Päijät-Hämeen. työvoima- ja koulutustarve Ennakointituloksia vuosilta

Transkriptio

1 Päijät-Hämeen työvoima- ja koulutustarve 2030 Ennakointituloksia vuosilta Päijät-Hämeen liiton julkaisu A223 * 2015

2 A223 * 2015 ISBN ISSN

3 Ennakointituloksia vuosilta

4 SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle Työvoiman kysyntä ja työpaikat... 9 Tarkastelu- ja laskentatapa...9 Laskentamallin kysyntätekijät...9 Laskennalliset työpaikat...10 Päijät-Hämeen työpaikkaennuste...11 Taustaa...11 Suurten toimialojen työpaikkamuutokset...11 Työpaikkarakenne...12 Työpaikkaennusteiden vertailu Väestökehitys ja työvoiman tarjonta Väestöennusteet...17 Työvoimaosuudet Työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapaino...20 Tasapainon edellytykset työvoimamuuttujien valossa...20 Edellytykset työllisyyden lisäämiseksi...20 Edellytykset työttömyyden vähentämiseksi...21 Tiet kohti tasapainoa Ammattirakenne ja työvoimatarve Ammatillinen poistuma...23 Ammattien tulevaisuudennäkymiä...23 Lähitulevaisuuden osaamistarpeita...25 Ammattiryhmäennusteet...25 Tutkinnon suorittaneen työvoiman tarve...27

5 5. Koulutustarve-ennuste...29 Uuden työvoiman tarve koulutusaloittain ja -asteittain...29 Työelämän tarve muunnettuna aloittajatarpeiksi...30 Ammatillinen peruskoulutus...31 Ennusteen tulkinnassa huomioitavia tekijöitä...33 Ammattikorkeakoulutus...34 Ennusteen tulkinnassa huomioitavia tekijöitä...36 Yliopistokoulutus...37 Valtakunnallinen ehdotus tutkintatavoitteista vuoteen Koulutustarve-ennusteen laatimisen haasteita...39 Ennakointiyhteistyön tulevaisuus...39 Valmistelussa hyödynnetty aineisto Kokeilu tulevaisuuskeskustelujen uudeksi menettelytavaksi...41 Kokeilukulttuurista...41 Päijät-Hämeen kokeilu...41 Kokeilun arviointia...42 Liitteet... 43

6

7 Lukijalle Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi on lakisääteistä toimintaa, jota valtionhallinto on ohjannut valtakunnan tasolla ja maakuntien liitot aluetasolla niin, että ennakointiyhteistyöstä on muodostunut monitasoinen ja monitahoinen kokonaisuus. Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi on myös yhdistelmä monivaiheista ennustelaskentaa ja sitä tukevaa laadullista ennakointiyhteistyötä, jolla pyritään tuottamaan mahdollisimman käyttökelpoista tietoa koulutuksen suunnittelun tueksi niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Ennakointiteemoihin on paneuduttu pitkän ja keskipitkän aikavälin tarkastelujen avulla. Päijät-Hämeessä tästä pitkän ja keskipitkän tähtäimen työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin käytännön toteutuksesta on vastannut Päijät-Hämeen ennakointiverkosto, jossa ovat olleet keskeisinä tahoina mukana Päijät-Hämeen liitto, Lahden kaupunki, Päijät-Hämeen koulutuskonserni, Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy, sekä Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Käsillä olevassa raportissa esitellään päijäthämäläisen työvoima- ja koulutustarve-ennakoinnin tuloksia viimeisten kahden vuoden ajalta. Paikallista yhteistyötä rytmitettiin tälläkin kertaa valtakunnallista ennakointiaikataulua silmällä pitäen, kunnes rytmittäminen osoittautui työn edetessä sekä mahdottomaksi että tarpeettomaksi. Valtionhallinnon eri tahojen välinen työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin yhteistyö on läpikäynyt viime vuosina suurinta muutostaan sitten 2000-luvun alkuvuosien, jolloin valtion nykymuotoinen ennakointiyhteistyö maakuntien kanssa käynnistyi. Tuo talousturbulenssi on heilutellut myös valtionhallinnon ja maakuntien välistä ennakointiyhteistyötä hämmentävällä tavalla. Muutoksen tuulet puhaltavat myös kotimaakunnassamme. Vuoden 2015 alussa Lahden ammattikorkeakoulu irtaantui Päijät-Hämeen koulutuskonsernista Lahden ammattikorkeakoulu Oy:ksi. Päijät-Hämeen koulutuskonserni -kuntayhtymä johtaa ja koordinoi ammatillista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta sekä päätetyssä laajuudessa lukiokoulutusta. Se on Koulutuskeskus Salpaus -oppilaitoksen ylläpitäjä. Muutokset haastavat ennakointiverkoston osapuolia etsimään uusia yhteistyötapoja. Jos valmisteilla oleva valtakunnallinen aluehallintouudistus itsehallintoalueineen toteutuu, muuttaa se väistämättä niin viitekehystä kuin toimintaympäristöäkin, joiden puitteissa alueellista ennakointiyhteistyötä jatkossa tehdään. Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia on vuosien varrella sekä kiitetty että moitittu, valtakunnallisesti ja alueellisesti. Kiitoksia on esitetty muun muassa siitä, että tällä yhteistyöllä on tarjottu tulevaisuustyöhön määrällisiä arvioita asioiden etenemisestä. Pelkkien sanallisten arvioiden varassa on hankala toimia tai edes keskustella yhteismitallisesti. Moitteita on esitetty lähinnä siitä, että ennusteet eivät ole pitäneet paikkaansa. Moitteet kutsuvatkin lisäämään keskustelua siitä, mikä on ylipäätään ennusteiden tarkoitus eri yhteyksissä. Tämä raportti on luonteeltaan työraportti, jossa esitettävät numeeriset ennusteet ja muut numerotiedot ovat enimmäkseen pyöristämättömiä lukuja. Ne ovat silti tarkoitettuja luettaviksi pyöristettyinä ja suuntaa antavina. Yleispiirteistämisen vaiva jää näiltä osin lukijalle. Kirjallisuusluettelo on korvattu lukujen lopussa esitettävillä maininnoilla niissä eniten käytetyistä lähteistä. Lahden ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Soili Saikkonen ja Koulutuskeskus Salpauksen kehittämispäällikkö Sari Mikkola ovat kirjoittaneet koulutus- ja aloittajatarpeita koskevan luvun raportissa. Muilta osin raportin on laatinut Päijät-Hämeen liiton tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen. Kirjoittajat kiittävät lämpimästi kaikkia viime vuosina Päijät-Hämeen työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiyhteistyöhön osallistuneita, ja vastaavat mielellään raporttia koskeviin kysymyksiin. Ennakointiyhteistyö jatkukoon, tavalla jos toisellakin. 7

8

9 1. Työvoiman kysyntä ja työpaikat Työvoiman kysynnällä tarkoitetaan työnantajien tarvetta palkata työntekijöitä ja pitää heitä palveluksessaan. Tarve vaihtelee muun muassa hitaiden makro- ja aluetaloudellisten muutosten sekä nopeiden markkinatilanteiden muutosten seurauksena. Muutokset näkyvät maakunnassa työpaikkojen lukumäärien muutoksina eri aloilla. Tarkastelu- ja laskentatapa Työvoiman kysynnän toimialoittaista ja kokonaiskehitystä arvioitiin tällä ennakointikierroksella Päijät-Hämeen liiton ja Hämeen ELY-keskuksen yhteistyönä, sekä Päijät-Hämeen koulutuskonsernin työelämäneuvottelukunnissa. Työvoiman kysyntäennuste laadittiin HEMAASU2-laskentamallilla, joka laskee työpaikat kaavalla työpaikat = arvonlisäys / työn tuottavuus. Laskennassa hyödynnettiin myös VATT:n tarjoamia ekstranet-aineistoja. Käytetty toimialajako näkyy liitteessä 1.1. skennassa tehtiin seuraavia valintoja: Laskennassa tehtiin seuraavia valintoja: arvonlisäyksen muutoslukuina (%) käytettiin VATT:n toimittamia ennustelukuja matalampia kuin ETLA:n ennusteen vastaavat tuottavuuden muutoksen lähtölukuina (%) käytettiin Tilastokeskuksen (TK) historialukuja 2010-luvun muutokset laskettiin vuosien keskiarvona ja lukujen muutokset laskettiin vuosien keskiarvona Laskennassa tehtiin seuraavia oletuksia: Q-toimialan (sote) arvonlisäys perustuu yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvuun Q-toimialan kokonaistuottavuus kasvaa hieman 2010-luvulla ja laskee taas 2020-luvulla palvelujen yksityistäminen jatkuu vielä useita vuosia suuret ikäluokat tulevat tilastolliseen vanhusikään v alkaen => työntekijätarve kasvaa => julkisten sote-palvelujen tuottavuus kääntyy laskuun 2020-luvulla => yksityinen palvelusektori sinnittelee paremmin kuin julkinen Laskentamallin kysyntätekijät Maakunnan arvioitu arvonlisäys on VATT-muutoslukujen (%) perusteella 5,2 miljardia euroa vuonna 2030 (v hinnoin), noin 10 % suurempi kuin nykyisin. Se kasvaa merkittävämmin vasta 2020-luvulla. Arviossa kiinteistöalan toiminnan (L) arvonlisäys kasvaa samassa ajassa peräti 27 %, terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) 15 % ja rakentamisen (F) 16 %. Sen sijaan tukku- ja vähittäiskaupan (G, ml. moottoriajoneuvojen korjaus) arvonlisäys pienenee 18 % nykyisestään. Nämä neljä selkeästi suurinta toimialaa kattavat nykyisin 42 % ja vuonna % kaikkiaan 28 toimialan tuottamasta maakunnan arvonlisäyksestä. (Liite 1.1) Laskennallinen työn tuottavuus Päijät-Hämeessä on edellä mainittujen valintojen perusteella 65 tuhatta euroa työntekijää kohden vuonna 2030, vajaat 20 % suurempi kuin nykyisin. Tuottavuus nousee tällä vuosikymmenellä hieman nopeammin kuin 2020-luvulla. Työn tuottavuus on kiinteistöalan toiminnassa (L) nykyisin lähes nelinkertainen (noin /työntekijä) verrattuna energia-, vesi- ja jätehuoltoon (D-E), joka on maakunnan toiseksi tuottavin toimiala. Vuonna 2030 kokoero on enää kolminkertainen, sillä viimeksi mainitun tuottavuus kasvaa nopeammin. Eniten kasvaa kuitenkin informaation ja viestinnän toimialan (J) tuottavuus, lähes eurolla työntekijää kohden. Se on nousemassa maakunnan neljänneksi tuottavimmaksi toimialaksi heti metsä- ja kalatalouden (A 02-03) jälkeen. (Liite 1.2) 9

10 Arvion toteutuminen edellyttäisi muun muassa kahden prosenttiyksikön kasvua maakunnan investointiasteessa sekä tällä että ensi vuosikymmenellä. Arvio on linjassa ETLA:n alue-ennusteen kanssa. Vuoden 2030 investointiaste olisi 25,4 %. Laskennalliset työpaikat Edellä kuvattu arvonlisäyksen ja työn tuottavuuden kehitys ylläpitää maakunnassa työpaikkaa vuonna 2030, seitsemän prosenttia vähemmän kuin nykyisin. Työpaikat vähenevät vuoteen 2025 saakka (71 000), mutta lisääntyvät sen jälkeen. (Kuvio 1.1) Kuvio 1.1 Päijät-Hämeen arvonlisäyksen, tuottavuuden ja työpaikkojen vuosimuutokset (%) viisivuotisjaksoittain vuosina Terveys- ja sosiaalipalvelut (Q, tp), Tukku- ja vähittäiskauppa (G, 8700 tp) sekä Rakentaminen (F, 5900 tp) ovat työpaikoilla mitattuna maakunnan kolme suurinta toimialaa. Ne kattavat 36 % Päijät-Hämeen työpaikoista. Q- ja F-alojen työpaikat lisääntyisivät arvonlisäyksen (VATT) ja tuottavuuden (TK) kehitykseen perustuen vain hieman vuoteen 2030 mennessä. G-toimialan työpaikat lähes puolittuisivat ja koulutus (P, 5300 tp) kasvaisi toiseksi suurimmaksi toimialaksi kolmanneksen työpaikkalisäyksellä. (Liite 1.3) 10

11 Päijät-Hämeen työpaikkaennuste Taustaa Maakunnan oma pitkän tähtäimen työpaikkaennuste valmisteltiin Päijät-Hämeen liiton, Hämeen ELY-keskuksen ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin työelämäneuvottelukuntien välisenä yhteistyönä vuosien 2013 ja 2014 aikana. Tämän vuosikymmenen yritys- ja toimialakehityksen laadullisia ja määrällisiä näkymiä pohdittiin keskustelemalla useaan otteeseen valtakunnallisia taustamateriaaleja hyödyntäen ja vuoden 2020 toimialoittaiset työpaikkamäärät arvioitiin näihin keskusteluihin perustuen. Vuosien 2025 ja 2030 työpaikkaluvut laskettiin arvioitua toimialakehitystä mukailevana trendinä. Tämän yhteistyön pohjalta käytiin myös vuoropuhelua VATT:n kanssa, joka laski samaan aikaan maakunnittaisia kehitysuria omasta valtakunnallisesta työpaikkaennusteestaan. Maakunnan ennustetta mukautettiin sen perusteella VATT:n näkemyksiin joiltakin osin. Päijät-Hämeen oma työpaikkaennuste on siis tällä kertaa talouden reunaehtoihin sovitettu kehityksen suuntaa ja mittaluokkaa arvioiva trendiluonteinen ennuste, jota ainoastaan spekuloidaan maakuntapoliittisten tavoitteiden näkökulmista. Ennustamisen ajankohta oli siitä huolimatta toistaiseksi haastavin tällä vuosituhannella: kansantalous taantui, mittavat irtisanomiset koettelivat maakuntaa, ekonomistien käsitykset tulevasta hajautuivat, tilastot laahasivat jäljessä ja numeeristen lähtötietojen yhteismitallistaminen luokituksineen tuotti hankaluuksia. Vuoden 2012 työpaikkatilasto voitiin hankkia vasta ennusteprosessin jälkeen, mikä näkyy joinakin tasoeroina sen ja vuoden 2015 toimialoittaisten ennustelukujen välillä: C31-33, G ja H => toimialojen silloiset työpaikkamäärät arvioitiin todellista suuremmiksi C13-15, C28, I ja L => toimialojen silloiset työpaikkamäärät arvioitiin todellista pienemmiksi D-E ja R-U => tasoerot johtuvat alatoimialojen poikkeavuuksista eri lähteissä Suurten toimialojen työpaikkamuutokset Terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) työpaikkojen arvioidaan lisääntyvän noin kahdella tuhannella vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna. Suuret ikäluokat saavuttavat tilastollisen 75 vuoden vanhuusiän vuosina ja heidän hoitotarpeensa kasvaa. Työn tuottavuus kasvaa hitaammin ja omaishoitajien määrä todennäköisesti vähenee. Maakunnan tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla (G) on vielä joitakin investointeja menossa ja suunnitteilla, joten alan työpaikkojen uskotaan vähenevän vasta 2020-luvulla. Päijät-Hämeessä on useita kaupan suuryksiköitä, joiden katsotaan kestävän talouden heilahteluja keskimääräistä paremmin. Pienet liikkeet ajautuvat vaikeuksiin taloudellisen taantuman jatkuessa. Lisääntyvä verkkokauppa vähentää myös toimialan työllistämistarpeita. Asuinkiinteistöjen uudis- ja korjausrakentaminen lisääntyy rakennuskannan ikääntyessä ja kasvattaa rakennusalan (F) työpaikkamäärää vajaalla kolmanneksella. Lisääntyvä työssäkäynti pääkaupunkiseudulle, uusi Lahden matkakeskus ja uusi Hennan alue antavat myös merkittävän sykäyksen rakennustoiminnalle maakunnassa. Yrityskiinteistöjä ja osa Hennalan varuskunta-aluetta muunnetaan asuinkäyttöön. Useita muita hankkeita on menossa ja vireillä. Työpaikkojen odotetaan lisääntyvän jonkin verran myös hallinto- ja tukipalvelutoiminnan (N) sekä taiteiden ja muiden palvelutoimintojen (R-U) toimialoilla. Kasvua odotetaan jossakin määrin usealla osa-alueella: kiinteistönhoidossa, siivouspalveluissa, työn- ja henkilöstönvälitystoiminnassa, sekä muissa liike-elämän palveluissa. Urheilu-, huvi- ja virkistystoiminta, järjestö- ja yhdistystoiminta, sekä niihin kaikkiin liittyvien tapahtumien järjestäminen on myös maakunnan vahvaa osaamis- ja työllistämiskenttää. Koulutuksen (P) työpaikat vähenevät. Perus- ja toista astetta käyvät ikäluokat pienenevät, sähköiset oppimisympäristöt sekä työelämässä opiskelu lisääntyvät ja valtionhallinto karsii opintojen aloituspaikkoja. Nämä trendit vähentävät työvoimatarvetta ja työpaikkoja. 11

12 Hennalan varuskunnan lakkauttaminen, maakunnassa toteutettavat kuntaliitokset, mahdolliset uudet yhtiöittämiset sekä yleisiin säästötavoitteisiin perustuvat lukuisat pienemmät toimenpiteet vähentävät väistämättä julkisen hallinnon (O) työpaikkoja. Huonekalujen valmistuksessa (C31) on suurin työpaikkakato jo koettu ja osa työpaikoista on ulkoistettu muille toimialoille maakunnassa. Jäljelle jääneet yritykset ovat riippuvaisia muun muassa rakentamisen suhdanteista. Länsirannikon elpyvä telakkateollisuus kasvattaa maakunnan yritysten tilauskantoja. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus (C26-27) jatkaa hiipumistaan alihankintatilausten puutteessa. (Kuvio 1.2) Kuvio 1.2 Suurimpien työpaikkamuutosten toimialat Päijät-Hämeessä vuosina Työpaikkarakenne Ennustetut työpaikkamuutokset ovat huomattavan pieniä Q- ja F-toimialat pois lukien. Maakunnan työpaikkamäärä on asettunut 2000-luvulla noin tuhannen työpaikan välimaastoon, vaikka aluetaloudessa ja yksittäisillä alatoimialoilla on tapahtunut suuriakin muutoksia. Ennusteessa oletetaan maakunnan säilyttävän tasapainohakuisen luonteensa ja työpaikkojen määrän jälleen lähentyvän 80 tuhatta vuoteen 2030 mennessä. Alkutuotantoa edustavien toimialojen osuus maakunnan työpaikkasummasta on nykyisin runsaat kolme prosenttia, jalostusta edustavien osuus 29 prosenttia ja palveluja edustavien osuus vajaat 68 prosenttia. Ennusteessa palvelujen osuus nousee 69 prosenttiin muiden osuuden vähentyessä hieman. Q- ja F-toimialat kasvattavat osuuttaan maakunnan työpaikoista yli kahdella prosenttiyksiköllä molemmat, mutta muilla toimialoilla ennustetut osuuksien muutokset jäävät ±0,0 0,6 prosenttiyksikön suuruisiksi. (Kuvio 1.3) 12

13 Kuvio 1.3 Päijät-Hämeen työpaikkarakenne vuonna 2030, toimialat suuruusjärjestyksessä kokoluokittain. Kuviosta on jätetty pois kaivostoiminnan ja louhinnan toimiala (B), joka työllistää maakunnassa noin 50 henkilöä. Toimialoittainen työpaikkaennuste on esitetty viisivuotisjaksoittain liitteessä 1.4. Työpaikkaennusteiden vertailu Tässä alaluvussa vertaillaan keskenään kolmea eri tavalla tuotettua työpaikkaennustetta: edellä kuvattuja laskennallista ja asiantuntijaennustetta, sekä VATT:n joulukuussa 2014 maakunnalle toimittamaa ennustetta. Päijät-Hämeen arvonlisäyksen ja työn tuottavuuden kehitysarvioihin perustuva laskennallinen työpaikkaennuste noudattaa maan viime vuosien hallitusten toiveita tuottavuuden lisäämisestä, mutta kiihdyttää työpaikkakatoa maakunnassa, sillä laskentamalli ei ennusta esimerkiksi maakunnan ulkopuolelta tulevia uusia työpaikka-avauksia. Alimmillaan tässä laskelmassa sukelletaan 1990-luvun alun talouslaman työpaikkatasolle. Työpaikat vähenisivät 5,5 tuhannella nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä. VATT:n perusskenaario keskiarvoistaa valtakunnallisia kehitysnäkymiä maakuntatasolla. Toimialoittaiset kehitysennusteet ovat sen seurauksena osin melko hämmentäviä maakunnan näkökulmasta. Työpaikkamenetys olisi silti maltillinen 2,2 tuhatta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Päijät-Hämeen asiantuntijat arvioivat paikalliselta elinkeinoelämältä saatujen ensimmäisten ennusmerkkien perusteella pitkän taloustaantuman vähitellen helpottavan ja maakunnan aluetalouden aloittavan hitaan elpymisen, mikä voisi merkitä noin tuhannen työpaikan lisäystä vuoteen 2030 mennessä. Ennusteiden keskinäiset erot ovat summatasolla melko selkeät, enimmillään 6,8 tuhatta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä luvun talouslama kuitenkin opetti, että todelliset työpaikkamuutokset voivat olla moninkertaisesti suurempia ja nopeampia. (Kuvio 1.4) 13

14 Kuvio 1.4 Päijät-Hämeen työpaikkakehitys eri ennustevaihtoehdoissa. Vuoden 2012 toteutuma = Maakunnalla ja VATT:lla on yhteneväinen näkemys Päijät-Hämeen terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) työpaikkakasvusta. Kasvun edellytykset kuitenkin ontuvat viime vuosien arvonlisäyskehityksen valossa. Tarvitaan talouden ja verotulojen kasvua, panostuksia maakunnan ulkopuolelta, valtion tukea ja ehkä mieluiten niitä kaikkia. Päijät-Hämeen rakennusala (F) sukeltaa laskennallisesti ja VATT-ennusteessa vielä nykyisestään syvempään taantumaan, mutta toipuu 2020-luvulla suurin piirtein nykyiselleen. Maakunnassa sen sijaan arvioidaan, että näköpiirissä olevat alueen tarpeet, investoinnit ja uudet avaukset lisäävät väistämättä alan työpaikkoja nykyisestään 2020-luvulla. Tukku- ja vähittäiskaupan (G) osalta näkemykset eroavat lähinnä vain sen suhteen, mikä on työpaikkakadon vauhti. Laskennallisesti on odotettavissa romahdus, VATT:n mielestä selkeä taantuminen ja maakunnan asiantuntijoiden mukaan sinnittelyä nykytasolla vielä kymmenkunta vuotta. N- ja R-U -toimialoilla on odotettavissa työpaikkakasvua jokaisella kolmella tavalla arvioituna, tosin laskennallisesti hitaampaa kuin muissa tavoilla. Maakunnan näkemys koulutuksen (P) työpaikkojen tulevaisuudesta on huomattavasti pessimistisempi kuin VATT:n. Niiden ennustetaan vähenevän, vaikka alueellisen arvonlisäyksen kehitysennustekin tukee työpaikkakasvua. Päijät- Hämeessä viime vuosina toteutetut opintoalojen lakkautukset, aloituspaikkojen supistukset ja koulutushenkilökunnan mittavat irtisanomiset ovat syöneet uskoa tulevaisuuteen. Julkisen hallinnon (O) asetelma on ennusteissa samansuuntainen kuin koulutuksen: vuosia jatkuneet paikalliset kuntatalouden säästötoimet, maakunnan pitkällinen nettomaksajan rooli valtion rahavirroissa, sekä valtion vähäistenkin työpaikkojen alasajo maakunnassa eivät anna aihetta odottaa merkittävää suunnanmuutosta jatkossakaan. VATT arvioi alan arvonlisäyksen selkeästi koulutusta hitaammaksi, mutta povaa Päijät-Hämeen hallinnolle hienoista työpaikkakasvua. 14

15 Kuljetuksen ja varastoinnin (H) VATT näkee Päijät-Hämeessä taantuvana toimialana. Maakunnassa tehdään kuitenkin pitkäjänteistä työtä sen eteen, että alueen logistinen rooli todennäköisemmin paranee kuin huononee. Päijät-Hämeen sijaintikin on jo valmiiksi sen verran hyvä, että maakunnassa katsotaan toimialan vähintään säilyttävän asemansa työpaikkarakenteessa taloudellisen taantuman pitkittymisestä huolimatta. Maakunnassa luotetaan myös perinteisesti vahvan koneiden ja laitteiden valmistuksen (C28) pitävän pintansa merkittävänä työllistäjänä, vaikka VATT ja arvonlisäyksen kehitysennuste ajavatkin toimialaa alas. Puuteollisuus (sahateollisuus, C16) sekä informaatio ja viestintä (J) ovat toimialoja, joiden laskennallinen ennuste poikkeaa merkittävästi sekä maakunnan että VATT:n ennusteesta, jotka ovat keskenään melko yhteneväiset. Puuteollisuuden kohdalla poikkeama aiheutuu arvonlisäyksen hitaan kasvun ja alenevan työn tuottavuuden yhteisvaikutuksesta, informaation ja viestinnän kohdalla lähinnä työn tuottavuuden kaksinkertaistumisesta. Viimeksi mainitulla toimialalla on kuitenkin todennäköisempää, että tuottavuuden muutos tulee olemaan vuosina pienempi kuin vuosien välisen suuren rakenteellisen muutoksen aikana. Näin ollen viime vuosien tuottavuuslukujen käyttö ennusteen pohjana liioittelee eroavaisuutta jonkin verran. (Kuvio 1.5) Kuvio 1.5 Työpaikkaennusteiden indeksivertailu neljällä erityyppisellä toimialalla, vuosi 2010 =

16 Luvun laatimisessa käytettyjä aineistoja: ETLA:n alue-ennusteet Hämeen ELY-keskuksen raportit alueellisista kehitysnäkymistä LAMK-koonnosraportti työelämäneuvottelukuntien toimialanäkemyksistä Tilastokeskuksen STATFIN-tietokannan tuottavuustilastot VATT:n maakunnille tarjoamat ennakoinnin extranet-aineistot ( ) 16

17 2. Väestökehitys ja työvoiman tarjonta Työvoiman tarjonnan kehitysmahdollisuuksia selvitettiin kolmen väestökehitysvaihtoehdon perusteella: maakunnan nettomuuton trendikehityksestä johdetun väestökehityksen, Tilastokeskuksen väestöennusteen (2012) ja maakunnan oman väestökehitysodotuksen (2013) perusteella. Jokaisessa vaihtoehdossa käytettiin samaa Tilastokeskuksen syntyvyys- ja kuolleisuusennustetta (2012), sekä samaa Päijät-Hämeen liitossa laskettua työvoimaosuuksien trendikehitysennustetta. Myös ensimmäiseksi mainittu kehitysvaihtoehto on laskettu Päijät-Hämeen liitossa. Väestöennusteet Nettomuutolla tarkoitetaan alueen tulomuuton ja lähtömuuton summaa. Päijät-Häme on saanut muuttovoittoa 2000-luvulla, tosin laskevasti vuodesta 2010 jatkuen (+80 henkeä vuonna 2014). Muuttovoitto on perustunut maahanmuuttoon, sillä maassamuutto on maakunnalle lievästi negatiivista (-275 henkeä vuonna 2014). Molemmansuuntainen muuttoliike on selvästi vilkkainta Uudenmaan maakunnan kanssa. Nettomuuton trendikehitykseen pohjautuvassa väestökehitysarviossa maakunnan väkiluku kasvaisi erittäin hitaasti vain vajaaseen asukkaaseen vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen maakunnan väkiluku alkaisi laskea. Arviossa ei huomioitu Orimattilaan suunnitteilla olevaa Hennan uutta kaupunginosaa. Tämä väestömäärä toteutuisi, jos maakunnan keskimääräinen vuotuinen muuttovoitto kasvaisi 2000-luvun alusta lasketun trendin mukaisesti noin 600 henkeen 2020-luvun loppuvuosina. Tilastokeskus ennusti vuonna 2012 väestökehitystä, joka lisäisi Päijät-Hämeen väestön lähes asukkaaseen vuoteen 2030 mennessä. Senkin jälkeen maakunnan väkiluku kasvaisi nopeasti. Ennusteen toteutuminen edellyttäisi tasaisesti kasvavaa tulomuuttoa, mikä tarkoittaisi noin 1200 hengen vuotuista muuttovoittoa maakunnassa 2020-luvun loppuvuosina. 1 Päijät-Hämeen liiton pyynnöstä liiton jäsenkunnat arvioivat vuonna 2013 tulevaa väestökehitystään. Arvioiden perusteella Päijät-Hämeen pitkän tähtäimen kasvuodotus lähes kaksinkertaistui vuoden 2009 vastaavasta tarkistuksesta. Se ylittää Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteen kahdella prosentilla vuonna 2020, kuudella prosentilla vuonna 2030 ja yhdellätoista prosentilla vuonna Ero johtui lähinnä Lahden kaupunkiseudun kuntien aikaisempaa suuremmista kasvuodotuksista. Suurinta kasvua odottivat Lahti muuttovoiton ansiosta ja Orimattila Hennan uuden toteutuvan kaupunginosan ansiosta. Heinola odotti väestön vähenemisen kääntyvän väestönkasvuksi ja Hartola väestön vähenemisen hidastuvan. Muut kunnat pitäytyivät Tilastokeskuksen ennusteessa tai lähellä sen tasoa. Maakunnan kasvuodotus poikkesi tämän johdosta Tilastokeskuksen ennusteesta enemmän kuin vuosiin. Päijät-Hämeen väkiluvun odotettiin nousevan yhteensä yli asukkaaseen vuoteen 2030 mennessä ja kasvun jatkuvan voimakkaana siitäkin eteenpäin. Odotusten toteutuminen edellyttäisi muuttovoiton välitöntä ja suoraviivaista voimakasta kasvua, joka yltäisi keskimäärin peräti 3700 hengen vuotuiseen muuttovoittoon maakunnassa 2020-luvun loppupuolella. Kuntien väestöpoliittinen toimintaympäristö on jo ehtinyt muuttua arvioiden jälkeen niin, että venäläisten ja baltialaisten maahanmuutto on hiipunut pitkittyneen makrotaloudellisen taantuman vuoksi, mutta Lähi-idän ja Afrikan pakolaisten maahanmuutto kiihtynyt useiden yhtäaikaisten kriisien vuoksi. (Kuvio 2.1 ja liite 2.1) 1 Tilastokeskus julkaisi uuden väestöennusteen Se on Päijät-Hämeen osalta samansuuntainen kuin tässä raportissa esitelty nettomuuton trendikehitykseen pohjautuva väestökehitysarvio. Näiden kahden laskelman ero on vain 340 asukasta vuonna

18 Kuvio 2.1 Päijät-Hämeen väestöennusteiden vertailua. TK = Tilastokeskus ja P-H = Päijät-Häme. Trendipohjainen = maakunnan nettomuuton trendikehitykseen perustuva. Maakunnan väkiluku on vähentynyt noin 400 hengellä vuodesta 2013 alkaen. Väestöllisessä huoltosuhteessa verrataan lasten ja vanhuuseläkeikäisten määrää työikäisen väestön määrään. Päijät-Hämeessä on nykyisin keskimäärin yhteensä 62 ala- ja eläkeikäistä jokaista sataa työikäistä kohden. Heistä on 24 alle 15-vuotiaita ja 38 yli 65-vuotiaita. Huoltosuhdeluku on kasvanut viime vuosina nopeasti suurten ikäluokkien eläköityessä (49 v. 2000, 54 v. 2010). Se on silti vasta yhdeksänneksi suurin suhdeluku Suomen maakuntien vertailussa. Trendipohjaisessa väestöennusteessa huoltosuhdeluku kohoaa 81 vuoteen 2030 mennessä. Lasten suhdeluku pysyttelee ennusteessa jotakuinkin nykyisellä tasollaan, mutta yli 65-vuotiaiden suhdeluku nousee noin 55:een samassa ajassa. Tilastokeskuksen väestöennusteessa huoltosuhde kohoaa 80:een ja Päijät-Hämeen väestöodotuksessa 79:ään. Pienet erot johtuvat siitä, että laskelmissa ei tehty trendistä poikkeavia ikäryhmäoletuksia 2. 2 Toivottavan muuttovoiton laatu on sensitiivinen asia, jota ei ole toistaiseksi tiedusteltu jäsenkunnilta näissä yhteyksissä. 18

19 Työvoimaosuudet Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä. Työvoimaosuus kertoo työvoimaan kuuluvien prosenttiosuuden samanikäisestä väestöstä, eli sen, kuinka suuri osa joukosta on työmarkkinoiden käytettävissä joko työllisenä tai työttömänä. Maakunnan miesten ja naisten ikäryhmittäiset työvoimaosuudet laskettiin ennusteeksi hidastettuna trendinä vuodesta 1990 alkaen siten, että vuoden 2013 ennakkotiedot siirrettiin myös vuoden 2020 arvoiksi. Ennuste korostaa hidastettunakin vuotiaiden työvoimaosuuden kasvua, naisten osalta enemmän kuin miesten. Työvoimaosuuksien huomattavimmat kehityspiirteet Päijät-Hämeessä noudattavat kansallista trendiä: alle 20-vuotiaiden työvoimaosuus pienenee yli 50-vuotiaiden työvoimaosuus suurenee noin 30-vuotiaiden miesten työvoimaosuus pienenee Kaksi ensiksi mainittua kehityspiirrettä ovat myönteisiä ja viestivät siitä, että koulutus-, työvoima- ja eläkepolitiikalla on ollut vaikuttavuutta. Sen sijaan vuotiaiden miesten jo pitkään jatkunut työvoimaosuuden lasku on huolestuttavaa. Sille on todennäköisesti useita syitä, joista ilmeisiä ovat piilotyöttömyyden 3 kasvu, sekä akateemisilla aloilla opintojen pitkittäminen aikoina, jolloin työmarkkinat vetävät huonosti. (Kuvio 2.2) Kuvio 2.2 Miesten ja naisten työvoimaosuuksien kehitys Päijät-Hämeessä vuosina Nettomuuton trendikehitykseen pohjautuvassa laskelmassa Päijät-Hämeen työvoiman määrä vähenee nykyisestä (2013) noin :sta noin :een, eli noin yhdeksällä prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tilastokeskuksen väestöennusteeseen pohjautuvassa laskelmassa työvoima vähenee nykyisestään vain 1,5 tuhatta henkeä ja maakunnan omaan väestöodotukseen pohjautuvassa laskelmassa se kasvaa neljällä tuhannella hengellä nykyiseen määrään verrattuna. Luvun laatimisessa käytettyjä aineistoja: Kuntien vastaukset liiton tiedusteluun väestöodotuksista 2006, 2009 ja 2013 Tilastokeskuksen väestöennusteet 2007, 2009 ja Piilotyöttömyydellä tarkoitetaan sellaista työttömyyttä, joka ei näy tilastoissa. Piilotyötön on ihminen, joka on passivoitunut työnhaussa, ryhtynyt kotiäidiksi tai -isäksi, opiskelee uudelle alalle, tai tekee jotakin muuta työvoiman ulkopuolisena siitä syystä, että työmarkkinat eivät vedä. 19

20 3. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapaino Toisin kuin luonnontieteissä, tasapainotila on taloustieteessä, politiikassa ja aluekehittämisessä melko epävakaa käsite, joka vaihtelee muun muassa ajan, aluetason, viranomaisen, hallituskokoonpanon, tieteellisen koulukunnan, toimialan ja ammatin funktiona. Esimerkiksi viime vuosien kansallisessa talouskeskustelussa on hyväksyttävä työttömien osuus työvoimasta vaihdellut tasapainon määrittelijästä riippuen nollan ja kahdeksan prosentin välillä. Pendelöinnin suhteen ovat esimerkiksi maakuntatason näkemykset vaihdelleet lähes täydellisen työpaikkaomavaraisuuden ja pendelöinniltään rajoittamattoman asumismaakunnan välillä. Muuttovoitolle on asetettu joissakin julkisissa mielipiteissä tiukkoja laatukriteerejä, toisten katsoessa, että rajoittaminen on rikollista. Työvoimatarpeiden ennakoinnin näkökulmasta tämä epävakaus tarkoittaa sitä, että yleisen tason arvioissa on tyydyttävä tarkastelemaan niitä edellytyksiä, jotka johtavat erilaisten näkemysten mukaisiin tasapainotiloihin. Tässä luvussa noita edellytyksiä tarkastellaan tilastollisten työvoimamuuttujien avulla. Ihmisen vääjäämättömästä ikääntymisestä seuraa, että työvoiman poistuma on yhteinen kantamuuttuja kaikille vaihtoehtoisille tarkasteluille. Työvoiman poistumalla tarkoitetaan työllisten ja työttömien siirtymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Eläköityminen selittää jopa yhdeksän poistumaa kymmenestä. Vuosi 2012 oli maakunnan kokonaispoistuman huippuvuosi. Tuolloin työvoimasta poistui lähes 3000 henkeä. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on laskenut Päijät-Hämeen keskimääräiseksi vuosipoistumaksi 2257 henkeä vuosivälillä Yhteensä työvoimasta siis poistuu vuoteen 2030 mennessä noin henkeä eli hieman yli puolet vuoden 2012 työvoimasta. Poistumasta seuraava työvoiman vaihtuvuus on määrällisesti suurinta maakunnan suurimmilla toimialoilla, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupan alalla. Suhteellinen poistuma on yhtä mittavaa myös monella pienellä toimialalla. Työpaikkaomavaraisuudella tarkoitetaan tässä tarkastelussa tilastollista työpaikkaomavaraisuutta: jos työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %, on alueen työpaikkojen lukumäärä suurempi kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Jos taas työpaikkaomavaraisuus on alle 100 %, on tilanne päinvastainen. Päijät-Hämeen todellinen työpaikkaomavaraisuus, eli maakunnan työpaikkojen ja työvoiman välinen suhde (82,8 % vuonna 2012) on pienempi kuin tilastollinen työpaikkaomavaraisuus. Työllisyysaste kertoo työllisten osuuden (%) vuotiaan väestön summasta. Taloudellinen huoltosuhde kertoo, kuinka monta työtöntä ja työvoiman ulkopuolista asukasta maakunnassa on jokaista maakunnan työllistä asukasta kohden. Tasapainon edellytykset työvoimamuuttujien valossa Päijät-Hämeen aluetalouden tasapainohakuinen luonne näkyy hyvin kehitysvaihtoehdossa, joka perustuu laskennallisiin trendiarvioihin. Tässä arviossa maakunta taantuu hitaasti, mutta melko tasapainoisesti niin, että se on muun muassa työllisyyden osalta optimistisin kolmesta kehitysvaihtoehdosta. Työttömyysaste alenisi kahdeksaan prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Laskelma viestii osaltaan siitä, että työvoiman kysyntä ja tarjonta voivat olla tasapainossa työpaikkojen vähetessäkin, kunhan samalla myös työvoima vähenee. Edellytykset työllisyyden lisäämiseksi Työttömyys vähenisi myös kahdessa muussa kehitysvaihtoehdossa, tosin Päijät-Hämeen omassa vain hieman. Tämä johtuu siitä, että Päijät-Hämeen kunnat sitoivat optimistiset väestöodotuksensa enimmäkseen muihin asioihin kuin aluetalouden ja työpaikkojen kehitykseen, toisin kuin työpaikkakehitystä arvioineet lukuisat asiantuntijat, jotka perustivat arvionsa aluetalouden näkymiin. Maakunnan oma kehitysvaihtoehto on siksi epätasapainoisempi kuin kaksi laskennallista vaihtoehtoa. Tämä näkyy myös matalimpana työllisyysasteena ja korkeimpana taloudellisena huoltosuhteena maakunnan omassa kehitysvaihtoehdossa. 20

21 Työllisyysaste jää jokaisessa kehitysvaihtoehdossa kauas 75 prosentin alapuolelle, jota tasoa on jo totuttu pitämään maan hallitusten tavoitteena 4. Päijät-Hämeenkään alueellinen arvonlisäys ei ole tuottanut uusia työpaikkoja siinä mitassa kuin tasapainoinen työvoimakehitys edellyttäisi. Ongelma on myös valtakunnallinen ja kansainvälinen. Hallituksen tavoitteen toteutuminen Päijät-Hämeessä edellyttäisi noin työpaikkaa, eli noin työpaikan lisäystä nykyiseen, tai vaihtoehtoisesti maakunnan ulkopuolella työssäkäyvää päijäthämäläistä, eli negatiivisen nettopendelöinnin nelinkertaistumista nykyisestään. Molemmat tarkoittaisivat myös lähes absoluuttista työvoiman täystyöllisyyttä, jossa työttömyysaste painuisi alle kahden prosentin. (Taulukko 3.1) Kehitysvaihtoehdot ja työvoimamuuttujat Tilasto Trendi TK PHL Työvoima Työvoimaosuus % (15 64-v.) 72,0 75,5 75,4 75,5 Työpaikat Nettopendelöinti Työpaikkaomavaraisuus % 95,7 92,5 92,8 93,1 Työttömät Työttömyysaste % 13,1 8,0 9,9 12,4 Työllisyysaste % 63,0 70,4 68,9 66,9 Taloudellinen huoltosuhde 1,45 1,58 1,61 1,67 Taulukko 3.1 Työvoimamuuttujat vuonna 2030 trendilaskelmiin ( Trendi ), Tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja VATT:n työpaikkaennusteeseen ( TK ), sekä Päijät-Hämeen kuntien väestöodotuksiin ja maakunnan työpaikkaennusteeseen ( PHL ) perustuvissa kehitysvaihtoehdoissa. Edellytykset työttömyyden vähentämiseksi Kasvava työvoiman määrä kasvattaa paineita pendelöintiin eli työssäkäyntiin maakunnan ulkopuolella, jos maakunnan omat työmarkkinat eivät kykene työllistämään sitä kaikkea. Nettopendelöinnillä tarkoitetaan Päijät-Hämeeseen muualta töihin tulevien ja maakunnasta muualla työssäkäyvien laskennallista erotusta. Nettopendelöinti laskettiin taantuvan kehityksen vaihtoehdossa hieman hidastettuna trendinä vuodesta 1996 alkaen siten, että vuoden 2012 tilastoluku (-3720) siirrettiin vuoden 2015 ennusteluvuiksi. Moottoritie sekä oikorata ovat vauhdittaneet työssäkäyntiä Päijät-Hämeestä pääkaupunkiseudulle ja se kertautuu voimistuvasti tappiollisena nettopendelöintinä trendiennusteessa, vaikka etelään pendelöinnin kasvu onkin jo tasaantunut ja vaikka työvoiman määrä ennusteessa vähenee. Negatiivinen tase kasvaa peräti 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuvassa kehitysvaihtoehdossa tarvittaisiin vuonna 2030 jo maakunnan ulkopuolella työssäkäyvää enemmän kuin ulkopuolelta tänne tulevia työssäkävijöitä, jotta työttömyys alenisi kahdeksan prosentin tasolle. Vastaavasti, Päijät-Hämeen omaan väestökehityksen odotteeseen perustuvassa kehitysvaihtoehdossa tuo työttömyysaste edellyttäisi peräti työssäkävijän nettopendelöintiä vuonna Vaihtoehtoisesti edellytettäisiin maakunnan työpaikkamäärän säilymistä nykyisellään ensiksi mainitussa kehitysvaihtoehdossa ja lisääntymistä runsaalla viidellä tuhannella nykyisestään viimeksi mainitussa vaihtoehdossa, jotta työttömyys alenisi kahdeksaan prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, nettopendelöinnin kehittyessä trendilaskelman mukaisesti. (Kehitysvaihtoehtojen viisivuotisaikasarjat ks. liite 3.1) 4 Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on vain 72 % työllisyysaste hallituskauden loppuun mennessä. 21

22 Tiet kohti tasapainoa Työpaikka- ja työvoimakäyrien yhdistelmien (kuvio 3.1) avulla on mahdollista arvioida erilaisten skenaarioiden vaikutuksia Päijät-Hämeen työvoimatasapainolle. Esimerkiksi Orimattilan Hennan uusi kaupunginosa voi toteutuessaan tasapainottaa maakunnan kasvuodotusta lisäämällä pendelöintiä maakunnasta muualle ja jarruttamalla sen ansiosta työttömyyden kasvua. Toisaalta, esimerkiksi humanitäärinen maahanmuutto voi kasvattaa nopeammin työvoiman kuin työpaikkojen määrää maakunnassa ja lisätä sen johdosta työttömyyttä. Syystä tai toisesta voimakkaasti kasvavan muuttovoiton ja aluetalouden pitkällisen taantuman yhdistelmä voisi johtaa edellä kuvattujen kehitysvaihtoehtojen valossa pahimmillaan jopa hengen työttömyyteen vuoteen 2030 mennessä. Toisaalta, yksi tai muutama suurehko yritysinvestointi asetelmassa, jossa maakunta menettää nykyiseen tapaan käytettävissä olevaa työvoimaa työntekijöiden eläköitymisen, pendelöinnin ja tulomuuton hiipumisen vuoksi, voi parhaimmillaan johdattaa maakunnan uralle kohti täystyöllisyyttä. Kuvio 3.1 Päijät-Hämeen työpaikat ja käytettävissä oleva työvoima eri kehitysvaihtoehdoissa. Yhtenäinen viiva = toteutunut, pisteviiva = trendipohjainen, pistekatkoviiva = Tilastokeskus/VATT-pohjainen ja katkoviiva = Päijät-Hämeen oma kehitysvaihtoehto. Työpaikka- ja työvoimakäyrien välit kertovat työttömien määrän. Nettopendelöinti on jokaisessa vaihtoehdossa sama. Maakunnan kehitysmahdollisuudet ovat moninaiset, eivätkä yksinomaan kasvusta riippuvaisia. Jatkuvan kasvun pyrkimyksen rinnalle olisikin toivottavaa saada myös lisää pyrkimyksiä tasapainottavaan kehitykseen. Luvun laatimisessa käytettyjä aineistoja: HEMAASU-laskelmien tulokset Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastot VATT:n poistumaennuste

23 4. Ammattirakenne ja työvoimatarve Ammatillinen poistuma 5 Päijät-Hämeen vuoden 2012 suurimmista pääammattiryhmistä, eli palvelutyöstä, teollisesta työstä sekä sosiaali- ja terveysalan työstä, poistuu työntekijää vuoteen 2030 mennessä, laskennallisesti lähes kaikki heistä eläkkeelle. Näiden ryhmien työvoimapoistuma käsittää noin 60 % maakunnan kaikesta poistumasta. Suhteellinen poistuma on suurin maa- ja metsätaloustyön sekä toimistotyön pääammattiryhmissä, ja pienin kauppiaiden ja myyjien pääammattiryhmässä. Neljästä suurimmasta ammattiryhmästä, eli kauppiaista ja myyjistä, sosiaalialan työntekijöistä ja ohjaajista, opettajista ja opetusalan muista asiantuntijoista, sekä taloushallinnon toimistotyöntekijöistä, poistuu lähes työntekijää vuoteen 2030 mennessä. Heidän osuutensa Päijät-Hämeen työvoiman kokonaispoistumasta on noin 27 %. Suhteellisesti eniten eläköityy kuitenkin julkisen hallinnon pienehköjen ammattiryhmien johtajia ja asiantuntijoita, joista jopa kolme neljäsosaa eläköityy ennustekauden aikana 6. Sen sijaan kauppiaat ja myyjät, muut turvallisuustyöntekijät, taiteilijat ja taidealan asiantuntijat, sekä matkapalvelutyöntekijät ovat ammattiryhmiä, joissa suhteellinen poistuma vuoden 2012 työvoimasta on huomattavan pieni (30 40 %) muihin ammattiryhmiin verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Tämä kertoo, että näiden ammattiryhmien työntekijät ovat keskimäärin nuorempia kuin muiden ammattiryhmien työntekijät. Ammattien tulevaisuudennäkymiä Maakunnan ammattien tulevaisuutta arvioitiin Päijät-Hämeen koulutuskonsernin työelämäneuvottelukunnissa, joissa oli mukana kouluttajien ja kehittäjien ohella myös yritysten asiantuntijoita. Keskusteluja varten neuvottelukunnille toimitettiin tietopaketti ammattiryhmien kehityksestä 2000-luvulla, sekä uusilla tilastotiedoilla tasokorjattuun edellisen ennakointikierroksen ennusteeseen perustuva arvio ammattiryhmäkohtaisten työpaikkojen määrällisistä muutoksista 2010-luvulla. Nuo muutokset ovat sidoksissa toimialoilla tapahtuviin tuotannollisiin muutoksiin: mitä keskittyneempi ammattiryhmä on jollekin toimialalle, sitä herkempi se on kyseisen toimialan työpaikkamuutoksille. (Kuvio 4.1) 5 Perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ennusteaineistoon vuodelta Laskennallisesti eniten eläköityy sotilaita (79 %), mutta ennusteen pohjana käytetty tilastoaineisto sisältää vielä Hennalan lakkautetun varuskunnan henkilöstön, jonka tulevaisuus on osin muissa ammateissa ja/tai muualla kuin Päijät-Hämeessä. 23

24 Kuvio 4.1 Päijät-Hämeen suurimman ammattiryhmän jakautuminen eri toimialoille vuonna Kauppiaiden ja myyjien määrä on lisääntynyt eniten liike-elämän kaupallis-hallinnollisten palvelujen toimialalla ja vähentynyt eniten muun teollisuuden toimialalla. Kokonaisuudessaan ryhmän odotetaan jatkavan kasvuaan, mutta kasvun hiipuvan tällä vuosikymmenellä. Pääammattiryhmien suurimmat yli 2000 työpaikan ammattiryhmät on esitetty vastaavina kuvioina liitteessä 4.1. Neuvottelukuntien keskusteluista oli hahmotettavissa useita yhteisesti havaittuja kehityspiirteitä, jotka tulevat ohjaamaan maakunnan ammattien muokkautumista tulevaisuudessa. Näkemys siitä, että robotiikka ja automaatio lisääntyvät lähes kaikkialla, oli erityisen vahva ja ammattikenttää läpikäyvä. Teknisen asiantuntijuuden ja erityisosaamisen kasvavat vaatimukset tulevat edellyttämään moniosaamista, itsellisyyttä ja omatoimisuutta lukuisissa sellaisissa ammateissa, joissa on totuttu ketjutettuun vastuuseen. Markkinointiosaamisen ja -yhteistyön tarve kasvaa läpi pienyrityskentän. Ulkomainen työvoima muuttuu yhä näkyvämmäksi erityisesti metsätalouden, rakennusalan, siivousalan ja kuljetusalan ammateissa. Vuokratyövoiman määrä kasvaa ja jotkut ammatit siirtyvät vahvemmin vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten hallintaan. Alakohtaisia näkemyksiä esitettiin paljon, joten seuraavaksi muutama niistä. Maaseutuelinkeinoihin liittyvä yrittäjyystoiminta erikoistuu sekä laajenee uusille aloille, kuten biotalouteen. Se kasvattaa asiantuntijuuden tarvetta ja asiantuntijapalvelujen määrää maaseudulla. Lisääntyvä korjausrakentaminen lisää myös rakennusalan työllisyyttä, koska se on työvoimavaltaisempaa kuin uudisrakentaminen. Sen sijaan taloushallinnon toimistotyö vähenee automaation lisääntyessä ja alan keskittyessä suuremmiksi ostopalveluyksiköiksi. Verkkokauppa pienentää henkilöstömääriä vähemmän kuin on kuviteltu, mutta muuttaa tehtävien ja ammattien sisältöjä. Kiinteistönhuolto- ja vartiointitehtävät yhdistyvät ja yrittäjyyskasvatusta tarvitaan lisää. 24

25 Lähitulevaisuuden osaamistarpeita Opetushallituksen mukaan osaamistarpeiden ennakoinnin eli laadullisen ennakoinnin tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaista osaamista työelämässä tulevaisuudessa tarvitaan. Ennakoimalla tuotetaan näkemyksiä tulevaisuudessa tapahtuvista muutoksista työelämän työtehtävissä, -menetelmissä ja -olosuhteissa. Näkemyksiä voidaan esittää muun muassa tulevaisuuden osaamiskuvausten muodossa. Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy teetti syksyllä 2014 osana paikallista ennakointiyhteistyötä Innolink Research Oy:llä kyselytutkimuksen Lahden alueen yritysten työntekijöiden osaamistarpeista. Vastaajajoukko koostui sadasta satunnaisotannalla valitusta yrityksestä, 50 suurimmasta kasvuyrityksestä ja 50 teknologiateollisuuden yrityksestä. Keskimäärin neljällä yrityksellä viidestä oli tuolloin vähintään melko hyvin osaavaa työvoimaa saatavissa Lahden alueelta. Keskimäärin yhdellä yrityksellä kymmenestä oli tarvetta uusille osaajille, joista eniten tuotannon työntekijöille, asiantuntijoille ja suunnittelijoille. Keskimäärin kaksi yritystä viidestä katsoi tarvitsevansa uutta osaavaa työvoimaa tuotannon tehtäviin lähitulevaisuudessa. Tarpeet ovat suurimmat rakentamisen ja teollisuuden toimialoilla toimivilla yrityksillä. Vuokratyöntekijöitä käytetään harvoin ja vain viidellä prosentilla yrityksistä on lähitulevaisuudessakaan sitä suurempia tarpeita vuokratyöntekijöiden palkkaamiseksi. Joka viides kyselyyn vastannut teknologiayritys on kuitenkin käyttänyt usein vuokratyövoimaa. Uusilta työntekijöiltä odotettiin riittävän koulutuksen ja ammattiosaamisen lisäksi erityisesti motivoituneisuutta, luotettavuutta, oikeaa asennetta työhön ja oma-aloitteisuutta. Ammattiryhmäennusteet Päijät-Hämeen ammattirakenne on lähellä Suomen keskiarvoa. Vain teollisen ja rakennusalan työn osuus on maakunnassa selkeästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Johto- ja asiantuntijatyön sekä toimistotyön osuus on vastaavasti maan keskiarvoa pienempi. Kolme suurinta pääammattiryhmää, eli palvelutyö, teollinen työ, sekä sosiaali- ja terveysalan työ, kattavat yli 60 % maakunnan työpaikoista. Maa- ja metsätaloustyö sekä teollinen työ ovat vähentyneet merkittävästi 1990-luvun jälkeen. Rakentaminen, palvelut sekä sosiaali- ja terveysala ovat olleet selkeitä kasvualoja. Ammattiryhmäennusteesta laadittiin kaksi versiota. Vuonna 2010 laadittua vanhaa ennustetta tasokorjattiin uudemmilla tilastotiedoilla ja jatkettiin trendinä viisi vuotta eteenpäin, jotta ennusteiden vertailu olisi mahdollista myös uuden tavoitevuoden 2030 osalta. Päijät-Hämeen uudessa ammattiryhmäennusteessa on huomioitu paikallisten työelämäneuvottelukuntien näkemyksiä, kirjallisia aineistoja (barometrit, alueelliset kehitysnäkymät, uutisartikkelit ym.) ja kuultuja asiantuntija-arvioita. Tässä ennusteessa luokka tuntematon nollautuu tavoitteellisesti vuoteen 2030 mennessä. Ennustetta on muutettu vanhaan ennusteeseen nähden noin tusinassa suurimmassa ammattiryhmässä sekä muutamassa pienemmässä. Niissä on arvioitu mm. asiantuntijatyön kehitystä ja biotalouden vaikutuksia. Muutosten kohteena olleet ammattiryhmät kattavat yli puolet maakunnan työpaikoista. Uudessa ennusteessa sosiaali- ja terveysalan työ kasvaa eniten ja rakennusalan työkin hieman. Nämä ovat samalla suurimmat erot edelliseen ennusteeseen nähden. Suurista pääammattiryhmistä teollinen työ ja palvelutyö säilyttävät jotakuinkin nykyisen tasonsa. Toimistotyö vähenee. (Kuvio 4.2) 25

26 Kuvio 4.2 Päijät-Hämeen työpaikat pääammattiryhmittäin vuosina 1995, 2012 ja Ammattiryhmän osuus kaikista työntekijöistä voi pienentyä, vaikka ammattiryhmän työntekijöiden määrä kasvaa. Päijät-Hämeessä näin arvioidaan käyvän erityisesti metallityöntekijöille, joiden määrän odotetaan kasvavan hyvin hitaasti, mutta osuuden laskevan päinvastoin kuin aikaisemmin arvioitiin. Sen sijaan maatalousyrittäjien ja -työntekijöiden sekä toimistotyöntekijöiden määrät ovat pienentyneet arvioitua nopeammin niin, että myös heidän osuutensa kaikista työntekijöistä on täytynyt arvioida aikaisempaa pienemmiksi. Rakennustyöntekijöiden osuuden odotetaan kasvavan aiemmin arvioitua nopeammin. Sosiaali- ja terveysalan työn pääryhmässä puolitettiin karkealla tasolla kahden merkittävän ammattiryhmän trendikasvu osana ennusteen yhteensovittamista maakunnan työpaikkaennusteen ja paikallisten asiantuntijanäkemysten kanssa. Tästä huolimatta sote-alojen kasvuennuste on merkittävän suuri. Nämä kaksi kahlitun kasvun ammattiryhmää olivat sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon asiantuntijat, sekä sosiaalialan työntekijät ja ohjaajat. (Kuvio 4.3) 26

27 Kuvio 4.3 Päijät-Hämeen työpaikkamuutos vuosina yli 2000 työntekijän ammattiryhmissä. Koko ennuste on esitetty liitteessä 4.2. Tutkinnon suorittaneen työvoiman tarve Työvoiman poistumasta ja työpaikkakasvusta seuraa uuden työvoiman tarvetta. Sitä arvioitiin keskimääräisenä uuden työvoiman vuositarpeena ammattiryhmittäin vuoteen 2030 saakka, Opetushallituksen laskentatapaa mukaillen. Laskennassa oletettiin maakunnan työttömyysasteen alenevan 9,5 %:iin vuoteen 2020 mennessä ja 7,0 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Keskimääräinen vuotuinen uuden työvoiman kokonaistarve on Päijät-Hämeessä noin 2320 henkeä vuoteen 2020 saakka ja noin 2240 henkeä vuoteen 2030 saakka. Palvelutyössä sekä sosiaali- ja terveysalan työssä tarve on noin 550 henkeä vuosittain, teollisessa työssä noin 430 henkeä vuosittain ja rakennusalan työssä noin 210 henkeä vuosittain. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna on selkeästi suurin uuden työvoiman tarve jatkovuosina sosiaalialan työntekijöistä ja ohjaajista, keskimäärin noin 230 vuodessa. Uusia kauppiaita ja myyjiä tarvitaan noin 170 vuodessa, sekä opettajia ja muita opetusalan asiantuntijoita noin 140 vuodessa. Rakennustyöntekijöiden, sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon asiantuntijoiden, siivoustyöntekijöiden ja perusterveydenhoitajien tarve on myös yli 100 henkeä vuodessa. Nämä ammattiryhmittäiset työvoimatarpeet perustuvat poistuman lisäksi siihen, että maakunnan työpaikkakasvu on ammattiryhmiin liittyvillä toimialoilla maakunnan oman ennusteen mukainen. Kauppiaiden ja myyjien kohdalla on puolestaan lisäedellytyksenä se, että alan työpaikat eivät supistu voimakkaasti lähivuosina. Keskimääräinen ammattiryhmittäinen uuden työvoiman vuositarve on esitetty liitteen 4.2. viimeisessä sarakkeessa. 27

28 Ammattiryhmittäinen työvoimatarve muunnettiin koulutusaste- ja opintoalaluokituksen mukaiseksi tutkinnon suorittaneen työvoiman tarpeeksi Opetushallituksen toimittamalla vastaavuusavaintyökalulla. Siinä on ennakoitu, millä eri koulutuksilla ammattiryhmissä tarvittava osaaminen voidaan tulevaisuudessa saavuttaa. Työkalu on maakuntakohtaisesti räätälöity. Tulokset toimitettiin Lahden ammattikorkeakoululle ja Koulutuskeskus Salpaukselle lähtöaineistoksi jatkotyöskentelyä varten. Luvun laatimisessa käytettyjä aineistoja: Innolink Research Oy:n kyselytutkimuksen tulokset LAMK-koonnosraportti työelämäneuvottelukuntien ammattinäkemyksistä Tilastokeskuksen ammattirakennematriisit VATT:n poistumaennuste

29 5. Koulutustarve ennuste 7 Koulutustarve ennusteen laskeminen toteutettiin osana maakunnallista ennakointiyhteistyötä. Ennakointiverkoston yhteistyössä Koulutuskeskus Salpauksen ja Lahden ammattikorkeakoulun tehtävänä on ollut koulutustarve ennusteen tuottaminen ja raportointi. Liikkeelle on lähdetty Päijät Hämeen liitossa lasketusta työvoiman kokonaistarpeesta. Aikaisemmilla Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) valmistelua edeltävillä ennakointikierroksilla Opetushallitus on tuottanut maakunnille ammattirakenne ja koulutustarve ennusteet, joita on jatkotyöstetty maakunnissa. Tällä kertaa koulutustarve ja aloituspaikkaennusteen laskemiseen ei ole ollut saatavissa valmista työkalua tai aineistoja. Tästä johtuen laskentatyössä on käytetty edellisessä laskennassa vuosina käytettyjä työkaluja ja tilastoaineistoja niiltä osin kuin uusia tilastoaineistoja ei ole ollut saatavissa. Koulutustarve ennuste on työkalu, jonka avulla työvoimatarve ennuste muunnetaan aloituspaikkaennusteeksi. Koulutustarve ennuste kuvaa sitä, mille koulutusaloille ja koulutusasteille koulutus pitää suunnata, jotta valmistuneiden osaaminen vastaisi määrällisesti työelämän tarpeisiin. Koulutustarve ennusteen laskemisessa otetaan huomioon keskimääräiset koulutusjärjestelmän toiminnan tehokkuutta kuvaavat tunnusluvut. Uuden työvoiman tarve koulutusaloittain ja -asteittain Uuden työvoiman kokonaistarve kuvaa, kuinka paljon ja minkälaisen koulutuspohjan omaavaa työvoimaa työelämä kussakin maakunnassa tarvitsee. Uuden työvoiman kokonaistarvetta kuvataan tutkinnon suorittaneiden henkilöiden määränä. Luvussa 4 Ammattirakenne ja työvoimatarve on kuvattu, miten ammattiryhmittäinen uuden työvoiman vuosittainen tarve on muunnettu uuden koulutetun työvoiman tarpeeksi koulutusaloittain ja asteittain sekä opintoaloittain. Tässä raportissa käsitellään uuden työvoiman kokonaistarve ja laskennallinen aloittajatarve koulutusaloittain ja asteittain. Taulukoissa 5.1 ja 5.2 on kuvattu, miten uuden työvoiman kokonaistarve jakautuu koulutusasteille ja koulutusaloille Päijät-Hämeessä. Ennuste kuvaa uuden työvoiman kokonaistarvetta Päijät-Hämeessä, eikä siinä otetaan huomioon maakunnassa asuvan koulutettavan ikäluokan kokoa. UUDEN TYÖVOIMAN KOKONAISTARVE Koulutusaste Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulututkinto Yliopistotutkinto Muu koulutus tai ei tutkintoa Yhteensä Taulukko 5.1. Uuden työvoiman kokonaistarve vuosina 2020 ja 2030 koulutusasteittain Päijät-Hämeessä Ennusteen mukaan (taulukko 5.1) työvoiman tarve pienenee hiukan vuosien 2020 ja 2030 välillä. Suurin työvoimatarve kohdistuu ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneisiin työntekijöihin molempina ajankohtina. Seuraavaksi eniten tarvitaan ammattikorkeakoulututkinnon omaavia työntekijöitä. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden tarve pienenee ennusteen mukaan vuosien 2020 ja 2030 välillä. Ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopistotutkinnon suorittaneiden tarve säilyy ennusteessa samalla tasolla. 7 Kirjoittajat: kehittämispäällikkö Soili Saikkonen, Lahden ammattikorkeakoulu, ja kehittämispäällikkö Sari Mikkola, Koulutuskeskus Salpaus 29