LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

Transkriptio

1 MYRSKYLÄ LUONTO- JA MAISEMASELVITYS KIRKKOJÄRVI-SYVÄJÄRVI ALUE Maastoinventointi ja Liito-oravaselvityksen maastoinventointi

2 1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Myrskylän kirkonkylän itäpuolella Syväjärven ympäristössä. Se käsittää Syväjärven pohjoispuolisen, laajalti lähes taajamamaisen alueen sitä ympäröivinen metsä- ja peltoalueineen (nyt jo laajalti viljelystä poistuneita). Alueeseen kuuluu myös metsäisempi Syvajärven eteläja itäpuolinen maasto. Syväjärvesta länteen alue on viljeltyä peltomaastoa, jota asutuksen hallitsemat metsasaarekkeet jäsentavat. Selvitysalueeseen kuuluu myös kaistale Kirkkojärven koillisrantaa sekä viljelykäytössä oleva alue kunnan itärajalla. Kylämäiselle alueelle on tarkoitus suunnitella kyläasutusta täydentävää väljää pientaloasumista. Muualla alue suunnitellaan nykytilanne myötäilevällä periaatteella. Syväjärven pohjois- ja länsipuolinen osa selvitysalueesta on pääosin hajanaista, paikoin tiheään rakennettua kylämäistä pientaloaluetta tai metsää. Syväjärvestä länteen jatkuvalla alueella maasto on kumpuilevaa viljelymaisemaa, jota runsas haja-asutus kirjavoittaa. Järven etelä- ja itäpuolinen maasto on puolestaan valtaosin kallioista ja harvaan asuttua metsämaastoa, jossa korkeuserot ovat suuria. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena selvityksenä oikeusvaikutteista yleiskaavaa varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - Vesilain kohteet - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointia sekä Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä. Varsinaista linnustoselvitystä ei vuodenajasta johtuen voitu laatia, mutta aluetta arvioitiin tästä näkökulmasta elinympäristöjen perusteella. Linnustosta tehtiin lisäksi runsaasti hajahavaintoja. Inventoinnin laati biologi Mikko Siitonen. Valmista luontotietoa alueesta on saatavilla vain vähän. Asukkailta ja mökkiläisiltä (joukossa ammattibiologeja) saatiin tietoja linnustosta ja luontokohteista. Uhanalaisten lajien esiintymiä ei selvitysalueelta vanhastaan tunneta (Ympäristöhallinnon Hertta tietokanta/eliölajit). Syväjärveä ja Kirkkojärveä koskevaa tietoa on olemassa verraten runsaasti. Aikanaan lasketun, nykyään arvokkana lintuvetenä tunnetun Myllysuon linnusto tunnetaan hyvin, joskin selvitysalue vain sivuaa aluetta. Muuta luontotietoa on julkaistuna olemassa vain niukasti. Jonkin verran tietoja saatiin joistain aluetta sivuavista julkaisuista ja nettisivustoista (Porvoonseudun lintuyhdistys ry { Hagmam 2009, Itä-Uudenmaan liitto 2010). Eriyisesti kiitän biologi Anneli Leivoa aluetta koskevista lajistotiedoista. 2

3 Liito-oravakartoitus suoritettiin Työn suoritti kaavan laatija DI Pertti Hartikainen. Ajankohta oli ihanteellinen kartoitukselle. Selvityksessä käytiin läpi koko ranta-alue n. 100 m:n etäisyydelle rannasta ja taustamaastossa potentiaaliset uuden rakentamisen alueet. Merkkejä liitooravasta ei havaittu. 3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei löydetty luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä erityisen merkittäviä metsälaissa kuvattuja merkittäviä elinympäristöjä. Alueella ei myöskään havaittu valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja. Silmällä pidettävää (NT) ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) kasvaa pientareilla kuviolla 7, samoin silmälläpidettävääa keltamataraa (Galium verum) tapaa monin paikoin alueen vanhojen maanteiden pientareilla etenkin alueen länsiosassa. Seuraavassa luettelossa on mainittu joukko luontokohteita tai- havaintoja, joiden säilyttamiseen kannattaa kiinnittaa huomiota aluetta kaavoitettaessa: Myllysuo. Merkittävä maakunnallinen lintukosteikko. Tarvitsee suojavyöhykkeet mahdollista taajaasutusta vasten. (Ks. Tarkempi kuvaus yleis- ja kohdekuvauksen yhteydessä, luku 4 ja5). Kuvio 15. Hevoslaidun, osaksi hakamaan kaltainen. Lähinnä maisemakohde, mutta myös biotooppina arvokas. Kuvio 23. Suokohde. Etelä-länsiosa räme (KR-IR)-nevaräme, itäosassa korpi kangaskorpi. Osin metsälakikohde. Kuvio 30. Metsälehmusta lehtomaisella kankaalla, varjojyrkänne jossa edustava kalliokasvisto. Kuvio 36. Suonkulkunkallio. Länsirinteen jyrkänne maisemakohde, myös louhikkoista lehtoa ja vanhaa metsää. Kuvio 39. Luonnontilaisen kaltainen kalliometsäalue. Merkitty polku. Osin Metsälakikohde. Kuvio 42. Massiivinen lohkareikko, jossa kylmäluolia. Välimaasto lehtomainen. Runsaasti kookasta maapuuta ja keloja. Metsälehmusta. Lehtokuusama, taikinamarja, haurasloikko, koiranvehnä ym. vaateliasta kasvistoa. Metsälakikohde ainakin pääosin. Kuvio 45. Myllysuohon laskeva lehtojuotti, vuohenputkityyppi, mesiangerotyyppi, osin ent. peltoa. Harmaaleppä-pihlajavaltainen puusto, lehtopensaita Kuvio 43. Syväjärven laskupuron varren ja siihen liittyvien raviinien lehto. Saniaislehtoa, mesiangervolehtoa, tuoreita lehtoja ylempänä. Puusto vaihtelee, mm. metsälehmusta paikoin. Lehtokuusama, taikinamarja, koiranheisi, musta- ja punaherukka, mustakonnanmarja, tesma, kevätlinnunsilmä, jänönsalaatti ym. Lehtokerttu. Purovarsi Metsälakikohde aivan puron varressa, muu muuten kiinnostavaa aluetta. Kuvio 52. Kuiva paahteinen lehtorinne, jossa 1 kookas metsälehmus ja runsaasti taimia. Geologinen kohde: Luola Hiidenkallion eteläjyrkänteen juurella (Kuvio 25). Linnustoa: pohjantikka ja palokärki (kelokuusikot!), teeri (poikueita mm. kuvio 25, 17-19, 36), metso, pyy 6/16. Pikkukäpylintu, kuusitiainen (14-16), kanahaukka (24), tuulihaukka itäosan pelloilla. Kasvistoa: ketoneilikka (NT) mm. pohjoisempi louhos ja tienvarsilla alueen pohjois- ja länsiosassa. Keltamatara (NT) pientareilla usealla paikalla etenkin alueen länsiosan vanhoilla tienvarsilla. 3

4 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue rajoittuu idässä Myrskylän kunnan rajaan ja lännessä Myllyjärven laskukanavaan. Muualla raja kulkee metsä- tai peltomaastossa, paitsi etelässä Kirkkojärven rannassa. Alueen maapintata-ala on n 230 ha. Alue rajoittuu lännessä Myrskylän taajaman lievealueeseen. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu etelä-boreaalisen vyöhykkeen eteläosaan ns. vuokkovyöhykkeelle. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 2a (etelä-boreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu Eteläisen rantamaan eteläiseen viljelysseutuun. Alueen sisäisen rakenteen kannalta voi todeta, että alue eroaa aluejaon kuvauksesta varsin selvästi. Eteläiseen viljelysseutuun voi lukea alueen länsiosan ja itäosan ääripään. Muualla aluetta voisi paremmin luonnehtia ns. Järvi-Suomeksi. Kokonaisuutena aluetta voisi nimittää Myrskylän järviseuduksi, ylävien järviseutujen järviryppääksi. Selvitysalueen maaperä on hyvin vaihtelevaa. Laajoilla alueilla sekä metsissä että peltoalueilla esiintyy hienoainesmoreenia. Savea tapaa erityisesti itäosan pelloilla, mutta myös lännessä. Kalliomaita esiintyy runsaasti etenkin Syväjärven etelä ja- länsipuolella. Yleisesti ottaen maasto on laajalti kivikkoinen ja louhikkoinen: paikoin louhikot ovat hyvin järeitä ja joillain kuvioilla (esim. 27 ja 42) vallitsevia. Turvemaa on harvinaista ja laajempia soita tapaa vain Syväjärven pohjoispuolella kapeina juotteina. Kallioperä edustaa ehyttä rapakivigraniittia ja alueella on toiminut ainakin kaksi nyt jo toimintansa lopettanutta kivilouhosta, joiden tuotteita on toimitettu mm. Helsinkiin katukanttikiviksi. Kallioperän nelikulmainen halkeamistapa tekee monista kalliokumpareista keinotekoisen näköisiä. Suhteelliset korkeuserot ovat huomattavia ja maasto on jyrkkäpiirteistä. Esimerkiksi Hiidenkallioksi kutsuttu vuori sekä Suonkulkunkallio kohoavat yli 50 m Syväjärvestä lyhyellä matkalla. Toisaalta alueen länsiosassa maasto on tasaisempaa, joskin loivasti kumpuilevaa. Maaperä vaihtelee hienoaineisesta moreenista hiesun kautta saveen; pellot ovat laajalti hiesua tai savea, joskus turvemaata. Metsämaalla vallitsevat moreenit ja etenkin kalliomaat. Kalliometsä on alueella hyvin yleinen ja usein se vaihtuu jyrkästi rehevän puoleiseen moreeniin. Kuivia kankaita tuskin tapaa ja harjuaines puuttuu kokonaan. Laajojen metsätuhojen takia järeää (kuusi) lahopuuta esiintyy alueella paikoin hyvin runsaasti. Selvitysalueen metsäkuva on erikoinen. Laajojen kaarnakuoriaistuhojen takia varjoisia kuusivaltaisia metsikkökuvioita on vähän. Laajoja alueita on hakattu erityisesti kaarnakuoriaistuhojen takia, joten alueella on laajoja avohakkuualoja. Toisaalta monilla kuvioilla on hakattu nimen omaan kuoriaisten tuhoamaa kuusta, jolloin lopputuloksena on männyn ja koivun vallitsemaa hyvin harva metsää. Tällaista maastoa löytyy erityisesti Syväjärven itä- ja eteläpuoliselta alueelta. Järven pohjoispuolella vastaavia tuhoja on vähemmin ja alueen hakkuuaukot ovat enemmän ns. normaalin metsätalouden mukaisia. Järeää haapaa on yleisesti suosittu jättöpuiden valinnassa, joten suuria haapoja esiintyy varsin runsaasti, joskus pieninä metsiköinäkin. Tervaleppä on runsas järvien rannoilla. Jalopuista metsälehmusta kasvaa Syväjärven eteläpuolisten kalliorinteiden tyvillä ja Syväjärven laskupuron ympärillä sekä siihen liittyvissä louhikoissa. Runkopuina lehmus kasvaa kuitenkin vain kuviolla 52. Vaahtera kasvaa runsaasti Syväjärven pohjoispuolisilla lehtolaikuissa, metsikkönä mm. kuviolla 4. Pähkinäpensasta tapaa suurten omakotipihojen alueilta Syväjärven pohjoispuolella. Lehtoja esiintyy selvitysalueella yleisesti, mutta useimmat kuviot ovat pienialaisia ja kasvillisuudeltaan vaatimattomia. Kiinnostavimmat kohteet löytyvät Syväjärven laskupuron varsilta ja eräistä kalliojyrkänteiden alla sijaitsevista laikuista. Lisäksi lehtoja tapaa Myllysuohon laskevien raviinien rinteillä. Yleisesti voi sanoa, että alueen lehtoluonto ei ole kiinnostavaa. Paikallisesti arvokkaat 4

5 pienkohteet sijoittuvat Syväjärven laskupuron varteen (Kuvio 43) ja yhden jyrkänteen alle kuviolla 52. Kangasmetsien suhteen selvitysaluetta voi luonnehtia melko kiinnostavaksi. Vaikka alueen metsät ovat laajalti taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä, löytyy alueelta silti huomattava määrä vanhan metsän laikkuja, Useimmat sijoittuvat kalliometsien lakiosiin, mutta pieninä sirpaleina niitä tapaa myös rehevien metsien reunamilla. Kuviolla 39 kasvaa hyvin luonnontilainen kalliometsiköiden laikkuverkosto. Kuviolta 38 puolestaan löytyy rehevämmän vanhan metsän alue, jota tuskin silti kannattaa minään suojelukohteena ajatella. Syväjärven pohjois- ja etenkin luoteispuolella metsät on äskettäin hakattu ja entisten peltomaiden pohjoispuolella vallitsevat avohakkuualueet. Suoluonto selvitysalueella on pääosin vaatimatonta, mutta alueelta löytyy joitain mainitsemisen arvoisia suolaikkuja. Kuvio 23 Syväjärven pohjoispuolella käsittää ojittamattoman puustoisena suon laikun, johon sisältyy isovarpu- ja korpirämettä, kangaskorpea sekä muita korpityyppejä. Reheviä saniaiskorpia ja jopa lehtokorpia tapaa Syväjärven laskupuron ympäriltä ja eräiden Syväjärveen laskevien norojen ympäriltä (jälkimmäiset on toki yleensä avohakattu). Perinneympäristöjen suhteen aluetta voisi sanoa köyhäksi. Ainoa hieman kiinnostavampi kohde käsittää kuvion 15 (hevoslaidun). Paikka on perustettu osittain metsitetylle, osittain metsittyneelle entiselle pellolle. Nykyisellään aluetta voi luonnehtia lähinnä maisemakohteeksi, mutta jos nykyinen laidunkäyttö jatkuu pidempään, voi alueesta kehittyä aivan edustava laidunketo. Tämän inventoinnin yhteydessä alueen varsin vaativaa lajistotutkimusta ei voitu tehdä. Suuri osa alueesta on haja-asutusaluetta tai tiheää loma-asuntoaluetta. Syväjärven pohjois- ja kaakkoispuolella asutus on melko tiheää kyläasutusta. Rakennetun ympäristön sisällä on kasvistollisesti kiinnostavia kohteita. Niiden suojeluun ei tarvitse varsinaisesti panostaa, mutta monet laikut ovat dokumentoinnin kannalta huomion arvoisia. Kuviolla 47 kasvaa monia vanhan kulttuuriympäristön kasvilajeja, kuten rohtosormustinkukka, ukontulikukka ja kylämalva. Entisten kivilouhosten alueella (kuvio 48 ja 49) esiintyy erikoista lajistoa, kuten pyöreälehtikihokki, konnanlieko, tummaraunioinen ja karvakiviyrtti. Syväjärvestä länteen voidaan puhua kulttuurimaisemasta, jossa peltoja rikkovat metsäsaarekkeet ovat lähinnä suurmaisemaa rikastuttavia elementtejä. Tällä alueella olisi järkevää keskittää uusi asutus metsäsaarekkeisiin ja niiden reunoille. Selvitysalueen luoteisosa sivuaa Myllysuon laskettua järveä, nykyisin kosteikkoa. Entinen järvi on nykyisin luhtainen suo ja matala vesistö. Paikka on tunnettu lintuvesi, jota tässä yhteydessä ei tarkastella yksityiskohtaisemmin. Alueeseen rajoittuvien selvitysalueen osien maankäytön suosituksia on kuvattu tarkemmin yhteenvedon (luku 4) ja kuviokohtaisten kuvausten (Luku 5) kohdalla. Syväjärven valuma-alue on pääosin metsäinen ja varsinkin viljeltyjä peltoja on vähän. Järvi on luokiteltu rehevän puoleiseksi, mutta sen tila on hiljalleen parantunut. Järveä on hoidettu mm. tehokalastuksella (Syväjärvi yhdistys ry.). Järven länsirannalla on kunnan virallinen uimapaikka. Lähes koko rantaviiva on rakennettu. Ainoa pitkähkö rakentamaton osuus sijoittuu järven lounaisrantaan uimarannasta etelään. Syy on helppo ymmärtää: alue on hyvin louhikkoista ja kivikkoista. Seuraava asetelma kuvaa järveä numerotietoina: Pinta-ala 34 ha Sisältää pienen saaren Rantaviiva 3,7 km Vain lounaisranta rakentamatonta Suurin syvyys 7,5 m Keskisyvyys 4,1 m Laskujoki Koskenkylänjoki Lähinnä puro selvitysalueella 5

6 MYRSKYLÄN KIRKKOJÄRVI-SYVÄJÄRVIALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Kirkkojärvi sijaitsee Myrskylän ytimessä: mm. Kirkonkylä sijaitsee sen rannassa. Selvitysalue rajoittuu järven koillisrantaan. Selvitysalueen itäosassa Kreiviläntie sivuaa järven rantaa. Lännempänä järvi rajoituu peltoihin ja pihoihin tai pihojen nautinta-alueisiin. Seuraava asetelma antaa yleistietoa Kirkkojärvestä. Pinta-ala Keskisyvyys Suurin syvyys Rantaviiva Veden laatu Valuma-alue 158 ha 2,3 m 4,8 m 8,6 m Välttävä 5000 ha Vain vähän selvitysalueella Josta selvitysalueella alle 1 km. Leväkukintoja viime vuosina Selvitysalueella mitättömän pieni osa Myllysuo on laskettu entinen järvi, joka nykyään muodostaa luhtaisen suon ja umpeen kasvavia avovesialueita. Alue on merkittävä lintukosteikko, jota on ajoittain hoidettu mm. avovesilaikkujen ylläpitoa varten. Linnuston kannalta paikka tunnetaan etenkin yölaulajakohteena, jossa vuosittain voi suurella varmuudella havaita mm. seuraavat lajit: luhtahuitti, luhtakana, kaulushaikara, viita- ja pensassirkkalintu sekä satakieli. Ajoittain myös luhta- ja viitakerttunen pesii alueella. Selvitysalue sivua aluetta (Suolta katsottuna) kaakosta ja maankäyttöön tällä vyöhykkeellä on otettu kantaa tekstissä (Luku 3, 4 ja 5, etenkin kuviot 18 ja 54). Kohde on maakunnallisesti arvokas lintuvesi. Kaavoituksen kannalta on tärkeää, ettei Myllysuon välittömään tuntumaan (n. 25 m) rajata omakotitalotontteja. 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuviokartta (myös liitteenä suuremmassa mittakaavassa) 6

7 1. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Maasto on kivistä, paikoin lohkareista. Kuviolla kasvaa voimakkaasti harvennettua, vanhaa haapa- koivu- ja mäntypuustoa. Kuusta esiintyy vähän. Taimikon muodostavat koivu, haapa ja mänty. Kuviolla kasvaa mm. mustakonnanmarjaa. Uimarannan pysäköintialue sisältyy alueeseen. Kuva 1. Kuvio 1 etualalla, taustalla kuvion 2 männikköä. 2. Kalliometsää (VT-ClT). Alue on osaksi louhikkoinen. Kuviolla kasvaa nuorta harvennettua mäntymetsää, sekapuuna koivua ja kuusta. Kuusikeloja esiintyy runsaasti ja pohjantikka ruokailee alueella. 3. Tuoretta ja kostaa lehtoa (FiT-AeT-OMaT). Koivuvaltainen puusto on erirakenteista. Raitaa, vaahteraa ja haapaa kasvaa runsaasti, rannassa myös tervaleppää. Kasvilajistossa tavattiin mm. taikinamarja, lehtokuusama, tuomi, mustakonnamarja, punaherukka, tesma ja sudenmarja. Kuviolla pesii ainakin lehtokerttu, mahdollisesti myös mustapääkerttu. 4. Kalliokumpare: kuivaa lehtoa ja kalliolaikkuja. Metsä on erirakenteista, valtapuina mänty, vaahtera, koivu ja haapa. Sekapuuna kasvaa kookasta pihlajaa ja harmaaleppää. Osa männyistä on vanhoja ylispuita. Kasvillisuuden valtalajina esiintyy laajalti kielo. Notkelmissa kasvillisuus on lehtomaista. 7

8 Kuva 2. Kuvio 4 tieltä nähtynä. Vaahteravaltainen puusto kuvion reunalla etuvasemmalla. 5. Laaja hakkuuaukko, kasvillisuudeltaan pääosin tuoretta ja kuivahkoa kangasta. Kuviolla kasvaa harvakseltaan tai ryhmittäin vanhaa mäntyä ja koivua. Kuva 3. Laaja aukko selvitysalueen pohjoisosassa. Oikealla näkyvä haapavaltainen metsikkö liittyy kuvioon Lehtokorpea ja kosteaa lehtoa (FiT). Valtapuustona kasvaa vaihtelevan ikäistä hieskoivikkoa, joukossa haapaa, harmaaleppää ja tervaleppää. Lahopuustoa (koivupökkelöitä ja maapuita) on jonkin verran. Puumainen pajukko (mustuvapaju) muodostaa aluspuustoa ja pensaikkoa. Paatsamaa esiintyy runsaasti. Kasvillisuuden valtalajeina esiintyvät mesiangervo, ranta-alpi, korpikaisla ja hiirenporras. Linnustossa kuultiin mm. lehtokerttu, sirittäjä ja laulurastas. 8

9 Kuva 4. Kuvio 6. Lehtipuustoinen, rehevä metsäalue pihoille vievien teiden ympärillä 7. Kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa varttunutta mäntyvaltaista metsää, sekapuuna runsaasti koivua, tien pohjoispuolella entisen pellon reunoilla myös haapaa. Kuusta ja harmaaleppää kasvaa jonkin verran. Pihlaja muodostaa tiheää alikasvosta ja vaahteran taimia on runsaasti. Kuva 5. Kuvio 7. Mäntyvaltaista sekametsää kuvion 7 eteläosassa (vanhan ja uuden maantien välissä). 9

10 8. Tuoretta kangasta. Taimikkokuviolla kasvaa jättöpuuna kuusta ja koivua etenkin entisen pellon reunassa. 9. Entisen pellon ja hakkuuaukon väliin jäävä lehtomaisen kankaan kuvio. Nuorehko, mutta osin järeä haapapuusto vallitsee, sekapuuna esiintyy koivua ja kuusta. Kasvistossa tavattiin mustakonnamarja, sudenmarja, tesma ja lehtokuusama. 10. Metsitetty entinen pelto tai laidunniitty. Alueella kasvaa tiheää, pääosin mäntyvaltaista nuorta taimikkoa. Lisäksi esiintyy kuusta ja koivua, paikoin runsaasti myös raitaa. Taimikon aukkopaikoissa kasvaa suurruohoniittyjen kasvillisuutta. 11. Tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa vanhaa havumetsää. Keloja ja kookasta maapuuta esiintyy jonkin verran. Kasvistoon kuuluu mm. yövilkka. 12. Lehtoa ja lehtomaista kangasta, osaksi entistä peltoa. Tiheää varttunutta koivutaimikkoa kasvava kuvio, jossa sekapuuna esiintyy harmaaleppää, haapaa ja mäntyä. 13. Laaja aukko, kasvillisuudeltaan tuoretta ja lehtomaista kangasta. Jättöpuuna on säilytetty kookasta haapaa, mäntyä ja koivua etenkin tien itäpuolisella alueella. 14. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Melko vanhaa kuusivaltaista metsää, joukossa runsaasti mäntyä ja niukemmin lehtipuustoa. Linnustossa (kuviot 11, 14 ja 16) havaittiin kuusitiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, käpytikka ja närhi. Kasvistoon kuuluvat mm. tähtitalvikki, yövilkka ja valkolehdokki. 15. Osaksi hakamaan kaltainen hevoslaidun. Metsiköissä kasvaa nuorta harmaaleppää, koivua, kuusta ja mäntyä. Selvitysalueen ainoa perinnebiotoopin tyyppinen alue. Kuva 6. Hevoslaidun. Alueen mielenkiintoisimpia biotooppeja. Tarkempaa inventointia ei voitu tehdä. 10

11 16. Osaksi soistunutta tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää, sekapuuna koivua, haapaa ja mäntyä. 17. Lehtomaista kangasta ja laikuittain tuoretta lehtoa (OMaT). Kuviolla kasvaa koivuvaltaista taimikkoa, sekapuuna kuusta ja harmaaleppää. 18. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Maasto on kivikkoista ja usein myös louhikkoista. Kehitysluokka vaihtelee aukosta varttuneeseen taimikkoon, valtapuina koivu ja mänty. Kuusta kasvaa taimikoissa sekapuuna. Aukon reunalla on jättöpuustona nuori haapametsikkö. 19. Kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa varttunutta sekataimikkoa, valtapuina koivu, mänty ja kuusi, sekapuuna laikuittain haapaa ja harmaaleppää. Maasto on paikoin louhikkoista. 20. Ruoho- ja lehtokorpi. Puuston muodostaa nuori harva (istutus?) männikkö, tai reunamilla harmaaleppä, tervaleppä ja hieskoivu. Kuviolla kasvaa mm. kurjenmiekkaa, korpikaislaa ja ranta-alpia. Tuomi muodostaa paikoin pensaikkoa. Kuvion läpi virtaa Syväjärven ojaksi kaivettu laskupuro. 21. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Alueella kasvaa kaarnakuoriaisten laajalti tuhoamaa varttunutta metsää, valtapuina koivu, mänty, haapa ja kuusi. Kuusikeloja ja kookasta kuusimaapuuta esiintyy runsaasti, vaikka kuollutta puustoa on korjattu pois. Kasvistossa tavattiin mm. lehtokuusama, taikinamarja, sudenmarja, tesma ja valkolehdokki. Pohjantikka ruokailee kuolleissa kuusissa. 22. Tuoretta kangasta. Kuvion vanhahko metsä on kuusivaltaista, sekapuina koivua ja haapaa. Syväjärven laskupuron suulla kasvaa kookasta tervaleppää. Tuomi muodostaa alikasvosta etenkin puron tuntumassa. 23. Luonnontilainen suo. Kuvion eteläosassa vallitseva tyyppi on räme (korpiräme-nevaräme). Pohjoiseen mentäessä suo muuttuu korveksi (Rhk-KgK). Valtapuuna rämeellä kasvavat osin kitukasvuinen mänty ja koivu, korpiosalla kuusi, hieskoivu ja paikoin tervaleppä. Pienikokoista mäntykeloa esiintyy runsaasti. Kuvio on luontoarvoiltaan merkittävä pienkohde. Kuva 7. Selvitysalueen erämaista pohjoisosaa. Etualalla kuvio 23 (korpirämettä, ympärillä kuvio 16. (Varttunutta kuusikkoa). Kuva otettu louhoksen täyttömäeltä. 11

12 24. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Laaja havupuuvaltainen melko vanhan metsän kuvio. Sekapuuna kasvaa koivua ja hiukan haapaa. Laajojen kaarnakuoriaistuhojen takia kuviolla esiintyy kuusikeloja ja maapuuta, vaikka pääosa kuolleesta puustosta on korjattu pois. Maasto on kivinen ja paikoin lohkareinen; Hiidenkallion eteläjyrkänteen alla sijaitsee paikallisesti tunnettu luola. Kasvistossa esiintyy mm. alueella harvinaista sinivuokkoa, mustakonnanmarjaa, jänönsalaattia ja lehtokuusamaa. Anneli Leivon mukaan linnustoon kuuluvat mm. pohjantikka ja metso. Maastossa havaittiin teeren poikue. Muusta linnustosta mainittakoon kuusitiainen, töyhtötiainen ja käpytikka. Kuvat 8 ja 9. Kuvion 24 rehevähköä metsää. Oikean puoleisessa kuvassa erottuu paikallisesti tunnettu luola. Takamaaston kalliometsä on kuvio 25. Kuusen niukkuus johtuu laajoista kaarnakuoriaistuhoista. 25. Hiidenkallion kallioselänteen lakialueet käsittävä kalliometsäkuvio (ClT-VT). Maasto on yleisesti kivikkoista ja louhikkoista. Alueella kasvaa enimmäkseen varttuneita ja osin melko luonnontilaisia kalliomänniköitä. Painanteissa esiintyy kookkaampaa mänty-kuusi-koivupuustoa. Kuviolla on myös pieniä kalliopainannesoita. Mäntykeloja ja maapuuta on niukasti. Linnustosta mainittakoon kulorastas ja punarinta. 26. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kuviolla kasvaa pääosin kuusivaltaista varttunutta metsää. Koivua, mäntyä ja paikoin haapaa kasvaa sekapuuna. Kasvistossa tavattiin mm. valkolehdokki, lehtokuusama, sinivuokko ja sudenmarja. Pihoihin ja teihin rajoittuva vaihteleva kuvio. 12

13 Kuva 10. Kuvio 27. Avohakkuu on tehty suurelta osin kaarnakuoriaistuhojen takia. Jättöpuusto (mäntyä ja koivua, myös haapaa) on siten epätavallisen runsaasti). Taustalla Syväjärvi rantametsineen (kuvio 28). 27. Laaja hakkuuaukko, kasvillisuudeltaan enimmäkseen tuoretta kangasta. Maasto on hyvin kivinen ja laajalti louhikkoinen. Notkelmien pohjilla esiintyy noroja ja korpijuotteja (RhKgK-SaK). Jättöpuustoa kasvaa runsaasti, pääosin mäntyä, vähemmässä määrin koivua ja entisen valtapuuston kuusialikasvoksia (kaarnakuoriaistuhot!). Lisäksi on säilytetty raitoja ja suurehkoja pihlajia sekä joitain haapoja. Rehevissä korpijuoteissa kasvaa mm. korpi-imarretta, hiirenporrasta, isoalvejuurta ja tuomea. Itäisessä juotissa kasvaa jättöpuuna kookas tervaleppä. 28. Syväjärven etelärannan rakentamatonta rantametsää, kasvillisuudeltaan tuoretta kangasta ja rehevää korpea. Vyöhykkeen leveys on 5-20 m. Vaihtelevan ikäisessä puustossa vallitsevat koivu, harmaaleppä, mänty ja tervaleppä. 29. Kallioinen niemi, jossa kasvaa varttunutta männikkö, rinteillä myös koivua ja kuusta. Käytännössä alue on pääosin pihapiiriä. 30. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kuvio käsittää kalliomäkien välisen, rantaan ulottuvan notkon ja varjojyrkänteen. Alueella kasvaa nuorehkoa, tiheää kuusivaltaista metsää. Sekapuuna ja osin valtapuunakin kasvaa koivua, paikoin lisäksi haapaa ja yksittäisiä raitoja, pihlajia ja harmaaleppiä. Metsälehmusta kasvaa usealla paikalla. Kuvion länsiosassa esiintyy lehmuksen vesoja. Itäosassa kasvaa yksi suurehko runkolehmus, riukumaista välipuustoa ja alikasvosta. Kasvistossa esiintyvät sinivuokko, mustakonnanmarja, valkovuokko, korpi-imarre, hiirenporras ja valkolehdokki. Jyrkänteellä ja sen aluslouhikossa viihtyvät haisukurjenpolvi, haurasloikko ja lehtoarho. 13

14 Kuva 11, Kuvio 30. Metsälehmusta kuusikon varjossa. 31. Kalliometsää (VT-ClT). Notkelmissa kasvaa mänty-kuusi-koivu sekametsää, muualla vaihtelevan tiheää männikköä. Kuviolla on laajoja jäkälikköisiä avokallioita, joilla kasvaa mm. kalliokieloa, mäkitervakkoa, kalliohatikkaa ja jäykkärölliä. Kuviolla on kartoille merkitsemätön uusi rakennuspaikka. Kuva 12. Kuvion 31 lakiosia, taustalla Syväjärvi. 32. Kuivahkoa kangasta ja kalliolaikkuja. Harvaa varttunutta mäntytaimikkoa kasvava kuvio. Avokalliolaikkujen reunoilla kasvaa vanhempaa mäntypuustoa. Kuvion läpi kulkee mökkitie jonka varrelle on tehty lukuisia autopaikkoja. 14

15 33. Tuoretta ja lehtomaista kangasta, alarinteessä myös lehtokorpea (noro). Harvaa jättöpuustoa kasvava nuori taimikko. Jättöpuina on säilytetty etupäässä kookasta koivua ja haapaa, myös jonkin verran kuusta ja noron varrella tervaleppää. Taimikko on tiheää, 2-4 metrin korkuista. Sen valtapuuston muodostavat kuusi, koivu, harmaaleppä ja pihlaja. 34. Kalliomännikkö. 35. Tuoretta ja lehtomaista kangasta. Tiheä nuori taimikko, valtapuina koivu, pihlaja ja kuusi. Kuva 13. Kuvion 34 (takana) laajalti kuollutta kuusikkoa. Edessä kuvion 35 rehevää taimikkoa. 36. Suonkulkunkallio, kasvillisuus vaihtelee (VT-ClT, avo Kallioita, notkoissa MT ja soistumia). Kuviolla kasvaa karummilla kalliolaikuilla ja jyrkänteiden ympärillä vanhaa männikköä, muualla varttunutta taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Valtapuina kasvavat mänty ja kuusi, alarinteillä myös koivu. Lakialueella on useita kalliopainannesoistumia ja soita (KgR-IR sekä karuja korpijuotteja). Suonkulkun puoleisen jyrkänteen alla esiintyy louhikkoisia lehtolaikkuja, joissa kasvaa vanhaa kuusikkoa sekä koivua, harmaaleppää, raitaa ja haapaa. (Tämä kuvio on inventoitu hyvin yleispiirteisesti). 37. Tuoretta ja kosteaa lehtoa (FiT, SaT), osittain entistä peltoa ja niittyä. Puusto on nuorta, vaihtelevasti haapa-, koivu- tai harmaaleppävaltaista. Lisäksi kasvaa vanhempaa mäntyä sekä tervaleppää, raitaa ja tuomea. Kasvillisuus on vahvasti kulttuurivaikutteista. 15

16 38. Tuoretta kangasta. Laajalti puistomaisen väljässä vanhassa metsässä vallitsevat kuusi (eteläosassa), mänty (pohjoisosassa) ja koivu. Haapaa esiintyy hiukan sekapuuna, alikasvoksena koivua ja pihlajaa. Siellä täällä on kookkaita kuusi- ja mäntymaapuita. Kuviolla kulkee merkitty polku. Kuva 14. Kuvion 38 vanhaa metsää. Tien lähellä lehtipuun määrä on suurempi. 39. Kalliometsää (VT-ClT). Kuviolla kasvaa erirakenteista vanhaa kalliomännikköä. Osa puista on kilpikaarnaisia ikipetäjiä. Kuviolle johtaa merkitty polku. Metsälakikohde. Kuva 15. Kalliometsä moniosaisella kuviolla 39 on hyvin luonnontilainen. 16

17 40. Kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Maasto on erittäin kivistä ja louhikkoista. Valtapuuston muodostaa nuorehko, harvennettu männikkö, sekapuuna kuusta. Kaarnakuoriaistuhojen takia kuusikeloja ja kuusimaapuita esiintyy runsaasti. 41. Syväjärven rakentamaton länsiranta, kasvillisuudeltaan tuoretta kangasta. Alue on kivinen ja varsinkin eteläpäässä louhikkoinen. Valtapuustona kasvaa voimakkaasti harvennettua nuorehkoa sekametsää (mäntyä, kuusta ja koivua, rannassa tervaleppiä). Kuvio rajautuu pohjoisessa uimarantaan. 42. Massiivinen louhikko jossa esiintyy kylmäluolia. Valtavien lohkareiden väliköissä kasvillisuus on lehtomaista. Puusto on erirakenteista ja aukkoista, osin hyvinkin vanhaa. Louhikon liepeillä kasvaa kuusikkoa, seassa koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kuviolla on useita suuria kuusimaapuita ja keloja. Louhikon notkelmissa kasvaa myös useita metsälehmuksia ja lehmuksen vesoja. Muuta kasvillisuutta edustavat lehtokuusama, taikinamarja, koiranheisi, haisukurjenpolvi, haurasloikko, lehtoarho, tesma ja koiranvehnä. Tuomi muodostaa paikoin tiheikköjä. Metsälakikohde. Kuva 16. Valtavien lohkareiden luonnehtima maasto (kuvio 42) on selvitysalueen biologisesti kiinnostavimpia kohteita. 43. Syväjärven laskupuron ympäristö. Rehevää puronvarsilehtoa (FiT-SaT) joka ylempänä vaihettuu tuoreeksi lehdoksi (OMaT). Kuviolla kasvaa varttunutta kuusikkoa (keskivaiheilla) tai varttunutta taimikkoa (itä- ja länsipää). Uoman tuntumassa kasvaa erirakenteista lehtimetsää (harmaaleppää, tuomea, tervaleppää ja koivua), muualla puusto on kuusivaltaista. Koivua, haapaa ja suuria raitoja esiintyy sekapuuna. Ylärinteessä tapaa myös järeitä mäntyjä. Alueella on suuria kuusimaapuita. Puron varrella esiintyy jonkin verran metsälehmusta, etupäässä alikasvoksena tai riukumaisina runkopuina. Pensaskerros on monimuotoinen, lajeina lehtokuusama, puna- ja mustaherukka, koiranheisi ja paatsama. Muuta lajistoa edustavat valkovuokko, tesma, sudenmarja, mustakonnanmarja, 17

18 sinivuokko, korpi-imarre ja hiirenporras. Purossa tai sen rannoilla viihtyvät kevätlinnunsilmä ja purolitukka. Linnustossa kuultiin mm. lehtokerttu, tiltaltti ja pajusirkku. Purovarsi metsälakikohde. Kuva 17. Kuvion 43 rehevää puronvarsilehtoa alueen itäosassa. Lehdon kasvillisuus ja puusto vaihtelevat suuresti. 44. Tuoretta kangasta ja kalliometsää (VT-CT). Kuviolla kasvaa vanhaa valoisaa mäntyvaltaista metsää. Sekapuuna esiintyy kuusta ja koivua. Runsaan väli- ja aluspuuston muodostavat kookkaat pihlajat sekä raita ja vaahtera. Katajaa kasvaa kuviolla runsaasti, lehtokuusamaa ja isotuomipihlajaa jonkin verran. 45. Tuore lehto (AeT-OMaT). Harmaaleppä ja pihlaja muodostavat tiheän valtapuuston, sekapuuna kasvaa tuomea, raitaa, koivua ja vaahteraa. Pensaskerroksessa vallitsevat tuomi ja herukat, lisäksi esiintyy paatsamaa, terttuseljaa ja isotuomipihlajaa. Kasvistoon kuuluvat mm. valkovuokko, mustakonnanmarja ja tesma. Kuvio rajautuu Myllysuon luonnonsuojelualueeseen. 18

19 Kuva 18. Myllysuon rinnelehtoa. 46. Kalliometsää (VT-CT). Mäntyvaltainen varttuneen metsän kuvio, jossa puuston koko ja ikä vaihtelee. Laitaosissa kasvaa myös kuusta ja koivua. Kuviolla kulkee polku. 47. Entinen niitty tai pelto, jolle on istutettu tammea, vuorijalavaa ja hevoskastanjaa. Kuviolla kasvaa myös kuusi- ja koivutaimikkoa ryhmissä. Kivirinteentien ympäristössä esiintyy sekalaista tulokaslajistoa, kuten rohtosormustinkukkaa, kylämalvaa ja ukontulikukkaa. Kuvioon on sisällytetty ympäristön hylättyjä peltoja. Kuva 19. Kylän keskivaiheilla sijaitsevalla joutomaalla kasvaa kiinnostavaa kasvistoa, kuten ukontulikukka ja rohtosormustinkukka. Aluetta on metsitetty jalopuille. 19

20 48. Entinen louhos. Kuviolla on louhinnan aikana syntynyt jyrkänne, louhintajätekasoja ja reunusmetsiköitä (Raitaa, haapaa, mäntyä). Louhoksen pohja on muuttunut lammikoksi. Kuv 20. Entinen kivilouhos (kuvio 48). Graniittia on louhittu mm. Helsingin kaupungin katureunuskiveyksiin. 49. Entinen louhos. Kuvioon kuuluu louhinnan synnyttämä korkea jyrkänne, jätekivikasoja, lammikko ja reunusmetsää (koivua, raitaa ym.). 50. Entisiä peltoja, nyt peltoheittoja, niittyjä ja nurmikkoalueita. Selvitysalueen itäpään lohko on edelleen viljelykäytössä. 51. Kirkkojärven rantavyöhyke. Kuvio käsittää maantien ja järven välisen alueen. Alueella kasvaa tervaleppää ja koivua; puustoa on harvennettu äskettäin. Rantametsän edustalla on ruovikkovyöhyke. Kuvion eteläosassa on laituri ja veneranta. Maisemallisesti merkittävä alue. Kuva 21. Kreiviläntie Kirkkojärven rannassa. 20

21 52. Lehtomainen kangas ja kuiva lehto (ORT). Pellon ja kalliojyrkänteen väliin jäävä kuvio, jossa kasvaa suurehko lehmus sekä runsaasti lehmuksen vesoja. Kuviolla kasvaa myös raitaa, haapaa, kuusta ja mäntyä. Puusto on harvennettu. Paikallisesti arvokas pienkohde. Kuva 22. Selvitysalueen suurimmat lehmukset kasvavat kuviolla 52 kalliojyrkänteen ja pellon välissä. 53. Syväjärven itäpään rantaluhta. Pääosin ruovikkoa ja avoluhtaa, osaksi paju- ja hieskoivuluhtaa. 54. Selvitysalueen länsiosan laaja kulttuurimaisemakokonaisuus Kirkkojärven ja Myllysuon välisellä kannaksella. Alue käsittää kumpuilevaa peltoaukeaa jota jäsentävät kallioytimiset kumpareet. Asutus keskittyy kumpareiden laiteille ja Kirkkojärven rannoille. Piha-alueiden väliin jää vaihtelevia, kasvillisuudeltaan ja puustoltaan kulttuurivaikutteisia metsiköitä. Yleisimpiä ovat kulttuurin muovaamat lehtomaiset kankaat ja kalliometsät. Osa metsiköistä on pelloille istutettuja mänty- ja koivutaimikoita tai puistomaisesti hoidettuja pihojen laajennuksia. Muualla valtapuusto vaihtelee suuresti ja mm. vaahteraa esiintyy runsaasti. Kalliolaikuilla kasvaa vanhaa mäntypuustoa. Kyläkallioiden ja teiden piennarten kasvillisuus on varsin monimuotoista. Kuivilla tienpientareilla asutun ympäristön kallioiden reunamilla kasvaa kissankelloa, keltamataraa (NT), ketoneilikkaa (NT), pukinjuurta, hopeahanhikkeja (Potentilla argentea), ahdekaunokkia, karvaskallioista, pukinjuurta, aholeinikkiä, peurankelloa, hietalemmikkiä (kallioilla), kevättädykettä (kallioilla), pölkkyruohoa ja mäkitervakkoa. Kirkkojärven rantavyöhyke on kapealti puustoinen, kasvillisuudeltaan lähinnä kulttuurin muovaamaa AeT-FiT -lehtoa ja entistä laidunmaata. Lännessä selvitysalue rajautuu Myllysuon laskuuomaan. Se on rakennettu Myllysuon paikalla olleen järven laskua varten ja muodostaa nykyään kanavamaisen vesiuoman. 21

22 Kuvat 23 ja 24. Selvitysalueen länsiosan viljelymaisemaa. 55. Syväjärvi. Ks. Yleiskuvaus. 56. Kirkkojärven ranta- ja vesialue. Ks. Yleiskuvaus. Lähdeaineisto: Hagman, A.M. 2009: Myrskylän Kirkkojärven kunnostussuunnitelma. Uudenmaan Ympäristökeskuksen raportteja 18/2009. Itä-Uudenmaan liitto 2010: Itä-Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaat luonnonympäristöt (Ma- Lu). Itä-Uudenmaan liitto Julkaisuja 96. Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvupaikkaluokitus. (Uudistettu versio vuodelta 2004: Metsähallitus, luontotyyppi-inventoinnin maastotyöohje). --- Myrskylän Syväjärveä koskeva tieto: Wikipedia/Myrskylän Syväjärvi. Porvoon seudun lintuyhdistys ry. www-sivut. Uhanalaiset lajit: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta Liite: Kuviokartta 22

23