PARAINEN. SVARTHOLMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015

Transkriptio

1 PARAINEN. SVARTHOLMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015 Maanmittari Oy Öhman/Mikko Siitonen

2 1. JOHDANTO Selvitysalue (n. 9 ha) sijaitsee Paraisten saaristossa. Kohde käsittä rakentamattoman Svartholmenin saaren ja sen länsipuolisen nimettömän pikkusaaren. Svartholmenin länsiosaan on tarkoitus sijoittaa neljä rantarakennuspaikkaa. Nykyisin koko saari on rantavyöhykettä lukuun ottamatta hoidettua talousmetsää. Selvitysalueen sijainti 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena kaavan esiselvityksenä oikeusvaikutteista kaavaa varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - Vesilain kohteet - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät 2

3 Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi Inventoitu alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä, ensi sijassa pesimälinnustoa (Kuviokartta on raportin lopussa). Maisemasta, geomorfologiasta ja geologiasta tehtiin joitain huomioita. Selvitysalueelta ei tunneta ennestään uhanalaisten tai silmällä pidettävien lajien esiintymiä ( Inventoinnin ajankohta oli rantakasvistoa ajatellen melko varhainen, joten aivan kattavaa lajistokartoitusta ei voitu tehdä. Niin ikään vuodenajasta johtuen länsipuoliseen pikkusaareen ei noustu maihin (pesimälinnusto), vaan saarta tarkasteltiin kiikarilla. 1. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei löydetty erityisen huomionarvoisia luontotyyppejä tai eliölajeja. Saaren metsät harvennettiin voimakkaasti talvella , rantavyöhykettä (n. 10 m) ja eräitä kalliokumpareita lukuun ottamatta. Luontoarvoiltaan kiinnostavimpia laikkuja ovat etelärannan tervalepikot. Suunniteltu rantarakentaminen ei kohdennu tervalepikoihin eikä vaaranna muita luonto- tai maisema-arvoja. 2. YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee Paraisten kaupungin välisaaristossa. Nykyisin pääosa saaresta on hoidettua talousmetsää. Rantavyöhykkeellä ja kalliokumpareilla sekä pikkusaaressa metsä on luonnontilaisempaa. Saaressa ei ole rakennuksia; pikkusaaren länsipäässä on merimerkki. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu hemi-boreaaliseen vyöhykkeeseen, Turun saariston välisaaristoon. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 1b (hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu Lounaisrannikon ja saaristomeren seutuun. Tasaisilla alueilla ja notkelmissa saaren maalaji on pääasiassa kivistä hienoainesmoreenia. Mäkien lakiosissa ja rinteillä sekä rannoilla avokallio tulee laajalti näkyviin. Suuria siirtolohkareita näkee melko runsaasti. Rantaviivalla esiintyy kivisiä niittyrantoja, kalliorantoja ja vaatimattomia hiekka-somerikkorantoja. Lounaisrannikon poukaman perukassa tapaa pienialaisesti jopa savea ja mutaa. 3

4 Vallitseva kivilaji on graniitti, kalkkivaikutusta ei ole havaittavissa. Melko loivapiirteisestä maastosta kohoaa puolentusinaa kalliokumparetta, joista korkein yltää noin 15 metriä merenpinnan yläpuolelle. Muiden kumpareiden korkeus jää alle 10 metriin. Suurmaisemassa saari erottuu matalana, hakkuun seurauksena osin läpinäkyvänä metsäsaarena. Metsäluonto selvitysalueella on melko yksipuolista. Moreenimailla vallitsevat saaristomerelle tyypilliset, vähälajiset tuoreet kankaat (MT). Muualla esiintyy pääasiassa kalliometsiä (ClT). Mereisyys ilmenee mm. variksenmarjan runsautena etenkin kalliometsissä. Valtapuuston muodostaa tällä hetkellä harva ja järeä mänty-koivu -sekametä, mutta ennen hakkuita metsä oli tiheää ja ainakin paikoin kuusivaltaista. Lisäksi alueelta on poistettu aikaisempi kuusen muodostama tiheä välipuusto, sekä pääosa aluspuustosta ja alikasvoksesta. Lahopuuta esiintyy hyvin vähän. Rantavyöhykkeen poukamien perukoihin on kehittynyt kaksi pientä tervalepikkoa. Näillä lehtomaisilla laikuilla kasvaa varsin järeää terveleppäpuustoa. Myös muualla rantaviivan tuntumassa kasvaa tiheää lehti-havu- sekametsää noin 10 metrin levyisenä maisema- ja suojavyöhykkeenä. Kasvistoltaan metsät ovat melko niukkalajisia. Kangasmetsistä löytyvät vain saaristomeren metsien yleiset peruslajit. Tervalepikoissa kasvillisuus on hieman monimuotoisempaa, mutta tyypin yleistasoon verrattuna laikut ovat vaatimattomia. Kasvistoltaan paras vyöhyke sijoittuu saaren lounaisosan notkelmaan. Rantakasvillisuuden suhteen tilanne on samantapainen kuin metsissä. Saaristomeren rantojen tyyppilajit esiintyvät vaihtelevan runsaina, mutta vaatelias ja harvinainen lajisto puuttuu. Kasvillisuus on parhaiten kehittynyttä lounais- ja kaakkoisrantojen lahdelmissa. Niissä on havaittavissa vyöhykkeisyyttä ruovikon ja niittyrantojen kautta tervalepikoihin. Hiekkarantojen kasvillisuus on hyvin vaatimatonta, kalliorannoilla tavanomaista. Voimakkaasti harvennetun ja melko pienialaisen saaren pesimälinnusto osoittautui niin ikään vaatimattomaksi. Svartholmenissa pesii 2-3 peippoparia ja metsäkirvinen. Lisäksi nähtiin talitiainen, västäräkki ja punarinta. Saaren lähiympäristössä liikkuu melko runsaasti vesilintuja (haahkoja, meriharakka, kalatiiroja, heinäsorsia ym.). Pesiä ei Svartholmenilta tavattu, mutta länsipuolisella pikkusaarella pesii ainakin kalatiiroja. 3. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Hiekkarannat. Edustavin kohde sijaitsee saaren pohjoisrannassa. Luontotyyppinä Svartholmenin "hiekkarannat" ovat heikosti kehittyneitä ja kapeita, lähinnä matalakasvuisen niittyrannan ja hiekka-somerikkorannan sekamuotoja. Rantavyöhykkeen takalaitaan on parhaillaan syntymässä terveleppävyöhyke (nuorta alle kymmenmetristä puustoa, myös koivua). Kasvisto on vaatimatonta. Levävalleilla tavattiin mm. rantasinappi. Kuvio 2. Kalliometsät. Svartholmenin sisäosan kumpareilla vallitseva metsätyyppi on avokallioiden takia aukkoinen jäkälätyypin kalliometsä (ClT). Hakkuussa näitä alueita ei 4

5 juurikaan ole käsitelty ja puusto on vanhaa sekä melko luonnonmukaista. Vallitsevan mäntypuuston keskipituus on noin 12 metriä ja läpimitta cm. Ikää puustolla on reilusti 150 vuotta, mutta keloja ja maapuita esiintyy niukasti. Kataja muodostaa paikoin matalaa pensastoa. Kallioperä on karu eikä niukassa kasvistossa tavattu huomionarvoisia lajeja. Kuvio 3. Tuoreet kankaat. Svartholmenin laaja-alaisin kasvillisuustyyppi on moreenimaiden tuore kangas. Metsää harvennettiin talvella voimakkaasti lähes koko kuviolla. Siten nykyinen puusto muodostuu harvasta, melko vanhasta ja osin järeästä mänty-koivu puustosta (Keskikorkeus m, läpimitta cm). Latvuspeittävyys jää saaren itäosassa alle 25 prosenttiin (3a), länsiosassa (3b) se yltää prosenttiin; länsiosassa koivua on suhteellisesti runsaammin kuin itäosassa. Ennen hakkuuta kuvion vallitseva puulaji oli kuusi, joka kannoista päätellen muodosti merkittävän osan valtapuustosta sekä tiheän väli- ja aluspuuston. Alikasvoksena kasvoi kuusta ja pihlajaa, mutta tämäkin latvuskerros pääosin hävisi hakkuun seurauksena. Katajaa esiintyy niukasti. Kuvion kasvistossa esiintyvät vain yleiset tyyppilajit, selvänä valtalajina mustikka. Muita runsaina esiintyviä lajeja ovat mm. oravanmarja, metsätähti, puolukka, metsälauha ja kevätpiippo. Lounaaseen laskevan notkon (3b) alaosissa on hieman rehevämpää maastoa ja kasvistossa esimerkiksi ahomansikkaa, riidenliekoa, lillukkaa ja käenkaalia. Osa-alue rajautuu rannan tervaleppälehtoon. Kuvio 4. Kiviset niittyrannat ja kivikkorannat. Vallitseva rantatyyppi Svartholmenilla on kivinen niittyranta. Niittyisyys on vallitsevinta saaren pohjoisrannoilla, muualla kasvillisuus esiintyy niukkana kivikon rakosissa. Kivisten niittyrantojen kasvillisuudessa ei havaittu erityisen huomionarvoisia lajeja. Valtalajeista mainittakoon merirannikki, punanata, ruokohelpi, meriratamo, suolavihvilä, meriasteri, karhunputki, rantakukka, merimaltsa, suoorvokki ja ketohanhikki. Rantavyöhykkeen takalaidassa kasvaa matalaa tervaleppä ja hieskoivua. Kuvio 5. Rantakalliot. Mereen rajautuvat kalliot ovat pääosin metsättömiä ja usein täysin avoimia. Avokalliot ja painanteiden ohutturpeiset kasvillisuuslaikut vuorottelevat. Kalliolampareita esiintyy melko vähän, eniten lounaisrannan kallioilla. Paikoin kasvaa matalaa (keskipituus 3-5 m) mäntyä ja koivua sekä katajaa. Rantavyöhykkeellä kallionraoissa esiintyy rantakasvillisuutta, lajistossa esimerkiksi merisaunio, ruoholaukka, lampaannata, punanata, keltamaksaruoho ja isomaksaruoho. Kuvio 6. Terveleppälehto. Svartholmenin ainoa varsinainen terveleppälehto sijaitsee lounaisrannan lahdelman perukassa. Metsikön puusto on kookasta (keskipituus n. 18 m, läpimitta 20-30(-38) cm). Kasvillisuuden valtalajeja ovat mesiangervo, ranta-alpi, vadelma ja viitakastikka. Muuta runsasta lajistoa edustavat mm. suo-orvokki, nokkonen, ruokohelpi, metsäalvejuuri, oravanmarja, puna-ailakki, rönsyleinikki ja niittylauha. Hieman vaateliaammista lajeista tavattiin tesmayrtti, sudenmarja, punakoiso ja syyläjuuri. Tervalepikon edustalla on kapea korkeakasvuinen (mesiangervo, ruokohelpi ym.) niittyranta ja sen edessä pieni ruovikko. 5

6 Saaren kaakkoisrannalla on vähäisempi, mutta puustoltaan lähes yhtä näyttävä tervalepikko. Sen edustalla rantaviiva on hiekkapohjainen ja ruovikko harva. Kuvio 7. Ruovikko. Kuvio 8. Kasviton somerikko-kivikkoranta. Kuvio 9. Nimetön pikkusaari. Linnuston takia pikkusaaressa ei käyty maissa. Saarella kasva paikoin matalaa männikköä ja tervaleppää, mutta pääosa siitä on avokalliota. Rannoilla vallitsevat kalliorannat sekä kiviset niittyrannat. Osittain veden pinnan yläpuolelle nouseva kivikkojata yhdistää pikkusaaren Svartholmiin. Kaavassa saareen ei ole tulossa rakennuspaikkoja. Kirjallisuus ja muut lähteet: Maanmittari Oy Öhman 2012: Vihti, Mokskoski. Ranta-asemakaava. OAS. Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettäväkasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 14. (Käytetty uutta versiota Luonnonsuojelun maastotyöohje, Metsähallitus). Ympäristöministeriö 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Mietintö 66/1992. Maisemaaluetyöryhmän mietintö II Uhanalaiset lajit: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta 6

7 Svartholmen. Kasvillisuuskuviot (RA1 eteläisempi tontti on rajattu pohjoisemmaksi.) 7