IV ELINKEINO- ALOITTEET JA ENERGIA- 58. VALTIONYHTIÖIDEN ASEMAN TURVAAMINEN Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n aloite Valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ovat tarjonneet suurelle joukolle suomalaisia turvallisen työpaikan ja omistajalleen koko Suomen kansalle hyvän tuoton sijoitukselle. Lisäksi ne ovat olleet ensimmäisiä riskinottajia useilla kansantaloudelle tärkeillä toimialoilla. Tästä huolimatta on ideologisin ja eturyhmäpoliittisin perustein suunniteltu valtion omistamien yritysten toiminnan rajoittamista tai niiden myymistä yksityisille. Koska sosialidemokraattien on syytä jo ajoissa asettua vastustamaan näitä suunnitelmia, esittää Opiskelijoiden Sos.dem. Yhdistys ry., että puoluekokous lausuu julki mielipiteenään vaativansa valtionyhtiöiden omistuksen säilyttämistä nykyisellään ja niiden toiminta- ja kehitysedellytysten turvaamista, sekä velvoittaa sosialidemokraattiset ministerit toimimaan näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. 113
Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous toteaa, että teollista tuotantoa harjoittavien valtionyhtiöiden osuus teollisuuden jalostusarvosta on 1980- luvulla pysynyt 16 ja 19prosentin välillä. Näin mitattuna valtionyhtiöiden kansantaloudellinen merkitys on säilynyt koko vuosikymmenen entisellään. Teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi välttämättömiksi osoittautuneet valtionyhtiöihin kohdistuneet osto- ja myyntijärjestelyt eivät siten ole vähentäneet niiden merkitystä. Jos otetaan huomioon myös tytäryhtiöt, voidaan arvioida valtionyhtiöiden merkityksen jopa lisääntyneen 1980-luvulla. Valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ovat tärkeä ja vakiintunut osa talousjärjestelmäämme. Niiden toimintaa on jatkuvasti kehitettävä. Puoluekokous edellyttää, että: SDP suhtautuu kielteisesti valtionyhtiöiden yksityistämiseen ja edellyttää, että niiden asema valtioenemmistöisinä osakeyhtiöinä turvataan. Yhteiskunnan muuttuessa myös valtionyhtiöiden tulee jatkuvasti elää ja uudistua. Niille on annettava mahdollisuudet uusien toimialojen ja toimintamuotojen avaamiseen, erilaisten yhteistyöhankkeiden aloittamiseen sekä tarpeen mukaan uusien pääomanhankintatapojen kehittämiseen. 59. VALTION YRITYSTOIMINNAN ASEMA TURVATTAVA Kallion Sos.-dem. Naisyhdistys ry:n aloite Valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ovat merkittäviä työllistäjiä. Niiden toiminta nojaa yhteiseen varallisuuteen, jonka käyttöä kontrolloi välillisesti valtiollinen demokratia. Valtionyhtiöiden pääomavaltaiset toimintasektorit takaavat kansalaisille sellaisia peruspalveluja, joiden suhteen kansalaisten on oltava tasavertaisessa asemassa. Viimeaikaiset usealta taholta esitetyt kaavailut valtion yhtiöiden pörssiin viemisestä ovatkin sen vuoksi varsin huolestuttavia. Vientimarkkinoilla valtionyhtiöt kilpailevat samoin pelisäännöin kuin yksityinenkin teollisuus ja ovat sen vuoksi joutuneet saneeraamaan toimintojaan mm. vähentämällä henkilökuntaa. Eri aloilla vauhdilla etenevä automaatio ja teknologian kehitys yleensä ovat saaneet useilla tahoilla kielteisten työllisyysvaikutusten vuoksi kielteisen vastaanoton. Uuteen teknologiaan on kuitenkin suhtauduttava tosiasiana, joka järkevästi yhdessä henkilöstön kanssa on ohjattavissa myös työllisyyden kannalta myönteiseen suuntaan. 114
Kallion Sos.-dem. Naisyhdistys ry esittää, että puoluekokous velvoittaa puolueneuvoston ja puoluetoimikunnan toimimaan siten, että valtion yhtiöiden asema valtioenemmistöisinä osakeyhtiöinä turvataan eikä niiden toimintoja yksityistetä pörssiin viemällä työntekijät ja toimihenkilöt automaation uhatessa työpaikkoja uudelleenkoulutetaan ja sijoitetaan valtion, valtion liikelaitosten tai valtion yhtiöiden palvelukseen uusi teknologia otetaan käyttöön järkevästi turvaamalla haitallisten vaikutusten minimointi henkilöstön osallistumismahdollisuuksilla sekä laki- että sopimusteitse Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Valtionyhtiöiden yksityistämisen osalta puoluekokous viittaa aloitteesta 58 tekemäänsä päätökseen. Työntekijäin uudelleenkoulutusta koskevalta osin puoluekokous hyväksyy aloitteen. 60. VALTION YRITYSTEN TOIMINNAN TURVAAMINEN Jyväskylän Lohikosken Sos.-dem. Työväenyhdistys ry:n aloite Valtionyhtiöt muodostavat maamme tuotanto-, teollisuus- ja työllisyyspolitiikan keskeisen perustan. Kuitenkaan valtionyhtiöiden toiminnan perusteista ei viime vuosina ole huolehdittu siinä määrin kuin niiden asema maamme taloudessa olisi edellyttänyt. Osia valtionyhtiöistä on siirretty yksityisen pääoman omistukseen ja valtionyhtiöiden osakepääomien korotukset eivät ole vastanneet yhtiöiden kehittämiseen liittyviä tarpeita. Koska myös tulevaisuudessa valtionyhtiöiden asema tulee olemaan keskeinen maamme talouden, tuotannon ja työllisyyden kannalta niin niiden asemaa tulee entisestään vahvistaa. Tämä edellyttäisi seikkaperäistä selvitystä valtionyhtiöiden asemasta ja niiden toimintaedellytysten vahvistamisesta. Edellä olevan perusteella Jyväskylän Lohikosken Sos.-dem. Työväenyhdistys esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että sosialidemokraatit eduskunnassa, maan hallituksessa ja valtionyhtiöiden johdossa toimivat suunnitelmallisesti yhtiöiden aseman ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Samalla puoluekokous edellyttää, että valtioyhtiöiden osake- 115
pääomia korotetaan vuosittain vähintään 10 prosenttia niiden käyttöinvestointi kustannuksista. Lisäksi puoluekokous pitää tärkeänä, että valtionyhtiöiden itsenäinen asema turvataan ja ettei edes osia valtionyhtiöistä siirretä yksityisen omistuksen haltuun, vaan yhtiöiden omistus pidetään valtion hallinnassa vähintäin nykyistä vastaavalla tasolla. Edelleen puoluekokoukselle edellytetään, että valtionyhtiöiden asemasta ja niiden toiminta edellytysten turvaamisesta tehdään yksityiskohtainen selvitys ja sen jälkeen pitkän tähtäimen suunnitelma. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous viittaa aloitteesta 58 tekemäänsä päätökseen. Valtionyhtiöiden osakepääomia tulee korottaa niiden toiminnan turvaamiseksi, mutta puoluekokous ei pidä kiinteiden prosenttitavoitteiden asettamista tarkoituksenmukaisena ja hylkää aloitteen tältä osin. 61. VALTIONYHTIÖIDEN VIIPALOINTI JA YKSITYISTÄMINEN Järvenpään Työväenyhdistys ry:n aloite Esitämme, että puoluekokous tekisi päätöksen yhteisen omaisuutemme hukkaamiskiellosta ja velvoittaisi edustajamme toimimaan siten, että valtionyhtiöiksi ja -yhtiöihin voidaan liittää uusia toimivia yrityksiä. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluetoimikunta viittaa aloitteesta 58 tekemäänsä päätökseen. 62. VALTIONRAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN Harjavallan Sos.-dem. Työväenyhdistys Yritys ry:n aloite Sos.dem. puolueen tulee 116 kaikella voimallaan ajaa sellaista tariffipolitiikkaa, että tarpeeton raskas liikenne saadaan maanteiltä rautateille.
Yhdistys näkee selvästi, että toimenpiteellä parannettaisiin paitsi rautateiden kannattavuutta, myös hyvin merkittävästi LIIKENNE TURVALLISUUTTA JA MAANTEIDEN KESTÄVYYTTÄ. Molemmat ovat asioita, joiden kanssa valtakunnallisesti kipuillaan yhtäaikaa VR:n heikon tuloksen kanssa. Yhdistyksemme ehdottaa lisäksi, että rautateiden rakentaminen ja ylläpito erotettaisiin VR:n tulo- ja menoarviosta. Edelleen yhdistyksemme näkee tarpeelliseksi VR:n johdon nuorennuksen ja organisaation modernisoinnin. 63. VALTIONRAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN Martinlaakson Sosialidemokraatit ry:n jäsenen Juha Eskelisen ym. aloite Maanteillämme ovat onnettomuusluvut pahemmat kuin vuosiin. Syyksi väitetään teitten huonoa kuntoa. Valtion rautatiet lopettaa "kannattamattomia" paikallisjunavuoroja. Junalippujen hintoja ei nosteta, mutta yhä useammista junavuoroista tehdään "R-vuoroja" paikkalippu pakollinen. Maaseudun syrjäseutujen linja-autovuoroja vähennetään. Kunnalliset liikennelaitokset joutuvat supistamaan toimintaansa kunnallistalouden vaikeuksien edessä esimerkkinä Pori. Suomalaisessa jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa ihmisten on kuitenkin päästävä paikasta toiseen. Apu löytyy: auto. Esimerkiksi työsuhdeautojen lukumäärä on Suomessa päätähuimaava. Ympäristöongelmat ovat pahenemaan päin koko ajan. Ne ovat asioita, joiden ratkaiseminen on tahdon asia. Suomalaisessa liikennepolitiikassa tämä ei näy. Julkisen liikenteen tukeminen ja yksityisautoilun rankaiseminen on politiikkaa, joka tukee paitsi ympäristönsuojelullisia näkökohtia, ihmisten turvallisuutta, on myös kansantaloudellisesti kannattavaa. Valtion rautateitten tappiolliset tilinpäätökset perustuvat pitkälti siihen, että VR:n kuluihin lasketaan mm. rautateitten ylläpito. Sen sijaan valtion budjetista kyllä rahoitetaan maanteitten ylläpito eikä sitä sälytetä teitä käyttävien firmojen tilinpäätöksiä rasittamaan. Halvan bensiinin aika on lisännyt yksityisautoilua ja maanteillä käytettyjä ajonopeuksia. Nykyään ei enää tarvitse ajaa taloudellisesti. Tutkimusten mukaan tämä on syynä teitten lisääntyneisiin onnettomuuksiin ei teitten huono kunto, joka itse asiassa vähentää onnettomuusriskiä: huonolla tiellä ajetaan hitaammin ja varovaisemmin. Em. perusteella esitämme, että puoluekokous velvottaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään toimiin, jotta: 117
1. Valtion Rautateitten budjetista erotetaan rautateitten ylläpito jakorjaukset. VR:n olisi ensisijaisesti pyrittävä tyydyttämään matkustajaryhmien tarpeet. Tällöin ainoana perusteena junavuorojen lakkauttamiselle voidaan hyväksyä se, että alueella asuvat eivät tarvitse junaa kulkemiseensa. Edellä mainittu koskettaa erityisesti Savonlinnan ja Porin seutua. Valtion Rautateitten ei tarvitse olla kannattava liikelaitos! 2. Niitä syrjäseutujen bussivuoroja, joita uhkaa lakkauttaminen, on valtion taholta tuettava niin, että ihmisten päivittäisten asioiden hoito ei vaikeudu. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi kuntien harjoittamien kuljetusjärjestelyjen tukemisella eikä välttämättä yksityisille linjaautofirmoille pumpattavalla rahalla. 3. Yksityisautoilusta ei saa tehdä liian houkuttelevaa. Niinpä, -vaikka halvan bensiinin aikoja elämmekin ja itse asiassa juuri siksi, -bensiinin liikevaihtoveroa on korotettava rajusti. Työsuhdeautojen verotusarvo on nostettava todellisuutta vastaavaksi. 4. Lyijyttömän bensiinin käyttöön on siirryttävä koko maassa vuoteen 1995 mennessä. 64. VALTIONRAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN Hämeenlinnan kunnantyöntekijäin ja viranhaltijain Sos.-dem. Yhdistys ry:n aloite Yksityisessä tavara- ja henkilöliikenteessä tapahtuvista onnettomuuksista kaikkine seuraamuksineen on muodostumassa hallitsematon ja epäoikeudenmukainen tulonjakosysteemi sekä ympäristön rasite. Esitämme, että puoluekokous päättäisi toimenpiteistä, joilla tuettaisiin erityisesti VR:n sekä muun joukkoliikenteen osuuden huomattavaa lisäämistä maamme tavara- ja henkilökuljetustarpeesta. 65. RAUTATIEPOLIITTISEN OHJELMAN LAATIMINEN Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry:n aloite Eduskunta teki vuoden 1982 valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä päätöksen, että Valtionrautateiden alijäämää on supistettava vuoteen 1991 mennessä 500 miljoonaa markkaa. Päätökseen ei liittynyt minkäänlaista arviota siitä, miten supistaminen tuli toteuttaa ot- 118
taen huomioon supistusten mahdolliset liikenne- ja muut yhteiskuntapoliittiset vaikutukset. Eduskunnan päätöksen on nähtävä ensisijaisesti palvelevan liiketaloudellista tavoitetta. Vuonna 1985 asetettiin parlamentaarinen rautatiekomitea, jonka tuli selvittää rautateiden asemaa liikenne- ja muussa yhteiskuntapolitiikassa. Sen yksimielisen työn tuloksena olivat suositukset, joiden mukaan 1. Valtionrautateille on annettava samat kilpailuedellytykset kuin muillekin liikennemuodoille 2. nämä edellytykset luodaan rautateitä ohjaavia säädöksiä ja budjetointia muuttamalla sekä investointien tasoa nostamalla ja rakennetta uudelleen suuntaamalla asteittain vuosina 1987 1992. 3. henkilöpaikallisliikennettä, niin rautatie kuin linja-autoliikennettä, tulee tukea ja rautateiden tulee aktiivisesti kehittää paikallisliikennetarjontaansa. Tämä näkyisi mm. uuden kysyntää vastaavan paikallisliikennekaluston rakentamisena. Rautateiden budjetointia tulee muuttaa mm. siten, että Valtionrautatiet ei rakenna eikä ylläpidä väylästöään, vaan maksaa sen käytöstä ratamaksun, jonka taso vastaisi kilpailevien liikennemuotojen kattamaa rasitusta julkisen vallan väyläkustannuksista. Lisäksi eläkkeiden laskentatapa tulee muuttaa TEL-järjestelmässä noudatettavan tavan mukaiseksi. Rautateiden henkilöpaikallisliikennepalvelukset tulisi järjestää osana seudullisia liikenneperuspalveluja, joiden palvelusten osto tulee antaa lääninhallituksen tehtäväksi ja rahoitettavaksi. Tällöin rautateiden taloudellinen alijäämä jäänee 100 200 mmk:n tasolle, joka on hyväksyttävissä, kun otetaan huomioon rautateiden muita liikennemuotoja paremmat ympäristö-, onnettomuus- yms. vaikutukset. Valtionrautateiden palvelutaso- ja taloustavoitteiden sekä investointien ja rataverkon laajuuden määrittely on valtioneuvoston ja eduskunnan tehtävä. Huolimatta siitä, että rautateiden asema ja talous saataisiinkin mm. parlamentaarisen rautatiekomitean ehdotusten mukaisin toimin nykyistä vankemmalle pohjalle, rautateiden palvelutaso-ja taloustavoitteiden asettaminen ei ole ongelmatonta. Kokonaisuudessaan Suomen liikennepolitiikasta näyttää puuttuvan johdonmukaisuus.periaatteet,jotka ohjaisivat liikennepoliittista suunnittelua ja päätöksentekoa, jossa otettaisiin huomioon eri liikennemuotojen välinen työnjako, puuttuu. Edellä olevaan viitaten esitämme, että puoluekokous velvoittaa 1. puolue-elimiä toimenpiteisiin, joilla Valtionrautateille annetaan vähintään samat kilpailuedellytykset kuin muillekin liikennemuodoille mm. parlamentaarisen rautatiekomitean suuntaviivojen mukaisesti 119
2. puolueen liikennepoliittisen työryhmän jatkamaan työtään ja laatimaan erikseen rautatiepoliittisen ohjelman, jota puolueen toimielimet sekä edustajat valtioneuvostossa ja eduskunnassa voivat käyttää, kun Valtionrautateille asetetaan palvelutaso- ja tulostavoitteita ja -vaatimuksia sekä päätetään investoinneista ja rataverkon laajuudesta. 66. VALTIONRAUTATEIDEN VAUNUTUOTANNON TILAUSVALTUUDET TAKAISIN VR:LLE Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry:n aloite Valtionrautateiden konepajat ovat yli satavuotisen toimintansa aikana rakentaneet lähes kaiken radoillamme liikkuvan vaunukaluston. Myös vaunu- ja vetokaluston monipuolinen huolto- ja korjaustoiminta ovat kuuluneet konepajojen työtehtäviin. VR:n konepajat sijoittuvat rautatieliikenteen kannalta tarkoituksenmukaisesti rataverkolle: Pasilaan, Hyvinkäälle, Turkuun, Pieksämäelle, Kuopioon ja Vaasaan, työllistäen noin 2500 rautateiden tarvitsemaa erikoisammattihenkilöä. Konepajojen jalostusarvo on vuositasolla noin 450 milj. markkaa. VR:n konepajoja on viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti saneerattu tuotantotilojen, koneiden ja työmenetelmien osalta. Tuottavuutta on kohotettu atk-järjestelmäisillä tuotannonohjaustoimenpiteillä sekä kustannusseurantaa käyttämällä. Konepajat ovat erikoistuneet vaunu- ja vetokaluston korjaustoimintaan ja uustuotantoon, joihin tehtäviin henkilöstölle on annettu alan vaatima koulutus. Edellä esitetyillä kehittämistoimilla VR:lle on luotu korkeatasoinen konepajatuotanto, joka pystyy kilpailemaan laadussa sekä hinnoissa yksityisen konepajateollisuuden kanssa. Kuitenkin VR:n konepajojen työllisyystilanne on selvästi vaarantunut ja heikentynyt sen jälkeen, kun Valtionrautateiden tarvitsemien ja tilaamien vaunujen tilausvaltuuksien myöntäminen on siirtynyt valtioneuvostolle. Varsinaisen esityksen valmistelu kestää VR:llä yli puoli vuotta, johon tulee lisäksi liikenneministeriön käsittely valtioneuvoston päätöksentekoa varten. Tämä aiheuttaa kohtuutonta viivästymistä. Aikaisemmin VR:lle myönnettyjen tilausvaltuuksien perusteella tapahtunut järjestelmä takasi konepajoille tasaisemman ja suunnitelmallisemman työllisyyden sekä mahdollisti pitkäjänteisemmän työsuunnittelun. Huomioon tulee ottaa myös se, että vaunujen uustuotanto muodostuu taloudellisesti kannattavaksi ja teknisesti mielekkääksi, jossa konepajat voivat täydentää toisiaan mm. alihankintojen osalta ja näin liittää uustuotanto ja korjaustoiminta järkeväksi tuotantokokonaisuudeksi. Edellä esitetyn perusteella esitämme, 120
että puoluekokous velvoittaa puolueen toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin vaunukaluston uustuotannon tilausvaltuuksien palauttamiseksi Valtionrautateille sekä eduskunnan ohjaamaan tarvittavat määrärahat vaunujen valmistamiseksi VR:lle. 67. VALTIONRAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN Järvenpään Työväenyhdistys ry:n aloite Olemme huolestuneina seuranneet Valtion Rautateillä tapahtuvaa kehitystä. Liiketaloudellisen ajattelun "ryppyotsaisen" noudattamisen seurauksena rataosien liikenne lopetetaan ja tämän takia asujaimistojen peruspalvelut heikkenevät ja työttömyys lisääntyy. VR:n on lisäksi muista kuljetusmuodoista poiketen itse huoledittava omista kulkuteistään. Esitämme, että puoluekokous velvottaisi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja muut asiaan vaikuttamaan pystyvät henkilöt toimimaan siten, että Valtion Rautateiden merkitys palvelevana joukko-ja tavarakuljetusten suorittajana saadaan palautetuksi löysäämällä tiukkaa liiketaloudellista ajattelua. 68. VALTIONRAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN Valtion Viran- ja Toimenhaltijain Helsingin Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n aloite Suomalaisen yhteiskunnan liikennepolitiikka ei ole suunnitelmallista, vaan sitä ohjailevat vapaat markkinavoimat. Tämän politiikan kielteisiä seurauksia ovat eri liikennemuotojen välinen epäterve kilpailu, tiestön voimakas kuluminen ja tästä aiheutuva lisärasitus yhteiskunnalle, ympäristön lisääntyvä saastuminen, liikenneonnettomuuksien määrän kohoaminen sekä energian tuhlaus. Erityisesti tästä epätyydyttävästä asiantilasta on joutunut kärsimään valtionrautatiet, jolta on vaadittu sen liikekirjanpidollisen alijäämän supistamista, vaikka alijäämäisyys onkin pitkälti kiinni rakenteellisista tekijöistä. Liikennepolitiikka ja valtionrautateiden kehittäminen vaativatkin uudenlaista ajattelua, sekä panostamista sekä tutkimustoimintaan että rautateiden kehittämiseen. Selvitys- ja kehitystyötä pitäisikin tehdä seuraavilla alueilla: 1. Liikennepoliittiseen tutkimustoimintaan panostaminen Maassamme on laiminlyöty liikennepoliitinen tutkimus- ja selvitystyö. Erityisesti tämä koskee rautateitä, joiden merkitystä ei ole riit- 121
tävästi tutkittu yhteiskuntapoliittiselta, kansantaloudelliselta, ympäristönsuojelulliselta eikä energiataloudelliselta kannalta. Voidaan väittää, että maamme päätöksentekijöiltä puuttuu riittävä ja tieteellisesti perusteltavissa oleva tieto rautateiden ja muiden liikennemuotojen merkityksestä yhteiskunnalle ja sen tulevalle kehitykselle. Yhteiskunnan etu vaatiikin voimakasta panostamista liikennepoliittiseen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen pitäisi olla etutahoista riippumatonta ja sen pääpaino tulisi asettaa eri liikennemuotojen edullisuusvertailuun. Vertailua tulisi tehdä sekä yhteiskuntatalouden että yleisen yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta. Erityisen kiireellistä on selvittää rautateiden merkitystä tulevaisuudelle, koska nykyinen valtionrautateiden toimintoja karsiva säästöpolitiikka merkitsee VR:lle auttamattomasti kehityksessä jälkeen jäämistä. 2. Yhteiskuntataloudellisten tekijöiden huomioiminen valtionrautateiden tuloksessa Eduskunta asetti vuoden 1982 tulo- ja menoarviossa tiukat säästövelvoitteet VR:lle. Velvoitteen mukaan VR:n tulee supistaa vuotuista alijäämäänsä noin 500 miljoonalla markalla vuoteen 1991 mennessä. Viimeisimmässä eduskunnan tulo- ja menoarviossa toistetaan säästötavoite, mutta konkretisoidaan sitä tuottojen ja menojen välisen suhteen parantamisella. Käytännössä säästötoimenpiteet ovat merkinneet voimakasta henkilöstön supistamista ja palvelujen karsimista. VR:n alijäämän tulisi kuitenkin ottaa uusi lähestymistapa. Tällaista lähestymistapaa ovat Ruotsissa selvitelelet monet komiteat. Vuoden 1986 lopussa mietintönsä antanut parlamentaarinen rautatiekomitea on myös kehitellyt uudenlaista VR:n taloudellisen toiminnan arviointimenetelmää. VR:n toiminnan taloudellista tulosta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon rautateiden toimintaan liittyvät yhteiskuntapoliittiset ja taloudelliset tekijät ja rasitteet. Tällaisia tekijöitä ovat VR:n palveluluonteesta johtuvat tehtävät, jotka eivät rautateiden liiketaloudellisen tuloksen kannalta ole voittoa tuottavia, mutta jotka yhteiskuntataloudellisesti ovat perusteltuja. Yhteiskuntataloudellisesti perusteltu voi olla toiminta, joka muulle kuljetusmuodolle siirrettynä joko aiheuttaisi yhteiskunnalle vastaavat menot muusa muodossa tai synnyttäisi yhteiskunnallisesti sellaisia haittoja tai menetyksiä, jotka voitaisiin välttää, mikäli toimintoja edelleen hoidettaisiin rautateiden toimesta. Varsinkin ruotsalaisissa tutkimuksissa on selkeästi osoitettu, että kuljetusten siirtäminen rautateiltä maanteille aiheuttaa huomattavan yhteiskunnallisen menonlisäyksen lisääntyvien onnettomuusjaympäristövahinkokustannusten muodossa. Kehittämällä rautateiden yhteiskunnallista tulokirjanpitoa voidaan VR:n tulosta arvioida oikeudenmukaisesti, jolloin valtionrautateitä koskevan liikennepoliittisen päätöksenteon perusteena olisivat yhteiskuntataloudelliset vaikutukset huomioon ottavat laskentamenetelmät. Näiden avulla huomioidaan VR:n toimintaan vaikuttavina tekijöinä onnettomuus-, liikenteenvalvonta- ja oikeuslaitoskustannukset, ympäristövaikutukset ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamat hyvinvointimenetykset. Valtionrautateiden kannalta tämä merkitsee ni- 122
menomaan rautatietoiminnan edullisuuden huomioimista em. asioiden osalta. 3. VR:n toiminnan kehittäminen VR toimii kilpailutilanteessa yksityisen yritystoiminnan kanssa. VR:n organisaatiota ja toimintasäännöksiä tuleekin kehittää siihen suuntaan, että VR pystyy tarjoamaan tasavertaiset ja vaihtoehtoiset palvelut sekä henkilö- että yritysasiakkailleen vaikeassa kilpailutilanteessa. Kuitenkin kehitettäessä valtionrautateitä ns. liikelaitossuuntaan tulee huomioida rautateiden erityisasema osana maamme kuljetusverkostoa. VR toisin kuin muut liikennemuodot vastaa itse ns. infrastruktuuritoiminnoistaan (väylien rakentaminen ja kunnossapito, hallinto, koulutus, liikenneturvallisuus, kaluston kunnostus ja uusvalmistus jne). Radanpidosta VR maksaisi valtiolle liiketoiminnan tuloistaan erityistä rataverkkomaksua, jonka suuruuden määrittelyssä tulisi ottaa huomioon VR:n tariffirakenne ja kilpailuaseman säilyttäminen yksityisen sektorin yritysten kanssa sekä yhteiskunnan liikennepoliittiset tavoitteet. 4. VR:n investointitoiminta VR:n toiminnan kehittäminen nykyaikaisen teknologian edellyttämälle tasolle vaatii voimakasta panostamista investointitoimintaan. Tätä edellyttää myös VR:n palvelujen kehittäminen. Onkin panostettava sekä ratojen rakentamiseen, perusparantamiseen ja kunnostamiseen että uuden sukupolven liikennekaluston ja liikenneohjausjärjestelmien kehittämiseen ja hankkimiseen. On huomattava, että VR:n investoinnit ovat luonteeltaan muuhun kuljetustoimintaan verrattuna huomattavasti pitkäikäisempiä. Näin ollen myös investointitoiminnan suunnittelun on oltava pitkäjänteistä. VR.IIe tuleekin saada pitkäntähtäyksen kehittämis- ja investointiohjelma, joka on luonteeltaan sitovampi ja velvoittavampi kuin nykyiset PT- ja KT - suunnitelmat. Valtion Viran- ja Toimenhaltijain Helsingin Sos.dem. Yhdistys r.y esittää SDP:n 34. puoluekokoukselle, että liikennepoliittiseen ja erityisesti rautateiden toimintaa koskevaan selvitys-, kehitys-, koulutus-ja tutkimustoimintaan panostetaan VR:n tuloksessa otetaan huomioon rautateiden yhteiskuntataloudelliset edut ja rasitteet VR:n toimintaa kehitetään siten, että rautateille turvataan kilpailuasema muiden liikennemuotojen kanssa ottaen huomioon yhteiskunnan etu ja liikennepoliittiset tavoitteet VR:n palvelu- ja toimintakyky turvataan panostamalla uudistuvaan rautatieteknologiaan sekä kehittämllä rataverkostoa uuden tekniikan vaatimalle tasolle 123
VR-.lle aikaansaadaan pitkäntähtäyksen sitova kehittämis- ja investointiohjelma 69. RAUTÄTIEPOLIITTISEN OHJELMAN LAATIMINEN Joensuun Rautatieläisten Sos.dem. Yhdistys ry.n aloite Eduskunta teki vuoden 1984 budjetin yhteydessä päätöksen, että Valtionrautateiden alijäämää on supistettava vuoteen 1991 mennessä 500 miljoonaa markkaa. Päätökseen ei liittynyt minkäänlaista oletusta siitä, missä määrin VR:n toimintaan liittyy alijäämän arviointiin vaikuttavia ns. yleisä etuja tai haittoja. Samoin eduskunnan kantaan ei liittynyt käsitystä siitä, missä määrin tulisi korvata VR:n tehtäväkseen ottamia liiketaloudellisesti kannattamattomia toimintoja. Eduskunnan päätöksen on nähtävä ensisijaisesti palvelevan liiketaloudellista tavoitetta. Tällä hetkellä on selvästi jo osoitettavissa, että alijäämän supistamisen yhteydessä tehdyt toiminnan supistamiset ovat vähentäneet yleistä etua. Eduskunnan päätös rautateiden alijäämän supistamisesta olisikin purettava toistaiseksi. Vasta sen jälkeen, kun yleisen edun mukaiset korvaukset ovat budjetissa ja yleisen edun mukaisista toiminnoita on sovittu, voidaan pitää oikeana kannattavuusvelvoitteen asettamista. Kokonaisuudessaan Suomen liikennepolitiikasta näyttää puuttuvan johdonmukaisuus. Periaatteet, jotka ohjaisivat liikennepoliittista suunnittelua ja päätöksentekoa, jossa otettaisiin huomioon eri liikennemuotojen välinen työnjako, puuttuu. Edellä olevaan viitaten esitämme, että puoluekokous velvoittaa liikennepoliittisen työryhmän jatkamaan työtään ja laatimaan erikseen rautatiepoliittisen ohjelman, jossa otetaan esille mm.: 1. liikennepolitiikan alisteisuus yleiselle yhteiskuntapolitiikalle 2. liikennepolitiikassa toteutettava tasa-arvoisuuden periaate 3. liikennepolitiikan vaikutukset ympäristö- ja energiatalouteen. 70. VALTIONRAUTATEIDEN INVESTOINTIMÄÄRÄRAHOJEN LISÄÄMINEN Joensuun Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry.n aloite Yhdistyksemme teki edelliselle, vuoden 1984 puoluekokoukselle, aloitteen, jossa esitettiin 124
1) liikenneinvestointien painopisteen muuttamista niin, että rautateiden kehittämiseen osoitetaan lähivuosina olennaisesti enemmän määrärahoja 2) veropolitiikan muuttamista niin, että rautatieliikenne saatetaan kustannusvastuun suhteen tasavertaiseen asemaan raskaan maantieliikenteen ja kotimaan lentoliikenteen kanssa, ja 3) maksupolitiikan muuttamista niin, että rautateiden käyttäminen kallistuu vuosittain enintään yhtä paljon kuin muiden liikennemuotojen käyttäminen. Puoluekokous hyväksyi aloitteen periaatteessa ja antoi sen mukaisten toimenpiteiden toteuttamisen puoluetoimikunnan ja eduskuntaryhmän tehtäväksi. Kuluneena puoluekokouskautena mikään edellä mainitusta kolmesta tavoitteesta ei ole toteutunut. Pikemminkin on, osin valtiovallan toimenpiteiden seurauksena, ajauduttu vain kauemmaksi asetetuista päämääristä. Liikenneinvestointien painopistettä ei ole siirretty rautateiden suuntaan. Päinvastoin rautateiden suhteellinen osuus liikenneinvestoinneista on vain vähentynyt. Tieliikenne on puoluekokouskaudella saanut yli puolen miljardin korotuksen määrärahoihinsa ja ne kohoavat vuoden 1987 budjetissa jo 3.317 Mmk:aan. Sen sijaan rautateiden investointimäärärahat ovat nousseet vajaasta 600 Mmk:sta noin 730 Mmk:aan, missä on siis nousua noin 130 Mmk. Rautateiden investointitaso on enää kolmannes siitä, mitä 1970-luvun puolivälissä. Rautateitä ei liioin ole saatettu muiden kuljetusmuotojen kanssa tasavertaiseen asemaan. Liikenneministeriön laskelmien mukaan erityisesti raskas tavaraliikenne ei vastaa läheskään tiestölle aiheuttamistaan kustannuksista, mutta mitään muutoksia tähän ei ole saatu. Toisaalta Valtionrautateitä vaaditaan edelleen kattamaan myös radanpidon kustannukset. Maksupolitiikan osalta puoluekokouksen hyväksymää linjanvetoa ei myöskään ole toteutettu. Kun vielä vuoden 1984 alussa edestakainen junamatka maksoi saman verran kuin saman matkan tekeminen autolla polttoainekuluina tuli maksamaan, ovat nämä hintasuhteet vuoden 1986 lopulla täysin muuttuneet. Junalla matkustaminen on jo lähes kaksi kertaa kalliimpaa kuin autolla. Onko sitten ihme, että yhä useampi valitsee matkustusvälineekseen auton? Rautatiet ovat selvästi energiataloudellisin ja ympäristöystävällisin liikennemuoto ja maantieliikennettä huomattavasti turvallisempi. Lisäksi se on yhteiskuntataloudellisesti edullinen ja kaikkia väestöryhmiä palvelevana sosiaalinen liikennemuoto. Näistä syistä yhteiskunnan kannattaisi panostaa rautateihin ja kehittää niitä. Näin menetellään esimerkiksi Ruotsissa. Sosialidemokraattisen hallituksen toimesta on kaikille pääradoille tilattu uusia, huippunopeita junia ja pelkästään näitä ratoja aiotaan kunnostaa noin miljardilla kruunulla. Mikään toiminta ei pysty kilpailukykyisenä, ellei siihen jatkuvasti investoida ja sitä paranneta. 125
Myös rautateiden paikallisliikennettä on ryhdyttävä kuristamisen sijasta elvyttämään. Paikallisliikenteestä yhteiskunnalle koituvat edut kattavat monin kerroin siitä aiheutuvat, esimerkiksi maatalouden ylituotantoon verrattuna, vähäiset tappiot. Rautateillä on myös huomattavat käyttämättä jätetyt mahdollisuudet muidenkin suurehkojen kaupunkien kuin pääkaupunkiseudun lähiliikenteen järjestämisessä. Nyt vaaditaan nopeita ja konkreettisia toimenpiteitä rautateiden aseman parantamiseksi ja sen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Tämän vuoksi esitämme, että puoluekokous kehottaisi puolueen toimielimiä välittömästi ryhtymään seuraaviin toimenpiteisiin: 1) Radanpidon kustannukset irroitetaan Valtionrautateiden tilinpidosta. 2) Rautateiden investointeihin annetaan valtion vuoden 1988 budjetissa huomattava tasokorotus ja investointeja nostetaan sen jälkeen asteittain 1970-luvun puolivälissä valinneelle tasolle. 3) Rautateiden paikallisliikennettä ryhdytään elvyttämään hankkimalla uutta, siihen sopivaa kalustoa. 4) Rautateiden kilpailukyvyn parantamiseksi rautatietariffeja ei lähivuosina koroteta. 71. VALTIONRAUTATEIDEN VAUNUTUOTANNON TILAUSVALTUUDET TAKAISIN VR:LLE Joensuun Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry.n aloite Valtionrautateiden konepajat ovat yli satavuotisen toimintansa aikana rakentaneet lähes kaiken radoillamme liikkuvan vaunukaluston. Myös vaunu- ja vetokaluston monipuolinen huolto- ja korjaustoiminta ovat kuuluneet konepajojen työtehtäviin. VR-.n konepajat sijoittuvat rautatieliikenteen kannalta tarkoituksenmukaisesti rataverkolle: Pasilaan, Hyvinkäälle, Turkuun, Pieksämäelle, Kuopioon ja Vaasaan, työllistäen noin 2500 rautateiden tarvitsemaa erikoisammattihenkilöä. Konepajojen jalostusarvo on vuositasolla noin 450 milj.markkaa. VR:n konepajoja on viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti saneerattu tuotantotilojen, koneiden ja työmenetelmien osalta. Tuottavuutta on kohotettu atk-järjestelmäisillä tuotannonohjaustoimenpiteillä sekä kustannusseurantaa käyttämällä. Konepajat ovat erikoistuneet vaunu- ja vetokaluston korjaustoimintaan ja uustuotantoon, joihin tehtäviin henkilöstölle on annettu alan vaatima koulutus. Edellä esitetyillä kehittämistoimilla VR:lle on luotu 126
korkeatasoinen konepajatuotanto, joka pystyy kilpailemaan laadussa sekä hinnoissa yksityisen konepajateollisuuden kanssa. Kuitenkin VR:n konepajojen työllisyystilanne on selvästi vaarantunut ja heikentynyt sen jälkeen, kun Valtionrautateiden tarvitsemien ja tilaamien vaunujen tilausvaltuuksien myöntäminen on siirtynyt valtioneuvostolle. Varsinaisen esityksen valmistelu kestää VR:llä yli puoli vuotta, johon tulee lisäksi liikenneministeriön käsittely valtioneuvoston päätöksentekoa varten. Tämä aiheuttaa kohtuutonta viivästymistä. Aikaisemmin VR:lle myönnettyjen tilausvaltuuksien perusteella tapahtunut järjestelmä takasi konepajoille tasaisemman ja suunnitelmallisemman työllisyyden sekä mahdollisti pitkäjänteisemmän työsuunnittelun. Huomioon tulee ottaa myös se, että vaunujen uustuotanto muodostuu taloudellisesti kannattavaksi ja teknisesti mielekkääksi, jossa konepajat voivat täydentää toisiaan mm. alihankintojen osalta ja näin liittää uustuotanto ja korjaustoiminta järkeväksi tuotantokokonaisuudeksi. Edellä esitetyn perusteella esitämme, että puoluekokous velvoittaa puolueen toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin vaunukaluston uustuotannon tilausvaltuuksien palauttamiseksi tulevaisuudessa Valtionrautateille sekä eduskunnan ohjaamaan tarvittavat määrärahat vaunujen valmistamiseksi VR:lle. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 62 71 Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous toteaa, että puolueneuvosto hyväksyi keväällä liikennepoliittisen kannanoton, jossa on määritelty SDP:n tärkeimmät liikennepoliittiset tavoitteet. Puoluekokous yhtyy siihen aloitteissa esitettyyn näkemykseen, että VR:n kaikkia tehtäviä ei voi mitata yksinomaan liiketaloudellisin periaattein. Tällainen tehtävä on mm. paikallisliikenteen ylläpito. Puoluekokous pitää tärkeänä, että VR:n kilpailukyvystä huolehditaan ja että rautatieliikenteen tulevaisuus maassamme turvataan. Se edellyttää VR:n johdolta kuitenkin tarmokkaita toimenpiteitä. Osa VR:n nykyisistä ongelmista on seurausta öljyn maailmanmarkkinahinnan laskusta, joka on muuttanut rautatieliikenteen ja maantieliikenteen hintasuhdetta. Tähän kehitykseen on Suomessa tehtävillä päätöksillä vain vähäinen vaikutus. Puoluekokous yhtyy moniin aloitteissa esitettyihin näkemyksiin, mutta katsoo, että poliittisin päätöksin tulisi ratkaista vain rautatiepolitiikan keskeiset suuntaviivat. Sen sijaan 127
VR:n hallinnon yksityiskohdista päättämiseen puoluekokous ei ole oikea foorumi. Puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan ja eduskuntaryhmän toimimaan tulevalla puoluekokouskaudella siten, että Rautateiden rakentaminen ja ylläpito irroitetaan VR:n budjetista VR:lle taataan tarvittavat määrärahat kaluston ja rataverkon uusimiseen ja ajanmukaistamiseen. VR:n konepajatoiminnan jatkuvuus turvataan. Paikallisliikennettä ryhdytään elvyttämään. Sitä käynnistettäessä otetaan huomioon alueella asuvan väestön tarpeet. Vaunukalustoa uusitaan paikallisliikenteen tarpeiden mukaisesti. Syrjäseutujen bussiliikenteen turvaamista koskevalta osalta puoluekokous esittää aloitteen hyväksymistä. 72. KULUTTAJAPOLIITTISEN OHJELMAN UUSIMINEN Hakaniemen Sosialidemokraatit ry:n jäsenen Leena Simosen aloite SDP:n kuluttajapoliittinen ohjelma on vuodelta 1972. Ohjelma heijastelee 1970-luvun alun kuluttajapoliittisia ajatuksia. Monissa asioissa ohjelma on vielä käyttökelpoinen. Valitettavasti se ei kuitenkaan anna vastauksia tulevan kuluttajapolitiikan kehittämiseen. Siksi on tarpeellista arvioida uudelleen puolueen kuluttajapolitiikan lähtökohdat ja tavoitteet. Arviointityössä tulee ottaa huomioon kehittyvän informaatioyhteiskunnan haasteet ja kansainvälistymisen seuraukset kuluttajan suvereniteetille. Miten kuluttajan vaikutusmahdollisuudet häntä itseään ja hänen yhteisöään koskevissa kysymyksissä muuttuvat muuttuvissa olosuhteisessa? Mitä tapahtuu tuotannossa ja sen seurauksena työlle, luonnolle ja kulutukselle? Kysymykset vaativat samanaikaista perusteellista tarkastelua tulevaisuuden mahdollisuuksia kuluttajan hyvinvoinnin kannalta eritellen. SDP on ollut kuluttajapolitiikan veturina maassamme niin kauan, kuin kuluttajapolitiikasta ylipäätään on voitu meillä puhua. Puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen tuella maahamme on luotu vahva kuluttajansuojaorganisaatio. Ammattiyhdistysliike on vahvistanut otettaan kuluttajapolitiikassa luomalla muunmuassa edellytykset Kuluttajaneuvontaliiton syntyyn ja uusimalla ohjelmiaan. Myös porvarilliset puolueet ovat hioneet kuluttajapoliittisia näkemyksiään ja käytännön toimintaansa. Palkansaajakuluttajan kannalta on tärke- 128
ää, että myös SDP on jatkuvasti aktiivinen kuluttajaa koskevissa kysymyksissä. Viranomaisten ja vapaaehtoisten kuluttajapoliittisten organisaatioiden sekä ammattiyhdistysliikkeen kuluttajapolitiikka tarvitsee tuekseen sellaista parlamentillista voimaa, jota vain SDP voi parhaimmillaan tarjota. Käytännön työ sujuu kuluttajapolitiikankin alueella mutkattomasti, jos tavoitteet ovat selkeät ja niistä vallitsee yksimielisyys. Tässä auttaa ohjelmatyö. Puolueen kuluttajapolitiikka ei saa yksin riippua siitä, kuka sitä henkilönä tekee. Kuluttajapolitiikka on osa yleistä yhteiskuntapolitiikkaa. Se tulee nähdä kiinteänä osana muuta hyvinvointipolitiikkaa, ei muusta toiminnasta irrallisena politiikanlohkona, jossa kantaa otetaan sattumanvaraisesti ja hapuillen. Yhteiskunnan tuleva kehitys on sen luonteista, että kuluttajapolitiikalla tulee olemaan yhä keskeisempi sija ihmisten hyvinvoinnin määräytymisessä. Siksi esitän, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa uusimaan puolueen kuluttajapoliittisen ohjelman ja arvioimaan muutenkin puolueen kuluttajapoliittista toimintaa osana yleistä hyvinvointipolitiikkaa sekä tekemään sen johdosta tarpeelliseksi katsomansa käytännön toimenpiteet. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan selvittämään, mitkä ohjelmat puoluekokouskaudella olisi uudistettava. 73. MAINONNAN RAJOITTAMINEN JA MAINOSKULUJEN VAIKUTUS TUOTTEIDEN HINTOIHIN Kara- ja Viherkallion Sos.-dem. Kilta ry:n aloite Nykypäivän yhteiskunnan läpilyövä piirre on jatkuvasti kasvavan kulutustarpeen markkinointi yhä uusille väestöryhmille ja yhä uusiin elämäntilanteisiin. Mahtavan markkinointikoneiston tuottamat tuotteet eivät vastaa kuitenkaan laadullisesti odotuksia. Tähän liittyy tuotteiden lyhytikäisyyttä ja hetkellisyyttä edistävät tietoiset materiaali- ja rakenneratkaisut. Sosialidemokraattisen Puolueen tulee työskennellä voimakkaasti tämän kehityskuvan muuttamiseksi vastaamaan kansalaisten todellisia tarpeita. Kuluttamiseen liittyvät ongelmat yhdistävät kaikkia kansalaisia. Kulutustarpeen epäterve markkinointi pyrkii orjuuttamaan niin palkansaajia, työttömiä, eläkeläisiä ja nuoria. Viime aikojen kehityspiirre on ollut se, että markkinointikoneisto on pyrkinyt etsimään kuiutta- 5 129
miselle vastustuskyvyttömät ihmisryhmät ja elämäntilanteet. Lasten kiihoittaminen kuluttamiseen on jo jonkin aikaa voimassa ollut kehityspiirre. Samoin kansalaisten vapaa-aika on pyritty yhä suuremmassa määrin tekemään oikeutetuksi vain erilaisten, yhä uusien "kulutustarpeiden" tyydyttäjänä. Tähän kehityspiirteeseen ei ole kuitenkaan yksikään puolue reagoinut. Työväenpuolueiden perinteinen tehtävä on ollut ihmisen vapauttaminen kapitalistisen yhteiskunnan alistuksesta. SDP:n tulisi havahtua vastustamaan pakkomielteisen ja tarpeettoman kulutuksen jatkuvaa kasvattamista. Kulutus liittyy meidän kaikkien kansalaisten arkikokemuksiin. Tiedämme kaikki kokemuksesta, että tiettyjen tuotteiden laatu on voimakkaasti heikentynyt ja kestokulutustuotteiden ikä lyhentynyt. Mieltämme askarruttaa tuotteiden tuotannossa aiheutetut ympäristöongelmat. Osa tuotteista aiheuttaa myös meille terveysvaaraa, kuten formaldehydi rakennusmateriaaleissa ja liiallinen rasva maitataloustuotteissa. Yhä keskittyneempi tuotanto on asiallisesti kartelloinut tuotteiden hinnat, jolloin esimerkiksi elintarvikkeiden vapaa hintakilpailu on toteutumaton illuusio ja kuluttaja maksaa laskun. Kaikista näistä ongelmista puhutaan päivittäin, mutta kuluttajan tueksi on vain vaivoin saatavissa tutkittua tietoa ja viranomaisten päättäväistä toimintaa. Edelläesitetyn johdosta Kara-ja Viherkallion Sos.dem. Kilta r.y. esittää puoluekokousaloitteenaan, että SDP suuntaa lähivuosien poliittista työtään epäterveen kulutustarpeen markkinoinnin estämiseksi ja kulutustuotteiden laatuun ja hintaan liittyvien ongelmien selvittämiseksi. Tähän työhön tulisi yhdistää tarvittavien lainsäädäntö- ja hallintotoimien lisäksi puolueen kaikkien tasojen käytännöllinen ja kaikille kansalaisille mahdollinen toiminta, jossa voitaisiin hyödyntää meidän kaikkien kokemuksia. 74. MAINONNAN RAJOITTAMINEN JA MAINOSKULUJEN VAIKUTUS TUOTTEIDEN HINTOIHIN Savion Sosialidemokraatit ry:n aloite Savion Sosialidemokraatit esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan ja puolueneuvoston tekemään kaikkensa vääristyneen, liiallisen ja raaistuneen mainonnan lopettamiseksi. Kansalaiset ovat ärtyneitä turhasta ja kulutusta väärään suuntaan vievästä mielettömästä mainosten tulvasta. Asiallinen ja oikea tiedottaminen on varmasti paikallaan ja sitä tulee jopa joissakin tapauksissa lisätäkin, mutta ei sellaista mainontaa jolla luodaan vääriä kulutustottumuksia ja vääriä tarpeita. 130
Yhteiskunnan varojen käyttö mainostamiseen tulee estää. Näinhän tapahtuu esimerkiksi maataloustuotteiden osalta, josta kuluttaja joutuu mainoksissa maksamaan kohtuuttoman kovan hinnan. 75. MAINONNAN RAJOITTAMINEN JA MAINOSKULUJEN VAIKUTUS TUOTTEIDEN HINTOIHIN Helsingin Sosialidemokraattinen Naisyhdistys ry:n aloite Ylläolevalla lauseella yritettiin jokin aika sitten kiinnittää huomio yritysten mainostusvimmaan. Emme ole havainneet sen saavuttaneen erityistä vastakaikua päättäjissä. Tosiasia kuitenkin on, että mainostaminen on ajan ilmiö. Olemme jokainen omakohtaisesti kokeneet mainostulvan lehtien palstoilla, suoramainontana postiluukusta kotiin, tv:ssä ja nyt viimeisimpänä vielä radiossakin. Uusien hyödykkeiden tutuksi tekeminen on varmasti paikallaan. Mutta onko yhtä perusteltua tiedottaa jokapäiväisistä käyttötavaroista tai elintarvikkeista? Jokuhan joutuu kaiken tämän maksamaan. Ja se joku on aina viimekädessä kuluttaja, jolta peritään ehkä jo moninkertaiseksi paisunut tuottajan/maahantuojan, vähittäiskaupan mainosmarkka. Tässä viidakossa ainoa hyvinvoiva osapuoli on mainostoimistot, joita onkin syntynyt runsaasti. Huolestuneina tilanteen kehityksestä ehdotamme puoluekokoukselle, että se velvoittaisi puolueen tutkimaan yritysten mainoskulujen vaikutusta hinnanmuodostukseen, erityisesti elintarvikkeiden hintoihin ja ryhtymään mahdollisiin tuloksen vaatimiin mainosta rajoittaviin toimenpiteisiin. Puoluetoimikunnan lausunto aloitteisiin 73 75 Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous viittaa aloitteesta n:o 72 tekemäänsä päätökseen. 76. TEOLLISUUDEN TUTKIMUSTOIMINNAN JA TUOTEKEHITTELYN EDISTÄMINEN Viinikan-Nekalan Sos.-dem. Yhdistys ry:n aloite Tulevaisuutta ajatellen työllisyyden hoitaminen on noussut eteen vakavana ongelmana. Automaatio ja toimialarationalisoinnit vähentävät työvoiman tarvetta. Vanhentuneet ja kilpailukyvyttömät tuo- 131
tantolaitokset lopettavat ja sulkevat ovensa. Ennusteet lupailevat yli 10 % työttömyyttä. Työttömyyden kasvu on eräs osoitus yhteiskunnan sisällä vallitsevasta rakennemuutoksesta. Kun 50-luvulla alettiin puhumaan elinkeinorakenteen muutoksen tarpeellisuudesta, olivat mm. sosialidemokraatit voimakkaasti ajamassa teollistamista. Tämän kampanjan ansiosta syntyivät hyvin menestyvät valtionyhtiöt Rautaruukki, Neste ja Kemira. Maa teollistui. Elinkeinorakenne muuttui. Maatalous luovutti työvoimaa, mitä teollisuus ei pystynyt kokonaan työllistämään. Seurasi laajamittainen siirtolaisliike Ruotsiin. Menneinä vuosikymmeninä teollistaminen eteni ripeästi. Suomi kuroi kiinni teollistuneinpien maiden etumatkaa. Maamme menestys kuvataan Euroopan Japani-ilmiönä. Sitten tuli markkinoille piihippu. Sen mukana alkoi voimakas kehitys automaatioon ja sitä kohti tietoyhteiskuntaan. Se oli alku yhteiskunnalliselle rakennemuutokselle, mutta sen seurauksia ei päätöksentekotasolla pystytty täysin ennakoimaan. Teknologian kehitys jäi Länsi-Euroopan kilpailijamaista jälkeen. Nyt vasta on havahduttu tutkimustoimintaan ja tuotekehittelyyn. Yhdistyksemme esittää puoluekokoukselle, että sosialidemokraatit toimisivat määrätietoisesti eri teollisuusalojen käsittävän tutkimus- ja tuotekehittelykeskuksen aikaansaamiseksi, joka toimisi yhteistyössä valtiovallan, teollisuuden, yliopistojen, teknillisten korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa, pyrkien löytämään tuotteita, joissa yhtyvät suomalainen korkea tieto ja ammattitaito ja jotka pystyisivät menestymään kansainvälisillä markkinoilla. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi Puoluekokous pitää aloitteessa esitettyä ajatusta - tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamistatärkeänä ja kannatettavana. Puoluekokouksen mielestä tavoite toteutuu parhaiten olemassaolevien yksiköiden (mm. Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen ja Teknologian Kehittämiskeskuksen) toimintaa kehittämällä. Puoluekokous ei pidä uuden tutkimuskeskuksen perustamista tarkoituksenmukaisena ja tältä osin hylkää aloitteen. 77. VALTION JA KUNTIEN LIIKELAITOSTEN TUTKIMUS- JA TUOTE KEHITYSTOIMINTA Helsingin Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n aloite 132