RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2013

Transkriptio

1 VIHTI, KOURLA, MOKSJÄRVI Mokskoski (1:102) RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2013 Kookkaita metsälehmuksia ja haapoja kuviolla 11. Maanmittari Oy Öhman/Mikko Siitonen 2013

2 Sisältö: Johdanto 3 Selvityksen tavoitteet ja työmenetelmät 3 Tulosten yhteenveto 4 Yleiskuvaus 5 Kuviokohtaiset kuvaukset 7 Kirjallisuus ja muut lähteet 12 Liite 1: Natura-arvioinnin tarvearvio 13 Liite 2: Kuviokartta 15 - Kuviot Merkittävät kohteet vihreällä väritettynä 2

3 1. JOHDANTO Selvitysalue (90 ha) sijaitsee Vihdin Kourlassa, Mokskosken (1:102) tilalla. Alueeseen sisältyy noin kilometri Moksjärven etelärantaa sekä Hauklammen rannat (1,8 km). Hauklammen rakennusoikeus siirretään kaavassa Moksjärvelle, joten uusia rakennuspaikkoja sijoitetaan vain Moksjärven rantaan. Muu osa selvitysalueesta jää nykyiseen käyttöön maa- ja metsätalousvaltaisena alueena. Vihdin oikeusvaikutuksettomassa yleiskaavassa (1986) Hauklammen ranta-alueet ja Moksjärven rannan länsiosa on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja ympäristöarvoja. Melkein koko selvitysalue on tällä hetkellä hoidettua talousmetsää. Moksjärven rannalla sijaitsee kaksi pientä mökkiä suppean pihapiirin ympäröiminä. Hauklammen koillis- ja etelärannan tuntumaan on tehty kaksi partiolaisten käytössä olevaa leiripaikkaa rakennuksineen. Selvitysalueella kulkee vähän liikennöity tilustie sivuteineen. Selvitysalue rajoittuu useimmissa suunnissa talousmetsiin. Moksjärven rannalla alue rajautuu lännessä valtion omistamaan Konianvuoren luonnonsuojelualueeseen, idässä rakennettuun rantaan. Kartta 1. Selvitysalueen sijainti (tumma ovaali). Valtion omistama Konianvuoren luonnonsuojelualue näkyy oranssina, yksityiset luonnonsuojelualueet vihreinä. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena kaavan esiselvityksenä oikeusvaikutteista kaavaa varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: 3

4 - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - Vesilain kohteet - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. Lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi Maastotyö kohdistettiin etupäässä Moksjärven rantavyöhykkeelle, suunnilleen tilustien ja järven väliselle alueelle (vrt. Kartta 2). Muualla kaava ei vaikuta nykyiseen maankäyttöön ja näitä alueita tarkasteltiin vain yleispiirteisesti (Liite 2, Tausta-alue ). Tarkasti inventoitu alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä. Linnustoa ei systemaattisesti kartoitettu, mutta maastossa tehdyt havainnot sekä omistajan antamat tiedot kirjattiin ylös. Geomorfologiasta ja geologiasta tehtiin joitain huomioita. Selvitysalueelta ei tunneta ennestään uhanalaisten tai silmällä pidettävien lajien esiintymiä ( Selvitysalue rajoittuu lännessä Konianvuoren Natura-alueeseen (FI ), joten selvityksessä on arvioitu myös Luonnonsuojelulain 65 mukaisen Natura-arvioinnin tarve (Liite 1). Natura-alueen luontotyyppi- ja lajistotieto on saatu ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen tiedostoista ( Metsähallitus SutiGis). 3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueella on useita biologisesti mielenkiintoisia, mutta seudulla aika tavanomaisia luontokohteita. Mustinsuolta Moksjärveen laskevan puron ympäristöön on kehittynyt edustava järeää tervaleppää kasvava lehtokorpi (Kuvio 4, Ks. Liite 2). Kyseessä on tyypillinen metsälakikohde, jonka luontoarvoja on vaalittu hakkuiden yhteydessä. Kuvion 8 muodostava, osin haapavaltainen lehtomainen metsikkö on kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan monimuotoinen, omistajan toimesta vaalittu alue. Kuviolla 11 kasvava lehmusten, haapojen ja vaahteroiden ryhmä on luonnonmuistomerkin tyyppinen arvokas pienkohde (Ks. Liite 2). Hauklammen länsipäätä reunustaa suhteellisen luonnontilainen suoalue (Kuvio 17), jossa esiintyy isovarpurämettä, saranevarämettä, saranevaa ja mustikkakorpea. Monet vaateliaat lehtokasvit ovat alueella yleisiä ja runsaita, mutta erityisen huomionarvoista lajistoa ei esiinny. Linnustosta selvitysalueella ruokailevat mm. silmälläpidettävät (NT) harmaapäätikka ja pikkutikka (syönnöksiä lahopuissa). 4

5 Luontoselvityksen perusteella voidaan antaa seuraavat toimenpidesuositukset: - Rakentamista ei tulisi sijoittaa kuviolle 4. - Kuvion 11 kookkaiden lehmusten, haapojen ja vaahteroiden ryhmä kannattaa säilyttää. 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee Moksjärven etelärannalla Vihdin Kourlan kylässä. Selvitysalue on muutamaa pihapiiriä ja tilustietä lukuun ottamatta hoidettua talousmetsää. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu etelä-boreaalisen vyöhykkeen eteläosaan, ns. vuokkovyöhykkeelle. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 2a (eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu Eteläisen rantamaan Lohjanjärven seutuun. Maaperä alueella on pääasiassa hienoainesmoreenia. Mäkien lakiosissa ja jyrkillä rinteillä avokallio tulee paikoin näkyviin, laajimmin Hauklammen luoteis- ja eteläpuolisilla selänteillä. Turvemaita esiintyy Hauklammen ympäristössä, Mustinsuolla ja eräissä soistuneissa painanteissa. Mutamaata esiintyy puronvarressa kuviolla 4, savea pienialaisesti Moksjärven rantapoukamissa. Kallioperän vallitseva kivilaji on kiillegneissi. Seudulle ominainen lievä kalkkivaikutus on nähtävissä kasvillisuudessa, vaikkei lajistossa tavattu vaateliaimpia kalkinsuosijoita. Maasto on kumpuilevaa ja paikoin jyrkkäpiirteistä. Moksjärven ja Hauklammen etelärannasta kohoaa korkea rinne, joka etenkin Haukjärvellä on jyrkänteinen. Suhteelliset korkeuserot ovat huomattavia: ylimmät mäkien laet nousevat runsaat 40 metriä Moksjärven ja Hauklammen pinnasta. Pienvesistä merkittävin on Mustinsuolta Moksjärveen laskeva puro. Hauklamminsuolta laskeva uoma on sen sijaan kaivettu ojaksi. Moksjärvi (87 ha) kuuluu mataliin vähähumuksisiin järviin (Keskisyvyys 3,3 m, suurin syvyys 7,7 m). Valuma-alue käsittää pääasiassa metsiä ja pieniä soita. Asutusta on vähän mutta rantamökkejä runsaasti. Suhteellisen vähäinen hajakuormitus tulee metsätaloudesta ja asutuksesta. Hauklampi on ruskeavetinen metsälampi. Ranta on käytännössä rakentamaton. Rakennettu ympäristö käsittää kaksi vaatimatonta kesämökkiä ja kaksi partiolaisten käyttämää majaa oheisrakenteineen. Alueen läpi kulkevalla tilustiellä ajaminen on luvanvaraista. Tiestä erkanee muutamia pistoja ja ajouria mökeille sekä maastoon. Metsäluonto selvitysalueella on seudulle tyypilliseen tapaan huomattavan rehevää. Lehtomaiset ja tuoreet kankaat sekä erilaiset lehtotyypit vallitsevat muualla paitsi soilla ja kumpareiden lakiosissa. Siellä rehevä metsä vaihtuu jyrkästi kalliometsälaikkuihin. Kuivia ja kuivahkoja kankaita esiintyy hyvin vähän. Puuston ikärakenne painottuu vahvasti nuoriin kasvatusmetsiin ja varttuneisiin taimikoihin. Selvitysalueella sijaitsee myös viisi 5

6 VIHTI. KOURLA, MOKSJÄRVI. LUONTO- JA MAISEMASELVITYS hakkuuaukkoa. Vanhempaa metsää esiintyy laikuittaisesti mm. kuviolla 4, 5 ja 8 sekä kalliomäkien lakiosissa tausta-alueella. Puulajisuhteille on ominaista sekametsien runsaus, jopa vallitsevuus. Valtapuuston lajimäärä on suuri. Taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä koivu, kuusi, haapa ja mäkien yläosissa mänty muodostavat erilaisia sekametsiä. Haapa kasvaa laajalti valtapuuna esimerkiksi kuvioilla 3, 8 ja 15. Kuviolla 4 kasvaa valtapuuna kookasta tervaleppää. Harmaaleppä, raita ja suuret pihlajat rikastavat puustorakennetta etenkin lehtolaikuilla, tuomi rehevissä soistumissa. Jalopuista metsälehmus on alueella yleinen ja kasvaa pienissä ryhmissä usealla kuviolla. Kuitenkin vain kuviolla 11 tapaa kookkaita runkopuita. Vaahteraa esiintyy niukemmin ja suurehkot puut keskittyvät niin ikään kuviolle 11. Kuva 1. Suuria jättöhaapoja (kuvio 1). Etualalla kuvio 13 (aukko jossa eksoottisten puulajien istutuksia). Taustalla Konianvuori. Puulajiston monimuotoisuudesta huolimatta varsinaisia luonnonmetsän piirteitä esiintyy vähän. Huomionarvoisia ovat lukuisat järeät haavat (Kuva 1), joita aika ajoin on kaulattu kolopuiksi mm. tikoille. Muuten lahopuuta esiintyy melko vähän ja se on pääosin pienikokoista. Kasvistoltaan metsät ovat monimuotoisia mutta seudun yleiseen tasoon verrattuna sittenkin tyypillisiä. Kaikki tuoreiden ja kosteiden lehtojen peruslajit esiintyvät yleisinä ja runsaina, mutta kaikkein vaateliaimmat lajit puuttuvat. Tuoreista lehtotyypeistä laaja-alaisimmin esiintyvät imikkä- lehto-orvokki tyyppi (PuViT), sinivuokko-käenkaalityyppi (HeOT) ja käenkaali-oravanmarja tyyppi (OMaT). Kosteat lehdot painottuvat saniastyypin (SaT) ja 6

7 mesiangervotyypin (FiT) eri variaatioihin. Kuivia lehtoja tapaa laikkuina lehtomaisten kankaiden joukossa, tyypillisimpänä kevätlinnunherne-nuokkuhelmikkä tyyppi (MeLaT). Selvitysalueen suot keskittyvät Hauklammen länsiosan ympärille. Vyöhykkeinen rantasoiden alue käsittää lammenreunusnevoja (saranevaa), nevarämettä, isovarpu- ja korpirämettä sekä mustikkakorpea. Myös lammen itäpäässä on pienialainen korpilaikku laskupuron luusuan ympärillä. Metsäalueen painanteissa esiintyy pienialaisina laikkuina lehtokorpea, ruohoista kangaskorpea ja kangaskorpea. Suhteellisen lyhyessä ajassa tehty maastotyö ei mahdollista pesimälinnuston varsinaista kartoitusta. Selvityksen aikana havaittiin metsien peruslajiston (mm. peippo, pajulintu, punakylkiras, tali- ja sinitiainen, kirjosieppo ja viherpeippo) ohella monia hieman harvalukuisempia lajeja, kuten lehtokerttu, sepelkyyhky, sirittäjä, punatulkku, käpytikka, närhi ja mustarastas. Entuudestaan selvitysalueelta tai sen välittömästä läheisyydestä tunnetaan pesimälinnustosta mm. teeri, pyy, harmaapäätikka, palokärki ja pikkutikka. Moksjärvellä pesivät mm. kuikka, laulujoutsen ja kanadanhanhi. Puuston ja biotooppien perusteella voi päätellä, että alueen pesimälinnusto on runsas ja monimuotoinen. Maastoon on myös asennettu runsaasti linnunpönttöjä monia eri lajeja varten. 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa (PuViT, OMaT). Kuvion puusto on puulajisuhteistaan hyvin monipuolista varttunutta taimikkoa (Kuva 1). Valtapuuna kasvaa yleensä koivua, sekapuuna runsaasti haapaa, harmaaleppää ja raitaa, sekä kookkaita pihlajia. Haapaa kasvaa laikuittain myös valtapuuna, kuusta esiintyy melko vähän. Kuviolla kasvaa jättöpuina järeitä ylispuuhaapoja (Kuva 1, s. 6), joita on kaulattu yksittäin pökkelöiksi. Suurimpien haapojen läpimitta on yli 40 cm. Rantarinteen yläosissa esiintyy metsälehmusta pienissä ryhmissä. Vaahteroita ja kookkaita pihlajiakin tapaa yksittäin. Kuvion kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Seuraava luettelo antaa yleiskuvan kasviston luonteesta koko selvitysalueen lehdoissa: - imikkä, sinivuokko, valkovuokko, tesma, mäkilehtoluste, jänönsalaatti, isoalvejuuri, tuppisara, sormisara, kevätlehtoleinikki, syyläjuuri, lehtopähkämö, kevätlinnunherne, sudenmarja, mustakonanmarja ja nuokkuhelmikkä; lehtokuusama, näsiä, koiranheisi ja taikinamarja. Linnustossa kuultiin mm. lehtokerttu ja sirittäjä. Järeissä haapapökkelöissä ruokailevat ja mahdollisesti pesivät harmaapäätikka ja palokärki. 7

8 Kuva 2. Kuvio 1, taustalla Moksijärvi. Kuva 3. Kuvion 2 harvennettua koivu-kuusimetsää. Kuvio 2. Lehtomaista ja tuoretta kangasta, notkelmissa reheviä soistumia (LhK,RhKgK) ja lehtolaikkuja (SaT). Kuviolla kasvaa varttunutta taimikkoa, valtapuina koivu ja kuusi, sekapuuna harmaaleppää ja haapaa (Kuva 3). Kasvillisuus on hieman karumpaa kuin kuviolla 1. Soistumissa esiintyvät runsaina mm. hiirenporras, isoalvejuuri, korpi-imarre, metsäkorte, mesiangervo, korpikaisla, rentukka, suo-orvokki, mustaherukka ja paatsama. Kuvio 3. Lehtomainen kangas ja kuiva lehto (MeLaT). Nuorehkon taimikon valtapuina kasvavat haapa ja koivu, sekapuuna runsaasti pihlajaa ja hieman kuusta (Kuva 4). Jättöpuina esiintyy mäntyä, haapaa ja koivua. Kuviolle on hahmoteltu rakennuspaikkaa. Lajisto, vrt. kuvio 1. Kuva 4. Kuvion 3 haapa-koivuvaltaista taimikkoa. Kuva 5. Kuvion 4 järeää tervaleppäpuustoa. Vasemmalla kotkansiipeä. 8

9 Kuvio 4. Järeää tervaleppää kasvava lehtokorpi ja kostea lehto (SaT-FiT) (Kuva 5). Reunoilla kuvio vaihettuu tuoreeksi lehdoksi (OMaT). Tervelepän lisäksi valtapuustossa esiintyy kuusta ja hieskoivua. Kasvillisuus on edustavaa ja lajistoon kuuluvat mm. lehtotähtimö, kotkansiipi, korpinurmikka, lehtopähkämö, jänönsalaatti, mustakonnanmarja sekä kevätlinnunsilmä. Tuomi muodostaa pensaskerrosta. Kuvio 4 on edustava metsälakikohde, joka kannattaa säilyttää rakentamattomana. Kuvio 5. Tuore kangas ja kalliolaikkuja. Kuvio käsittää Moksijärveen laskevan jyrkän pohjoisrinteen. Metsä on vanhaa kuusikkoa, sekapuuna mäntyä, haapaa ja koivua (Kuva 6). Rantaviivalla kasvaa myös tervaleppää. Kuviolla on joitain kuusimaapuita. Kuva 6. Kuvion 5 varttunutta kuusivaltaista metsää. Kuva 7. Mäntytaimikkoa kuviolla 6. Kuvio 6. Tuoretta kangasta. Kaksiosainen kuvio käsittää kumpareiden lakiosissa sijaitsevia harvahkoja, varttuneita mäntytaimikoita, sekapuuna koivua (Kuva 7). Osa rungoista on pystykarsittu. Sekapuuna kasvaa koivua. Kuvio 7. Länsiosan niemen rantavyöhykettä, kasvillisuudeltaan pääosin tuoretta, paikoin kuivahkoa kangasta. Kuviolla kasvaa erirakenteista rantapuustoa: koivua, tervaleppää, mäntyä, kuusta ja haapaa. Kuvio 8. Tuoretta lehtoa (OMaT-PuViT) ja lehtomaista kangasta. Kookkaiden haapojen vallitsema kuvio. Sekapuuna esiintyy kuusta ja koivua, alikasvoksena pihlajaa, haapaa ja kuusta. Pensaskerros on hyvin kehittynyt, valtalajeina lehtokuusama ja taikinamarja. Lehmus muodostaa paikoin vesakkoa. Kuvion kasvillisuus on rikasta ja lajistossa kasvavat runsaina esimerkiksi imikkä, sinivuokko, mustakonnanmarja ja sudenmarja (Muu lajisto, vrt. kuvio 1). Kookkaiden haapojen muodostama metsikkö on myös maisemallisesti näyttävä. Kuvio 9. Tuoretta ja lehtomaista kangasta (OMaT-SaT) joka idässä vaihettuu kosteaksi tervaleppälehdoksi (Kuvio 4). Kuviolla kasvaa nuorta, mutta rehevyydestä johtuen melko järeää kasvatusmetsää. Valtapuina esiintyvät kuusi ja hieskoivu, sekapuina haapa ja harmaaleppä, yksittäin myös tervaleppä, raita, vaahtera ja tuomi. Osa haavoista on huomattavan kookkaita. 9

10 Kasvillisuus on muun selvitysalueen tapaan rehevää ja runsaslajista (Vrt. kuvio 1 ja 4). kevätlinnunsilmä, lehtotähtimö, kotkansiipi ja rentukka kasvavat runsaina kuvion läpi kulkevassa norossa. Linnustossa havaittiin mm. punatulkku ja lehtokerttu. Kuva 8. Kuvio 8 kuvattuna kuviolta 3, taustalla Kuva 9. Kuusikkolehtoa ja haapoja (Kuvio 9). isoja haapoja. Kuvio 10. Tuoretta kangasta ja kalliolaikkuja. Nuorta taimikkoa kasvava jyrkkä järvenrantarinne. Taimikon valtapuuston muodostavat mänty ja koivu. Jättöpuina kasvaa mäntyjä ja rantaan on jätetty puustoinen suojavyöhyke. Kuviolla esiintyy myös kaulattuja haapapökkelöitä. Rannassa kulkee polku. Kuvio 11. Tuoretta ja kuivaa lehtoa sekä lehtomaista kangasta. Puustoltaan monipuolisella kuviolla kasvaa nuorta kasvatusmetsää, valtapuina haapa, koivu ja kuusi. Mökeille menevän tiepiston itäpuolella on kookkaita metsälehmuksia. Kuviolla kasvaa myös useita suurehkoja (yli 15 cm läpimittaisia) vaahteroita ja hieman mäntyä. Isoimmat haavat ovat noin 40 cm läpimittaisia. Puustoltaan kiinnostavin laikku jää kuvion 4 ja mökkitien väliin. Se käsittää suuret lehmukset, kookkaita haapoja ja vaahteroita (Ks. Kansikuva ja Liite 2). Kasvilajisto, ks. kuvio 1. Kuvio 12. Hakkuuaukkoja. Länsipuolinen on hakattu pari vuotta sitten. Jättöpuusto sijaitsee rantaviivalla ja kalliorinteen juurella (Kuva 12, s. 13). Kasvillisuus kuviolla vaihtelee tuoreesta kankaasta tuoreeseen lehtoon. Itäpuolinen aukko on vanhempi ja siinä kasvaa noin metrinen taimikko. Kasvillisuus edustaa lehtomaista kangasta ja lehtolaikkuja. Jättöpuusto keskittyy rantaan ja kuvion laidoille. Kuvio 13. Kosteaan lehtoon sijoitettu aukko (Kuva 1, s. 6). Alueelle on istutettu eksoottisia puulajeja ja jalopuita, kuten siperian- ja ussurinpihtaa, lehtikuusta, sembramäntyä, vaahteraa ja tammea. Alueelle on tarkoitus tuoda myös pähkinäpensasta. Kuvio 14. Tuoretta ja lehtomaista kangasta sekä pieniä kalliolaikkuja. Laajalla kuviolla kasvaa varttunutta taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Valtapuina esiintyvät kuusi ja koivu, runsaina sekapuina mänty ja haapa. Raitoja ja vaahteroita kasvaa yksittäin. Kuvion itäpää on ruohoturvekangasta. Kuvio jatkuu laajana tausta-alueelle. 10

11 Kuvio 15.Lehtomaista kangasta ja pieniä kalliolaikkuja. Kuviolla kasvaa nuorta kasvatusmetsää, jossa koivu ja haapa kasvavat valtapuina. Runsaan sekapuuston muodostaa kuusi ja lakialueella paikoin mänty. Kuvio 16. Nykyisten rantamökkien pihapiirit. Kuvio 17. Haukkalampi ympäristöineen. Lampi on ruskeavetinen (dystrofinen) metsälampi. Pintaa on laskettu ja laskuojan suulla toimii säännöstelypato. Haukkalammen länsiosaa reunustaa suovyöhyke. Rannasta lukien suotyyppi vaihettuu saranevan ja saranevarämeen kautta isovarpu- ja korpirämeeksi. Länsi- ja itäpäässä sekä lounaisrannalla esiintyy myös mustikkakorpea. Lammen laskun seurauksena suot ovat hieman kuivahtaneet, mutta säilyneet kasvillisuudeltaan edustavina. Lammen ympäristön metsät edustavat pääosin nuorta kasvatusmetsää ja varttunutta taimikkoa. Sekapuustoisuus vallitsee siten, että kuusi, mänty ja koivu kasvavat runsaimpina yhdessä haapojen ja harmaaleppien kanssa. Lammen etelärantaan ja luoteispuolelle rajoittuu hakkuuaukko. Partiolaisten (Toimentytöt ja Karhuveikot) käytössä olevat majat sijoittuvat lammen etelä- ja koillisrannan tuntumaan. Kuva 10. Haapa-koivu sekametsää kuviolla 15. Kuva 11. Hauklampi luoteesta. Rannassa saranevarämettä ja lammenreunusnevaa. 11

12 Kirjallisuus ja muut lähteet: Maanmittari Oy Öhman 2012: Vihti, Mokskoski. Ranta-asemakaava. OAS. Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettäväkasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 14. (Käytetty uutta versiota Luonnonsuojelun maastotyöohje, Metsähallitus). Ympäristöministeriö 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Mietintö 66/1992. Maisemaaluetyöryhmän mietintö II Uhanalaiset lajit: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta Metsähallitus: SutiGis tietokannasta koottua tietoa Konianvuoren valtionmaan lajistosta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. vesientila/kunnat/vihti/järvet/moksjärvi. --- Omistajan antamia tietoja maankäytön ja metsien hoidon historiasta sekä linnustosta. 12

13 Liite 1: Natura-arvioinnin tarvearvio YVA JA NATURA-ARVIOINTI Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointi eli nk. Natura-arvionti toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi tietty alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000-verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hanke tarkasteltuna joko yksin tai yhdessä muiden Natura-alueeseen vaikuttavien hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää alueen valintaperusteena olevia luonnonarvoja. TARVEARVIO Konianvuoren Natura-alueen luontoarvot perustuvat ensisijassa edustaviin vanhojen luonnonmetsien luontotyyppeihin ja lajistoon; suurin osa alueesta sisältyykin myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alue on myös geologisesti ja geomorfologisesti merkittävä (valtakunnallisesti arvokas kallioalue) sekä tunnettu retkikohde. Pääosa Natura-alueesta (Vanhojen metsien suojeluohjelman rajaus) on suojeltu valtion omistamana luonnonsuojelualueena ja yksityisenä luonnonsuojelualueena. Merkittävin laji alueella on vaarantunut (VU) haaparaspi niminen sienilaji, joka nimensä mukaan elää järeiden lahoavien haapojen rungoissa. Natura-alueelta tunnetaan myös kuusi silmälläpidettävää (NT) vanhojen metsien Kuva 12. Naturan (vas.) ja kuvion 12 raja. kääväkäslajia, kolme silmälläpidettävää sammaltai jäkälälajia sekä silmälläpidettävä harmaapäätikka pesivänä. Muita huomion arvoisia lajeja ovat kirjoverkkoperhonen (eteläosan niityillä) ja kehrääjä (kalliometsissä). Mokskosken ranta-asemakaava-alue rajoittuu Konianvuoren Natura-alueeseen itärajaan. Rajaa vasten sijaitsevilla kuvioilla on joko mäntyvaltaista varttunutta taimikkoa (Kuvio 6) tai toissavuotista hakkuuaukkoa (Kuvio 12, läntinen lohko, Kuva 12). Selvitysalueella ei järeitä jättöhaapoja ja pökkelöitä lukuun ottamatta esiinny sellaisia luonnonmetsien piirteitä, joilla olisi merkitystä Natura-alueen huomionarvoisen lajiston kannalta. 13

14 JOHTOPÄÄTÖKSET Kaavassa suunnitellun maankäytön toteutuminen ei vaaranna niitä luontoarvoja, joiden vuoksi tarkastelualue on otettu mukaan Natura 2000 verkostoon. Luonnonsuojelulain 65 mukaista Natura-arviointia ei siten tarvita. 14

15 LIITE 2. Kuviokartta Tausta-alue (ei rakennuspaikkoja tulossa) Naturaalue m