ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

Transkriptio

1 ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 OSA II: VESISTÖTARKKAILU AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10748

2 ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 OSA II: VESISTÖTARKKAILU Helena Puro FM limnologi Sisällys 1. JOHDANTO YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT VESISTÖTARKKAILU VUONNA HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA LÄMPÖTILA JA SADANTA VIRTAAMAT VESISTÖJEN KUORMITUS JÄTEVEDENPUHDISTAMOT TURVETUOTANTO HAJA- JA PISTEKUORMITUS VESISTÖJEN VEDEN LAATU ÄHTÄVÄNJOEN VESISTÖALUE Joet Järvet KRUUNUPYYNJOEN VESISTÖALUE Kruunupyynjoki PURMONJOEN VESISTÖALUE Purmonjoen eteläinen haara Varijoki Purmonjoen pohjoinen haara VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA UIMAVESIEN LAATU LEVÄHAVAINNOT TURVETUOTANNON KUORMITUS JA VAIKUTUKSET ALAPUOLISIIN VESISTÖIHIN YLEISTÄ MENETELMÄT Päästötarkkailu Vesistötarkkailu OY ALHOLMENS KRAFT AB Heinämaanneva-Ränöinneva Niivilänniitty Saarenneva Hirvineva Västermossen... 43

3 Ormineva HAJATEK OY Hirvineva MANTELAN TURVE OY Tervasneva 1 (pohjoinen lohko) ja Tervasneva 2 (eteläinen lohko) Rajanevat 1 ja Salonneva I Mosanneva ja Palomäenneva JORMA KIIKAN URAKOINTI KY JA ISOPELLINEN MAATALOUSYHTYMÄ Suolineva 1 ja KAUHANUMMI OY Kauhajärvenneva lohkot III ja IV SAVONNEVAN TURVE, HEINO MARJAMÄKI Savonneva TURVEMESTARIT OY Kurvinneva EJ-LÄMPÖ OY Veteläsuo Honkineva YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET Liite 1. Yhteistarkkailualueen havaintopaikkaluettelo ja karttaliitteet ( ) Liite 2. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen havaintopaikat ja karttaliite Liite 3. Yhteistarkkailun tarkkailutulokset vuodelta 2016 Liite 4. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset vuodelta 2016 Liite 5. Virallisten uimarantojen uimavesitulokset vuodelta 2016 Liite 6. Oy Alholmens Kraft Ab:n ja EJ-Lämpö Oy:n käyttöpäiväkirjat Liite 7. Turvetuotannon vesistötarkkailutulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Oivaltajantie Seinäjoki p

4 1. JOHDANTO 4 Ähtävänjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu kymmenen kunnallisen jätevedenpuhdistamon, kahden teollisuuslaitoksen sekä kahdeksan turvetuottajan ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty, että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta tai toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla (nykyään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Turvetuottajista Vapo Oy osallistuu ainoastaan yhteistarkkailun kalatalousosioon. Lisäksi tarkkailuun osallistuu myös Pietarsaaren Vesi, joka ottaa raakaveden Ähtävänjoesta. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet on esitetty taulukossa 1.1. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen vesistötarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ohjelmaa vuosille (Aaltonen & Virtanen, 2013). Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Vesistönäytteenotosta sekä vesianalytiikasta on vastannut Ahma ympäristö Oy. Taulukko 1.1. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet. Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste Soini LSSAVI/27/04.08./ BOD 7-ATU /1 Kok. P 0,5 92 1/1 COD Cr /1 Kiintoaine /1 voimassa: NH 4-N 6,0 1/1 Alajärvi LSSAVI/466/04.08/ BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr /2 Kiintoaine /2 NH 4-N 4,0 90 1/1 voimassa: Kok N (jätevesi yli 12 C) 60 1/1 Alajärvi LSU-2004-Y BOD 7-ATU /1 Luoma-ahon Kok. P 0,7 92 1/1 maasuodatus COD Cr /1 voimassa: SS /1 Vimpeli LSSAVI/146/04.08/ BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr /2 Kiintoaine /2 NH 4-N 4,0 90 1/ alk BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr /2 SS /2 voimassa: NH 4-N 4,0 90 1/1 Lappajärvi LSU-2005-Y BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,5 95 1/2 COD Cr /2 voimassa: Kiintoaine /2 Evijärvi LSSAVI/56/04.08/ BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,4 93 1/2 voimassa: alk NH 4-N /1

5 Kortesjärvi LSY BOD 7-ATU /2 Kauhavan Vesi Oy Kok. P 0,5 90 1/2 COD Cr /2 Kiintoaine /2 NH 4-N /1 LSSAVI/112/04.08/ BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,5 90 1/2 COD Cr /2 Kiintoaine /2 voimassa: NH 4-N /1 Kronoby LSSAVI/158/04.08/ BOD 7-ATU /2 Kok. P 0,4 90 1/2 COD Cr /2 Kiintoaine /2 voimassa: toistaiseksi NH 4-N /1 Pedersöre LSSAVI/232/04.08/ BOD 7-ATU /1 Purmo Kok. P 1,0 90 1/1 COD Cr /1 voimassa: Kiintoaine /1 Pedersöre LSSAVI/231/04.08/ BOD 7 -ATU /1 Lillby Kok. P 1,0 90 1/1 voimassa: Mäkelän Alu *) LSSAVI/331/04.08/ Kok. P 1,0-1/1 COD Cr 200-1/1 Kiintoaine kg/a 1/1 Ni 0,5 14 kg/a 1/1 Al 10 1/1 voimassa: ph 6-9 1/1 *) Anodisoinnin huuhtelukylpyjen ja kromatoinnin rasvanpoiston jälkeinen huuhtelukylpy. LSSAVI= Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto LSU = Länsi-Suomen ympäristökeskus LSY= Länsi-Suomen ympäristölupavirasto LSVO= Länsi-Suomen vesioikeus 5 2. YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Alajärven (Lehtimäen) ja Soinin kunnista, noin 200 m merenpinnan yläpuolelta. Vesistö jakautuu Soinin, Alajärven, Vimpelin, Lappajärven Evijärven, Pedersören sekä Pietarsaaren kuntien alueelle. Soinin kunnan alueelta alkava Kuninkaanjoki sekä Alajärven kunnan Lehtimäen alueelta alkava Levijoki laskevat Alajärveen, josta vedet kulkeutuvat Kurejokea pitkin Lappajärveen. Vimpelin kirkonkylän kohdalla Lappajärveen laskee Savonjoki. Lappajärvestä vedet kulkeutuvat pääosin Välijokea pitkin Evijärveen sekä edelleen Ähtävänjokea pitkin merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen, johon Ähtävänjoen lisäksi laskevat Kovjoki, Purmonjoki sekä Kruunupyynjoki (kuva 2.1). Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Joen pituus Evijärven alapuolella on 60 km. Yhteys mereen katkesi vuonna 1961, kun Luodonjärvi padottiin makeavesialtaaksi. Ähtävänjoen valuma-alueen pinta-ala on 2054 km 2 ja järvisyys on poikkeuksellinen suuri Pohjanmaan oloissa, 10,5 %. Peltomaan osuus eri maankäyttömuodoista on 16 %, kangasmaiden osuus 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja rakennetun maan osuus alle 1 % (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Suuren järvisyyden vuoksi vedenlaatu on Ähtävänjoen alueella parempi kuin muissa Pohjanmaan jokivesistöissä. Ähtävänjoen alaosa kuuluu happamien

6 sulfaattimaiden alueeseen. Ähtävänjoen pääuoma sekä Välijoki kuuluvat tyypittelyn mukaan suuriin humuspitoisiin jokiin. Ähtävänjoki on rakennettu pääosiltaan energiatuotantoa varten. Jokiuomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla. Vesistöä myös säännöstellään melko voimakkaasti. Vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta. Voimalaitoksistaan huolimatta Ähtävänjoki on luonnonsuojelullisesti ja kalastollisesti arvokas vesistö. Joella on huomattava merkitys uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Ähtävänjoen keski- ja alajuoksulla elää uhanalainen jokihelmisimpukkakanta, jonka suojelemiseksi Ähtävänjoki kuuluu Natura 2000 alueisiin. Ähtävänjoki on erityiseksi alueeksi katsottava vedenhankintavesistö, koska Pietarsaaren vesilaitos ottaa raakavetensä joesta. Pietarsaaren Veden jakelun piirissä on asukasta Pietarsaaressa ja Luodossa. Lisäksi Evijärven kunta käyttää Ähtävänjoen yläosaa varavedenottamona ja Lappajärven kunta Lappajärveä varavedenottamona (Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015). Evijärvi on matala läpivirtausjärvi, jonka pinta-ala on 28 km 2 ja keskisyvyys vain 1,5 m syvimpien kohtien olleessa noin 3 m. Evijärvi saa vetensä pääasiassa Lappajärvestä laskevan Välijoen sekä vähäisessä määrin Kirsinpäkin kautta. Evijärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi. Länsi-Suomen suurin järvi, Lappajärvi on syvä ja suhteellisen kirkasvetinen järvi, jonka pinta-ala keskivedenkorkeudella on 142 km 2 ja tilavuus noin 1050 milj.m 3. Järven keskisyvyys on 7,4 m ja suurin syvyys 38 m. Valuma-alueen ala järven luusuassa on 1527 km 2 ja järvisyys 10,9% (Ekholm). Lappajärven rehevöityminen kiihtyi 1960-luvulla voimakkaan kuormituksen seurauksena. Rehevöityminen on ollut selvimmin havaittavissa särkikalojen, vesikasvien ja levien runsastumisena. Lisääntynyt orgaanisen aineen tuotanto aiheuttaa puolestaan järven syvänteissä hapettomuutta. Järven tilan parantamiseksi on kuitenkin tehty pitkäjänteistä työtä koko valuma-alueella. Lappajärvellä onkin erittäin suuri merkitys lähiseudun asukkaille niin kalastuksen kuin muun virkistyskäytön kannalta. Lappajärvi kuuluu tyypittelyn mukaan suuriin humusjärviin. Alajärvestä Lappajärveen laskevan Kurejoen pituus noin 15 km. Jokilaakso on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Joki on erityisesti alajuoksultaan rehevä ja tummavetinen. Kurejoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Alajärvi on hyvin matala, tummavetinen ja rehevä järvi, jossa happi loppuu kevättalvisin joko kokonaan tai lähes kokonaan. Alajärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi. Kuninkaanjoki, joka laskee Alajärveen, on sekä kalataloudellisesti että maisemallisesti arvokas vesistö, jossa esiintyy luonnonvarainen purotaimenkanta. Joki on hajakuormituksen vaikutuksen alainen ja myös turvetuotantoalueet ja haja-asetuksen jätevedet sekä Soinin kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet vaikuttavat vesistön tilaan. Kuninkaanjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Purmonjoki saa alkunsa Kauhavan kaupungin Kortesjärvellä sijaitsevasta Purmonjärvestä. Joen pituus Purmonjärvestä Luodonjärveen on 62 km, korkeuseroa on 64,5 m. Purmonjokeen yhtyy joen pohjoinen haara (Norijoki) joen alaosalla Forsbyssä. Purmonjoen valuma-alueen pinta-ala on 880 km 2 ja järvisyys 3,4 %. Joki on hyvin tummavetinen, samea ja ravinteikas. Alkaliteettiarvot ovat ajoittain alhaisia ja veden ph-arvot laskevat toisinaan alle viiden. Purmonjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Vuoden 2013 ekologisen tilan luokittelun mukaan Kuninkaanjoen tila on välttävä. Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnassa sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee Luodonjärven pohjoisosaan. Joen kokonaispituus on noin 120 km, valuma-alueen suuruus 746 km 2 ja järvisyys 2,8 %. Purmonjoen tapaan Kruunupyynjoki on tummavetinen, samea ja ravinteikas. Kruunupyynjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. 6

7 Vuoden 2013 ekologisessa luokittelussa Ähtävänjoen alaosa ja Kurejoen tila on luokiteltu välttäväksi, Ähtävänjoen yläosa (Evijärvi-Ytteresse), Välijoki ja Kruunupyynjoki tyydyttäväksi, sekä Kuninkaanjoki ja Vimpelinjoki hyväksi. Veden kemiallisessa luokittelussa ainoastaan Purmonjoki on luokiteltu hyvää huonommaksi, muut tarkkailtavat joet hyväksi (Vesikartta sovellus ). Tarkkailtavista järvistä Lappajärven ja Evijärven ekologinen tila on arvioitu vuonna 2013 tyydyttäväksi ja Alajärven ja Purmojärven tila välttäväksi (Vesikartta sovellus). Kemiallisessa luokittelussa kaikkien kolmen järven tila on arvioitu hyväksi, mutta Evijärven osalta on annettu huomio että elohopean laatunormi voi vesistössä ylittyä (Vesikartta sovellus) VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 Yhteistarkkailuun sisältyy 39 vedenlaatuasemaa (liite 1), joista näytteet otettiin 2 7 kertaa vuoden 2016 aikana (näytteenottoajankohdat, ks. liite 3). Tarkkailuohjelmaan on lisätty vuonna 2014 Vimpelin uusien lupamääräysten vuoksi 2 havaintopaikkaa (Ä9E ja Ä9F) Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolelle. Vuodelta 2016 yhteistarkkailun vesistönäytepisteiltä on kahdet tulokset normaalin kolmen sijaan, sillä kesäkuun näytekierros jäi puuttumaan epähuomiossa inhimillisten virheiden vuoksi. Evijärven Peruna Oy:n juoksutusten aikaista vesistötarkkailua tehtiin seitsemän kertaa ajalla (pisteet E1, E2 ja E3). Raportissa on lisäksi käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia vuodelta 2016 eräiltä Evijärven, Lappajärven, Alajärven, Kurejoen, Purmonjoen, Ähtävänjoen sekä Kruunupyynjoen vedenlaatuasemilta (havaintopaikat liite 2 ja vesistötulokset liite 4) sekä ELY -keskuksen ylläpitämän leväseurannan tulokset. Vesistönäytteiden lisäksi raportissa käsitellään vuodelta 2016 myös kunnallisen uimavesivalvonnan tuloksia (bakteerinäytteet) niiltä osin, kuin tuloksia on ollut saatavissa (liite 5).

8 8 Kuva 2.1. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen valuma-alueet (kuva Ympäristöhallinnon www-sivulta) 4. HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA Lämpötila ja sadanta Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, vaikka vuosi alkoi yli 20 asteen pakkasilla. Tammikuun alun kolmen viikon pakkasjakson vuoksi vuosi 2016 ylsi kuitenkin vain sijalle 12 Suomen lämpötilan mittaushistoriassa. Sää oli helmikuussa pääosin lauhaa, pilvistä ja epävakaista. Kuukausi oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen ja sateet kasvattivat lumipeitettä alkukuusta. Sateet kasvattivat kuitenkin myös virtaamia, mikä näkyi selvänä piikkinä pitkän ajan keskivirtaamiin nähden. Sään muututtua lauhaksi lumipeite kuitenkin hupeni lähes olemattomiin maan etelä- ja länsiosissa. Tilastojen mukaan maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Huhtikuun aikana yöpakkaset kaikkosivat Lappia lukuun ottamatta ja kevään tulvahuippu ajoittui huhtikuulle. Myös toukokuu oli tavanomaista lämpimämpi kuukausi. Sademäärät olivat pääosin keskiarvojen alapuolella ja salamamäärät jäivät noin puoleen tavanomaisesta.

9 Kesäkuu oli noin asteen verran tavanomaista lämpimämpi maan etelä- ja keskiosissa. Sademäärä oli monin paikoin suurempi ja Pohjanmaan rannikolla yli 100 mm sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria, mikä näkyi luonnollisesti virtaamissa. Länsirannikolla heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Maan länsiosassa sademäärä oli monin paikoin alle 80 % tavanomaisesta. Mittauspisteestä ja joesta riippuen heinäkuun virtaamat olivat joko tavanomaista alhaisempia tai niissä näkyi selvä virtaamapiikki. Elokuu oli poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa ja keskilämpötila oli suuressa osin maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Syyskuu oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi. Sadepäiviä oli syyskuussa etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän ja sademäärät jäivätkin pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Syys-lokakuussa virtaamat jäivät alle pitkän aikavälin keskiarvon. Lokakuussa rikottiin useita asemakohtaisia kuivuusennätyksiä ja maan etelä- ja keskiosassa oli puolestaan noin asteen tavanomaista kylmempää. Marraskuu oli lämpötiloiltaan kahtiajakautunut: alkupuoli oli monin paikoin jopa poikkeuksellisen kylmä, kun taas loppupuoli oli selvästi lauhempi. Sademäärä oli pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuun lopussa havaittiin vielä pieni virtaamapiikki. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä. Virtaamat olivat joulukuussa kutakuinkin samalla tasolla pitkän ajan keskiarvon kanssa (kuvat 4.1 ja 4.2)(Ilmatieteen laitos 2016 ja Suomen Ympäristökeskus 2016). 9 Kuva 4.1. Kuukauden keskilämpötilat ( C) Kauhavalla sekä pitkän aikavälin keskiarvo (Ilmatieteen laitos 2016)

10 10 Kuva 4.2. Kuukausisadanta Kauhavalla vuosina sekä pitkän aikavälin keskiarvona (Ilmatieteenlaitos 2016). 4.2 Virtaamat Yhteistarkkailualueen virtaamatietoja on käsitelty seuraavilta asemilta: Kurejoki, Välijoen Hanhikoski, Ähtävänjoen Herrfors sekä Kruunupyynjoki (valtatie 8 silta). Näiden asemien virtaamatiedot vuodelta 2016 on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä Lisäksi virtaamat Purmonjoessa on laskettu Kruunupyynjoen virtaamatietojen perusteella. Kurejoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat tammi-maalis-, kesä- ja elo-joulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.3). Huhti- ja elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja suurempia ja toukokuussa pienempiä. Suurin virtaama havaittiin huhtikuussa kevättulvan aikaan (35 m 3 /s). Kruunupyynjoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat maalis-, kesä-, syys- ja marrasjoulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.6). Alkuvuodesta tammihelmikuussa, keväällä huhtikuussa sekä kesällä heinä-elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin keskiarvoja suurempia, mutta alkukesällä toukokuussa sekä lokakuussa puolestaan keskimääräistä alhaisempia. Sateinen kesä näkyi heinä-elokuun virtaamissa ja suurin virtaama mitattiinkin heinäkuussa (32,5 m 3 /s). Purmonjoella virtaaman vuotuinen kulku on arviointitavasta johtuen samankaltainen kuin Kruunupyynjoella (kuva 4.7). Välijoen Hanhikoskella ja Ähtävänjoen Herrforsissa virtaamat ovat säännöstelystä johtuen tasaisempia, eikä yhtä selkeitä virtaamahuippuja esiinny. Vuonna 2016 virtaamat olivat selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampia tammi-kesäkuussa ja heinä-syyskuussa. Kesäkuussa virtaamissa havaittiin selvä pudotus. Loppuvuodesta loka-joulukuussa virtaamat olivat lähellä pitkänajan kuukausikeskiarvoja (Kuva 4.4 ja 4.5). Koko vuoden keskiarvot olivat Hanhikoskella 18,4 m 3 /s ja Herrforsilla 21,3 m 3 /s.

11 11 Kuva 4.3. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kurejoessa vuosina , kuukausikeskiarvot vertailukaudella sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. Kuva 4.4. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Välijoen Hanhikoskella vuosina , kuukausikeskiarvot vertailukaudella sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.

12 Kuva 4.5. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Ähtävänjoessa (Herrfors) vuosina , kuukausikeskiarvot vertailukaudella sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. 12 Kuva 4.6. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kruunupyynjoessa vuosina , kuukausikeskiarvot vertailukaudella sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. Kuva 4.7. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Purmonjoessa vuosina (laskettu Kruunupyynjoen virtaamatiedoista valuma-alueiden pinta-alavertailuun perustuen). 5. VESISTÖJEN KUORMITUS 5.1 Jätevedenpuhdistamot Yhteistarkkailun kuormitusosioon on liittynyt kymmenen kunnallista jätevedenpuhdistamoa: Soini, Alajärvi (keskusta ja Luoma-aho), Vimpeli, Lappajärvi, Evijärvi, Kauhava (Kortesjärvi), Kruunupyy (Kronby Vatten och Avlopp) ja Pedersöre (Purmo ja Lillby). Teollisuuslaitoksista on kuormitustarkkailussa mukana yksi pintakäsittelylaitos, Mäkelä Alu. Lisäksi vesistötarkkailun osalta seurataan yhden perunatärkkelystehtaan, Evijärven Peruna Oy:n, jätevesien vesistövaikutuksia.

13 Koko yhteistarkkailualueella jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu vesimäärä oli yhteensä n. 1.3 milj. m 3 /a. Puhdistamoilta vesistöön johdettu kokonaiskuormitus oli Ähtävänjoen vesistöalueella n. 6,9 tn orgaanista ainetta (BOD 7-ATU :na mitattuna), 0,5 tn fosforia ja 31 tn typpeä (josta 10,5 tn ammoniumtyppenä). Orgaanisen aineen ja kokonaisfosforin osalta suurin laitoskuormittaja oli Alajärven jätevedenpuhdistamo. Kokonaistypen ja ammoniumtypenosalta Vimpelin puhdistamo oli suurin kuormittaja (taulukko 5.1). Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsevalta Kruunupyyn puhdistamolta johdettiin vesistöön 0,2 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU:na mitattuna), 0,06 tn fosforia ja 5,9 tn typpeä (josta 0,35 tn ammoniumtyppenä) (taulukko 5.1). Purmonjoen vesistöalueella puhdistamoilta johdettiin vesistöön yhteensä n. 0,6 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU), 0,036 tn fosforia ja 3,1 tn typpeä (ammoniumtyppeä n. 1,5 tn). Suurin laitoskuormittaja oli Kortesjärven puhdistamo (taulukko 5.1). Puhdistamoilta vesistöön johdettu BOD 7 -ATU- kuormitus (orgaaninen aines) oli kaikilla vesistöalueilla edellisvuotta jonkin verran pienempää (kuva 5.1). Fosforikuormitus oli vuotta 2015 pienempää Ähtävän- ja Purmonjoen alueella ja edellisvuoden tasolla Kruunupyynjoen alueella (kuva 5.2). Typpikuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna Ähtävänjoen alueella ja oli kutakuinkin samatta tasolla Kruunupyyn- ja Purmonjoen alueilla (kuva 5.3). 13 Taulukko 5.1. Yhteistarkkailussa seurattavien jätevedenpuhdistamoiden kuormitustietoja vuodelta Vuosikuormitus (kg) Laitos BOD 7-ATU Kok. P Kok. N NH 4 -N Soini Alajärvi Alajärvi, Luoma-aho Mäkelän Alu Oy Vimpeli Lappajärvi Evijärvi Ähtävänjoki yhteensä: Kronby Vatten och Avlopp Kruunupyynjoki yhteensä: Kortesjärvi Pedersöre, Purmo Pedersöre, Lillby Purmonjoki yhteensä: Kaikki laitokset yhteensä tn/a: 7,8 0,5 39,9 12,0

14 14 Kuva 5.1. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (BOD 7-ATU ) yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina Kuva 5.2. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina

15 15 Kuva 5.3. Jätevedenpuhdistamoiden typpikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina Turvetuotanto Turvetuotannon kuormitus- ja vesistötarkkailu on käsitelty tarkemmin tuottajakohtaisesti kappaleessa 11. Taulukossa 5.2 on esitetty turvetuotannon vuosikuormitus (brutto ja netto) tuotantoaluekohtaisesti sekä vesistöalueittain.

16 Taulukko 5.2. Ähtävänjoen, Purmonjoen ja Kruunupyynjoen vesistöalueiden turvetuottajien ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen aineksen (COD Mn ) kuormitus kuivatusvesien laskureitin mukaan jaoteltuna (Vapo Oy:n kuormitustiedot vuodelta 2015, Pöyry Oy 2016) 16 Vesistöalue Tuottaja / kohde Pinta-ala (ha) Tuotantovaihe Vuosikuormitus brutto kg/a Vuosikuormitus netto kg/a Fosfori Typpi Kiintoaine COD Mn Fosfori Typpi Kiintoaine COD Mn Ähtävänjoki yht Alholmens Kraft Oy Ähtävänjoki Heinämaa-Ränöinneva 95,5 Tuotanto Ähtävänjoki Niivillänniitty 62 Tuotanto Turvemestarit Oy Ähtävänjoki Kurvinneva 66 Tuotanto Savonnevan Turve Ähtävänjoki Savonneva 1 ja 2 10 Tuotanto 6, Ähtävänjoki EJ-Lämpö Oy Ähtävänjoki Veteläsuo Ähtävänjoki Honkineva 37 8, , Ähtävänjoki Vapo Oy (11 suota) 1049,2 Kaikki alueet Purmonjoki yht Alholmens Kraft Oy Purmonjoki Hirvineva 67 Tuotanto Purmonjoki Saarenneva 44 Tuotanto Purmonjoki Västermossen 85 Tuotanto Purmonjoki Ormineva 72,2 Tuotanto Kauhanummi Oy Purmonjoki Kauhajärvenneva 70 Tuotanto Jorma Kiikka ym. Purmonjoki Suolineva 1 21,5 Tuotanto 7, Purmonjoki Suolineva 2 27,5 Tuotanto 9, Hajatek Oy Purmonjoki Hirvineva 59 Tuotanto 19, Mantelan Turve Oy Purmonjoki Rajaneva 1 78 Tuotanto Purmonjoki Rajaneva 2 64 Tuotanto Purmonjoki Salonneva 1 70 Tuotanto Purmonjoki Tervasneva 1 n. 7 Ei tuotantoa , Purmonjoki Tervasneva 2 n. 53 Tuotanto Purmonjoki Mosanneva 25 Tuotanto Purmonjoki Palomäenneva 20 Ei tuotantoa Purmonjoki Vapo Oy (3 suota) 241,5 Kaikki alueet Kruunupyynjoki yht Vapo Oy (6 suota) 730,8 Kaikki alueet Haja- ja pistekuormitus Pääosa yhteistarkkailualueen vesistöihin kohdistuvasta ravinteiden ja orgaanisen aineen kuormasta on peräisin maatalousalueilta tulevasta hajakuormituksesta. Muita merkittäviä kuormituslähteitä ovat luonnonhuuhtouma, haja-asutus ja myös pistekuormitus. Kuvissa 5.4. ja 5.5. on esitetty arvio Luodon-Ojanjärven valuma-alueen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin. Pistekuormitusta alueella syntyy mm. yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesistä, turvetuotannosta, suurilta maatiloilta (kotieläin- ja turkistuotanto) sekä kaatopaikoilta ja pilaantuneilta maa-alueilta. Hajakuormituksen osuus kuormituksesta korostuu runsaiden sateiden ja kevättulvien aikana. Pistekuormituksella voi puolestaan olla paikallista merkitystä alivirtaamakausina. Ähtävänjoen vesistöalueella metsän osuus eri maankäyttömuodoista on 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja peltojen osuus 16 %. Kruunupyynjoen vesistöalueesta 46 % on metsää, 37 % suota ja 14 % peltoa. Purmonjoen vesistöalueesta 53 % on metsää, 26 % suota ja 18 % peltoa. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009)

17 17 Kuva 5.4. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen fosforikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus Kuva 5.5. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015.

18 6. VESISTÖJEN VEDEN LAATU 6.1 Ähtävänjoen vesistöalue Joet Ähtävänjoki Vuonna 2016 Ähtävänjoen (näyteasemat Ä1, Ä1A ja Ä2) vesi oli tummaa (väriarvo mgpt/l) ja keskihumuksista (COD Mn mgo 2 /l). Ravinnepitoisuudet olivat rehevän vesistön tasoa (kokonaisfosfori µg/l ja kokonaistyppi µg/l). Fosforipitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia ja typpipitoisuus edellisvuoden tasolla. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vuosina lievässä nousussa (liite 3.1, kuvat 6.1 ja 6.2). Veden hygieeninen laatu ja happipitoisuudet olivat kaikilla näytekerroilla hyvällä tasolla. Ähtävänjoen yläosalla sijaitsevilla Evijärven peruna Oy:n näyteasemilla (E1-E3) ravinnepitoisuudet eivät ilmentäneet jätevesien kuormitusvaikutusta (esimerkkinä fosforipitoisuus, kuva 6.3) (liite 3.2). 18 Kuva 6.1. Kokonaisfosforipitoisuus Ähtävänjoen alaosassa (näyteasema Ä1) vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).

19 19 Kuva 6.2. Kokonaistyppipitoisuus Ähtävänjoen alaosalla (näyteasema Ä1) vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.3. Fosforipitoisuus näytteenottopäivittäin Evijärven Peruna Oy:n näytteenottoasemilla vuosina Näyteasemat: E1 = Anttikosken silta (laitoksen yläpuoli), E2 = Timonen (laitoksen alapuoli) ja E3 = laitoksen alapuoli Välijoki Välijoen alaosan (vesistöasema Ä4) veden laatu on hyvin samankaltaista kuin Ähtävänjoen pääuoman. Vuonna 2016 veden kokonaisfosforipitoisuudet olivat välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l ja näin ollen lähellä pääuoman tasoa. Kokonaisfosforija typpipitoisuudet oli keskimäärin vuotta 2015 alhaisempia. Lappajärven luusuan (piste Ä6) vedenlaatu oli hyvin samankaltaista Välijoen alaosan näytepisteen kanssa: rehevää, tummaa ja lievästi hapanta. Happitilanne oli molemmissa pisteissä hyvä tai erinomainen (liite 3.1).

20 Kirsinpäkki ja Mustapäkki Kirsinpäkki on Lappajärveltä Evijärveen laskeva puro, jonka yläosalle lasketaan Lappajärven jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet. Kirsinpäkissä näytepiste Ä5 on jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä5A on puhdistamon alapuolinen näytepiste. Yhteistarkkailutulosten perusteella puro on hyvin tummavetinen ja ravinteikas. Kirsinpäkin yläosalla jätevedenpuhdistamon alapuolella vesi on heikkolaatuista erittäin korkeiden ravinne- sekä bakteeripitoisuuksien vuoksi (piste Ä5A). Puhdistamon yläpuolella (Ä5) happitilanne oli välttävä kun taas alempana purossa tyydyttävä. Puron alaosalla (pisteet Ä5 ja Ä5C) typpipitoisuudet olivat selvästi pienemmät ja veden hygieeninen laatu parempi (liite 3.1). Fosforipitoisuuksien (yli 100 µg/l) perusteella Kirsinpäkki oli luokiteltavissa erittäin reheväksi vesistöksi. Mustapäkki (havaintopiste Ä5B) on Kirsinpäkin keskiosalle laskeva hyvin tummavetinen ja ravinteikas puro, jonka veden laatu oli kuluneena tarkkailuvuonna Kirsinpäkin alaosaa hieman heikompi. Erityisesti fosforitulokset olivat Mustapäkissä selvästi korkeampia kuin Kirsipäkissä (liite 3.1) Savonjoki, Matoruukinoja, Paaluomanpuro ja Mikinpuro Savonjoen alaosa (Ä9) on tummavetinen (väriarvo mgpt/ l) ja humuspitoinen (COD Mn 27 mgo 2 /l). Veden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella joen vesi oli rehevällä tasolla. Ravinnepitoisuudet olivat hieman edellisvuotta alhaisempia. Veden happitilanne oli erinomainen, mutta hygieeninen laatu oli välttävällä tasolla (Liite 3.1). Joen alaosalle laskevan Matoruukinojan veden laatu on ajoittain hyvin heikko, sillä yleensä vähävetiseen ojaan johdetaan mm. Vimpelin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä. Matoruukinojassa piste Ä9C n jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä9D puhdistamon alapuolinen näytepiste. Piste Ä9D oli maaliskuussa jäässä eikä näytettä saatu. Vesi oli hieman hapanta (ph 5,89-6,61) ja erityisesti puhdistamon alapuolisella havaintopisteellä (Ä9D) hyvin tummaa, sameaa ja humusrikasta. Ojan ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla puhdistamon yläpuolella ja ylirehevällä tasolla puhdistamon alapuolella. Ravinnepitoisuudet kohosivat alapuolisella (Ä9D) asemalla moninkertaiseksi yläpuoliseen asemaan verrattuna. Bakteerimäärät olivat sen sijaan pieniä sekä puhdistamon ylä- että alapuolella ja veden hygieeninen laatu olikin hyvä. Happipitoisuus oli yläpuolella (Ä9C) maaliskuussa heikentynyt ja alapuolella (Ä9D) vesi oli käytännössä hapetonta (Liite 3.1). Savonjoen suulla, Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolisilla asemilla (yläpuolinen piste Ä9F ja alapuolinen piste Ä9E) ei ollut havaittavissa Matoruukinojan vaikutusta veden laatuun. Ainoastaan maaliskuussa kokonaisfosforipitoisuus ja lokakuussa sameusarvo oli korkeampi Matoruukin laskukohdan ala- kuin yläpuolella. Muutoin ainepitoisuudet olivat samalla tasolla. Enterokokkimäärät olivat korkeampia Matoruukinojan laskun alapuolella, mutta sen sijaan E. coli bakteerimäärät olivat keskimäärin korkeampia laskun yläpuolella (Ä9F) (Liite 3.2). Savonjoen sivu-uomiin kuuluva Paaluomanpuro, sekä siihen laskeva Mikinpuro ovat ravinteikkaita ja tummavetisiä pienvesistöjä. Mikinpuroon johdetaan Mäkelä Alun puhdistetut jätevedet (pintakäsittelylaitos ja maasuodattamo). Vesistötarkkailua tehdään Mäkelä Alun yläpuolisessa näytepisteessä Ä15, Mäkelä Alun alapuolisessa pisteessä Ä16 (samalla Luoma-ahon maasuodattamon yläpuolinen piste) sekä Luoma-ahon maasuodattamon alapuolella pisteessä Ä17. Mikinpurossa Mäkelä Alun yläpuolisella pisteellä (Ä15) veden ravinnepitoisuudet osoittivat veden

21 olevan rehevällä tasolla (kokonaisfosfori µg/l ja kokonaistyppi µg/l). Veden typpipitoisuudet olivat samalla tasolla Mäkelä Alun ylä- ja alapuolella, mutta sen sijaan fosforipitoisuudet, väriarvo ja bakteerimäärät olivat korkeampia Mäkelä Alun yläpuolella (Ä15). Sen sijaan Luoma-ahon maasuodattamon alapuolisessa pisteessä (Ä17) ravinnepitoisuudet ja bakteerimäärät olivat selvästi korkeampia kuin maasuodattamon yläpuolella (Ä16), jossa veden hygieenine laatu oli heikentynyt. Myös sähkönjohtavuuden arvoissa näkyi jätevesien vaikutus. Mäkelä Alun mahdollinen kuormitusvaikutus oli huomattavissa pintakäsittelylaitoksen alapuolisen havaintoaseman (Ä16) kohonneina sulfaattipitoisuuksina. Veden kloridi-, alumiini-, kromi- ja nikkelipitoisuudet eivät vaihdelleet yhtä merkittävästi asemien välillä (Liite 3.2). Paaluomanpuron (Mikinpuron alapuolinen puro) näytepisteen (Ä18) ainepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin pisteessä Ä17, poikkeuksena lokakuun sähkönjohtavuuden arvo, joka oli Paaluomanpurossa selvästi alempi. Paaluomanpuron pisteen alumiini- ja nikkelipitoisuudet olivat keskimäärin hieman korkeampia ja kromipitoisuudet aavistuksen alhaisempia kuin Mikinpuron ylimmällä pisteellä (Liite 3.2) Kurejoki ja Räppäkinpuro Kurejoen alaosan (näyteasema Ä10) vesi oli vuoden 2016 näytteenottoajankohtina hyvin tummaa (väriarvo mgpt/l) ja hygieeniseltä laadultaan tyydyttävällä tasolla (liite 3.5). Ravinnepitoisuuksien perusteella joen alaosa on luokiteltavissa reheväksi vesistöksi; kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet µg/l ja pitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia. Vuosijaksolla fosforipitoisuudet ovat olleet lievässä kasvussa, vaikka vuoden 2016 aikana havaittiin myös vuoden 2010 tasolla olevia fosforipitoisuuksia (kuva 6.4). Typpipitoisuuksissa on esiintynyt melko suuria ajallisia vaihteluja, mutta yksiselitteistä suuntausta niissä ei ole ollut havaittavissa (kuva 6.5). Kurejoen keskiosalle laskeva Räppäkinpuro (näyteasema Ä11) on ajoittain vähävetinen, ravinnepitoisuuksien perusteella ylirehevä ja hygieeniseltä laadultaan heikentynyt puro. Myös sameus- ja sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeita (liite 3.3). Räppäkinpuroon lasketaan mm. Alajärven jätevedenpuhdistamolla käsiteltyjä jätevesiä, mikä näkyy pisteen Ä11 vedenlaadussa. Kuva 6.4. Kokonaisfosforipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).

22 22 Kuva 6.5. Kokonaistyppipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu) Kuninkaanjoki Kuninkaanjoessa sijaitsee Soinin jätevedenpuhdistamon ylä- (Ä13) ja alapuoliset (Ä12) näytepisteet. Kuninkaanjoki oli kuluneena tarkkailuvuonna yläosaltaan (Ä13) tummavetinen ( mgpt/l), runsashumuksinen (COD Mn mgo 2 /l) ja ravinteikas (kokonaisfosfori µg/l, kokonaistyppi µg/l). Kuninkaanjoen yläosan valuma-alueella on turvetuotantoa ja jokeen lasketaan myös Soinin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä. Soinin jätevedenpuhdistamon mahdollinen kuormittava vaikutus oli havaittavissa kohonneina ravinnepitoisuuksina sekä heikompana hygieenisena laatunaa puhdistamon alapuolisella havaintoasemalla (Ä12). Lokakuun näytekerralla kokonaistyppi ja nitraattinitriittitypen pitoisuudet olivat erittäin korkeita puhdistamon alapuolisella saemalla. Alapuolisen aseman humuspitoisuudet (COD Mn mgo 2 /l) ja väriarvot ( mgpt/l) olivat puolestaan melko samaa tasoa yläpuolisen aseman kanssa (Liite 3.5) Järvet Alajärvi Alajärven vesi oli kesä-elokuun näytekerroilla (näytepiste Ä14) tummaa ( mgpt/l) ja ravinnepitoisuuksien perusteella luokiteltavissa reheväksi vesistöksi (kokonaisfosfori µg/l ja kokonaistyppi µg/l). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli kesä- elokuun näytteissä %. Levätuotantoa kuvaava klorofylli-a-pitoisuus vaihteli välillä µg/l ja oli jokseenkin samalla tasolla kuin edellisvuonna. Happitilanne pysyi hyvänä läpi kesän (liitteet 3.7 ja 4.3). Vuosijaksolla Alajärven päällysveden klorofylli-a ja fosforipitoisuuksissa on ollut havaittavissa melko suurta ajallista vaihtelua (kuvat 6.6 ja 6.7). Tarkkailukaudella v mitattujen kokonaisfosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella järvi on pysynyt rehevällä tasolla.

23 23 Kuva 6.6. Alajärven päällysveden näytteenottopäivien kokonaisfosforipitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.7. Alajärven näytteenottopäivien klorofylli-a:n pitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu) Lappajärvi Yhteistarkkailussa seurataan Lappajärven syvänteiden pintaveden tilaa kesäkuukausina (näytepiste Ä8). Kesä- elokuussa otettujen näytteiden ravinnepitoisuuksien perusteella järvivesi oli lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla fosforipitoisuuksien vaihdellessa välillä µg/l ja kokonaistyppi välillä µg/l (liite 3.7). Aholan syvänteessä päällysveden fosforipitoisuudet ovat vuosina olleet lievästi kasvussa ja vuosien keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet paria edellistä tarkkailuvuotta alhaisempia. Vuonna 2016 fosforipitoisuudet vaihtelivat vuodenaikojen välillä ja vuoden aikana havaittiin jälleen korkeampia pitoisuuksia (kuva 6.8).

24 Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli %. Levätuotantoa kuvaavat klorofylli-apitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna välillä 5,9 11 µg/l (kuva 6.9). 24 Kuva 6.8. Lappajärven (Aholan syvänne P125) päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.9. Lappajärven (Aholan syvänne P125) klorofylli-a:n pitoisuus vuosina (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Edellisten tarkkailuvuosien tapaan Aholan syvänteen alusveden happipitoisuus oli maaliskuussa alhainen (2,9 mgo 2 /l, 22 kyll-%). Myös heinäkuun lopussa happitilanne oli heikentynyt (5,6 mgo 2 /l, 55 kyll-%). Happivarojen ehtymisen vuoksi fosforin ja typen pitoisuudet olivat lopputalvella korkeita pohjan läheisessä vesikerroksessa. Lappajärven syvänteen vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen aineisto, liite ).

25 Evijärvi Evijärven Isoselän syvännealue (näytepiste Ä3A) on muiden Ähtävänjoen vesistöjen tavoin melko tummavetinen ja ravinteikas. Kokonaisfosforin (31 52 µg/l) ja klorofylli a:n (11 44 µg/l) pitoisuuksien perusteella alue oli luokiteltavissa vuoden 2015 tapaan reheväksi (kuvat 6.10 ja 6.11). Järven pintaveden happipitoisuudet olivat erinomaisella tasolla (liite 3.3). 25 Kuva Evijärven päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina 2009 ja (Aineisto: velvoitetarkkailut). Kuva Evijärven päällysveden klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2009 ja (Aineisto: velvoitetarkkailut).

26 6.2 Kruunupyynjoen vesistöalue Kruunupyynjoki Kruunupyynjoessa sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä Kruunupyyn jätevedenpuhdistamon ylä- (K2) ja alapuolella (K1). Kruunupyynjoen vesi oli hyvin tummaa ( mgpt/l) ja humuspitoista (COD Mn mgo 2 /l). Lisäksi vesi oli silminnähden sameaa. Ravinnepitoisuudet olivat pohjalaisvesistöille tyypilliseen tapaan korkeita. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kruunupyynjoen vesi oli rehevällä tasolla ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla. Happitilanne oli hyvä tai erinomainen molemmilla havaintopisteillä. Puhdistamon ylä- ja alapuolisten pisteiden ravinnepitoisuudet eivät eronneet toisistaan merkittävästi (Liite 3.3). Vuosina joen alaosan fosforipitoisuuksissa on esiintynyt suuria vaihteluja ja pitoisuudet ovat olleet lievässä nousussa (kuva 6.12). Typpipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa selvää kehitystrendiä tarkkailukaudella (kuva 6.13). Vuonna 2015 maaliskuussa typpipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea ja vuoden 2016 pitoisuudet vaihtelivat samalla tasolla kuin ennenkin. 26 Kuva Kokonaisfosforipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina ja (Aineisto: velvoitetarkkailut).

27 27 Kuva Kokonaistyppipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina ja (Aineisto: velvoitetarkkailut). 6.3 Purmonjoen vesistöalue Purmonjoen eteläinen haara Purmonjoen eteläiseen haaraan johdetaan Kortesjärven, Purmon ja Lillbyn jätevedenpuhdistamoilla käsitellyt jätevedet. Joen valuma-alueella on myös runsaasti peltoja ja useita turvetuotantoalueita. Purmonjoen eteläinen haara (P2, P3, P4, P5 ja P7) on ruskeavetisempi ja ravinteikkaampi kuin pääosa Ähtävänjoen vesistöalueen vesistä. Maaliskuussa joen ph-arvot olivat melko alhaisia, pisteiden keskiarvojen vaihdellessa välillä ph ja lokakuussa veden ph-arvot olivat pääasiassa lievästi happaman puolella. Ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla (liite 3.6). Erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia havaittiin lokakuussa pisteellä P3, jolloin vesi oli ylirehevällä tasolla. Tuolloin kokonaistypestä suurin osa oli ammoniumtyppenä. Kuvissa 6.14 ja 6.15 on esitetty Purmonjoen alaosan kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet vuosina Vuonna 2016 näytteitä ei otettu kyseiseltä Purmonjoen alaosan havaintoasemalta.

28 28 Kuva Kokonaisfosforipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina (Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva Kokonaistyppipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina (Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Turvetuotannon osalta Purmojoen vesistötarkkailupisteistä pisteet P5 ja P7 ovat Jorma Kiikan & Isopellisen Suolineva 2:n sekä Kauhanummi Oy:n Kauhajärvennevan ala- ja yläpuoliset näytepisteet ja pisteet P3 ja P4 Jorma Kiikan & Isopellisen Suolineva 1:n ala- ja yläpuoliset pisteet. Pisteet P3 ja P4 ovat samalla Kauhavan Vesi Oy:n Kortesjärven jätevedenpuhdistamon ala- ja yläpuoliset tarkkailupisteet. Pisteessä P3 jätevedenpuhdistamon ja Suolineva 1:n alapuolella vesi oli ravinteikkaampaa kuin pisteessä P4 puhdistamon ja turvetuotantoalueen laskuojan (Vinsunpuro) yläpuolella. Erot johtuivat pääasiassa lokakuun näytteestä, jossa alapuolisen pisteen P3 ravinnepitoisuudet olivat hyvin korkeita. Jätevedenpuhdistamon ja turvetuotannon lisäksi alueella on runsaasti hajakuormitusta, mikä hankaloittaa jätevedenpuhdistamon ja turvetuotantoalueen vaikutuksen erottamista Purmojoen vedenlaatussa. Pisteissä P7 ja P5 Purmojoen vedenlaatu oli

29 hyvin samankaltaista, eikä turvetuotantoalueiden kuivatusvesillä ollut tarkkailutulosten perusteella vaikutusta joen vedenlaatuun Varijoki Varijoki on Purmonjoen eteläisen haaran sivuhaara. Joen valuma-alueella on runsaasti peltomaita ja joitain turvetuotantoalueita. Veden laadultaan Varijoki (P6) on Purmonjoen eteläisen haaran kaltainen (liite 3.6) Purmonjoen pohjoinen haara Yhteistarkkailussa seurataan Purmonjoen pohjoisen haaran vedenlaatua näyteasemalta P1A Forsby. Pohjoisen haaran veden ravinnepitoisuudet olivat edellisvuoden tavoin eteläistä haaraa alhaisemmat (pisteet P2, P3, P4, P5, P7). Kokonaisfosforin keskiarvo oli 77 µg/l ja vesi oli näin ollen rehevällä tasolla. Veden ph-arvo oli keskimäärin samaa tasoa kuin eteläisen haaran pisteillä (6,4) (liite 3.6) VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT Vesistöjen ainevirtaamat on laskettu Ähtävänjoelle (mt 742), Kruunupyynjoelle (10400) sekä Purmonjoelle (alaosa) vesistötarkkailutulosten ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vedenlaatutietojen pohjalta. Ähtävänjoella on käytetty Herrforsin virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä), Kruunupyynjoella jokisuun virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä) ja Purmonjoella Kruunupyynjoen virtaamamittauksiin perustuvia laskennallisia virtaamatietoja. Purmonjoen alaosalta ei ole vedenlaatutietoja saatavilla vuodelta 2016 ja yhteistarkkailun alimmalta pisteellä P1A on vain kahdet näytetulokset, joten Purmonjoen osalta ainevirtaamia ei ole laskettu vuodelle Kuukausikohtaiset ainevirtaamat on saatu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä näytteenottopäivien keskimääräisiä ainepitoisuuksia. Niiden kuukausien osalta, jolloin näytteenottoa ei ole ollut, on ainevirtaama laskettu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä vedenlaatutulosten koko vuoden keskimääräistä pitoisuutta. Vuoden 2016 ravinnevirtaamat olivat Ähtävänjoessa suurimmillaan fosforin osalta toukokuussa sekä typen osalta huhtikuussa (kuva 7.1.). Fosforin osalta lähes yhtä suuria ainevirtaamia havaittiin Ähtävänjoessa huhti-, heinä- ja elokuussa. Kruunupyynjoessa ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan huhtikuussa, jolloin kuukausivirtaama oli myös korkeimmillaan. Myös heinä-elokuussa ainevirtaama oli selvästi korkea korkeista virtaamista johtuen (kuva 7.2). Molemmissa joissa ainevirtaamat olivat samalla tasolla kuin vuotta aiemmin.

30 30 Kuva 7.1. Kokonaisfosforin kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna Kuva 7.2. Kokonaistypen kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna Yhteistarkkailun jokien fosforivirtaamat olivat tn ja typpivirtaamat tn vuodessa. Purmonjoen osalta vuodelta 2016 ei ole laskettu kokonaisainevirtaamia, sillä Purmonjoen alaosan näytepisteeltä ei ollut saatavilla analyysituloksia Vesla-tietopalvelusta. Typpivirtaama oli suurin Ähtävänjoella ja pienin Kruunupyynjoella. Fosforin osalta ainevirtaama oli samaa suuruusluokkaa kaikissa joissa. Jätevedenpuhdistamoiden ja turvetuotannon muodostaman pistekuormituksen osuus ainevirtaamasta vaihteli jokikohtaisesti fosforin osalta 1,1 3,6 % ja typen osalta 3,5 8,5 %. Luodonjärven kokonaiskuormitus oli 49 tn fosforia ja 898 tn typpeä, mutta laskuista puuttuvat Purmonjoen ainevirtaamat, minkä vuoksi Luodonjärven kokonaiskuormitus oli pienempää kuin vuonna Fosforin osalta pistekuormituksen osuus Luodonjärven kokonaiskuormituksesta oli 3,3 % ja typen osalta 8,4 %. Ravinnevirtaamat ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia; virhettä arvioon aiheuttavat ravinnenäytteiden vähäinen määrä (Taulukko 7.1)

31 Taulukko 7.1. Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen ja Purmonjoen kuljettamat ravinnemäärät sekä pistekuormituksen määrät ja prosenttiosuudet kokonaisravinnemääristä (tarkkailuvelvolliset jätevedenpuhdistamot sekä turvetuotanto). FOSFORI TYPPI Ainevirtaama Pistekuormitus Pistekuormituksen Ainevirtaama Pistekuormitus Pistekuormituksen tn/a tn/a osuus (%) tn/a tn/a osuus (%) Ähtävänjoki yht ,8 3,6 % ,5 % ,9 3,2 % ,3 % ,7 2,4 % ,4 % ,7 3,8 % ,2 % ,59 2,0 % ,2 % ,59 3,3 % ,8 % ,5 4 % % ,5 4 % % ,7 4 % % Kruunupyynjoki yht ,30 1,1 % ,5 % ,24 0,8 % ,9 % ,3 2,5 % ,8 % ,4 1,8 % ,9 5,1 % ,11 0,5 % ,5 % ,11 0,6 % ,7 % ,2 1 % 222 8,3 4 % ,9 0,5 5 % 167 9,9 6 % ,2 0,9 % % ,47 18,4 Purmonjoki yht ,36 1,4 % ,1 % ,3 1,9 % 265 8,5 3,2 % ,3 1,1 % ,3 % ,21 0,5 % ,7 % ,38 1,9 % ,1 % ,3 2 % % ,1 0,6 % 252 9,7 4 % ,08 0,3 % 567 6,1 1 % Yhteensä Luodonjärveen ,6 3,3 % ,4 % ,5 1,8 % 1617,0 62,0 3,8 % ,3 2,3 % 798,0 48,3 6,0 % ,4 2,2 % 1169,3 67,5 5,8 % ,94 1 % ,4 % ,08 1,9 % ,9 4,2 % % % ,2 3 % % ,4 % ,4 3,5 % ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA Puhdistamojätevesien vaikutus näkyy jokivedessä yleensä ravinnepitoisuuksien ja mahdollisesti bakteeripitoisuuksien kohoamisena purkupaikan läheisyydessä. Tässä yhteydessä kuormitusvaikutusta on arvioitu puhdistamokohtaisesti laskennallisina ravinnepitoisuuksien muutoksina. Laskelmissa on kuormitustietoina käytetty vuoden 2016 puhdistamokohtaisia kuormitustietoja (Ahma ympäristö Oy 2017). Vesistöjen virtaamatietoja on arvioitu valuma-alueiden suhteiden sekä pienten vesistöjen osalta myös valuman perusteella. Laskelma ravinnepitoisuuksien kasvusta jätevedenpuhdistamoiden purkupaikoilla on esitetty taulukossa 8.1.

32 Taulukko 8.1. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu vesistöissä eri virtaamatilanteissa (ali-, keski- ja ylivirtaama). Laitos Kohdevesistö Virtaama Laitoksen kuormitus Pitoisuuslisäys joessa (kg/d) (kg/d) (µg/l) (µg/l) (m 3 /s) Kok. P Kok. N Kok. P Kok. N Soini jvp Kuninkaanjoki 0,01 6,0 8, ,9 6,0 8, ,0 8,6 2 4 Alajärvi jvp Kurejoki 0,02 34,2 19, ,6 34,2 19, ,2 19,6 7 4 Luoma-aho Paaluoma 0,01 0,00 0,0 0 0 maasuodatin 0,5 0,00 0, ,00 0,0 0 0 Mäkelä Alu Paaluoma 0,01 2,28 0, ,5 2,28 0, ,28 0,7 2 0 Vimpeli jvp Savonjoki 0,04 24, (Vimpelinjoki) 3,4 24, , Lappajärvi jvp Kirsinpäkki 0,01 12, ,4 12, , Kronoby jvp Kruunupyynjoki 1,7 11, ,5 11, , Kortesjärvi jvp Purmonjoki 0,4 3,89 5, ,0 3,89 5, ,8 3,89 5, Purmo jvp Purmonjoki 0,7 2,22 2, ,6 2,22 2, ,22 2, Lillby jvp Purmonjoki 0,7 0,42 0, ,6 0,42 0, ,42 0, Pienissä uomissa - kuten jokien latvaosissa sekä puroissa - ravinnepitoisuuksien laskennalliset muutokset olivat suurimpien puhdistamoiden (Soini, Alajärvi, Vimpeli, Lappajärvi) purkupaikoilla selviä alivirtaamien aikana. Keski- ja ylivirtaamatilanteissa laskennalliset pitoisuuksien muutokset jäivät selvästi pienemmiksi.

33 9. UIMAVESIEN LAATU Kunnalliseen uimaveden laatuseurantaan liittyvien näytteiden bakteeritulokset saatiin terveysviranomaisilta seuraavien kuntien uimarannoilta: Lappajärven Hautalahti, Tarvola, Timo ja R Rovastila, Evijärven Kirsilä ja Sillankorva, Vimpelin Lakaniemi, Lypsinmaa ja Sahi sekä Alajärven Hauta-aho, Hoisko ja keskusta (liite 5). Bakteerimäärien perusteella uimavesi oli laadultaan hyvää kaikilla muilla uimarannoilla paitsi Alajärven Hoiskon uimarannalla, jossa uimavesi oli kesäkuussa laadultaan huonoa korkean enterokokkipitoisuuden vuoksi LEVÄHAVAINNOT ELY-keskuksen ylläpitämässä leväseurannassa on havainnointipaikat yhteistarkkailualueella Lappajärven Kivitipussa (Lappajärvi), Lappajärven Lakaniemessä (Vimpeli), Evijärvessä, Ähtävänjoessa (Pedersöre) sekä Luodonjärvessä (Luoto). Vuonna 2016 ensimmäiset yhteistarkkailuvesistöjen sinileväkukinnat havaittiin kesäkuussa Luodonjärvessä. Luodonjärvessä havaittiin hieman levää myös heinäkuussa ja syyskuussa. Lisäksi Lappajärven Kivitipussa havaittiin elokuussa hieman levää. Evijärvellä, Lappajärven Lakaniemessä ja Ähtävänjoessa (Pedersöressä) ei havaittu kesän aika ollenkaan levää (Järvi- ja meriwiki 2017). 11. TURVETUOTANNON KUORMITUS JA VAIKUTUKSET ALAPUOLISIIN VESISTÖIHIN 11.1 Yleistä Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmojoen yhteistarkkailun päästö- ja vesistötarkkailuun osallistuu yhteensä kahdeksan turvetuottajaa, joilla on tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa yhteensä noin 1042 ha turvetuotantoalaa (taulukko 11.1). Suurin osa yhteistarkkailuun osallistuvien tuottajien tuotantoalueista sijoittuu Purmonjoen vesistöalueelle ja loput Ähtävänjoen vesistöalueelle. Lisäksi Vapo Oy:llä on yhteistarkkailualueella 18 tuotantoaluetta, joiden velvoitetarkkailut hoidetaan omana tarkkailunaan kuormitus- ja vesistötarkkailun osalta. Vuonna 2015 yhteistarkkailuun liitettiin uusina kohteina EJ-Lämpö Oy:n Veteläsuon ja Honkinevan tuotantoalueet.

34 Taulukko Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmojoen yhteistarkkailuun osallistuvat turvetuottajat, turvetuotantoalueiden tiedot sekä vastaanottavat vesistöt Tuottaja / kohde Pinta-ala (ha) Tuotanto- /kunnostusvaihe Vesiensuojelumenetelmä Alapuolinen vesistö Vesistöalue 34 Tarkkailussa 2016 Alholmens Kraft Oy Heinämaa-Ränöinneva 95,5 Tuotanto PVK Heinämaanoja Ähtävänjoki x Hirvineva 67 Tuotanto PVK Orpäkki Purmonjoki x Niivillänniitty 62 Tuotanto PVK Kirsinpäkki Ähtävänjoki Saarenneva 44 Tuotanto PVK Keskijoki Purmonjoki Västermossen 85 Tuotanto PVK Karikbäcken Purmonjoki x Ormineva 72,2 Tuotanto PVK Tyynispäkki Purmonjoki x Kauhanummi Oy Kauhajärvenneva (lohko 70 Tuotanto PVK Laskuoja Purmonjoki Jorma Kiikan Urakointi Ky ym. Suolineva 1 21,5 Tuotanto PVK Vinsunpuro Purmonjoki Suolineva 2 27,5 Tuotanto PVK Saaripäkki Purmonjoki Hajatek Oy Hirvineva 59 Tuotanto PVK Tyynispäkki Purmonjoki Turvemestarit Oy Kurvinneva 66 Tuotanto PVK Laskuoja Ähtävänjoki Savonnevan Turve, Heimo Märjamäki Savonneva 1 ja 2 10 Tuotanto PT Savonjoen yläosa Ähtävänjoki x Mantelan Turve Oy Rajaneva 1 78 Tuotanto PVK Isonevanpäkki Purmonjoki x Rajaneva 2 64 Ei tuotantoa 2016 PVK Saukkopäkki Purmonjoki x Salonneva 1 70 Tuotanto KK Saukkopäkki Purmonjoki x Tervasneva 1 n. 7 Tuotanto KA Saukkopäkki Purmonjoki x Tervasneva 2 n. 53 Tuotanto PVK Pelto-oja Purmonjoki x Mosanneva 25 Tuotanto KA Ruosteenoja Purmonjoki x Palomäenneva 20 Ei tuotantoa 2016 PVK Ruosteenoja Purmonjoki x EJ-Lämpö Oy Veteläsuo 8 Tuotanto PVK Savonjoen yläosa Ähtävänjoki x Honkineva 37 Kuntoonpano PVK Hämeenjoki Ähtävänjoki x PVK = pintavalutuskenttä, KK = kasvillisuuskenttä, KA = kasvillisuusallas, PT = perustason rakenteet 11.2 Menetelmät Päästötarkkailu Päästötarkkailun kannalta turvetuotanto jakautuu kolmeen päävaiheeseen (kunnostus, tuotanto ja jälkihoito) ja kuormitustarkkailun laajuus riippuu kunkin alueen vaiheesta. Tuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa alueella on käytössä tiheämpi näytteenotto, ja näytteet otetaan seuraavasti: kesä-lokakuu 1 kerta/2 vko, kevättulvan aikana (yleensä ) 1 krt/vko sekä marrashuhtikuussa 1 krt/kk (kun kunnostustöitä ei tehdä). Kuntoonpanovaiheen päätyttyä alkaa tuotantovaiheen kuormitustarkkailu (4 krt/vuosi), mikä jatkuu myös jälkihoidon aikana tuotannon päätyttyä. Tuotantovaiheessa tarkkailuohjelman mukaiset näytteenottoajankohdat ovat joulu-helmikuu, maalis-toukokuu, kesä-heinäkuu sekä syys-lokakuu. Vuonna 2016 (tarkkailuvuosi ) tarkkailunäytteet otettiin tuotantokohteiden osalta pääsääntöisesti joulukuussa, huhtikuussa, kesäkuussa sekä syyskuussa. Turvetuotannossa on siirrytty käyttämään hydrologista vuotta kalenterivuoden sijaan, minkä takia turvetuotannon osalta raportissa käsitellään tuloksia joulukuulta 2015, jolloin talvi alkoi marraskuulle 2016 jolloin syyskausi päättyi. Tarkat näytteenottopäivämäärät näkyvät kohteittain kunkin tuotantoalueen tulostaulukoista.

35 Päästötarkkailun näytteenotto tapahtuu aina tuotantoalueen viimeisen vesiensuojelumenetelmän ylä- ja alapuolisesta näytepisteestä. Alapuolisesta näytepisteestä määritetään lisäksi virtaama virtaaman mittausta varten asennetulta v-padolta, tai mittapadon puuttuessa laskuojasta virtausnopeusmittarin (siivikko) sekä laskuojan uoman profiilin perusteella. Mikäli alapuolisella pisteellä ei ole ollut virtaamaa, näytteitä ei ole otettu. Näytteenoton yhteydessä kirjataan lisäksi muut vedenlaatuun ja näytteenottoon mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Vuoden 2016 kuormituslaskelmat on laskettu mittapadon valuma-alueen pinta-alatiedoilla, kun taas vuoteen 2015 asti laskelmissa käytettiin lupa- tai tuotantopinta-alaa. Tuotantovaiheessa päästötarkkailunäytteistä analysoidaan ph, kiintoaine, COD Mn (kemiallinen hapenkulutus), kokonaisfosfori sekä kokonaistyppi. Kunnostusvaiheessa analyysivalikoimaan kuuluu edellä mainittujen lisäksi ammoniumtyppi. Päästötarkkailun kuormituslaskennassa ja raportoinnissa jaksotukseen on käytetty tarkkailuvuotta, jolloin käsiteltävä vuoden mittainen jakso alkaa kalenteritalven alusta (1.12.) ja päättyy seuraavan vuoden kalenterisyksyn loppuun (30.11). Raportissa on esitetty turvetuotantoaluekohtaiset arviot ravinteiden, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) kuormituksesta vuodenajoittain sekä vuositasolla. Vuodenaikojen rajaukseen vaikuttaa jonkin verran kuormitusnäytteenoton ajoittuminen kohteittain. Pääsääntöisesti vuodenajat ovat rajautuneet näytteenoton mukaan seuraavasti: talvi , kevät , kesä ja syksy Kuormitusarviot perustuvat kuormitustarkkailusta saatuihin suokohtaisiin ominaiskuormituslukuihin (brutto ja netto). Nettokuormitusta laskettaessa valumavesien taustapitoisuutena on käytetty seuraavia arvoja: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kiintoaine 1,0 mg/l, CODMn 32 mg O2/l (Ympäristöministeriö 2013, Pöyry Oy 2013). Näytteenoton ulkopuolelle jääneiden turvesoiden kuormitusarviolaskennassa on käytetty keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vastaavilla vesiensuojelumenetelmillä varustetuille tuotantoalueille Länsi-Suomen alueelta. Kuormitusarvion laskentamenetelmä ja käytetyt tiedot on kerrottu kohteittain tulosten tarkastelun yhteydessä. Lähdeaineistona ominaiskuormitusluvuille on käytetty Pöyry Oy:n Bioenergia ry:lle vuonna 2014 tekemää ominaiskuormitusselvitystä. Kyseistä selvitystä on käytetty myös vertailuaineistona tulosten tarkastelussa. Vesiensuojelumenetelmien tehoa on tarkasteltu pitoisuusreduktioina ylä- ja alapuolisen näytetulosten perusteella. Vesiensuojelumenetelmien yläpuoliselta näytepisteeltä ei yleensä määritetä virtaamaa, minkä takia kuormitusreduktioita ei ole mahdollista laskea. Pitoisuusreduktiot on laskettu vain niiden ajankohtien osalta, jolloin näytteenotto on tapahtunut virtaavasta vedestä. Turvetuotantoalueiden käyttöpäiväkirjatiedot on kirjattu tuotantoalueiden kuvausten yhteyteen, niiltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Oy Alholmens Kraft Ab:n käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä Vesistötarkkailu Kunkin turvetuotantoalueen tarkkailuun sisältyy vaikutustarkkailu alapuolisessa vesistössä. Vaikutustarkkailua tehdään pääosin joki- ja ojapisteissä. Lisäksi mukana on joitain järvipisteitä. Osalla kohteista vesistöpisteet ovat yhteisiä eri turvetuotantoalueiden tai lohkojen kesken. Vesistötarkkailua tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti kolme kertaa vuodessa ja samoina vuosina kuin kuormitustarkkailua. Joki- ja ojapisteissä näytteenottoajankohdat ovat maalis-toukokuu, kesäheinäkuu sekä syys-lokakuu. Vuonna 2016 jokien vesistötarkkailukierrokset tehtiin pääsääntöisesti huhti-, kesä- ja syyskuussa. Tarkat näytteenottoajankohdat ilmenevät kunkin tuotantoalueen vesistötarkkailutulostaulukoista (Liite 7). Järvitarkkailua tehtiin turvetuotannon osalta kerran heinäkuussa. Vesistönäytteistä on analysoitu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi, ph, alkaliteetti,

36 sähkönjohtavuus, rauta, väri, sameus, kiintoaine, COD Mn, kok.p, PO 4 -P (avovesiaikaan), kok.n sekä NH 4 -N (avovesiaikaan). Joki- ja ojapisteiltä on arvioitu virtaama, mikäli se on ollut mahdollista Oy Alholmens Kraft Ab Heinämaanneva-Ränöinneva Turvetuotantoalue Heinämaanneva (lohkot 1-5) ja Ränöinneva (lohkot 2-4) sijaitsevat Evijärven kunnassa. Valtaosa alueen kuivatusvesistä johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta Heinämaanojaan, mistä ne laskevat edelleen Evijärven Kniivilänlahteen. Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa (90 ha). Koko alueen pinta-ala oli 95 ha. Heinämaannevalla oli vuonna 2016 tuotantoa 77:nä päivänä ja Ränöinnevalla 35:nä päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Heinämaanoja alkaa Heinämaannevalta. Oja on kaivettu koko pituudeltaan valuma-alueen kuivatuskanavaksi. Ojan valuma-alueesta on suota % ja ojan vesi on luonteeltaan ravinteikasta sekä tummaa. Evijärven Kniivilänlahti on matala, noin metrin syvyinen vesialue. Heinämaanojan lisäksi lahden eteläpäähän laskee Kirsinpäkin puro, jonka veden laatu on varsin huono. Kirsinpäkki vaikuttaa paljon myös veden laatuun Kniivilänlahdessa. Kniivilänlahden vesi on väriltään tummaa, sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat ja happipitoisuus on talvella ajoittain pieni. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan arvioituna muun Evijärven veden laatu on hyvä ja ekologiselta tilaltaan järvi on luokassa tyydyttävä. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Heinämaanojan vesi oli hyvin sameaa, ravinteikasta sekä rauta- ja kiintoainepitoista. Happitilanne oli välttävä tai tyydyttävä. Heinämaanojan näytepisteiden (ap1 ja ap2) sekä Kniivilänlahden veden laadussa ei ollut merkittäviä eroja (liite 7). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli edellisvuosien tapaan melko paljon eri aikoina (taulukko 11.2). Tuotantoalue siirtyi vuoden 2015 aikana kunnostusvaiheesta tuotantovaiheeseen ja vuosi 2016 oli näin ollen ensimmäinen kokonainen tuotantovuosi. Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat keskimäärin hieman alhaisempia kuin edellisvuonna, mutta fosfori-, kiintoaine- ja humuspitoisuudet olivat samalla tasolla. Kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia ja COD Mn sekä typpipitoisuudet olivat alhaisempia kuin ympärivuotisilla pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien Länsi-Suomessa sijaitsevien tuotantoalueiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Pintavalutuskentältä lähtevän veden ph oli keskimäärin 6,8.

37 Taulukko Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisten näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva , Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva 1, , Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva 17, , Heinämaanneva-Räinöinneva, tuleva 8,6 31 8, ,11 Keskiarvo , Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä , , Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 0, , Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 14, , , Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 9,9 8, , ,80 Keskiarvo ,8 37 Heinämaanneva-Ränöinnevalta lähtevä ominaiskuormitus (brutto) oli fosforin, typen ja kiintoaineen osalta suurinta keväällä, jolloin myös virtaamat olivat suuria (taulukko 11.3). Ominaiskuormitus oli suurimmillaan paljon happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) osalta talvella, mutta kuormitus oli suurta myös keväällä. Pienimmillään ominaiskuormitus oli syksyllä. Ominaiskuormitus oli koko vuoden osalta tarkasteltuna kaikkien muuttujien osalta suurempaa kuin pintavalutuskentällisillä turvetuotantoalueilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus (brutto) oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta talvella sekä kiintoaineen osalta keväällä. Kokonaiskuormitus kasvoi ravinteiden, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2016 kuormitukset laskettiin mittapadon valuma-alueen pintaalalla ja suurempi pinta-ala kasvattaa kuormitusarvioita. Lisäksi Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa ja näytteitä otettiin selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Näin ollen yksittäiset näytetulokset ja virtaamat vaikuttavat kuormituslaskelmiin aiempaa enemmän. Talven ja kevään 2016 näytteenotot ajoittuivat korkean virtaaman aikaan, mikä näkyy kyseisten vuodenaikojen korkeampana kuormituksena. Taulukko Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentältä lähtevä ominaiskuormitus sekä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina sekä koko. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2, , Kevät 4, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 1, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 30, , Kevät 28, , Kesä 7, , Syksy 5, , Koko vuosi 72, ,

38 Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskenttä pidätti hyvin kiintoainetta ja fosforia ja jonkin verran typpeä. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta reduktiot vaihtelivat eikä puhdistusta tapahtunut kaikkina jaksoina, mikä on pintavalutuskentille tyypillistä. Keskimääräiset pitoisuusreduktiot heikentyivät hieman lukuun ottamatta kemiallisen hapenkulutuksen reduktiota joka parani edellisvuodesta (taulukko 11.4). Taulukko Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentän näytteenottopäivien pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-P Kok-N COD Mn Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Heinämaannevan-Ränöinnevan vesistötarkkailupisteet (alapuoli 1 ja 2) sijaitsevat Heinämaanojassa. Piste 2 sijaitsee Heinämaanojassa turvetuotantoalueen alapuolella ja piste 1 Heinämaanojassa ennen laskua Kniivilänlahteen. Lisäksi tuotantoalueen vaikutuksia tarkkaillaan Evijärven Kniivilänlahdessa. Heinämaanojan näytteet otettiin 6.4., sekä ja Kniivilänlahden näyte Tulokset on esitetty liitteessä 7. Heinämaanoja on kaivettu valuma-alueen kuivatusvesiä varten, ja ojan vesi onkin tummaa ja ravinteikasta. Ojassa ei virtaa vettä jatkuvasti. Ojan happitilanne oli parempi lähempänä ojasuuta (Heinämaanoja 2) ja parhaimmillaan tyydyttävällä tasolla. Näytepisteiden keskimääräiset ainepitoisuudet olivat kokonaistypen, -fosforin ja kemiallisen hapen kulutuksen osalta korkeampia pisteessä Heinämaanoja 1 kuin alempana ojassa (Heinämaanoja 2). Muutoin vesi oli laadultaan samankaltaista molemmissa pisteissä. Kniivilänlahden vesi on luonteeltaan tummaa ja ravinteikasta. Lahdelmaan laskee Heinämaanojan lisäksi myös Kirsinpäkki, jonka vedet vaikuttavat todennäköisesti enemmän Kniivilänlahden vedenlaatuun kuin Heinämaanojan. Vuonna 2016 kesäkuussa lahdelman veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin keskimäärin Heinämaanojassa. Väriarvot olivat järvessä ja ojassa samaa, korkeaa tasoa Niivilänniitty Turvetuotantoalue Niivilänniitty sijaitsee Evijärven ja Lappajärven kuntien rajalla. 62 ha:n tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta Kirsinpäkkiin, mistä ne edelleen virtaavat Evijärven Kniivilänlahteen. Niivilänniityn mittapadon valuma-alue on 82 ha. Alueella oli tuotantoa 24:nä päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Kirsinpäkin vedenlaatu on ajoittain hyvin huono. Hajakuormituksen lisäksi Kirsinpäkkiä kuormittaa Lappajärven jätevedenpuhdistamolta johdetut vedet. Vuonna 2016 Kirsinpäkistä ei otettu näytteitä.

39 Arvioitu kuormitus Niivilänniityllä oli tuotantoa 44 ha alalla, mutta siellä ei ollut omaa tarkkailua. Tuotannosta oli poistunut 16 ha. Mittapadon valuma-alue on 82 ha. Niivilänniitystä tehtiin häiriöilmoitus Vahtiin pintavalutuskentän yläpuolisen penkan murtumisen vuoksi. Pumppaamo sammutettiin ja korjaustyöt aloitettiin välittömästi. Penkka saatiin korjattua ja pumppaamo käynnistettiin taas Kuormitus- ja vesistötarkkailua tehtiin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuosina Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Niivilänniityn arvioitu kuormitus (brutto) oli ravinteiden ja COD Mn osalta suurinta syksyllä ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.5). Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuosina , jolloin arviot perustuvat Niivilänniityltä otettuihin kuormitusnäytteisiin. 39 Taulukko Niivilänniityn pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 6, , Kevät 9, , Kesä 4, , Syksy 8, , Koko vuosi 28, , Saarenneva Turvetuotantoalue Saarennevan noin 44 ha:n tuotantoalue sijaitsee Evijärven kunnassa. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta, osittain metsäojien ja osittain Keskijoen kautta Särkisenjärveen (46.065). Särkisenjärvesta vedet virtaavat laskuojaa pitkin Kerttuanjärveen ja edelleen Purmojoen pohjoishaaraan. Saarennevan mittapadon valuma-alue on 53 ha. Alueella oli tuotantoa 76:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Saarennevalta Särkisenjärveen tuleva metsäoja on 1,3 km pitkä. Tuotantoalueen eteläosan ja Särkisenjärven etäisyys metsäojaa ja Keskijokea pitkin on 2,7 km. Keskijoen veden laatua on selvitetty vuonna 1996, jolloin vesi oli rehevää ja tummaa. Särkisenjärvi on matala, mutapohjainen ja rannoiltaan soistuva. Suurin syvyys on hieman yli 1 m. Kuormitus- ja vesistötarkkailu Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Saarennevan kuormitus- ja vesistötarkkailua suoritettiin vuosina 2014 ja Saarennevan tuotantoalasta oli tuotannossa 41 ha.

40 Arvioitu kuormitus Saarennevalla oli tuotantoa 41 ha alalla, mutta siellä ei ollut omaa tarkkailua. Kuormitus- ja vesistötarkkailua tehtiin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuosina Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Saarennevan kuormitus oli arvion mukaan suurinta kokonaistypen ja COD Mn osalta suurinta syksyllä ja kokonaisfosforin sekä kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.6). Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuosina , jolloin arviot perustuvat Saarennevalta otettuihin kuormitusnäytteisiin. 40 Taulukko Saarennevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 3, , Kevät 5, , Kesä 3, , Syksy 5, , Koko vuosi , Hirvineva Turvetuotantoalue Hirvinevan tuotantoalue (n. 67 ha) sijaitsee Lappajärven kunnassa. Alue siirtyi vuoden 2015 heinäkuussa tuotantovaiheeseen. Mittapadon valuma-alueen pinta-ala on Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta, osittain metsäojien ja osittain Orpäkkia myöten Purmonjokeen Purmojärven alapuolelle. Purkureitti on sama kuin Hajatek Oy:n Hirvinevalla ja loppumatkaltaan myös sama kuin Alhomlmens Kraftin Orminevan kuivatusvesien reitti. Alueella oli tuotantoa 63:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Tyynispäkki saa alkunsa Orminevan kaakkoispuolisilta suoalueilta. Uoma laskee 8 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta Orpäkin kautta Purmojokeen. Uoma on kaivettu koko pituudeltaan metsäojitettujen suo- ja soistuma-alueiden kuivatuskanavaksi. Sekä Tyynispäkin että Orpäkin vesi on humus- ja rautapitoista, ravinteikasta sekä väriltään hyvin tummaa. Hirvinevan lisäksi Tyynispäkkiin laskevat myös Orminevan sekä Hajatek Oy:n Hirvinevan kuivatusvedet. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Tyynispäkin vesi oli hyvin hapanta, tummaa, ravinteikasta ja humuspitoista. Hirvinevan alapuolisella näytepisteellä kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet olivat keskimäärin jonkin verran korkeampia kuin yläpuolisella pisteellä, mutta erot olivat pieniä. Muutoin veden laadussa ei ollut eroja tuotantoalueen ylä- ja alapuolisen vesistöpisteen välillä (Liite 7).

41 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Hirvineva oli kokonaisuudessaan tuotantovaiheessa 62 ha alueella. Mittapadon valuma-alueen pinta-ala on 82. Kohteella on jatkuvatoiminen virtaamanmittaus. Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli jonkin verran eri vuoden aikoina. Kuivatusvedet olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 5,5 (taulukko 11.7). Kuivatusvesien fosfori- ja COD Mn -pitoisuudet olivat samalla tasolla ja kiintoaine- sekä typpipitoisuudet alhaisempia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Taulukko 11.7 Hirvinevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Sameus Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l FTU AK Hirvineva tuleva 0, , AK Hirvineva tuleva , AK Hirvineva tuleva 0, ,67 5, AK Hirvineva tuleva 2, ,68 20, AK Hirvineva tuleva 1, ,80 18, AK Hirvineva tuleva 5, ,35 16, AK Hirvineva tuleva 8,2 61 6, ,80 5, AK Hirvineva tuleva 10, ,01 12, AK Hirvineva tuleva 14, ,90 5, AK Hirvineva tuleva 17, ,72 7, AK Hirvineva tuleva 15, ,98 9, AK Hirvineva tuleva 11, ,33 8, AK Hirvineva tuleva 5,1 35 7, ,14 26,0 Keskiarvo , AK Hirvineva lähtevä , ,93 2, AK Hirvineva lähtevä ,44 1, AK Hirvineva lähtevä 0, <2, ,86 3, AK Hirvineva lähtevä 2, ,55 3, AK Hirvineva lähtevä 1, , ,47 2, AK Hirvineva lähtevä 5, ,40 3, AK Hirvineva lähtevä 7, <2, ,34 0, AK Hirvineva lähtevä 10, <2, ,33 0, AK Hirvineva lähtevä 14, <2, ,14 2, AK Hirvineva lähtevä 16, <2, ,40 1, AK Hirvineva lähtevä 16,0 5,9 69 <2, ,42 1, AK Hirvineva lähtevä 10,7 8,1 52 <2, ,55 1, AK Hirvineva lähtevä 5,0 12,7 32 2, ,86 17,0 Keskiarvo , Hirvinevan ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui keväällä (taulukko 11.8). Hirvinevan ominaiskuormitus oli talvijaksoa lukuun ottamatta suurempaa kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Talven, kesän ja syksyn ominaiskuormitusarvot olivat myös suurempia kuin vuonna 2015, mikä johtunee pääosin suuremmista pitoisuuksista ja virtaamista alueella. Kokonaiskuormitus oli suurinta talvella ja COD Mn :n osalta myös kesällä. Kokonaiskuormitus oli ravinteiden osalta suurempaa kuin vuonna 2015 ja kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta pienempää.

42 Taulukko Hirvinevan pintavalutuskentältä lähtevä ominaiskuormitus sekä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 3, , Kevät 4, ,2 63, Kesä 2, , Syksy 1, , Vuosi 2, ,9 30, Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 33, , Kevät 14, , Kesä 18, , Syksy 11, , Koko vuosi , Hirvinevan pintavalutuskenttä toimi tarkkailutulosten perusteella erittäin hyvin kiintoaineen osalta ja hyvin ravinteiden osalta (taulukko 11.9). Pitoisuusreduktiot olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 80 %, fosforin osalta 51 % ja typen osalta 34 % ja olivat jonkin verran alhaisempia kuin edellisenä vuonna. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta puhdistumista tapahtui heikosti ja vain ajoittain. Taulukko Hirvinevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-P Kok-N COD(Mn) Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Hirvinevan vesistövaikutuksia tarkkailtiin tuotantoalueen alapuolisessa Tyynispäkissä tuotantoalueelta tulevan laskuojan ala- ja yläpuolella. Näytteet otettiin 5.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.

43 Tyynispäkin ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat aavistuksen korkeampia Hirvinevan kuivatusvesien laskukohdan alapuolella kuin yläpuolella. Erot olivat kuitenkin hyvin pieniä. Muilta osin vesi oli laadultaan samankaltaista molemmissa näytepisteissä. Happitilanne oli tyydyttävä ja sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia. Ojan vesi oli hyvin ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Hirvinevan kuivatusvesillä ei havaittu olevan selkeää vaikutusta Tyynispäkin vedenlaatuun Västermossen Turvetuotantoalue Västermossenin noin 84 ha:n tuotantoalue sijaitsee Pedersören kunnassa. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toiminnassa olevan pintavalutuskentän kautta Karikbäckeniin ja edelleen Purmonjoen eteläiseen haaraan lähellä Purmon kylää. Mittapadon valuma-alue on 103 ha. Alueella oli tuotantoa vuonna 2016 vain kahdeksana päivänä, johtuen sateisuudesta. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Karikbäcken laskee 9,5 km päässä tuotantoalueesta Purmojoen eteläiseen haaraan. Karikbäckenin vesi on voimakkaasti rehevöitynyttä, tummaa ja humuspitoista. Karikbäcken on kaivettu valumaalueen kuivatusjärjestelyjen yhteydessä kuivatusuomaksi, johon on johdettu suo-ojitusten ja peltoalueiden kuivatusojitusten vedet. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Karikbäckenin vesi oli hapanta, sameaa, tummaa, rautapitoista ja ravinteikasta. Myös kiintoainetta oli vedessä ajoittain runsaasti. Happitilanne vaihteli välttävän ja tyydyttävän välillä ollen heikoimmillaan syyskuussa ja parhaimmillaan kesäkuussa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Karikbäckenin vesi oli erittäin rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesäaikaan. Vesi oli laadultaan keskimäärin heikompaa Västermossenin yläpuolella verrattuna tuotantoalueen alapuoliseen näytepisteeseen (Liite 7). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Västermossen oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Joulukuun näytteenottokierrokselta ei ole virtaamatietoa, joten talvijakson kuormitus on arvioitu vesistömallijärjestelmästä (VEMALA WSFS) saadulla talvijakson keskivirtaaman avulla (Karibäckenin valuma-alue ). Alueelta purkautuvien kuivatusvedet olivat laadultaan olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 6,1 (taulukko 11.11). Kuivatusvesien typpi-, fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Västermossenille tulevan veden ph oli näytteenottokerralla 4,92 ja tarkkailuohjelman mukaisesti näytteestä, jonka ph on >5,0 määritettiin asiditeetti, sulfaatti-, kadmium- nikkeli- ja sinkkipitoisuudet. Kadmium, nikkeli ja sinkki määritettiin suodatetusta näytteestä. Kadmiumin

44 pitoisuus ylitti EU:n priotiteettiainedirektiivin ympäristölaatunormin pitoisuuden (EQS), mutta nikkelin pitoisuus oli selvästi alle EQS-arvon (taulukko 11.12). 44 Taulukko Västermossenin pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Västermossen tuleva 83 3, , Västermossen tuleva 0, , Västermossen tuleva 13, , Västermossen tuleva 10,9 64 9, ,61 Keskiarvo , Västermossen lähtevä 66 <2, , Västermossen lähtevä 0, , , Västermossen lähtevä 11, , Västermossen lähtevä 9,3 10, ,57 Keskiarvo ,1 Taulukko Västermossenin tulevan veden asiditeetti, sulfaatti- ja raskasmetallipitoisuudet veden ph:n alittaessa arvon 5,0. Asiditeet Sulfaatti Zn Cd Ni mmol/l mg/l µg/l µg/l µg/l Tuleva 0,54 14,0 11 0,024 1,7 EQS 0,08 20 Västermossenin ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui keväällä, jolloin virtaama oli suurin. Västermossenin ominaiskuormitus oli pienempää kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Västermossenilta ei ole omia vedenlaatutuloksia vuosilta 2014 ja 2015 ja kuormituslaskelmat perustuvat Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisiin ominaiskuormituksiin (Pöyry 2014), minkä takia vertailua näiden vuosien osalta ei voida luotettavasti tehdä. Kokonaiskuormitus oli suurinta keväällä (Taulukko 11.13).

45 Taulukko Västermossenin pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0, , Kevät 2, , Kesä 0, , Syksy 0, ,2 4 9 Koko vuosi 0, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 8, , Kevät 12, , Kesä 1, , Syksy 4, , Koko vuosi 26, , Vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella Västermossenin pintavalutuskenttä pidätti hyvin kiintoaineita ja ravinteita sekä jonkin verran paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Ravinteiden osalta pintavalutuskenttä toimi parhaiten syksyllä ja heikoiten keväällä. Kiintoainetta pidättyi hyvin läpi koko vuoden (Taulukko 11.14). Taulukko Västermossenin pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Ormineva Turvetuotantoalue Orminevan tuotantoalue sijaitsee Kortesjärvellä Kauhavan kaupungissa. Tuotantoalueen pinta-ala oli kokonaisuudessaan 72 ha, josta tuotantoalaa oli 69 ha. Mittapadon valuma-alue on 83 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden sekä ympärivuotisesti toiminnassa olevan pintavalutuskentän kautta Tyynispäkkiin, ja edelleen Orpäkin kautta Purmonjokeen Purmojärven alapuolelle. Alueella oli tuotantoa 38:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Tyynispäkki saa alkunsa Orminevan kaakkoispuolisilta suoalueilta. Uoma laskee 8 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta Orpäkin kautta Purmojokeen. Uoma on kaivettu koko pituudeltaan

46 metsäojitettujen suo- ja soistuma-alueiden kuivatuskanavaksi. Sekä Tyynispäkin että Orpäkin vesi on humus- ja rautapitoista, ravinteikasta sekä väriltään hyvin tummaa. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Tyynispäkin vesi oli hapanta ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli keskimäärin huono. Vesi oli hyvin ravinteikasta ja ravinnepitoisuuksien perusteella rehevällä tasolla. Vesi oli hyvin humuspitoista, tummaa ja kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Happitilanne oli keskimäärin hyvä ja tilanne oli heikoimmillaan huhtikuussa, jolloin happitilanne oli tyydyttävä. Orminevan tuotantoalueen alapuolisella vesistöasemalla kiintoainepitoisuus oli huhtikuussa puolet korkeampi kuin tuotantoalueen yläpuolella, mutta muutoin ylä- ja alapuolisten vesistöasemien vedenlaadussa ei ollut merkittäviä eroja (Liite 7). 46 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Ormineva oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Joulukuun näytteenottokierrokselta ei ole virtaamatietoa, joten talvijakson kuormitus on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä (VEMALA WSFS) saadulla talvijakson keskivirtaaman avulla (Orpäkin osavaluma-alue ). Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli melko paljon eri vuoden aikoina. Kuivatusvedet olivat laadultaan olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 5,6 (taulukko 11.15). Kuivatusvesien typpi-, fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeampia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Orminevalta lähtevän veden ph oli näytteenottokerralla 4,74 ja tarkkailuohjelman mukaisesti näytteestä, jonka ph on >5,0 määritettiin asiditeetti, sulfaatti-, kadmium- nikkeli- ja sinkkipitoisuudet. Kadmium, nikkeli ja sinkki määritettiin suodatetusta näytteestä. Kadmiumin pitoisuus ylitti EU:n priotiteettiainedirektiivin ympäristölaatunormin pitoisuuden (EQS), mutta nikkelin pitoisuus oli selvästi alle EQS-arvon (taulukko 11.16). Taulukko Orminevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Ormineva tuleva , Ormineva tuleva 0, , Ormineva tuleva 21, , Ormineva tuleva 10, ,97 Keskiarvo , Ormineva lähtevä , Ormineva lähtevä 0, , Ormineva lähtevä 13, , Ormineva lähtevä 12,5 3, ,15 Keskiarvo ,6

47 Taulukko Orminevan lähtevän veden asiditeetti, sulfaatti- ja raskasmetallipitoisuudet veden ph:n alittaessa arvon 5,0. Asiditeetti Sulfaatti Zn Cd Ni (liukoinen) (liukoinen) (liukoinen) mmol/l mg/l µg/l µg/l µg/l Lähtevä 0,62 4,2 14 0,027 0,99 EQS 0, Orminevan ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui typpeä lukuun ottamatta talvella (taulukko 11.17). Tosin talven kuormitus on arvioitu vesistömallijärjestelmästä saatujen valuntatietojen perusteella ja tulokseen tulee suhtautua varauksella. Orminevan ominaiskuormitus oli talvella suurempaa, keväällä sekä syksyllä pienempää ja kesällä pääosin samaa suuruusluokkaa kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus oli suurinta talvella johtuen pääosin suuresta laskennallisesta virtaamasta. Kokonaiskuormitus oli ravinteiden ja kiintoaineen osalta suurempaa ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta pienempää kuin vuonna 2015, jolloin kuormitus arvioitiin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisien ominaiskuormituksien avulla (Pöyry 2014). Taulukko Orminevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2, , Kevät 1, , Kesä 1, , Syksy 0, , Koko vuosi 1, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 28, , Kevät 5, , Kesä 6, , Syksy 2, , Koko vuosi 43, , Vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella Orminevan pintavalutuskenttä toimi vaihtelevasti eri vuodenaikoina. Joulukuussa pintavalutuskentältä lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeampia kuin tulevan veden pitoisuudet, minkä vuoksi reduktiot ovat negatiivisia. Pintavalutuskenttä pideääti ajoittain hyvin kiintoainetta ja jonkin verran ravinteita (Taulukko 11.18). Taulukko Orminevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%).

48 48 Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Hajatek Oy Hirvineva Turvetuotantoalue Hajatek Oy:n on Hirvinevan tuotantoalue (59 ha) sijaitsee Lappajärven kunnassa. Tuotantoalueen vieressä on Alholmens Kraft Oy:n Hirvineva. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen sekä sulan maan aikana toimivan pintavalutuskentän kautta usean kilometrin pituiseen laskuojaan, johon yhdistyvät myös Haunisenoja ja Salapäkki. Laskuoja jatkuu ensin Tyynispakkinä ja Orpäkkinä, kunnes laskee Purmonjokeen Purmojärven alapuolella. Hirvinevalla oli tuotantoa 55 ha:lla. Tuotantoa oli ainoastaan viikoilla 23 ja 29, jolloin tuotettiin yhteensä m 3 kasvuturvetta. Alueella puhdistettiin ojat ja altaat viikolla 32. Vesistöt Alapuolisten vesistöjen (Tyynispäkki ja Orpäkki) tilaa on kuvattu Alhomens Kraft Oy:n Hirvinevan sekä Orminevan yhteydessä. Tarkkailutulokset on kokonaisuudessaan esitetty liitteessä 7. Arvioitu kuormitus 2016 Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Hirvinevalla ei suoritettu päästötarkkailua. Päästötarkkailua on suoritettu 2014 ja Vuoden 2016 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Hirvinevan kuormitus oli arvion mukaan suurinta fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä ja typen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko 11.19). Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuonna 2015, jolloin laskelmat perustuvat Hirvinevalta otettuihin kuormitusnäytteisiin. Kyse on vuoden 2016 osalta karkeasta arviosta, mikä tulee huomioida tuloksia tarkasteltaessa.

49 Taulukko Hajatek Oy:n Hirvinevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. 49 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 4, , Kevät 6, , Kesä 3, , Syksy 5, , Koko vuosi 19, , Mantelan Turve Oy Tervasneva 1 (pohjoinen lohko) ja Tervasneva 2 (eteläinen lohko) Turvetuotantoalue Tervasnevan tuotantoalueet sijaitsevat Kortesjärven Koskenkylässä. Tuotantoalue jakaantuu kahteen lohkoon, joiden yhteispinta-ala on noin 60 ha:n. Pohjoinen lohko käsittää tästä noin 7 ha ja eteläinen lohko noin 53 ha. Tuotantoalueen kaikki kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteisiin. Tämän lisäksi pohjoisen lohkon (1) kuivatusvedet on johdettava ympärivuotisesti vähintään 0,25 ha:n suuruiselle kasvillisuusaltaalle ja eteläisen lohkon (2) vedet vähintään 2,2 ha:n suuruiselle pintavalutuskentälle. Pohjoisen lohkon kuivatusvedet johdetaan Saukkopäkin kautta ja eteläisen lohkon kuivatusvedet Fräntilässä laskevan pelto-ojan kautta Purmonjokeen. Tervasnevoilla oli tuotantoa Tuotantomäärä oli 1700 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Käyttöpäiväkirjojen mukaan lietetaskut sekä altaat puhdistettiin 5.5. ja Vesistöt Saukkopäkki alkaa Saukkonevalta ja se on Purmojokeen virtaava 2 km pitkä luoma. Saukkopäkin vesi on erittäin tummaa ja ravinteikasta. Saukkopäkin vesi oli ajoittain erittäin humusrikasta ja kiintoainepitoista. Eteläisen lohkon alapuolisesta pelto-ojan Fräntilänpuron vesi oli vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella niin ikään erittäin ravinteikasta, tummaa ja sameaa. Sekä Saukkopäkkiin että Tervasneva 2:n alapuoliseen pelto-ojaan tulee turvetuotannon lisäksi maatalouden hajakuormitusta, mikä näkyy mm. ojien korkeina ravinne- ja kiintoainepitoisuuksina (Liite 8). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Tervasnevoilta otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla.

50 Sekä Tervasneva 1:n (pohjoinen lohko) että Tervasneva 2:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina (taulukko ja 11.21). Myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Tervasneva 1:n lähtevässä vedessä kesäkuussa ja COD Mn arvo huhtikuussa sekä Tervasneva 2:n lähtevässä vedessä COD Mn ja typen osalta huhtikuussa ja fosforin osalta joulukuussa (joulukuun tulokset huomioidaan vuoden 2016 talvijakson kuormituslaskennassa). Tervasneva 1:llä fosfori-, typpi- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeampia ja kiintoainepitoisuudet hieman alhaisempia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Tervasneva 2:llä ainepitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Länsi-Suomessa (Pöyry 2014). Molempien tuotantoalueiden ph-arvot olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella. 50 Taulukko Tervasnevan lohko 1:n kasvillisuusaltaan ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Tervasneva 1 tuleva 100 2, , Tervasneva 1 tuleva 0,0 37 2, , Tervasneva 1 tuleva 12, , Tervasneva 1 tuleva 7, , ,87 Keskiarvo 6,9 78,8 4, , Tervasneva 1 lähtevä 6 89 <2, , Tervasneva 1 lähtevä 0, , , Tervasneva 1 lähtevä 14,4 0, , Tervasneva 1 lähtevä 10,2 0, ,65 Keskiarvo 8,3 4,0 78,8 4, ,3 Taulukko Tervasnevan lohko 2:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Tervasneva 2 tuleva 60 <2, , Tervasneva 2 tuleva 0,0 42 5, , Tervasneva 2 tuleva 14, , Tervasneva 2 tuleva 10, ,74 Keskiarvo 8,4 70,8 26, , Tervasneva 2 lähtevä , , Tervasneva 2 lähtevä 0, , , Tervasneva 2 lähtevä 16, , Tervasneva 2 lähtevä 10, ,74 Keskiarvo 8,9 8,3 68,5 11, ,9 Tervasneva lohko 1:n arvioitu ominaiskuormitus oli koko vuoden keskiarvon osalta selvästi suurempaa kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.22) (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus oli selvästi suurempaa talvella ja keväällä, mutta pienempää syksyllä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan typen ja COD Mn :n osalta suurinta talvella sekä fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaan kuin vuonna 2015 paitsi kiintoaineen osalta, jonka kuormitus oli edellisvuotta pienempää.

51 Tervasneva lohko 2:n ominaiskuormitus (brutto) oli kaikkien muuttujien osalta selvästi suurinta keväällä johtuen ajankohdan suuremmista virtaamista. Kokonaiskuormituksesta suurin osa muodostui keväällä lukuun ottamatta kemiallista hapenkulusta, jonka suurin kuormitus muodostui talvella (taulukko 11.23). Ominaiskuormitus oli koko vuoden osalta fosforin ja typen osalta samalla tasolla sekä kiintoaineen että kemiallisen hapenkulutuksen osalta alhaisempaa kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Vuosikuormitus oli suurempaa kuin vuonna Taulukko Tervasneva lohko 1:n kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 3, , Kevät 8, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 2, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 3, , Kevät 3, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 6, , Taulukko Tervasneva lohko 2:n kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0, , Kevät 2, , Kesä 0, , Syksy 1, , Koko vuosi 0, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2, , Kevät 7, , Kesä 0, , Syksy 7, , Koko vuosi 18, ,

52 Tervasneva 1:n kasvillisuuskentän puhdistusteho oli hyvä typen osalta. Kasvillisuusallas poisti ajoittain hyvin myös kiintoainetta ja fosforia, mutta koko vuoden reduktiota tarkasteltaessa kasvillisuuskentän puhdistusteho jäi heikoksi (taulukko 11.24). 52 Taulukko Tervasneva 1:n kasvillisuuskentän pitoisuusreduktiot (%) touko- ja heinäkuussa Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Tervasneva 2:n pintavalutuskenttä toimi tarkkailutulosten perusteella vaihtelevasti (taulukko 11.25). Kiintoainetta ja typpeä pidättyi hyvin kesäkuussa. Fosforin ja humusyhdisteiden (kemiallinen hapenkulutus) osalta kenttä toimi heikosti. Taulukko Tervasneva 2:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Tervasneva 1:n vesistövaikutuksia tarkkailtiin Saukkopäkissä, jossa on myös Rajaneva 2:n sekä Salonnevan tarkkailupisteet. Tervasneva 1:n yläpuolinen piste (lähellä Viita-ahoa) on myös Salonnevan alapuolinen tarkkailupiste. Saukkopäkin näytteet otettiin 6.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 8. Saukkopäkin vesi oli vuoden 2015 tapaan erittäin ravinteikasta, rautapitoista ja tummaa. Saukkopäkin vesi oli myös ajoittain erittäin humusrikasta ja kiintoainepitoista. Vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla ja epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesäaikaan. Saukkopäkin vedenlaatuun vaikuttanee paljon myös muu alueelta tuleva hajakuormitus. Peltoalueiden kuormitusta indikoi ajoittain melko korkea sähkönjohtavuuden arvo. Tervasneva 2:n vesistövaikutuksia tarkkailtiin tuotantoalueen alapuolisessa pelto-ojassa Fräntilässä. Näytteet otettiin samoina aikoina kun Tervasneva 1:ltä. Fräntilänpuron vesi oli vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella niin ikään erittäin ravinteikasta, tummaa ja sameaa. Rauta- ja kiintoainepitoisuudet olivat myös hyvin korkeita. Tervasnevan tuotantoalueen kuivatusvesien vaikutus todennäköisesti näkyy ojan vedenlaadussa, mutta kuormituksen erottaminen muusta hajakuormituksesta on vaikeaa.

53 Rajanevat 1 ja 2 Turvetuotantoalue Rajanevan 1:n (78 ha) tuotantoalue sijaitsee Kortesjärven Koskenkylässä. Turvetuotanto on aloitettu vuonna Rajanevalla on perusvesiensuojelurakenteiden lisäksi käytössä pintavalutuskenttä. Rajanevan vedet laskevat Isonevanpäkin kautta Varijokeen, joka laskee edelleen Purmonjokeen hieman Kortesjärvi Alahärmä tien eteläpuolella. Rajanevan pohjoisosan (2) 64 ha:n tuotantoalue sijaitsee myös Koskenkylässä. Turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja sulan maan aikaisen pintavalutuskentän kautta metsäojastoon, mistä ne virtaavat Saukkopäkkiin ja edelleen Purmonjokeen. Rajaneva 1:llä oli tuotantoa ajalla Lietetaskut ja altaat puhdistettiin 6.5. ja Tuotantomäärä oli 2600 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Rajaneva 2 ei ollut tuotannossa. Vesistöt Saukkopäkin tietoja on kuvattu Tervasneva 1:n kohdalla. Isonnevanpäkin vesi on vuoden 2014 tarkkailutulosten perusteella alueen ojille tyypillisesti hyvin ravinteikasta, rautapitoista ja tummaa. Ojaan kulkeutuu hajakuormitusta myös peltoalueilta. Varijoki on Purmonjoen eteläisen haaran sivuhaara. Joen valuma-alueella on turvetuotannon lisäksi runsaasti peltomaita. Joen vedenlaatu on Purmojoen eteläisen haaran kaltainen ja vesi on tummaa sekä ravinteikasta. 53 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Rajanevoilta otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla. Vesi pumpataan Rajaneva 2:n pintavalutuskentälle ja kentällä on virtaamaa pumppujen ollessa käynnissä. Vuonna 2016 lähtevän veden näytteenottopisteellä oli virtaamaa ainoastaan kesäkuussa, minkä vuoksi talven ja kevään kuormitukset on arvioitu SYKE:n vesistömallijärjestelmästä (WFSF VEMALA) saatujen keskimääräisten valumien avulla (Ylikosken valuma-alue ). Lisäksi syksyn kokonaiskuormituksen arvioinnissa on käytetty Pöyry Oy:n (2014) tekemän ominaiskuormitusselvityksen pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen länsisuomalaisten tuotantoalueiden keskimääräisiä vedenlaatutietoja. Sekä Rajaneva 1:n (pohjoinen lohko) että Rajaneva 2:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina vaikka ajallista vaihtelua pitoisuuksissa esiintyikin (taulukko ja 11.27). Rajaneva 2 myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Rajaneva 1:n kuivatusvesien pitoisuudet olivat talven fosforipitoisuutta lukuun ottamatta alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Myös Rajaneva 2:lla ainepitoisuudet olivat alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014) lukuun ottamatta talven COD Mn - arvoa. Molempien tuotantoalueiden ph-arvot olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella.

54 Taulukko Rajaneva 1:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Rajaneva 1 tuleva , Rajaneva 1 tuleva 0, , , Rajaneva 1 tuleva 13, , Rajaneva 1 tuleva 10, ,09 Keskiarvo 7,9 39,3 13, , Rajaneva 1 lähtevä <2, , Rajaneva 1 lähtevä 0, , , Rajaneva 1 lähtevä 13, , Rajaneva 1 lähtevä 8, ,58 Keskiarvo 7,6 29,6 45,3 5, ,2 54 Taulukko Rajaneva 2:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Rajaneva 2 tuleva 0,3 17 2, , Rajaneva 2 tuleva 78 <2, , Rajaneva 2 tuleva 17,9 64 3, , Rajaneva 2 tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 9,1 53,0 3, , Rajaneva 2 lähtevä 0,0 67 <2, , Rajaneva 2 lähtevä 0,3 0, , Rajaneva 2 lähtevä 14,5 0,48 47 <2, , Rajaneva 2 lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo 7,4 0,2 49,0 2, ,6 Rajaneva 1 oli tuotannossa, mutta Rajaneva 2:lla tuotantoa ei ollut. Sekä Rajaneva 1:n että Rajaneva 2:n kokonaiskuormitus (brutto) oli ominaiskuormitusarvojen perusteella arvioituna typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta talvella sekä fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.28). Vuoteen 2015 verrattuna kokonaiskuormitus kasvoi Rajaneva 1:llä muiden muuttujien osalta paitsi kiintoaineen osalta. Rajaneva 2 kokonaiskuormitus oli kaikkien mitattujen muuttujien osalta pienempää kuin vuonna Vuonna 2015 kokonaiskuormitus arvioitiin käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014), joten vuosien 2015 ja 2016 kuormitusarviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Vuositasolla Rajaneva 1 ominaiskuormitus oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurempaa ja kiintoaineen osalta pienempää kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Rajaneva 2:n ominaiskuormitus oli puolestaan selvästi pienempää kuin Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry 2014).

55 Taulukko Rajaneva 1:n pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 1, , Kevät 2, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 1, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 17, , Kevät 12, , Kesä 1, , Syksy 2, , Koko vuosi 34, , Taulukko Rajaneva 2:n pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0, , Kevät 0, , Kesä 0, ,0 0 0 Syksy 0, , Koko vuosi 0, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2, , Kevät 1, , Kesä 0, ,0 1 0 Syksy 2, , Koko vuosi 6, , Vuonna 2016 Rajaneva 1:n pintavalutuskenttä toimi tulosten perusteella hyvin kiintoaineen ja typen osalta. Kenttä pidätti ajoittain myös fosforia, mutta huuhtoi paljon happea kuluttavaa ainesta (taulukko 11.30). Myös Rajaneva 2:n pintavalutuskenttä toimi pääasiassa hyvin. Huhtikuun näytekerralla lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli 5 mg/l kun pintavalutuskentälle tulevan veden

56 kiintoainepitoisuus oli alle määritysrajan (<2,0). Tämän vuoksi huhtikuun reduktioprosentti on reilusti negatiivinen vaikka lähtevän veden kiintoainepitoisuus ei ole erityisen korkea (taulukko 11.31). Taulukko Rajaneva 1:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Taulukko Rajaneva 2:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Salonneva I Turvetuotantoalue Salonnevan tuotantoalue (70 ha) sijaitsee Kortesjärven Koskenkylässä. Tuotanto on aloitettu vuonna Salonnevalla on käytössä perusvesiensuojelurakenteet, joita on tehostettu virtaaman säädöllä ja kasvillisuuskentällä. Salonnevan kuivatusvedet johdetaan koilliseen Saukkopäkkiin, joka laskee Purmonjokeen lähellä Kauhavan ja Pedersören välistä rajaa. Salonnevalla oli tuotantoa ajalla Lietetaskut ja altaat puhdistettiin 7.5. ja Tuotantomäärä oli 2600 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Vesistöt Saukkopäkin tiedot on esitetty Tervasnevan lohko 1:n yhteydessä. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Selonneva 1:ltä otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla. Salonneva 1:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina (taulukko 11.32). Myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeimmillaan syyskuussa. Typpipitoisuudet olivat lähes yhtä suuria joulukuussa ja syyskuussa. Pitoisuudet olivat tutkituilta osin keskimäärin samlla tasolla sekä kasvillisuuskentälle tulevassa että sieltä lähtevässä vedessä. Salonnevaa 1:llä ainepitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Talvi-, kevät- ja kesäaikaan Salonnevan pitoisuudet olivat osittain samalla tasolla kuin Länsi-Suomessa keskimäärin, mutta syksyn näytteiden korkeat pitoisuudet nostivat myös keskipitoisuuksia. Tuotantoalueen ph-arvot

57 olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella. Kasvillisuuskentältä lähtevä vesi oli erittäin hapanta (ph <5,0) joulukuussa Taulukko Salonnevan 1:n kasvillisuuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Saloneva1 tuleva 65 <2, , Saloneva1 tuleva 0, , , Saloneva1 tuleva 12, , Saloneva 1 tuleva 9, ,19 Keskiarvo 7,4 66,8 6, , Saloneva 1 lähtevä <2, , Saloneva 1 lähtevä 0, , , Saloneva 1 lähtevä 12, , Saloneva 1 lähtevä 9, ,16 Keskiarvo 7,4 40,0 66,5 6, ,6 Salonneva 1:n kokonaiskuormitus (brutto) oli ominaiskuormitusarvojen perusteella arvioituna suurinta talvella sekä pienintä kesällä (taulukko 11.32). Vuoteen 2015 verrattuna kuormitukset kasvoivat kaikkien muuttujien osalta, mutta vuonna 2015 Salonnevalla ei ollut omaa tarkkailua ja kuormitukset arvioitiin tuolloin käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014). Talven suuri kuormitus johtuu ennen kaikkea suuresta virtaamasta, sillä korkeimmat ainepitoisuudet havaittiin syyskuussa, mutta tuolloin virtaama oli alhainen. Ominaiskuormitus oli talven osalta huomattavasti suurempaa kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin, mutta muina vuodenaikoina Salonnevan kuormitukset olivat pienempiä (Pöyry Oy 2014).

58 Taulukko Salonneva 1:n kasvillisuuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 7, , Kevät 0, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 2, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 64, , Kevät 2, , Kesä 1, , Syksy 4, , Koko vuosi 72, , Vuoden 2016 tulosten perusteella Salonnevan kasvillisuuskenttä pidätti ravinteita, kiintoainesta sekä liuennutta orgaanista ainesta heikosti. Suurimman osan ajasta puhdistumista ei tapahtunut (taulukko 11.34). Tulokset olivat samankaltaisia myös vuonna Taulukko Salonneva 1:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Salonnevalla ei ollut omaa vesistötarkkailua, mutta Saukkopäkissä Tervasnevan lohko 1:n yläpuolinen vesistöpiste on samalla Salonnevan alapuolinen piste, ja kohteelta otettiin näytteet 6.4., ja Saukkopäkissä Salonnevan laskuojan yläpuolella ei ole näytepistettä, joka kuvaisi Saukkopäkin vedenlaatua ennen Salonnevan kuivatusvesien johtamista uomaan. Kuten aiemmin Tervasnevan vesistötarkkailun yhteydessä on todettu, Saukkopäkin vesi on hyvin ravinteikasta ja tummaa ja vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon lisäksi alueen muu hajakuormitus turve- ja maatalousalueilta. Tämän takia Salonnevan vaikutusta Saukkopäkin vedenlaatuun on vaikea yhteistarkkailuaineiston perusteella arvioida, mutta kuivatusvesillä on todennäköisesti jonkinlainen vaikutus etenkin pienten virtaamien aikaan.

59 Mosanneva ja Palomäenneva Turvetuotantoalue Mosanneva ja Palomäenneva sijaitsevat Kortesjärvellä, Purmojärven kylässä. Tuotantoalueiden yhteispinta ala on noin 45 ha, josta Mosannevan osuus on noin 25 ha ja Palomäennevan osuus noin 20 ha. Palomäennevan kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti perusvesiensuojelurakenteiden ja 3,1 ha suuruisen pintavalutuskentän kautta vesistöön. Mosannevan kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti perusvesiensuojelurakenteiden kautta 1,0 ha kasvillisuusaltaalle, mistä ne virtaavat vesistöön. Tuotantoalueiden kuivatusveden virtaavat Ruosteenojaan, mistä ne kulkeutuvat Purmojärveen. Mosannevalla oli tuotantoa ajalla Alueella tehtiin lietetaskujen puhdistus ja altaiden puhdistus 7.5. ja Mosannevalla tuotettiin 1800 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Palomäenneva ei ole ollut tuotannossa vuosina Vesistöt Ruosteenojan vedenlaatu on luonteeltaan alueen ojille tyypillisesti ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Kiintoainepitoisuudet olivat myös ajoittain korkeita. Purmojärven vesi on luonteeltaan tummaa ja ravinteikasta. Järven fosforipitoisuus on kohonnut selvästi viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana. Viime vuosina fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 60 μg/l, kun vielä 1970 luvulla se oli noin 30 μg/l. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Molemmat tuotantoalueet olivat tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Mosannevalta ei saatu näytteitä huhtikuussa sillä lähtevän veden näytepiste oli jäässä eikä syyskuussa sillä lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaama. Palomäennevan lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaamaa kesä- eikä syyskuussa, joten näytteitä ei näinä kertoina otettu. Näiden jaksojen kuormituslaskennassa ominaiskuormitusarvoina on käytetty Pöyry Oy:n vuoden 2014 ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä arvoja. Mosannevan kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat ravinteiden ja kiintoaineen osalta alhaisempia ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta korkeampia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen turvetuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.34) (Pöyry Oy 2014). Kasvillisuusaltaalle tuleva vesi oli kesäkuussa erittäin ravinteikasta sekä humus- ja kiintoainepitoista ja se poikkesi muista näytteistä selvästi. Kasvillisuusaltaalta purkautuvan veden ph oli alhainen ja keskimäärin 4,5. Palomäennevan kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat joulukuussa ja huhtikuussa kutakuinkin samalla tasolla kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen turvetuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.35) (Pöyry Oy 2014). Fosforipitoisuudet olivat lähes kaikkina ajankohtina melko korkeita, joskin vaihtelua eri oli paljon. 59

60 Taulukko Mosannevan kasvillisuusaltaan ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Mossanneva tuleva 66 6, , Mossanneva tuleva 0,7 24 2, , Mossanneva tuleva 21, , Mossanneva tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 11,1 61,3 83, , Mossanneva lähtevä <2, , Mossanneva lähtevä Näytepiste jäässä Mossanneva lähtevä 14, , Mossanneva lähtevä Vähän vettä Keskiarvo 14,1 25,2 57,5 1, ,5 60 Taulukko Palomäennevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Palomäenneva tuleva 57 <2, , Palomäenneva tuleva 0,7 17 2, , Palomäenneva tuleva Ei virtaamaa Palomäenneva tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 0,7 37,0 1, , Palomäenneva lähtevä , Palomäenneva lähtevä 0, , Palomäenneva lähtevä Ei virtaamaa Palomäenneva lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo 0,7 800,0 38,5 7, ,5 Mosannevan kokonaiskuormitus oli kaikkien muuttujien osalta suurinta talvella, joiden osalta laskenta perustuu kohteen omiin pitoisuuksiin ja virtaamiin (taulukko 11.36). Talven virtaama oli poikkeuksellisen suuri mikä näkyy suurissa kuormitusluvuissa eikä vastaa todellisuudessa koko talvijakson kuormitusta. Talvijaksoa lukuun ottamatta ominaiskuormitukset olivat kasvillisuuskentillä varustettujen tuotantoalueiden keskiarvoja alhaisempia (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus oli kaikkien suureiden osalta edellisvuotta suurempaa. Palomäennevan lähtevällä näytepisteellä oli virtaamaa vain huhtikuussa ja tuolloinkin virtaama oli poikkeuksellisen suuri. Tämän vuoksi Palomäennevan kokonaiskuormitukset on arvioitu käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014). Vuoden 2016 alussa otettiin käyttöön uusi käytäntö, jonka mukaan kuormitusnäytteitä ei oteta jos vesiensuojelurakenteiden alapuolisella pisteellä ei ole virtaamaa. Tämän vuoksi Palomäennevalta on joulukuulta 2015 analyysitulokset, vaikka lähtevän veden virtaama oli 0 l/s. Tuloksia ei kuitenkaan huomioitu kuormituslaskemissa. Palomäennevalla kokonaiskuormitukset olivat suurimpia fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä ja typen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta syysjaksolla, kuten muillakin tuotantoalueilla joiden kuormitukset perustuvat Länsi-Suomalaisten tuotantovaiheen tuotantoalueiden ominaiskuormitusten keskiarvoihin (Pöyry 2014) (taulukko 11.37). Koko vuoden

61 kuormitus oli arvion mukaan pienempää fosforin osalta sekä suurempaa typen, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Palomäennevalla ei ole ollut tuotantoa vuosina Taulukko Mosannevan kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Kevät- ja syksyjakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 5, , Kevät 1, , Kesä 0, , Syksy 0, , Koko vuosi 2, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 16, , Kevät 2, , Kesä 0, , Syksy 2, , Koko vuosi 21, , Taulukko Palomäen pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 1, , Kevät 2, , Kesä 1, , Syksy 2, , Koko vuosi 6, , Mosannevan kasvillisuusaltaan ja Palomäennevan pintavalutuskentän tehoa on arvioitu vain ajankohdilta, jolloin vesi on ollut näytteenottopisteillä virtaavaa. Mosannevan kasvillisuusaltaan pudistusteho vaiheteli ajankohtien välillä huomattavasti (taulukko 11.38). Palomäennevan pintavalutuskenttä toimi heikosti. Huhtikuussa pintavalutuskenttä pidätti jonkin verran typpeä ja fosforia, mutta muiden ajankohtien ja parametrien osalta puhdistusta ei tapahtunut (taulukko 11.39).

62 Taulukko Mosannevan kasvillisuuskentän pitoisuusreduktiot (%) heinä-, syys- ja joulukuussa Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Taulukko Palomäennevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) syyskuussa Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Mosannevan ja Palomäennevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Ruosteenojassa tuotantoalueiden laskuojan ylä- ja alapuolisissa näytepisteissä. Näytteet otettiin 7.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.2. Ruosteenojan vesi oli edellisvuoden tapaan ravinteikasta, tummaa ja myös sameaa. Vesi oli lievästi hapanta. Tuotantoalueiden laskuojan yläpuolisen näytepisteen vesi oli selvästi ravinteikkaampaa, humuspitoisempaa ja kiintoainepitoisempaa. Lisäksi sameuden ja sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeampia kuin laskuojan alapuolella. Turvetuotannon kuivatusvesien ei havaittu näin ollen ainakaan heikentävän ojan vedenlaatua toukokuussa. Happitilanne oli laskuojan yläpuolella heikentynyt huhtikuussa ja syyskuussa, mutta erinomainen kesäkuussa. Laskuojan alapuolella happitilanne oli keskimäärin tyydyttävä. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä myös kesäaikaan perustuotannon käytössä Jorma Kiikan Urakointi Ky ja Isopellinen maatalousyhtymä Suolineva 1 ja 2 Turvetuotantoalue Jorma Kiikan Urakointi Ky ja Isopellinen Harri, Matti ja Tero maatalousyhtymällä on Purmonjoen valuma-alueella Suolinevan (1 ja 2) tuotantoalueet, joiden tuotantoala on yhteensä 48,8 ha. Suolinevan eteläosan (Suolineva 1, n. 21,5 ha) kuivatusvedet johdetaan Vinsupuroa myöten kaakosta Purmonjokeen lähellä Kortesjärven kirkonkylää. Suolinevan pohjoisosan (Suolineva 2, n. 27,5 ha) kuivatusvedet laskevat Saaripäkkiä myöten kaakosta Purmonjokeen Pedersören puolella Vilobackan alapuolella. Perusvesiensuojelurakenteita on tehostettu pintavalutuksella. Molemmilla kohteilla oli tuotantoa ajalla Suolineva 1:llä perattiin sarkaojat ja kaivettiin päisteojaa ja ajattiin ajomaita Suolineva 2:lla sarkaojat perattiin sekä kaivettiin ja ajettiin kiviä ja kantoja välisenä aikana. Molempien kenttien tasaruuvausta suoritettiin Nostetun turpeen kokonaiskuutiomäärä tuotantokauden jälkeen oli aumoittain mitattuna 2960 m 3. Virtaamansäätöpatojen uudelleen asennuksella ja pintavalutuskentän sekä ojien kunnostuksella on pyritty parantamaan vesien kulkua alueella. Alapuolisen mittauspisteen virtaama on ollut pieni lähes aina näytteenoton yhteydessä ja vesiin on sekoittunut myös peltoalueilta valuvia vesiä.

63 Vesistöt Vinsunpurosta ja Saaripäkistä on aiempia vedenlaatutietoja vuoden 2014 tarkkailusta. Tulosten perusteella molempien ojien vesi on ravinteikasta ja tummaa ja ainepitoisuudet ovat olleet ojissa samalla tasolla. Veden ph ojissa on ollut hieman happaman puolella. Kuivatusvesien laatu ja arvioitu kuormitus Sekä Suolineva 1 että 2 olivat tuotannossa, mutta alueilla ei ollut tarkkailuohjelman mukaista tarkkailua. Päästö- ja vesistötarkkailua suoritettiin vuosina 2014 ja Molemmilta tuotantoalueilta haettiin kuitenkin ylimääräiset näytteet joiden tulokset on esitetty alla. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Lokakuussa molempien tuotantoalueiden kuivatusvedet olivat happamia, ravinteikkaita ja humuspitoisia. Ainepitoisuudet olivat kuitenkin pääasiassa alhaisempia pintavalutuskentiltä lähtevässä kuin niille tulevassa vedessä (taulukko 11.40). 63 Taulukko Suolineva 1:n ja 2:n pintavalutuskenttien ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu Virtaama CODMn Kiintoai ne gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Suolineva 1 tuleva , Suolineva 1 lähtevä 0, , , Suolineva 2 tuleva , Suolineva 2 lähtevä 0, , ,99 Suolineva 1ja 2:n kuormitus oli arvion mukaan suurinta fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä sekä typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko ja 11.42). Myös vuonna 2015 kuormituslaskennassa ominaiskuormitusarvoina käytettiin keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja pintavalutuskentillä varustetuilta tuotantovaiheen turvetuotantoalueilta (Pöyry Oy 2014). Vuoteen 2015 kuormituksiin verrattuna kuormitukset olivat hyvin samansuuruisia, mikä johtuu molempina vuosina käytetyistä samoista ominaiskuormitusarvoista. Taulukko Suolineva 1 pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 1, , Kevät 2, , Kesä 1, , Syksy 2, , Koko vuosi 7, ,

64 Taulukko Suolineva 2 pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. 64 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 2, , Kevät 3, , Kesä 1, , Syksy 2, , Koko vuosi , Suolinevojen osalta ei ole tarkastelu vesiensuojelumenetelmien tehoa, koska molempien kohteiden virtaamat olivat näytteenottohetkinä pieniä. Vaikutus alapuoliseen vesistöön Suolineva 1:n vesistötarkkailua tehdään Vinsunpurossa tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolella, ja Suolineva 2:n tarkkailua Saaripäkissä tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolella. Vesistötarkkailua tehtiin tarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2014 ja Kauhanummi Oy Kauhajärvenneva lohkot III ja IV Turvetuotantoalue Kauhanummi Oy:n (aiemmin A-R-Turve Oy:n) Kauhajärvennevan tuotantoalue sijaitsee lähellä Kauhavan ja Pedersören rajaa. Kauhajärvennevan pinta-ala on kokonaisuudessaan 145,1 ha, joka on jaettu neljään eri lohkoon. Lohkoilla I ja II ei ole turvetuotantoa, mutta alueille ollaan laatimassa uutta lupahakemusta. Tuotantolohkot III ja IV (noin 70 ha) on varustettu laskeutusaltaalla ja pintavalutuskentällä. Vesistöt Kauhajärvennevan vedet laskevat metsä ja pelto-ojien kautta Purmonjokeen hieman Vilobackan yläpuolella. Vesistötarkkailua tehdään tuotantoalueen alapuolisessa laskuojassa. Vuoden 2014 tarkkailutulosten perusteella laskuojan vesi oli erittäin ravinteikasta, rauta- ja kiintoainepitoista sekä tummaa. Arvioitu kuormitus 2016 Kauhajärvennevalla ei ollut omaa päästö- ja vesistötarkkailua. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Samalla tavalla arvioitiin myös vuoden 2015 kuormitus. Kauhajärvennevan arvioitu kuormitus (brutto) oli fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä sekä typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko 11.43) seuraten keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja ja toisaalta vuodenaikojen pituuksia. Pienintä kuormitus oli kesällä. Vuoteen 2015 kuormituksiin verrattuna kuormitukset olivat hyvin samansuuruisia, mikä johtuu molempina vuosina käytetyistä samoista ominaiskuormitusarvoista.

65 Taulukko Kauhajärvennevan pintavalutuskentältä lähtevän kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. 65 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 5, , Kevät 7, , Kesä 4, , Syksy 7, , Koko vuosi 24, , Pintavalutuskentän tehon tarkkailua ei voida vuoden 2016 osalta tehdä. Vuoden 2014 tulosten perusteella Kauhajärvennevan pintavalutuskentän aineiden pidätyskyky oli kohtalainen. Keskimääräiset pitoisuusreduktiot olivat seuraavat: kemiallinen hapenkulutus 7 %, fosfori 11 %, typpi 3 % ja kiintoaines 12 % Savonnevan turve, Heino Marjamäki Savonneva Turvetuotantoalue Savonnevan turve Oy:n/Heino Marjamäen Savonnevan turvetuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungin alueella, noin 24 km Alajärven keskustasta itään. Tuotantoalueen kokonaispinta ala on aikanaan ollut 49,7 ha, josta turvetuotantoalue on ollut 45 ha. Nykyisin turvetuotannossa on enää noin 10 ha alue. Vuosi 2016 oli alueen viimeinen tuotantovuosi. Alueen kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteiden kautta kahteen laskeutusaltaaseen. Kuivatusvedet johdetaan Savonjoen yläosan valuma alueelle, mistä ne edelleen virtaavat Vimpelinjokeen ja Ähtävänjokeen. Vesistöt Savonnevan kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteiden kautta kahteen laskeutusaltaaseen. Kuivastuvedet johdetaan Savonjoen yläosan valuma alueelle. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Savonjoesta vedet virtaavat edelleen Vimpelinjokeen ja Lappajärveen. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Savonneva oli tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteitä otettiin kahden laskeutusaltaan ylä- ja alapuolelta 4 kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohtina laskeutusallas 1:llä ei ollut virtaamaa joulukuun näytteenottokerralla ja laskeutusallas 2:lla kesäkuun ja syyskuun näytekerroilla. Kuormituslaskenta on tehty kummallekin laskeutusaltaalle erikseen niin, että molempien valuma-alue on 5 ha. Laskeutusaltaan 1 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu talvijaksolle ja laskeutusaltaan 2 osalta kesä- ja syksyjaksolle käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuille tuotantoalueille. Muina jaksoina kuormitukset on laskettu käyttämällä tuotantoalueiden omia kuormitusnäytteiden tuloksia ja näytteenottopäivien virtaamia. Savonnevan kuivatusvesien ravinnepitoisuudet olivat samalla tasolla molempien laskeutusaltaiden kohdalla (taulukot ja 11.45). Kaiken kaikkiaan ainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran eri

66 ajankohtina, mutta olivat alhaisempia kuin perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). 66 Taulukko Savonnevan laskeutusallas 1:n ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Savonneva 1 tuleva 60 2, , Savonneva 1 tuleva 0, , , Savonneva 1 tuleva 11, , Savonneva 1 tuleva 11,9 36 5, ,28 Keskiarvo ,3 5, Savonneva 1 lähtevä Ei virtaamaa Savonneva 1 lähtevä 0,3 14,0 29 6, , Savonneva 1 lähtevä 11,8 0, , Savonneva 1 lähtevä 11,7 6,0 35 8, ,32 Keskiarvo ,0 6,0 Taulukko Savonnevan laskeutusallas 2:n ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Savonneva 2 tuleva , Savonneva 2 tuleva 1, , , Savonneva 2 tuleva Ei virtaamaa Savonneva 2 tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo , Savonneva 2 lähtevä 4,0 49 <2, , Savonneva 2 lähtevä 1,5 35, , , Savonneva 2 lähtevä Ei virtaamaa Savonneva 2 lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo ,7 Laskutusallas 1:ltä lähtevä ominaiskuormitus muodostui selvästi suurimmaksi kevätjakson osalta, jolloin virtaama oli vuoden suurin. Kesällä alivirtaaman aikaan kuormitus oli pienintä (taulukko 11.46). Ominaiskuormitukset olivat vuositasolla keskimäärin suurempia kuin perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuilla kohteilla Länsi-Suomessa (Pöyry Oy 2014). Alueen pienestä koosta johtuen myös kokonaiskuormitus oli pieni. Arvion mukaan kuormitus kasvoi jonkin verran vuoteen 2015 verrattuna. Laskutusallas 2:lta lähtevä ominaiskuormitus muodostui pienimmäksi kesäjakson osalta ja suurinta kuormitus oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta talvella ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.47). Koko vuoden kuormitus kasvoi arvion mukaan etenkin typen ja COD Mn :n osalta edellisvuodesta.

67 Taulukko Savonnevan laskeutusallas 1:lta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Talvijakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn 67 Talvi 0, ,35 22,0 76 0,0 Kevät 7,26 266, ,42 145, ,8 Kesä 0, , ,0 Syksy 3, , ,0 Vuosi 2, , ,9 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 0, , ,0 Kevät 2,0 74,5 433, ,7 40, ,2 Kesä 0,0 0, ,0 0,2 6 2,9 Syksy 2, , ,5 Koko vuosi 4, , ,8

68 Taulukko Savonnevan laskeutusallas 2:lta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Kevät-, kesä- ja syysjakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn 68 Talvi 1, ,07 48, ,0 Kevät 1, , ,0 Kesä 0,56 17, ,40 14, Syksy 0, , Vuosi 1, , Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 0, , ,0 Kevät 0, ,2 8,1 92 0,0 Kesä 0,2 6, ,1 5, Syksy 0, , ,0 Koko vuosi 2, , Laskeutusallas 1 pidätti ajoittain kiintoainetta ja ravinteita (taulukko 11.48). Laskeutusallas 2 pidätti kiintoainetta hvyin joulukuussa, mutta muilta osin puhdistusteho oli joko pieni tai allas huuhtoi ravinteita ja kiintoainetta (taulukko 11.49). Puhdistustehot vaihtelivat paljon eri vuodenaikoina, mutta koko vuoden keskiarvoja tarkasteltuna vesiensuojelumenetelmien teho jäi heikoksi. Taulukko Savonnevan laskeutusallas 1:n pitoisuusreduktiot (%) huhti-, kesä- ja syyskuussa Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Keskiarvo Taulukko Savonnevan laskeutusallas 2:n pitoisuusreduktiot (%) joulu- ja huhtikuussa Pvm Kok. Kok. COD Mn Kiintotyppi fosfori aine Keskiarvo

69 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Savonnevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Savonjoessa tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolisessa näytepisteessä. Näytteet otettiin7.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.3. Kesä- ja syyskuun näytekerroilla ravinne-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia Savonjoessa Savonnevan laskuojan alapuolella verrattuna laskuojan yläpuoliseen pisteeseen. Kesäkuussa laskuojan ala- ja yläpuolisessa pisteessä ainepitoisuudet hyvin samaa luokkaa. Savonjoen vesi oli huhtikuun alussa erittäin hapanta (ph >5,0) ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli käytännössä loppunut. Keskimäärin veden ph oli selvästi happaman puolella. Happitilanne oli Savonjoessa välttävä tai tyydyttävä ollen heikoimmillaan syyskuussa Savonnevan yläpuolisella pisteellä. Savonnevalla tuotantopinta-ala on supistunut ja on nykyisin melko pieni (n. 10 ha). Turvetuotanto alueella loppui ja Savonnevalta tuleva kuormitus todennäköisesti pienenee jatkossa entisestään Turvemestarit Oy Kurvinneva Turvetuotantoalue Kurvinnevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven keskustasta n. 20 km koilliseen Möksyn kylässä. Tuotantoalueen kokonaispinta ala on 66 ha. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaoja-altaiden, laskeutusaltaiden sekä pintavalutuskentän kautta n. 1 km mittaiseen laskuojaan, mikä johtaa Vimpelinjoen valuma-alueella olevan Savonjoen keskiosaan. Vesistöt Kurvinnevan kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta laskuojaa pitkin Vimpelinjoen valuma-alueella olevan Savonjoen keskiosaan. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Arvioitu kuormitus 2016 Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Kurvinevalla ei suoritettu päästötarkkailua. Päästötarkkailua on suoritettu 2014 ja Vuoden 2016 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Kurvinnevan kokonaiskuormitus vuodelle 2015 on arvioitu keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella (Pöyry Oy 2014). Kuormitusarvion mukaan kuormitus oli fosforin ja kiintoaineen osalta suurinta keväällä ja typen sekä COD Mn :n osalta suurinta syksyllä (taulukko 11.50). Pienintä kuormitus oli kesällä lukuun ottamatta COD Mn, johtuen kesäjakson keskimäärin pienemmistä ominaiskuormitusarvoista. Kokonaiskuormitus oli hyvin samansuuruista kuin vuonna 2015, jolloin kuormitukset arvioitiin samojen keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella (Pöyry 2014).

70 Taulukko Kurvinnevalta lähtevän kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina vuonna Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 4, , Kevät 7, , Kesä 3, , Syksy 6, , Koko vuosi 22, , EJ-Lämpö Oy EJ-Lämpö Oy:n osalta yhteistarkkailuun liitettiin vuonna 2015 Veteläsuon ja Honkinevan tuotantoalueet. Veteläsuo on tuotantovaiheessa ja Honkinevalla aloitettiin vuonna 2015 kuntoonpanovaiheen tarkkailu. Kuntoonpanovaihe tarkkailu jatkui Veteläsuo Turvetuotantoalue Veteläsuon tuotantoalue sijaitsee Möksyn kylän eteläpuolella, Alajärven kaupungin keskustasta noin 21 km itään. Kaikki turvetuotantoalueelta johdettavat kuivatusvedet käsitellään sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutus-kentän avulla. Tuotantoalueen kokonaispinta-ala on ollut 49 ha, josta nykyisin on tuotantoon soveltuvaa aluetta noin 10 ha. Veteläsuolla oli tuotannossa oli vain 8 ha:n alue, jossa tuotettiin palaturvetta. Vesistöt Tuotantoalueen kuivatusvedet laskevat Veteläsuonpuroon, josta ne edelleen virtaavat Savonjokea (Savonjoen yläosan valuma-alue) pitkin Lappajärveen. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Veteläsuo oli tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteitä otettiin pintavalutuskentän yläja alapuolelta 4 kertaa vuodessa. Veteläsuon ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat selvästi alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.51). Kiintoainepitoisuus oli keskimääräisellä tasolla (Pöyry Oy 2014). Sekä pintavalutuskentälle tuleva että sieltä lähtevä vesi olivat selvästi happamia (keskiarvo 5,2). Lähtevän veden fosforipitoisuus oli hyvin alhainen kesäkuun näytekerralla.

71 Taulukko Veteläsuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori ph Näytepiste Pvm C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Veteläsuo tuleva ,0 49 <2, ,64 Veteläsuo tuleva , ,97 Veteläsuo tuleva ,2 51 4, ,41 Veteläsuo tuleva ,8 45 4, ,06 Keskiarvo 44 5, ,52 71 Veteläsuo lähtevä , , ,47 Veteläsuo lähtevä , , ,36 Veteläsuo lähtevä ,5 1,5 26 3, ,17 Veteläsuo lähtevä , <2, ,13 Keskiarvo 41 5, ,28 Veteläsuon ominais- ja kokonaiskuormituslaskenta on laskettu alueen omia pitoisuuksia ja virtaamia käyttäen. Ominaiskuormitus muodostui talvijakson osalta suureksi johtuen suuresta virtaamasta eikä luvut kuvaa todellista tilannetta koko talvijaksolla. Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli niin ikään suurinta talvella, johtuen ajankohdan suuresta virtaamasta. Keväällä virtaama oli pienempi kuin talvi- ja syysjaksolla mikä näkyi kevätjakson pienempinä kuormituksina. Vuoteen 2015 verrattuna kuormitukset kasvoivat selvästi kaikkien suureiden osalta (taulukko 11.52). Taulukko Veteläsuon pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Ominaiskuormitus vuodenajoittain g/ha d Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi , Kevät 995 3, Kesä 43 0,14 6, Syksy 518 7, , Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain kg Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi Kevät 448 1, Kesä 46 0,15 7, Syksy 472 7, , Koko vuosi

72 Veteläsuon pintavalutuskentän tehoa on tarkasteltu joulu-, huhti-, kesä- ja syyskuun osalta (taulukko 11.53). Pintavalutuskenttä pidätti hyvin ravinteita, kiintoainetta ja paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) huhtikuussa ja kesäkuussa. Kiintoaineen ja typen osalta puhdistusta tapahtui myös syyskuussa. Joulukuussa kentältä huuhtoutui kiintoainetta, fosforia ja paljon happea kuluttavaa ainesta. Joulukuussa pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli moninkertainen verrattuna tulevan veden kiintoainepitoisuuteen, minkä vuoksi reduktiota ei tapahtunut ja puhdistus teho jäi koko vuoden keskiarvon osalta heikoksi vaikka muina vuodenaikoina kiintoainetta pidättyi hyvin. 72 Taulukko Veteläsuon pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) Pvm Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Keskiarvo Vaikutus alapuoliseen vesistöön Veteläsuon vesistövaikutuksia tarkkaillaan Savonjoessa Veteläpuronsuon ylä- ja alapuolisessa näytepisteessä. Näytteitä otettiin 7.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.4. Veteläsuonpuron vesi oli tarkkailutulosten perusteella melko ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Veden ph-arvot olivat huhtikuussa alhaiset (ph <5,0) ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli käytännössä loppunut. Muutoin veden ph oli lievästi happaman tai neutraalin tuntumassa. Happitilanne oli hyvä tai erinomainen. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä veden väriarvot olivat korkeampia Veteläsuonpuron ylä- kuin alapuolisessa näytepisteessä. Ravinnepitoisuuksien perusteella Savonjoen vesi oli rehevällä tasolla ja epäorgaanisia typpi- ja fosforiyhdisteitä oli vedessä reilusti myös avovesiaikaan perustuotannon käytettävissä. Veteläsuon kuivatusvesillä ei havaittu olevan vaikutusta Savonjoen vedenlaatuun Honkineva Turvetuotantoalue Honkinevan turvetuotantoalue sijaitsee Alajärven Kortekylässä, noin 16 km Alajärven keskustasta itään. Hankealueen kuivatusvedet käsitellään sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän avulla ympärivuotisesti. Hankealueen kokonaispinta-ala on 39,4 ha ja tuotantoalueen pinta-ala n. 37 ha. Honkinevalla aloitettiin kuntoonpanovaiheen tarkkailu syyskuussa Vesistöt Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan (0,2 km) kautta Niskapuroon (3,0 km) ja edelleen Hämeenjokeen (4,3 km), joka laskee Kuninkaanjokeen ja virtaa edelleen Alajärveen. Kuninkaanjoki on sekä kalataloudellisesti että maisemallisesti arvokas vesistö, jossa esiintyy luonnonvarainen purotaimenkanta. Joki on hajakuormituksen vaikutuksen alainen ja turvetuotantoalueiden lisäksi jokeen laskee haja-asetuksen jätevedet sekä Soinin kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet.

73 Kuninkaanjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Hämeenjoen vedenlaadusta ei ole aiempia tarkkailutuloksia. 73 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Honkinevalta otettiin näytteitä 4 kertaa vuoden 2016 aikana. Ainepitoisuudet vaihtelivat näytteenottokerroittain melko paljon, mutta olivat keskimäärin melko korkeita (taulukko 11.54). Kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat lähellä pintavalutuskentillä varustettujen kuntoonpanokohteiden keskimääräisiä pitoisuuksia, mutta fosfori- ja typpipitoisuudet keskimääräistä korkeampia (Pöyry Oy 2014). Veden ph oli korkeampi pintavalutuskentän ala- kuin yläpuolella. Taulukko Honkinevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoain Typpi Ammoniumty Fosfori ph Näytepiste Pvm C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l Honkineva tuleva , ,91 Honkineva tuleva , ,61 Honkineva tuleva Ei virtaamaa Honkineva tuleva ,0 76 7, ,69 Keskiarvo ,40 Honkineva lähtevä ,0 Ei virtamaaa 66 3, ,31 Honkineva lähtevä ,1 Ei virtamaaa ,72 Honkineva lähtevä Ei virtaamaa Honkineva lähtevä ,0 0, , ,86 Keskiarvo 0, , ,30 Syyskuun näytteenottokertaa lukuun ottamatta Honkinevan pintavalutuskentältä ei ollut virtaamaa. Ohjeistus näytteiden ottamatta jättämisestä tilanteissä joissa lähtevän veden näytepisteellä ei ole virtaamaa tuli keväällä 2016, minkä vuoksi joulu- ja huhtikuulla tulevasta vedestä otettiin vielä näytteet vaikka lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaamaa. Tämän vuoksi kevät-, kesä- ja syysjakson kuormitukset on arvioitu käyttämällä keskimääräisiä kuntoonpanokohteiden ominaiskuormituslukuja (Pöyry 2014). Talvijakson kuormitus on arvioitu kohteen omien analyysitulosten ja virtaaman avulla. Honkinevan kuormituksesta suurin osa muodostui keväällä kaikkien suureiden osalta. Ominaiskuormitus oli kaikkien suureiden osalta lähellä pintavalutuskentillä varustettujen kuntoonpanovaiheen tuotantoalueiden ominaiskuormituksia lukuun ottamatta syysjakson aikaista kuormitusta joka oli Honkinevalla selvästi keskimääräistä pienempää (taulukko 11.55) (Pöyry Oy 2014). Typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta ominaiskuormitus oli lähellä keskimääräistä tasoa.

74 Taulukko Honkinevan pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot. 74 Jakso Brutto Ominaiskuormitus vuodenajoittain g/ha d Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 62 0, , Kevät 217 1, , Kesä 58 0, , Syksy 10 0, , Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain kg Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 280 2, , Kevät 361 3, , Kesä 232 2, , Syksy 32 0, , Koko vuosi 905 8, , Pintavalutuskentän tehoa tarkkailtiin syyskuun näytteiden perusteella, jolloin näytepisteissä oli virtaavaa vettä. Syyskuun tulosten perusteella pintavalutuskenttä pidätti jonkin verran ravinteita, kiintoainetta ja paljon happea kuluttavaa ainesta (taulukko 11.56). Taulukko Honkinevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) syykuussa Pvm Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Vaikutus alapuoliseen vesistöön Honkinevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Niskapurossa tuotantoalueen alapuolella sekä Hämeenjoessa Niskapuron laskukohdan ylä- ja alapuolella. Näytteitä otettiin 7.4., ja Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.4. Sekä Niskapurossa että Hämeenjoessa vesi oli laadultaan tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Niskapuron vesi oli laadultaan parempaa kuin Hämeenjoen, sillä Niskapuron ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot olivat alhaisempia kuin Hämeenjoessa. Sen sijaan kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat Niskapurossa korkeampia. Hämeenjoen veden laadussa ei ollut eroja Niskapuron laskun ylä- ja alapuolisten näytepisteiden välillä eikä tulosten perusteella Honkinevan kuivatusvesillä ollut merkittävää vaikutusta alapuolisten vesistöjen veden laatuun.

75 12. YHTEENVETO Ähtävänjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu kymmenen kunnallisen jätevedenpuhdistamon, kahden teollisuuslaitoksen sekä kahdeksan turvetuottajan ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Edellisten lisäksi tarkkailuun osallistuu myös Pietarsaaren Vesi, joka ottaa raakavetensä Ähtävänjoesta. Turvetuotannon osalta uutena tuottajana yhteistarkkailuun liittyi vuonna 2015 EJ-Lämpö Oy. Vuosina vesistötarkkailussa on noudatettu Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ohjelmaa. Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen sekä Purmonjoen vesistöalueet. Ähtävänjoen vesistöalue käsittää pienten latvapurojen ja jokien lisäksi varsinaisen Ähtävänjoen sekä kolme merkittävää järveä, Lappajärven, Evijärven sekä Alajärven. Suuren järvisyyden vuoksi vedenlaatu on Ähtävänjoen alueella parempi kuin muissa Pohjanmaan jokivesistöissä. Sekä Ähtävänjoen että Kruunupyyn- ja Purmonjoen alaosat kuuluvat happamien sulfaattimaiden alueeseen. Yhteistarkkailussa seurattavien kuormittajien (jätevedenpuhdistamot sekä turvetuotanto) pistemäinen kokonaisravinnekuormitus oli Ähtävänjoen vesistöalueella 0,8 tn fosforia ja 43 tn typpeä, Kruunupyynjoen vesistöalueella 0,30 tn fosforia ja 14 tn typpeä. Purmonjoen vesistöalueelta ei laskettu kokonaisravinnekuormituksia sillä tuloksia ei ollut saatavilla Purmonjoen alaosan näytepisteestä, jonka tuloksia on ennen käytetty laskelmissa. Pistekuormituksen osuus ainevirtaamasta vaihteli jokikohtaisesti fosforin osalta välillä 1,1 3,6 % ja typen osalta 3,5 8,5 %. Typpivirtaama oli suurin Ähtävänjoella ja pienin Kruunupyynjoella. Fosforin osalta ainevirtaama oli samaa suuruusluokkaa kaikissa joissa. Analyysitulosten vähäisen määrän vuoksi jokien kuljettamien ravinnemäärien arviot ovat lähinnä suuntaa-antavia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat laskennalliset ravinnepitoisuuksien muutokset jäivät etenkin keski- ja ylivirtaamien aikana vähäisiksi. Pienten purojen ja jokien latvaosuuksien kohdalla alivirtaaman aikaanlaskennalliset muutokset olivat selvempiä vesistöjen vähäisestä virtaamasta johtuen. Jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu orgaaninen kuormitus oli kaikilla vesistöalueilla edellisvuotta jonkin verran pienempää. Fosforikuormitus oli vuotta 2015 pienempää Ähtävän- ja Purmonjoen alueella ja edellisvuoden tasolla Kruunupyynjoen alueella. Typpikuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna Ähtävänjoen alueella ja oli kutakuinkin samatta tasolla Kruunupyyn- ja Purmonjoen alueilla Ähtäväjoen vesistöalueella oli yhteensä 1328 ha turvetuotantopinta-alaa (Vapon kohteiden osuus (1049 ha) ja Purmonjoen vesistöalueella 945 ha, josta 242 ha on Vapo Oy:n alueita. Kruunpyynjoen vesistöalueella on Vapo Oy:n tuotantoalueita yhteensä 731 ha. Vapo Oy:llä on oma kuormitus- ja vesistötarkkailu. Turvetuottajien ravinne- ja kiintoainekuormitus on esitetty vesistöalueittain Taulukossa 5.2. (s.16). Vapo Oy:n osalta taulukossa on mukana 2015 kuormitusarviot, koska 2016 tietoja ei ollut saatavilla raportoinnin aikaan. Turvetuotannon kokonaiskuormitus (brutto) Ähtävänjokeen oli seuraava: fosfori 0,38 tn, typpi n.12,2 tn, kiintoaine n. 53 tn ja orgaaninen aines (COD Mn ) n. 343 tn. Kuormitus kasvoi kaikkien muuttujien osalta vuoteen 2015 verrattuna. Suurin yksittäinen syy kasvuun lienee kuormituslaskentatavan muutos: kuormitukset laskettiin 2016 mitta-padon valuma-alueen pinta-alan mukaan niiden tuotantoalueiden osalta, jolta tieto oli saatavissa. Tämä kasvatti luonnollisesti kuormitusarvioita. Purmojoen kuormitus oli fosforin osalta 0,4 tn, typen osalta n. 13,5 tn, kiintoaineen osalta n. 26 tn ja orgaanisen aineen osalta (COD Mn ) n. 437 tn. Vapo Oy:n tuotantoalueiden kuormitus 75

76 Kruunupyynjokeen oli vuonna 2015 fosforin osalta 0,23 tn, typen osalta 8,0 tn, kiintoaineen osalta 37,7 tn ja orgaanisen aineen osalta (COD Mn ) 234 tn (Taulukko 5.2). Kuormitus kasvoi Ähtävänjoen ja Purmojoen vesistöalueilla vuoteen 2015 verrattuna. Ainoastaan Purmojoen vesistöalueella kiintoainekuormitus oli arvion mukaan 16 % pienempää kuin vuonna Kuormitus nousi Ähtävänjoen alueella arvion mukaan seuraavasti: fosfori 36 %, typpi 28 %, kiintoaine 25 % ja kemiallinen hapenkulutus (orgaaninen aines) 32 %. Purmojoen alueella nousu oli vastaavasti: fosfori 42 %, typpi 50 % ja kemiallinen hapenkulutus 72 %. Kuormitusta on nostanut todennäköisesti vuoden 2016 suuri kesäaikainen sadanta sekä vähäinen lumi- ja jääpeitteisyys. Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain huomattavasti lähinnä juuri sadannasta johtuen. Lisäksi kuormitusarivoita nostaa laskentatavan muutos, jossa kuormitukset lasketaan mittapadon valuma-alueen pinta-alan mukaan tuotantopinta-alan sijaan. Kruunupyynjoen vesistöalueella kuormitus kasvoi Vapo Oy:n kuormituksen osalta vuodesta 2014 vuoteen Turvetuotantoalueiden kuivatusvedet eivät laske pääsääntöisesti suoraan Ähtävänjokeen tai Purmojokeen, minkä takia niiden aiheuttamaa pistekuormitusta ja vaikutusta päävesistöissä on tuotantoaluekohtaisesti hyvin vaikea yhteistarkkailuaineiston perusteella arvioida. Vesistövaikutukset kohdistuvat pääosin alapuolisiin purkuojiin. Yleisesti ottaen turvetuotannolla on todennäköisesti vaikutusta niin yhteistarkkailun jokien kuin järvien vedenlaatuun, mutta sen erottaminen suuresta hajakuormituksesta (mm. maa- ja metsätalous) on vaikeaa. Kaikki yhteistarkkailussa seurattavat vesistöt ovat tummavetisiä ja ravinteikkaita. Ähtävänjoki on laadullisesti paras, mutta ravinnepitoisuuksiltaan sekin luokitellaan reheväksi. Kurejoki, Kruunupyynjoki, Alajärvi ja Purmonjoki olivat luokitukseltaan erittäin reheviä ja Lappajärvi sekä Evijärvi rehevöityneitä vesistöjä. Vuosijaksolla tarkkailualueen päävesistöissä on ollut etenkin fosforin osalta havaittavissa lievä kasvava suuntaus, johon saattavat olla syynä vuosien ja 2015 runsaan sateisuuden aiheuttamat suuret ainehuuhtoumat. 76

77 VIITTEET Aaltonen E.-K. & Virtanen, J Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen yhteistarkkailuohjelma (2018). Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry (ajantasaistettu ) Ahma ympäristö Oy Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen yhteistarkkailu vuosiyhteenveto Ahma ympäristö Oy Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen yhteistarkkailu vuosiyhteenveto Osa I: kuormitustarkkailu Ilmatieteen laitos Ilmastokatsaus, vuoden 2016 kuukausiraportit. Järvi- ja meriwiki Etelä-Pohjanmaan viikottainen levätilanne kesällä viitattu Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009: Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen Länsi-Suomen ympäristökeskus. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen Suomen ympäristökeskus 2016: Hydrologinen kuukausitiedote, vuoden 2016 kuukasiraportit. Turvetuotannon kuormitus; Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arvio turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä: TASO hankkeen julkaisu 2012 Turvetuotannon kuormituslaskentasuositus ja perustelut sen käyttöönotolle: TASO hankkeen julkaisu 2012 Pöyry Oy 2014: Turvetuotannon ominaiskuormitusselvitys , Bioenergia ry. Pöyry Environment Oy 2016: Vapo Oy:n Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Yhteenveto tarkkailuista Hämeen ja Uudenmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueella. Suomen ympäristökeskus & Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset Vesikartta-sovellus. < ials/rest/sites/vesikartta/viewers/vesikartta/virtualdirectory/resources/config/default> Luettu

78

79

80

81

82 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen havaintoasemien koordinaatit Jokipisteet YK-Pohjoinen YK-Itä Kurejoki vt 16 mts Purmonjoki alaosa/luodonjärvi Purmonjoki ao L Ähtävänjoki mt 742 Ä Kruunupyynjoki Järvipisteet Lappajärvi etelä p Alajärvi syvänne Evijärvi Isoselkä Liite 2.1

83