Työ- ja ympäristöperäisten terveysriskien torjunta: Miten päästä tehokkaisiin tuloksiin?

Transkriptio

1 Yhteistyöseminaari: Työ- ja ympäristöperäisten terveysriskien torjunta: Miten päästä tehokkaisiin tuloksiin? Keskiviikkona kello 8:45 14:00 Suuri luentosali, Työterveyslaitos Topeliuksenkatu 30, Helsinki (kartta) Alustuslyhennelmät Kokonaiskatsaus suomalaisten terveyteen ja sen determinantteihin, Seppo Koskinen, THL Ympäristöriskien priorisointi, Jouko Tuomisto, THL Torjuntatoimien priorisointi työsuojelussa ja ympäristölainsäädännössä, Rauno Pääkkönen, TTL Mitkä ovat merkityksellisiä työperäisiä kemikaaliriskejä? Kyösti Louhelainen, TTL Radonriskien torjunta, Päivi Kurttio, STUK Ministeriön näkökulma terveysriskien huomioimiseen päätöksenteossa ja tutkimuksessa, Jari Keinänen, STM Vastinepuheenvuorot EVIRA, FIMEA, FMI, Kela, SYKE, VATT, VTT Syöpäjärjestöt

2 Suomalaisten terveys ja sen determinantit Seppo Koskinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Suomalaisten terveys on viime vuosikymmeninä kohentunut. Kansainvälisessä vertailussa useimmat keskeiset terveysongelmat ovat kuitenkin edelleen Suomessa paljon yleisempiä verrattuna sellaisiin maihin, joissa nämä ongelmat ovat kaikkein harvinaisimpia. Jos suomalaisten sairastavuus ja kuolleisuus pienenisivät sille tasolle, joka on tässä suhteessa edullisimmassa asemassa olevissa maissa jo saavutettu, esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, diabetes ja tapaturmat vähenisivät alle puoleen. Sairauksien ja toimintarajoitusten ehkäisymahdollisuuksia voidaan arvioida myös vertaamalla koko väestön tilannetta ylimpien sosiaaliryhmien jo saavuttamaan tasoon. Jos terveysongelmien yleisyys pienenisi koko väestössä sille tasolle, jonka korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ovat jo saavuttaneet, useimmat keskeiset terveysongelmat vähenisivät prosentilla. Sosioekonomisen aseman ohella mm. asuinalue ja siviilisääty ovat esimerkkejä väestön rakennetekijöistä, joilla on vahva yhteys terveyteen. Monet tärkeimmistä kansanterveysongelmista ja niiden väestöryhmittäisistä eroista johtuvat suurelta osin tunnetuista ja ehkäistävissä olevista käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvistä vaaratekijöistä. Esimerkiksi tupakointi aiheuttaa suuren osan syövistä ja verenkiertoelinten taudeista, lihavuus aiheuttaa valtaosan diabetessairastavuudesta ja on yhdessä liian vähäisen liikunnan kanssa tärkeä toimintakyvyn rajoitusten syy. Liiallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa runsaasti erilaisia sosiaalisia ja terveyshaittoja sekä käyttäjälle itselleen että hänen läheisilleen. Myös monet haitat asuin- ja työympäristössä, kuten työelämän fyysiset, kemialliset ja psykososiaaliset altisteet, yhdyskuntailman pienhiukkaset ja melu, aiheuttavat suuren määrän terveysongelmia, jotka voitaisiin välttää. Väestön terveys voi edelleen huomattavasti kohentua, mutta se edellyttää tähänastisten terveyttä edistävien toimenpiteiden tehostamista sekä uusia ratkaisuja väestön elinolojen, terveystottumusten ja terveyspalvelujen parantamiseksi.

3 Ympäristöriskien priorisointi Jouko Tuomisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Ympäristön terveysriskeissä on kaksi ulottuvuutta: toisaalta kansanterveydellinen merkitys ja kokonaisvaikutus populaatiossa, toisaalta yksilön turvallisuus ja turvallisuudentunne. Sekä inhimillisistä että taloudellisista syistä on järkevää priorisoida riskien hallintaa niin, että siitä saadaan yhteiskunnan tasolla mahdollisimman suuri hyöty. Toisaalta yksilön turvallisuus on länsimaisen ajattelun perusteita. Eli kuten Matteus kertoo: Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ympäristöterveyden osasto muotoilee: Ihmisellä on oikeus hengittää, syödä ja juoda sekä liikkua ympäristössään niin, ettei hänen terveytensä ole uhattuna. Näiden kahden lähestymistavan yhteen sovittaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Jos katsomme terveyteen kohdistuvia ympäristöriskejä, niiden säätelyssä ei kumpikaan periaate näytä toteutuvan. Kemikaalien osalta saatetaan puhua riskeistä, joiden toteutumistodennäköisyys on 1: : Erään amerikkalaisen arvion mukaan eri kemikaaleille asetetuissa rajaarvoissa on jopa kertaisia eroja, jos mitataan niistä aiheutuvien syöpäriskien todennäköisyyttä. Meillä siis näyttää olevan hyvin suuria epävarmuuksia siinä, ovatko väestötason riskit säätelyn jälkeen yhtään linjassa keskenään. Erot tulevat vielä suuremmiksi, jos verrataan kemikaalien säätelyä elämän muihin riskeihin, kuten liikenneonnettomuuksiin ja elintavoista seuraaviin riskeihin. Yksilötason riskeissä taas näyttäytyy selvä ero siinä, ovatko riskit itse otettuja, vai koetaanko ne muiden toimenpiteistä aiheutuviksi. Vielä vaikeammaksi arviointi ja päätöksenteko tulevat, jos mukaan otetaan sekä toimenpiteestä aiheutuvat hyödyt että siitä seuraavat haitat. Suomalainen esimerkki tästä on kalan syöntirajoitukset, jossa joudutaan asettamaan vastakkain kalan syömisestä seuraavat terveyshyödyt ja kalan ympäristömyrkyistä aiheutuvat haitat terveydelle. Hallinnollisten päätösten kannalta olennaisin asia tutkijan lähtökohdista arvioituna on se, että päättäjä tietää, mitä tekee. Päätöksenteossa joudutaan tekemään kompromisseja esimerkiksi taloudellisten tekijöiden (eritasoristeyksien kustannukset), kulttuuriin liittyvien tekijöiden (savusauna, takkatuli), mukavuuden (yksityisautoilun rajoittaminen), ja myös ihmisten käsitysten takia (rokotusten ja GMO:n vastustus), vaikka ne eivät tutkijoiden mielestä olisi perusteltuja. Päätöksentekijä voi tehdä päätöksiä, jotka eivät terveyden kannalta ole optimaalisia, mutta näin ei saisi tapahtua siksi, että päättäjällä ei ole oikeaa tietoa. Kemikaalien arvioinnissa toksikologisen ja epidemiologisen tiedon pohjalla on metodisia ongelmia. Yksilötason riskien takia on lähdetty siitä, että jos tieto on epävarmaa, on oltava erityisen varovainen. Tämä kärjistyy ns. varovaisuusperiaatteessa: jos ei ole selkeää tietoa, lähdetään siitä, että riski on olemassa. Tämä voi yksittäistapauksessa pitää paikkansa, mutta yleistettynä todennäköisesti ei. Sen ongelma on, että se vähentää hyvin tunnettujen riskien painoarvoa ja suurentaa tuntemattomien ja todennäköisyydeltään vaihtelevien riskien painoarvoa. Mitä huonompi tieto riskistä on, sitä suuremmalta se näyttää. Populaatiotason uudehkona työkaluna on erityisesti C.J.L. Murrayn lanseeraama DALY (Disability Adjusted Life Years). Se perustuu ennenaikaisen kuoleman tai sairauksien tai invaliditeetin aiheuttamaan vähennykseen terveissä elinvuosissa, ja sitä voidaan periaatteessa käyttää yleistyökaluna väestötason eri tekijöiden aiheuttamien terveysriskien arvottamisessa. Työkalu on karkea ja sen arviot ovat vain niin hyviä kuin taustana oleva tieteellinen tieto, mutta se on lyhyessä ajassa osoittanut makrotasolla käyttökelpoisuutensa. Hallinnollisesti se lienee varsin hyödyllinen, koska sen avulla voi lyhyesti kuvata hyvin erilaisia riskejä ja verrata niitä karkeasti keskenään.

4 Torjuntatoimien priorisointi työsuojelussa ja ympäristölainsäädännössä Teemajohtaja, ympäristöasiantuntijaneuvos Rauno Pääkkönen, Työterveyslaitos Euroopan unionin puitedirektiivi ja työturvallisuuslaki antavat suuntaviivat myös torjuntatoimien ja riskienhallinnan tärkeysjärjestyksen valinnassa. Ympäristönsuojelussa ja ympäristölupien käytännöissä lähtökohtana on ympäristönsuojelulaki ja asetus. Molemmissa periaate on jossain määrin samankaltainen, mutta myös eroavuuksia löytyy. Toiminnanharjoittaja/työnantaja on vastuussa haitasta ja sen hallinnasta. Yksinkertaistaen molemmissa tarkastellaan päästöä, haitan leviämistä sekä altistumista. Mittasuhteet ovat vain kovin erilaiset, kun työsuojelussa tarkastelu voi olla työntekijän käsityökalusta hengitysilman kautta keuhkoihin ja ympäristönsuojelussa tehtaan päästöt ilmaan, leviäminen kilometrien päähän ja osuminen lähimmän asunnon pihamaalle tai vielä suuremmassa mittakaavassa päästöt jokiin ja päästöjen kulkeutuminen mereen. Jos eroavuuksia hakee, työsuojelussa hyväksytään työntekijän suojelemiseen liittyviä asioita, mutta ympäristöpuolella aika harvoin altistujan suojelua nostetaan esiin, poikkeuksena liikenne, mistä on joitakin esimerkkejä vaikkapa asuntojen ulkoseinän ääneneristysvaatimuksista. Torjunnan strategiat lähde leviäminen altistus työntekijä leviäminen altistus ympäristöön -ilma - maaperä - vesien emissio korvaaminen processin muutos kotelointi seinäkkeet etäisyyden lisääminen esteet immissio koulutus valvomo työnkierto Suojaimet Kuva 1. Torjunnan strategioita suojelu - BAT - Tärkeintä kuitenkin olisi, että pystyttäisiin tekemään vaikutuksia päästöihin ja leviämiseen mieluummin kuin altistumisen rajoittaminen tai altistujan suojautuminen. Tuotannollisen toimijan näkökulmasta on siis monia yhtäläisyyksiä, mikä näkyy joskus niin, että työsuojelu- ja ympäristönsuojelupäällikkö voivat olla sama henkilö. Samalla tavalla tästä toiminnasta puhutaan EHSQ (environmental, health, safety and quality) toimintana. Päästöjen ja leviämisen osalta työsuojelu ja ympäristönsuojelu eivät myöskään ole toisistaan riippumattomia, jolloin prosessien ymmärtäminen auttaa ymmärtämään riskien hallintaa sekä tuotannossa että ympäristössä. Määräysten lisäksi sekä työsuojelussa että ympäristönsuojelussa on hyviä käytäntöjä (ympäristössä BAT ja BAP periaatteet), joiden avulla kehitetään alaa eteenpäin, mutta myös jossain määrin ajetaan vähemmän kehittyneitä toimijoita eteenpäin. Lähteet 1. EU puitedirektiivi 89/391/ETY, 2. Työturvallisuuslaki 738/2002, 3. Ympäristönsuojelulaki 86/2000, 4. Ympäristönsuojeluasetus 169/2000,

5 Mitkä ovat merkityksellisiä työperäisiä kemikaaliriskejä? Kyösti Louhelainen, Tiina Santonen, Sanni Uuksulainen, Anja Saalo, Työterveyslaitos Suomessa todetaan uusia kemikaaleista johtuvia ammattitauteja vuosittain yli Näistä suurin tautiryhmä on ihotaudit. Aiheuttajia ovat muovikemikaalit, maalit, lakat, liimat, kumikemikaalit, pesuaineet ja metallit. Toisena merkittävänä ammattitautiryhmä on hengitystieallergiat, kuten astma, allerginen nuha ja allerginen alveoliitti. Pahimpia aiheuttajia ovat jauhopölyt ja eläinperäiset altisteet sekä kemikaaleista muun muassa isosyanaatit, happoanhydridit ja akrylaatit. Ammattitaudit ovat kuitenkin vain osa työperäisestä sairastavuudesta, eikä valtaosaa työperäisen kemikaalialtistumisen aiheuttamasta tautitaakasta pystytä tunnistamaan yksilötasolla. Esimerkiksi ammatissaan syöpävaarallisille aineille altistuneiden rekisteriin (ASA) ilmoitettiin vuonna 2011 noin työntekijää, kun muutama vuosi aiemmin määrä oli noin Merkityksellisimpiä ASAaltisteita ovat esimerkiksi kromi(vi), nikkeli, arseeni, polysykliset aromaattiset hiilivedyt. Hitsaajat ovat yksi merkittävä nikkelille ja kromi(vi):lle altistuva työntekijäryhmä. Priha ym (2010) arvioi, että hitsaushuurujen aiheuttama laskennallinen tautitaakka on 8 keuhkosyöpää/v. Käytännössä kuitenkaan hitsaajien ammattisyöpiä ei Suomessa ole todettu. Tämä johtuu siitä, että hitsaushuurujen kohdalla yksilötasolla taudin osoittaminen suurimmaksi osaksi työn aiheuttamaksi on vaikeaa. Sama pätee moniin muihin tauteihin ja altisteisiin, esimerkiksi hienojakoisten pölyjen ja huurujen aiheuttamaan hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskiin jne. Näiden lisäksi tulee vielä lievemmät, koetut kemikaalien aiheuttamat haitat. Työ- ja terveys Suomessa kyselyn mukaan noin 55% rakentamisen toimialan työntekijöistä kokee pölyjen haittaavan työtään, muussa teollisuudessa vastaava luku on noin 40%. Liuotinaineista haittaa kokevia oli 12-15% em. toimialoilla. Työterveyslaitoksella käynnissä olevassa Kemikaaliriskien hallinta kuntoon hankkeessa tavoitteena on tunnistaa Suomessa merkityksellisimmät kemikaalialtisteiset työt, arvioida niiden aiheuttamaa tautitaakkaa ja pyrkiä vaikuttamaan näiden alojen riskeihin. Hankkeen 1.vaihe liittyen altisteisimpien alojen tunnistamiseen, on saatu päätökseen keväällä Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin TTL:n lukuisista rekistereistä kemiallisille tekijöille altistumisen määrää, altistuneiden työntekijöiden ja ammattitautien lukumääriä ja pyrittiin näiden tietojen perusteella tunnistamaan kemikaalialtistumisen kannalta ongelmallisimmat työtehtävät/toimialat Suomessa. Arviointiin osallistui 27 TTL:n ja AVI:n kemian puolen asiantuntijaa. Tulosten perusteella kemikaalialtistumisen kannalta ongelmallisimpia aloja Suomessa ovat veneiden laminointi/lujitemuovityö, rakennusten purkutyö (sisältää mm. vanhojen putkieristeiden purku, rakennusjätteiden siivous) ja metallimalmien kaivos- ja louhostoiminnan pölyiset työt. Näiden toimialojen ja töiden merkittäviä altisteita ovat styreeni, liuotinaineet, kvartsi, rakennuspöly, nikkeli, dieselpakokaasut. Seuraavina listalla ovat lattioiden päällystystyö, betonituotteiden valmistustyö, automaalarin työ, formaldehydiliimojen käyttö puuteollisuudessa, alumiinin hitsaus ja polttoleikkaus, leipomotyö, metalliteollisuuden maalarin työ, muovituotteiden valmistustyö, haponkestävän ja ruostumattoman teräksen hitsaus, sementin ja betonin valmistus ja kampaajan sekä parturin työ. Hankkeen toisessa vaiheessa tarkoituksena on arvioida sitä, mikä on näiden alojen ja niillä esiintyvien altisteiden aiheuttama tautitaakka väestötasolla huomioiden vaikutukset esim. syöpä- ja hengityselinsairastavuuteen.

6 Radonriskien torjunta Päivi Kurttio, Säteilyturvakeskus Sisäilman radon on tupakoinnin jälkeen suurin keuhkosyövän aiheuttaja. Suomessa vuosittain todettavista noin keuhkosyövästä arvioidaan noin 300 liittyvän radonaltistukseen. Sisäilman radon on myös merkittävin väestön yksittäisistä säteilyaltistumisen lähteistä. Noin puolet keskimääräisestä suomalaisten saamasta kokonaissäteilyannoksesta on peräisin huoneilman radonista. Säteilyannosta vähennettäisiin siis tehokkaimmin pienentämällä huoneilman radonpitoisuutta rakentamalla uudet talot radonturvallisiksi ja tekemällä tarvittaessa radonkorjaukset olemassa oleviin rakennuksiin. Toimenpiteet ovat periaatteessa usein helppoja ja halpoja toteuttaa. Yksilö voi siis halutessaan vaikuttaa merkittävästi säteilyannokseensa ja syöpäriskiinsä. Huolimatta suuresta merkityksestään, radonaltistuminen ei yleensä kuitenkaan kiinnosta kansalaisia. Suuri radonpitoisuus kotona hyväksytään paremmin kuin ydinlaitoksesta tuleva minimaalinen radioaktiivisuuspäästö. Ionisoivan säteilyn vaarallisuus ei kuitenkaan muutu, olipa se luonnollista tai ihmisen toiminnasta peräisin. Sisäilmaongelmana näkyvyydessä radon on eri sarjassa kuin paljon julkisuutta saavat homeet ja kosteusvauriot. Tämä on sääli, sillä homekorjaushankkeissa voisi radonongelman hoitaa samalla kertaa. Sisäilman radonista viestiminen ei ole välttämättä suoraviivaista. Esim. STMn päätöksen perusteella vanhemmissa rakennuksissa sallitaan korkeammat radonpitoisuudet ja siten suurempi syöpäriski kuin uudemmissa rakennuksissa. Myös radonin ja tupakan yhteisvaikutus voitaisiin jatkossa huomioida paremmin ottamalla radon osaksi tupakoinnin vastustamiskampanjoita. Radontorjuntatoimintaan pitäisi saada enemmän toimijoita. Erityisesti rakennusalan ja valvonnan asiantuntijat, syöpäjärjestöt ja muut sisäilma-asiantuntijat pitäisi saada kiinnostumaan yhä enemmän radonista. Yksityisiä ihmisiä on vaikea motivoida radonmittauksiin ja korjauksiin. Valtion tuki radonmittauksien ja korjauksien tekemisessä edistäisi todennäköisesti ihmisten aktiivisuutta asiassa. Toinen tehokas tapa lisätä rakennusten radonturvallisuutta, on viranomaisvalvonta. Hyvänä esimerkkinä korkean radonpitoisuuden alueilla rakennusvalvonta vaatii uusiin rakennuksiin radontorjuntamenetelmiä. Tämän vuoksi radonpitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi korkean radonpitoisuuden alueilla. Pienellä panoksella radonturvallisuuteen saadaan hyvin suuri vaikutus terveysriskin vähenemiseen.

7 Ministeriön näkökulma terveysriskien huomioimiseen päätöksenteossa ja tutkimuksessa Johtaja Jari Keinänen, Sosiaali- ja terveysministeriö Suomi on elinympäristöltään yksi maailman terveellisimmistä, mutta silti meidänkin ympäristön erilaiset altisteet (biologiset, fysikaaliset ja kemialliset) vaikuttavat päivittäiseen elämäämme ja saattavat aiheuttaa sekä lieviä että vakavia terveyshaittoja. Altistuminen on osin luonnollista alkuperää ja osin ihmisten aikaansaamaa. Ympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja voidaan ehkäistä, mutta ensin tulee tietää, mikä ympäristössä todellisuudessa aiheuttaa terveyshaittoja. Kun tiedetään, mikä ympäristöstä terveyteen vaikuttaa, tulee nämä asiat ottaa huomioon erilaisissa suunnittelu ja päätöksentekomenettelyissä, kuten alueiden käytön suunnittelussa. Ympäristöterveyshaitat ovat kuitenkin yksi lukuisista asioista, joita erilaissa päätöksentekomenettelyissä tulee ottaa huomioon, mikä vaikeuttaa omalla tavallaan niiden huomioon ottamista päätöksenteossa. Päätöksentekoon vaikuttaa myös se, että kansalaisilla (päättäjät) on usein asiantuntijoiden näkemyksen mukaan puutteellinen tieto siitä, mikä ympäristössä on vaarallista ja mikä ei. Kansalaisten terveydensuojelun näkökulmasta katsottuna on äärimmäisen tärkeää, että laadukasta tutkimusta ympäristöterveyshaittojen arvioinnista ja haittojen priorisoinnista tehdään sekä kansallisesti että erityisesti kansainvälisesti. Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta siitä, mitkä toimenpiteet ympäristöterveyshaittojen ehkäisemiseksi ovat tehokkaita - tässä taloudellisessa tilanteessa erityisesti kustannustehokkuus on keskeistä. Tutkimuksen lisäksi kansallisia päätöksentekojärjestelmiämme (kuten kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi ympäristö- ja rakennusluvat) tulee kehittää siten, että ympäristöterveysvaikutusten arviointi otetaan aidosti huomioon. Järjestelmä kehittämisen lisäksi päättäjillä tulee olla oikea tieto ympäristöterveyshaitoista. Ympäristöterveyshaittojen puutteellinen huomioon ottaminen vaikutusten arvioinnissa on noussut esille myös useissa eri selvityksissä. Ympäristöministeriö teetti vuonna 2010 selvityksen YVAlainsäädännön toimivuudesta. Selvityksen mukaan YVA-menettelyssä on ihmiseen kohdistuvien vaikutusten arviointi jäänyt vähemmälle huomiolle johtuen muun muassa siitä, että se osataan huonommin kuin esimerkiksi maisemaan ja luonnonoloihin liittyvät asiat. Kataisen hallitus otti myös kantaa tähän asiaan. Kataisen hallitusohjelmassa on kirjaus:" Ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi otetaan osaksi kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa". Kirjauksen toimeenpano on annettu sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle. Ympäristöterveyshaittojen puutteellinen selvittäminen ja arviointi on johtanut tilainteisiin ja rakentamiseen, joissa väestö on kärsinyt terveyshaitoista. On rakennettu sopimattomille alueille ja tilanteen korjaaminen jälkikäteen on kallista ja joskus miltei mahdotonta (vanhat kaatopaikat, jätteiden käsittely, tuulivoimaloiden meluongelmat jne.). Osana hallitusohjelman toimeenpanoa Kuntaliitto on käynnistämässä sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen, jonka tavoitteena on selvittää terveyshaittojen arvioinnin nykytilaa sekä kehittää toimivampia käytäntöjä sekä tuottaa ohjeistusta ympäristöterveyshaittojen arviointiin kaikessa päätöksenteossa.