Viikin laboratoriorakennus

Viikin laboratoriorakennus Koetilantie 5, Helsinki Rakennushistoriallinen selvitys 31.5.2010 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 1

Tilaaja Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy Anna-Maija Lukkari, HY, tekninen osasto Pirkko Varila, HY, tekninen osasto Jarmo Pusa, Indepro Oy Jukka Kumara, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy Konsultti Arkkitehtitoimisto Ark-byroo Pohjoinen Hesperiankatu 13 b 17 00260 Helsinki info@arkbyroo.fi www.arkbyroo.fi p. 09 4777 300 f. 09 4777 3010 Projektin vetäjä Marianna Heikinheimo Työryhmä Eero Astala, graafikko Marianna Heikinheimo, arkkitehti Sami Heikinheimo, valokuvaaja Emilia Pohjanpalo, arkkitehti yo Nykytilakuvat Sami Heikinheimo, Ark-byroo Kannen kuva Sami Heikinheimo Takakannen kuva Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan arkisto Suoritusajankohta huhti toukokuu 2010 Arkkitehtitoimisto Ark-byroo Käytetyt lyhenteet: HKA = Helsingin kaupunginarkisto HYK = Helsingin yliopiston keskusarkisto HYM = Helsingin yliopistomuseo HYMM = Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan arkisto HYT = Helsingin yliopiston tekninen osasto MML = Maanmittauslaitos PH = Puolustushallinto RakVV = Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto

Sisällysluettelo 1 Johdanto 4 1.1 Kohde 4 1.2 Tehtävä 5 1.3 Kuvailulehti 6 2 Maatila ja kampus 8 2.1 Alueen historia 9 2.2 Rakennushankkeen historia 11 2.3 Viikin kampusalueen kehittyminen 14 3 Arkkitehtuuri 22 3.1 Arkkitehti Jussi Paatela 22 3.2 Laboratoriorakennuksen arkkitehtuuri 1939 23 3.3 Muutosvaiheet 25 4 Inventointi 32 4.1 Huonetilat 33 4.2 Julkisivut 2010 49 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 58 Lähteet ja kirjallisuus 60 3

1 Johdanto 1.1 Kohde Helsingin yliopisto sai Viikistä maatilan koetilaksi vuonna 1931. Arkkitehti Jussi Paatela laati uuden tilakeskuksen yleissuunnitelman ja piirsi useimmat sen maatalous- ja opetusrakennuksista. Rakennushistoriallisen tutkimuksen kohteena oleva Jussi Paatelan suunnittelema laboratorio- ja opetusrakennus on eheän pihapiirin ympärille ryhmittyvän tilakeskuksen päärakennus. Rakennustyöt alkoivat 1936 ja rakennus tuli valmiiksi 1939 Maailmansodan kynnyksellä. Opetustoimintaan aiottu rakennus otettiin käyttöön sotasairaalana aina 1946 saakka ja vasta sen jälkeen Helsingin yliopiston opetuskäyttöön. Tilakeskuksen rakentamisesta vastasi vankeinhoitolaitos, jolle tila oli vuokrattuna 30-luvun alusta vuoteen 1946 saakka. Laboratorio- ja opetusrakennus on käynyt läpi muutamia muutosvaiheita, joista suurin oli heti sodan jälkeen tapahtunut neljännen kerroksen rakentaminen. Päärakennuksen ja muiden pihapiirin rakennusten muodostaman ryhmän asema on muuttunut koetilan keskuksesta Viikin nykyisen yliopistokampuksen yhdeksi ajalliseksi kerrostumaksi. 4

1.2 Tehtävä Tämän työn tarkoituksena oli kartoittaa Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan Viikin kampuksen koetilan, osoitteessa Koetilantie 5 sijaitsevan laboratoriorakennuksen rakennushistoriaa tulevan peruskorjaustyön suunnittelun pohjaksi. Työ käsitti arkisto- ja kirjallisuustutkimuksen, kenttäinventoinnin, dokumentointivalokuvauksen ja näin kerätyn aineiston pohjalta tehdyt yhteenvedot. Suurin osa laboratoriorakennusta koskevaa lähdeaineistoa on talletettu Helsingin yliopiston alaisiin arkistoihin. Tutkimuksen keskeiset arkistot ovat Helsingin yliopiston teknisen osaston arkisto ja Helsingin yliopiston keskusarkisto. Helsingin yliopistomuseon kokoelmista löytyi muutamia valokuvia, sen sijaan Helsingin rakennusvalvontaviraston arkistosta, Helsingin kaupunginmuseon kuvaarkiston kokoelmista tai kaupungin arkistosta ei löytynyt mainittavasti rakennukseen liittyvää aineistoa. Museoviraston kuva-arkisto oli muuttoon valmistautumisesta johtuen suljettu. Viikki kuuluu vasta vuonna 1946 Helsinkiin liitettyihin alueisiin. Vaikka tämän työn yhteydessä on tutkittu myös Kansallisarkiston mahdolliset aineistot ja oltu yhteydessä Paatelan jälkeläisiin, alkuperäisiä 1930-luvun puolivälissä laadittuja arkkitehtisuunnitelmia ei onnistuttu löytämään. Keskeisiä kirjallisia lähteitä olivat Petra Havun kirjoittamat ja toimittamat teokset Piirrä, piirrä, piirrä Paatelan arkkitehtitoimiston 80 vuotta ja Piirroksia ja skissejä sekä Maasta ja puusta pidemmälle, Tero Halosen kirjoittama Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan historian osa I, joka käsittelee aikakautta ennen vuotta 1945. Laboratoriorakennusta esiteltiin Uudessa Suomessa sekä rakennusaikana että vastavalmistuneena elokuussa 1940. Nämä artikkelit ja niihin liittyvät valokuvat ovat tallennettuina Kansalliskirjaston kokoelmiin. Jussi Paatelan 1930-luvun lopun työt ovat aikaisemmin tulleet tutuksi arkkitehtitoimisto ark-byroon tekijäjoukolle Metsätalon ja Kinkomaan parantolan rakennushistoriallisten selvitysten yhteydessä. Lisäksi Viikin kampusalueen A-rakennuksen rakennushistoriallinen selvityksen yhteydessä perehdyttiin alueen historiaan. Vuonna 1967 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kaisa ja Veli Paatela. 5

1.3 Kuvailulehti Kohde Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Viikin opetusja koetilan laboratoriorakennus Pääsuunnittelija ja muut suunnittelijat 1936 Arkkitehti Jussi Paatela Insinööri T.V. Helin (rakenteet) Teknikko Kaarlo Oksanen (lvi ja konetekniset työt) Pääurakoitsija 1936 Vankeinhoitolaitos Rakennusmestari K.E. Helen valvoi hoitokunnan puolesta rakennustöiden suoritusta. Tunnuslukuja Tilavuus 13 600 m3 Bruttoala 3 950 m2 Rakentamisaika Maatalousministeriö hyväksyi Paatelan laatimat luonnokset 27.5.1936. Näiden perusteella prof. Jussi Paatela laati yksityiskohtaiset pääpiirustukset, joihin Hoitokunta viittaa 16.3. päivätyssä kirjeessä. Laboratorion rakentamiselle varattiin määrärahoja hoitokunnan menoarviossa 1937, jolloin rakennustyö alkoi. Rakennuksen valmistumisvuodeksi ilmoitetaan kaikissa kirjallisissa lähteissä 1939. Käyttö 1941 45 Sotasairaala 15.3.1946 Helsingin yliopiston hallintaan 4. kerros asuntolana 1950 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta: maanviljelyskemian, -fysiikan, -tekniikan sekä kasvinviljelyksen ja kasvinjalostuksen laitokset. Muutokset 1947 Rakennuksen korotus yhdellä kerroksella, oletettavasti Jussi Paatela. 1960 Koillispäädyn lämpökeskuksen ja kattiloiden purku, uusien välipohjien rakentaminen, Insinööritoimisto Torsten Krank 1979 80 Peruskorjaus, Parkatti & Salonen Oy Uniplan 2005 Kellarin osittainen peruskorjaus, Arkkitehtitoimisto Leena Yli-Lonttinen Nykyinen käyttö Helsingin yliopiston Kotieläintieteen laitos, Taloustieteen laitos, Maatalouden tutkimuskeskuksen osuustoimintaoppi, Helsingin tiedepuisto. Omistus Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy Asemakaava Viikin tilakeskuksen asemakaava n:o 11620 on vahvistunut 12.9.2007. Kortteli on opetus-, tutkimus- ja näihin verrattavaa toimintaa palvelevien rakennusten korttelialue, jonka ympäristön ominaispiirteet on säilytettävä. Uusien rakennusten julkisivut on rakennettava siten, että ne sopeutuvat arvokkaan ympäristökokonaisuuden kanssa julkisivun rakennusaineen, mittasuhteiden, pintojen ja värityksen suhteen. Pihapiirin puustoa on hoidettava ja uudistettava siten, että sen maisemallinen arvo säilyy. Laboratoriorakennus on luokiteltu kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi. Siinä ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivun tai vesikaton kaupunkikuvallista arvoa. Muutokset tulee tehdä tyyliin soveltuvalla tavalla. Arvokkaiden sisätilojen kuten porrashuoneiden arkkitehtoninen arvo on säilytettävä. Rakennus on nelikerroksinen ja sen rakennusoikeus on 3 900 kerrosalaneliömetriä. 6

Ylempi kuva on julkaistu Uudessa Suomessa syyskuussa 1937, alempi elokuussa 1940. Rakennuksessa on käyttäjiä. (Kuvat on skannattu teoksesta "Maasta ja puusta pidemmälle") 7

2 Maatila ja kampus Viikki sijaitsee ikivanhan, Ruotsin ja Venäjän läpi kulkevan Suuren rantatien eli Kuninkaantien varrella. Tämä myös eteläiseksi Viipurintieksi kutsuttu maantie oli alituiseen sotajoukkojen käytössä. Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen suuren merkityksen sai Vantaan tie eli Hämeentie tai Itäinen Viertotie. Pääosa Viikistä on peltolaaksoa, jota lännessä rajaavat Lahdenväylä ja Vantaanjoki sekä idässä Myllypuron kallioinen metsävyöhyke. Viikin eteläosa on luonnonsuojelualuetta. Matala ja ruovikkoinen Vanhankaupunginlahti on lintuharrastajien paratiisi keskellä pääkaupunkia. Keskiajalla Viikki oli yksi Helsingin pitäjän vauraimmista kylistä ja sen satoja vuosia vanha peltomaisema on kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus. Helsingin perustamisen jälkeen vuonna 1550 Viikin pelloista muodostettiin kruununtila tuottamaan viljaa ja rehua Vantaankosken kuninkaankartanolle. Tila on ollut valtion omistuksessa lukuun ottamatta 26 vuoden pituista aikaa 1600-luvun puolivälissä. Viikin latokartanoa maineen on käytetty sekä maaherran virkatalona että sotilasvirkatalona ja se on ollut vuokrattuna yksityisille. Tila on merkitty maarekisteriin nimellä Wiks Rn:o 1 ja Ratavik 2. Tila sijaitsee kutakuinkin keskellä Helsingin kaupungin hallinnollista aluetta, johon Viikki liitettiin vuoden 1946 ns. suuren alueliitoksen myötä. Talouskeskuksesta päärautatieasemalle on matkaa 9 km. Huhtikuun 13. päivänä vuonna 1931 päivätyllä kirjeellä Maatalousministeriö luovutti tilan Helsingin yliopiston käyttöön. Se jätettiin edelleen ministeriön alaisuuteen, joka määräsi Viikin opetus- ja tutkimustilalle hoitokunnan (Viikin ja Malmgårdin tilojen hoitokunta), jonka toimiaika päättyi 31.8.1975. Opetusministeriö siirsi tilan hallinnon 6.11.1975 päivätyllä kirjeellä yliopistolle. 1 1 Helsingin yliopisto, Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta, Viikin opetusja tutkimustila, toimintakertomus 2006 8

2.1 Alueen historia Viikki mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1417 Laamanni Klas Flemingin tuomiokirjeessä. 1500-luvulla Helsingin pitäjä oli merkittävimpiä Suomenlahden pohjoisrannikon talonpoikaispurjehduksen keskuksia. Kaupalliset yhteydet Tallinnaan olivat vilkkaat. Puutavara oli tärkeintä kaupattavaa. Talonpoikaispurjehdus kiellettiin syksyllä 1547, kun Helsinkiä, uutta merikaupunkia alettiin perustaa. Kaupungin perustaminen merkitsi monille talonpojille häätöä tiloiltaan. Kaupungin perustaminen liittyi valtakunnalliseen kauppapolitiikkaan, mutta kohdistui kielteisesti pitäjän aktiiviseen kauppapurjehdukseen ja maakauppaan. Kieltoa valvomaan suunniteltiin linnoitushanketta, joka supistui vain kuninkaan kartanoksi. Viikin latokartanon tilusnimet Hakala åker, Hakala torp, Lättilä torp ja Sulkava råberg ovat luultavasti vanhan hämäläisasutuksen perua ja todennäköisesti vanhoja paikallisperäisiä nimiä. Vantaa on ikivanha suomalainen joen nimi. Viikin latokartano oli alun perin vain koskisaarelle perustetun kuninkaankartanon talouskeskus. Kuningas Kustaa Vaasan käskystä kuninkaankartanoksi yhdistettiin 1550-luvulla useammassa vaiheessa kolme Länsi-Viikin ja kuusi Itä-Viikin taloa sekä lisäksi 11 erillistä ulkokyläläisten tiluspalstaa. HYM 1994 9

HYM Varsinainen kuninkaankartano rakennettiin koskisaarelle vuonna 1551. Sitä ennen oli vuonna 1548 saarelle rakennettu jo Mauri Laurinpojan johdolla ensimmäiset varastorakennukset. Kun rakennustyöt saarella oli saatu päätökseen, alettiin talousrakennusten vähittäinen siirto ensin kosken itäpuolelle Länsi-Viikkiin ja vuonna 1555 perustettiin erillinen kartanokeskus, Viks ladugård, Viikin latokartano. Tämä sijaitsi samalla paikalla, missä Viikin vanha talouskeskus nykyäänkin sijaitsee. Varsinainen kuninkaankartano tuhottiin venäläisten hyökkäyksessä jo vuonna 1571. Viikin seutu autioitui sodan ja ruton seurauksena. Viikin kuninkaankartanon hallinto siirrettiin Espoon kuninkaankartanoon ja pääosa rakennuksista Porvooseen ja Viikin latokartanoon. Kuninkaan kartano mainitaan seuraavan kerran 1618 19 kaupungin läheisyydessä olevana rappiotilaisena herraskartanona. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin asiakirjoissa puhutaan vain kuninkaankartanon tontista, kunggårdtomten. Kuninkaankartanon mylly rakennettiin Helsinginkoskeen 1550-luvulla. Kartanolle rakennettiin myös Suomen ensimmäinen vesisaha vuosina 1553 54. Sen toiminta päättyi kuitenkin pian. Kuninkaankartanolla oli oma telakka, jossa rakennettiin 1500-luvun jälkipuolella kaleereja laivastolle. Kartanossa toimi myös kruunun majatalolaitosjärjestelmään kuuluva majapaikka 1500-luvun puolivälissä. 1600-luvulla Viikin latokartanosta kehittyi varsin huomattava maatila. Se oli lyhyttä aikaa lukuunottamatta ollut valtion omistuk- 10

sessa ja vuonna 1655 kartano määrättiin Uudenmaan-Hämeen läänin maaherran virkataloksi. Kartanon kukoistuskausi oli 1700-luvulla, kun se toimi maaherran virkatalona. Vuonna 1777 maaherranistuin siirtyi Hämeenlinnaan. Viikin latokartanolla oli 1700-luvun alussa 7 torppaa ja määrä kaksinkertaistui vuoteen 1772 mennessä, jolloin torppareita oli 15. Keskiajalta lähtien Vantaanjoessa harjoitettu lohenkalastus taantui puutavaran uittojen vuoksi, kun Vanhankaupungin saha perustettiin vuonna 1734. Tukinuitto lisääntyi joessa huomattavasti 1750-luvulla Viaporin linnoitustöiden vuoksi. Venäjän vallan aikana, vuodesta 1809 lähtien tila oli vuokrattuna yksityisille. Vuosina 1845 1921 tilaa hallinnoi Wasenius-suku. Aluksi vuokraajana oli Gustav Otto Wasenius (1789 1852) ja tämän jälkeen hänen poikansa Georg Otto Wasenius (1833 1868) lunasti tilan sukulaisilta ja ryhtyi harjoittamaan Viikissä laajamittaista maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hänen kuoltuaan tila siirtyi hänen leskensä, konsulinna Thekla Waseniuksen hallintaan. Waseniukset eivät asuneet pysyvästi Viikissä. Waseniusten kauppiastalo sijaitsi Helsingin Etelärannassa ja kesät he viettivät huvilallaan Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitsevassa Annebergissa. G. O Wasenius vuokrasi Viikin peltoja jo 1820 luvulla ja laajensi viljelyksiään 1830 40-luvuilla vuokraamalla myös Koskelasta peltomaata. Viikin vuokraaminen ja maanviljelyksen harjoittaminen oli vain yksi osa Waseniusten kauppahuoneen toimintaa. He harjoittivat koti- ja ulkomaankauppaa, teollisuutta, lainanantoa ja kustannustoimintaa. Vuonna 1854 Viikissä oli 15 hevosta, 72 lehmää ja 8 härkää ja tilalta toimitettiin suuriä määriä maitoa ja perunaa myyntiin. Taloudenpito perustui 1800-luvulla omavaraisuuden pyrkimykseen. Niinpä Waseniusten kauppiastaloon Etelärantaan toimitettiin syksyisin tiloilta ja torppareilta leipäviljaa, suolakalaa ja suolalihaa sekä hillottiin oman puutarhan hedelmiä ja marjoja. Gustav Otto Wasenius oli tyypillinen 1800-luvun kauppiaspatriarkka, joka seurasi aikaansa ja oli kiinnostunut monenlaisista asioista. Huvilallaan Annalassa hän suoritti vaativia viljelykokeiluja Finska Hushållssälskapetin jakamilla siemenillä ja raportoi tuloksista seuralle. Hän kokeili mm. persialaisten melonien, turkkilaisten papujen ja amerikkalaisen kevätrukiin kasvattamista. Orangeriassaan hän kasvatti muun muassa pomeranssi- ja laakeripuita. 2 2.2 Rakennushankkeen historia Agronomikoulutus alkoi Suomessa vuonna 1865, jolloin Mustialan maatalousopistossa alettiin antaa vuoden 1858 asetuksen mukaista korkeampaa maatalousopetusta. Opetuksen tehostamiseksi perustettiin vuonna 1906 keisarillisella asetuksella Helsingin yliopiston filosofiseen tiedekuntaan maanviljelystaloudellinen agronomi- ja metsänhoitajakoulutuksen osasto. Vuonna 1923 osasto nimettiin maatalous-metsätieteelliseksi 2 Viikin latokartanon tilan historia. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:15. 11

HYMM tiedekunnaksi. Tilapäiset opetustilat sijaitsivat Kruunuhaassa ja nykyisen Porthanian tontilla. 3 Metsätieteet kehittyivät kansainvälisestikin huipputasolle 20- ja 30-luvuilla, mutta maataloustieteiden asema oli heikompi. Osaltaan asiaan vaikutti se, että Jokiniemen (Ånäsin) maanviljelystaloudellinen koelaitos Tikkurilassa siirtyi pois tiedekunnalta vuonna 1924. 4 Uuden koetilan tarve olikin ilmeinen. Huhtikuun 13. päivänä vuonna 1931 päivätyllä kirjeellä Maatalousministeriö luovutti Viikin tilan Helsingin yliopiston käyttöön. Samassa yhteydessä yliopiston käyttöön luovutettiin Malmgårdin tila, ja näitä molempia ryhdyttiin kunnostamaan opetus- ja koetilakäyttöön sopiviksi. Tilat jätettiin poikkeusjärjestelyllä edelleen Maatalousministeriön alaisuuteen ja tiloja hallinnoimaan perustettiin Viikin ja Malmgårdin tilojen hoitokunta. Hoitokunta laati luettelon tilan rakennuksista ja niiden kunnosta 5, siitä ilmenee että Viikin latokartano käsitti päärakennuksen lisäksi mm. vanhan tuvan, yhdeksän työväen asuntorakennusta, navetan, tallin, aittarakennuksen johon liittyi kaksi kalustosuojaa, kaksi perunakellaria, saunan, riihen ja seitsemän peltolatoa. Navetta paloi toukokuussa 1935. Viikin tila oli päässyt rapistumaan oltuaa vuodesta 1921 tyhjillään. Työt alkoivatkin vanhojen rakennusten kunnostuksella, joka tapahtui pääosin vuosina 1931 32. Tällöin myös päärakennus vuodelta 1832 sai nykyisen asunsa ja siitä tuli Viikin tilanhoitajan asunto. 6 Koska tila ei heti soveltunut opetuskäyttöön, vuokrattiin tila heti vuonna 1931 vankeinhoitolaitokselle ja sinne perustettiin vankisiirtola. Tilan kunnostaminen ja hoito tehtiin vankityönä. Vankeinhoitolaitoksen vuokra-aika jatkui vuoteen 1946 asti. Myös tilanhoito oli vankeinhoitolaitoksen vastuulla vuoteen 1950 saakka. Hoitokunta oli saanut Maatalousministeriöltä tehtäväkseen mm. laatia esitysluonnoksen maatalous ja metsätieteellisen tiedekunnan tilakysymyksiin liittyen. Maatalousministeriölle osoitetussa kirjeessä vuodelta 1934 hoitokunta toteaa, että Viikin ja Malmingårdin sotilasvirkatalot pitäisi muista tilakysymyksistä ja rakentamisen aikatauluista riippumatta saattaa mahdollisimman pian sellaiseen kuntoon, että niitä voisi käyttää opetustarkoituksiin. Koetilan muodostamiseksi laadittiin lista tarvittavista uudisrakennuksista ja rakennuskustannuksista. 3 Tapio 1980, s.1. 4 Halonen, s. 373 374, HYK 5 HYK, Viikin ja Malminkartanon hoitokunnan asiakirjoja 1931 46. 6 Viikin latokartanon tilan historia. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:15. s.26 12

HYMM Uusi talouskeskus päätettiin sijoittaa Herttuanniemeen vievän rautatien eli Herttoniemen tuolloin uuden satamaradan ja Vanhankaupungin lahden välissä olevalle metsäiselle saarekkeelle. Rakennusohjelmasta laadittiin useita versioita. Vuoden 1935 maaliskuussa hoitokunta anoi Maatalousministeriöltä lupaa käyttää osan rakennusmäärärahoista rakennusten sijoitustutkimuksiin ja rakennusasemakaavojen laatijana käytettävän arkkitehdin palkkaamiseen. Rakentamaan haluttiin päästä nopeasti, jotta vankityövoima saataisiin hyödynnettyä. Tässä yhteydessä mainitaan professori J. Paatela, jota hoitokunta halusi käyttää apunaan rakennusasemakaavojen tarkastamisessa ja laatimisessa. Pian tämän jälkeen hoitokunta tilasi asemakaavan Jussi Paatelalta. 7 Tähän sisältyivät laboratorio, museo ja konehalli, professorien asuinrakennukset, konttori ja taloudenhoitajan asuinrakennus, luentosali, ruokala keittiöineen sekä asuntoja, kalustonsuoja, talli ja puimala, navetta, eläinten esittelyhalli, jääkellari, sikala, kanala ja lampola, kasvihuoneita, työväen sauna ja pesutupa, työväen asuinrakennuksia, koepuimala (ks. Paatelan asemakaavaluonnos sivulla 18). Vuoden 1935 marraskuussa laadittiin työsopimus professori Jussi Paatelan kanssa, jossa Paatela sitoutuu suorittamaan Viikin ja Malmgårdin koetiloille suunniteltuja rakennuksia varten: a. tarvittavat luonnos- ja pääpiirustukset, b. tarvittavat työselitykset ja summittaiset kustannusarviot c. tarvittavat mitoitetut työpiirustukset. 8 Viikin ja Malmgårdin tilojen rakennusten suunnitteluun ja rakentamiseen liittyen solmittiin myös työsopimukset teknikko Kaarlo Oksasen, rakennusmestari K.E. Helenin sekä insinööri T.V. Helinin kanssa. Suurin osa uuden talouskeskuksen rakennuksista valmistui vuosina 1934 39 ja 1946 56. Ennen asemakaavan laatimista oli jo uuden talouskeskuksen sijoituspaikalle alettu rakentaa puimalarakennusta, joka valmistui vuonna 1934. Tätä täydennettiin myöhemmin vuonna 1936 tallilla Paatelan laatimien suunnitelmien mukaan. Viikkiin rakennettiin vuosina 1935 42 myös kuusi hissilatoa vankeinhoitolaitoksen piirustusten mukaan. Kolme niistä on tuhoutunut tulipaloissa. Laboratoriorakennuksen suunnittelu alkoi vuonna 1936, hoitokunta ja tiedekunta hyväksyivät luonnokset jonka jälkeen ne vielä toimitettiin Maatalousministeriölle hyväksyttäväksi. Hyväksyntä saatiin 27.5.1936 ja näiden perusteella laaditut pääpiirustukset jätetiin ministeriön vahvistettaviksi 16.3.1937. Rakennustyöt alkoivat 7 HYK, Viikin ja Malminkartanon hoitokunnan kirjetaltioita, päiv. 16.3.1935 8 HYK, Viikin ja Malminkartanon hoitokunnan asiakirjoja 1931 46, Työ- ja urakkasopimuksia 1935 1936. 13

vielä samana vuonna, ja vuoden 1938 lopussa laboratoriorakennus oli jo maalauksia, lattioiden asettamista ynnä pientä viimeistelyä vaille valmis. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 tila luovutettiin Helsingin yliopiston käyttöön. Maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan laitoksia siirtyi sinne vuonna 1950, jolloin myös koetilan toiminta siirtyi kokonaisuudessaan tiedekunnalle. 2.3 Viikin kampusalueen kehittyminen Sodan jälkeen professori Rurik Pihkalan aloitteesta ryhdyttiin ajamaan hanketta, jonka päämääränä oli saavuttaa maatalousopiskelijoille jotain teekkarikylää vastaavaa, eli oma yliopistoalue, jossa opiskelu ja opiskelija-asuminen yhdistyisivät. 9 Tilojen sijoittamisesta oli käyty pitkään keskustelua. Vastustajat pitivät Viikkiä liian kaukaisena sijainniltaan, ja maatalousopetuksen laitokset ehdotettiin sijoitettaviksi Metsätaloa vastapäätä olevalle tontille. Keskustan riittämättömien, ränsistyneissä puutaloissa sijainneiden opetustilojen ahtaus ja huono kunto sekä opiskelijamäärän valtava kasvu puolsivat kuitenkin kokonaan uuden ja ajanmukaisen kampusalueen rakentamista. Maatalouden opetustilojen sijoittamisesta Viikkiin päätettiin vuonna 1949. Valtioneuvosto asetti toimikunnan tutkimaan korkeimman maatalousopetuksen sijoitusmahdollisuuksia. Toimikunta kuuli rakennusalan asiantuntijoina mm. Otto-Iivari Meurmania, Jussi Paatelaa ja Alvar Aaltoa. Maatalousasioissa asiantuntijoina olivat Artturi I. Virtanen, Otto Valle ja K. J. Ellilä. 10 Toimikunta piti erityisen tärkeänä sitä, että uudet laitosrakennukset, oppilaiden ja opettajien asunnot ja ruokalat muodostaisivat alueellisesti keskitetyn kokonaisuuden ja että maatalousopetuksella olisi säännöllinen kosketus maatilaan ja koekenttiin ja toisaalta läheinen yhteys Yliopiston muihin laitoksiin. Lausunnossa painotettiin myös opettajien ja opiskelijoiden ajankäytön tehokkuutta; hajallaan ympäri kaupunkia olevat rakennukset vaikeuttivat opetuksen käytännöllistä järjestämistä. 11 Viikin maatalousopetuksen laitoksista järjestettiin arkkitehtikilpailu heti kun päätös laitosten siirtämisestä oli vuonna 1949 tehty. Kilpailuohjelmassa todettiin, että tarkoituksena oli säilyttää Viikki suurena vihreänä läikkänä kaupunkikuvassa. Viikin Latokartanon 1700-luvulta peräisin oleva rakennusryhmä oli merkitty säilytettäväksi. Ohjelmassa esitettiin toivomus siitä, ettei uutta rakennusryhmää sijoitettaisi vanhojen rakennusten välittömään läheisyyteen, vaan niistä muodostettaisiin oma, itsenäinen ryhmänsä. Koetoimintaan tarvittavien peltoalueiden toivottiin säilyvän mahdollisimman yhtenäisinä. Suunnitelmassa tuli ottaa huomioon myös alueen laajennusmahdollisuudet. 9 Tapio 1980, s.1. 10 Korkeimman maatalousopetuksen sijoitus ja rakennusohjelma, 1949. HY, kesk.ark. Hd8. 11 Korkeimman maatalousopetuksen sijoitus ja rakennusohjelma, 1949. HY/ kesk.ark. Hd8 14

Helsingin yliopiston Viikin alueen järjestelykilpailun voittivat arkkitehdit Veli ja Kaija Paatela, joiden kilpailuehdotus on ollut nykyisten laitosrakennusten suunnittelun pohjana. Viikin laitosrakennukset rakennettiin vuosina 1961 71, kolmessa rakennusvaiheessa. Rakentamista jouduttiin siirtämään, koska yliopiston rakennusohjelmassa ensimmäisellä sijalla oli Porthanian rakentaminen. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Porthania valmistui vuonna 1957. Sen tieltä purettiin kotieläintieteen-, kasvipatologian- ja -biologianlaitosten rakennukset. Laitokset siirrettiin Viikin opetus- ja koetilalle laboratoriorakennukseen, jossa ne toimivat usean vuosikymmenen ajan. Kilpailuohjelman mukaisesti suunnitelmaan sisältyi myös asuntoalue, jonka ensimmäinen osa rakennettiin jo vuonna 1953 ennen varsinaisten laitosrakennusten rakentamista. Alkuperäiseen Agraarikylää koskevaan ehdotukseen ajatellut myymälärakennukset Viikinkaaren pohjoispuolelle jäivät toteuttamatta. Uusi rakentamisaalto Viikissä alkoi 1990-luvulla: Vuonna 1987 alettiin Viikin yliopistoalueelle suunnitella biotieteisiin keskittyvää tiedepuistoa ja Helsingin Tiedepuisto Oy perustettiin vuonna 1991 kehittämään tiedepuistoalueen toimintaan. 1990-luvun puolesta välistä lähtien Viikin kampusalue on kasvanut voimakkaasti. Viikin latokartanon päärakennuksen vierelle rakennettiin vuonna 1999 Infokeskus Korona, jossa sijaitsevat kaupunginkirjaston ja yliopiston kirjaston tilat sekä kampuksen keskeiset luento- ja kongressitilat sekä hallinto- ja palvelutiloja. Viikinkaaren varrella sijaitsevat uudet biokeskukset, joissa sijaitsevat farmasian ja biotieteiden tiedekunnat. Vanhat maataloustieteen laitosrakennukset on peruskorjattu siten, että niissä toimivat nyt myös metsätieteen laitokset. Kampuksen itäreunalla, koetilan yhteydessä, sijaitsevat elintarvike- ja eläinlääketieteiden laitokset. Viikin kampuksella sijaitsee myös Gardenia, Helsingin kaupungin ja yliopiston yhteistyönä syntynyt talvipuutarha ja viher- ja ympäristöalan tietokeskus. Vuonna 2006 valmistuivat yliopiston uusi eläinsairaala kampusalueen pohjoisreunaan sekä eläinlääkintä- ja elintarvikealan ja kasvituotannon tutkimuslaitoksille uudet toimitilat sen itäreunalle. 12 Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan metsätieteiden laitokset siirtyivät kampukselle Metsätieteiden taloon vuonna 2002. Vuosituhannen vaihteessa valmistuivat myös kampuksen sydän Infokeskus Korona sekä Biokeskukset 1, 2 ja 3. Biokeskuksiin muuttivat matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan biologian ja farmasian laitokset, jotka vuoden 2004 alusta itsenäistyivät biotieteelliseksi tiedekunnaksi ja farmasian tiedekunnaksi. Vuonna 2004 käynnistyi myös kampuksen neljännen, eläinlääketieteellisen, tiedekunnan muutto Hermannista Viikkiin, kun tiedekunnan uudet tilat valmistuivat kampuksen pohjoislaidalle. Viikin tiedepuiston yrityshautomorakennukset Cultivator I ja II valmistuivat vähän Biokeskusten jälkeen. Kampuksella rakennetaan ja nykyaikaistetaan tiloja koko ajan. Lähivuosina Viikissä työskentelee noin 6 000 opiskelijaa ja 2 500 opettajaa, ja kampus on Helsingin yliopiston neljästä kampuksesta toiseksi suurin. Vanhaan maanviljelysmaisemaan on syntynyt vilkas tiedeyhteisö. 12 HY 15

1932 MML Alue tuli yliopiston koetilaksi 1931. Kuva on otettu ennen uuden tilakeskuksen rakentamista. 1943 MML Uudisrakennukset rakennettiin 1930-luvulta alkaen. Kuvan ottovuonna rakennus oli sotilassairaalana. Kuvassa näkyvät myös vuonna 1950 puretut vankisiirtolan parakit navetan välittömässä läheisyydessä. 16

1950 PH Laboratoriorakennus näkyy korotettuna. Myös ruokalarakennus on valmistunut, samoin kolme asuinrakennusta metsikön länsilaidalle. Puolustusvoimien Tiedustelukeskus, kuva n:o 105/2010. Kuvassa näkyy juuri valmistunut laboratoriorakennus. Tasakatolla on terassi. Katolla oli ilmeisesti kasvihuoneita. 17

Pihapiirin nykyiset rakennukset HYK Jussi Paatelan tilakeskuksesta laatima asemakaavaluonnos. Kokonaisuus ei toteutunut täysin luonnoksen mukaisena. 18

Pihapiiri Talli ja puimala 1934 1937 Kalustosuoja Arkkitehti Jussi Paatela 1936 Autotalli ja verstas 1947 19

Asuntola ja ruokala 1950 Navetta 1935 1937 20

Talli ja puimala 1934 1937 Kalustosuoja Arkkitehti Jussi Paatela 1936 Maatalousmuseo Arkkitehti Jussi Paatela, 1936 1938 21

3 Arkkitehtuuri 3.1 Arkkitehti Jussi Paatela Johan Edvard (Jussi) Paatela, vuoteen 1906 Pavén (1886 1962) syntyi 27.2.1886 Helsingin pitäjässä. Jussi Paatela vaikutti suomalaiseen arkkitehtuuriin 1910-luvulta alkaen suunnittelijan työnsä ohella virkamiehenä ensin vuodesta 1923 alkaen Maataloushallituksessa, vuosina 1930 36 Lääkintöhallituksen rakennusosaston päällikkönä ja 1930 1949 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston rakennusopin professorina. Lisäksi hänellä oli useita luottamustehtäviä kotimaassa ja uransa loppuvaiheessa myös ulkomailla. Jussi Paatela teki monia opintomatkoja Euroopan maihin. Veljeksillä Jussi ja Toivo Paatela oli yhteinen arkkitehtitoimisto 1919 1930, jota he pitivät omien virkatöidensä ohella. 1920-luvulla he osallistuivat kilpailuihin ja saivat sitä kautta monia toimeksiantoja. Toimiston merkittävimpiin töihin lukeutuvat Tampereen kirjastotalo, Helsingin yliopiston anatomian laitos, Atlaspankki sekä Kinkomaan parantolan ensimmäinen vaihe 1927 30, Muhoksen parantola ja Ahveniston parantola. Paateloiden arkkitehtuurin muotokieli oli näyttävää ja monumentaalista 1920-luvun klassismin tapaan. Jussi Paatela jatkoi suunnittelutoimintaa omassa toimistossaan 1930 alkaen. Hän tuli tunnetuksi monien julkisten rakennusten, erityisesti sairaaloiden, suunnittelijana. Virkatöinä hän laati mm. Helsingin yliopiston naisten sairaalan, Turun lääninsairaalan ja Porin yleisen sairaalan piirustukset. Oman toimistonsa nimissä hän suunnitteli mm. Helsingin SPR:n sairaalan, Kotkan naistensairaalan, Kiljavanummen parantolan, Helsingin sisätautien ja kirurgisen klinikan, Muurolan keuhkotautiparantolan ja Pohjois-Karjalan keskussairaalan piirustukset yhdessä arkkitehti Olli Pöyryn kanssa sekä Kinkomaan parantolan laajennussuunnitelman, joka lähes kaksinkertaisti parantolan koon. Paatelan arkkitehtuuri henki arkkitehtuurin uusia taloudellisuuteen, terveellisyyteen ja tehokkuuteen tähtääviä ihanteita. Hänen töissään klassismi väistyi funktionalismin tieltä 1930-luvulla. Paatela ryhtyi voimallisesti soveltamaan funktionalismin muotokieltä ja ideologiaa. Viikin koetilan laboratoriorakennuksen kanssa samoihin aikoihin Jussi Paatela sai suunniteltavakseen Metsätalon Unionin- 22

kadulle Helsingin yliopistolle. Rakennus suunniteltiin alunperin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja Metsäntutkimuslaitoksen käyttöön, ja se valmistui juuri ennen Talvisotaa 1939. Jussi ja Toivo Paatelan yhteinen arkkitehtitoimisto oli ensimmäinen Paateloiden nimeä kantava toimisto. Jussi Paatelan jälkeen hänen lapsistaan myös Veli ja Jaakko Paatela ryhtyivät alalle. Vuonna 1986 nuoremman sukupolven Paateloiden toimistot yhdistyivät Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & Co:ksi. Vuodesta 2008 alkaen Paateloiden aloittama arkkitehtitoimisto on ollut osa laajempaa yritysrypästä, ja sen nimi on nykyisin Sweco Paatela Architects Oy. 3.2 Laboratoriorakennuksen arkkitehtuuri 1939 Ulkohahmo ja julkisivut Laboratoriorakennus on uuden talouskeskuksen päärakennus ja yhdessä muiden 30-, 40- ja 50-luvuilla valmistuineiden rakennusten kanssa se mukailee perinteistä maatilapihapiiriä. Valmistuessaan vuonna 1939 laboratoriorakennus edusti tuon ajan linjakasta funktionalistista laitosrakentamista. Se erottuikin siinä mielessä selkeästi pihapiirin perinteisempään tyyliin suunnitelluista maatalousrakennuksista. Rakennuksen pelkistettyä ulkomuotoa elävöittävät huolellisesti suunniteltu sisäänkäynti ja porraskäytävä kaiteineen sekä ovien ja ikkunoiden detaljit. Pohjapiirros ja toiminnot Rakennuksen pohjaratkaisu perustuu keskikäytävään, jonka varrella on työhuoneita ja laboratorioita, kellarissa myös varastotiloja. Pääsisäänkäynti ja aulatilat on sijoitettu lähelle toista päätyä. Tässä päädyssä on joka kerroksessa yksi isompi opetustila, johon on suora käynti aulasta. Kellarikerroksissa sijaitsivat tällä paikalla lämpökeskus ja kattilat. Sisäänkäyntejä on kolme: pääsisäänkäynti kaakkoisjulkisivun koillispäässä, lounaisjulkisivun kulmauksessa on ovi toiseen, sekundääriseen porraskäytävään. Kolmas sisäänkäynti on samassa linjassa pääsisäänkäynnin kanssa, luoteesta pääportaan välitasanteelle. Sisätilat Ensimmäisen kerroksen tiloissa luonnonvaloa saadaan aulaan sekä sisäänkäynnin lasiseinästä että koko portaikon korkuisesta ikkunasta. Rakennuksen lounaispäädyssä parvekkeen ikkunaseinä antaa luonnonvaloa pitkään käytävään kaikissa kerroksissa. Aulatiloja 1. 3. kerroksessa elävöittää porraskäytävä kaiteineen ja korkeine ikkunoineen. 23