SOSIAALITURVA Henkilökohtaisen avustajan hankkiminen on työlästä 4/03 Riippumaton sosiaaliasiamies on kaikkien etu
Pääkirjoitus 5. maaliskuuta 2003 Yhdellä pallilla istuva sosiaaliasiamies on kaikkien etu Vuonna 2001 voimaan tulleen asiakaslain (812/2000) mukaan kunnan oli nimettävä sosiaaliasiamies, joka neuvoo asiakkaita asiakaslain soveltamisessa, avustaa muistutusten tekemisessä, tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja toimii niiden edistämiseksi sekä laatii vuosittain kunnanhallitukselle selvityksen asiakkaan aseman ja oikeuksien kehittymisestä kunnassa. Alussa asiamiestoiminta järjestettiin kunnissa mitenkuten. Järjestämistavat ovat yhä kirjavia, ja asiamiehen rooli usein epäselvä. Ei ole epätavallista, että kunnan johtava sosiaalityöntekijä toimii kunnan sivutoimisena sosiaaliasiamiehenä. Jos sama henkilö tekee asiakastyössä asiakasta koskevia päätöksiä ja toisessa roolissaan valvoo tämän oikeuksien toteutumista, on vaikea uskoa, että asiakas kokee asiamiehen uskottavaksi ja riippumattomaksi tahoksi. Työntekijänkin kannalta tilanne lienee ikävä. Sosiaaliasiamiehen mahdollisuudet puolueettomuuteen ja ammattitaidon ylläpitämiseen ovat usein paremmat, jos hän saa hoitaa tehtäväänsä päätoimisesti. Kuitenkin vain 10 prosenttia asiamiehistä on päätoimisia. Useimmiten he ovat suurten kaupunkien asiamiehiä tai toimivat useamman kunnan alueella, ja kunnat ostavat tai tuottavat palvelun yhdessä. Stakesin ja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tekemässä tuoreessa sosiaalimiestoiminnan alkuvaiheen arvioinnissa todetaankin, että sivutoimista asiamiestä parempi ratkaisu voisi olla palvelujen hankkiminen päätoimiselta asiamieheltä, vaikka tämä ei fyysisesti olisi yhtä lähellä kuin oma sivutoiminen asiamies. Tässä lehdessä kuvataan tuonnempana päätoimisten ja myös useamman kunnan alueella toimivien asiamiesten kokemuksia. Arviointiraportista ilmenee myös, että vain noin puolella asiamiehistä on tehtävään soveltuva koulutustausta. Asiamiesten tulisi olla perehtyneitä sosiaalilainsäädäntöön, asiakkaan oikeusasemaan ja yleensä sosiaalihuollon vastuu- ja oikeusturvakysymyksiin.vaativaa neuvontatyötä ei voi tehdä pystymetsästä. Silti on hyvä muistaa, että tehtävän vaatiman perehtyneisyyden voi hankkia myös ilman sosiaalialan koulutusta ja muun alan koulutus voi tuoda työhön tarvittavaa objektiivisuutta. Toiminnan käynnistymisongelmista huolimatta on ilmeistä, että asiamiehiä tarvitaan.yhteydenottoja he ovat saaneet paljon. Useimmiten ne koskevat toimeentulotukiasioita. Asiakas on pettynyt siihen, ettei hänen tilannettaan ole tarkasteltu kokonaisvaltaisesti vaan päätös on tehty kaavamaisesti. Usein asiakas ei myöskään ymmärrä päätöstään: asiamies toimii byrokratian tulkkina asiakkaalle. Myös vammaispalveluihin liittyvät kysymykset ovat yleisiä. Esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan palkanneita rasittavat usein monimutkaiset työoikeudelliset kysymykset. Niistä kerrotaan lisää tässä lehdessä. Sosiaaliasiamiehillä onkin aitiopaikka palvelujärjestelmän pulmiin. Kunnan on syytä hyödyntää asiamiehen vuosittain antama selvitys asiakkaan oikeuksien ja aseman kehityksestä kunnassa. Vaikka asiamiesten esiin tuomat pulmat usein liittyvät työntekijöiden kiireeseen, vähäisyyteen tai muuhun resurssipulaan, asiamiehet voivat nähdä palveluissa myös sellaisia varjon paikkoja, joita sosiaalitoimessa ei itse huomata ja joiden korjaamiseen ei huikeita lisäresursseja tarvita. Kati Pitkänen SOSIAALITURVA 4/2003 91. vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2003 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen yrjo.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi p. 09-4774 570, 040-8393 467 Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki p. 09-4774 570, fax 09-479 334 päätoimittaja Merja Moilanen p. 09-4774 5714 merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Arja Jokinen-Virta p. 09-4774 5712 arja.jokinen-virta@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Kati Pitkänen p. 09-4774 5713 kati.pitkanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: www.kolumbus.fi/sosiaaliturva-lehti toimistosihteeri Minna Nieminen p. 09-4774 570, fax 09-479 334 Tilaushinnat 2003 49,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p. 09-773 821 sanna.laaksonen@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO 9001 - ISSN 0355-6565 2 SOSIAALITURVA 4/2003
Tässä numerossa Kynnys ry:n lakimies Elina Akaan-Penttilä opastaa henkilökohtaisen avustajan palkanneita vammaisia työoikeudellisissa kysymyksissä. s. 4. KATI PITKÄNEN Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti (vas.) ja Pohjois-Karjalassa työskentelevä potilas- ja sosiaaliasiamies Pia Sorsa ovat asiamiehinä harvinaisuuksia: he hoitavat tehtävää päätoimisesti. s. 12. KATI PITKÄNEN Keravan sosiaali- ja terveysjohtajat kolmessa polvessa.pekka Saarenmaa (vas.), Varpu-Leena Aalto ja Sulo Aho tapasivat sosiaali- ja terveyslautakunnan yhdistämisen 30-vuotisjuhlassa. s. 16. MERJA MOILANEN 2 Yhdellä pallilla istuva sosiaaliasiamies on kaikkien etu Kati Pitkänen 4 Työnantajana ei ole helppo olla Kati Pitkänen 6 Haasteena yksilöllinen ja nopea avustajavälitys Kati Pitkänen 9 Suuntaviivoja seuraavan hallituksen ohjelmaan Kolumni Rahatonta sosiaalityötä Kati Peltola 10 Toimintarajoitteisten asiat eivät kuulu vain sosiaalitoimelle Päivi Nurmi-Koikkalainen 12 Sosiaaliasiamiehistä 90 prosenttia on sivutoimisia Kati Pitkänen 14 Järjestöt kehittävät päihdepalveluja vammaisille Eija Kilgast 15 Rikoksen uhrilta jäävät usein korvaukset hakematta Pirjo Kemppainen Näkökulma Vammaisten vuonna kuulukoon vammaisten oma ääni Leena Saari 16 Kun sosiaalityöntekijästä tulee asiakas Suvi Raitakari & Tarja Pösö 19 Näkökulma Kunnan tiedettävä, mitä ostaa Unto Matinlompolo 20 Kunnat tuntevat huonosti pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen Arja Jokinen-Virta 22 Keravan lautakuntien yhdistämisestä 30 vuotta Merja Moilanen 24 Uusiin tehtäviin Väitöksiä 25 Kansalaistoimintaa ja reumatietoa Viroon Merja Moilanen 26 Uutta lainsäädäntöä Lasten päivähoitoon määräaikainen kokeilulaki Seuraava Sosiaaliturva 5/03 postitetaan lukijoille 20.maaliskuuta 2003. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 13.maaliskuuta 2003. SOSIAALITURVA 4/2003 3
Työnantajana ei ole helppo olla Vammaisen henkilön oikeudesta valita itse avustajansa seuraa liuta työoikeudellisia velvoitteita. Sosiaalitoimen tulisi opastaa ja neuvoa vammaisia avustajan palkkauksessa, mutta siihen ei sosiaalitoimen tietotaito aina riitä. Vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n juridinen neuvontapalvelu sai viime vuonna 600 700 yhteydenottoa. Niistä noin puolet koski henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Avustajajärjestelmä on vuonna 1988 voimaantulleen vammaispalvelulain määrittelemä taloudellinen tukitoimi, jonka avulla vammainen palkkaa työntekijän avustamaan itseään päivittäisissä toimissa. Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää laitoshuollon tarvetta, mahdollistaa palveluasumisen järjestäminen tai tarjota joissakin tapauksissa vaihtoehto palveluasumiselle. Kunta korvaa vammaiselle palkkauksesta aiheutuvat kustannukset. Silmiinpistävintä on, että suurin osa kysymyksistä koskee henkilökohtaisen avustajan ja työnantajan työoikeudellista suhdetta. Sitä kysyvät niin avustajaa tarvitsevat kuin myös sosiaalityöntekijät ja sosiaalijohtajat, kertoo Kynnys ry:n lakimies Elina Akaan-Penttilä. Sosiaalitoimen tulisi neuvoa ja opastaa vammaisia avustajan palkkauksessa, mutta näyttää siltä, että tämä tietotaito on kunnissa heikoissa kantimissa. Toisaalta on positiivista, että sosiaalitoimen edustajat ottavat meihin yhteyttä. He tavallaan myöntävät etteivät tunne aluetta, mutta haluavat ottaa selvää. Työsuhteita rasittaa työoikeuden tuntemuksen puute Avustajajärjestelmän luomisessa tärkeätä oli vammaisen itsemääräämisoikeus: hän valitsee itse avustajan ja toimii tämän työnantajana. Tällainen työsuhde on niin Työoikeudellisten kysymysten lisäksi Kynnys ry:n lakimies Elina Akaan-Penttilältä kysytään usein, mitä tehdä, kun päätöstä avustajan saamisesta ei kuulu. Uutta asiakaslakia ei sosiaalitoimessa vielä ole sisäistetty. Päätökset venyvät kohtuuttomasti. intiimi ja muista työsuhteista poikkeava, että sen perustana itsemääräämisoikeus on ehdoton, painottaa Akaan-Penttilä. Oikeudesta valita avustaja seuraa kuitenkin iso määrä velvoitteita, koska avustajan palkanneesta vammaisesta tulee työnantaja. Työnantajana toimiminen on aikaa vievää kenelle tahansa. Työoikeudelliset kysymykset ovat monimutkaisia ja niissä pitää soveltaa useita eri lakeja. Aloitetaan työsuojelusta, työajoista, vuosilomista ja palkanmaksusta. Vammaisille jo päivittäinen selviytyminen on usein työlästä. On aika kohtuutonta, että sen lisäksi pitäisi vielä tuntea työoikeus. Vammainen ei usein itse ole ollut työelämässä. Avustajatkin ovat usein koulunpenkiltä tulleita nuoria. Monenlaisia ristiriitoja voi syntyä, kun ei ymmärretä, mikä on kenenkin velvollisuus ja mikä oikeus. KATI PITKÄNEN Ei tiedetä, mitä pitää laittaa työsopimukseen tai mitkä ovat työsuhteen päättämisperusteet. Työsuhde saattaa päättyä ilman irtisanomisaikaa tai työnantajan puolelta muutoin lainvastaisesti. Usein syntyy ihan inhimillisiä laiminlyöntejä, ja vammainen joutuu oikeudessa vastaamaan jostakin työoikeudellisesta rikkomuksesta. Työsuhteet jäävät usein lyhyiksi. Osin se selittyy sillä, että avustajat ovat nuoria, jotka lähtevät esimerkiksi opiskelemaan. Osa on kuitenkin jo aikuisia, ja heidän työsuhteitaan voitaisiin varmasti pidentää, jos EEVA MEHTO 4 SOSIAALITURVA 4/2003
käytännön pulmat eivät rasittaisi työsuhdetta. Kynnys ry tarjoaa työnantajakoulutusta vammaisille, mutta he pystyvät kouluttamaan vain hyvin pienen osan työnantajista. Lyhytkurssilla ei myöskään voida kovin perusteellisesti käydä läpi kaikkia kysymyksiä. Palkanmaksu tuottaa eniten hankaluuksia Työoikeudelliset velvoitteet pelottavat monia, eivätkä he palkkaa avustajaa lainkaan. Toiset eivät edes kykene toimimaan työnantajina. Kehitysvammaiset esimerkiksi rajautuvat heti avustajajärjestelmän ulkopuolelle. Uskon myös, että moni järjestelmän piirissä oleva ei haluaisi olla työnantajan asemassa. Tukea siis tarvittaisiin. Akaan- Penttilästä järjestelmää voisikin kehittää. Työnantajan vastuun voisivat jatkossakin ottaa ne, jotka kokevat haluavansa ja voivansa sen tehdä. Niille, joille se ei syystä tai toisesta sovellu ja jotka kokevat oikeudellisen vastuun kohtuuttoman suureksi, avustaja järjestettäisiin toisin. He voisivat valita avustajansa ja osallistua sopimuksen tekoon, mutta joku muu taho hoitaisi käytännön järjestelyt ja työnantajuudelliset velvoitteet. Palkanmaksu tuntuu käytännössä tuottavan eniten pulmia. Olen ehdottanut, että kuntien henkilöstöhallinnosta tilitettäisiin avustajien palkat. Se lyhentäisi myös rahojen matkaa. Tällä hetkellä kunta siirtää rahat vammaisen tilille, joka sitten siirtää ne avustajan tilille. Nyt rahat saataisiin suoraan maksajalta avustajalle. Esimerkiksi Helsingissä sosiaalivirasto on ottanut hoitaakseen avustajan palkanmaksun vammaisen puolesta. Siten ehkäistään monia turhia laiminlyöntejä ja virheitä. Joissakin kunnissa on myös otettu huomioon vammaispalvelulain kohta jossa sanotaan, että vammaiselle korvataan kohtuulliset avustajan palkkauksesta aiheutuvat kulut ja muut kohtuulliset kulut. Muiksi kohtuullisiksi kuluiksi on katsottu palkanmaksun ostaminen ulkopuoliselta kuten tilitoimistolta. Vammaisille henkilöille jokapäiväisestä arjesta selviytyminen on jo usein työlästä. Sen lisäksi pitäisi vielä hallita työoikeus kuukausittaisesta palkan maksusta alkaen, jos haluaa itselleen henkilökohtaisen avustajan. Jotkut kunnat tukevatkin vammaisia työnantajan velvoitteissa huolehtimalla avustajan palkan tilityksestä. Avustajajärjestelmä ei tarkoita vain kuluja Avustajajärjestelmää tarkastellaan Akaan-Penttilästä liian usein vain menoeränä. Henkilökohtainen avustaja vähentää huimasti avustajan palkkaa kalliimman laitoshoidon tarvetta ja lisää vammaisen henkilön mahdollisuuksia osallistua tuottavasti työelämään. Henkilökohtaisella avustajajärjestelmällä on myös työllistävä vaikutus: avustajina toimii monia sellaisia, joiden työllistyminen muuten voisi olla hankalaa. Usein he ovat kouluttamattomia tai esimerkiksi työelämään palaavia kotiäitejä. Henkilökohtaisen avustajan käyttö vähentää myös muiden sosiaalipalvelujen tarvetta. Avustaja kun tekee ruokaa, siivoustöitä ja hänen kanssaan voi liikkua julkisissa kulkuvälineissä. Jos vertailtaisiin, kuinka paljon maksaa se, että kotiin tulee erikseen kotipalvelu, ateriapalvelut ja vielä vaikkapa kuski ja kuinka paljon maksaa avustaja, niin luulen avustajan käytön tulevan edullisemmaksi. Inhimillisesti on tietysti myös mukavampaa, että mahdollisimman monet asiat hoitaa sama ihminen, oma avustaja. Kellotettu elämä Henkilökohtainen avustaja on määrärahasidonnainen tukitoimi, mutta muuttuu subjektiiviseksi oikeudeksi silloin, kun vammaisen palveluasuminen on järjestetty avustajan avulla.tällöin kunta ei voi hylätä hakemusta avustajasta määrärahasidonnaisuuteen vedoten.vuonna 1992 kuntien erityiseksi järjestämisvelvollisuudeksi tuli palveluasumisen järjestäminen vaikeavammaiselle, jotka tarvitsee vammansa tai sairautensa vuoksi toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Avustajapalveluiden saajien määrä onkin 1990-luvulla kaksinkertaistunut. Suurin osa avustajista on järjestetty nimenomaan palveluasumisen puitteissa. Tässä pulmana on kuitenkin se, että avustaja voidaan kyllä saada neljän seinän sisälle, mutta kun vammainen haluaa lähteä ulos, niin avustajan tarve muuttuu määräraha- sidonnaiseksi.vammaispalvelu- laissa vaikeavammaisten palveluasumiseen kuuluvat nimittäin asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut. Tätä kohtaa luetaan usein kuin piru raamattua. Hakiessaan avustajaa vammaisen on perusteltava tunti tunnilta, mihin avustajaa tarvitsee. Vammainen voi kirjata tarvitsevansa aamulla apua pukeutumisessa ja peseytymisessä. Sitten vammainen haluaisi ulos muutamaksi tunniksi esimerkiksi kaupungille tai vaikka kunnallisvaltuuston kokoukseen. Voidaan ajatella, että se ei enää olekaan asumista ja nuo kodin ulkopuolella vietetyt tunnit vähennetään tuntipäätöksestä. Jos vammainen haki apua 20 tunnille viikossa, hän saakin sitä nyt vain 10 tuntia. Palveluasumisessa on tekaistuja määritelmiä siitä, mikä on koti ja mikä asumista. Kyllä palveluasumisen pitäisi kattaa koko arkipäivä, koska monet arjen tapahtumat sijoittuvat fyysisen kodin ulkopuolelle. Kovin inhimilliseltä ei kuulosta myöskään se, että vammaisen on ajoitettava etukäteen koko elämänsä. EEVA MEHTO SOSIAALITURVA 4/2003 5
Tarvittavia tunteja ei saada Asiakkaan oikeusasemaa tarkasteltaessa tärkein kysymys on se, saako avustajatunteja tarvetta vastaavasti. Usein ei saa. Avustajan saa viikossa neljästä tunnista neljäänkymmeneen, joka on käytännössä maksimi. Hyvin harva saa enemmän. Tässäkin kohden Akaan-Penttilä haluaa muistuttaa kuluista: Jos asiakas jää vaille muutamaa kriittistä tarvitsemaansa avustajatuntia, niin ne usein joudutaan korvaamaan jollakin muulla sosiaalipalvelulla. Henkilökohtaista avustajajärjestelmää on pitkään yritetty saada subjektiiviseksi oikeudeksi, jolloin avustajan järjestämisen kiemurat palveluasumisen puitteissa kenties poistuisivat. Akaan-Penttilästä puhe määrärahasidonnaisista palveluista tai subjektiivista oikeuksista on kuitenkin vanhanaikaista. Vammaispalvelulaissa säädetään, että palveluiden on oltava sisällöltään sellaiset kuin tarpeet kunnassa edellyttävät. Kunnan tulee nuo palvelut hoitaa. Ei siinä ole mitään mukisemista. Pitäisi muistaa, miksi vammaispalvelulaki säädettiin. Sillä pyritään ehkäisemään vammaisuudesta aiheutuvia haittoja ja esteitä sekä saamaan vammainen henkilö täysimääräiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Palveluja pitäisi toteuttaa tuon tausta-ajatuksen mukaisesti. Palvelujen saatavuus vaihtelee Vuonna 2001 Suomen kunnista 25 prosenttia ei ollut järjestänyt yhtäkään henkilökohtaista avustajaa. Pitäisikö tämä nyt tulkita niin, että näissä kunnissa avustajille ei ole tarvetta? Palvelujen saatavuus kunnissa vaihtelee. Jos palvelu on määrärahasidonnainen, niin sellaisten tukitoimien tarve pitää kartoittaa ja asiakkaalle tehdä palvelusuunnitelma. Tarpeen perusteella varataan määrärahat. Mutta jos kunta ei kartoita tarvetta, niin tällä logiikalla palveluihin ei ole tarvetta eikä määrärahaakaan tarvitse varata.tämän ovat monet kyllä oikein oivaltaneet. Sosiaalitoimesta kerrotaan kirkkain silmin, että kartoittamiseen ei ole voimavaroja. En jaksa uskoa, että olisi niin ylivoimaista tavata vammainen henkilö, keskustella, havainnoida ja laatia palvelusuunnitelma. Kustannusten tasausjärjestelmää tarvitaan Akaan-Penttilän mukaan palvelun saaminen ei kuitenkaan korreloi sen kanssa, onko kunta varakas vai ei. On monia varakkaita kuntia ja kaupunkeja, jotka eivät järjestä henkilökohtaisia avustajia. Poliittinen tahto puuttuu. Hän kuitenkin myöntää, että erityisesti pienille kunnille henkilökohtaisten avustajien kustantaminen voi olla hyvin raskasta. Jonkinlaista tasausjärjestelmää tässä kaivattaisiin. Vammaisille henkilöille voi joissakin pienissä kunnissa tulla sellainen olo kylänraitilla mennessään, että ihmiset pitävät pelkkänä menoeränä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime keväänä työryhmän kehittämään henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Avustajan saamista subjektiiviseksi oikeudeksi työryhmä ei tällä hetkellä pitänyt realistisena. Työryhmä keskittyi siihen, että avustajajärjestelmän kunnille aiheuttamia suuria kustannuksia pitäisi tasoittaa. Se ehdotti, että vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avustajapalvelun kustannuksista kunnille korvattaisiin 20 tuntia ylittävältä osalta 70 prosenttia. Kunnat hakisivat tämän korvauksen Kansaneläkelaitokselta, joka suorittaisi korvauksen sille osoitetusta määrärahasta. Kelan toimimista maksun suorittajana puoltaa työryhmän mielestä se, että tällä tavoin turvattaisiin tasoituskäytännön yhtenäisyys koko maassa. Ruotsissa vastaavanlainen järjestelmä on jo käytössä. Se olisi myös muuten järkevää, koska Kelalla on jo tieto henkilökohtaisia avustajia käyttävistä, lisää Akaan-Penttilä. Työryhmän ehdotus ei kuitenkaan ole vielä edennyt minnekään. Uudistuksia vammaispalvelulakiin saataneen aikaisintaan vuonna 2004. Kati Pitkänen Haasteena Avustajavälityksessä otetaan huomioon henkilökohtaista avustajaa hakevien yksilölliset tarpeet. Seppo Pihnalalla on kiireinen aamu.yksi asiakas on juuri soittanut Helsingin Koskelassa sijaitsevaan avustajavälitykseen: oma avustaja on sairastunut, ja sijainen pitäisi saada nopeasti. Pihnala käy läpi keikkatyötä tekevien avustajien rekisteriä. Sijaista hakiessa ei osapuolten yksilöllisiä tarpeita voi ottaa huomioon. Tärkeintä on, että sijainen löytyy nopeasti. Muutoin vammainen henkilö voi pahimmillaan jäädä vuoteeseensa koko päiväksi. Mutta silloin kun etsitään vakituista henkilökohtaista avustajaa, avustajavälityksen tavoitteena on mahdollisimman yksilöllinen työ. Suurin osa työsuhteista päättyy sen vuoksi, että henkilökemiat eivät toimi avustajan ja hänen työnantajanaan olevan vammaisen ihmisen välillä. On vaikeaa työskennellä kahdeksan tuntia päivässä toisen kanssa, jos ei tule toimeen. Vaikkä kukaan ei voi ennakoida, miten työ lopulta lähtee sujumaan, niin jotakin täällä välityksessä sentään voi aavistella, Pihnala kertoo. Avustajaa hakevien määrä on kasvanut Helsingin Invalidien Yhdistyksen ylläpitämä avustajavälitys aloitti toimintansa jo 1980-luvun lopulla vammaispalvelulain tultua voimaan. Silloin huomattiin, että vammaisten ihmisten ei ollut helppo löytää avustajaa. Aluksi työnvälitys oli melko hiljaista, koska myönteisiä avustajapäätöksiä tehtiin vähän. 1990-luvun puolivälistä lähtien avustajapäätösten määrä on koko ajan kasvanut. Se on osin johtunut siitä, että kunnille tuli vuonna 1992 erityinen velvoite järjestää palveluasumista sitä tarvitseville henkilöille. Henkilökohtaisesta avustajasta tuli yksi tapa toteuttaa palveluasumista. Seppo Pihnala tuli yhdistykseen töihin vuonna 1997 ja siirtyi avustajavälityksen kokopäiväiseksi työntekijäksi vuonna 1999. Raha-automaattiyhdistys myönsi yhdistyksellemme projektiavustusta vuosille 1999-2001 toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. Vuoden 2002 alusta olemme saaneet pysyvää toiminta-avustusta. Avustajavälitys palvelee Helsingin lisäksi Espoota ja Vantaata. Viime vuonna saimme uusia työnantajia 70 ja työnhakijoita tuli 100. Kaikkiaan Pihnalan rekisteriin on viimeisen kolmen vuoden aikana kertynyt 350 työnantajan ja lähemmäs 450 avustajan tiedot. Kuukaudessa onnistuneita välityksiä on noin 15. Osa niistä on sijaisuuksia, osa vakituisia työsuhteita. Vuonna 2000 vajaa kolmisen tuhatta vammaista henkilöä käytti Suomessa henkilökohtaista avustajaa. Toiveiden sovittelua Avustajavälitys toimii siten, että avustajaa hakeva ottaa yhteyttä välitykseen. Hän on saanut vinkin avustajavälityksestä jo sosiaalivirastosta saatuaan myönteisen päätöksen henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseksi. Puskaradio toimii myös. Puhelimessa käydään läpi avustajaa hakevan tiedot, avun tarve, viikoittainen tuntimäärä, työnantajan mahdolliset allergiat, toivotut työajat, mitä avustajan on osattava ja millaista avustajaa oikein etsitään. 6 SOSIAALITURVA 4/2003
yksilöllinen ja nopea avustajavälitys Helsingin seudulla henkilökohtaisen avustajan palkka on tällä hetkellä noin 1290 euroa kuukaudessa. Alhainen palkka tuo alalle paljon vaihtuvuutta,kertoo Seppo Pihnala Helsingin Invalidien Yhdistyksen avustajavälityksestä. Avustajavälitystä on eri tahojen järjestämänä myös ainakin Mikkelissä, Turussa ja Tampereella. KATI PITKÄNEN saisi olla myös miehiä, koska suurin osa avustajista on naisia. Iso osa avustajiksi hakevista karsiutuu alkuhaastattelun jälkeen monista eri syistä.toisilla on epärealistisia odotuksia. Joku luulee, että avustaminen tarkoittaa pyörätuolin työntämistä puistossa. Eniten hakijoita hämmentää se, että avustajan työhön kuuluu henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät avustamiset kuten katetrointi. Siihen ei kaikilla ole valmiuksia. Toisten soveltuvuus taas näyttää muuten heikolta. Jos hakija haisee viinalle, ei sellaista avustajaksi voi ottaa. Koulutusta avustajille Helsingin Invalidien Yhdistys on myös järjestänyt koulutusta avustajille. Kursseja pidetään noin 4-5 vuodessa. Niillä opetellaan muun muassa nostotekniikoita, tutustutaan apuvälineisiin ja henkilökohtaisessa hygieniassa avustamiseen sekä pohditaan vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Koulutuksessa korostetaan myös sitä, että työtä tehdään nimenomaan työnantajan ehdoilla ja kunnioitetaan hänen itsemääräämisoikeuttaan. Joskus avustajilla on liian vahva näkemys siitä, miten heidän mielestään työtä pitäisi tehdä. Aika ajoin keskustellaan siitä, pitäisikö avustajilla olla selkeämmin määritelty koulutus tai jopa erityinen avustajakoulutus. Tämä kuitenkin jakaa myös työnantajien mielipiteitä. Joku avustajaa hakeva on ehdottomasti sitä mieltä, ettei avustajalla saa olla vaikkapa lähihoitajan koulutusta. Vaarana on, että avustaja hoitaa kuten sairasta. Pihnala yrittää neuvoa myös työnantajia työsuhteen solmimisessa. Tähän ei kuitenkaan aika aina riitä. Yritän toki kertoa kaiken minkä tiedän.työnantajana toimiminen on vaikeaa ja monimutkaista eikä kaikilla aina ole valmiutta siihen. Sitä sitten oppii mutkien kautta. Jos avustajat vaihtuvat usein, homman oppii väistämättä. Kati Pitkänen Avustajaa hakevien ikähaitari on 18-80. Pieni osa asiakkaista on omaisia, jotka hakevat esimerkiksi koulunkäyntiavustajaa lapselleen. Tarpeiden ja toiveiden kartoituksen jälkeen Seppo Pihnala käy läpi rekisteriä. Joskus sieltä löytyy heti oikeanlainen ehdokas. Toisinaan etsiminen vie kauemmin. Avustajan ja hänen työnantajansa välinen työsuhde on siksi erikoinen, että on käytävä monet asiat läpi. Avustajalla voi olla kotieläin ja työnantajalla allergia.työnantajalla voi olla jokin uskonnollinen vakaumus, jota avustaja ei hyväksy. Joku polttaa ja toinen ei siedä tupakansavua. Pihnalalla on ilmoituksia vapaista työpaikoista koko ajan muun muassa työvoimahallinnon sivuilla, oppilaitosten ilmoitustauluilla ja lehdissä. Niiden perusteella hakijat tulevat noin tunnin mittaiseen haastatteluun. Hakijoissa on monenlaisia ihmisiä, paljon opiskelijoita tai opiskelemaan aikovia. Opiskelijat toivovat keikka-, ilta- tai viikonlopputyötä sekä kesälomasijaisuuksia.työtä hakevat myös vanhemmat ihmiset, jotka ovat jääneet työttömiksi esimerkiksi sosiaalialalta. Sen lisäksi on kotiäitejä, jotka hakevat lisätyötä. Moni työnantaja arvostaakin nimenomaan ikää ja kokemusta. Iäkkäämpiä työnhakijoita, saisi olla enemmän. Enemmän T Ä Y D E N N Y S K O U L U T U S T A Voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus 40 ov 25.9.2003 2005, Helsinki Tavoitteena on perehdyttää osallistujat voimavarakeskeisen työskentelyn filosofiaan, teoriaan ja käytäntöön työnohjauksessa sekä antaa osallistujille valmiuden toimia itsenäisinä työnohjaajina. Koulutus sopii kasvatus- ja opetussekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilla on vähintään opistotasoinen peruskoulutus ja omakohtaista kokemusta työnohjaukseen osallistumisesta. Koulutuksen johtajana toimii ve-perheterapautti Pekka Holm. Koulutuksen hinta on 5900 e, lukukaudessa 1180 e. Lisätietoja koulutuksen johtaja Pekka Holm, p.040-546 7741, pekka.holm@ofw.fi, tai suunnittelija Mari Juote-Pesonen (09) 434 28225, mari.juote@helsinki.fi, www.studium.helsinki.fi H ELSINGIN YLIOPISTON TUTKIMUS- JA KOULUTUSKESKUS PALMENIA SOSIAALITURVA 4/2003 7
Kolumni Suuntaviivoja seuraavan hallituksen ohjelmaan Kati Peltola Rahatonta sosiaalityötä Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut raporttiin Lähivuosien sosiaali- ja terveyspoliittisia avainkysymyksiä ministeriön näkemyksen keskeisistä sosiaali- ja terveyspoliittisista kysymyksistä käytettäväksi seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa. Ministeriön näkemyksen mukaan seuraavan hallituskauden sosiaalija terveyspoliittisia ydinkysymyksiä ovat: Sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävän saatavuuden turvaaminen maan eri osissa ja ikääntyvän väestön kotona selviytymisen tukeminen. Kansallisen terveysprojektin hankkeiden toimeenpano, niiden edellyttämien voimavarojen varmistaminen sekä Terveys 2015 -kansanterveysohjelman toimeenpano. Sosiaalihuollon kehittäminen valmisteilla olevan kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen ehdotusten perusteella. Ehdotukset valmistuvat maaliskuun loppuun mennessä. Varautuminen vuoden 2004 alkoholipoliittisen ympäristön muutokseen ja kansanterveysperustaisen alkoholipolitiikan vahvistaminen kansallisella alkoholiohjelmalla 2003-2006. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden aseman parantaminen Perhepoliittinen strategia asiakirjan kehittämistoimenpiteiden mukaisesti. Köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäistään ja vähennetään EU:lle laadittavan, kansallisen suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma valmistellaan STM:n asettamassa työryhmässä kevään 2003 aikana. Lisävoimavaroja edellyttävät toimet tulisi sopia hallitusohjelman yhteydessä. Työelämän hyvinvoinnin parantaminen työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain pohjalta edistämällä työpaikkatason hyvää johtamista, vähentämällä työn haitallista kuormitusta sekä sovittamalla nykyistä paremmin yhteen työ ja perhe-elämä. Työttömyysturva-, eläke- ja kuntoutuslainsäädännön uudistusten tehokas toimeenpano sekä sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämisen jatkaminen. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen pureutumalla rakenteelliseen työttömyyteen poistamalla vaikeasti työllistettävien työllistymisen esteitä (räätälöity koulutus, sosiaaliset yritykset, työpankki, työnantajamaksut, työnantajabyrokratia). Vahvistetaan naisten ja miesten tasa-arvoa. Toteutetaan tasaarvolain kokonaisuudistus sekä ehkäistään naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Raportti nojaa vuosina 2001 ja 2002 julkaistuihin sosiaaliturvan tulevaisuutta linjaaviin ministeriön julkaisuihin: Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa (STM:n julkaisuja 2001:3) Sosiaalimenojen rahoitusvaihtoehtoja selvittäneen SOMERAtoimikunnan mietintö (Komiteanmietintö 2002:4, Sosiaali- ja terveysministeriö) Sosiaalimenojen kehitys pitkällä aikavälillä. SOMERA-toimikunnan taustaraportti. (STM:n julkaisuja 2002:21). Helsingissä näytti 1980-luvun lopussa siltä, että sosiaalityöntekijät voisivat ruveta sosiaalityöhön ja jättää rahan jakamisen Kelalle. Työttömyyttä oli vähän, ja toimeentulotuen asiakkaat huvenneet. No, se oli yksi kupla valtavan pörssikeinottelun vaahdosta. Kohta sosiaalityöntekijät ohjasivat ennennäkemätöntä toimeentulotukijonoa, ja väkeä palkattiin lisääkin huolehtimaan työmarkkinoiden äkkipudokkaista. Vuosituhannen taitteessa toimeentulotuen asiakkaiden väheneminen antoi tilaa sosiaalityön tehtävien arvioinnille ja uusille työtavoille. Tosin työmarkkinoilla ei ole laman jäljiltä syrjäytyneille käyttöä ja vankilat täyttyvät laittomien elämäntapojen markkinaväestä. Monet pitkäaikaiset sosiaalityön asiakkaat ovat kuitenkin saaneet jonkin verran tukea toiminnallisesta ja yhteisöllisestä työtavasta. Helsingin alueellisten sosiaalipalvelutoimistojen lapsiperhetyössä on jo lähes yhtä paljon perhetyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia kuin sosiaalityöntekijöitäkin. Näillä uusilla ammattiryhmillä on sosiaalityöntekijöitä parempi mahdollisuus mennä mukaan perheiden ja asiakkaiden lähiyhteisöjen arkielämään. Nyt viraston johto yrittää saada lapsettomien aikuisten sosiaalityöhön samanlaista tehtävien jakamista sosiaalityöhön ja lähityöhön. Kaupungin pikaköyhtyminen vaikeuttaa muutosta. Uusia vakansseja ei ole tulossa. Aikuissosiaalityön asiakkaat sen sijaan näyttävät lisääntyvän ihan ilman keinohedelmöitystä maailmalla riehuvan talous- ja sotapolitiikan ansiosta.toimeentulotuki näyttää kuuluvan vaalien jälkeisenkin hallituksen päällimmäisiin työllistämiskeinoihin. Kuntouttavan työllistämisen laki on merkinnyt monien syyniin otettujen putoamista työttömyysturvalta pelkälle toimeentulotuelle. Kuntouttavasta sosiaalityöstä on vasta taimia siellä täällä. Aikuissosiaalityön nykyisillä työntekijämäärillä kasvusto jää pakosta vähäiseksi. Vakanssien vähäisyyttäkin suurempi este on työntekijöiden vaihtuvuus. Helsingin sosiaalityön palkat ja työn rasittavuus eivät houkuttele tulemaan eivätkä varsinkaan jäämään. Työntekijöiden vaihtuvuus myös ruokkii itseään. Sosiaalityön palkkoja on korjattava, mutta tehtäviäkin on rajattava.viraston johto esittää kolmasosaa aikuissosiaalityön vakansseista lähityöhön. Sosiaalityön tuloksellisuutta estää myös se, että työntekijä on asiakkaalle rahalähde. Asiakkaan kannattaa esitellä itsensä heikkona ja jatkuvaa apua tarvitsevana. Sosiaalityön onnistumiseksi työntekijän on kuitenkin saatava asiakas näyttämään vahvuutensa ja mahdollisuutensa. Siksi sosiaalityö pitäisi erottaa etuuksien myöntämisestä. Muutoksessa on vaikeutensa, kun sosiaalityöntekijän työnä luullaan olevan rahanjako osattomille. Hankalaksi homman tekee työntekijöidenkin vaikeus hyväksyä rahatonta sosiaalityötä. SOSIAALITURVA 4/2003 9