Milloin matkoja on liikaa? 138
T yöpaikoilla, joilla on havahduttu pohtimaan ulkomaan työmatkoja oleellisena työolotekijänä, kysytään usein ensimmäiseksi, milloin matkoja tai matkapäiviä on liikaa tai milloin matkapäivien tai matkojen määrä alkaa kuormittaa ja vaikuttaa haitallisesti. Koska työmatkat eivät kuormittavuutensa osalta ole yhteismitallisia keskenään, pelkkä matkojen tai matkapäivien määrän laskeminen on harhaanjohtavaa. Toisaalta on selvää, että mitä enemmän matkoihin liittyy rasitusta ja mitä enemmän matkoja on, sitä suuremmaksi niistä aiheutuva kokonaiskuormitus muodostuu. Ulkomaan työmatkojen laatu on vähintään yhtä merkittävä tekijä kuin matkojen tai matkapäivien määrä. On eri asia matkustaa Ruotsiin kuin maahan, jonne matkustaminen edellyttää monen aikavyöhykkeen ylitystä ja jonka kulttuuri on vieras vaikka kyseessä olisi kummassakin tapauksessa yksi neljän päivän työmatka. Matkat samaan kohteeseen (maahan) voivat olla erilaisia. Matkan rasittavuuteen vaikuttavat myös matkustusolosuhteet, jotka voivat vaihdella riippuen reiteistä ja matkustamiseen menevästä ajasta. Työpäivien pituus ja työtehtävien haasteellisuus vaihtelevat suuresti. Mahdollisuudet palautumiseen ja virkistäytymiseen voivat nekin vaihdella. Matkoille lähdön ja matkoilta paluun ajankohdat voivat ajoittua niin, että ne eivät suuremmin häiritse yöunta tai ne voivat haitata unta merkittävästikin. Työmatkat vaihtelevat myös sen suhteen, kuinka paljon ne vaativat 139
valmistelua etukäteen tai työtä jälkikäteen. Työmatkat voivat haitata paljon työn ja muun elämän yhteensovittamista tai yhteensovittaminen voi onnistua kohtuullisen helposti. Matkojen kuormittavuuteen liittyy olennaisesti työtilanne varsinaisessa työpaikassa. Jos työt kasaantuvat matkojen aikana, työntekijä joutuu matkojen välissä ponnistelemaan ja tekemään pitkiä työpäiviä. Joskus voi olla niinkin, että kotimaassa tehtävän työn vaatimukset kuormittavat matkoja enemmän. Osa työhön liittyvistä tehtävistä voi taasen olla sellaisia, että niiden hoitaminen voi vaikeutua ja ne voivat kuormittaa enemmän, jos niitä hoidetaan pelkästään kotimaasta käsin ilman mahdollisuutta matkustaa. Kuormittavuutta arvioitaessa oleellista on myös se, missä määrin työntekijällä on ulkomaan työmatkoihin liittyviä voimavaratekijöitä. Näitä ovat muun muassa vaikutusmahdollisuudet matkoihin, työpaikalta saatava tuki, oikeudenmukainen ja hyvinvointia tukeva johtaminen sekä kehittymismahdollisuudet ja onnistumisen kokemukset työssä. Lisäksi mahdollisuudet riittävään elpymiseen ja palautumiseen matkoilla ja kotimaassa sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen sujuvuus lisäävät voimavaroja. Matkustustyön intensiivisyyden lisääntyessä työn kuormitustekijöiden vaikutuksilla on taipumus kasaantua. On selvää, etteivät työhön liittyvät voimavaratekijät pysty kumoamaan esimerkiksi kasaantuvan univajeen kielteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Ulko- 140
maan työmatkoja tekevät kokevat ja arvioivat matkojen kuormittavuutta hyvin eri tavoin. Työuupumuksen oireista kärsivä työntekijä asettaa rajan sille, koska matkapäivien vuosittainen määrää alkaa kuormittaa, paljon alhaisemmaksi kuin työntekijä, jonka voimavarat eivät ole ehtymässä. Tutkimustiedon perusteella ei ole näyttöä mistään erityisistä matkapäiviin tai matkamääriin liittyvistä rajoista. On kuitenkin olemassa yksiselitteinen vastaus siihen, milloin matkustamista on varmasti liikaa: työmatkoja on liikaa silloin, kun matkustava työntekijä kokee niitä olevan liikaa. Tällöin matkat syystä tai toisesta haittaavat työssä jaksamista ja hyvinvointia. Jos työntekijä arvioi itse, että hänen työhönsä liittyy liikaa matkustusta, on syytä etsiä keinoja vähentää matkustustyöhön liittyviä epäkohtia ja kuormitusta. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi työnkuvan muuttaminen siten, että matkojen osuutta vähennetään matkoihin liittyvien kuormitustekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen voimavaratekijöiden lisääminen. Usein kyse on monen tekijän summasta ja tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Toisinaan voi olla kyse yhdestä pääasiallisesta matkoihin liittyvästä haitasta. Ulkomaan työmatkoihin ja niiden aiheuttamaan kuormitukseen pitää kiinnittää huomiota ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin työntekijä kokee niiden rasittavan liikaa. 141
Jos työ on mieluisalla tavalla haasteellista ja sisällöltään mielenkiintoista, se voi johtaa vauhtisokeuteen, jolloin työntekijä ei välttämättä ajoissa tunnista voimavarojensa ehtymistä. Matkustustyön hyvät käytännöt tukevat kaikkien työssään matkustavien hyvinvointia, eikä ole syytä odottaa, että yksi työntekijä ilmoittaa ettei jaksa tai halua matkustaa. Matkustuksen määrän sopivuutta ja matkoihin liittyviä työssä jaksamiseen ja työmotivaatioon vaikuttavia seikkoja kannattaa käydä vuosittain läpi kehityskeskusteluissa ja tilanteissa, joissa työhön tulee selvä matkustamiseen liittyvä muutos. Vastaukset kysymyksiin, milloin työssä on liikaa matkustusta ja milloin matkat alkavat rasittaa liikaa, riippuvat myös siitä, keneltä kysytään. Esimerkiksi matkustavan työntekijän puoliso asettaa todennäköisesti rajan toiseen kohtaan kuin matkustava työntekijä. Parisuhteen ja perheen hyvinvoinnin näkökulmasta matkustamisen määrän sopivuutta on hyvä tarkastella puolisoiden kesken, ja tarvittaessa pyrkiä löytämään elämää helpottavia ratkaisuja. 142