KOULURUOKAILU. Sano minulle mitä syöt minä sanon, millainen olet Jean Anthelme Brillat Savarin

Transkriptio

1 KOULURUOKAILU 1 Sano minulle mitä syöt minä sanon, millainen olet Jean Anthelme Brillat Savarin Kirjan Kouluruokailu terveyttä ja tapoja (Lintukangas, Manner, Mikkola Montonen, Mäkinen, Partanen 1999, 68 69) mukaan Suomen kouluruokailulla on pitkä historia, mikä kuvaa maamme yhteiskunnallista kehitystä ja arvostuksiamme. Jo keskiajalla koulupojat eli teinit kiersivät keräämässä avustuksia, jotka annettiin usein ruoka aineina. Ensimmäisen kerran käsiteltiin kouluruokailuasioita virallisesti kansakoulukokouksessa vuonna Vuosisadan vaihteessa kansakoulun käyminen ei ollut vielä maassamme kovin yleistä ja yhtenä syynä koulunkäynnin laiminlyömiseen ja keskeyttämiseen oli usein ravinnon ja vaatteiden puute. Keskustelu kouluruokailun tarpeellisuudesta johti siihen, että vuonna 1905 Augusta af Heurlin perusti Koulukeittoyhdistyksen. Oppivelvollisuuden astuessa voimaan vuonna 1921 pidettiin kouluruokailun järjestämistä välttämätöntä, ja se katsottiin kuntien velvollisuudeksi. Aluksi valtio myönsi ravintoapua vain köyhille koululaisille. Vuonna 1943 tehtiin lakiin kansakoulun kustannuksista lisäys, jonka mukaan viidessä vuodessa oli päästävä siihen, että kaikki kansakoululaiset saavat maksuttoman aterian jokaisena koulupäivänä. Vuotta 1948 pidetään siten maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena. Opetussuunnitelmassa näkyy koulun arvomaailma ja toiminta ajatus. Hyvin laaditussa opetussuunnitelmassa tulisi olla myös kuvaus kouluruokailusta. Ne monet tunnit, jotka jokainen oppilas viettää kouluruokailussa, eivät voi olla kasvatuksellisesti merkityksettömiä. Jokainen oppilas voi käyttää kouluruokailuun noin 30 minuuttia päivässä eli lähes sata tuntia lukuvuodessa. Ravitsemuskasvatusta toteutetaan peruskoulussa koko kouluajan eri oppiaineiden yhteydessä. Peruskoulun tulisi pystyä vahvistamaan jo opittuja ja hankittuja terveyttä ylläpitäviä ruokailutottumuksia, hyviä tapoja sekä osaltaan jatkaa ravitsemuskasvatusta. Hyvä suomalainen ruoka on maukasta, monipuolista ja värikästä, ja sitä tulee syödä kohtuullisesti eli niin, että energian saanti vastaa kulutusta. Sopiva määrä vaihtelevaa, monipuolista ravintoa on yksilön ja kansakunnan terveyden perusta. Ruokaan liittyviä ennakkoluuloja on tärkeää poistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä vaihtelevaan ruokaan jo nuorena

2 2 tottuneen on helppo nauttia monipuolisesta ruoasta myös vanhempana. Hyvä kouluateria ohjaa terveelliseen ravitsemukseen sekä kehittää maku ja ruokailutottumuksia. (Mts. 8, ) Hyvät tavat ja toisen ihmisen huomioon ottava asenne ovat arvokkaita elämäntaitoja, ja kouluruokailussa niitä voidaan opetella ja harjoitella jokaisena koulupäivänä. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa oppilas toimii sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Ruokapöydässä keskustelemisen taitoa tarvitaan myös erilaisissa elämäntilanteissa. Ruokailutavat ovat sivistyneen ihmisen mittari. Kasvatuksellinen näkökulma ruokailussa toteutuu ja kouluruokailun suosio lisääntyy, kun ateriointiin varataan nykyistä enemmän aikaa, ruokailutilanne on rauhallinen, ruokasalit ovat tilavia ja viihtyisiä ja niiden kalustus on muunneltavissa. (Mt. 13.) Kouluruokailu toimii myös kulttuuriperinnön siirtäjänä, kun se vaalii ruoka ja tapakulttuuria. Siinä voidaan kytkeä opetus paikalliseen kulttuuritaustaan sekä yhdistää luontevasti perinne ja tulevaisuus. Nykyisenä pikaruoan aikakautena kouluruokailulla on tärkeä tehtävä kansallisen ruokakulttuurin tuntemuksen välittäjänä, esimerkiksi perinneruokaviikkojen tai vuotuisten juhlapyhien yhteydessä. Toisaalta kansainvälistyminen edellyttää ruoka ja ruokailukulttuurien laajaa tuntemusta. Kouluruokailun yhteydessä onkin oivallinen tilaisuus tutustua eri maiden ruokailu ja tapakulttuureihin sekä kokea monikulttuurisuuden tuomaa rikkautta. (Mt. 14.) Ympäristövastuuseen kasvamista parhaimmillaan on oppia todellisessa elämässä tekemään oikeita valintoja ja ratkaisuja, joilla vaikutetaan ympäristön kuormitukseen. Kouluruokailussa opitaan luontevasti, miten esimerkiksi jätteiden määrää voidaan vähentää ja miten huolehditaan kierrätyksestä. Ruokailun yhteydessä voidaan monin tavoin oppia, mitä ympäristönsuojelu käytännössä on, ja sisäistää kestävän kehityksen mukaista toimintaa. (Mt. 17.) Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta. Maria Jotuni

3 3 Opettajan ammatin valinneella on aina myös kasvatuksellinen vastuu kouluruokailun ohjauksesta ja valvonnasta. Opettajien käyttäytymisellä kouluruokailussa on keskeinen merkitys. Siksi kaikkien opettajien koulutukseen olisi saatava tarpeita vastaava opintokokonaisuus kouluruokailusta, jotta heillä koulutyössään olisi valmiuksia sen ohjaukseen. Erilaiset persoonallisuudet ovat kasvatuksellisen yhteisön rikkaus. Jokaisen kannattaa hyödyntää omaa persoonallista osaamistaan myönteisessä mielessä ja erityisesti oheiskasvattajana. Perusasioita tässä roolissa ovat tervehtiminen, katsekontakti, hymy ja ystävällisyys sekä sovelias puhekieli ja puhetapa. (Mts ) Kouluateria antaa oppilaalle ravintoa ja energiaa, jota hän tarvitsee jaksaakseen opiskella ja säilyttää työvireytensä koko koulupäivän. Hyvin suunniteltu ja valmisteltu kouluateria on oppilaan hyvän ravitsemuksen ja terveyden perusta. Se täydentää kodissa tapahtuvaa ruokailua ja luo siten pohjaa oppilaan terveyttä edistäville ruokailutottumuksille. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamien suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan hyvä ruoka on maukasta, monipuolista ja värikästä. Kouluruokailu tarjoaa kolmanneksen oppilaan päivittäisestä ravinnon tarpeesta. Perusopetuslaissa säädetään, että kouluaterian tulee olla täysipainoinen. Varsinaisesta ruokalistasta poikkeavaa ruokaa tarjotaan joko terveydellisistä, eettisistä tai uskonnollisista syistä. Tavoitteena on, että yleisruokavalio sopii sellaisenaan tai pienin muutoksin mahdollisimman monelle. (Mts. 48, 54.) Ehdotuksia kouluruokailun kehittämiseen Kouluruokaselvitysten perusteella Urho & Hasusen (1999, 43) mukaan kouluruokailuun osallistumista ja ruoan hyväksyttävyyttä voidaan parantaa esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä: Kootaan päivän ateriasta näkyviin malliannos ja sen yhteyteen tietoisku: Mistä ruoka on tehty, mitä ravintoaineita siitä saa ja mitä se maksaa. Parannetaan ruoan jakelua lisäämällä itsepalvelua ja huolehtimalla ruokien lämpötilasta: kylmä kylmänä ja kuuma kuumana. Lisätään yhteistyötä ruokalan henkilökunnan ja eri aineiden opettajien kesken. Opetuksen teemat näkyviin myös yläasteella. Tarjotaan aterioilla vaihtoehtoja ja vaihdellaan ruokalistoilla pääruokia,

4 4 salaatteja sekä leipälaatuja. Vältetään kangistumista ikuisiin ruokalistoihin. Kuullaan ruokailijoita ruokalistojen suunnittelussa ja vaihtoehtojen tarjoamisessa. Vaihdellaan mausteita. Huolehditaan keittiöhenkilökunnan jatkuvasta koulutuksesta. Tarkistetaan ruokasalin viityisyys ja tehdään yhdessä, opettajat, oppilaat ja ruokalan henkilökunta, uutta ilmettä lukukausien aikana. Tarjotaan vanhemmille tietoa lasten koulusyömisestä ja korostetaan kodin vastuuta aamu ja iltasyömisestä. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja kansainvälistyminen vaikuttavat tulevaisuudessa kouluruokailuun entistä enemmän. Perinteeseen sidoksissa oleva ruokakulttuurimme ja tapamme muuttuvat vähitellen. Ulkomaiset vaikutteet ovat jo nyt muuttaneet erityisesti nuorison tottumuksia. Asiantuntijat arvelevat ruokakulttuurimme pirstoutuvan siten, että yksilölliset ratkaisut tulevat korostumaan ja ne on otettava yhä enemmän huomioon myös joukkoruokailussa. Elintarviketeknologia tulee vaikuttamaan asiakkaisiin ja ruokapalvelun toimintaan. Ruoan terveellisyyttä tullaan arvostamaan entistä enemmän. Lainsäädännöllä on luotu pohja kouluruokailulle, ja uudet koululait velvoittavat kehittämään sitä edelleen. Arvomaailma ja kuntien taloudellinen tilanne vaikuttavat siihen, mihin suuntaan kouluruokailua kehitetään. Yhä useammat koulut ovat kirjanneet opetussuunnitelmaansa kouluruokailun ja sen mahdollisuudet oppiainerajat ylittävään elämykselliseen oppimiseen. (Lintukangas ym. 1999, 70.) Kotitalousopettaja on avainasemassa niin kouluruokailun kehittämisen kuin integroinninkin suhteen! Kouluruokailusta on tehnyt progradu tutkielman (Koulun ruokapalveluhenkilöstö kasvatusta ja oppimista vahvistamassa ruokapalveluhenkilöstön näkemyksiä oheiskasvattajuudestaan ja kehittämisehdotuksia työprofiilin nostamisesta) Seija Lintukangas ja samaan aiheeseen liittyen hänellä on myös väitöskirja tekeillä. Väitöskirjan tutkimussuunnitelman nimenä on Oheiskasvattajuutta oppimassa koulun ruokapalveluhenkilöstön voimaantuminen ja sen vaikutus työyhteisölliseen

5 5 toimintakulttuuriin. Tutkimussuunnitelman johdannossa nimetään tekijjän elämäntehtäväksi kouluruokailun kehittäminen kotitalouden lehtoraatin ohella. Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on kuvata ruokapalveluhenkilöstölle suunnatun Taitavaksi Ruokapalveluosaajaksi valmennuskoulutuksen merkitystä oheiskasvattajaroolin voimaannuttamisessa ja sen vaikutuksista työyhteisölliseen toimintakulttuuriin. Siis toisin sanoen, miten koulun ruokapalveluhenkilöstö havahtuu oman työnsä kehittämiseen työyhteisössä ja johtaako oppimisen polkujen avautuminen uudenlaiseen oppimiseen ja toimintakulttuuriin kouluyhteisössä. Erityisen hyvin kouluruokailuaan esittelee Tampereen kaupunki ja myös Helsingin kaupungin sivuilta löytyvät perustiedot liittyen kouluruokailuun. Tietoja ja yleisidea kouluruokailun esittelemisestä Internetin kautta kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi osoitteissa: (löytyy tietoa Helsigin kaupungin kouluruokailusta yleensä, tietoa välipaloista ja niiden hinnoista, koulujen ruokalistat, tietoja erityisruokavalioista) (löytyy tietoa Tampereen kaupungin kouluruokailusta yleensä, tietoa terveellisestä lounaasta ja hyvistä ruokatavoista, tietoa tuotanto tai palvelukeittiöstä, tietoa erityisruokavaliosta sekä tulostettavat lomakkeet pdfmuodossa erityisruokavalion hakemiseksi ja allergiaa aiheuttavien ruokaaineiden nimeämiseksi, kouluruokailun vastuuhenkilöiden yhteystiedot sekä peruskoulujen ja lukioiden ruokalistat) LÄHTEET: Lintukangas, S., ym Kouluruokailu: terveyttä ja tapoja. Opetushallitus. Urho,U.& Hasunen, K.1999.Yläasteen kouluruokailu 1998.Sosiaali ja terveysministeriö. Lintukangas, S. Oheiskasvattajuutta oppimassa koulun ruokapalveluhenkilöstön voimaantuminen ja sen vaikutus työyhteisölliseen toimintakulttuuriin. Tutkimussuunnitelman runko. Julkaisematon lähde.