Osaamisklusterit alueiden voimien yhdistäjänä Osaamiskeskusohjelman (2007 2013) väliarviointi Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 44/2010
antti pelkonen jari konttinen juha oksanen ville valovirta patries Boekholt johanna leväsluoto Osaamisklusterit alueiden voimien yhdistäjänä Osaamiskeskusohjelman (2007 2013) väliarviointi Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatiot 44/2010
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 44/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Innovationer 44/2010 MEE Publications Innovation 44/2010 Tekijät Författare Authors VTT: Antti Pelkonen, Jari Konttinen, Juha Oksanen, Ville Valovirta, Johanna Leväsluoto Technopolis Ltd.: Patries Boekholt Julkaisuaika Publiceringstid Date Kesäkuu 2010 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Osaamisklusterit alueiden voimien yhdistäjänä Osaamiskeskusohjelman (2007 2013) väliarviointi Tiivistelmä Referat Abstract Osaamiskeskusohjelma on alueiden kehittämislain (602/2002) mukainen määräaikainen erityisohjelma, jonka tavoitteena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Ohjelmaa on toteutettu vuodesta 1994 alkaen. Ohjelmasta saatujen hyvien kokemusten perusteella sitä on laajennettu kahteen otteeseen vuosina 1999 ja 2003. Vuonna 2007 ohjelmassa otettiin käyttöön uusi klusteripohjainen toimintamalli, jonka tarkoituksena on ollut lisätä alueiden ja osaamiskeskusten välistä yhteistyötä, tehostaa hajallaan olevien resurssien hyödyntämistä, lisätä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä tarvittavaa kriittistä massaa sekä parantaa alueiden vetovoimaa. Tavoitteena on tätä kautta myös terävöittää alueiden välistä erikoistumista ja työnjakoa. Ohjelmaa toteuttamaan valittiin 13 osaamisklusteria, joihin kuuluu 21 osaamiskeskusta ja 6 liitännäisjäsentä. Uuden klusteriperusteisen toimintamallin toimivuuden arviointi on tämän väliarvioinnin päätehtävä. Klusterimallin tarkastelun ohella arvioinnissa analysoidaan kunkin klusterin toimintaa sekä toiminnan onnistuneisuutta ja tuloksellisuutta ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Lisäksi käsitellään ohjelman asemaa ja roolia kansallisessa innovaatiopolitiikassa sekä arvioidaan ohjelman johtamista ja koordinointia. Koska arvioinnin päähuomio on ollut klusteritoiminnassa ja ohjelman roolissa kansallisella tasolla, alueellisten osaamiskeskusten toimintaa ja tuloksellisuutta ei arvioida yksityiskohtaisesti. Arvioinnin perusteella klusterimalli on ollut sinänsä oikean suuntainen ratkaisu osaamiskeskusohjelman kehittämiseksi vastaamaan muuttuvan innovaatiotoiminnan tarpeita. Klusterimalli on tuonut ohjelmaan selkeän kansallisen ulottuvuuden, jossa on mahdollista hyödyntää alueiden välistä kansallista synergiaa aiempaa paremmin ja minimoida päällekkäistä työtä eri alueilla. Klusteritoiminta on kannustanut alueita tietoisemmin pohtimaan vahvuuksiaan ja roolejaan osana kansallista kokonaisuutta ja aktivoinut osaamis- ja sovellusalarajat ylittävien hankkeiden muodostamista. Klusteritoiminnan hyötyjen realisoituminen ja niiden osoittaminen eri toimijoille on kuitenkin vienyt aikaa ja käytännön toteutus ei kaikilta osin ole onnistunut odotetusti. Toiminnan onnistumisessa on klustereiden välillä huomattavia eroja. Jo lähtökohtaisesti klusterin kehitysvaihe ja verkostoitumisen aste ovat tarjonneet erilaiset lähtökohdat yhteistyölle. Alueiden välisen työnjaon ja erikoistumisen eteneminen on useissa klustereissa kesken. Uusien toimintatapojen rakentamiseen ja yhteistyökäytäntöjen löytämiseen on kulunut aikaa, mikä näkyy tulosten syntymisen hitautena. Ohjelmalle asetettu tavoite aikaansaada entistä suurempia ja vaikuttavampia alueiden yhteisiä hankkeita ei ole toteutunut. Vaikka alueiden yhteisten hankkeiden määrä on kasvanut suotuisasti, on niiden keskikoko ollut selvästi pienempi kuin alueellisesti toteutettujen hankkeiden. Ohjelman rooli kansallisessa innovaatiojärjestelmässä ei ole periaatteessa ongelmallinen, mutta käytännössä sen roolin kirkastaminen ja viestiminen toimijoille kaipaa edelleen kehittämistä. Sekä ohjelman yhteistyökumppanit että ohjelmaa toteuttavat tahot peräänkuuluttavat ohjelman fokuksen kirkastamista. Ohjelman vaikutusten osoittamisessa käytettäviin keskeisiin seurantaindikaattoreihin liittyy ongelmia. Mittaristo tulisikin suoremmin kytkeä ohjelman perustoimintoihin. Lisäksi seurantaan tulisi muodostaa selkeät yhtenäiset kriteerit ja käytännöt. TEM:n yhdyshenkilö: Innovaatio-osasto/Pirjo Kutinlahti, puh. 010 606 3548 Asiasanat Nyckelord Key words osaamiskeskusohjelma, alueiden kehittäminen, kilpailukyky, osaamiskeskus, osaamisklusteri, klusteri, innovaatiopolitiikka ISSN ISBN 1797-3562 978-952-227-409-0 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 101 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kieli Språk Language Hinta Pris Price Suomi, finska, finnish Kustantaja Förläggare Sold by
Esipuhe Osaamiskeskusohjelmaa on toteutettu hyvällä menestyksellä jo vuodesta 1994 lukien. Ohjelma on alkuajoista lähtien ankkuroitunut alueellisiin vahvuuksiin. Siirryttäessä uudelle, kolmannelle ohjelmakaudelle (2007 2013) ohjelman rakennetta uudistettiin ottamalla käyttöön alueiden yhteistyöhön kannustava klusterimalli. Ohjelmaan nimettiin 13 osaamisklusteria, joita toteuttavat eri puolelle Suomea sijoittuvaa 21 osaamiskeskusta ja 6 liitännäisjäsentä. Ohjelman ydintoiminnoissa keskitytään lupaavien teknologia- ja liiketoiminta-alueiden ja sovellusten kehittämiseen, uudenlaisten toimintamallien kehittämiseen ja käyttöönottoon sekä kansallisten ja kansainvälisten kumppanuuksien luomiseen. VTT:n toteuttamassa osaamiskeskusohjelman väliarvioinnissa on tarkasteltu uuden klusterimallin toimivuutta alueiden vahvuuksille perustuvan ohjelmatoiminnan toteuttamisessa. Tämän lisäksi on arvioitu klustereiden ja osaamiskeskusten onnistumista ohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Klusterimalli on tuonut ohjelmaan selkeän kansallisen ulottuvuuden, jossa on mahdollista hyödyntää alueiden välistä kansallista synergiaa aiempaa paremmin. Uusi klusterimalli ja osaamisklusterit muodostavat kehitysalustan erikokoisten yritysten ja toisiaan täydentävien osaajien verkottumiselle sekä mahdollistavat niiden kytkeytymisen globaaleille markkinoille. Kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana ohjelma on edistänyt innovaatiotoimintaa alueilla sekä onnistunut vauhdittamaan erityisesti pienten paikkakuntien kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittymistä. Yrittäjyyttä tukevan Protomo toiminnan käynnistäminen neljällä paikkakunnalla, avointen innovaatioympäristöjen kehittäminen, ympäristöliiketoiminnan sekä elintarviketurvallisuuteen perustuvan liiketoiminnan käynnistäminen Suomen ja Kiinan välillä ovat muutamia esimerkkejä onnistuneesta kansallisesta yhteistyöstä. Uudella kaudella ohjelma on siirtynyt aluekehittäjän roolista yhä enemmän alueellisen innovaatiopolitiikan pääinstrumentiksi. Ohjelman haasteita ovat eri suunnista tulevat odotukset, heikko kansallinen tunnettuus sekä tavoitteiden monitasoisuus. Erityisesti ohjelmalle asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttaminen, kuten uusien työpaikkojen ja yritysten luominen, on ollut haastavaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jossa monien perinteisesti vahvojen toimi- ja teollisuusalojen kasvu on hiipumassa. Samalla alueiden merkitys innovaatiotoiminnan alustoina on kuitenkin korostunut ja niiden linkittyminen globaaleihin verkostoihin tullut yhä merkittävämmäksi. Tämä kehitys avaa osaamiskeskusohjelmalle uusia mahdollisuuksia. Ohjelman on mahdollista vastata kysyntään, jonka trendit leikkaavat läpi eri osaamis- ja toimialoja. Ohjelman loppukaudella tulisikin tukea entistä tehokkaammin klusterien rajapinnoilla tapahtuvaa innovointia. Ohjelman kansallisen vaikuttavuuden parantamiseksi ja tunnettuuden
lisäämiseksi tulee loppukaudella tiivistää yhteistyötä muiden kansallisten ohjelmien ja rahoittajien kanssa. On myös pystyttävä tunnistamaan nykyistä paremmin osaamiskeskusohjelman erityinen rooli yritysten liiketoiminnan ja kansainvälistymisen edistäminen. Työ- ja elinkeinoministeriö haluaa kiittää vaativan ja monitasoisen arviointitehtävän toteuttamisesta vastannutta VTT:n asiantuntijaryhmää. Arviointi antaa erinomaisia aineksia ohjelman toimeenpanon kehittämiseen ja uudistamiseen. Ministeriö kiittää myös arviointia tukenutta ohjausryhmää, jonka puheenjohtajana toimi Aki Enkenberg Elinkeinoelämän keskusliitosta ja jäseninä Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta, Martti Äijälä Tekesistä, Ulla Mäkeläinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Ministeriössä arvioinnin käytännön tuesta ovat vastanneet Pirjo Kutinlahti, Riikka Pellikka, Hanna-Maria Urjankangas (31.12.2009 saakka) ja Ulla-Maria Wilenius (1.3.2010 lukien). Erityiskiitokset ansaitsevat runsaslukuisesti ja aktiivisesti kyselyihin osallistuneet osaamiskeskusohjelman toteuttajat, yritysasiakkaat sekä muut sidosryhmät. Helsingissä 30.6.2010 Pirjo Kutinlahti Neuvotteleva virkamies Innovaatio-osasto
Sisältö Esipuhe... 5 1 Johdanto... 9 2 Arvioinnin toteutus ja menetelmät... 10 2.1 arviointitehtävä, käytetyt työmenetelmät ja aineistot... 10 2.2 arvioinnin viitekehys... 14 2.3 arvioinnin toteutus... 18 3 Osaamiskeskusohjelma alueellisen ja kansallisen innovaatiopolitiikan välineenä... 19 4 Klusteriperusteisen toimintamallin toimivuus... 22 4.1 klusterimallin toimivuus ja vaikutukset... 22 4.2 the Oske programme in international perspective (Dr. Patries Boekholt, Technopolis Ltd.)... 26 5 Osaamiskeskusohjelma kansallisessa innovaatiopolitiikassa... 40 5.1 Ohjelman asema ja painopisteet... 40 5.2 Ohjelman johtaminen ja koordinointi... 44 6 Klustereiden toiminnan 2007 2010 arviointi... 48 6.1 klustereiden toiminta, tuloksellisuus ja vaikuttavuus... 48 6.2 Klusterikohtaiset johtopäätökset... 68 7 Osaamiskeskusten toiminta 2007 2010... 81 7.1 Osaamiskeskusohjelman rooli erityyppisillä alueilla... 81 8 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset... 92 Kirjallisuus... 99 Liite 1 Klusterikohtaiset arviot... 100 Liite 2 Arviointia varten haastatellut henkilöt... 210 Liite 3 Osaamiskeskustoimijoille osoitettu kysely... 212 Liite 4 Sidosryhmäkysely... 225 Liite 5 Sidosryhmäkyselyyn vastanneet osaamisklustereittain... 233
1 Johdanto Osaamiskeskusohjelma on valtioneuvoston määräaikainen erityisohjelma, jonka tavoitteena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Ohjelmaa on toteutettu vuodesta 1994 lähtien, jolloin se osaltaan oli vahvasti uudistamassa aluepoliittista ajattelua Suomessa: aiemmin politiikan kohteena olivat olleet heikoimmin kehittyneet alueet ja tavoitteena alueellisten erojen tasoittaminen, mutta osaamiskeskusohjelman myötä kehittämisen kohteeksi otettiin myös vahvuudet ja kehityksessä vahvasti edenneet seudut. Alun perin ohjelma suuntautui kahdeksaan suurimpaan kaupunkiseutuun, mutta sittemmin ohjelmaa on kahteen otteeseen laajennettu sekä maantieteellisten alueiden että osaamisalojen suhteen. Vuonna 2007 ohjelmassa otettiin käyttöön uusi klusteripohjainen toimintamalli, jonka tarkoituksena on ollut lisätä alueiden ja osaamiskeskusten välistä yhteistyötä, tehostaa hajallaan olevien resurssien hyödyntämistä, lisätä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä tarvittavaa kriittistä massaa sekä parantaa alueiden vetovoimaa. Tavoitteena on tätä kautta myös terävöittää alueiden välistä erikoistumista ja työnjakoa. Ohjelmaa toteuttamaan valittiin hakemusten perusteella 13 osaamisklusteria, joihin kuuluu 21 osaamiskeskusta ja 6 liitännäisjäsentä. Uuden klusteriperusteisen toimintamallin toimivuuden arviointi on ollut tämän väliarvioinnin päätehtävä. Klusterimallin yleisen tarkastelun ohella arvioinnissa arvioidaan kunkin klusterin toimintaa sekä toiminnan onnistuneisuutta ja tuloksellisuutta ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Koska arvioinnin päähuomio on ollut klusteritoiminnassa ja ohjelman roolissa kansallisella tasolla, alueellisten osaamiskeskusten toimintaa ja tuloksellisuutta ei arvioida yksityiskohtaisesti. Arviointiraportin rakenne on seuraava. Luvussa 2 esitellään arvioinnin viitekehys sekä työssä käytetyt aineistot ja menetelmät, jonka jälkeen kuvataan lyhyesti osaamiskeskusohjelmaa, sen kehitystä sekä nykyistä ohjelmamallia. Luku 4 keskittyy klusteriperusteisen toimintamallin arviointiin. Siinä luodaan myös katsaus klusterimallin ominaispiirteisiin sijoittamalla se kansainväliseen klusterikehityksen kehykseen. Sen jälkeen tarkastellaan osaamiskeskusohjelman roolia kansallisessa innovaatiopolitiikassa. Luvussa 6 arvioidaan klustereiden toimintaa sekä toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Luvussa esitetään myös arvioinnin klusterikohtaiset johtopäätökset, jotka perustuvat liitteessä 1 oleviin klusterikohtaisiin analyyseihin. Luvussa 7 tarkastellaan alueellisten osaamiskeskusten toimintaa ja erityisesti ohjelman roolia erityyppisillä alueilla. Luvussa 8 esitetään arvioinnin kokonaisjohtopäätökset ja kehittämisehdotukset. 9
2 Arvioinnin toteutus ja menetelmät 2.1 Arviointitehtävä, käytetyt työmenetelmät ja aineistot Väliarvioinnin tehtävänä on arvioida Osaamiskeskusohjelman toimintaa käynnissä olevan ohjelmakauden 2007 2013 ensimmäisten kolmen vuoden aikana (2007 2009). Työ- ja elinkeinoministeriön arvioinnille asettamien tavoitteiden mukaisesti arvioinnin ensisijaisena kohteena on ollut uudella ohjelmakaudella käyttöönotetun klusteriperustaisen toimintamallin toimivuus. Lisäksi arvioinnissa on tarkasteltu erityisesti osaamisklustereiden tuloksia ja vaikuttavuutta suhteessa kansallisen tason tavoitteisiin ja klustereiden itse määrittelemiin tavoitteisiin. Alueellisten osaamiskeskusten toimintaa on tarkasteltu yleisemmällä tasolla. Kolmas painopiste on osaamiskeskusohjelman arviointi osana kansallista innovaatiopolitiikkaa. Yksityiskohtaisemmat arviointikysymykset kolmen osa-alueen osalta ovat seuraavat: Ohjelman kansallinen toimintamalli, painopisteet ja johtaminen 1 Onko klusteriperusteinen toimintamalli syventänyt alueiden välistä työnjakoa, erikoistumista ja yhteistyötä? 2 Onko klusterimalli edistänyt ohjelman kansallisia tavoitteita? 3 Mitä odottamattomia vaikutuksia klusterimallilla on ollut innovaatiotoimintaan? 4 Ovatko ohjelman nykyiset painopisteet kansallisen innovaatiostrategian kannalta ajankohtaisia ja oikein suunnattuja? 5 Miten ohjelman kansallista koordinointia ja ohjausta (osaamiskeskustyöryhmä ja sihteeristö) tulisi kehittää? 6 Miten ohjelman hallintoa ja perusrahoitusmallia tulisi kehittää? Osaamisklustereiden toiminta ja tuloksellisuus 7 Miten osaamisklusteri on onnistunut tavoitteissaan? 8 Ovatko klusterin fokus ja tavoitteet realistisia ja oikeansuuntaisia suhteessa voimavaroihin ja toimintaympäristön muutoksiin? 9 Mikä merkitys osaamisklusterilla on ollut toimi- tai teknologia-alansa edistämisessä? 10 Miten hyvin klusterin organisoitumistapa ja koordinaatio tukevat yhteisten tavoitteiden saavuttamista? 11 Miten työnjako muiden toimijoiden tai rahoitusinstrumenttien kanssa on määrittynyt? 10
Alueellisten osaamiskeskusten toiminta ja tuloksellisuus 12 Miten osaamiskeskus on onnistunut tavoitteissaan? 13 Miten alue ja alueen sidosryhmät (erityisesti rahoittajat) ovat sitoutuneet klusteriohjelman toteuttamiseen ja mitä kehittämistarpeita niillä on OSKE-toiminnalle? 14 Onko osaamiskeskus tai liitännäisjäsen tuonut odotettua lisäarvoa niille osaamisklustereille joissa se on mukana? Käytetyt työmenetelmät ja aineistot Arvioinnissa on hyödynnetty erilaisia aineistoja ja menetelmiä triangulaation periaatteen mukaisesti. Analyysivaiheessa kutakin arviointikysymystä on lähestytty useamman aineistokokonaisuuden kautta. Kuviossa 1 on esitetty keskeiset arvioinnissa käytetyt aineisto- ja menetelmäkokonaisuudet ja niiden sijoittuminen suhteessa arvioinnin osakokonaisuuksiin ja arviointiprosessin eri vaiheisiin. Kuvio 1. Arvioinnin aineistot ja arviointiprosessi Olemassa olevan aineiston analyysit Kansallinen innovaatiostrategia ja innovaatiopoliittinen selonteko Innovaatiojärjestelmän kv. arvioinnin tulokset Osaamisklustereiden ohjelmaasiakirjat; vaikuttavuustavoitteet ja seuranta-aineistot OskeNyt -seuranta- ja raportointijärjestelmä Arvioinnin osakokonaisuudet Ohjelman kansallinen toimintamalli, painopisteet ja johtaminen Osaamisklustereiden toiminta ja tuloksellisuus Alueellisten osaamiskeskusten toiminta ja tuloksellisuus Raportointi ja tuloksista tiedottaminen Arvioinnin aikana tuotettu uusi tieto Päätöksentekijöiden haastattelut Työpaja (OSKEn suhde kansalliseen innovaatiopolitiikkaan) Klusterimallin kansainvälinen vertailu Klusterikoordinaattoreiden haastattelut VTT:n ja A&PM Business Oy:n asiantuntijoiden arviot klustereista Osaamiskeskustoimijakysely Sidosryhmäkysely Ohjelman kansallisen toimintamallin, painopisteiden ja johtamisen arvioinnissa on hyödynnetty kansallisen innovaatiopolitiikan tuoreita linjadokumentteja, innovaatiojärjestelmän kansainvälistä arviointia sekä arviointia varten tuotettua aineistoa (päätöksentekijöiden haastattelut, klusterikoordinaattoreiden haastattelut, osaamiskeskustoimijoille suunnattu kysely, klusterimallin kansainvälinen vertailu ja 10 11
sisäinen työpaja). Klustereiden ja osaamiskeskusten tuloksia ja vaikutuksia arvioitaessa on käytetty sekä klustereiden ja niihin kuuluvien osaamiskeskusten itse tuottamaa tietoa (OskeNyt -seuranta- ja raportointitietokanta, osaamisklustereiden ohjelma-asiakirjat, toimintasuunnitelmat ja -raportit), että arvioinnin aikana kerättyä aineistoa (Osaamiskeskustoimijoille ja sidosryhmille osoitetut kyselyt, substanssiasiantuntijoiden arviot). Kaikkien osaamisklustereiden kansallisten koordinaattoreiden haastattelut ovat olleet tärkeä aineisto etenkin klustereiden, mutta myös osaamiskeskusten toimintaa arvioitaessa. Seuraavassa esitellään tarkemmin arvioinnissa käytetyt keskeisimmät aineistot. Haastattelut Arvioinnin alkuvaiheessa haastateltiin yhteensä 20 innovaatiopolitiikan ja osaamiskeskusohjelman kansallisen ja alueellisen tason päätöksentekijää ja sidosryhmien edustajaa. Haastatteluilla luodattiin eri tahojen näkemyksiä ohjelman klusteriperusteisesta toimintamallista, kansallisesta koordinoinnista ja roolista osana kansallista innovaatiopolitiikkaa. Toisen haastateltavien ryhmän muodostivat kolmentoista osaamisklusterin kansalliset koordinaattorit. Näissä haastatteluissa painopiste oli klusterin toiminnassa ja organisoitumisessa, klusterimallin toimivuudessa ja koordinaation onnistumisessa sekä työnjaossa muiden toimijoiden ja rahoitusinstrumenttien kanssa. Lisäksi haastateltiin joitakin alueasiantuntijoita, toimeksiantajan toivomuksesta erityisesti matkailun ja elämystuotannon klusteriin kuuluvien osaamiskeskusten asiantuntijat ja klusterin ex-koordinaattori. Luettelo arviointia varten haastatelluista henkilöistä on liitteessä 2. Kyselyt Arvioinnin yhteydessä toteutettiin kaksi kyselyä hyödyntäen Digiumin web-pohjaista kyselytyökalua. Ensimmäinen kysely kohdistettiin osaamiskeskustoimintaa toteuttaville henkilöille ja toinen puolestaan osaamiskeskusten itse nimeämilleen sidosryhmien edustajille. Ensin mainitun kyselyn vastaajien yhteystiedot saatiin ohjelman sihteeristöltä ja jälkimmäisen osalta yhteystiedot toimittivat osaamiskeskusten edustajat. Kyselylomakkeet suunniteltiin yhteistyössä arviointitiimin ja arviointihankkeen ohjausryhmän kanssa. Kyselylomakkeet ovat kokonaisuudessaan raportin liitteenä (liitteet 3 ja 4). Alla on kuvattu molempien kyselyjen osalta keskeiset tunnusluvut. Osaamiskeskustoimijakysely. Kysely lähetettiin 132 vastaajalle ja vastauksia tuli yhteensä 109, vastausprosentti noin 83, mitä voi pitää erittäin hyvänä tuloksena. Kyselyyn vastasi 49 alueasiantuntijaa, 25 osaamiskeskusjohtajaa, 18 projektipäällikköä tai viestintävastaavaa, 12 klusterin koordinaattoria, sekä 5 klusterin koordinaation assistenttia. Sidosryhmäkysely. Kysely lähetettiin 3396 vastaajalle ja vastauksia tuli yhteensä 1046, eli vastausprosentti noin 31, mitä voi pitää varsin tyydyttävänä 12
tuloksena. Yritysvastaajia oli 40 prosenttia kaikista vastaajista. Tässä on syytä mainita, että 1046 vastausta sisältää myös yksittäisten vastaajien (henkilöiden) useampia vastauksia, sillä kyselyssä oli mahdollisuus vastata useamman osaamisalan tai osaamiskeskuksen osalta. Yksittäisten vastaajien lukumäärä oli 986. Klusterikohtaisesti vastaajien lukumäärä vaihteli 56:n ja 112:sta välillä. Sidosryhmävastausten jakautuminen klustereittain on esitetty tarkemmin liitteen 5 taulukossa. Vastaajaryhmittäin jakauma oli seuraavanlainen: Yliopistot (15,1%) Ammattikorkeakoulut (9,2%) Tutkimuslaitokset (4,7%) Kunnat (7,4%) Maakuntaliitot (6,4%) ELY-keskukset (1,7%) Tekes (2,4%) Suuryritykset (11,2%) Pk-yritykset (28,8%) Muut organisaatiot (13,0%), sisältää mm. järjestöjä ja yhdistyksiä, kehitysyhtiöitä, sekä valtionhallintoa. Asiantuntija-arviot Osana väliarviointia kunkin osaamisalan substanssiasiantuntija teki erillisen arvion oman alansa osaamisklusterin toiminnasta sekä klusterin roolista alan kehittämisessä. Arvioinnin toteuttivat VTT:n ja A&PM-Business Oy:n asiantuntijat. Osaamisklustereiden arviointia varten jokaiselle asiantuntijalle toimitettiin materiaalipaketti, joka sisälsi arvioitavan osaamisklusterin ohjelmasuunnitelman; 2009 vuoden toimintakertomuksen ja 2010 vuodelle tehdyn toimintasuunnitelman; listauksen klusterin 2007-2009 käynnistetyistä ja päättyneistä projekteista, sekä projektien rahoitustiedot rahoittajittain; klusterin projekteihin osallistuneet toimijat; tiivistelmäkuvaukset kaikista projekteista sekä vertailutaulukon perusrahoituksen käytön kohteista. Osaamisklustereilla oli mahdollisuus myös liittää mukaan klusterin toimintaa kuvaavaa viestintämateriaalia ja suuri osa klustereista hyödynsi tätä mahdollisuutta. OskeNyt -seurantajärjestelmä Osaamisklustereiden ja -keskusten OskeNyt -seurantajärjestelmään viemät projektikohtaiset tiedot muodostivat arvioinnin keskeisen ohjelman hanketoimintaa ja määrällistä volyymia kuvaavan aineiston. Tietokannasta löytyvien valmiiden indikaattorien lisäksi analysoitiin monipuolisesti hanketietokannan tietoja ohjelma-, klusteri- ja osaamiskeskustasoilla. OskeNyt-aineistoa analysoitaessa tarkastelussa ovat olleet ohjelman perusrahoituksella toteutetut hankkeet ja kehittämishankkeet, joiden syntymiseen tai toteuttamiseen toiminnalla on myötävaikutettu. Infrastruktuurihankkeet sen sijaan rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. 13 12
Arvioinnin yhteydessä tietokantaan muodostettiin järjestelmän teknisen ylläpidon avustuksella joukko uusia hakufunktioita, joiden avulla voidaan tuottaa yhteenvetoraportteja seuraavista teemoista: ylialueelliset projektit; kehittämishankkeiden fokus; projektien vaikuttavuustavoitteet; osallistujaraportti; projektitiivistelmät sekä osallistujat klustereittain. Näitä hyödynnettiin muun muassa koostettaessa materiaalipaketteja asiantuntija-arvioiden pohjaksi sekä analysoitaessa osaamisklustereiden toimintaa. Luodut hakufunktiot ovat OskeNyt -seurantajärjestelmän käyttäjien käytössä myös arvioinnin päätyttyä. Järjestelmään on talletettu myös klustereiden vuosittain tekemät toimintasuunnitelmat ja toimintakertomukset, joita hyödynnettiin arvioinnin eri vaiheissa. On syytä huomauttaa, että OskeNyt -seurantajärjestelmän aineiston käyttöön arvioinnin tietolähteenä liittyy määrättyjä haasteita, joihin kiinnitettiin huomiota jo edellisen ohjelmakauden loppuarvioinnissa (Kanninen et al. 2007). Kriittinen kysymys koskee ennen kaikkea sitä, mitä tietokantaan raportoidaan ja miten yhdenmukaista raportointi on eri osaamisklustereissa ja niihin kuuluvissa osaamiskeskuksissa. Ohjelman perusrahoituksella toteutettavan toiminnan hanketietojen lisäksi osaamiskeskukset raportoivat tietokantaan hankkeet, joiden valmisteluun ja toteutukseen ne ovat tavalla tai toisella osallistuneet. Osaamiskeskusohjelman toimijoiden merkitystä ja osuutta hankkeiden synnyttämisessä ja toteuttamisessa ei kuitenkaan voida tietokannasta löytyvien tietojen perusteella juurikaan analysoida kuva toiminnan vaikuttavuudesta jää näiltä osin epätarkaksi. Näistä tekijöistä johtuen OskeNyt -järjestelmän hankekannan pohjalta syntyvä kokonaiskuva ohjelman piiriin liittyvästä hanketoiminnasta on ennen kaikkea suuntaa-antava. 2.2 Arvioinnin viitekehys Ohjelma-arvioinnissa keskeinen käsitteellinen työväline on ns. ohjelmateoria (Leeuw 2003; Molas-Gallart & Davies 2006). Kyseessä on malli siitä, miten ohjelmassa tavoiteltavien yhteiskunnallisten vaikutusten ajatellaan syntyvän. Osaamiskeskusohjelman tapauksessa ohjelmateorian tulee vastata kysymykseen siitä, miten ohjelman tavoitteena oleviin taloudellisiin vaikutuksiin (uudet työpaikat ja yritykset) voidaan päästä toteutettavilla toimenpiteillä. Käytännössä kyse on mallista, joka ketjuttaa toimenpiteet, niiden välittömät tulokset sekä niiden seurauksena syntyvät taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Ohjelmateoria muodostetaan peilaten arvioinnin kohteena olevan ohjelman tavoitteita, toimintamallia ja käytännön toteutusta suhteessa relevanttiin tutkimuskirjallisuuteen. Tässä arvioinnissa ohjelmateoria on muodostettu nojautuen innovaatiojärjestelmien tutkimukseen. Erityisen keskeinen on ns. vuorovaikutteisen oppimisen malli (Edquist 2004; Smith 2000), jossa innovaatioprosessien nähdään muodostuvan monitahoisissa yhteistyösuhteissa ja verkostoissa. Keskeisiä innovaatiojärjestelmän ominaisuuksia ovat silloin verkostot ja niiden laatu, instituutiot (mm. immateriaalioikeudet, ympäristö- ja turvallisuusnormit, rahoituskäytännöt) sekä oppimisen 14
ja osaamisensiirron mahdollistavat mekanismit (mm. tietointensiiviset palvelut ja välittäjäorganisaatiot). Edellä mainittujen tekijöiden puuttuminen innovaatiojärjestelmästä näyttäytyy ns. systeemisinä puutteina, joiden kehittäminen edellyttää järjestelmätason kehittämistoimenpiteitä. Tällaisia ovat infrastruktuurin ja rahoitusjärjestelmän kehittäminen, tiettyyn kehityspolkuun lukkiutumisen avaaminen sekä paikallisten instituutioiden ja verkostojen kehittäminen. Toinen keskeinen lähtökohta ohjelmateorian muodostamiselle löytyy talousmaantieteen ja alueellisten innovaatioympäristöjen tutkimuksesta. Tämä ajattelu painottaa erityisesti paikallisia voimavaroja ja instituutioita, kasautumishyötyjä, polkuriippuvuutta sekä paikallista oppimista (Scott 2000; Tura & Harmaakorpi 2005). Keskeisiksi alueellisen innovaatiopolitiikan tavoitteiksi muodostuu yhteisten visioiden ja tavoitteiden luominen, resurssien kohdentaminen ja kehitystoiminnan koordinointi. Kuvaava metafora tämän tyyppisestä toiminnasta on innovaatioprosessien ja toimijaverkostojen orkestrointi. Kun osaamiskeskusohjelman toimintamallia peilataan tutkimuskirjallisuuteen, voidaan havaita, että ohjelma on lähtökohdiltaan vahvasti systeemiseen innovaatioajatteluun nojautuva. Jo ohjelman alkuajoista lähtien keskeisiä kehittämiskohteita ovat olleet yliopistojen ja yritysten välisten linkkien vahvistaminen, osaamisresurssien koordinoitu hyödyntäminen ja kumppanuksien sekä verkostojen luominen. Osaamiskeskusohjelman päätavoitteena on kaiken aikaa ollut pikemminkin olemassa olevien voimavarojen ja osaamisen parempi hyödyntäminen kuin täysin uuden toiminnan resursointi. Tästä johtuen ohjelma on luonteeltaan kehittämistoimintaa katalysoiva, ei varsinainen innovaatiotoiminnan rahoitusohjelma. Ohjelma pyrkii täyttämään kansallisessa ja alueellisissa innovaatioympäristöissä olevia kapeikkoja, joissa tiedetään vallitsevan markkinapuutteita. Tällaisia ovat tyypillisesti yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö, investoinnit innovaatiotoimintaan ja liiketoiminnan uudistamiseen, laajapohjaiset osaamisverkostot jne. Osaamiskeskusohjelman vaikuttavuus on edellä mainituista syistä johtuen suurelta osin välillistä suhteessa elinkeino- ja innovaatiopolitiikan yleisiin tavoitteisiin kuten taloudelliseen kasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen. Ohjelma pyrkii myötävaikuttamaan tuloksellisten kehityshankkeiden muodostamiseen, mutta pääsääntöisesti ei yksin toimi niiden rahoittajana. Vaikuttavuus on näin ollen osavaikutuksen luonteista, jossa osaamiskeskusohjelman merkityksen osuutta kokonaistuloksista on haasteellista arvioida. Koska valtaosa varsinaisista kehityshankkeista rahoitetaan muista lähteistä (Tekes, EU-ohjelmat jne.), seurataan hanketason tuloksellisuutta myös näissä rahoitusohjelmissa. Kaksinkertaisen tulosten kirjaamisen vaara on näin ollen ilmeinen. Samat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset (esim. uudet yritykset ja työpaikat) saatetaan helposti laskea useiden samaan hankkeeseen vaikuttaneiden rahoittajien tulokseksi. Osaamiskeskusohjelman vaikuttavuus onkin luotettavammin liitettävissä niihin pysyväluonteisiin muutoksiin, joita ohjelma voi aikaansaada organisaatioiden ja toimijaverkostojen kyvyssä osaamislähtöiseen uudistumiseen ja uuden liiketoiminnan 15 14
synnyttämiseen. Kutsumme näiden ominaisuuksien yhdistelmää innovaatiokyvyksi (vt. Furman ym. 2000; Tura & Harmaakorpi 2005; Fagerberg & Srholec 2008). Innovaatiokyky on organisaatioiden, toimijaverkostojen ja instituutioiden tasolla kehittyvä ominaisuus, joka parantaa alueiden ja toimialojen kykyä uuden liiketoiminnan synnyttämiseen ja uudistamiseen. Innovaatiokyky on näin ollen systeeminen ominaisuus, joka on vuorovaikutteisten oppimisprosessien tulosta ja jonka tulisi edustaa pysyvää muutosta toimijoiden ja niiden välisten suhdeverkostojen dynamiikassa. Innovaatiokyvyn kehitystä tarkastellaan tässä arvioinnissa neljällä eri tasolla: organisaatioiden, klusterien, alueellisen ja kansallisen tason sekä kansainvälinen innovaatiokyky. Osaamiskeskusohjelman arviointia ohjaa alla esitetty viitekehys, jossa on kuvattu ohjelman vaikutuslogiikka. Vaikutuslogiikka kuvaa erilaisia yhteyksiä ohjelman toimenpiteistä tuloksiin ja vaikutuksiin, joita ohjelman voidaan ajatella synnyttävän. Vaikutuslogiikka on malli, joka on muodostettu yhdistämällä elementtejä osaamiskeskusohjelman virallisista tavoitteista, arvioinnissa kerätystä empiirisestä aineistosta sekä innovaatiotoiminnan teoreettisesta kirjallisuudesta. Se on referenssi, johon arvioinnin kohdetta peilataan arviointiaineiston avulla. Se ei näin ollen suoraan edusta ohjelman virallista ajatusmallia, vaan on arvioinnin tarpeisiin laadittu käsitteellinen konstruktio. Tavoitteena on ollut muodostaa loogisesti mahdollisimman johdonmukainen malli arviointityön apuvälineeksi. Sen ensimmäisen tason muodostavat ohjelman toimenpiteet ja toisen tason niiden välittömät tulokset. Kolmas taso tarkastelee vaikutuksia innovaatiokykyyn ja neljäs taso laajempia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. 16
Taulukko 1. Osaamiskeskusohjelman vaikutuslogiikka 1. Ohjelman toimenpiteet 2. Tuotokset (toiminnan välittömät konkreettiset tuotokset) 3. Vaikutukset innovaatiokykyyn 4. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Strategiaprosessit ja ennakointi Viestintä ja tiedonjakaminen Verkottaminen (tapahtumat, match-making) Hankkeiden valmistelu (mm. esiselvitykset, hankesuunnittelu, rahoitusneuvottelut) Palvelut (mm. koulutus ja valmennus, markkinatutkimukset, tuotekehityspalvelut, kansainvälistymispalvelut) Kansainvälisten kontaktien luominen Koordinointi ja työnjako (ei tehdä päällekkäistä kehitystyötä) Kysynnän tunnistaminen ja artikulointi (parempi käsitys muuttuvasta globaalista kysynnästä ja uusista liiketoimintamahdollisuuksista) Yhteiset tavoitteet alueiden kehittämisen painopisteistä (konsensus) resurssien kohdentaminen Rajapintojen hallinta ja luottamus: yliopisto-yritys-yhteistyö, yritysten väliset kumppanuudet, julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö, kansallinenalueellinen, toimialojen välinen yhteistyö Uudet kumppanuudet (sitoutuminen yhteisiin hankkeisiin) Resurssien mobilisointi (esim. uudet rahoituslähteet) Laadukkaat ja vaikuttavat hankkeet (paremmat hankkeet kuin mitä syntyisi ilman oskea, kilpaillun rahoituksen saaminen, ylialueelliset hankkeet) Kehittämisympäristöt ja -alustat oppimiselle ja kokeiluille Organisaatiotason innovaatiokyky: liiketoimintaosaaminen, tuotekehitysosaaminen Verkoston / klusterin innovaatiokyky: luottamus, pitkäkestoiset kumppanuudet, osaamisintensiiviset palvelut (yliopistot, tutkimuslaitokset, julkiset ja yksityiset innovaatiopalvelut, KIBS), kyky ennakoida toimialaan vaikuttavia muutoksia, alkavan yritystoiminnan tuki Alueellinen ja kansallinen innovaatiokyky: instituutiot, tiedonsiirto (mm. hyvien toimintamallien leviäminen ja käyttöönotto alueiden ja klusterien välillä), alueiden välinen erikoistuminen ja työnjako Globaali innovaatiokyky: kansainväliset yhteydet ja tietokanavat Uudet tuotteet ja palvelut Liikevaihdon ja viennin kasvu Ulkomaiset investoinnit Uudet yritykset Työpaikat 16 17
Kuvio 2. Arviointia ohjaava viitekehys 13 Osaamisklusteria Toimijat ja resurssit 21 Alueellista osaamiskeskusta ja 6 liitännäisjäsentä Toimenpiteet Strategiaprosessit ja ennakointi Viestintä ja tiedonjakaminen Verkottaminen Hankkeiden valmistelu Innovaatiopalvelut Kansainvälisten kontaktien luominen Tuotokset Työnjako ja koordinointi Yhteiset tavoitteet Käsitys tulevaisuuden kysynnästä Rajapintojen hallinta ja luottamus Uudet kumppanuudet Resurssien mobilisointi Korkealaatuiset ja laajavaikutteiset hankkeet Kehittämisympäristöt Vaikutukset innovaatiokykyyn Yritysten innovaatiokyky Verkostojen ja klusterien innovaatiokyky Alueellinen ja kansallinen innovaatiokyky Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Uudet tuotteet ja palvelut Uudet yritykset ja työpaikat Vetovoimaiset alueelliset innovaatioympäristöt 2.3 Arvioinnin toteutus Arvioinnin on toteuttanut VTT:n johtama laaja-alainen arviointiryhmä, jonka ytimen on muodostanut VTT Innovaatiotutkimuksen tutkijat Antti Pelkonen, Juha Oksanen, Ville Valovirta, Jari Konttinen ja Johanna Leväsluoto. Kansainvälisenä asiantuntijana arviointiryhmään on osallistunut Dr. Patries Boekholt (Technopolis Group). Boekholt on vastannut osaamiskeskusohjelman klusterimallin kansainvälisestä arvioinnista (luku 4.2). VTT:n Innovaatiotutkimuksen tutkijoiden ohella hankkeen toteutukseen on osallistunut laaja ryhmä VTT:n teknologia-alojen asiantuntijoita. He ovat vastanneet kunkin osaamisklustereiden asiantuntija-arvioista, jotka sisältyvät klusterikohtaisiin arvioihin liitteessä 1. Toimi- ja teknologia-alakohtaiset asiantuntijat hankkeessa ovat olleet: tutkimusprofessori Miimu Airaksinen (asumisklusteri); teknologiapäällikkö Caj Södergård (digitaaliset sisällöt); asiakasjohtaja Juha Ahvenainen (elintarvikekehitys); asiakasjohtaja Rauno Rintamaa (energiateknologia); teknologiajohtaja Anu Kaukovirta- Norja (HealthBIO); tutkimusprofessori Niilo Saranummi (hyvinvointi); teknologiapäällikkö Petteri Alahuhta (jokapaikan tietotekniikka); tutkija, tiiminvetäjä Ilkka Saisto (meriklusteri); teknologiapäällikkö Hannu Kattelus (nanoteknologia); liiketoiminnan kehityspäällikkö Susanna Nieminen (uusiutuva metsäteollisuus); asiakaspäällikkö Ulla-Maija Mroueh (ympäristöteknologia); sekä johtava tutkija Ismo Vessonen (älykkäät koneet). Matkailu- ja elämystuotanto -klusterin osalta toimialan asiantuntijana on toiminut toimitusjohtaja Matti Pulkki A&PM-Business Oy:stä. 18