Infektioepidemiologia Tietoa toimintaan tartuntatautien seuranta 2000-luvulla Petri Ruutu, Outi Lyytikäinen ja Hannu Sarkkinen Tartuntatautien seurannan historia ulottuu ainakin mustan surman aikaan 1340-luvun Venetsiaan. Laajaa seurantaa ryhdyttiin toteuttamaan 1800-luvulla Britanniassa. Jatkuva seuranta on yksi kulmakivistä, joiden varaan tartuntatautien torjunta perustuu. Vaikka seurannan tavoitteet ja perusperiaatteet eivät viime aikoina olekaan muuttuneet, on toiminnan viiveetön ja saumaton ankkurointi tautien torjuntaan noussut yhä tärkeämmäksi. Suomessa tartuntatautien seuranta uusiutui perinpohjaisesti 1990-luvulla. Seurannalla tarkoitetaan jatkuvaa ja järjestelmällistä tiedonkeruuta, jonka pohjalta tehtävät analyysit ja päätelmät auttavat suunnittelemaan ja toteuttamaan kansanterveyttä koskevia toimenpiteitä ja arvioimaan niiden tehoa. Erityisen tärkeätä on, että analysoitu tieto ja päätelmät tukevat ehkäisy- ja torjuntatoimien suunnittelua ja toteutusta mahdollisimman nopeasti. Infektiotautien seurannassa on tautien tarttuvuuden vuoksi tiettyjä erityispiirteitä, jotka heijastuvat yksityiskohtaisempiin tavoitteisiin (taulukko 1) ((WHO) Centers for Disease Control and Prevention 2001). Seurantajärjestelmän keskeisiä ominaisuuksia ovat herkkyys (sensitiivisyys) havaita seurannan kohteena oleva tauti, tarkkuus (spesifisyys, järjestelmään ilmoitettu potilas sairastaa todella seurannan kohteena olevaa tautia), tautitapausten edustavuus koko seurannan kohteena olevassa väestössä ja kerätyn tiedon ajantasaisuus. Seurantatavoitteiden laadukkaan toteutumisen kannalta tautitapauksen määritelmän tarkkuus on usein tärkeämpi seikka kuin järjestelmän herkkyys tai ajantasaisuus. Määritelmän epätarkkuudesta johtuva»taustahäly» voi peittää todelliset muutokset seurattavassa ilmiössä tai tuoda esiin tapahtumia, jotka eivät johdukaan muutoksista seurattavan taudin esiintymisessä. Järjestelmän suuri herkkyys ja ajantasaisuus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia erityisesti silloin, kun pyritään havaitsemaan yksittäisiä merkittäviä tautitapauksia (esim. kurkkumätä, botulismi) tai epidemioita (esim. salmonella). Kuitenkin esimerkiksi tuberkuloosin ja eräiden hepatiittien seurannassa spesifisyys ja tapauksien hyvä edustavuus suhteessa seurattavaan ilmiöön väestössä ovat tavoiteltavampia. Millään yksittäisellä seurantajärjestelmällä ei voida saavuttaa kaikkia seurantatavoitteita. Taulukko 1. Seurannan tavoitteita. Havaita ajallisia muutoksia tautitapausten esiintymisessä ja erityispiirteissä Tunnistaa viiveettä tautitapaukset, jotka edellyttävät toimenpiteitä (diagnostiikka, hoito, jäljitys ja torjunta) Tunnistaa epidemioita Arvioida torjuntatoimien tehoa (esim. rokotusohjelma, väestöseulonnat, kontaminoituneiden elintarvike-erien poistaminen myynnistä) Arvioida taudin aiheuttaman sairastuvuuden ja kuolleisuuden kokonaismäärää Havaita alueita, joilla ehkäisyyn ja torjuntaan kohdistuvat lisätutkimukset ovat tarpeen Duodecim 2002;118:2031 7 2031
Jatkuvissa seurantajärjestelmissä käytetään lähes aina hyväksi tietoa, joka on syntynyt ensisijaisesti muuhun tarkoitukseen. Tästä syystä seurantatiedon rajoitteet on hyvä tiedostaa, ja tehdä tarvittaessa lisätutkimuksia tiedon laadun ja kattavuuden selvittämiseksi. Tavallisimmissa infektioissa, kuten ripulitaudeissa ja hengitystieinfektioissa, tietoon tulleet tapausmäärät ovat vain murto-osa tautien todellisesta ilmaantuvuudesta väestössä (kuva). Aika ajoin on tarpeellista tehdä erillisiä väestöpohjaisia selvityksiä rutiinijärjestelmän herkkyyden ja edustavuuden määrittämiseksi. Esimerkiksi salmonellainfektioiden todellinen ilmaantuvuus on havaittu seikkaperäisissä väestöpohjaisissa tutkimuksissa Britanniassa 3,2-kertaiseksi (Wheeler ym. 1999) ja Yhdysvalloissa 38-kertaiseksi (Mead ym. 1999) rutiiniseurannan lukuihin verrattuna. Nämä suuret maakohtaiset erot osoittavat, että muista maista saatujen havaintojen soveltaminen oloihimme ei ole perusteltua. Seurantatietoja analysoitaessa on keskeistä rajata (väestö)ryhmä, johon tapaukset pitää suhteuttaa ilmaantuvuuden tai esiintyvyyden määrittämiseksi (Nuorti 2001). Ilmoituksiin ja mikrobikantojen tyypitykseen perustuva seuranta tartuntatautirekisterin avulla Useimmissa maissa infektiotautien seurannan selkäranka on yksittäisten tapausten ilmoittamiseen perustuva rekisteri. Ilmoittaja on totunnaisesti potilasta hoitava lääkäri. Tällaisten lääkärin muistamiseen perustuvien»passiivisten» seurantajärjestelmien ongelmina ovat ilmoitusten huono kattavuus ja tapausten monimutkaisista tai puutteellisista määritelmistä johtuvat ongelmat tiedon laadussa. Pohjoismaisia lääkärien ilmoituksiin perustuvia infektiotautien ilmoitusjärjestelmiä on kuitenkin pidetty poikkeuksellisen hyvinä (Desenclos ym. 1993). Suomessa siirryttiin valtakunnallisessa seurannassa vuonna 1994 uuteen toimintatapaan (Ruutu ym. 1998). Valtakunnallisen tartuntatautirekisterin ensisijainen lähde ovat kaikki kliinisen mikrobiologian diagnostiikkaa harjoittavat laboratoriot. Ne ilmoittavat noin 70 mikrobin Tutkimustulos positiivinen tapauksesta ilmoitettiin Tartunnan saanut kävi lääkärissä, mutta diagnostisia testejä ei tehty ei ilmoitusta Tartunnan saaneen oireet eivät johtaneet lääkärissä käyntiin Oireeton infektio Kuva. Ilmoitetut tapaukset ovat vain osa kaikista väestössä esiintyvistä tapauksista. tai mikrobiryhmän diagnostisista löydöksistä. Tartuntatautiasetuksessa luetelluista taudeista kerätään laboratorioiden ilmoitusten lisäksi lääkärien ilmoituksella täydentäviä tautikohtaisia tietoja. Nämä lisätiedot koskevat tartunnan riskiryhmää, tartuntapaikkaa ja tarkennuksia tapauksen kriteereistä (hepatiitti B ja C, tuberkuloosi). Laboratorio, joka tekee lääkärin ilmoitettavaa tautia koskevan löydöksen, muistuttaa laboratoriovastauksessa lääkäriä tapaukseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Mikrobiologisen tyypityksen merkitys infektiotautien seurannassa lisääntyy jatkuvasti (Siitonen ym., tässä numerossa). Tämän vuoksi kliinisen mikrobiologian laboratoriot lähettävät ilmoitusten lisäksi Kansanterveyslaitokseen mikrobikantoja tapauksista, jotka kuuluvat laboratorion tai lääkärin ilmoitettaviin tauteihin. Ilmoitukset kliinisen mikrobiologian laboratorioista tartuntatautirekisteriin on lähetetty yhä yleisemmin sähköisesti suoraan laboratorion tietojärjestelmästä tartuntatautirekisterin tietokantaan salattua yhteyttä käyttäen. Näin ilmoitettujen löydösten osuus kaikista laboratorion ilmoituksista on nykyään noin 70 %. Laboratorion atk-ohjelman määrittäessä automaattisesti ilmoitettavat tapaukset on mahdollista välttää totunnaisessa lääkärin ilmoituksessa muistamat- 2032 P. Ruutu ym.
Taulukko 2. Esimerkkejä seurantatietojen käytöstä. Käyttäjät Tiedot Tiedotusaika Tiedotuskanava Kaikki Laboratorioiden ilmoittamiin mikrobilöydöksiin perustuvat Viikoittain/jatkuva www.ktl.fi/ttr tartuntatautirekisterin tilastot Laboratorioiden ilmoittamiin mikrobilöydöksiin perustuvat Kuukausittain www.ktl.fi/ktl-lehti tartuntatautirekisterin tilastot ja ajankohtaiset havainnot Lääkärien ja laboratorioiden ilmoituksiin perustuva tartunta- Vuosittain www.ktl.fi/ttr tautirekisterin vuosiraportti Toimintaohjeet ja suositukset Jatkuva www.ktl.fi Terveyskeskukset Tiivistelmä klamydia- ja salmonellalöydöksistä Viikoittain Posti Sairaanhoitopiirit Alueen tartuntatautirekisteritietojen yksityiskohtainen Jatkuva Salattu Internettarkastelu yhteys Mikrobiologit ja Viruslöydösraportti Viikoittain Sähköposti infektiolääkärit Sairaalainfektioiden Valtakunnalliseen sairaalainfektio-ohjelmaan (SIRO) Jatkuva Salattu Internettorjuntatyöstä osallistuvien sairaaloiden tiedot sairaalainfektioista yhteys vastaavat henkilöt SIRO-sairaaloissa Tutkijat Tartuntatautirekisterin tiedot Pyydettäessä Henkilötiedot luvanvaraisesti tomuudesta johtuvat puutteet, minimoida ilmoitusten sisällön virheet ja lyhentää viivettä. Valtakunnallinen tartuntatautirekisteri on yksi nykyaikaisimmista tartuntatautien seurantajärjestelmistä maailmassa. Kerättävän tiedon kattavuuteen ja laatuun vaikuttavat suotuisasti etupäässä julkiseen terveydenhuoltoon perustuva järjestelmämme, jossa mikrobiologisten tutkimusten kustannukset eivät kohdistu suoraan potilaaseen ja laadun takaavat toimilupajärjestelmään perustuvat laboratorioiden laadunvarmennusprosessit, sekä uusimman tietotekniikan hyväksikäyttö. Keskeistä on myös sairaanhoitopiirien ja terveyskeskusten vastuuhenkilöiden sitoutuminen järjestelmän ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Lukuisat tahot voivat hyödyntää valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja (taulukko 2). Rekisterin avulla havaittu muutos hinkuyskän epidemiologiassa ja tietojen tarkempi analyysi (Mertsola 2001) johtivat rokotusohjelman muutokseen vuonna 2002. Voin välittämän listeriaepidemian jatkotutkimukset johtivat tietyn voituote-erän poistamisen myynnistä ja riskiryhmille annettuihin ruokailusuosituksiin (Lyytikäinen ym. 2000). Kun metisilliiniresistentin Staphylococcus aureuksen aiheuttamien infektioiden epidemiologia muuttui, perustettiin hiljattain asiantuntijaryhmä muokkaamaan torjuntaohjeita uutta tilannetta vastaavaksi (Salmenlinna ym. 2002). EU:n yhteisen salmonella- ja EHEC-seurantaverkon kautta on tehty Suomen aloitteesta jatkotutkimuksiin ja tartuntalähteen tunnistukseen johtaneita kyselyitä (Pebody ym. 1999), kun samanaikaisia elintarvikkeisiin liittyviä tautitapauksia on epäilty useassa maassa. Tartuntatautirekisterin avulla on havaittu useita Suomessa laajalle alueelle hajaantuneita epidemioita, joita ei ollut todettu paikallisesti, esimerkkinä laaja Yersinia pseudotuberculosis -epidemia 1998 (Nuorti ym. 1999) Rekisterin tiedot luovat edellytykset monentyyppiselle tutkimustyölle. Harvoissa maissa on esimerkiksi käytettävissä väestöpohjaista seurantatietoa kaikista vakavista, veri- tai likvoriviljelyillä varmistetuista invasiivisista infektioista. Uusien pneumokokkirokotteiden tullessa käyttöön ja vanhojen rokotteiden käyttöaiheiden muuttuessa selvitetään meneillään olevassa valtakunnallisessa tutkimuksessa, ovatko invasiivisia pneumokokkitautitapauksia aiheuttavat serotyypit samoja kuin rokotteessa. Samalla arvioidaan rokotteiden vaikutuksia pneumokokkisairauksien epidemiologiaan. Invasiivisen B-ryhmän streptokokkitaudin tutkimustyön pohjalta on syntymässä valtakunnallinen suosi- Tietoa toimintaan tartuntatautien seuranta 2000-luvulla 2033
tus näiden infektioiden ehkäisystä vastasyntyneillä (Lyytikäinen ym. 2001). Invasiivisten Lactobacillus-infektioiden valtakunnallista seurantaa on käytetty hyväksi tarkasteltaessa Lactobacillus-probiootin laajan käyttöönoton vaikutuksia tämän taudin epidemiologiaan (Salminen ym., julkaisemattomia havaintoja). Niiden tautien osalta, joissa rekisteriin ilmoitetaan henkilötunnus, tietoja voidaan käyttää erillisellä tutkimusluvalla yhdessä muiden rekisterien kanssa. Tällaisia rekistereitä ovat mm. väestörekisteri, sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri, syöpärekisteri ja Kansaneläkelaitoksen rekisteri kroonisten sairauksien hoidon korvauspäätöksistä. Epidemiaepäilyjen ilmoittaminen Suomessa on vuodesta 1997 lähtien toiminut epäilyilmoitusjärjestelmä. Sen tavoitteena on toimia mahdollisimman varhaisena ja nopeana tiedonvälitysmenetelmänä paikallisen terveystai valvontaviranomaisen havaittua vatsatautitapauksia, joissa tartunnan lähteeksi epäillään elintarviketta tai talousvettä (Ruutu ym. 1997). Epäillyn epidemian tapauksien lukumäärä on asetettu WHO:n suosituksen mukaisesti mahdollisimman pieneksi eli kahteen tapaukseen, joiden tavalla tai toisella epäillään epidemiologisesti liittyvän toisiinsa. Kansanterveyslaitokseen tehtävän epäilyilmoituksen tavoitteena on välittää tieto valtakunnallisesti ja alueellisesti niille tahoille, jotka voivat tunnistaa epäillyn tilanteen kuulumisen suurempaan epidemiaan sekä ohjata ja koordinoida tilanteen selvittämistä. Järjestelmän tultua voimaan Elintarvikevirastoon tehtävien epidemianselvitysraporttien määrä kasvoi 3 4-kertaiseksi edeltäviin vuosiin verrattuna. On ilmeistä, että suuri osa lisäyksestä johtui seurantajärjestelmän muutoksesta eikä epidemioiden äkillisestä lisääntymisestä. Tehostunut tiedonkulku on johtanut epidemioiden aiempaa tehokkaampaan ja tuloksekkaampaan selvittämiseen (Nuorti ja Kuusi, tässä numerossa). Vastaavaa vatsatautiepidemioiden tunnistamiseen ja niitä koskevan tiedon välitykseen suunniteltua järjestelmää ei ole tietääksemme muissa maissa. Sukupuolitautien anturikeskus Ilmoitusjärjestelmistä saatujen kokemusten mukaan lääkärien tavanomaisten ilmoitusten avulla saadaan usein riittämättömästi tietoa sukupuolitautien riskitekijöistä ja muista torjunnan suunnitteluun tarvittavista seikoista. Tästä syystä Suomessa on vuodesta 1995 lähtien toiminut vapaaehtoinen sukupuolitautien anturikeskusverkosto, jolla kerätään valtakunnallisesta ilmoitusjärjestelmästä poiketen nimettömänä mm. riskikäyttäytymiseen liittyvää tietoa selvästi yksityiskohtaisemmin kuin tartuntatautirekisterissä. Verkostoon osallistuu sukupuolitautien poliklinikoita ja terveyskeskuksia eri puolilta Suomea (Hiltunen-Back ym. 1998). Tulokset tukevat ehkäisytoimien tehostamista matkailun yhteydessä esiintyvien ja muiden sukupuolitautien torjunnassa. Sairaalainfektioiden seuranta (SIRO) Sairaalainfektioiden kansanterveydellisen merkityksen lisääntyessä oli välttämätöntä luoda myös valtakunnallinen vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä niiden seuraamiseksi. Vuonna 1998 alkaneen valtakunnallisen sairaalainfektioohjelman (SIRO) (Lyytikäinen 1999) tavoitteena on ollut kehittää sairaalainfektioiden seurantaa (Lyytikäinen ym. 2000). Ohjelman puitteissa on luotu yhteiset sairaalainfektion määritelmät ja tapaustenetsintämenetelmät. Toistaiseksi ohjelmaan on osallistunut muutamia sairaaloita, joissa on seurattu leikkausalueen infektioita ja veriviljelyssä todettuja sairaalainfektioita. Koska vastaavat määritelmät ja menetelmät ovat käytössä myös useissa muissa maissa, sairaalat ovat voineet verrata ilmaantuvuuslukujaan muista sairaaloista ja muista maista raportoituihin lukuihin. Palaute seurantatiedoista on annettu sairaaloille salattua Internet-yhteyttä käyttäen. Seurannan kansainvälinen ulottuvuus Mikrobit liikkuvat kiihtyvällä vauhdilla yli rajojen infektoituneissa henkilöissä ja elintarvikkeissa (Lyytikäinen ja Nuorti, tässä numerossa). 2034 P. Ruutu ym.
Taulukko 3. EU:ssa jatkuvasti toimivia seurantajärjestelmiä ja niiden raportointikanavia. Seurantajärjestelmä Seurannan kohteet Internet-osoite tai raportoiva taho tai tavoitteet European Antimicrobial Resistance Surveillance System (EARSS) HIV/AIDS Surveillance in Europe (EuroHIV) European Working Group for Legionella Infections (EWGLI) International surveillance network for the enteric infections Salmonella and VTEC O157 (Enter-Net) Surveillance of tuberculosis in Europe (EuroTB) EUROSURVEILLANCE monthly/weekly Verestä tai likvorista löydettyjen Staphylococcus aureuksen, Streptococcus pneumoniaen, Escherichia colin ja Enterococcus faecium/faecaliksen herkkyys mikrobilääkkeille HIV- ja AIDS-tapaukset Matkailuun liittyvät legionelloositapaukset, majoituslaitoksiin liittyvien epidemioiden tunnistus ja paikallisten viranomaisten torjuntatoimien ohjaus Salmonella- ja EHEC-infektiot sekä kansainvälisten epidemioiden tunnistus Tuberkuloositapaukset ja aiheuttajakantojen herkkyys mikrobilääkkeille Kuukausittainen, viikoittainen tiedottaminen tartuntataudeista www.earss.rivm.nl www.eurohiv.org www.ewgli.org www.phls.co.uk/interenter.net www.eurotb.org www.eurosurv.org Tukeakseen väestöjen suojausta infektiotaudeilta myös seurannan pitää muuttua yhä kansainvälisemmäksi. WHO on jo pitkään kerännyt vuosittain tilastotarkoituksiin tietoja eri maiden tapauslukumääristä ja viime vuosina yhä enemmän myös kansainvälisistä epidemioista. EU päätti v. 1998 sisällyttää infektiotautien seurannan toimintaansa. Se rahoittaa eri maiden kansallisissa seurantakeskuksissa sijaitsevia tauti- tai tautiryhmäkohtaisia seurantaverkkoja, joissa kerätään vakiomuotoista tietoa kaikista EU-maista. Näistä verkoista vakiintuneimpia ovat salmonella- ja EHEC-infektioiden seurantaverkko ENTER-NET, legionellainfektioiden EWGLI- NET, EuroTB ja EuroHIV (taulukko 3). Eri maiden terveydenhuolto- ja seurantajärjestelmien erilaisuuden vuoksi luvut ovat harvoin suoraan vertailukelpoisia. Tiedot ovat kuitenkin hyödyllisiä kunkin verkon seurantatavoitteiden toteuttamisessa. Infektiotautien seurannan tulevaisuus Seurannan kokonaisuutta kehitettäessä on entistä tarkemmin arvioitava tietojen hyödyllisyyttä suhteessa eri tavoitteisiin. On luotava toisiaan täydentäviä järjestelmiä, joista saatava tieto muokataan riittävän nopeasti ja välitetään käyttökelpoisessa muodossa sitä hyödyntäville tahoille. Seurantajärjestelmämme antaa monipuoliset mahdollisuudet väestöpohjaiseen tutkimustyöhön. Luvanvaraisesti rekisteritietoja voidaan käyttää hyväksi yhdistämällä tiedot muihin rekistereihin mm. pitkäaikaissairastavuuden tai rokotusten haittavaikutusten selvittämiseksi (Mäkelä ym. 2002). Rokotusohjelman tulevan muutoksen aikana vaikutuksia voidaan mitata tehokkaammin, jos tautitapaustietoja voidaan yhdistää kehitteillä oleviin rokotusrekistereihin. Tietojärjestelmien kehittyminen voi avata infektiotautien seurantaan Suomessa vielä käyttämättömiä tietolähteitä. Niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidon potilaskäyntien kirjauksessa siirrytään yhä enemmän käyttämään sähköistä sairauskertomusta, jossa käynnin syy kirjataan vakioitua koodia käyttäen. On ilmeistä, että lähivuosina sairaanhoidon tietojärjestelmien yhtenäistyminen ja käyntien koodaamisen vakiointi mahdollistavat varsin kohtuullisella resurssien käytöllä julkisen ter- Tietoa toimintaan tartuntatautien seuranta 2000-luvulla 2035
veydenhuollon potilaskäyntimäärän vaihteluun perustuvan äkillisten hengitystieinfektioiden ja vatsatautien kliinisen seurannan ja epidemioiden varhaisen havaitsemisen. Hyvin spesifisten, vain tietyn mikrobin aiheuttamiin infektioihin tehoavien lääkehoitojen yleistyessä voidaan infektioiden määrästä saada arvioita myös seuraamalla lääkkeiden kulutusta. Mm. Yhdysvalloissa tuberkuloositapausten ilmoittamiseen perustuvaa seurantaa on täydennetty seuraamalla tuberkuloosilääkkeiden kulutusta (Yokoe ym. 1999). Epäillessään harvoin esiintyviä infektiotauteja lääkäri pyrkii usein hyödyntämään nopeasti käytössään olevia tietolähteitä saadakseen selville, mikä on taudin varmaan diagnoosiin johtava laboratoriotutkimus tai käypä lääkehoito. Sähköisten tietokantojen käyttö vastaanottotyön yhteydessä lisääntyy nopeasti. Niinpä tiettyihin tautinimikkeisiin kohdistuvien hakujen äkillinen lisääntyminen voi olla ensimmäinen viite epidemiasta (Jormanainen ym. 2001). Se voidaan havaita jopa huomattavasti aikaisemmin kuin ensimmäinen laboratoriotutkimukseen perustuva osoitus on käytettävissä. Usein tämä osoitus saadaan vasta pariseerumitutkimusten jälkeen. Erityinen haaste seurantajärjestelmien kehittämisessä epidemian havaitsemiseksi bioterrorismin uhkaan liittyvien tapahtumien perusteella on havaita tautirypäitä, joiden aiheuttaja on uusi tai joissa ei normaalioloissa huomata tehdä oikeita diagnostisia laboratoriotestejä. Taudinkuvia, joiden rypäitä tulisi tällöin tunnistaa, ovat erityisesti keuhkokuume, keskushermostooireisto tai muu tavanomaisesta poikkeava oirekirjo perusterveillä henkilöillä, erityisesti nuo- rilla ja työikäisillä. Yksinomaan kliinisiin tapauksiin perustuvia järjestelmiä on maailmalla käytössä erityisesti influenssaepidemian varhaiseksi havaitsemiseksi. Suomessa on seurattu tällä tavoin mm. Helsingin kaupungin ja puolustusvoimien työntekijöiden sairaustapauksia ja poissaoloja. Tulevaisuudessa tartuntatautien seurannassa käytetään entistä enemmän muita tarkoituksia varten kerättyä tietoa poikkeavien tapahtumien tai muutossuuntien havaitsemiseksi. Lisäksi useiden tautien osalta on tarvetta kerätä aktiivisin toimenpitein tapauskohtaisesti tietoa, jonka perusteella tehtävät analyysit ja päätelmät ohjaavat torjuntatoimenpiteitä oikeaan suuntaan. Lopuksi Uusien tai uusiutuneiden tartuntatautiuhkien vuoksi seurannan merkitys on jälleen lisääntynyt. Suomen 1990-luvulla huomattavasti uudistunut seurantajärjestelmä koostuu useista toisiaan täydentävistä osista. Mikrobiologian laboratorioiden ja hoitavien lääkärien ilmoitukset tartuntataudeista valtakunnalliseen rekisteriin ovat seurannan selkäranka. Niitä täydentävät mikrobikantojen jatkuva tyypittäminen kansallisissa asiantuntijalaboratorioissa, ilmoitukset epäillyistä elintarvike- ja talousvesivälitteisistä epidemioista, sukupuolitautien anturikeskusseuranta ja sairaalainfektioiden seuranta. Koska infektiot siirtyvät yhä nopeammin yli rajojen, EU kehittää yhteisiä seurantajärjestelmiä. Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittyessä niitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää automaattisesti seurantatarkoituksiin. Kirjallisuutta Centers for Disease Control and Prevention. Updated guidelines for evaluating public health surveillance systems. MMWR 2001;50(RR- 13):1 36. Decision No 2119/98/EC of the European Parliament and the Council of 24 September 1998 setting up a network for the epidemiologial surveillance and control of communicable diseases in the Community. Desenclos J-C, Bijkerk H, Huisman J. Variations in national infectious diseases surveillance in Europe. Lancet 1993;341:1003 6. Eskola J, Ruutu P. Tartuntatautien seuranta. Kirjassa: Eskola J, Huovinen P, Valtonen V, toim. Infektiosairaudet. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 1998, s. 776 9. Hiltunen-Back E, Haikala O, Kautiainen H, ym. Anturiverkosto: uusi sukupuolitautien epidemiologinen seurantajärjestelmä Suomessa. Suom Lääkäril 1998;53:1541 5. Jormanainen V, Jousimaa J, Kunnamo I, Ruutu P. Physicians database searches as a tool for early detection of epidemics. Emerg Infect Dis 2001;7:1 3 Lyytikäinen O. Valtakunnalliset sairaala-infektio-ohjelmat. Kansanterveys 1999;10:10 1. Lyytikäinen O, Autio T, Maijala R, ym. An outbreak of Listeria monocytogenes serotype 3a infections from butter in Finland. J Infect Dis 2000(a);181:1838 41. Lyytikäinen O, Lumio J, Sarkkinen H, Kolho E, Ruutu P ja valtakunnallisen sairaalainfektio-ohjelman seurantaryhmä. Veriviljelypositiiviset sairaalainfektiot ja niiden aiheuttajat vuoden 1999 seurantatulokset. Suom Lääkäril 2000(b);44:4483 8. Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E, ym. Invasive group B streptococ- 2036 P. Ruutu ym.
cal infections in Finland, 1995-2000. 39th annual meeting of the Infectious Diseases Society of America (IDSA), San Francisco, USA, 25. 28.10.2001. Mead PS, Slutsker L, Dietz V, ym. Food-related illness and death in the United States. Emerg Infect Dis 1999;5:607 25. Mertsola J. Onko hinkuyskä kesytetty? Duodecim 2001;117:1101 8. Mäkelä A, Nuorti JP, Peltola H. Neurological disorders after measlesmumps-rubella vaccination. Pediatrics 2002 (painossa). Nuorti P, Mikkola J, Hallanvuo S, Siitonen A, Lyytikäinen O, Ruutu P. An outbreak of Yersinia pseudotuberculosis O:3 infections associated with consumption of iceberg lettuce in Finland. Tiivistelmä. 39th Interscience Conference on Antimicrobial Agents and Chemotherapy (ICAAC), San Francisco, 1999. Nuorti P. Shigellan aiheuttamaa vatsatautia Egyptin matkustajilla epidemia vai ei? Kansanterveys 2001;2:5 7. Pebody R, Furtado C, Roja A, ym. An international outbreak of Vero cytotoxin-producing Escherichia coli O157 infection amongst tourists: a challenge for the European infectious disease surveillance network. Epidemiol Infect 1999;123:217 23. Ruutu P, Jahkola M, Siitonen A, Niemi V-M. Ruokamyrkytys- ja vesiperäisten epidemioiden ilmoittaminen muuttuu. Suom Lääkäril 1997;52:2557 60. Ruutu P, Kela E, Sarjakoski M, Holmström P. Tartuntatautien ilmoittamista hiotaan tavoitteena hyödyllinen laaturekisteri. Suom Lääkäril 1998;53:2581 4. Salmenlinna S, Lyytikäinen O, Vuopio-Varkila J. Community-acquired methicillin-resistant Staphylococcus aureus in Finland. Emerg Infect Dis 2002;8:602 7. Wheeler JG, Sethi D, Cowden JM, ym. Study of infectious intestinal disease in England: rates in the community, presenting to general practice, and reported to the national surveillance. BMJ 1999; 318:1046 50. WHO Protocol for the evaluation of epidemiological surveillance systems. Division of Emerging and other Communicable Diseases Surveillance and Control. WHO/EMC/DIS/97.2, 1997 Yokoe D, Subramanyan G, Nardell E, ym. Supplementing tuberculosis surveillance with automated data from health maintenance organisations. Emerg Infect Dis 1999;5:779 87. PETRI RUUTU, dosentti, epidemiologiylilääkäri OUTI LYYTIKÄINEN, dosentti, infektiolääkäri Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki HANNU SARKKINEN, dosentti, ylilääkäri Päijät-Hämeen keskussairaala, mikrobiologian osasto Keskussairaalankatu 7, 15850 Lahti 2037