URPALANJOKIALUEEN KEHITTÄMISHANKE

URPALANJOKIALUEEN KEHITTÄMISHANKE Hankesuunnitelma

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TOTEUTUSALUE 6 3 YLEISKUVAUS 8 4 TARPEELLISUUS 9 5 KOHDERYHMÄ JA HYÖDYNSAAJAT 12 6 ALUSTAVA TOIMINTASUUNNITELMA JA ESISELVITYS 13 7 TAVOITTEET 13 7.1 Laadulliset tavoitteet 13 7.2 Määrälliset tavoitteet 15 8 TOIMENPIDESUUNNITELMAT 16 8.1 Vesiensuojelusuunnitelma 16 8.2 Ympäristömuutoksien vaikutuksien vähentäminen 17 8.2.1 Vesistörakentaminen 17 8.2.2 Ulkoisen kuormituksen vähentäminen 18 8.2.3 Rehevöityminen ja ilmastonmuutos 19 8.3 Kalaston kehittämissuunnitelma 20 8.4 Virkistyskäyttösuunnitelma 21 9 TOIMENPITEIDEN KESKEISET KOHDISTUKSET 22 9.1 Maatalouden vesistökuormitukseen keskittyviin hankkeisiin 22 9.2 Turvetuotannon vaikutuksiin keskittyviin hankkeisiin 24 9.3 Luonnonhuuhtoumaan ja ilmastonmuutokseen keskittyviin hankkeisiin 24 9.4 Pistekuormitusta vähentäviin hankkeisiin 25 9.5 Kalataloudellisiin hankkeisiin 26 10 YKSILÖIDYT TOIMENPITEET JA TOTEUTTAMISSUUNNITELMA 26 10.1 Ensimmäinen toimintavuosi 27 10.2 Toinen toimintavuosi 28 10.3 Yhteenveto tehtävistä toimenpiteistä ja aikataulutuksesta 29 11 RAHOITUSSUUNNITELMA JA KUSTANNUSARVIO 30

3 12 TOTEUTUKSEN TOIMINNALLINEN JA TALOUDELLINEN SEURANTA 33 13 OHJAUSRYHMÄN KOKOONPANO JA TEHTÄVÄ 34 14 TIEDOTTAMINEN 35 15 HALLINTOON LIITTYVÄT TOIMENPITEET HANKKEEN PÄÄTYTTYÄ 36 16 TULEVAISUUDEN HANKE VISIOT 36 17 TIETOJEN, TAITOJEN JA KOKEMUSTEN HYÖDYNTÄMINEN 36 LÄHTEET LIITTEET KUVAT Kansikuva: Kirkkojoki kevät-talvella 2010 (kuva Manu Vihtonen) Kuva 1. Urpalanjoen valuma-alue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus [viitattu 28.6.2010]). 8 Kuva 2. Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan jokia ja kohteita, joissa taimenen luonnonlisääntymistä on havaittu. 10 Kuva 3. Kaakkois-Suomen Venäjän puolelle laskevat rajajoet ja niiden vedenlaatu (Itämeriportaali 2010 [viitattu 25.6.2010]. 11 Kuva 4.Urpalanjoen velvoitepäätökset. 17 TAULUKOT Taulukko 1. Urpalanjoen virtaama Muurikkalan kohdalla. 7 Taulukko 2. Kevät- ja syksyaikaiset virtaama keskiarvot ja vaihteluväli Muurikkalassa vuosina 2001 2010 (Kaakkois-Suomen ELY-keskus). 7 Taulukko 3. Urpalanjoen Venäjän puoleisten koskien sähkökoekalastussaaliit vuosina 1991-2006 (Tapaninen 2010, sähköposti, Kaakkois-Suomen TE-keskus 1991). 9 Taulukko 4. Yhteenveto tehtävistä toimenpiteistä. 29 Taulukko 5. Rahoitussuunnitelma ja kustannusarvio vuosina 2011. 31 Taulukko 6. Rahoitussuunnitelma ja kustannusarvio vuosina 2012. 32

4 TIIVISTELMÄ Julkaisija: Tmi Manumaa Valmistumisajankohta: Kesäkuu 2010 Tekijä(t): Manu Vihtonen Työn nimi: Urpalanjokialueen kehittämishanke Raportin teema Hankesuunnitelma ELY- Raportin kustansi Kaakkois-Suomen keskus E-vastuualue Sivumäärä 37 Painopaikka ja -aika Kouvola Hankkeen tarkoituksena on edistää Urpalanjokialueen maisemanhoitoa, suojelua, kasvattaa vesistöjen virkistyskäyttöarvoa ja vedenlaatua. Tarkoitus on myös edistää joen säilyttämistä meritaimenjokena ja suojella uhanalaisia vaelluskalalajeja ja vaalia luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Urpalanjoki virtaa harvaan asutulla maaseudulla. Urpalanjoen huono yleiskunto on pitkään ollut paikallisten ihmisten huolenaihe. Urpalanjoen rehevöityminen ja likaantuminen ovat varsinkin joen yläjuoksulla laskeneet vedenlaatua välttäväksi ja paikoin jopa huonoksi. Huonon suuntainen kehitys on jatkunut tänäkin päivänä, vaikka vesiensuojeluun on viimevuosina pyritty kiinnittämään enemmän huomiota. Alueelle on perustettu vuonna 2008 Urpalanjokialue Lohijoeksi ry. Kauan sitten meritaimenjoen maineessa ollut, Luumäeltä alkunsa saava joki virtaa lopulta Venäjän puolelle. Venäjän puolella on vielä säilynyt joen alkuperäinen ja uhanalainen meritaimen. Suomen puolella esteet vaelluskalojen esiintymiselle ovat padot sekä joen perkauksen yhteydessä hävitetyt kutu- ja poikastuotantoalueet. Luonnon lisääntymistä Suomen puolella ei ole havaittu viimevuosina. Hankkeen hyötyjinä ovat paikalliset ihmiset, kesäasukkaat, matkailijat, yhteiskunta, luonto ja eläin- ja kasvilajit. Tavoitteena on kalatalouden, metsästyksen, maiseman, virkistyskäytön, vesien-ympäristön- ja tulvasuojelun ja luonnon monimuotoisuus edistäminen. Toimenpiteet kohdistuvat käytännössä maatalouteen, turvetuotantoon, luonnonhuuhtoumaan, pistekuormitukseen ja uhanalaisiin vaelluskaloihin. Ympäristön ja luonnon kanssa toimiessa tulokset näkyvät viiveellä, mutta tehtävien toimien yhteisvaikutuksesta niitä voidaan odottaa tapahtuvan. Hankkeen toimenpiteiden ja tavoitteiden suuntaviivat on rakennettu siten, etteivät ne heikentäisi muita alueen suojelullisia ja toiminnallisia perusrakenteita, eikä heikentäisi alueen yritystoimintaa vaan edesauttaisi alueen kehittymistä kestävän kehityksen, maantalouden, -turvetuotannon ja -kalatalouden sekä alueen luonnon näkökulmasta 2010-luvulle. Asiasanat: Urpalanjokialue, virkistyskäyttöarvo, vedenlaatu, luonnon monimuotoisuus, vesiensuojelu, uhanalainen, kutu- ja poikastuotantoalue, kalatalous, maatalous, turvetuotanto, luonnonhuuhtouma, pistekuormitus, kestäväkehitys

5 1 JOHDANTO Urpalanjokialueen kehittämiseen haetaan tukea Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007 2013, jonka teemana vuonna 2010 on ympäristö. Vuosi 2010 on myös kansainvälinen YK:n julistama luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Haettava toiminta pyrkii edistämään Urpalanjokialueen kehittymistä viihtyisämmäksi ja alueen vetovoimaisuutta ja toiminnallisuutta pyritään edistämään. Toiminnallisilla kehittämishanke vaiheilla pyritään huomioimaan koko Urpalanjokialue. Kehittämishankkeen tulokset hyödyttävät mahdollisimman monia alueen asukkaita, sillä sen katsotaan olevan yleishyödyllinen kehittämishanke ja ympäristöprojekti. Hankkeen tavoitteena on kehittää alueelle toimiva yhteistyöverkosto sekä saada aikaan uudenlaista toimintaa. Hankkeen aikana keskitytään auttamaan viljelijöitä maaseudun ympäristön suojelussa ja maisemanhoitoa koskevien suunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa. Vesistökuormituksen vähentämiseen sekä luonnon monimuotoisuuteen ja maiseman ylläpitämiseen pyritään valitsemaan maanomistajien kanssa parhaiten sopivat toimenpiteet. Huomiota kiinnitetään myös maatalouden luomien maaseutuelinympäristöjen välttämättömyydestä monille eläin- ja kasvilajeille. Turvetuottajien ja alueen haja- ja pistekuormittajien vesiensuojelullisiin kehittämistoimiin pyritään vaikuttamaan. Ennen kaikkea tavoitteena on veden laadun hyvä tila Urpalanjokialueen vesistöissä. Tukea haetaan Maaseutuviraston vahvistamalla hakulomakkeella (nro 2306A). Tämä laajempi hankesuunnitelma toimitetaan hakemuksen liitteenä, joka toimitetaan Kaakkois- Suomen ELY-keskukseen. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry toimii hakijaorganisaationa, hallinnoijana ja toteuttajana. Yhdistys järjestää tarvittavan omarahoitusosuuden ja henkilöstö- ja taloushallinnon. Hankkeeseen palkattava projektipäällikkö on hankkeen aikana työsuhteessa hallinnoijaan.

6 Urpalanjokialueen vedenlaatu tutkimukset aloitettiin 48 vuotta sitten ja lukuisia kalataloudellisia tutkimuksia ja selvityksiä on 35 vuotta käsittävältä ajalta. Vuonna 2009 Vuonna 2009 Urpalanjokialue Lohijoeksi ry laati alustavan toimintasuunnitelman ja Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy teki Urpalanjoen kunnostuksen esiselvityksen. Nämä työt sekä useat vanhemmat raportit ovat hyvä perusta nyt laaditulle hankesuunnitelmalle ja hankehakemukselle. 2 TOTEUTUSALUE Toteutusalue sijaitsee Kaakkois-Suomessa ja eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Urpalanjoen valuma-alue (V.A. 09) on pinta-alaltaan 557 km 2, josta Suomen puolella on 467 km 2 (kuva 1). Urpalanjokialue sijaitsee pääosin harvaan asutulla maaseudulla. Urpalanjoen valuma-alueella on lukuisia pieniä vesialueita. Järviä alueella noin 30 ja pieniä lampia reilut 50 kappaletta. Alueen järvisyys on 5,3 prosenttia. Valuma-alueesta on metsää noin 72 %, peltoa 12 % ja suota 10,5 %. Seutu on rapakivigraniitin aluetta, joka on kallioperämme nuorimpia syväkivilajeja (Ahola 2008). Jokialue saa alkunsa Salpausselän eteläpuolelta Luumäeltä, jossa on mm. Urpalonjärvi ja länsipuolelta Urpalanjokeen laskeva Kirkkojoki. Urpalanjokeen yhtyy myös lukuisia pieniä puroja ja ojia. Urpalanjoen virtaama vaihtelut ovat ajoittain suuria. Keskivirtaama on 5,3 m 3 /s (taulukko 1 & 2). Pudotuskorkeutta Urpalonjärven ja meren välillä on noin 60 metriä (Kansalaisen karttapaikka 2010). Urpalanjoessa on 24 koskialuetta, joista padottuna on kolme. Nämä padot ovat Suomen puolella. Joki virtaa valtakunnan rajan Venäjän puolella noin 10 15 kilometriä ennen yhtymistään Viipurinlahteen ja itäiseen Suomenlahteen. Urpalanjoki on Suomen ja Venäjän rajalla noin 12 metriä merenpinnan yläpuolella (Ahola 2008). Venäjän puoleiset alueet eivät kuulu hankkeen varsinaiseen toteutusalueeseen. Venäjän puoleiset alueet ovat lähtökohdiltaan jo paremmassa kunnossa kun Suomen puolella (todisteena myös meritaimenen lisääntyminen). Suomen puoleisella toteutusalueella ongelmat koostuvat perkauksista, maataloudesta, turvetuotannosta, luonnonhuuhtoumasta, pistekuormituksesta ja kalojen vaellusesteistä johtuen. Koskialueiden kalalajeista runsaimpina esiintyvät mm. särki,

salakka, ahven ja kivisimppu sekä petokaloista made ja hauki (Koivurinta, Tapaninen, Vähänäkki & Päivänen 2001). 7 Taulukko 1. Urpalanjoen virtaama Muurikkalan kohdalla. keskialivirtaama keskivirtaama ylivirtaama m 3 /s 0,9 5,3 50 Taulukko 2. Kevät- ja syksyaikaiset virtaama keskiarvot ja vaihteluväli Muurikkalassa vuosina 2001 2010 (Kaakkois-Suomen ELY-keskus). kevät huhti-toukokuu syksy syys-lokakuu m 3 /s ka. 8,1 ka. 2,2 vaihteluväli 1,1-14,3 0,21-10,08

8 Kuva 1. Urpalanjoen valuma-alue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus [viitattu 28.6.2010]). 3 YLEISKUVAUS Hanke on: o maaseudun kehittämishanke o yleishyödyllinen kehittämishanke o ympäristöprojekti

9 Hankkeen nimi ja toteutus: o Urpalanjokialueen kehittämishanke o hankekokonaisuuden suunniteltu toteutusaika on 16 kk, noin 1,5 vuotta o toteuttajana ja hallinnoijana toimii Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry Työllistävyys: o projektipäällikkö 8 kuukautta/vuosi, yhteensä 16 kuukautta o paikallinen kone- ja aliurakointityö o muut hankkeen aikana toteutettavat työt ja tehtävät, joissa tarvitaan paikallisia yrityksiä ja osaamista yms. 4 TARPEELLISUUS Urpalanjoen vesistöjen huonontunut yleiskunto ja alaosan patorakenteet ovat tällä hetkellä keskeisenä esteenä alueen maaseudun (kestävälle) kehittymiselle. Paikallisten aktiivisten aloitteesta on vuonna 2008 perustettu Urpalanjokialue Lohijoeksi ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Urpalanjokialueen hoitoa, kunnostusta, suojelua, kasvattaa sen virkistyskäyttöarvoa ja edistää ja vaalia joen säilyttämistä meritaimenjokena. Urpalanjoki on joskus ollut Suomen paras meritaimenen luonnonpoikastuotannon joki (Hurme 1962). Nyt tilanne on huolestuttava. Suomen puoleisilla jokiosuuksilla meritaimen ei lisäänny ja Venäjän puoleinen kanta on heikko. Suomalaiset tutkijat ovat käyneet Venäjän puolella sähkökoekalastamassa neljä kertaa (taulukko 3). Venäläisiltä tutkijoilta on myös saatu Urpalanjoen alaosan vuoden 2009 sähkökoekalastusraportti (liite 1). Taulukko 3. Urpalanjoen Venäjän puoleisten koskien sähkökoekalastussaaliit vuosina 1991-2006 (Tapaninen 2010, sähköposti, Kaakkois-Suomen TE-keskus 1991). M-12 maantien Ala-Urpalankoskeen vuosi Ala-Urpalankoski Koiraskoski Vääräkoski Rikkolan Myllykoski Rikkolankoski alapuoli laskeva puro 1991 1,7 taimenta/aari ei kalastettu ei kalastettu ei kalastettu ei kalastettu ei kalastettu ei kalastettu 2004 ei taimenia ei kalastettu ei kalastettu ei taimenia ei taimenia ei kalastettu ei taimenia 2005 ei taimenia ei kalastettu ei kalastettu ei taimenia ei kalastettu ei kalastettu 23 taimenta/aari 2006 3,9 taimenta/aari 0,7 taimenta/aari 4 taimenta/aari 1,6 taimenta/aari 0,6 taimenta/aari ei taimenia puro kuiva, ei kaloja

10 Mikäli nyt ei ryhdytä käytännön toimenpiteisiin, vaan jatketaan tilanteen seuraamista ja tarkkailua, niin Urpalanjoen uhanalainen ja alkuperäinen meritaimen ym. vaelluskalat voivat kadota kokonaan. Viljelyssä ei ole paikallisia kalakantoja, joten ne ovat sitten iäksi menetettyjä. Myös riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja kalakantojen monimuotoisuuden yksikönpäällikön mukaan, hanke olisi erittäin tervetullut (Heinimaa 2010, sähköposti). Kuvassa 2 on esitetty, että Urpalanjoen Kirkkojoella (11) havaittu purotaimenen luonnonlisääntymistä ja Venäjän puoleisella Urpalanjoella (12 a) ja Venäjän puoleisella Urpalanjokeen laskevalla purolla (12 b, kuva 2, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2009)). Kuva 2. Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan jokia ja kohteita, joissa taimenen luonnonlisääntymistä on havaittu. Jokivarren asukkaat olivat huolissaan myös huononevasta vedenlaadusta jo vuonna 1968. Viimevuosina mm. Urpalanjoen veden kemiallinen hapenkulutus (CODmn) on noussut, vaikka tilanne pitäisi olla päinvastainen. Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden eloperäistä ainetta, joka voi olla humusta, jätevettä, karjatalouden päästöjä tai luonnonhuuhtoumaa. Tämän suuntainen kehitys on pystyttävä pysäyttämään, sillä veden laadulta odotetaan hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Urpalanjoki on liitetty osaksi Suomen ja Venäjän välistä rajavesisopimusta, juuri hajakuormituksen takia. Sopimuksen 3. artikla myös edellyttää sopimuspuolien huolehtivan siitä, että rajavesistöissä pidetään avoinna valtaväylä veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten (Rajavesistöjä koskeva sopimus 1960). Urpalanjoki laskee vetensä itäiseen Suomenlahteen, joten hanke voidaan katsoa tärkeäksi myös Itämeren suojelun kannalta (kuva 3).

11 Kuva 3. Kaakkois-Suomen Venäjän puolelle laskevat rajajoet ja niiden vedenlaatu (Itämeriportaali 2010 [viitattu 25.6.2010]. Alueella on lukuisia nähtävyyksiä, retkeilypaikkoja ja luonnonmuodostumia, jotka ovat puutteellisesti ihmisten tiedossa (mm. useita tervahautoja, kivikautisia asuinpaikkoja, kalliomaalauksia, hienoja koskia, mylly- ja pohjapatoja, lintualueita sekä Salpalinja). Hankkeen tarpeellisuutta puoltavat ja tukevat myös monet lait, asetukset, direktiivit ja viranomaisten strategiat sekä suunnitelmat, kuten mm: o Luonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096) o Vesilaki (264/1961) o Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja asetus (169/2000) o Kalastuslaki (16.4.1982/286) ja asetus (30.12.1982/1116) o Koskiensuojelulaki (35/1997) o Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132) o Kestävän metsätalouden rahoituslaki (12.12.1996/1094) o Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) o EU:n vesipolitiikanpuitedirektiivi (2000/60/EY) o EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY) o EU:n luontodirektiivi (92/43/ETY) o Kalavesidirektiivi (78/659/ETY) o Kalataloushallinnon kalatiestrategia (Maa- ja metsätalousministeriö) o Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma (ELY-keskus)

12 o Uusi Itämeren meritaimenkantojen hoitosuunnitelma (RKTL) o Suomen ja Venäjän välinen rajavesiä koskeva sopimus o Kaakkois-Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelma (ELY-keskus) o Tarkennus Kaakonkulman kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan o Suomen riistataloudellinen kosteikkostrategia o Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Convention on Biological Diversity, CBD) o Lintuvesien suojeluohjelma 5 KOHDERYHMÄ JA HYÖDYNSAAJAT Hankkeen kohderyhmänä ovat alueen ihmiset, osakaskunnat/maanomistajat ja koko yhteiskunta. Hyödynsaajina ovat ihmiset, eläimet, kasvit ja Urpalanjokialueen vesistöt, ympäristö, luonto, itäinen Suomenlahti ja Itämeri. Luonnonhoidon tärkeimmät motiivit paikallisille yleisesti ovat: o kalavesienhoito (mm. saaliiden turvaaminen, monipuolinen kalasto ja uhanalaisien kalalajien suojelu) o riistanhoito (vesilinnustus, metsästys ja nykyisin mm. riistakosteikot) o maisema (perinnemaisema, maalaismaisema, luonnonmaisema) o virkistyskäyttö (kalastus, veneily, melonta, retkeily, lomailu ja vapaa-aika) Yleisesti yhteiskunnan tavoitteet (tässä tapauksessa) voisivat olla: o vesien- ympäristön ja luonnonsuojelu (PR-arvo ja imago) o tulvasuojelu (ilmastonmuutokseen varautuminen/ennakointi) o maisema (infrastruktuuri, paikallisten/kesäasukkaiden viihtyvyys alueella) o luonnon monimuotoisuus (huomioidaan tulevat sukupolvet, uhanalaisien lajien suojelu)

13 6 ALUSTAVA TOIMINTASUUNNITELMA JA ESISELVITYS Urpalanjokialue Lohijoeksi ry:n sihteeri Jorma Suoknuuti laati vuonna 2009 toimintasuunnitelman, jolla oli tarkoitus käynnistää Urpalanjokialueen kehittäminen ja kunnostaminen. Yhdistyksen tarkoitus on saattaa ja kunnostaa Urpalanjoki uudelleen lohijoeksi ja sen suojeleminen myös tulevaisuudessa lohijokena. Toimintasuunnitelmassa on käyty läpi osakaskunnittain koko jokialue ja laadittu alustavia kustannusarvioita, toimenpiteet, piirustukset ja nimetty paikalliset nähtävyydet jne. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy valmisteli vuonna 2009 Urpalanjoen kunnostuksen esiselvityksen. Esiselvityksessä käydään läpi kattavasti kaikki keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet. Esiselvityksessä mainitaan, että koska Urpalanjoen valuma-alue on hyvin laaja, on ilmeistä, ettei koko kunnostushanketta voida toteuttaa samanaikaisesti, vaan vaiheittain. Kuormituksen osalta kunnostuksen painopiste on joen ylä- ja keskiosassa, kalatalouden osalta joen alaosalla (Saukkonen, Eteläpää & Ritari 2009). Esiselvitys toimii myös keskeisenä ohjeistuksena hankkeen aikana. Esiselvityksessä on tehty mm. osa-alueittain maastotutkimuksia ja annettu toimenpiteille suuntaviivoja jne. Esiselvityksessä mainitaan mm. että haja-asutuksen jätevesikäsittelyjärjestelmien toimeenpanoa voisi kiirehtiä ja että joen yläosan maanomistajien kanssa suunniteltaisiin mitä vesiensuojelullisia toimia maatalouden erikoisympäristötuilla voidaan tehdä. Nämä toimet tulisivat kuulumaan myös nykyiseen hankekokonaisuuteen. Toimintasuunnitelma ja esiselvitys ovat luettavissa ja ladattavissa osoitteesta: http://urpalanjoki.suntuubi.com/ 7 TAVOITTEET 7.1 Laadulliset tavoitteet o Meritaimenen geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnontuotannon palauttaminen Suomen puoleiselle jokialueelle

14 Urpalanjoen oma meritaimenkanta on uhanalainen ja lähellä sukupuuttoa. Urpalanjoen suomenpuoleisista koskissa ei vuonna 2009 tehty sähkökalastuksia. Syksyllä 2008 tehdyissä sähkökalastuksissa ei löydetty taimenia, joskin niitä esiintynee vielä joen venäjänpuoleisella alaosalla (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010 [viitattu 8.5.2010]). Lähes 30 vuotta sitten Suomen puolelle nousi vuosittain kymmeniä 2-5 kg meritaimenia (Saukkonen ym. 2009). Ilmeisesti luonnontuotannon esteenä ovat olleet kutualueiden puuttuminen ja heikko vedenlaatu. Huono vedenlaatu ja valuma-alueelta tuleva kuormitus on edesauttanut mm. kutu- ja poikasalueiden liettymistä ja kiintoaineen kulkeutumista. Voi myös olla muita vielä ns. tuntemattomia tekijöitä, joita hankkeen aikana pyritään selvittämään. Urpalanjoen lisäksi valuma-alueelta kartoitetaan taimenkantojen lisääntymiseen vaikuttavat tekijät ja tehdään kattavampia ja konkreettisimpia toimenpiteitä luontaisen menestymisen parantamiseksi. Esimerkiksi eräässä vedenlaadultaan heikommassa joessa paikallinen purotaimen näyttäisi sietävän tavanomaista huonompaa vedenlaatua. Lisäksi on paikkoja, joista paikalliset kalastajat olisivat saaneet purotaimenia. Nämä paikat on syytä tarkistaa ja havainnot todentaa. o Urpalanjokialueen luontainen ja arvokas kalakanta antaisi mahdollisuuksia matkailun lisäksi myös alueen muulle elinkeinotoiminnalle ja sen kehittymiselle Urpalanjokialueen matkailullinen vetovoimaisuus perustuu suurelta osin alueen tarjoamiin luontoelämyksiin, kuten vapaa-ajan kalastukseen, metsästykseen, melontaan, lintuharrastukseen, veneilyyn, retkeilyyn, nähtävyyksiin, marjastukseen ja sienestykseen. Puhtaan vesiluonnon ja ympäristön suojelua edistävän maaseudun ja alueen toimijoiden yhdistäminen on alueen voimavara. Esimerkiksi kalastusmatkailun kehittäminen on maakunnallisesti nostettu erityisasemaan eri strategioissa. o Urpalanjokialueen imagollisen arvostuksen lisääminen Vielä 1960-luvulla Urpalanjoki tunnettiin hyvänä meritaimenjokena. Tämän jälkeen jatkuvasti huonontunut vedenlaatu ja järjestelyhankkeet ovat tuoneet omat negatiiviset vaikutukset esiin. Rehevöitymisestä ja huonosta vedenlaadusta kärsivät yhä useammat

jokivarren asukkaat sekä luonto, eläimet ja kasvit. Parempi vedenlaatu ja kalaston kehittyminen lisäisi alueen PR-arvoa ja imagollista arvostusta. 15 7.2 Määrälliset tavoitteet o hanketietouden levittäminen ja hankkeen edistäminen alueen ihmisten kanssa o valuma-alueen vesiensuojelu toimenpiteiden edistäminen maanomistajien ja kuntien kanssa o uuden tiedon löytäminen valuma-alueelta ja yhteistyön rakentaminen kohti puhtaampaa ja viihtyisämpää Urpalanjokialuetta o meritaimenen nykytilan kartoitus ja keskeiset kehittämistoimet yhdessä ELYkeskuksen ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. o valistuksella ja tiedottamisella palautetaan Urpalanjokialueen vesiensuojelutyötä ja menetettyä vaelluskalajoki mainetta o vaelluskalojen nousuesteiden poistamiseen tähtäävien suunnitelmien vieminen eteenpäin yhdessä viranomaisten kanssa o valuma-alueen vesiensuojeluun, kunnostuksiin ja kalateihin liittyvien asiantuntija lausuntojen kerääminen o muut tavoitteet liittyvät alueen luontoon, eläimiin ja kasveihin, joita pyritään säilyttämään ja hoitamaan hankkeen aikana mahdollisimman hyvin. Hankkeen tavoitteilla pyritään siihen mm. että: o vesiensuojelua ja vedenlaatua saadaan edistettyä valistuksen, neuvonnan ja käytännön toteutuksien myötä o kiinteistöjen- ja maanarvo nousee automaattisesti mm. vedenlaadun, tulvasuojelun, kalatalouden ja maiseman hyväksi ja paranemisen vuoksi tehtävän työn myötä o Luumäen ja Miehikkälän kunnan, Lappeenrannan kaupungin, maatalouden ja turvetuotannon PR- ja imagoarvo nousevat uhanalaisten vaelluskalojen-, luonnon monimuotoisuuden-, alueenympäristön- ja vesiensuojelun myötä o paikallisten ja kesäasukkaiden viihtyvyys alueella lisääntyy jokiluonnon, järvialueiden, kalaston ja maaseudun ja maiseman kehittämisen myötä o maaseutu-, luonto-, riista- ja kalastusmatkailun voidaan olettaa kehittyvän osittain näiden toimien yhteisvaikutuksesta

16 8 TOIMENPIDESUUNNITELMAT 8.1 Vesiensuojelusuunnitelma EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesien laadun hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Tähän on hyvä pyrkiä myös Urpalanjoen valuma-alueen kaikissa vesistöissä. Hankkeen aikana vesiensuojelua ja niiden tilaa pyritään kohentamaan lähinnä neuvonnan, opastuksen ja valistuksen kautta. Kaakkois-Suomen alueella ns. sateenvarjo hankkeena aloittava Ravinteet satoon Vesistöt kuntoon hankkeelta odotetaan myös Urpalanjoen valuma-alueella näkyviä ja konkreettisia toimia. Alueella on myös lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva järvi (Tuorusjärvi) sekä lukuisia muita lintupaikkoja (liite 13). Urpalanjoen vesiensuojelusuunnitelma pitää sisällään seuraavat toimenpiteet: o kannustetaan viljelijöitä hakemaan maatalouden ympäristötukea, joilla perustetaan suojakaistoja, suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja jne. o valistetaan ja neuvotaan maanomistajia, jotta estettäisiin laajoilta peltoalueilta valumavesien mukana huuhtoutuvia ravinteiden joutuminen suoraan vesistöön o kehotetaan turvetuottajia kiinnittämään huomiota vesistöjen kuormitukseen ja vesienkäsittelymenetelmien ympärivuotiseen kehittäminen sekä haetaan yhteisiä ratkaisuja niiden vähentämiseksi o suunnitellaan toimia, joilla suo- ja metsäojien vedenlaatua saadaan parannettua o seurataan millä toimilla kunta aikoo vähentää Luumäen Taavetin jätevedenpuhdistamon vesistökuormitusta o tarkkaillaan myös haja-asutuksen jätevesiasioiden kuntoon laittamista alueella o pidetään tarpeen mukaan aiheeseen liittyviä yhteisiä teematilaisuuksia

17 Kuva 4.Urpalanjoen velvoitepäätökset. 8.2 Ympäristömuutoksien vaikutuksien vähentäminen 8.2.1 Vesistörakentaminen Urpalanjoen Suomen puoleiset kalojen vaellusesteet on pyrittävä poistamaan. Suositeltavaa olisi poistaa vanhat patorakenteet ja korvattava ne pohjapadoilla. Mikäli tämä ei onnistu, on kahden padon omistajan syytä ratkaista kalojen liikkuvuuteen ja nousuun liittyvä ongelma esim. kalatiellä (kalatievelvoite). Ensisijaisesti kalatien tulisi olla mahdollisimman luonnonmukainen, jolloin kalat myös voisivat tarvittaessa lisääntyä kalatiessä tai toimia niiden elinympäristönä. Teknisiin kalateihin ja aiempiin kalatie ratkaisuihin on syytä suhtautua (pienellä) varauksella. Patojen omistajien kanssa on neuvoteltava kalatien tarvitseman vesimäärän luovuttamisesta, jotta vaelluskalojen nouseminen sitä kautta olisi mahdollista. Patojen omistajille ei haluta kuitenkaan koituvan taloudellisia menetyksiä tai ne pyritään joka tapauksessa minimoimaan. Samalla pyritään kehittämään patoalueiden viihtyisyyttä ja virkistyskäyttöä yms. sekä heidän toiveitaan ja mielipiteitään/asiantuntemusta kuunnellaan. Kalatalousviranomainen hoitaa asioiden eteenpäin viemistä, mutta hanke toimii heidän kanssaan yhteistyössä. Hankkeen aikana pyritään mm:

18 o etsimään keinoja yhdessä muiden viranomaisten kanssa, joilla vaelluskalat pääsevät ohittamaan Suomen puoleiset nousuesteet o joudutetaan kalatieasioita ja haetaan padonomistajilta kirjalliset suostumukset (mm. kalojen, rapujen ja nahkiaisen elinympäristökunnostuksiin ja kutu- ja poikastuotantoalueiden tekemiseen). o kerrotaan luonnonmukaisten kalateiden ja pohjapatojen hyödyistä (mm. hoidon helppous) ja toimivuudesta (mm. vedenpinnan pysyminen vakaana) sekä kuinka hienoja nähtävyyksiä ns. luonnonkoski olisi. o vältetään ympäristölle ja luonnolle haitallisten vesistötöiden toteutusta ja sellaiset vesistötyöt, jotka heikentävät vedenlaatua.. Myös kaikenlainen muu vesistön kalataloutta ja virkistyskäyttöarvoa haittaava vesistörakentaminen on estettävä. Kalataloutta ja virkistyskäyttöä kohentavat vesistörakentamistoimet on tarkoin suunniteltava, jotta vältytään myöhemmiltä yllättäviltä ja negatiivisilta vaikutuksilta. 8.2.2 Ulkoisen kuormituksen vähentäminen Ensisijainen toimenpide vesistöjen kunnostuksessa on ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Kirkkojoen huonoa vedenlaatua pyritään kohentamaan, kuten myös Urpalanjoen latvaosia ja keski-juoksua. Esimerkiksi mitkään järvialueiden hoitokalastukset ym. eivät tehoa, ellei ulkoista kuormitusta ensin vähennetä. Hankkeen aikana, ulkoisen kuormituksen vähentäminen on keskeisin vedenlaatua parantavista vaiheista. Patoketjujen, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen toiminta vaihtelevat eri tekijöistä johtuen mm. maaperä, maalaji, kasvillisuus, virtaama, valuma-alueen koko, altaan ym. koko, muoto ja syvyys sekä yllättävät säätekijä muutokset. Alueen järvet toimivat tällä hetkellä myös puskureina ja tasaavat hieman ulkoisen kuormituksen haitallisia vaikutuksia. Järvien tilanne voi kuitenkin muuttua äkkiä kohti huonompaa, mikäli pian ei asiaan puututa. Ulkoisen kuormituksen vähentämiskeinoja: o kosteikot o laskeutusaltaat

19 o suojavyöhykkeet o tulvatasanteet o valumavesien suodatus o pohjapatoketjut o viljelystekniset ja muut tekniset toimenpiteet (kevennetyt muokkausmenetelmät) o jätevesien suodatus o lannan levityksen ja lannoituksen vähentäminen o jne Tutkija Markku Puustisen mukaan Peltojen suojavyöhykkeillä, eli yli 15 metriä leveillä viljelemättömillä suojakaistoilla voidaan vähentää kokonaiskuormitusta 5-10 prosenttia. Kosteikkojen perustaminen vähentää päästöjä keskimäärin viisi prosenttia (Haapanen YLE Uutiset 2010, a). Tutkija Markku Puustinen toteaa myös, että kosteikko on hintansa väärtti, sillä ne lisäävät ja säilyttävät luonnon monimuotoisuutta. Kosteikko on myös erinomaisia lintujen levähdys- ja pesintäpaikka. Vuosina 2008 2009 kosteikon perustamiseen sai erityistukea enintään 4000 euroa hehtaaria kohti. Vuonna 2010 hehtaarituki korotettiin enintään 11 500 euroon. Keskimäärin tukea on myönnetty 12 500 euroa hanketta kohti (Haapanen YLE Uutiset, b). Urpalanjoen keskijuoksulla on alustavien suunnitelmien mukaan neljä tulva-altaiksi tai kosteikoiksi suunniteltua aluetta (Suoknuuti 2009). Nämä ovat: o Kortelampi (1,2 ha), Ihakselan osakaskunta o Jokiravikainen (2,8 ha), Ihakselan osakaskunta o Yhelmyksenjärvi (6 ha ), Muurolan- ja Anjalan osakaskunta o Kurisevan lampi (0,5 ha), Anjalan osakaskunta 8.2.3 Rehevöityminen ja ilmastonmuutos Rehevöityminen ja ilmastonmuutos voivat tuoda mukanaan vaikeasti ennakoitavissa olevia yllätyksiä. Suurimpia uhkia ovat tulvat, kuivuus ja veden lämpötilan nouseminen ja leudot sateiset talvet.

20 Rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia voidaan Urpalanjokialueella minimoida mm: o vedenlaatua parantamalla (mm. eroosio torjunta) o kosteikoilla, tulvatasanteilla ja suojavyöhykkeillä o veden viipymää lisäämällä (luonnonmukainen tulvasuojelu) 8.3 Kalaston kehittämissuunnitelma Urpalanjoen pääuoman, sivujokien ja purojen ja valuma-alueen järvien ja lampien kalastoa on hoidettava suunnitelmallisesti. Pääasiassa kalastoa on kehitettävä kalataloudellisilla kunnostustoimilla. Kunnostuksia voivat tehdä paikalliset osakaskunnat (kala-ammattilaisen ohjauksessa) ja kalatalousviranomaiset. Kalataloudellisin perustein toteutetut kunnostukset edesauttavat virtaveden tilan parantamista monipuolisesti, etenkin lohikaloja pidetään hyvän virtaveden indikaattorina (Näreaho, Jormola, Laitinen & Sarvilinna 2006). Myös järvien ja lampien kalastoa on pyrittävä kehittämään ja niiden kalastorakenteeseen kiinnitetään entistä suurempi huomio. Monimuotoisuuden lisääminen on oltava kunnostuksien keskeinen periaate. Vuonna 1974 Westman on luetteloidessaan maassamme perintöaineksen varastoina säilytettäviä vesieläinkantoja, sisällyttänyt näihin Urpalanjoen meritaimen- ja nahkiaiskannat Virtavesikunnostuksia tulee tehdä ensisijaisesti Urpalanjoen pääuomassa, mutta myös lukuisissa pääuoman sivuojissa ja puroissa, Luumäen Kirkkojoella ja Ihakselanjoella. Lisäksi kalastusta on säädeltävä ja uhanalaisia kalalajeja rauhoitettava kalastukselta ennen kuin ne voimistuvat ja kestävät ohjattuakaan kalastusta. Kala- ja rapuistutuksiin joudutaan turvautumaan lajien hävittyä, kotiuttamisvaiheessa tai tuki-istutuksissa. Istutuksia on kuitenkin tehtävä vasta kun alueita on kunnostettu lajeille sopiviksi. Tarvittaessa järvien ja lampien kalastoa hoidetaan istutuksilla, mikäli luonnonlisääntyminen on heikkoa tai tarvitaan lisää petokalaistutuksia pitämään esim. särkikaloja kurissa tai luoda uusi erityiskalastuskohde (esim. kirjolohien kalastusta). Kirjolohien istuttaminen ja niiden kalastaminen edesauttaisi aluksi myös lohijoki maineen leviämistä sekä suojelisi uhanalaisia meritaimenia kalastukselta. Alueella on myös toutaimen kasvattaja, jolta voisi ajatella ostettavan poikasia vesireitille. Toutain on virkistyskalastuskalana suosittu ja hyvä hoitokalastuskala.

21 Suomenlahden uhanalainen ja Urpalanjoen alkuperäinen (lähes sukupuuton partaalla) oleva meritaimen on päästettävä kutemaan Urpalanjoen pääuomaan ja latvaosille asti. Nykyinen lisääntyminen tapahtuu liian suppealla alueella Venäjän puolella. Urpalanjoen yläosa ja sivujoet sekä purot toimisivat myös merkittävinä kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueina. Kalojen elinolosuhteita tulee parantaa aiemmin esitetyillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Elinvoimaisilla kala- ja rapukannoilla on ekologinen merkitys, mutta myös vaikutusta alueen yleiseen imagoon, luontomatkailuun ja mittaamattomiin virkistyskäyttöarvoihin. Saaliiden lisääntymisen myötä myös kalastuslupien myynti lisääntyy ja kalakannan monipuolistuminen lisää kalastuksen mielekkyyttä. Kalaston kehittämissuunnitelman suurimmat panostukset tarvitaan vaellusesteiden poistoon, koskialueiden kunnostamiseen ja järvialueiden kehittämiseen Muut kalaston kehittämistoimenpiteet ovat suhteellisen pieniä ja osittain toteuttavissa talkoohengessä. Kalaston kehittämistoimenpiteillä on harvoin mitään negatiivia vaikutuksia (tuskin tässäkään tapauksessa). Mikäli vedenkorkeutta joudutaan (jostain syystä) nostamaan, vaati se tällöin maanomistajien ja ympäristölupaviraston luvan. Kalaston kehittämissuunnitelman eräs elementti on myös kalatutkimuksen kehittäminen Urpalanjoen vesistöissä. Kalatutkimuksia voitaisiin toteuttaa erillisillä tutkimusalueilla/tutkimuskoealoilla, jotka olisivat kokonaan rauhoitettuja kalastukselta ym. häiriötekijöiltä esim. hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Suomalainen kalatutkimus jatkaa myös valtakunnan rajat ylittävän yhteistyön merkeissä (mm. RIFCI- ja HEALFISH hanke). 8.4 Virkistyskäyttösuunnitelma Urpalanjoen virkistyskäyttösuunnitelma kohdistuu joen virkistyskäyttöarvon nostamiseen ja sen tehokkaampaan hyödyntämiseen. Tavoitteena on edistää joen saavutettavuutta (opasteet, pitkospuut, sillat, laiturit ja kävelypolkuja esim. suojavyöhykkeille), lisätä virkistyskäyttöä (kalastuspaikat, uimapaikat ja tauko- ja levähdyspaikat), maisemanhoito (mm. kylämaiseman ja ihmisten viihtyvyyden lisääminen), luontomatkailun ja yrittäjien

huomioiminen (kanootti- ja veneily reitit ja veneenlaskupaikat sekä Urpalanjoen markkinointi). 22 Lisäksi kauniiden luontokohteiden ja nähtävyyksien sijainnit kartoitetaan ja niiden opastuksia suunnitellaan ja paikallisten yrittäjien toiveita kuunnellaan. Virkistyskäyttösuunnitelmaan voi sisältyä erityinen virkistysalue, joka toimisi myös samalla retkeily- ja virkistyskalastusalueena. Myös alueen Natura ohjelmiin kuuluvien alueiden hoito pyritään huomioimaan. Urpalanjoen varrelta on kartoitettu myös useita muinaisia asuinpaikkoja (Ahola 2008). Näitä kaikkia em. toimenpiteitä pyritään kehittämään yhdessä muiden alueella toimivien hankkeiden kanssa sekä alueellisten yhdistysten, seurojen ja järjestöjen yhteistyönä! 9 TOIMENPITEIDEN KESKEISET KOHDISTUKSET Toimenpiteissä on kiinnitetty huomio koko valuma-alueen tarkasteluun. Urpalanjokialueen yläjuoksulla keskitytään maatalouden, luonnonhuuhtouman ja haja-asutuksen pistekuormituksen vähentämiseen. Urpalanjokialueen keskivaiheilla pyritään keskittymään laajoilta suo- ja turvealueilta tulevaan kuormitukseen sekä järvialueiden kokonaisvaltaiseen hoitoon. Urpalanjokialueen alaosalla pyritään viranomais-yhteistyönä estämään myös vedenlaadun heikkeneminen sekä luoda vaelluskaloille lisääntymis- ja poikastuotanto aluetta ja poistaa vaellus- eli nousuesteet. 9.1 Maatalouden vesistökuormitukseen keskittyviin hankkeisiin Suomen ympäristöministeriö on asettanut tavoitteeksi vähentää maatalouden ravinnekuormitusta kolmanneksen (vuoden 2001 2005 tasosta) vuoteen 2015 mennessä. Perusajatuksena olisi se, että kasvukauden ulkopuolella hoidettaisiin ympäristö asioita. Maatalouden ympäristötuki on yksi oleellinen tekijä vähennettäessä maatalouden aiheuttamia ravinnekuormitusmääriä. Vaikutukset vesistöissä näkyvät viiveellä, koska maaperään varastoituneet ravinteet poistuvat maaperästä hitaasti. Suomen ympäristökeskuksen maatalouden vesistökuormituksiin erikoistunut tutkija Markku

23 Puustinen on laskenut, että maatalouskuormitusta voitaisiin vähentää yli 30 % ilman, että nykyisiin tuotantosuuntiin tulisi suuria muutoksia. Maatalouden nykyisestä vuotuisesta ravinnekuormasta huuhtoutuu vesiin yli 90 prosenttia kasvukauden ulkopuolella, eli lokatoukokuun välillä (Haapanen YLE Uutiset 2010). Luonnonmukainen tuotanto ja suojavyöhykkeiden perustaminen voivat tarjota viljelijöille uusia tilakohtaisia kehittämisvaihtoehtoja. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa maatalouden kuormitusvaikutus näkyy selvästi mm. Salpausselän eteläpuoleisissa jokivesistöissä. Kuormitusriskiin vaikuttaa merkittävimmin peltojen ominaisuudet, kuten maalaji, fosforitila ja kaltevuus. Keskeistä on myös karjalannan ja väkilannoitteiden oikea käyttö. Savimailta saatujen tutkimustietojen perusteella selvästi yli puolet kiintoaineesta voi tulla pelloilta salaojavalunnassa (Alakukku, Hartikainen & Puustinen 2008). Kasvillisuuden ja puiden peittämät suojavyöhykkeet ehkäisevät tehokkaasti pelloilta vesistöihin tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Suojavyöhykkeet oikein toteutettuna ja hoidettuna elävöittävät maaseutumaisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeen pitää olla sitä leveämpi, mitä jyrkempi pelto on kyseessä. Kosteikot pidättävät veden mukana kulkeutuvaa kiintoainetta ja ravinteita ja lisäävät maatalousmaiseman ja eliöstön monimuotoisuutta. Lisäksi ne soveltuvat hyvin myös kasteluveden varastointiin (Näreaho ym. 2006). Pelloilta vesistöön kulkeutuva kiintoaine on parasta viljelymaata, jonka pidättyminen pelloilla on viljelijän etu (Alakukku ym. 2008). Myös suorakylvön edut ovat kiistattomat (Kärkkäinen 2008). Hankkeen maatalouteen kohdistuvat toimenpiteet ovat lähinnä: o kannustaa viljelijöitä ja yhdistyksiä hakemaan maatalouden ympäristötukea ja tekemään ympäristösuunnitelmia (mm. suojavyöhykkeet ja kosteikot) o neuvoa ja opastaa viljelijöitä tukien hakemisessa ja kohdistamisessa vesiensuojelullisesti oikeisiin asioihin o lisätä viljelijöiden ympäristötietoutta (jaetaan mm. julkaisuja ja materiaalia) o neuvotaan ja kehotetaan viljelijöitä seuraamaan ravinnetaseita, jotta vältytään ylilannoitukselta

24 o etsitään keinoja saada ympäristötukien toimenpiteillä mahdollisimman suuri vesiensuojelullinen hyöty (mm. keskitetään toimet sinne, missä päästöt ovat suuria) o toimia valitaan myös lohkokohtaisesti, jotta vesiensuojelulliset käytännön toteutukset, kustannukset ja saatavat ympäristöhyödyt ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. o suunnataan tiedottamista luonnonmukaiseen tulvasuojeluun o vältettäisiin yksipuolista viljelyä (altistaa mm. eroosiolle, tiivistymiselle, kasvitaudeille ja rikkakasveille) o edesautetaan maatalouden imagon kohottamista ympäristöasioissa o seurataan ravinteet satoon vesistöt kuntoon hankkeen toteutumista alueella 9.2 Turvetuotannon vaikutuksiin keskittyviin hankkeisiin Hanke pyrkii keskittymään turvetuotantoalueiden: o vesienkäsittely menetelmiin o siihen miten kuormitusta voitaisiin vielä pienentää o mitkä ovat alueen keskeiset ongelmat? o miten turpeenoton loppuessa toimitaan? o ja onko tarvetta lisätä kuormitustarkkailua? 9.3 Luonnonhuuhtoumaan ja ilmastonmuutokseen keskittyviin hankkeisiin Tulvariskien hallinnassa luonnonmukainen tulvasuojelu on nykypäivää. Monissa Euroopan maissa ja USA:ssa tulvavirtaamien pidättäminen on keskeinen osa tulvariskien hallintaa. Yläjuoksulla on pyrittävä löytämään viljelykäytöstä poistuneet pelto- ja suoalueet, jotka ovat vanhoja tulva-alueita. Veden varastoitumista näille alueille voidaan tulvavesien pidättämisen lisäksi vähentää vesistökuormitusta, joka parantaa näin ollen vedenlaatua ja on tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta. Veden viipymää voidaan lisätä myös luonnonmukaisilla pohjapadoilla (Näreaho ym. 2006). Urpalanjokialueen maaperä on luontaisesti savea, mutaa ja hietaa. Pelloilta vesistöihin valuvat ravinteet johtuvat usein ojituksien huonosta toimivuudesta. Salaojitus vähentää pintavaluntaa ja lisää viljelypinta-alaa. Junttolan kylässä sijaitsee Toikkalan sikala (Nasula Oy), jonka lannasta 90 % levitetään Urpalanjoen valuma-alueelle (Saukkonen ym. 2009).

25 o kehotetaan viljelijöitä kiinnittämään huomiota lannoitteiden käyttömääriin ja levitystapoihin o kartoitetaan turvetuottajien kanssa toimenpiteitä turvetuotantoa varten kuivatetuilta soilta vesistöihin huuhtoutuvien aineiden estämiseen o maanomistajien kanssa salaojituksien ja ojien tarkistukset o eroosion vähentämiseen (pohjakynnykset, suisteet, kiveäminen, puu istutukset, pajurakenteet, kasvillisuuspaakkujen siirto ja kylväminen) o onko maaperässä liikaa ravinteita? 9.4 Pistekuormitusta vähentäviin hankkeisiin Pistekuormituksen vähentävät hankkeet kohdistuvat lähinnä haja-asutuksen kuormitukseen ja Luumäen jätevedenpuhdistamon kuormitukseen. Hanke pyrkii toimimaan yhdessä kuntien kanssa ja kehittämään pistekuormituksesta aiheutuvien haittojen vähentämisen hyväksi. Lisäksi haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukainen käsittely tulee olla valmis 1.1.2014 mennessä. o kiinnitetään huomiota jätevedenpuhdistamon toimivuuteen o miten puhdistamon toimintaa haittaavien aineiden joutumista puhdistamoprosessiin voidaan estää? o millaisin kustannuksin puhdistustehoa voidaan lisätä ja vähentää veden hygienia kuormaa o joudutetaan haja-asutuksen jätevesienkäsittelyjärjestelmien toimeenpanoa Vaasan hallinto-oikeus päätti 16.4.2010, että Luumäen kunnan Taavetin jätevedenpuhdistamon ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi kunnan on tehtävä tarpeelliset selvitykset 30.4.2015 mennessä. Selvityksiin tulee sisältyä selvitys mahdollisuuksista vapauttaa Urpalanjoki asumajätevesikuormituksesta sekä suunnitelma jätevesien käsittelyn tehostamisesta siten, että päästöjen määrä pienenee ja puhdistusteho paranee merkittävästi (Luumäen kunnanhallitus 2010).

26 9.5 Kalataloudellisiin hankkeisiin Kalataloudellisten hankkeiden kohdistus suunnitelmat: o poistamaan kalojen, rapujen ja ympyräsuisten alaosan vaellusesteet o parannetaan kutu- ja poikastuotantomahdollisuuksia ja kaikkien lajien elinoloja o palautetaan joen vaelluskalajoki mainetta o korostetaan kalastuksen säätelyn merkitystä joessa, järvillä ja merialueella o nousevien vaelluskalalajien määrän ja ajankohtien tarkempi selvittäminen ja arviointi (myös laskeutuvien meritaimen smolttien määrän arviointi) o smolttituotanto arvio (nykyinen tilanne vs. kunnostuksien jälkeinen) o patojen alle kunnostetaan tutkimuskoealat ja kutu- ja poikastuotantoalueet o haetaan näyttöjä Suomen puoleisien patojen alla mahd. tapahtuvasta lisääntymisestä o kohennetaan Kirkkojoen purotaimenien (tammukan) elinympäristöä ja lisääntymistä ja lisätään näin myös kuntalaisten tietoisuutta ko. asiasta o haetaan lisätietoa kalalajien esiintymisestä/lajien runsaussuhteista ja lajien välisistä vuorovaikutussuhteista o kunnostussuunnitelmien ja tarkkojen koski- ja purokartoituksien toteutukseen o valistetaan, ohjataan ja tiedotetaan vapaa-ajankalastajia kalastamaan Kaakkois- Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelman mukaisesti o pyritään vaikuttamaan kalastuksen järjestämiseen o tarvittaessa mahdollinen kalojen ylisiirto, merkintätutkimukset tai emokalapyyntiä (laitosviljelyyn) o järvialueiden kalaston tilaa ja rakennetta ja kunnostustarvetta kartoitettava (mm. hoitokalastussuunnitelmat, solmuvälirajoitukset ja rauhoitukset) 10 YKSILÖIDYT TOIMENPITEET JA TOTEUTTAMISSUUNNITELMA Vuonna 2009 on Urpalanjokialue Lohijoeksi ry:n toimesta laadittu alustava toimintasuunnitelma. Nyt tarkoituksena on, että toimenpiteet määritellään yksilöidysti maatalouden yleishyödyllisen kehittämishankkeen mukaan. Nyt kyseessä on Urpalanjokialueen kehittämishankkeen ensimmäinen toteutusvaihe. Ensimmäinen vaihe on jaettu eri vuodenaikojen mukaan (poislukien talvikausi), jolloin toiminta olisi

27 mahdollisimman tehokasta ja suunnitelmallista. Toimenpiteet on valittu myös ajankohtien mukaan parhaiten toteutettaviksi, jolloin toiminnan hyödyt saadaan parhaiten esiin. Talvella on tarkoitus pitää hanke neljä kuukautta jäissä, sillä rahoitus ympärivuotiselle toiminnalle ei ole ilmeisesti mahdollista (Penttilä 2010, suullinen tiedonanto). Ensimmäisen hanke vaiheen päätyttyä on tarkoitus jatkaa uuden hankekokonaisuuden tai projektin turvin. Tämä Urpalanjokialueen kehittämishankkeen aloitus määrää myös jatkossa seuraavan hankkeen suuntaviivat ja kehittämistarpeet. Silloin ehkä on paljon uutta tietoa toimintaympäristöstä ja tiedetään mikä on alueella yleinen suhtautuminen ja ilmapiiri ja mikä toimii ja mikä ei. Tärkeintä on nyt saada Urpalanjokialueen maaseudun yleishyödyllinen kehittäminen käyntiin ja luoda edellytykset alueen kestävälle kehittymiselle. 10.1 Ensimmäinen toimintavuosi kevät 2011 (huhti- ja toukokuu): o hankkeen käynnistäminen, siihen tutustuminen ja sisäistäminen o toimintaympäristöön, ohjausryhmään ja läheisiin sidosryhmiin tutustuminen o laaditaan tiedote, aktivoidaan lehdistö ja laitetaan hankkeen tietoja internettiin o keskitytään yhteistyöhön rakentavassa hengessä eri sidosryhmien kesken o suunnitellaan ja organisoidaan kesän maastotöitä o tutustutaan maastossa toimenpidealueisiin ja ongelma-alueisiin yhdessä maanomistajien kanssa kesä 2011 (kesä-, heinä- ja elokuu): o aloitetaan toimialueen alaosalla yleishyödylliset maastotyöt (mm. soraikkojen, poikasalueiden ja alueen ongelmakohtien kartoituksella) o aloitetaan toimialueen yläosalla maatalouden kuormitukseen ja pistekuormitukseen liittyvät työt (mm. kannustetaan ja opastetaan viljelijöitä hakemaan maatalouden ympäristötukea, suunnitellaan kosteikkojen perustamiseen liittyviä toimenpiteitä ja hakemuksia yhdessä maanomistajien ja paikallisten rekisteröityjen yhdistysten kanssa)

28 o kartoitetaan Kirkkojoen kehittämistoimenpiteitä, ongelma-alueita ja ympäristöä yhdessä maanomistajien kanssa. o hankitaan kirjallisia suostumuksia toimialueen osapuolilta o vapaa-ajan asukkaiden, mökkiläisten ja kyläläisten kuuleminen ja aktivoiminen o haetaan maastotöillä uutta tietoa hankkeen kehittämisen tueksi (mm. kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden ja pohjapatojen perustamis-ajankohdat) syksy 2011 (syys-, loka- ja marraskuu): o yhdessä viranomaisten, osakaskuntien ja talkooväen kanssa suoritetaan kalojen elinympäristökunnostuksia, nousukala selvityksiä, koekalastuksia ja pohjapatoketjuja o etsitään keskeiset syksynaikaiset ulkoisenkuormituksen ongelma-alueet o jatketaan tutustumista maastossa toimenpidealueisiin maanomistajien kanssa (ennen kaikkea kalatieasioiden eteenpäin vieminen ja syksyn aikaisten virtaamien vaikutukset vaelluskaloihin ja mahdollisten kalateiden toimivuuteen). o pidetään tilaisuus/kokous, jossa kosteikoista ja suojavyöhykkeistä ja vesiensuojelutoimenpiteistä keskustellaan ja päätetään 10.2 Toinen toimintavuosi kevät 2011 2012 (huhti-toukokuu): o suunnitellaan vesiensuojelullisia toimenpiteitä yhdessä kuntien, maanomistajien ja paikallisten rekisteröityjen yhdistysten kanssa (mm. Missä mennään -palaveri) o pidetään kokouksia, tiedotustilaisuuksia ja avoimia keskustelutilaisuuksia (infotilaisuuksia) eri sidosryhmien kesken sekä ohjausryhmän kokous o hankitaan lisää kirjallisia suostumuksia toimialueen osapuolilta o tiedotetaan ensimmäisen vuoden toimintakertomuksen perusteella tapahtuneista o kartoitetaan maastossa ongelma-alueita ja parhaita suojavyöhyke ja kosteikko ym. alueita o keväisten viljelytöiden ympäristövaikutustenarviointi alueella o selvitetään yhdessä Luumäen kunnan kanssa jätevedenpuhdistamon kevät aikainen tilannetta puhdistamolla kesä 2012 (kesä-, heinä- ja elokuu):

29 o seurataan ravinteet satoon vesistöt kuntoon hankkeen toteutumista alueella o suunnitellaan kesän maastotyöt hankealueella o virkistyskäyttöä kohentavien rakenteiden suunnittelu ja osatoteutus (esim. talkoilla) o kalojen vaellusesteiden poistoon liittyviä toimenpiteitä ja maastotutkimuksia o sivujokien ja purojen kunnostustyöt (mm. pieniä pohjapatoketjuja, osittain talkoilla) o maisemointia ja maisemanhoitoa (puiden ja pensaiden taimien istutuksia, vesikasvien niittoa ja raivausta) o kartoitetaan keskeinen luonnossa liikkujien leirintäpaikan tuleva paikka syksy 2012 (syys-, loka- ja marraskuu): o kalojen lisääntymisen ja nousun turvaaminen Suomen puolelle (yhteistyössä mm. RAPA-, RIFCI- ja HEALFISH hankkeiden kanssa, RKTL, Kaakkois-Suomen- ja Uudenmaan ELY-keskus) o ulkoisenkuormituksen kenttätöiden viimeistely o kosteikot (osakaskunnat/urpalanjokialue Lohijoeksi ry) o kunnostus-suunnitelmien ja kalatiesuunnitelmien sinetöiminen ja lähettäminen valmisteluun, odottamaan rahoitusta ja suunnittelijaa/toteuttajaa) o pidetään tiedotustilaisuuksia ja avoimia keskustelutilaisuuksia eri sidosryhmien kesken (mm. viljelijät, turvetuottajat, patojen omistajat, kyläläiset, kunnan edustajat, viranomaiset) o hankkeen loppuraportti ja jatkotoimenpiteiden selvittäminen 10.3 Yhteenveto tehtävistä toimenpiteistä ja aikataulutuksesta Taulukko 4. Yhteenveto tehtävistä toimenpiteistä. maatalous turvetuotanto luonnonhuuhtouma pistekuormitus kalatalous ymp.tukihakemukset vesienkäsittely lannoitukseen liittyvät jätevedenpuhdistus kalatieasiat ympäristötietous kuormitus salaojat ja ojat puhdistusprosessi kunnostusasiat vesiensuojelutoimet ongelmat eroosion vähentäminen veden hygienia kala-asiat maastokatselmukset kuormitustarkkailu maaperän ravinteisuus haja-asutus maastokartoitukset ymp.hoito suunnitelmat maastokatselmukset maastokatselmukset maastokatselmukset maastokatselmukset teematilaisuus teematilaisuus teematilaisuus

30 11 RAHOITUSSUUNNITELMA JA KUSTANNUSARVIO Urpalanjokialueen kehittämishankkeesta 90 % on tarkoitus rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoilla. Loput 10 % tulevat yksityisestä rahoituksesta. Yksityisestä rahoituksesta 75 % on talkootyötä ja loput tulevat Urpalanjoki Lohijoeksi ry:n kautta. Myös kuntien (Luumäki, Miehikkälä ja Ylämaa (nyk. osa Lappeenrantaa) kanssa on alustavasti neuvoteltu, että osallistuvat kustannuksiin. Vielä eivät kunnat ole rahoituksiaan budjetoineet, vaan tilanne on auki. Kaakonkulman kalastusalue on vuosikokouksessaan keskustellut, että voisivat osallistua hankkeen rahoitukseen 5000 eurolla (Tiitinen 2010, suullinen tiedonanto). Kaakkois-Suomen ELY-keskus ja E-vastuualue voi rahoittaa kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä valtion kunnostusmäärärahoista (Poikola, suullinen tiedonanto). Vielä näitä tietoja ei voi laittaa rahoitussuunnitelmaan, koska ei ole kirjallisia sopimuksia. Tilikaudelle on jätetty hieman ylijäämää (varmuuden vuoksi; taulukot 5 & 6).

31 Taulukko 5. Rahoitussuunnitelma ja kustannusarvio vuosina 2011. RAHOITUSSUUNNITELMA JA KUSTANNUSARVIO 2011 alv. ei sisälly laskelmiin TULOT /kk kk % osuus ARVIO maaseuturahasto (4 maksu erää vuodessa) 4167 12 69,2 50000 kunnat (Luumäki, Miehikkälä ja Lappeenranta) 1250 12 20,8 15000 yhteistyökumppanit yksityinen (mukana talkootyötä 75 %) 602 12 10,0 7220 talkootyö (mm. Urpalanjokialue Lohijoeksi ry) talkootyö 10 /h, konetyö 30 /h TUOTOT YHTEENSÄ 100,0 72220 MENOT palkkauskulut ja palkkiot: henkilöstö palkkauskulut (projektikoordinaattori) 2889 9 36,0 26000 työntekijä/työnantajamaksut noin 20 % palkkasta 578 9 7,2 5200 hallinto 417 12 6,9 5000 kokous- ja asiantuntijapalkkiot + muut palkkiot 183 12 3,0 2200 yhteensä: 53,2 38400 ostopalvelut (kilpailutettava): ostopalvelut ( pohjapatokunnostus- ja kosteikkosuunnitelut, pieni sora- ja kiviostot jne.) 809 12 13,4 9705 vuokrat: toimi- ja varastotilat 150 12 2,5 1800 vuokrat (koneet, laitteet) 242 12 4,0 2900 kotimaan matkakulut: kotimaan matkakustannukset (matkakorvaukset) 625 12 10,4 7500 hanketyöntekijät, ohjausryhmän jäsenet ym. muut kustannukset: hankinnat ja tarvikkeet 167 12 2,8 2000 kyläillat, infotilaisuudet (2 kpl) 125 12 2,1 1500 vastikkeetta hankkeen hyväksi tehtävä työ konetyö (traktori+mies) 250 12 4,2 3000 miestyö 201 12 3,3 2415 yleiskustannukset: toimistokulut ja tarvikkeet (sähkö, siivous, vesi, kopiot, tulostus, puhelin, postitus jne.) 167 12 2,8 2000 kirjanpitäjän ja tilitarkastajan palkkio 83 12 1,4 1000 hankkeen tulot: KULUT YHTEENSÄ 100,0 72220 TILIKAUDEN ALI/YLIJÄÄMÄ 0