäksi tarkastellaan vauvan nukkumisen ja vanhemmuutta kohtaan koetun tyytyväisyyden välistä yhteyttä äidin näkökulmasta. Tulokset auttavat hahmottamaan vauvan nukkumiseen liittyviä toimintatapoja ja tuottavat tietoa vauvaperheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. TEOREETTINEN VIITEKEHYS VAUVAN NUKKUMINEN Uni on elimistön lepotila, jonka aikana kaikki tietoinen toiminta on keskeytyksissä. Unella voidaan tarkoittaa myös unennäkemistä. Nukkuminen taas pitää sisällään paitsi unessa olemisen myös nukahtamisen. (MOT Kielitoimiston sanakirja.0.) Uni on ihmisen fysiologinen tarve, joka tyydytetään nukkumisella. Nukkuminen on käsitteenä kokonaisvaltaisempi ja laajempi kuin uni. Unta voidaan tutkia fysiologisena ilmiönä erilaisilla mittauksilla kehossa tapahtuvien fyysisten muutosten avulla, mutta nukkumista voidaan tarkastella myös ihmisen subjektiivisena kokemuksena. (Kuivalainen ym. 998.) Tässä tutkimuksessa käytetään käsitettä nukkuminen. Se pitää sisällään unen rytmin, keston, nukahtamisen, nukkumispaikan, nukkumisasennon, sekä yöllisten heräilyjen määrän ja keston (Sadeh 004). Tässä tutkimuksessa vauvan nukkuminen kattaa myös äidin subjektiivisen kokemuksen vauvan nukkumisen ongelmallisuudesta. Vauvalla viitataan yksivuotiaaseen tai sitä nuorempaan lapseen. Vauvan unen rakenne kehittyy aikuismaiseksi puolen vuoden ikään mennessä. Vauvan unijakso on kuitenkin vain tunnin mittainen kun vastaava jakso on aikuisella puolitoista tuntia. Vastasyntyneen uni jakautuu tasaisesti ympäri vuorokauden ja tavallisimmin pisin yhtäjaksoinen uni kestää 4 tuntia. Vanhempien unirytmi, valoisuuden vaihtelut ja vauvan melatoniinihormonin erityksen kypsyminen auttavat vuorokausirytmin kehittymisessä niin, että vähitellen nukkuminen alkaa painottua yöaikaan (SaarenpääHeikkilä 007). Kuukauden iässä kaikki vauvat nukkuvat useat päiväunet päiväunien kokonaispituuden ollessa noin 5 6 tuntia. Päiväunien pituus vakiintuu kolmesta neljään tuntiin vuorokaudessa noin puolivuotiaana, jolloin vielä valtaosa nukkuu kahdet tai useammat päiväunet. Yksivuotiaista kaksi kolmannesta nukkuu enää yhdet päiväunet, päiväunen kokonaiskeston ollessa noin kaksi ja puoli tuntia. Yöunen pituus on vastasyntyneellä noin kahdeksan tuntia, puolivuotiaalla noin tuntia ja yksivuotiaalla vajaat tuntia. Kokonaisunen kesto vähenee iän myötä. Vastasyntynyt nukkuu noin 9 tuntia ja puolivuotias sekä yksivuotias noin 4 tuntia vuorokaudessa. Unen pituutta tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida mittaustavasta riippuvat vaihtelut sekä yksilölliset erot. Yksilökohtaisesti unen pituus voi vaihdella suurestikin keskihajonnan ollessa puolivuotiaalla.9 tuntia ja vuoden iässä. tuntia. (Iglowstein 003.) Vauvan nukahtamisen taito kehittyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Kuukauden ikäinen vauva kykenee rauhoittamaan itsensä uudelleen uneen ilman vanhemman apua alle kolmasosassa 93

3 heräämisistä. Vielä yksivuotiaanakin noin puolet heräämisistä vaatii vanhemman toimia vauvan uudelleen nukahtamiseksi. (Burnham ym. 00.) Vauvojen nukkumiseen liittyvät ongelmat ovat varsin yleisiä, sillä lähes puolella on jonkinlaisia nukkumiseen liittyviä ongelmia (Hiscock ja Wake 00, Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). Tavallisimpia nukkumiseen liittyviä ongelmia ovat tihentynyt yöheräily tai liian varhainen herääminen. Puolen vuoden ikään tultaessa vauvalle on saattanut kehittyä yleinen vauvaiän uniongelma eli uniassosiaatiohäiriö. Tällöin vauva ei kykene nukahtamaan ilman aikuisen apua, vaan aina havahtuessaan vaatii nukahtaakseen totuttua menettelyä kuten imetystä tai tuudittamista. (SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008.) Vaikeissa uniongelmissa yhdistyvät lyhyempi unen kesto, lisääntyneet yöheräilyt, pidemmät öiset valvomiset sekä pidempi nukuttaminen. Merkittävän yöheräilyn rajana pidetään neljää heräämistä yötä kohden. (Sadeh 004.) Vaikka varsinaisista unihäiriöistä ei voida puhua ennen puolen vuoden ikää, saattaa alle puolivuotiaalla olla jokin fyysinen vaiva tai sairaus, mikä aiheuttaa uniongelmia (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). Uniongelmien taustalla voi olla lapseen liittyviä tai ulkoisia tekijöitä. Lapseen liittyviä tekijöitä ovat somaattiset sairaudet, kehityksen vaikeudet, unisairaudet tai parasomniat ja lapsen temperamenttityyppiin liittyvät tekijät. Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat vanhemmuus ja muut ympäristötekijät (Paavonen ym. 007, SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008). Vastoin yleistä käsitystä koliikkiitkuisuudella ei ole todettu olevan yhteyttä vauvan uniongelmiin (Kirjavainen ja Lehtonen 008). Uniongelmissa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kenelle vauvan nukkuminen on ongelmallista. Toisinaan vauvan ikätasoon nähden normaali nukkuminen häiritsee muun perheen nukkumista siinä määrin, että vauvan nukkuminen koetaan ongelmallisena. (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0.) VAUVAN NUKKUMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT Vauvan nukkumisen vanhempien sängyssä on havaittu olevan yhteydessä vauvan lisääntyneeseen yöheräilyyn ja yrityksiin tavoitella vanhempaa yön aikana (Hayes 007). Toisaalta samassa sängyssä nukkuminen saattaa mahdollistaa sen, että äiti nousematta sängystä nukuttaa heräilevän vauvan esimerkiksi imettämällä ja tulee samalla tarkoituksettomasti vahvistaneeksi uniassosiaatiohäiriön kehittymistä (SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008). Omassa huoneessaan nukkuvat ja itsekseen nukahtavat vauvat heräävät harvemmin yön aikana ja nukkuvat todennäköisemmin läpi yön verrattuna samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuviin vauvoihin. (Sadeh 004, Mindell 0.) Vauvan kokonaisunen pituus ei kuitenkaan aina riipu nukkumapaikasta (Baddock ym. 006). Nukkumiseen liittyvät toimintatavat ja erityisesti vanhemman läsnäolo nukahtamishetkellä ovat ratkaisevassa yhteydessä vauvan nukkumiseen (Mindell 0, Sadeh ym. 0). Yleisimmin uniongelmien ja tihentyneen yöheräilyn on havaittu liittyvän nukuttamistottumusten aiheuttamaan heräilyyn (Sadeh 004), mutta lisäksi lisääntynyt yöheräily on yhdistetty tutkimuksissa imetykseen, yölliseen pulloruokintaan, epäsäännöllisiin nukkumisrutiineihin ja siihen, että lapsi tuodaan yöllä vanhempien sänkyyn nukkumaan (Sadeh ym. 0). Vanhempien keskinäisiin toimintatapoihin liittyvät erimielisyydet voivat myös olla yhteydessä uniongelmiin (Bayer ym. 007). Turvallinen kiintymyssuhde äidin ja vauvan välillä saattaa ehkäistä uniongelmien syntyä (Sadeh ym. 0) ja toisaalta turvaton kiintymyssuhde voi lisätä unihäiriöiden esiintyvyyttä ja pysyvyyttä (Benoit ym. 99). Äidit, joilla on vauvaansa turvallinen kiintymyssuhde, usein reagoivat vauvan yölliseen käyttäytymiseen herkemmin ja johdonmukaisemmin kuin ne äidit, joilla on turvaton kiintymyssuhde (Highley ja Dozier 009). Sadehin ym. (0) mukaan vanhempien koulutuksen, iän tai sosioekonomisen taustan ei ole todettu olevan yhteydessä vauvan uneen, joskin taloudellisilla vaikeuksilla yhteys on todettu (Thunström 999). Vauvan poikasukupuoli, rankka synnytys, täysimetys ja haasteellinen temperamentti lisäävät uniongelmien todennäköisyyttä vauvaiällä (Bayer ym. 007). TYYTYVÄISYYS VANHEMMUUTEEN JA VAUVAN NUKKUMINEN Vauvan syntymän jälkeen äitien on joissakin tutkimuksissa todettu olevan isiä tyytyväisempiä vanhemmuuteensa, mutta molempien tyytyväisyys näyttää lisääntyvän 6 8 viikkoa vauva syntymästä (Pridham ja Chang 989, Salonen 0). Vanhemman minäkuva, masennusoireet, näkemys vauvasta, perheen toimivuus ja terveydenhuollon ammattilaisten antamat ohjeet ovat yhteydessä vanhempien tyytyväisyyteen (Salonen 0). Tässä tutkimuksessa tyytyväisyydellä vanhemmuuteen tarkoitetaan vanhemman rooliin liittyvää ilon ja tyydytyksen tunnetta, jonka vanhempi kokee hoitaessaan vauvaa ja oppiessaan tuntemaan hän 94

4 tä. Se sisältää myös tunteen siitä, missä määrin vanhempana olemisen todellisuus vastaa vanhemman odotuksia. (Pridham ja Chang 989.) Jos vauvalla on nukkumiseen liittyviä ongelmia, vanhemmat saattavat kokea epäonnistumisen tunteita, riittämättömyyttä, syyllisyyttä, epätoivoa ja turvattomuutta (Thunström 999, Smart ja Hiscock 007). Vanhemmuuden kuormittuminen ja stressitaso kasvavat vauvan nukkuessa huonosti (Thome ja Skuladottir 004, Östberg 005) ja vanhemmilla esiintyy keskimääräistä enemmän fyysistä ja psyykkistä uupumusta, ahdistusta ja terveysongelmia (Thunström 999, Thome ja Skuladottir 004, Thome ja Skula dottir 005). Uniongelmaisten vauvojen äideillä esiintyy enemmän masennusoireita (Hiscock ja Wake 00, Dennis ja Ross 005, Smart ja Hiscock 007, Sadeh ym. 0) ja he kokevat oman hyvinvointinsa keskimääräistä huonommaksi (Thunström 999, Bayer ym. 007). Vauvan uniongelmat ovat yhteydessä äidin unenlaatuun. Huomattavaa kuitenkin on, että ne äidit, joiden vauvoilla on uniongelmia, mutta jotka kokevat tästä huolimatta nukkuvansa hyvin, eivät näyttäisi kokevan enempää masennusoireita kuin normaalisti nukkuvien vauvojen äidit. (Bayer ym. 007.) Vauvan nukkumisen ja vanhemmuuden välisiä tekijöitä on tutkittu jonkin verran (Thome ja Skuladottir 005, Smart ja Hiscock 007, Tse ja Hall 007, Östberg ym. 007), mutta vauvan nukkumisen ja vanhemmuutta kohtaan koetun tyytyväisyyden välistä yhteyttä ei tietämämme mukaan ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksessa tarkastellaan vauvan nukkumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä, sekä vauvan nukkumisen yhteyttä äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudessa. Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin: ) millaista vauvan nukkuminen on kuuden viikon, kuuden kuukauden ja kuukauden iässä, ) miten äidin ikä, siviilisääty, koulutus, lasten lukumäärä, lastenhoitokokemus ja lapsen sukupuoli sekä vauvan nukkumiseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä yksivuotiaan vauvan nukkumiseen ja 3) millainen yhteys vauvan nukkumisella on äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudessa vauvan ollessa kuuden viikon, kuuden kuukauden ja kuukauden ikäinen? TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT AINEISTON KERUU JA TUTKIMUKSEEN OSALLISTUJAT Tutkimukseen osallistujat rekrytoitiin marraskuun 007 ja huhtikuun 008 välisenä aikana eteläsuomalaisessa yliopistosairaalassa. Mukaan otettiin ensi ja uudelleensynnyttäjät. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin monikkosynnyttäjät ja heti synnytyksen jälkeen kotiutuneet äidit, joille tehtiin hoitajan kotikäynti. Äidit vastasivat kyselylomakkeisiin neljänä eri ajankohtana. Ensimmäinen lomake (N = 600) annettiin synnytyssairaalassa vauvan syntymän jälkeen. Seurantakyselyt lähetettiin synnytyssairaalakyselyyn vastanneille äideille kotiin vauvan ollessa kuusiviikkoinen, puolivuotias ja yksivuotias. Synnytyssairaalavaiheen vastauksia palautui 37 (vastausprosentti 55 %). Kuuden viikon seurantakyselyitä palautui 8 (36 %), puolen vuoden seurantakyselyitä 08 (35 %) ja yhden vuoden seurantakyselyitä 74 (9 %). Tutkimusaineiston muodostivat äidit, jotka olivat vastanneet kyselyyn kaikkina neljänä ajankohtana (n = 48) lopullisen vastausprosentin ollessa 5 %. MITTARIT Vauvan nukkumista mitattiin Sadehin (004) kehittämällä A Brief Screening Questionnaire for Infant Sleep Problems mittarilla (BISQ). Mittarin yhdeksän muuttujaa ovat numeerisina muuttujina vauvan yöunen pituus, päiväunen pituus, yöheräilyjen lukumäärä, yöllinen hereilläoloaika, nukkumaanmenoaika sekä luokitteluasteikollisina muuttujina nukkumisjärjestelyt, nukkumisasento, nukahtamistapa sekä nukkumisen ongelmallisuus äidin näkemyksen mukaan. Mittarin validiteetti ja pysyvyys on arvioitu hyväksi aikaisemmissa tutkimuksissa (Sadeh 004). Mittari on käännetty suomeksi Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Käännöksen ymmärrettävyyden on tarkistanut seitsenhenkinen asiantuntijaryhmä. Mittarin suomenkielistä versiota on käytetty vauvan nukkumisen ja äidin masennusoireiden yhteyttä käsittelevässä tutkimusartikkelissa. (Kähkönen ym. 0.) Tyytyväisyyttä vanhemmuuteen mitattiin Pridhamin ja Changin (989) kehittämällä What Being the Parent of a New Baby is Like mittarilla (WBPLR). Mittari muodostuu 5 väittämästä, joista mittaa tyytyväisyyttä vanhemmuuteen. Tyytyväisyyttä vanhemmuuteen arvioitiin yhdeksänportaisella Osgoodin asteikolla. Kyseisellä asteikolla pienin arvo () väittämästä riippuen kuvaa tyytymättömyyttä sanoilla ei lainkaan, vain harvoin tai tuskin yhtään ja suurin arvo (9) kuvaa tyytyväisyyttä sanoilla erittäin paljon, erittäin antoisaa ja erittäin runsaasti. Väittämät käsittelevät kokemusta vauvan vanhemmuudesta, 95

5 hoidosta, vauvan tarpeiden tunnistamisesta ja omista vanhemmuuden odotuksista. Väittämistä muodostettiin keskiarvomuuttuja laskemalla yhteen summamuuttujaan kuuluvien muuttujien vastauskoodit ( 9) ja jakamalla summa kysymysten lukumäärällä (). Mittari on arvioitu aikaisempien tutkimusten perusteella validiksi ja pysyväksi (Pridham ja Chang 989, Salonen 0). Tässä tutkimuksessa mittarin sisäinen johdonmukaisuus todettiin hyväksi. Cronbachin alfa arvot olivat 0.89 vauvan ollessa kuuden viikon ikäinen, 0.86 vauvan ollessa puolivuotias ja 0.90 vauvan ollessa yksivuotias. Äidin taustatiedoista analyysia varten uudelleen luokiteltiin äidin ikä tekemällä jatkuvasta muuttujasta neljä ikäluokkaa. Lasten lukumäärä tiedusteltiin myös jatkuvalla muuttujalla, josta muodostettiin dikotominen muuttuja. Äidin siviilisääty luokiteltiin uudelleen luomalla kolme luokkaa seitsemästä alkuperäisestä luokasta. Lapsen jatkuvana muuttujan tiedusteltu syntymäpaino luokiteltiin kolmeen luokkaan. Äidin koulutus, lapsen sukupuoli ja lastenhoitokokemus pidettiin koko analyysin ajan alkuperäisissä luokissaan. (Taulukko.) AINEISTON ANALYYSI Aineiston kuvailuun käytettiin frekvenssi ja prosenttijakaumia sekä kuvailevina tunnuslukuina keskiarvoja (ka) ja keskihajontaa (standard deviation, SD). Vauvan nukkumisenmuuttujien ja tyytyväisyyttä vanhemmuutta kohtaan mittaavien summamuuttujien jakaumien normaalisuutta tutkittiin KolmogorovSmirnovin testillä. Jakaumien silmämääräisen tarkastelun sekä testien pohjalta niiden voitiin todeta poikkeavan normaalijakaumasta. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimen sekä χ² testin avulla. Ryhmävertailussa käytettiin kahden ryhmän tapauksessa parametritonta MannWhitney Utestiä ja useamman ryhmän vertailussa parametritonta KruskallWallisin testiä. Nukkumisen numeerisia muuttujia käsiteltiin jatkuvina muuttujina sekä uudelleen luokiteltuina muuttujina taulukoissa kolme ja kuusi. Sadehin (004) tutkimuksen pohjalta muodostettiin hyvin ja huonosti nukkuvien vauvojen ryhmät. Sadehin tutkimuksen mukaisesti vauva luokiteltiin huonosti nukkuvaksi mikäli hän herää yli kolme kertaa yössä tai yöllinen hereilläoloaika on yli yksi tunti tai vuorokauden kokonaisuni on alle yhdeksän tuntia. Kun huomioidaan vastasyntyneen nukkumiseen luontaisesti liittyvä jäsentymättömyys, kriteerien voidaan katsoa sopivan 6 30 kuukauden ikäisille vauvoille. (Sadeh 004.) Summamuuttujan sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa kertoimen avulla. Tilastollinen merkitsevyys ilmoitettiin tarkkoina parvoina. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin parvoa < Analysointiin käytettiin SPSS for Windows 7.0 tilastoohjelmaa. TUTKIMUKSEN EETTISYYS Tutkimuksen eettiset näkökohdat tulee ottaa huomioon alkaen tutkimusaiheen valinnasta ja jatkuen läpi tutkimuksen toteuttamisen aina tulosten julkaisuun saakka (Burns ja Grove 009). Tässä tutkimuksessa noudatettiin hyviä tutkimuseettisiä periaatteita. Aihe oli hoitotyön ja vauvaperheiden hyvinvoinnin kannalta hyödyllinen ja aikaisempaa suomalaista tutkimusta aiheesta oli vain vähän. Tutkimukselle oli saatu kohdesairaalan eettisen toimikunnan puoltava lausunto ja tutkimusluvat. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja tutkimuksen tarkoituksesta annettiin suullinen ja kirjallinen selostus osallistujille. Aineistoa käsiteltiin luottamuksellisesti ja tutkimuksen kaikissa vaiheissa pidettiin huolta vastaajien anonymiteetin säilymisestä. Tutkimukseen osallistuville tarjottiin mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä ja keskeyttää osallistumisensa milloin tahansa ilmoittamatta syytä. TULOKSET VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT Tutkimukseen vastanneiden äitien (n = 48) ikä vaihteli 8 vuodesta 43 vuoteen keskiarvon ollessa 30 vuotta (Taulukko ). Valtaosa (96 %) vastaajista eli parisuhteessa. Vajaalla kolmanneksella (3 %) oli akateeminen tutkinto ja reilulla kolmanneksella (36 %) ammattikorkeakoulu tai opistotutkinto. Äideistä vajaalla puolella (4 %) oli aikaisempia lapsia (ka.53; SD 0.7; vaihteluväli 4). Kolme neljännestä (76 %) ilmoitti omaavansa lastenhoitokokemusta entuudestaan. Vauvoista hieman yli puolet (54 %) oli tyttöjä. Vauvojen syntymäpainot vaihtelivat 0 ja 4950 gramman välillä (ka 3470 g). VAUVAN NUKKUMINEN ENSIMMÄISEN ELINVUODEN AIKANA Vauvojen yöuni piteni ensimmäisen elinvuoden aikana kuusiviikkoisten nukkuessa kahdeksan tuntia 0 minuuttia ja yksivuotiaan nukkuessa jo lähes tuntia (Taulukko ). Päivällä nukutun unen määrä lyheni siten, että kuusiviikkoiset vau 96

6 vat nukkuivat noin seitsemän tuntia ja yksivuotiaat noin kolme tuntia. Kokonaisunen pituus väheni siten, että kuusiviikkoisen kokonaisunen määrä oli runsas 5 tuntia, puolivuotiaan hieman alle 4 tuntia ja yksivuotiaan hieman alle 3 tuntia vuorokaudessa. Yöllinen hereilläoloaika lyheni merkitsevästi iän myötä niin, että kuusiviikkoi set vauvat valvoivat yöaikaan lähes kahden tunnin ajan puolivuotiaiden valvoessa alle puoli tuntia. Yksivuotiaat vauvat valvoivat yöaikaan noin neljännestunnin ajan. Yöheräilyt vähenivät merkitsevästi siten, että valtaosa kuusiviikkoisista (9 %) ja yli kolme viidennestä yksivuotiasta (64 %) heräsi kahdesti Taulukko. Tutkimukseen osallistuneiden äitien (n = 48) taustatiedot Muuttuja n % Ikä (n=48) Sivilisääty (n=48) Avioliitto tai rekisteröity parisuhde Avoliitto Naimaton, eronnut tai asumusero Koulutus (n=48) Perus tai keskikoulu Ylioppilas Ammatillinen tutkinto Ammattikorkeakoulu tai ent. opistotutkinto Akateeminen tutkinto Lasten lukumäärä (n=47) tai enemmän Lastenhoitokokemus (n=48) Ei kokemusta Kokemusta Lapsen sukupuoli (n=48) Tyttö Poika Lapsen syntymäpaino (n = 48) 3,0 kg 3 4 kg > 4 kg Kansallinen tilasto 008* 30.0 (ka) g (ka) * Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (008), % ellei toisin mainita, ka=keskiarvo (Salonen 0). Taulukko. Vauvan nukkuminen kuuden viikon, kuuden kuukauden ja kuukauden ikäisenä Vauvan nukkuminen 6 viikkoa ka (SD) 6 kuukautta ka (SD) kuukautta ka (SD) r p 4 4 Yöunen pituus, h:min Päiväunen pituus, h:min Kokonaisunen pituus, h:min Yöheräilyjen lukumäärä Hereilläoloaika yöllä, h:min Nukkumaanmenoaika, klo 8:0 (:) 7:0 (:37) 5: (:8).6 (0.94) :4 (:0) :0 (5:) 9:48 (:00) 4: 06 (:) 3:55 (:30). (.4) 0:7 (0:8) :00(0:55) 9:56 (0:57) :58(:0) :58(:07).(.6) 0:6 (0:) 0:4(0:49) <0.00 <0.00 <0.00 <0.00 <0.00 <0.00 Uni ongelmallista % 44 % 4 % Ka, keskiarvo; SD, keskihajonta; ¹ Spearmanin korrelaatiokerroin; ² KruskallWallisin testi; ³ χ²testi 4 tilastollisesti 5 %:n riskitasolla merkitsevät parvot lihavoitu 97

7 yössä tai useammin (Taulukko 3). Yksikään kuusi viikkoisista vauvoista ei nukkunut läpi yön heräämättä lainkaan. Vastaava prosenttiosuus puolivuotiailla oli seitsemän prosenttia ja yksivuo tiailla 3 prosenttia. Taulukko 3. Vauvan nukkuminen kuusiviikkoisena, kuusikuukautisena ja yksivuotiaana % (n) Vauvan nukkuminen 6 vkoa 6 kk kk Yöunen pituus < 8 h 8 > h Päiväunen pituus < h 3 h > 3 4 h > 4 h Kokonaisuni < h 4h > 4 h Yöheräilyjen lukumäärä Ei herää Yhden kerran Kaksi kertaa Kolme kertaa Yli kolme kertaa Hereilläoloaika yöllä 0 min > 0 min > 0 30 min > min > h Yöunille klo 9 tai aikaisemmin > 9 0 > 0 > jälkeen Nukkumisjärjestelyt Omassa sängyssä omassa huoneessa Vanhempien sängyssä Omassa sängyssä vanhempien huoneessa Omassa sängyssä lasten huoneessa Muu järjestely Nukkumisasento Vatsallaan Kyljellään Selällään Nukahtaminen Syötön aikana Keinuttaen Sylissä pidellen Yksin omaan sänkyynsä Sänkyyn vanhemman läsnä ollessa Uniongelma äidin näkökulmasta Erittäin vaikea ongelma Hieman ongelmallinen Ei lainkaan ongelmallinen Huonosti nukkuvat yhteensä¹ Kokonaisuni < 9h Herää > 3 kertaa yössä Yöllinen hereilläoloaika >h 47 (39) 50 (95) 3 (5) () () (3) 95 (3) 6 (8) 5 (34) 69 (95) 0 (0) 9 (3) 4 (6) 3 (46) 7 (5) () 6 (8) (5) (3) 6 (87) () 3 (5) (5) 8 (4) 58 (86) 5 (7) 5 () 79 (5) () 0 (0) 3 (4) 6 (88) 36 (5) 40 (58) 6 (8) 34 (49) (8) 8 () () 44 (64) 55 (80). 9 (3) 6 (89) 9 (4) 4 (6) 4 (85) 34 (48) 38 (55) (6) 54 (77) 35 (50) 7 () 7 (39) 3 (45) 0 (9) 5 () 34 (48) (3) (30) 9 (7) 4 (6) (3) (8) 44 (64) 3 (46) (4) 5 () 3 (9) 69 (0) (3) () (7) 3 (46) 56 (8) 34 (49) 3 (4) 8 () 34 (50) (3) 3 (4) 40 (58) 57 (83) 5 () 0 (0) 5 () 4 (6) 4 (6) 64 (94) 3 (46) 9 (43) 37 (54) (3) (7) 8 (4) 60 (87) (8) 3 (9) 3 (34) 3 (45) 9 (8) 4 () 6 (90) 5 () 3 (8) 8 () (3) () 8 (7) 5 (76) (3) 7 () 8 (4) 8 () 54 (79) 7 () 3 (4) 37 (53) 45 (66) 8 (6) 4 () () 7 () 38 (56) 40 (59) 4 (6) 43 (63) 53 (78) 6 (4) 0 (0) 4 () (3) ¹ Herää yli kolme kertaa yössä tai yöllinen hereilläoloaika yli yksi tunti tai vuorokauden kokonaisuni alle yhdeksän tuntia. Kriteerit sopivat 6 30 kk ikäisille vauvoille. (Sadeh 004.) 98

8 Vauvojen nukkumaanmenoaika aikaistui ja nukkumiskäytännöt muuttuivat ensimmäisen elinvuoden aikana (Taulukko 3). Kuusiviikkoisista vauvoista 4 prosenttia kävi nukkumaan viimeistään kello.00, kun vastaava osuus puolivuotiailla oli 58 prosenttia ja yksivuotiailla 7 prosenttia. Tavallisin nukkumisjärjestely kaikissa ikäryhmissä oli nukkuminen omassa sängyssään vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa. Suurin osa kuusiviikkoisista (79 %), puolivuotiaista (69 %) ja yksivuotiaista (54 %) vauvoista nukkui vanhempiensa makuuhuoneessa omassa sängyssään. Vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkui 5 prosenttia kuusiviikkoisista, 3 prosenttia puolivuotiaista ja kahdeksan prosenttia yksivuotiaista vauvoista. Omassa tai sisarusten yhteisessä huoneessa nukkuvien vauvojen osuus kasvoi kuudesta prosentista 35 prosenttiin lapsen kasvaessa kuusiviikkoisesta yksivuotiaaksi. Yleisin nukkumisasento kuusiviikkoisilla vauvoilla oli kyljellään (6 %), puolivuotiailla selällään (56 %) ja yksivuotiailla kyljellään (45 %). Selällään nukkui kuusiviikkoisista vauvoista reilu kolmannes (36 %), puolivuotiaista yli puolet (56 %) ja yksivuotiaista alle viidennes (8 %). Kolme prosenttia kuusiviikkoisista nukkui vatsallaan. Vatsallaan nukkuvien osuus kasvoi ensimmäisen vuoden aikana. Kuusiviikkoisista vauvoista runsas kymmenesosa ( %) nukahti yksin omaan sänkyyn kun vastaavat prosenttiosuudet olivat puolivuotiailla 34 prosenttia ja yksivuotiailla 38 prosenttia (Taulukko 3). Kuusiviikkoisista vauvoista kaksi viidennestä (40 %) nukahti syötön aikana ja kolmannes (34 %) vanhemman syliin. Kolmannes (34 %) puolivuotiaista vauvoista nukahti syötön aikana ja viidennes ( %) sänkyyn vanhemman läsnä ollessa. Vastaavasti kaksi viidennestä (40 %) yksivuotiaista nukahti sänkyyn vanhemman läsnä ollessa ja 4 prosenttia syötön aikana. Lähes puolet äideistä koki vauvan nukkumisen ongelmalliseksi kuuden viikon (44 %), kuuden kuukauden (4 %) sekä vuoden iässä (47 %). Sadehin (004) kriteerien mukaan huonosti nukkuvia vauvoja oli 5 prosenttia puolivuotiaista ja 6 prosenttia yksivuotiaista. VAUVAN NUKKUMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT Äideistä 3 35vuotiaiden vauvat nukkuivat kokonaisuudessaan tilastollisesti merkitsevästi vähemmän vuorokautta kohden kuin muiden äitien vauvat (Taulukko 4). Äidin koulutuksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys vauvan päiväunen pituuteen, siten että ammatillisen tutkinnon suorittaneiden äitien ja ylioppilaiden vauvat nukkuivat pisimmän päiväunen verrattuna muihin koulutusryhmiin. Poikavauvat olivat yöllä hereillä tilastollisesti merkitsevästi pidemmän aikaa kuin tytöt. Äidin siviilisäädyllä, lasten lukumäärällä ja lastenhoitokokemuksella ei ollut yhteyttä vauvan nukkumiseen. Vauvan nukkumisjärjestelyillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys vauvan yöunen pituuteen, yöheräilyjen määrään ja nukahtamisaikaan vauvan ollessa yksivuotias (Taulukko 5). Vanhempien sängyssä nukkuvien vauvojen yöunen pituus oli lyhyempi verrattuna muihin vauvoihin. Vauvan nukkuessa omassa sängyssään ja omassa huoneessaan yöheräilyjä esiintyi vähemmän kuin silloin jos hän nukkui vanhempien kanssa samassa sängyssä. Omassa sängyssä ja omassa huoneessa nukkuvat nukahtivat muita vauvoja aikaisemmin yöunille. Nukahtamistavalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys vauvan yöunen pituuteen, yölliseen hereilläoloon ja nukahtamisaikaan. Yöuni oli lyhyempi vauvoilla, jotka nukahtivat sylissä pidellen tai syötön aikana. Yksin omaan sänkyynsä nukahtavat nukkuivat pisimmän yöunen, olivat yölliseen aikaan vähiten hereillä ja nukahtivat illalla aikaisemmin kuin muut vauvat. Vatsallaan nukkuvat vauvat nukahtivat illalla aikaisemmin kuin kyljellään tai selällään nukkuvat. Äidin arvioimilla nukkumisen ongelmilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys yöunen pituuteen, yöheräilyjen määrään, yölliseen hereilläoloon ja nukahtamisaikaan (Taulukko 5). Nukkumisongelmaisten vauvojen yöuni oli tilastollisesti merkitsevästi lyhyempi kuin muilla vauvoilla. Nukkumisongelmaiset heräsivät yöllä kolme kertaa useammin verrattuna muihin vauvoihin ja olivat yöaikaan hereillä kolme kertaa pidempään. Vauvat, joilla oli nukkumisen ongelmia, menivät myöhemmin nukkumaan kuin muut vauvat. 99

9 Taulukko 4. Äidin taustatietojen yhteys vauvan nukkumiseen kuukauden iässä Taustatiedot Yöuni (h:min) kk (Md) p Päiväuni (h:min) kk (Md) p 3 Ikä Siviilisääty Avioliitto tai rekisteröity parisuhde Avoliitto Naimaton, eronnut tai asumusero Koulutus Perus tai keskikoulu Ylioppilas Ammatillinen tutkinto AMK tai ent. opistotutkinto Korkeakoulu Lasten lukumäärä Yksi Kaksi tai enemmän Lastenhoito kokemus Ei kokemusta Kokemusta Lapsen sukupuoli Tyttö Poika 9:5 :06 9:4 9:53 : :30 :30 :45 :5 3:5 3:30 :50 :45 :30 : ¹ Kruskall Wallisintesti; ² MannWhitney Utesti; 3 tilastollisesti 5 %:n riskitasolla merkitsevät parvot lihavoitu Taulukko 5. Vauvan nukkumisjärjestelyjen, nukahtamisen, nukkumisasennon sekä uniongelman yhteys vauvan nukkumiseen kuukauden iässä Yöuni (h:min) kk (Md) p 3 Päiväuni (h:min) kk (Md) p Nukkumisjärjestelyt Omassa sängyssä omassa huoneessa Vanhempien sängyssä Omassa sängyssä vanh. huoneessa Omassa sängyssä lasten huoneessa Nukahtaminen Syötön aikana Keinuttaen Sylissä pidellen Yksin omaan sänkyynsä Sänkyyn vanhemman läsnä ollessa Nukkumisasento Vatsallaan Kyljellään Selällään Uniongelma äidin näkökulmasta Ongelmallinen Ei lainkaan ongelmallinen 9:30 9:30 9: <0.00 :30 3:5 :30 3:45 : ¹ KruskallWallisintesti;² MannWhitney Utesti; arvoa ei anneta pienen narvon vuoksi; 3 tilastollisesti 5 %:n riskitasolla merkitsevät parvot lihavoitu 00

10 0 Kokonaisuni (h:min) kk (Md) p 3 Yöheräilyt (kertaa) kk (Md) p Hereillä yöllä (min) kk (Md) p3 Nukahtamisaika (klo) kk (Md) p :30 :30 :5 3:30 : :00 0:30 :00 0:40 0:45 0:45 0:45 0:45 :00 :00 0:30 0:30 0:30 :00 0:30 :00 0:45 : Kokonaisuni (h:min) kk (Md) p Yöheräilyt (kertaa) kk (Md) p 3 Hereillä yöllä (min) kk (Md) p 3 Nukahtamisaika (klo) kk (Md) p 3 :40 :30 : < :30 :30 0:40 :00 :00 :40 0:30 :00 0:30 :00 0:45 :00 0:30 <

11 VAUVAN NUKKUMINEN JA TYYTYVÄISYYS VANHEMMUUTEEN Vauvan ollessa kuusiviikkoinen äitien tyytyväisyys vanhemmuuteen vaihteli välillä (ka 8.0, SD 0.68). Vastaavat luvut vaihtelivat välillä 5,9 9,0 (ka 8., SD 0.55) vauvan ollessa puolivuotias ja (ka 8., SD 0.6) vauvan ollessa yksivuotias. Vauvan ollessa kuuden viikon ikäinen ne äidit, joiden vauvat heräilivät yli kolme kertaa yössä, olivat vähemmän tyytyväisiä vanhemmuuteensa (Md 7.7, SD 0.6) kuin harvemmin heräilevien vauvojen äidit (Md 8., SD 0.7, p = 0.006, taulukko 6). Nukkumisongelmaisten vauvojen äidit olivat vähemmän tyytyväisiä vanhemmuuteensa (Md 7.9, SD 0.8) kuin normaalisti nukkuvien vauvojen äidit (Md 8., SD 0.5, p<0.00). Vauvan ollessa kuusikuukautinen, olivat äidit vähemmän tyytyväisempiä vanhemmuuteensa silloin jos vauvalla oli uniongelmia (p<0.00) tai vauva luokiteltiin huonosti nukkuviin (p=0.009). Äidit, joiden yksivuotias vauva nukkui yli tuntia vuorokaudessa, kokivat itsensä tyytyväisemmiksi (Md 8.4, SD 0.5) kuin vähemmän nukkuvien vauvojen äidit (Md 8., SD 0.8, p=0.09). Myös nukkumisjärjestelyillä ja vauvan nukahtamisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys vuoden ikäisten vauvojen äitien vanhemmuuden tyytyväisyyteen. Äidit, joiden yksivuotias nukkui vanhempien kanssa samassa sängyssä, kokivat olevansa tyytyväisempiä vanhemmuuteensa (Md 8.5, SD 0.) kuin omassa sängyssään nukkuvien vauvojen äidit (Md 8.3, SD 0.6, p=0.03). Ne äidit, joiden yksivuotias vauva nukahti vanhemman läsnä ollessa, olivat tyytyväisempiä vanhemmuuteensa (Md 8.5 SD 0.5) kuin ne äidit, joiden vauva nukahti yksin omaan sänkyynsä (Md 8., SD 0.7, p=0.0). Vauvan yö Taulukko 6. Vauvan nukkumisen yhteys äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudessa. Vauvan uni Yöunen pituus h > h Päiväunen pituus 3 h > 3 h Kokonaisuni h > h Yöheräilyjen lukumäärä Kolme kertaa > Kolme kertaa Hereilläoloaika yöllä 30 min > 30 min Yöunille klo tai aikaisemmin jälkeen Nukkumisjärjestelyt Omassa sängyssä Vanhempien sängyssä Nukahtaminen Yksin omaan sänkyynsä Vanhemman läsnä ollessa Uniongelma äidin näkökulmasta Ongelmallinen Ei lainkaan ongelmallinen Uniongelma Sadeh (004) Hyvin nukkuvat Huonosti nukkuvat Tyytyväisyys vanhemmuuteen 6 viikoa Md (min, max) p 8.0 (4.6, 9.0) 7.8 (7.6, 8.0) 7.8 (7.0, 8.9) 8.0 (4.6, 9.0) 7.5 (7.0, 8.9) 8.0 (4.6, 9.0) 8. (4.6, 9.0) 7.7 (6., 8.7) 8.3 (4.6, 8.9) 7.0 (6., 9.0) 8.0 (4.6, 8.9) 8.0 (6., 9.0) 8.0 (4.6, 9.0) 8. (6., 9.0) 8. (7., 8.8) 8.0 (4.6, 9.0) 7.9 (4.6, 8.8) 8. (6.9, 9.0) < 0.00 Tyytyväisyys vanhemmuuteen 6 kuukautta Md (min, max) p 8. (5.9, 9.0) 8.3 (7.5, 9.0) 8. (7.4, 9.0) 8. (5.9, 9.0) 8.0 (7.0, 9.0) 8.3 (5.9, 9.0) 8.0 (5.9, 8.8) 8.3 (6.7, 9.0) 8.3 (6.7, 9.0) 8.0 (5.9, 9.0) 8. (6.7, 9.0) 8. (5.9, 9.0) 8. (5.9, 9.0) 8.3 (7.9, 9.0) 8. (7., 9.0) 8. (5.9, 9.0) 8.0 (5.9, 9.0) 8.4 (7.0, 9.0) 8.3 (5.9, 8.8) 8.0 (6.7, 9.0) < Tyytyväisyys vanhemmuuteen kuukautta Md (min, max) p 8.4 (5., 9.0) 8.3 (7., 9.0) 8.3 (5., 9.0) 8.5 (7., 9.0) 8. (5., 8.9) 8.4 (7., 9.0) 8.4 (5., 9.0) 8.3 (7., 9.0) 8.4 (5., 9.0) 8.5 (5.7, 8.9) 8.4 (5., 9.0) 8.3 (5.7, 9.0) 8.3 (5., 9.0) 8.5 (8.3, 9.0) 8. (5., 9.0) 8.5 (5.7, 9.0) 8.4 (5., 9.0) 8.4 (7., 9.0) 8.4 (5., 9.0) 8.4 (7., 9.0) MannWhitney Utesti; Kriteerit eivät sovi alle kuuden kuukauden ikäisille vauvoille; ¹ Tyytyväisyys vanhemmuuteen arviointiasteikko 9: = ei lainkaan tyytyväinen, 9 = täysin tyytyväinen; tilastollisesti 5 %:n riskitasolla merkitsevät parvot lihavoitu 0

12 unen tai päiväunen pituudella, yöllisellä hereilläoloajalla tai nukkumaanmenoajalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudessa vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET TULOSTEN TARKASTELU Vauvan nukkumisessa tapahtui ensimmäisen elinvuoden aikana muutoksia nopealla tahdilla. Unen kokonaismäärä väheni, yöunen määrä kasvoi ja päiväunen määrä väheni. Myös yöheräilyt vähenivät, yöllinen hereilläoloaika lyheni ja vauvan yöunille meno aikaistui. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia aikaisempien tutkimusten kanssa (Iglowstein ym. 003, Sadeh ym. 0). Tässä tutkimuksessa vanhemmat nukuttivat vauvoja vanhempien kanssa eri huoneessa melko harvoin, joskin vauvan kasvaessa tämä nukkumisjärjestely lisääntyi. Toisaalta yksin omaan sänkyynsä nukahtavien osuus oli korkeampi verrattuna esimerkiksi Sadehin (004) tutkimustuloksiin. Vauvoilla oli myös yöheräämisiä enemmän kaikissa ikäryhmissä verrattuna Sadehin ym. (0) tuloksiin. Vertailtaessa eri maiden välisiä tutkimustuloksia tulee vauvan nukkumiseen liittyvät kulttuurien väliset erot ja tulosten yleistettävyyden ongelmat ottaa huomioon (Goldberg ja Keller 007). Vauvan nukkumisjärjestelyt ja terveydenhuollon antama ohjaus ovat riippuvaisia kulttuurisesta kontekstistaan. Kirjavaisen (003) mukaan vauvan turvallisin nukkumaasento on selällään, mutta tässä tutkimuksessa valtaosa kuusiviikkoisista vauvoista nukkui kuitenkin kyljellään. Tämä johtunee synnytyssairaaloiden antamasta ohjannasta nukuttaa vauvaa kyljellään (Kirjavainen 003). Lähes puolella vauvoista oli äidin mukaan nukkumisongelmia. Tämä kuvaa vauvan nukkumiseen liittyvien ongelmien yleisyyttä. Tulos on samansuuntainen kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa kolmanneksella tai jopa puolella vauvoista on todettu nukkumisongelmia (Hiscock 00, Thome ja Skuladottir 005, Bayer ym. 007). Toisaalta vakavia nukkumisongelmia oli vain muutamalla prosentilla vauvoista, vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa vakavia nukkumisongelmia on ollut jopa joka kymmenennellä vauvalla (Bayer ym. 007). Vanhempien näkemys vauvan nukkumisongelmista saattaa olla eriävä verrattuna terveydenhuollon ammattilaisten tai tutkijoiden näkemyksiin vauvan nukkumisen ongelmallisuudesta (Morrell 999). Myös tämän tutkimuksen tuloksissa Sadehin (004) mittarin kriteereillä huonosti nukkuvien vauvojen määrä (5 6 %) poikkeaa äitien kokemista vauvan nukkumisongelmista (4 47 %). Ero saattaa kertoa vanhempien ristiriitaisista odotuksista vauvan nukkumisen suhteen. Syy tähän lienee se, että oikein kohdennettua ja systemaattista tietoa vauvan nukkumisesta ei ole ollut vanhemmille riittävästi tarjolla. Toisaalta se saattaa kuvata äitien jaksamista ja vauvaperheen elämän haasteellisuutta ja on näin ollen merkityksellinen tieto tuen tarvetta arvioitaessa. Äitien taustatietoja tarkastelemalla ei ollut mahdollista tunnistaa selkeää ryhmää, jossa vauvan nukkuminen olisi ollut poikkeuksellisen hyvää tai poikkeuksellisen huonoa. Toisaalta vauvan nukkumiseen liittyvillä käytännöillä oli yhteys nukkumiseen. Omassa sängyssään nukkuvat yksivuotiaat heräilivät vähemmän yöaikaan kuin muut vauvat ja vastaavasti yksin omaan sänkyynsä nukahtavat nukkuivat pisimmän yöunen ja olivat hereillä lyhyimmän aikaa yöllä. Aiemmat tutkimustulokset (esim. Hiscock 00, Sadeh 004) vauvan nukkumisjärjestelyjen ja nukahtamiseen liittyvien käytänteiden merkityksestä saivat vahvistusta tämän tutkimuksen tulosten avulla. Ei voida kuitenkaan määrittää syyseuraussuhteiden suuntaa eli sitä, aiheuttavatko nukkumisjärjestelyt nukkumisongelmia vai toimivatko vanhemmat erilailla nukkumisongelmaisen tai normaalisti nukkuvan vauvan nukkumisjärjestelyiden osalta. Toisaalta vauvan nukkumisjärjestelyillä ei ollut yhteyttä kokonaisunen määrään, mikä on myös yhdensuuntainen tulos aikaisempien tutkimustulosten kanssa (Sadeh 004, Baddock ym. 006). Aiemmissa tutkimuksissa muita yöheräilyihin yhteydessä olevia tekijöitä ovat olleet epäsäännölliset nukkumisrutiinit, yöllinen pulloruokinta sekä imettämällä uudelleen nukahtamaan auttaminen (Sadeh ym. 0). Vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkuvilla vauvoilla esiintyi enemmän yöheräilyjä ja yöuni oli lyhyempi kuin muilla vauvoilla. Tähän tulokseen tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä emme pysty varmuudella päättelemään aiheuttaako vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkuminen enemmän yöheräilyjä ja lyhyempää yöunta vauvalle vai ovatko edellä mainitut tekijät syynä vauvan nukuttamiseen vanhempien kanssa samassa sängyssä. Toisaalta samassa sängyssä nukkuminen saattaa myös mahdollistaa uniassosiaation toistamisen pienellä vaivalla niin, 03

13 että äiti nousematta sängystä nukuttaa heräilevän vauvan esimerkiksi tuudittamalla tai imettämällä. (SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008.) Nukkumisongelmaiset vauvat nukkuivat lyhyemmän yöunen, heräilivät yöllä tiheämmin, olivat yöllä hereillä pidemmän aikaa ja menivät illalla myöhemmin nukkumaan kuin muut vauvat. Sitä vastoin päiväunen määrä oli pidempi nukkumisongelmaisilla vauvoilla, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulos on ristiriitainen aikaisempiin tutkimuksiin nähden, sillä myös kokonaisunen määrän on todettu olevan yhteydessä nukkumisongelmiin (Thunström 999). Tulokset viittaavat siihen, että äitien näkemykseen nukkumisen ongelmallisuudesta vaikuttaa ensisijaisesti vauvan yöllinen nukkuminen: yöunen pituus ja yöheräilyt. Vauvan nukkumiseen liittyvä ohjaus tulisi ensisijaisesti kohdistaa niihin nukkumisen tekijöihin, joilla vähennetään yöheräämisiä ja pidennetään yöunen pituutta. Vauvan nukkumisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys äidin tyytyväisyyteen vanhemmuudessa vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Ne äidit, joiden vauvalla oli nukkumisongelmia, olivat vähemmän tyytyväisiä vanhemmuuteensa kuin muut äidit. Tulokset ovat yhdenmukaisia niiden aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan vauvan nukkumisella on yhteys äidin hyvinvointiin ja masennusoireisiin (Thome ja Skuladottir 004, Bayer ym. 007) sekä vanhemmuuden kuormittavuuteen ja kokemuksiin omasta vanhemmuudesta (Smart ja Hiscock 007). Kuusiviikkoisilla vauvoilla yöheräilyjen määrä oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä äitien tyytyväisyyteen vanhemmuudesta. Salosen (0) kirjallisuuskatsauksen mukaan erilaiset vauvan hoitoon liittyvät haasteet olivat yhteydessä tyytyväisyyteen vanhemmuudesta. On myös mahdollista, että vanhemmuuteen tyytyväisempien äitien näkemys vauvan nukkumisesta muodostuu erilaiseksi. Lienee kuitenkin selvää, että mikäli vanhemmat kokevat vauvan nukkumisen ongelmalliseksi, on tuen ja ohjauksen tarve syytä selvittää vauvan nukkumisen parantamiseksi, mutta myös vanhemmuuden tukemiseksi. Mielenkiintoista tutkimustuloksissa oli se, miten nukkumisjärjestelyt ja vauvan nukahtaminen olivat yhteydessä äitien tyytyväisyyteen vanhemmuudesta. Vanhemman läsnä ollessa nukahtavien ja vanhempien sängyssä nukkuvien vauvojen äidit olivat tyytyväisempiä vanhemmuuteensa verrattuna omassa sängyssään nukkuvien ja yksin nukahtavien vauvojen äiteihin. Aiemmin on havaittu, että vanhemman kanssa samassa sängyssä nukkuvan vauvan äiti koskettaa, katsoo ja imettää vauvaa tiheämmin kuin omassa sängyssä nukkuvan vauvan äiti (Baddock ym. 006). Toisaalta kuitenkin nukkuminen samassa sängyssä on yhdistetty vauvan nukkumisongelmiin ja äidin masennusoireisiin (Hiscock ja Wake 00). Jatkossa olisikin tarpeellista selvittää suuremmalla aineistolla, taustamuuttujien kattavammalla tarkastelulla ja monimuuttujamenetelmillä, miten vauvan nukkuminen on yhteydessä vanhemmuuden kokemuksiin. Onhan myös mahdollista, että erot äitien tyytyväisyydessä selittyvät jollain muulla tekijällä kuin pelkällä vieressä nukuttamisella, esimerkiksi imettämisellä. Tiedetään, että unihäiriöt ovat usein nukkumistottumuksiin liittyviä (Adachi 009, SaarenpääHeikkilä ja Paavonen 008, Sadeh ym. 0). Vanhemmat tarvitsevat tietoa vauvan nukuttamiseen liittyvien päätösten ja valitsemiensa toimintatapojen tueksi. Näin ollen vanhempia tulisi ohjata vauvan nukkumiseen liittyen jo raskausaikana ja riittävän tiheästi vauvan kasvaessa (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). Perheiden tulisi saada luotettavaa ja näyttöön perustuvaa tietoa ja ohjausta vauvan nukkumisesta ja sen muutoksista yhtä itsestään selvänä osana lapsen kasvun ja kehityksen tukemista kuin esimerkiksi ravitsemukseen liittyvää tietoa (Saarenpää Heikkilä ja Paavonen 008). Tämän tutkimuksen ja aikaisempien perusteella on tunnistettu monia nukkumiskäytänteisiin liittyviä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä vauvan nukkumiseen. Vanhempia tulisi ohjeistaa muun muassa nukkumisasennon, nukkumispaikan ja nukuttamiskäytänteiden osalta. Koska tänä päivänä on myös olemassa vaikuttavia menetelmiä nukkumisongelmien ratkaisemiseksi, tarvitsevat vanhemmat myös tietoa niistä (Kuhn ym. 003, Mindell ym. 006, Morgenthaler ym. 006). Vauvan nukkumiseen liittyvien toimintakäytäntöjen ohjaaminen tulee ottaa huomioon, kun suunnitellaan neuvolakäyntien sisältöjä äitiys ja lastenneuvoloissa sekä kehitetään vanhempien tukea ja ohjausta synnyttäneiden vuodeosastoilla ja perhetyössä. Lastenneuvoloiden määräaikaisten terveystarkastusten avulla on mahdollista tavoittaa lähes kaikki lapsiperheet. Sosiaali ja terveysministeriön (009) suosituksen mukaan ensimmäisen vuoden aikana lapselle järjestetään vähintään yhdeksän terveystarkastusta, joihin sisältyy kaksi lääkärintarkastusta ja laaja terveystarkastus lapsen ollessa neljä kuukautta vanha. Neuvoloissa 04

14 on tärkeää kehittää joustavia ja tehokkaita ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tuen tarpeen tunnistamiseen ja varhaiseen tukemiseen perustuvia hoitokäytäntöjä ja tukimuotoja myös vauvan nukkumisen osalta. Yhtenäisten ohjauskäytäntöjen lisäksi tarvitaan yhtenäiset toimintamallit uniongelmaisten vauvaperheiden tukemiseksi. Lähivuosien tavoitteena on, että Suomen neuvolat saisivat valtakunnalliset ohjeet lasten hyvän unen tukemiseksi. Tarkoituksena on myös kehittää unihäiriöiden varhaista tunnistamista ja hoitoa sekä uniohjausta, jonka avulla pyritään vaikuttamaan vauvan nukkumisen suotuisaan kehittymiseen. (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0.) Myös äitiyshuollon henkilökunnan lisäkoulutuksen tarvetta nukkumisen ohjaukseen olisi syytä selvittää. Tämän tutkimusten perusteella valtakunnallisten suositusten tarve on ilmeinen ja vauvan nukkumiseen liittyvän ohjaamisen kehittämistä tarvitaan. Vauvan hyvä uni edistää perheiden lasten hyvinvointia (Thome ja Skuladottir 005, Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0), vanhempien hyvinvointia (Hiscock ja Wake 00), vanhempien parisuhdetta (Thunström 999, Östberg ym. 005, Östberg 007) ja perheen hyvinvointia (Paavonen ja SaarenpääHeikkilä 0). Näiden lisäksi nukkumiseen liittyvällä ohjauksella voidaan paitsi tukea vauvan hyviä nukkumistottumuksia, myös lisätä äitien tyytyväisyyttä vanhemmuuteen. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Tutkimustulosten luotettavuutta voidaan arvioida tutkimusotoksen, mittaamisen ja tulosten luotettavuuden osalta (Kankkunen ja VehviläinenJulkunen 009). Tässä tutkimuksessa otos oli pienehkö ja rajoittui synnyttäneiden perheiden osalta yhteen sairaanhoitopiiriin. Pitkittäisasetelmasta johtuen poistumaa oli jonkin verran ja tämä pienensi otosta entisestään. Näin ollen tuloksia ei voi yleistää laajemmin suomalaisiin vauvoihin ja äiteihin, vaan tulokset ovat suuntaa antavia. Ensimmäisen seurantakyselyn (n=37) ja lopullisen aineiston vastaajat (n=48) olivat keskimäärin samanikäisiä, mutta lopullisen aineiston vastaajat olivat hieman useammin ensisynnyttäjiä ja naimisissa. Tutkimusjoukko edusti suomalaisia synnyttäjiä hyvin synnyttäjien iän, lasten lukumäärän ja syntymäpainon osalta (vrt. THL 008). Äitien arvioimat nukkumisongelmat olivat kuitenkin hieman yleisempiä lopullisessa aineistossa verrattuna kuuden viikon (45 % vs. 4 %) ja kuuden kuukauden (43 % vs. 39 %) seurantakyselyiden kaikkiin vastauksiin. Tässä tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat tarkoituksenmukaisia ja testattuja valmiita mittareita. Vauvan nukkumista kartoittavaa BISQmittaria on käytetty paljon ja se on osoittautunut käyttökelpoiseksi ja luotettavaksi (Sadeh 004, Sadeh ym. 0). Myös tyytyväisyys vanhemmuuteen WBPLR mittaria on käytetty useissa aikaisemmissa tutkimuksissa ja eri asiantuntijoiden taholta mittarin on todettu olevan johdonmukainen ja validi (Salonen 0). Tässä tutkimuksessa erinomaiset Cronbachin alfan arvot osoittivat mittarin olevan sisäisesti johdonmukainen ja pysyvä. Otoksen pienestä koosta johtuen muuttujia jouduttiin luokittelemaan aikaisemmista tutkimustuloksista poiketen. Tämä saattaa vaikuttaa tuloksiin joiltakin osin. Lisäksi otoksen pienen koon vuoksi ei ollut mahdollista tehdä monimuuttuja analyysia, jolloin olisi voitu vakioida saadut tulokset äidin taustatekijöiden mukaan. Otoksen pitkittäisasetelma lisäsi tulosten luotettavuutta, koska samat äidit ovat arvioineet vauvan unta ja tyytyväisyyttä vanhemmuuteen kolmena eri ajankohtana lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Tuloksia arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että ne perheet, joissa vauvan uni on todella ongelmallista, ovat saattaneet jäädä vastaajajoukon ulkopuolelle ja tämä on voinut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. 05

15 Korhonen E, Salonen AH, Aho AL, Kaunonen M. Infant sleep and mothers parenting satisfaction Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti Journal of Social Medicine 03:50: 9 07 This study evaluates infant sleep and the association between infant sleep and sleeprelated factors. It also evaluates the association between infant sleep and mothers parenting satisfaction. The data were collected from mothers (n = 48) using a structured questionnaire. Nocturnal sleep duration increased during the first postpartum year whereas the duration of daytime sleep and total sleep decreased. The number of night awakenings and nocturnal periods spent awake diminished. A majority of the infants slept in their own crib in their parents bedroom. Six weeks postpartum, the infants were most commonly soothed to sleep while being fed. One year postpartum, more than one third was able to fall asleep alone in their crib. Infants who slept in their own crib in a separate room slept the most during the nights. Also infants, who fell asleep alone in their crib, slept the most during the nights, had fewer night awakenings and spent shorter periods awake during the nights. Almost half of the mothers reported infants sleep problems. Mothers reporting infant sleep problems scored significantly lower on parenting satisfaction. Though, mothers of infants who slept in parents bed or fell asleep with parental presence had higher parenting satisfaction scores. KIRJALLISUUS Adachi Y, Sato C, Nishino N, Ohryoji F, Hayama J, Yamagami T. A brief parental education for shaping sleep habits in 4monthold infants. Clinical Medicine & Research 009:7:85 9. Baddock S, Galland B, Bolton D, Williams S, Taylor B. Differences in infant and parent behaviors during routine bed sharing compared with cot sleeping in the home setting. Pediatrics 006:7: Bayer J, Hiscock H, Hampton A, Wake M. Sleep problems in young infants and maternal mental and physical health. Journal of Pediatrics and Child Health 007:43: Benoit D, Zeanah CH, Boucher C, Minde KK. Sleep disorders in early childhood: association with insecure maternal attachment. Journal Am Acad Child Adolesc Psychiatry 99:3: Burnham M, GoodlinJones B, Gaylor E, Anders D. Nighttime sleepwake patterns and selfsoothing from birth to one year of age: a longitudinal intervention study. Journal of Child Psychology and Psychiatry 00:43: Burns N, Grove S. The practice of nursing research. Appraisal, synthesis and generation of evidence. Philadelphia 009. Dennis CL, Ross L. Relationships among infant sleep patterns, maternal fatique, and development of depressive symptomatology. Birth 005:3: Goldberg WA, Keller MA. Cosleeping during infancy and early childhood: Key findings and future directions. Infant and Child development 007:6: Hayes MJ, Fukumizu M, Troese M, Sallinen B, Gilles A. Social experiences in infancy and early childhood cosleeping. Infant and Child Development 007:6: Highley E, Dozier M. Nighttime maternal responsiveness and infant attachment at one year. Attachment & Human Development 009:: Hiscock H, Wake M. 00. Infant sleep problems and postnatal depression: A communitybased study. Pediatrics 00:7:37 3. Iglowstein I, Jenni O, Molinari M, Largo R. Sleep duration from infancy to adolescence: Reference values and generational trends. Pediatrics 003:: Kankkunen P, VehviläinenJulkunen K. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki 009. Kirjavainen T. Kätkytkuoleman riskitekijät. Duodecim 003:9: Kirjavainen J, Lehtonen L. Koliikkivauvoilla ei ole unihäiriöitä. Duodecim 008:4:49 5. Kronholm E. Uni vauvasta vanhukseen. Teoksessa Hyyppä MT, Kronholm E. Uni ja vire. Turku 998. Kuhn BR, Elliott AJ. Treatment efficacy in behavioral pediatric sleep medicine. Journal of Psychosomatic Research 003:54: Kuivalainen L, Ryhänen A, Isola A, Meriläinen P. Potilaan nukkuminen sisätautien ja kirurgian osastolla. Hoitotiede. 998:: Kähkönen J, Salonen AH, Aho AL, Kaunonen M. Puolivuotiaan vauvan nukkumisen yhteys äidin synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin. Tutkiva Hoitotyö 0::. Mindell J, Kuhn B, Lewin D, Meltzer L, Sadeh A. Behavioral treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. An American Academy of Sleep Medicine Review 006:9:

16 Mindell J, Sadeh A, Kohyama J, How T. Parental behaviors and sleep outcomes in infants and toddlers: A crosscultural comparison. Sleep Medicine 0:: Morgenthaler TI, Owens J, Alessi C, Boehlecke B, Brown TM, Coleman J Jr, Friedman L, Kapur VK, LeeChiong T, Pancer J, Swick TJ. Practice parameters for behavioral treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. Sleep 006:9:77 8. Morrell J. The role of maternal cognitions in infant sleep problems as assessed by a new instrument, the maternal cognitions about infant sleep questionnaire. Journal Child Psycology and Psychiatry 999:40: MOT kielitoimiston sanakirja.0. exe?motportal=80. [Luettu 7.8.0] Mäki P, Wikström K, HakulinenViitanen T, Laatikainen T. (toim.) Terveystarkastukset lastenneuvolassa & kouluterveydenhuollossa. Menetelmäkäsikirja. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Tampere 0. Paavonen EJ., Pesonen AK, Heinonen K, Almqvist F, Räikkönen K. Hoivaten höyhensaarille. Positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa. Duodecim 007:3: Paavonen EJ., SaarenpääHeikkilä O. Uni ja unihäiriöt. Teoksessa Mäki ym. (toim.) Terveystarkastukset lastenneuvolassa & kouluterveydenhuollossa. Menetelmäkäsikirja. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Helsinki 0, Pridham K, Chang A. What being the parent of a new baby is like: Revision of an instrument. Research in Nursing & Health 989:: SaarenpääHeikkilä O. Miksi lapseni ei nuku? Helsinki 007. SaarenpääHeikkilä O, Paavonen E. Imeväisen uniongelmat. Duodecim 008:4:6 67. SaarenpääHeikkilä O, Hyvärinen P. Unen ja unirytmin häiriöt. Opaskirja PSHP:n lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon käyttöön. PSHP 008. Sadeh A. A Brief Screening Questionnaire for infant sleep problems: validation and Findings for an internet Sample. Pediatrics 004:3: Sadeh A, Mindell J, Rivera L. My child has a sleep problem: A crosscultural comparison of parental definitions. Sleep Medicine 0:6: 5. Sadeh A, Tikotzky L, Scher A. Parenting and infant sleep. Sleep Medicine Reviews 0:4: Salonen A. Parenting satisfaction and parenting selfefficacy during the postpartum period. Evaluation of an internetbased intervention. Akateeminen väitöskirja. Tampere 0. Smart J, Hiscock H. Early infant crying and sleeping problems: A pilot study of impact on parental wellbeing and parent endorsed strategies for management. Journal of Pediatrics and Child Health 007:43: Sosiaali ja terveysministeriö. Neuvolatoiminta, koulu ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun hoito. Asetuksen (380/009) perustelut ja soveltamisohjeet. Helsinki. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 009:6. THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Synnytykset ja vastasyntyneet 008. Tilastoraportti. stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/009/tr)_09. pdf [Luettu 6..0] Thome M, Skuladottir A. Changes in sleep problems, parents distress and impact of sleep problems from infancy to preschool age for referred and unreferred children. Scandinavian Journal of Caring Sciences 005:9: Thome M, Skuladottir A. Evaluating a familycentred intervention for infant sleep problems. Journal of Advanced Nursing 004:50:5. Thunström M. Severe sleep problems among infants: Family and infant characteristics. Ambulatory Child Health 999:5:7 4. Tse L, Hall W. A qualitative study of parents perceptions of a behavioral sleep intervention. Child: care, health and development 007:34:6 7. Östberg M, Hagekull B, Lindberg L, Dannaeus M. Can a childproblem focused intervention reduce mothers stress? Parenting: Science and Practice 005:5:5 74. Östberg M, Hagekull B, Hagelin E. Stability and prediction of parenting stress. Infant and Child Development 007:6:07 3. ELINA KORHONEN TtM, opettaja (sosiaali ja terveysala), kätilö ja sairaanhoitaja Tampereen Yliopisto Terveystieteiden yksikkö, hoitotiede Savon ammatti ja aikuisopisto, sosiaali, terveysja liikuntaala ANNE H. SALONEN TtT, tutkijatohtori, erikoistutkija Tampereen yliopisto Yhteiskuntatutkimuksen instituutti, tutkijakollegium Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, mielenterveysongelmat ja päihdepalvelut yksikkö ANNA LIISA AHO TtT, dosentti, yliopistoopettaja Tampereen yliopisto Terveystieteiden yksikkö, hoitotiede MARJA KAUNONEN, TtT, professori (ma), dosentti, esh Tampereen yliopisto Terveystieteiden yksikkö, hoitotiede Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Yleishallinto 07