1 Määrätietoista kehittämistyötä Sosiaali ja terveysalan kansainvälinen yhteistyö Leonardo da Vinci ohjelmassa Katja Helander, 10/2011 Tässä selvityksessä on tarkasteltu, minkälaista toimintaa sosiaali- ja terveysalalla on rahoitettu Leonardo da Vinci -ohjelman tuella. Päähuomio selvityksessä on kohdistettu toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön, vaikka ohjelma on tukenut myös korkea-asteen kansainvälistymistä. Tarkasteluajanjaksoksi valikoituivat vuodet 2000 2008. Tarkastelun aluksi on luotu tilastojen avulla kokonaiskuva alan hanketoiminnasta: Kuinka moni hanke on saanut rahoitusta? Paljonko EU-tukea on myönnetty? Mitkä ovat olleet suosituimpia teemoja hanketoiminnassa? Sen jälkeen on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin kehittämis- ja liikkuvuushankkeiden ominaispiirteitä. Lopuksi hankkeita on tarkasteltu neljän eri teeman kautta: työelämäyhteistyön, opintojen sisällöllisen kehittämisen, opintojen hyväksilukemisen sekä verkostoitumisen. Kuinka työelämän edustajat ovat olleet mukana hanketoiminnassa? Miten opintojen sisältöjä on kehitetty kansainvälisessä yhteistyössä? Ja kuinka ulkomailla suoritettujen opintojen arviointia ja hyväksilukemista osaksi tutkintoa on edistetty? Millaisia verkostoja sosiaali- ja terveysalalla on? Selvityksen liitteenä on lista tarkastelluista sosiaali- ja terveysalan hankkeista. Sosiaali- ja terveysala aktiivinen kansainvälisessä yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan ammatillisen koulutuksen toimijat ovat jo pitkään tehneet tiiviistä yhteistyötä eri Euroopan maissa ja yhä useammin myös muissa maanosissa. Ammatillisissa oppilaitoksissa alan kansainväliset ulkomaanjaksot ovat suosittuja sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2010 joka viides ulkomaille opintojensa aikana suunnannut opiskelija suoritti sosiaali- ja terveysalan tutkintoa. Verrattaessa ulkomaanjaksojen määrää koulutuksessa aloittaneiden määrään huomataan, että 7 % alan opiskelijoista suoritti osan opinnoistaan ulkomailla. Kansainvälinen liikkuvuus on suositumpaa muutamalla muulla alalla, mutta 7 prosenttia on hyvä tulos alalle, jolla työllisyystilanne on hyvä ja kotimaassakin runsaasti työssäoppimispaikkoja tarjolla. Yksittäisiä tutkintoja tarkasteltaessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opiskelijat suuntaavat useammin ulkomaille kuin muiden tutkintojen suorittajat. Vuonna 2010 ulkomailla opiskeli tai oli työssäoppimassa 416 tulevaa lähihoitajaa. Lisäystä edellisvuoteen kertyi 15 %. 1 Myös asiantuntijat ovat olleet kiinnostuneita kansainvälisestä yhteistyöstä. Koulutusaloittain tarkasteltuna vain tekniikan ja liikenteen alalla, sekä hallintohenkilöstön parissa, oli enemmän lähtijöitä vuosittain kuin sosiaali- ja terveysalalla. Kansainvälinen liikkuvuus on tosin lähes yhtä suosittua matkailu-, ravitsemus- ja talousalan henkilöstön parissa. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan henkilöstöstä ulkomaille suuntasi lähes 200. Joka kymmenes lähtijä oli sosiaali- ja terveysalan asiantuntija. 2 1 Korkala 2011, 6, 17 18. Luvuissa on mukana kaikki kansainvälinen liikkuvuus, ei vain Leonardo da Vinci -ohjelman tukema. 2 Korkala 2011, 26.
2 Miten selvitys tehtiin? Selvityksessä on luokiteltu sosiaali- ja terveysalan hankkeiksi projektit, joissa on ollut sosiaali- ja terveysalan lisäksi mukana enintään kaksi muuta alaa. Useamman alan monialaiset hankkeet on sivuutettu tarkastelussa, koska ne ovat harvoin kehittäneet nimenomaan sosiaali- ja terveysalan kansainvälistä yhteistyötä. Hankkeet on luokiteltu tämän saman periaatteen mukaan CIMOn ammatillisen koulutuksen Leo-tietokannassa, josta hanketiedot on pääosin poimittu. Ainoastaan vuoden 2008 osalta sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeet valittiin tutustumalla jokaiseen hankehakemukseen erikseen. Hankkeet on luokiteltu tietyn/ tiettyjen alojen hankkeiksi hakemusvaiheessa. Itse hankkeen aikana osa aloista on voinut jäädä pois, ala on voitu korvata jollakin toisella tai mukaan on voinut tulla useampikin uusi ala. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysalan Leonardo-hanketta ei voi määritellä täysin yksiselitteisesti. Selvityksen tiedot on kerätty hankkeiden hakulomakkeista ja loppuraporteista. Asiakirjojen kysymykset ovat vaihdelleet vuosien varrella, joten niiden tarjoamissa tiedoissakin on vaihtelua. Hankkeiden teemoittaista tarkastelua vaikeutti se, ettei asiakirjoissa pyydetty suoraan tietoja esimerkiksi hankkeen yhteistyöstä työelämän edustajien kanssa. Nämä tiedot on koostettu lomakkeiden eri kohdista. Koska kaikista papereista ei löytynyt vastausta tarkasteltaviin kysymyksiin, tiedot ovat osin vaillinaisia. Sosiaali- ja terveysalalla viitataan selvityksessä pääosin sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon. Muutamassa hankkeessa oli mukana myös hammastekniikan sekä lääkealan perustutkinnon edustajia. Selvityksen ulkopuolelle on rajattu hiusalan, kauneudenhoitoalan sekä liikunnanohjauksen perustutkintojen kansainvälisen yhteistyön tarkastelu, vaikka nämä tutkinnot sisältyvätkin virallisen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan yläkäsitteen alle. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osalta vastaavaa rajausta ei ole tarvinnut tehdä, koska hankkeissa oli pääosin mukana vain yksittäisiä ammatillisten jatkotutkintojen opiskelijoita tai opettajia. Selvityksessä ei ole tarkasteltu tarkemmin kahta sosiaali- ja terveysalan kumppanuushanketta, jotka aloittivat toimintansa vuonna 2008. Kahden hankkeen perusteella ei olisi kannattanut tehdä yleistyksiä alan kumppanuushankkeiden ominaispiirteistä. Yhteenveto Leonardo da Vinci -ohjelman rahoittamista hankkeista Tarkastelujaksolla, vuosina 2000 2008, Leonardo da Vinci -ohjelmasta sai tukea ainakin 99 sosiaali- ja terveysalan kansainvälistä hanketta. Kaksi kolmesta projektista oli opiskelijoiden tai asiantuntijoiden liikkuvuushankkeita (66 kappaletta), kaksi kumppanuushanketta ja loput kehittämishankkeita (31 kappaletta). Lisäksi Opetushallituksen Leonardo-keskus myönsi vuonna 2005 kansallista rahoitusta kahdelle sosiaali- ja terveysalan Leonardo-hankkeelle tulosten levittämiseksi. Muutamissa tämän selvityksen hankkeissa oli sosiaali- ja terveysalan lisäksi mukana muita aloja. Esimerkiksi opiskelijoiden yrittäjyystaitoja kehittäneissä EU-Entrepreneurship -hankkeissa ulkomaille lähtivät myös hius- ja kauneudenhoitoalojen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijoita. Monialaista yhteistyötä leimallisempaa sosiaali- ja terveysalan Leonardo da Vinci -hankkeille on kuitenkin ollut alan oppilaitosten verkostoituminen valtakunnallisesti. Uusia sosiaali- ja terveysalan projekteja käynnistyi tarkastelujakson aikana keskimäärin 11 vuodessa. Erityisen paljon hankkeita käynnistyi vuonna 2006, yhteensä 16 kappaletta. Kuvioon 1 on merkitty alkaneiden hankkeiden määrä eri vuosina.
3 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kuvio 1: Hankkeiden kokonaismäärä v. 2000 2008 Hankkeiden lkm Kehittämishankkeiden määrä väheni vuosien kuluessa, kun taas sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeiden määrä pääsääntöisesti kasvoi. Vuonna 2008 liikkuvuushankkeiden määrä kuitenkin vähentyi yli puolella edellisvuodesta. (Kuvio 2). Samana vuonna yksittäisten liikkuvuushankkeiden koko kuitenkin kasvoi (kuvio 9). Hankkeiden määrää on saattanut vähentää yhdistyneiden, entistä suurempien, oppilaitosten halu hakea tukea ensisijassa oman oppilaitoksen monialaisille hankkeille. Vuonna 2008 Leonardo da Vinci -ohjelmaan tulivat mukaan myös kumppanuushankkeet uutena toimintona. 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kehittämishankkeet Liikkuvuushankkeet Kumppanuushankkeet Kuvio 2: Kehittämis-, liikkuvuus- ja kumppanuushankkeiden lukumäärä v. 2000 2008 Sosiaali- ja terveysalan hankkeet käyttivät vuosina 2000 2008 yhteensä 4 470 000 EU-tukea. EUtuki oli runsainta 2000-luvun alussa sekä vuosina 2006 2008. Vuosina, jolloin kokonaissumma jäi alhaiseksi, yhtäkään kehittämishanketta ei koordinoitu Suomesta käsin. Kehittämishankkeiden osalta kokonaissummassa on huomioitu vain Suomesta käsin koordinoidut 13 hanketta. (Kuvio 3). 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kuvio 3: Hankkeiden toteutuneet budjetit ( )
4 Hankkeiden hallinnoinnista vastasivat valtaosin ammatilliset oppilaitokset (76 % hankkeista). Lisäksi lähes joka viidettä hanketta koordinoi ammattikorkeakoulu. (Taulukko 1). Luvuissa ovat mukana Suomesta käsin koordinoidut kehittämishankkeet ja liikkuvuushankkeet. Organisaatiotyyppi Lukumäärä %- osuus 2. asteen amm. oppilaitos 60 76 % Ammattikorkeakoulu 14 18 % Yliopisto 2 3 % Säätiö, yhdistys 1 1 % Yritys 1 1 % Aikuiskoulutusorganisaatio 1 1 % Yhteensä 79 100 % Taulukko 1: Hankkeiden koordinaattorit organisaatiotyypeittäin Lähes joka toisessa sosiaali- ja terveysalan Leonardo da Vinci -hankkeessa edunsaajina olivat ammatillisten oppilaitosten opiskelijat. Joka kolmas hanke oli suunnattu opetusalan asiantuntijoille. Lisäksi moni hanke tarjosi kansainvälisessä yhteistyössä kehitettyjä työkaluja työssäkäyvien hoitoalan ammattilaisten tueksi. 3 (Taulukko 2). Kohderyhmä Hankkeiden määrä % kaikista hankkeista Opiskelijat (2. aste) 41 43 % Opettajat, ohjaajat, 33 34 % suunnittelijat Työntekijät 18 19 % Opiskelijat (amk tai yo) 15 16 % Työnantajat 7 7 % Taulukko 2: Hankkeiden kohderyhmät Suurin osa toisen asteen ammatillista koulutusta kehittäneistä hankkeista ei kohdistunut millekään tietylle koulutusalalle. Mikäli hankkeessa kuitenkin oli aloittainen painopiste, sen teemana oli tavallisimmin vanhustyö. Seuraavaksi suosituimmat koulutusalat olivat lasten ja nuorten hoito ja kasvatus sekä vammaistyö. Muut koulutusalat saivat yksittäisiä mainintoja. Suosituin yksittäinen teema Leonardo da Vinci -rahoitteisissa sosiaali- ja terveysalan hankkeissa oli työssäoppiminen: hankkeissa joko lähetettiin opiskelijoita ulkomaisille työssäoppimisjaksoille, työpaikkaohjaajia perehdytettiin ulkomaalaisten opiskelijoiden työssä ohjaukseen tai ammatilliset oppilaitokset kehittivät kansainvälisessä yhteistyössä opiskelijoiden työssäoppimiskäyntäntöjä. Toinen toistuva teema oli tutkintojen ja opintosuoritusten vertailtavuus. Näissä hankkeissa muun muassa testattiin ammattiosaamisen näyttöjen suorittamista ulkomailla ja kehitettiin lajikuvausta World Skills -ammattitaitokilpailuihin. Hankkeiden tavoitteena oli myös koulutustarpeiden ennakointi. Esimerkiksi monialaisessa Help Helvi -hankkeessa eri alojen tulevat osaajat tekivät yhteistyötä vanhustyön työssäoppimisjaksoilla ja Substitute Care - 3 Sama hanke on voinut olla suunnattu sekä opiskelijoille, opetusalan asiantuntijoille että muille hoitoalalla työskenteleville. Tilastoissa ei ole eritelty opetusalan henkilökuntaa toisen ja korkea-asteen kesken.
5 kehittämishankkeessa laadittiin täydennyskoulutusohjelma lasten sijaishuollossa työskenteleville ammattilaisille. Lisäksi useammassa kehittämishankkeessa laadittiin verkko-opetusmateriaaleja. Harva hanke oli suunnattu erityisopiskelijoille. Yhdessä kehittämishankkeessa, Visually Impaired Masseurs (VIM), näkövammaisille räätälöitiin englanninkielinen 1,5-vuotinen hierojan tutkinto. Lisäksi yhdessä liikkuvuushankkeessa mainittiin, että osa lähtijöistä oli erityisopiskelijoita. Sosiaali- ja terveysalan koulutusta kehitettiin 31 kehittämishankkeen voimin Ohjelmakaudella 2000 2006 Leonardo da Vinci -ohjelmasta sai tukea 26 sosiaali- ja terveysalan kehittämishanketta. Näistä 19 oli pilottihankkeita, 3 viiteaineistohankkeita, 2 verkostohankkeita sekä 2 kieliprojektia 4. Seuraavan ohjelmakauden alussa, vuosina 2007 2008, CIMOsta sai rahoitusta neljä alan innovaation siirto -hanketta. Lisäksi komissio rahoitti suoraan yhtä innovaatioiden kehittämishanketta, European Framework for Qualifications in Home Care Services for Older People. Innovaation siirto -hankkeissa tuetaan olemassa olevan innovaation siirtoa maasta tai alalta toiselle, kun taas innovaatioiden kehittämishankkeissa tavoitteena on luoda kokonaan uusia toimintatapoja ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Suomesta käsin koordinoidut 13 kehittämishanketta saivat EU-rahoitusta yhteensä 3 080 000. Sosiaali- ja terveysalan kansainväliseen kehittämistyöhön myönnettiin eniten tukea vuosina 2000 sekä 2006. Vuosina 2003 2005 alan hankkeita ei koordinoitu Suomesta käsin. (Kuvio 4). 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kuvio 4: Kehittämishankkeiden toteutunut rahoitus ( ) Koulutusaloittain tarkasteltuna suurin osa kehittämishankkeista keskittyi vanhustyön (6 hanketta) sekä lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen (6 hanketta) ammatillisten opintojen kehittämiseen. Lisäksi mielenterveys- ja päihdetyön ammatillista koulutusta edistettiin 3 hankkeessa. 5 Hankkeiden vetovastuu oli tavallisesti toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen harteilla (7 hankkeessa). Seuraavaksi eniten hankkeita koordinoivat korkeakoulut tai yliopistot (yhteensä 4 hankkeessa). Luvuissa ovat mukana vain CIMOn rahoittamat 13 suomalaisvetoista hanketta. (Kuvio 5). 4 Pilottiprojektit, temaattiset toimet ja kieliprojektit tähtäsivät uusien koulutusmateriaalien tai opintokokonaisuuksien kehittämiseen. Verkostohankkeissa koottiin, vaihdettiin sekä levitettiin tietoja ja kokemuksia. Viiteaineistohankkeet olivat tieteellisiä selvityksiä ja analyysejä ammatillisesta koulutuksesta. Leonardo da Vinci -yleisesite 2000, 14. 5 Luvuissa ovat mukana kaikki sosiaali- ja terveysalan 31 kehittämishanketta vuosilta 2000 2008. Yksi hanke on voinut syventyä useamman koulutusalan kehitystyöhön. Muutaman hankkeen teemat eivät olleet tarkasteltavissa koulutusaloittain. Tällaisia teemoja olivat muun muassa neurologia, työterveys sekä terveydenhuollon laatujohtaminen.
6 Hankkeen koordinaattori 2. asteen amm. oppilaitos Yliopisto AMK Säätiö, yhdistys Yritys Kuvio 5: Kehittämishankkeiden koordinaattorit organisaatiotyypeittäin Monien kehittämishankkeiden painopisteenä oli täydennyskoulutusmateriaalien kehittäminen. Esimerkiksi Turun yliopiston koordinoimassa epsychnurse.net -hankkeessa kehitettiin täydennyskoulutusmateriaalia psykiatrisissa sairaaloissa työskenteleville hoitajille. Materiaali tarjosi sairaaloiden henkilökunnalle tukea eettisesti korkeatasoiseen psykiatriseen hoitotyöhön. Kehittämishankkeiden keskeisiä kohderyhmiä olivat työssäkäyvät hoitajat ja työpaikkaohjaajat sekä opettajat ja koulutussuunnittelijat. Sosiaali- ja terveysalan korkeakouluopiskelijat olivat edunsaajina lähes yhtä monessa hankkeessa kuin ammattioppilaitosten opiskelijatkin. 6 (Taulukko 3). Kohderyhmä Hankkeiden määrä % kaikista hankkeista Työntekijät 15 50 % Opettajat, ohjaajat, 15 50 % suunnittelijat Työnantajat 6 20 % Opiskelijat (2. aste) 6 20 % Opiskelijat (amk tai yo) 5 17 % Taulukko 3: Kehittämishankkeiden kohderyhmät Valtaosassa hankkeista oli mukana runsaasti yhteistyökumppaneita, keskimäärin 11 hanketta kohden. Yhteistyötahojen määrä vaihteli neljästä viiteentoista. 7 Kehittämishankkeissa, joita koordinoitiin Suomesta käsin, oli toimijoita keskimäärin 5 maasta. Yhdellä sosiaali- ja terveysalan hankkeella on siis ollut vaikuttavuutta maantieteellisesti katsoen melko kapealla alueella. Leonardo da Vinci -ohjelman vähimmäisvaatimus on, että hankeryhmässä on edustus kolmesta eri ohjelmaan osallistuvasta maasta. (Taulukko 4. Luvut on poimittu hakemuksista. Partnerimaiden määrä on voinut vaihdella hankkeen aikana.) 6 Yhdessä hankkeessa on voinut olla edunsaajia useammasta kohderyhmästä. Tarkastelussa on huomioitu 30 kansallisten Leonardo da Vinci -toimistojen rahoittamaa kehittämishanketta. 7 Kumppanien määrä on poimittu hakemuksista ja luku pitää sisällään sekä suomalaiset että ulkomaalaiset toimijat. Partnerien määrä on voinut vaihdella hankkeen aikana.
7 Maiden määrä Hankkeiden määrä hankeryhmässä 3 maata 2 4 maata 5 5 maata 2 6 maata 2 7 maata 1 8 maata 0 9 maata 1 Yhteensä 13 Taulukko 4: Partnerimaiden määrä kehittämishankkeissa Toimijoita oli suomalaisvetoisissa kehittämishankkeissa mukana yhteensä 18 eri maasta. Suosituin partnerimaa oli Saksa. Saksalainen yhteistyökumppani oli hieman yli puolessa hankkeista. Seuraavaksi suosituimmat partnerimaat olivat Viro (46 % hankkeista), Italia, Ruotsi ja Iso-Britannia (kukin 38 %) sekä Alankomaat (31 %). Viron lisäksi muutkin uudet jäsenmaat olivat hyvin edustettuina: hankkeissa oli partnereita myös Bulgariasta, Latviasta, Liettuasta, Puolasta, Romaniasta, Slovakiasta, Tšekin tasavallasta ja Unkarista. Ulkomaille lähteneiden opiskelijoiden ja asiantuntijoiden määrä kasvoi 2000-luvun kuluessa Sosiaali- ja terveysalalla oli vuosina 2000 2008 yhteensä 66 liikkuvuushanketta, joista valtaosa (70 %) oli opiskelijaliikkuvuushankkeita (46 hanketta). Suurin osa hankkeissa liikkuneista suomalaisista opiskelijoista opiskeli toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Kahdeksan hanketta tarjosi kuitenkin harjoittelupaikkoja korkeakouluopiskelijoille. Ohjelmakaudella 2007 2013 korkeakoulut ovat hakeneet opiskelijoidensa ulkomaisille harjoittelujaksoille tukea Leonardo da Vinci -ohjelman sijasta Erasmus-ohjelmasta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset suuntasivat ulkomaille 19 asiantuntijavaihtohankkeen kautta. Asiantuntijahankkeista 3 oli korkeakoulujen, 1 aikuiskoulutusorganisaation ja 15 ammatillisten oppilaitosten koordinoimia. Yhdessä hankkeessa liikkui asiantuntijoita sekä ammattikorkeakoulusta että ammatillisesta oppilaitoksesta: Trainers Travelling to Compare European Health & Social Care Systems (TravelCare IV) -hankkeessa Pirkanmaan ammattikorkeakoulun sekä Tampereen n henkilökunta tutustui vanhustyöhön Italiassa. Lisäksi yksi liikkuvuushanke tuki työssä olevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten täydennyskoulutusta ulkomailla (ks. esimerkki 2, sivu 12). Leonardo-ohjelman rahoitus sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeille vuosina 2000 2008 oli 1 360 000. 2000-luvun alussa alan liikkuvuushankkeiden rahoitus oli n. 50 000 100 000 vuodessa, mutta kasvoi vuonna 2007 jo 287 000 euroon. (Kuvio 6).
8 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Toteutunut rahoitus Kuvio 6: Liikkuvuushankkeiden toteutunut rahoitus ( ) Valtaosa rahoituksesta ohjattiin tavallisesti toisen asteen opiskelijoille. Ainoastaan vuonna 2001 korkeakouluopiskelijoiden saama rahoitusosuus ylitti hienoisesti toisen asteen opiskelijoiden osuuden. Lisäksi vuonna 2006 vaihdossa olleille asiantuntijoille ohjattiin enemmän rahoitusta kuin ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille. Vuonna 2007 Leonardo-ohjelma tuki sosiaali- ja terveysalan opiskelijaliikkuvuutta jo lähes 260 000 eurolla. (Kuvio 7). 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Opiskelijat (2. aste) Opiskelijat (amk, yo) Asiantuntijat Työntekijät Kuvio 7: Liikkuvuushankkeiden toteutunut rahoitus ( ) hanketyypeittäin Sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeissa käytettiin tarkasteluajanjaksolla yhteensä 1230 apurahaa 8. Apurahansaajien määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle tultaessa: vuonna 2007 apurahan sai jo 250 asiantuntijaa tai opiskelijaa, kun vuonna 2002 luku oli vain 50 (kuvio 8). Yhdessä hankkeessa käytettiin keskimäärin 19 apurahaa (kuvio 9). Hankkeiden keskimääräinen koko pääosin suureni 2000-luvun kuluessa. 8 Lukuun eivät sisälly tukihenkilöt. Sen sijaan lukuun sisältyvät sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ja asiantuntijoiden ohella ne muiden alojen edustajat, jotka osallistuivat monialaisiin hankkeisiin. Luvut kertovat toteutuneiden apurahojen määrän.
9 250 200 150 100 50 0 v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004 v. 2005 v. 2006 v. 2007 v. 2008 Kuvio 8: Liikkuvuushankkeiden toteutuneet apurahat (lkm) 40 30 20 10 0 v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004 v. 2005 v. 2006 v. 2007 v. 2008 Kuvio 9: Liikkuvuushankkeiden toteutuneet apurahat (ka/ hanke) Liikkuvuushankkeissa oli tavallisesti ulkomainen yhteistyökumppani vain muutamasta maasta. Puolessa kaikista hankkeista partnerien määrä oli 2 4. Ainoastaan muutamassa hankkeessa asiantuntijoilla ja opiskelijoilla oli valittavanaan useampi kohdemaa. Yhteistyökumppaneita oli vähintään 10 eri maasta mukana vain kolmessa liikkuvuushankkeessa. Selvästi suosituin kohdemaa liikkuvuushankkeissa oli Iso-Britannia. Brittipartneri oli 77 prosentissa sosiaali- ja terveysalan hankkeista. Myös hollantilaiset yhteistyökumppanit olivat suosittuja: hollantilainen partneri oli 45 % hankkeista. Seuraavaksi yleisimmin suomalaiset asiantuntijat ja opiskelijat suuntasivat kulkunsa Saksaan, Viroon, Ruotsiin, Espanjaan, Tanskaan, Irlantiin sekä Belgiaan. Suomalaisilla oppilaitoksilla oli Leonardo da Vinci -hankekumppaneita yhteensä 25 Euroopan maassa. Vuosina 2000 2008 yhteistyötä ei ollut lainkaan bulgarialaisten, romanialaisten, kyproslaisten, islantilaisten eikä liechtensteinilaisten kollegojen kanssa. 9 Tarkasteluajankohtana hankkeiden ulkomaisten partnerien määrä kasvoi: vuonna 2001 liikkuvuushankkeissa oli keskimäärin vain 3 ulkomaista yhteistyökumppania, kun vuosina 2007 ja 2008 määrä oli kasvanut jo kahdeksaan. Kahdessa hankkeessa kumppanien määrä kipusi yli kahdenkymmenen. 10 (Kuvio 10). 9 Luvut on poimittu hakemuksista. Hankkeen aikana partnerien määrä on voinut vaihdella. 10 Ulkomaisten yhteistyökumppanien määrä on poimittu hakemuksista.
10 8 6 4 2 0 v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004 v. 2005 v. 2006 v. 2007 v. 2008 Kuvio 10: Vastaanottavien kumppanien lkm (ka/ hanke) Työelämä oli edustettuna kaikissa kehittämishankkeissa Kaikissa vuosina 2000 2008 rahoitetuissa, Suomesta käsin koordinoidussa, kehittämishankkeissa oli mukana työelämän edustajia. Suosituimpia yhteistyökumppaneita olivat kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien sekä valtiovallan edustajat. Heitä oli 9 hankkeessa mukana yhteensä 19 eri organisaatiosta. Yrityspartneri oli läsnä kuudessa hankkeessa, yhdistys viidessä ja työntekijäjärjestö (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer, Tehy tai Talentia) neljässä. 11 Useimmissa hankkeissa työelämän edustajat olivat mukana partnereina. Vain kahdessa hankkeessa hankkeen koordinoinnista vastasi oppilaitosten ulkopuolinen taho: Transfer of innovations for training needs analyses to increase quality of further vocational training in the field of children's day care and early education (DCT) -hankkeessa Printel Oy ja Training needs analysis in health and social services - A response to expanding poly drug use (Transdrug) -hankkeessa A- klinikkasäätiö. Kahdessa hankkeessa työelämäkumppaneita ei ollut nimetty hankkeen virallisiksi partnereiksi, vaan ne toimivat alihankkijoina. Hankkeen teknisen toteutuksen kannalta työelämäpartnereiden on yksinkertaisempaa osallistua hankkeeseen alihankkijoina kuin partnereina. Työelämän edustajia oli yhdessä kehittämishankkeessa yleensä vain muutama (2 3 kappaletta). Vain neljässä hankkeessa työelämäpartnereita oli useampi. Eniten partnereita (noin 10) oli hankkeessa, jossa työelämän edustajat toimivat alihankkijoina. Työelämäkumppanien lukumäärää saattavat siis rajoittaa ennemmin hankehallinnoinnin tekniset vaatimukset kuin työelämän edustajien vähäinen kiinnostus. Työelämäkumppanit varmistavat, että tuotetut materiaalit vastaavat työelämän tarpeita Työelämäpartnereiden keskeisin tehtävä hankkeissa oli kehitettävien materiaalien tai siirrettävien innovaatioiden suunnitteleminen ja/tai testaus. Tällaisessa asiantuntijaroolissa partnerit olivat jokaisessa sosiaali- ja terveysalan kehittämishankkeessa. Useassa hankkeessa mainittiin, että tiivis yhteistyö työelämän edustajien ja oppilaitosten kesken takaa, että hankemateriaalit vastaavat työelämän todellisia vaatimuksia. Joka toisessa hankkeessa työelämän edustajien mainittiin myös osallistuvan hankkeen tulosten levittämiseen. Muutamassa hankkeessa työelämäkumppanit vastasivat hankkeen arvioinnista ja toimivat ohjausryhmän jäseninä. Muutama projekti myös mainitsi, että työnantajien edustajat olivat olleet keskeisesti suunnittelemassa hankehakemusta. 11 Luvuissa ovat mukana sekä hankkeiden suomalaiset että ulkomaiset työelämäkumppanit. Kahdessa hankkeessa ei mainittu, mitä organisaatiotyyppiä työelämäpartnerit edustivat.
11 Joka neljännessä liikkuvuushankkeessa on mukana suomalaisia työelämän edustajia Liikkuvuushankkeissa ulkomaalaiset työnantajat ovat keskeisesti mukana, sillä he tarjoavat suomalaisille opiskelijoille työssäoppimispaikkoja. Valtaosa opiskelijoista suuntaa ulkomaille nimenomaan työssä oppimaan, ei opiskelemaan 12. Suomalainen työelämäkumppani sen sijaan mainitaan keskimäärin vain joka neljännen hankkeen yhteydessä. Yleisintä työelämän edustajien läsnäolo oli korkeakouluopiskelijoille tarkoitetussa sosiaali- ja terveysalan hankkeissa: näistä työelämän edustus oli mukana joka toisessa hankkeessa. Jokaisessa näistä neljässä hankkeessa työnantajien mainittiin tarjoavat harjoittelupaikkoja ulkomaalaisille opiskelijoille. Kahdessa korkeakouluhankkeessa työelämän edustajat olivat myös mukana hankkeen ohjausryhmässä ja näin ollen vaikuttamassa sen sisällölliseen kehittämiseen. Asiantuntijahankkeissa työelämän edustajia oli mukana lähes joka toisessa hankkeessa (42 %). Näissä hankkeissa työnantajat tai työmarkkinajärjestöjen edustajat lähettivät omaa henkilökuntaansa ulkomaille tutustumaan maan sosiaali- ja terveysalan koulutukseen. Hankkeiden keskeisin tavoite oli Suomeen tulevien työssäoppijoiden ohjauksen parantaminen työpaikoilla. Yhdessä hankkeessa työelämän edustajat, yhdessä opettajien kanssa, perehdyttivät paikallisia työnantajia vastaanottamaan suomalaisten opiskelijoiden ammattiosaamisen näyttöjä. Asiantuntijat halusivat myös kehittää omaa ammattitaitoaan tutustumalla alansa toimintatapoihin ulkomailla. Lisäksi verkostoituminen oman alan kollegoiden kanssa ja virikkeiden saaminen omaan työhön nähtiin tärkeiksi. ESIMERKKI 1: Yhteistyötä työelämän edustajien kanssa opiskelijoiden ohjauksen parantamiseksi SOTENET-verkoston asiantuntijaliikkuvuushankkeessa Multinational Network of Child-Disabled- Elderly-Care -Trainer Mobility (MNCDEC-T) työnantajat ja ammattioppilaitosten edustajat lähtivät yhdessä ulkomaille viikoksi. Ulkomaanjaksojen keskeisenä tehtävänä oli edistää oppilaitosten ja työelämän välistä vuoropuhelua sekä lisätä työelämän edustajien motivaatiota yhteistyöhön. Työelämän yhteistyökumppanit etsivät ulkomailta työvälineitä ulkomaalaisten opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaukseen. Parantunut ohjaus lisäsi opiskelijoiden ulkomaanjaksojen laatua. Hankkeeseen osallistui 15 työelämän edustajaa yhdeksästä eri organisaatiosta. Näin työelämän edustaja kiteytti raportissaan ulkomaanmatkansa hyödyt: Mielestäni myös työelämän edustajien mukaan ottaminen hankkeeseen on hyödyllistä, näin saadaan kontakteja kansainväliseen opiskelijavaihtoon. Omassa yksikössäni on ollut opiskelijoita useammasta maasta. Kun on itse ollut vaihdossa mukana, on parempi tuntuma siitä mitä opiskelijat miettivät tullessaan vaihtoon vieraaseen maahan. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien liikkuvuushankkeissa suomalaisia työelämän edustajia oli mukana vain noin joka kymmenennessä. Hankkeissa mukana olevat työnantajat osallistuivat opintojen sisältöjen kehittämiseen: he muun muassa perehdyttivät opiskelijoita yksilökeskeiseen suunnitelmatyöskentelyyn hoivatyössä (LEOH-YKS -hanke) ja kehittivät yhdessä oppilaitoksen kanssa verkkopohjaista yrittäjyyskurssia (EU-Entrepreneurship 2). Myös työssä käyvät voivat lähteä ulkomaanjaksoille Työnantajien olisi mahdollista hakea Leonardo da Vinci -ohjelmasta tukea myös oman henkilökuntansa kansainvälisiä työelämäjaksoja varten. Toistaiseksi tätä mahdollisuutta on 12 Korkala 2011, 7.
12 hyödyntänyt vain Helsingin kaupunki vuonna 2000. Kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto tarjosi henkilökunnalleen mahdollisuuden suorittaa 9 viikon työelämäjakso ulkomailla osana laajempaa täydennyskoulutusohjelmaa. ESIMERKKI 2: Helsingin kaupungin työntekijät ulkomailla laajentamassa ammattitaitoaan Vuosina 2000 2002 Helsingin kaupungilla työskentelevillä lähihoitajilla oli mahdollisuus lähteä 9 viikoksi työskentelemään toiseen Euroopan maahan. Jakso sisältyi osaksi 15 opintoviikon laajuista Transnational Module Young Workers opintokokonaisuutta. Jokainen matkaan lähtijä räätälöi ulkomaanjaksonsa omiin tavoitteisiinsa sopivaksi. Ulkomaanvaihtojen käytännön järjestämisestä vastasi Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos (HESOTE). Toive ulkomaanjaksojen järjestämisestä työssäkäyville lähihoitajille sai alkunsa työntekijöiltä itseltään. Hankkeen ideana oli sekä kehittää lähihoitajien osaamista että antaa heille työkaluja ulkomaalaisten lähihoitajaopiskelijoiden ohjaukseen. Hanke täydensi HESOTEn kansainvälistä yhteistyötä: hanke liittyi aiempaan Leonardo-rahoitteiseen pilottiprojektiin The Development of a Transnational Training Module in Social and Health Care Education in EU-countries sekä sen vuonna 2000 alkaneeseen jatkohankkeeseen Expansion of the TM and Development of Work Placement Supervising (ETM). Kaksi ulkomaanjaksolla ollutta työelämän edustajaa kuului ETM-hankkeen partneriryhmään. SuPer (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto) oli yksi hankkeen suomalaista yhteistyökumppaneista. Ulkomaille suuntasi hankkeen aikana 9 Helsingin kaupungin työntekijää. Kansainvälisessä yhteistyössä on kehitetty opintojen sisältöjä Viidessä kehittämishankkeessa painopiste oli opintojen sisällöllisessä kehittämisessä. Kaikissa näissä hankkeissa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille kehitettiin yhdessä kansainvälisten partnerien kanssa perusopintoja täydentävä koulutusjakso. Hankkeessa Visually Impaired Masseurs (VIM) näkövammaisille opiskelijoille laadittiin yhtenäinen, Euroopan laajuinen, 60 opintopisteen koulutusjakso, jonka painopisteenä olivat yrittäjyystaidot. Hankkeessa Personnel training model for integrated quality-environment-safety management system in hospitals and public health service (QESTRAIN) laatu-, ympäristö- ja turvallisuusnäkökulmat puolestaan integroitiin osaksi hoitajien perus- ja täydennyskoulutusta. Muissa hankkeissa huomio kohdistui vanhustyön, psykiatrisen hoitotyön sekä lastensuojelun kehittämiseen. Vaikka liikkuvuushankkeissa painopiste on vahvasti kansainvälisten vaihtojaksojen järjestämisessä, muutamia hankkeita on hyödynnetty myös opintojen sisällöllisessä kehittämisessä. Esimerkiksi hankkeessa Opettajille lisää osaamista vaihtoon lähteneet opettajat keräsivät materiaaleja englanninkielistä lähihoitajaopetusta varten. Vaihtojaksoilla olleet opettajat laativat teemaluentoja sekä kokosivat äänitteitä aitojen potilastilanteiden dialogeista. Elderly Care in Europe -hankkeen aikana opiskelijat puolestaan keräsivät tietoa vanhustyöstä eri Euroopan maissa. Tiedot koottiin vanhustyön oppaaksi, jota hyödynnettiin opetuksessa. Liikkuvuushankkeilla on kuitenkin ollut ennen kaikkea välillinen vaikutus opetuksen sisällölliseen kehittämiseen. Esimerkiksi hankkeen Memories and the use of memorizing in elderly peoples' care in different cultures (MUM) aikana kootusta materiaalista sekä eräästä opinnäytteestä laadittiin yhteenveto, jota käytettiin oheismateriaalina tulevien lähihoitajien opetuksessa. Lapin ssa puolestaan hyödynnettiin hankkeen Yhdessä: Yhteisöllisyys opiskelusisältönä ja toimintatapana sekä yhteisöllinen oppiminen sosiaali- ja terveysalalla eri kulttuureissa tuloksia yhteisöllisyyttä käsittelevän Yhteisöllisyys eri kulttuureissa -opintojakson kokoamisessa. Nykyisin liikkuvuushankkeissa keskitytään todennäköisesti tiiviimmin työssäoppimisjaksojen
13 järjestämiseen ulkomailla ja opintojen pienimuotoista sisällöllistä kehittämistä rahoitetaan pääosin Leonardo da Vinci -kumppanuushankkeissa, jotka otettiin ohjelmassa käyttöön vuonna 2008. Valtaosa opiskelijoista saa jaksonsa hyväksiluettua osaksi ammatillisia opintojaan Kaikissa hankkeissa vaihdossa olleiden opiskelijoiden ulkomaanjakso hyväksyttiin osaksi opintoja. Lähes poikkeuksetta vaihdossa olleet opiskelijat saivat työssäoppimisjaksonsa hyväksiluettua osaksi ammatillisia opintojaan. Vain muutamissa vuosien 2000 2001 hankkeissa työssäoppimisjakso merkittiin osaksi opiskelijan vapaasti valittavia opintoja. Lisäksi monissa hankkeissa opiskelija sai ennen ulkomaille lähtöään tai ulkomailla olleessaan suorittamastaan kieli- ja/ tai kulttuuriopinnoista tai yrittäjyyskurssista suoritusmerkinnän vapaasti valittaviin opintoihinsa. Europassin sai ulkomaanjaksostaan todisteeksi valtaosa opiskelijoista. Vain 15 %:ssa ammatillisten oppilaitosten hankkeista Europassi ei ollut käytössä. Valtaosa näistä hankkeista sijoittui 2000-luvun alkupuolelle. Korkea-asteen opiskelijaliikkuvuushankkeissa Europassia ei käytetty. Ammattiosaamisen näytöt käytössä monilla liikkuvuusjaksoilla Ammattiosaamisen näytöt otettiin nuorten ammatillisissa perustutkinnoissa käyttöön elokuussa 2006. Ensimmäisen kerran sosiaali- ja terveysalan Leonardo da Vinci -hankkeissa näyttöjen suorittamista ulkomailla testasi Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto (nykyinen Pirkanmaan ) vuonna 2003. Vuoteen 2008 mennessä ammattiosaamisen näyttöjen kehittäminen oli mainittu jo 15 liikkuvuushankkeen painopisteeksi. Näistä hieman yli puolet oli opiskelijaliikkuvuushankkeita. Lisäksi näyttöjä suoritettiin satunnaisesti myös hankkeissa, joissa näyttöjen kehittämistä ei ollut nimetty hankkeen erityiseksi sisällölliseksi tavoitteeksi. Vahvimmin ammattiosaamisen näyttöjen kehitystyöhön oli sitoutunut SOTENET-verkosto, jonka jokaisessa kuudessa hankkeessa näytöt olivat esillä vuosina 2003 2008. Aluksi verkoston oppilaitokset testasivat näyttöjä. Sittemmin ne kehittivät näyttöjen suorittamiselle toimintamallin, opastivat ulkomaalaisia työpaikkaohjaajia näyttöjen vastaanottamisessa sekä lopulta vakiinnuttivat näytöt osaksi verkostonsa toimintaa. SOTENET-verkoston oppilaitokset saivat ammattiosaamisen näyttöjen kehittämistyöhön rahoitusta myös ainakin Opetushallitukselta sekä Euroopan sosiaalirahastolta. Ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönotto ulkomaisilla työssäoppimisjaksoilla ei sujunut ongelmitta. Haasteita aiheuttivat muun muassa näyttöjen laadunvarmennus. Näyttömateriaalien käännättäminen englanniksi tai kohdemaan kielelle ei riittänyt, suomalaisten opettajien ja ulkomaalaisten työpaikkaohjaajien välillä saattoi esimerkiksi vallita epätietoisuutta keskeisten ammatillisten käsitteiden sisällöstä tai arviointikriteerien tulkinnoista. Monessa hankkeessa ongelmaksi muodostui myös opiskelijoiden puutteellinen ohjaus työpaikoilla. SOTENET-verkoston InterSkills-hankkeessa kiinnitettiin lisäksi huomiota siihen, että ammattiosaamisen näyttöjen suorittaminen ulkomailla edellyttää panostusta opiskelijoiden valmennukseen jo Suomessa. Osassa hankkeista ammatillisen osaamisen näytön vastaanotti ulkomaalainen työpaikkaohjaaja, osassa suomalainen opettaja, joka matkusti varta vasten ulkomaille. ECVETin käyttöönottoa testattiin vasta yhdessä hankkeessa Ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukemista helpottaa lähivuosina käyttöön otettava ammatillisten opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET). Vuosina 2000 2008 vain yksi innovaation siirto -hanke (Ecvet Unit for Vocational Studies in Child Care) testasi ECVET:n käyttöönottoa sosiaali- ja terveysalan Leonardo da Vinci -hankkeissa. Kyseisessä
14 hankkeessa kehitettiin lähihoitajaopiskelijoille lastenhoidon opintojakso, joka oli mahdollista suorittaa samansisältöisenä Suomessa, Ruotsissa tai Saksassa. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat ECVET-suosituksensa kesäkuussa 2009, joten ECVETin testaus kansainvälillä työssäoppimisjaksoilla on lisääntynyt vasta viime vuosina. Kehittämishankkeissa on laajat kotimaiset yhteistyöverkostot Lähes kaikkia suomalaisvetoisia kehittämishankkeita voidaan kutsua verkostohankkeiksi 13. Hankkeissa oli tavallisimmin mukana 5 suomalaista partneria (kuvio 11). 4 3 2 1 Hankkeiden lkm 0 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuvio 11: partnereiden määrä kehittämishankkeissa Sidosryhmät ovat kehittämishankkeissa monipuolisesti edustettuina Kehittämishankkeissa työelämän edustajia oli kotimaisista yhteistyökumppaneista keskimäärin puolet. Tiivis yhteistyö oppilaitosten ja työelämäkumppaneiden kesken lisäsi hankkeiden vaikuttavuutta. Esimerkiksi A-klinikkasäätiön koordinoimassa Training Needs Analysis in Health and Social Services - A response to expanding poly drug use (Transdrug) -hankkeessa mukana oli Suomesta muun muassa ammatillisia oppilaitoksia, ammattikorkeakoulu, Päihdehoitotyön verkosto, SuPer ja Suomen kuntaliitto. Hankkeessa The Quality of Substitute Care - a Challenge for Vocational Education and Child Welfare Services (Substitute Care) vahvan alueellisen verkoston muodostivat Satakunnan ammattikorkeakoulu, Porin, Turun kauppakorkeakoulu, Lastensuojelun keskusliitto, Satakuntaliitto sekä muutama hoitokoti. Verkostoitumista tarkasteltaessa on muistettava, että hankehallinnoin teknisten vaatimusten vuoksi osa yhteistyökumppaneista on mieluummin lähtenyt hankkeeseen mukaan alihankkijana kuin virallisena partnerina (ks. s. 10). Kotimainen verkosto joka toisen sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeen tukena Puolet sosiaali- ja terveysalan liikkuvuushankkeista sai Leonardo da Vinci -ohjelman lisätukea kotimaisen verkoston hallinnointiin. Suurin osa verkostoista oli pieniä, 3 tai 4 toimijan, kokoonpanoja. Seuraavaksi eniten oli 8 toimijan verkostoja. Mukaan mahtui myös kolme laajaa kokoonpanoa: Hyväolo-verkoston Henkilökohtaistetut oppimispolut (HOP) -hankkeessa oli 12 ja SOTENET-verkoston kahdessa asiantuntijahankkeessa puolestaan 13 ja 26 kotimaista toimijaa. (Kuvio 12). 13 Leonardo da Vinci -liikkuvuushankkeissa verkostohankkeena pidetään hanketta, jossa on vähintään 3 suomalaista toimijaa. Myös kehittämishankkeiden kotimaista verkostoitumista on arvioitu tämän määritelmän valossa.
15 8 6 4 2 Hankkeiden lkm 0 3 4 5 6 7 8 12 13 26 partnerien lkm Kuvio 12: partnerien määrä liikkuvuushankkeissa Suomalaisten työelämän edustajien määrä oli liikkuvuushankkeissa vaatimaton. Puolessa hankkeista ei ollut ollenkaan mukana työelämän edustajia. Mikäli työnantajien tai työmarkkinajärjestöjen edustajia oli mukana, organisaatioiden lukumäärä jäi yleisimmin kahteen. Enimmillään työelämän toimijoita oli samassa hankkeessa mukana 9 eri organisaatiosta. (Kuvio 13). On tosin muistettava, että kaikki hankkeet eivät maininneet hankeasiakirjoissaan niitä suomalaisia työnantajia, jotka osallistuivat hankeyhteistyöhön vastaanottamalla ulkomaalaisia työssäoppijoita. Ilman vastavuoroista yhteistyötä osa hankkeista olisi jäänyt toteutumatta. 6 5 4 3 2 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Työelämän edustajien lkm Hankkeiden lkm Kuvio 13: Työelämän edustajien (organisaatioiden) määrä liikkuvuushankkeissa Verkostoituminen on ollut ominaista sosiaali- ja terveysalan kansainvälisille liikkuvuushankkeille. Pitkäikäisin Leonardo da Vinci -rahoitusta saanut valtakunnallinen verkosto on SOTENET. Verkoston ydinjoukon muodostavat kahdeksan ammatillista oppilaitosta. Toimintaa on koordinoinut sen alusta asti Pirkanmaan (entinen Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto). Lisäksi verkoston kahdessa, tarkasteluajankohtana viimeisimmässä, asiantuntijaliikkuvuushankkeessa (vuosina 2006 ja 2008) on ollut mukana työelämän edustajia oppilaitosten kotipaikkakunnilta. Verkoston ensimmäinen Leonardo-rahoitteinen hanke oli SANET vuonna 2002. Siitä lähtien verkostolla on ollut vähintään yksi Leonardo-hanke joka vuosi tämän selvityksen tarkastelujakson aikana. Verkosto on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönottoa ulkomaisilla työssäoppimisjaksoilla. Vuoteen 2008 mennessä SOTENETverkostolla oli yhteistyökumppaneita jo 8 eri Euroopan maassa. SOTENET-verkoston muodostavat Pirkanmaan, Forssan ammatti-instituutti, Koulutuskeskus Tavastia, Savon ammatti-
16 ja aikuisopisto, Sisälähetysseuran oppilaitos, Tampereen, Tuusulanjärven sekä Vantaan. Myös Help Helvi on valtakunnallinen Leonardo da Vinci -ohjelmasta rahoitusta saanut verkosto. Tämän vanhustyötä edistävän verkoston toiminta on monialaista: sosiaali- ja terveysalan lisäksi hankkeen kansainvälisille työssäoppimisjaksoille ovat suunnanneet matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat. Verkoston ensimmäisessä hankkeessa olivat mukana myös kaupan ja hallinnon, sekä myöhemmissä hankkeissa hius- ja kauneudenhoitoalan, opiskelijat. Verkoston tarkoituksena on lisätä opiskelijoiden valmiuksia tehdä monialaista yhteistyötä ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen kehittämiseksi 14. Selvityksen tarkastelujakson aikana, vuosina 2000 2008, verkosto hallinnoi kolmea Leonardo da Vinci -liikkuvuushanketta. Verkoston ydinryhmän muodostavat Jyväskylän, Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan sekä Etelä-Savon t. Toinen monialainen oppilaitosverkosto, jossa sosiaali- ja terveysala on mukana, on hyvinvointialan HyväOlo-verkosto. Verkoston koordinoimien hankkeiden kautta ulkomailla on ollut työssäoppimassa sosiaali- ja terveysalan, hius- ja kauneudenhoitoalan sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto-opiskelijoita. Lisäksi ulkomaanjaksoille ovat suunnanneet hierojan ammattitutkintoa opiskelevat. Verkoston yhteistyö käynnistyi vuonna 2002 Opetushallituksen tukemana 15. Vuonna 2005 verkosto toteutti ensimmäisen Leonardo-rahoitteisen hankkeensa Kielisalkku ja arkioppimisen tunnustaminen kansainvälisen työssäoppimisjakson aikana. Vuosina 2005 2008 HyväOlo-verkosto koordinoi yhteensä seitsemää Leonardo da Vinci liikkuvuushanketta. Valtakunnallisen verkoston muodostavat seitsemän ammatillista oppilaitosta: Koulutuskeskus Sedu, Lapin, Vaasan, Etelä-Karjalan, Ylivieskan ja Omnian t sekä Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opisto. Yhteenveto Sosiaali- ja terveysalan lukuisa ja monipuolinen hanketoiminta Leonardo da Vinci -ohjelmassa osoittaa kansainvälisen yhteistyön olevan alalla vakiintunutta. Saavutetut tulokset ovat vaatineet oppilaitoksilta pitkäjänteistä sitoutumista kansainvälisen toiminnan kehittämiseen. Yhteistyön vaikuttavuutta on edistetty laajalla kotimaisella sidosryhmäyhteistyöllä, etenkin vuoropuhelulla työelämän edustajien kanssa. Olennaisen tärkeätä on ollut myös oppilaitosten keskinäinen verkostoituminen. Verkostossa toiminen lisää merkittävästi oppilaitoksen mahdollisuuksia lähettää opiskelijoitaan ulkomaisille työssäoppimisjaksoille. Lisäksi yhteistyö säästää yksittäisten toimijoiden resursseja ja antaa toiminnalle uskottavuutta ulkopuolista rahoitusta haettaessa. 16 Oppilaitokset ovat myös tehneet määrätietoisesti töitä ulkomaanjaksojen edellytysten parantamiseksi sekä opintojen hyväksilukemiseksi täysimääräisesti. 14 Help Helvi- tiedote opettajille ja opiskelijoille (2006). 15 HyväOlo-verkoston kotisivu (2011). 16 Korkala 2010, 45.
17 Lähteet Help Helvi- tiedote opettajille ja opiskelijoille. 2006. Verkkodokumentti. <http://www.pkky.fi/resource.phx/pkky/amo/lieksa/kvtop.htx.i1918.doc> Luettu 29.8.2011. HyväOlo-verkoston kotisivu. Verkkodokumentti. <http://hyvaolo.webs.com> Luettu 29.8.2011. Korkala, S. 2010. Verkostot ammatillisen koulutuksen kansainvälistäjänä. 3/2010. Tietoa ja tilastoja -raportti. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Korkala, S. 2011. Kansainvälinen liikkuvuus ammatillisessa koulutuksessa 2010. 1/ 2011. Tietoa ja tilastoja -raportti. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Leonardo da Vinci -yleisesite. 2000. Opetushallitus ja CIMO. Verkkodokumentti. <http://kuokka.tietokoura.com/programme/yleisesite.pdf> Luettu 28.8.2011.
Liite 1: Sosiaali- ja terveysalan Leonardo da Vinci -rahoitteiset projektit v. 2000-2008 Huom! Lisäksi on useita monialaisia hankkeita, joissa on liikkunut myös sote-alan opiskelijoita ja asiantuntijoita Huom! Osassa näistäkin hankkeita on mukana muita aloja, mm. hius- ja kauneusala, liiketalous Kehittämishankkeet (kansallisten LdV-toimistojen rahoittamat) Nro Vuosi Projektin Projektin nimi Numero Projektityyppi Koordinoiva lyhytnimi organisaatio 1 2000 ECCN European Competences in the DE-00-B-F-PP- Care Professions 112094 2 2000 Epicuros A Virtual Learning EL-00-B-F-PP- Environment for Medical 114033 Doctors in Remote Areas 3 2000 Transdrug Training Needs Analysis in -00-B-F-PP- Health and Social Services - A 126538 response to expanding poly drug use 4 2000 ETM Expansion of the TM and Development of Work Placement Supervising -00-B-F-PP- 126556 5 2000 C.I.V.O.T C.I.V.O.T. in Public Health EL-00-C-F-RF- 91450 6 2001 Toward Active Old Age European Network to Develop Social and Health Care Education to Respond to Varying Needs of the Older People -01-B-F-NT- 126629 viiteaineistohanke verkostohanke Deutsches Rotes Kreuz University of Ioannina A-klinikkasäätiö, koulutusyksikkö Helsingin sosiaalija terveysalan oppilaitos, Malmin yksikkö University of Athens Medical School Oulun seudun AMK, Oulaisten yksikkö Koordinoiva Suomalaiset partnerit maa Aste (kork.koul., ) DE Promentor Solutions Oy terveysala EL PrizzTech Oy HC-ICE Satakunta kork.koul. Huom! Taulukossa on mainittu vain sote-alat. Hankkeen ala/ alat terveydenhuolto Pirkanmaan AMK päihdehuolto Tampereen terveydenhuoltooppilaitos Tampereen sosiaalialan opisto Päihdehoitotyön verkosto Päihdelääketieteen yhdistys Päihdehuollon Sosiaalityöntekijä ry SuPer Suomen kuntaliitto Kuntakoulutus Oy SuPer lastenhoito, vanhustyö Helsingin kaupunki, terveydenhuolto Seinäjoen AMK Helsingin kaupunki, sosiaalihuolto EL Työterveyslaitos kork.koul. kansanterveys Satakunnan AMK kork.koul. ja Oulun yliopisto vanhustenhoito 1 (15)
Pappilanlammen palvelukeskus 7 2001 Visually Impaired Masseurs VIM 8 2001 VATO-training package 9 2001 Euro-Child- Center Supporting the creation of a -01-B-F-PPuniform model for a European 126633 masseur training for visually impaired people Supporting and Maintaining the Functional Capacity of Older People and Their Carers Establishing European Centre for the Integration of Institutionalized Children -01-B-F-PP- 126641 RO-01-B-F-PP- 141058 10 2002 QESTRAIN Personnel training model for -02-B-F-PPintegrated quality-environment-12673safety management system in hospitals and public health service Svenska yrkesinstitutet Kalajokilaakson koulutuskuntayhty mä, Oulaisten Organizatia Salvati Copii Suomen ympäristöopisto SYKLI Harjavallan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos Oulaisten kaupunki Fysioterapia-alan näkövammaiset ry hieronta Förbundet Finland Svenska Synskadade r.f. Näkövammaisten keskusliitto Arlainstituutti Sininen Studio Ky vanhustenhoito Kemi-Tornio -alueen Haapajärven perusturva, terveyskeskus Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus (nyk. Verve) RO Tulossilta Oy lastensuojelu Satakunnan AMK Eco-One terveydenhuollon toimintajärjestelmät (laatu, ympäristö, turvallisuus) 11 2002 Home-care in Europe Flexibel yrkesutbildning till hemvårdare inom det europeiska omvårdnadsområdet där den förvärvade erfarenheten erkänns genom validering SE-02-B-F-PP- 127021 Nationellt centrum för flexibelt lärande SE Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos Lohjan kaupunki Opetushallitus Tehy Hyvinkään perusturvakeskus, vanhus- ja vammaispalvelut Hyvinkään terveydenhuoltooppilaitos vanhustenhuolto 2 (15)
12 2002 EQUOTE Equal Opportunities for EL-02-C-P-RF- Women and Men in Education 80700 and Training for Health Professions 13 2002 InTEL Inter-Laboratory Test NL-02-B-F-PP- European Lab School 123225 14 2002 Welcome Work Experience Language UK-02-B-F-LAand Culture of Mobility in 129579 Europe - Learning and Assessment Materials for Mobility Students of Child Care 15 2003 INVITE Initiate new ways of biographical counselling in rehabilitative vocational training 16 2003 Learning during Education and in the Clinical Field DE-03-B-F-PP- 146087 Learning during Education andno-03-b-f-pp- in the Clinical Field 165010 17 2003 LLL for Nurses Lifelong learning for nurses to LV-03-B-F-LApromote mobility and to foster 172001 exchange capacity 18 2003 Improhealth Improvement of the Quality, SK-03-B-F-PP- Effectiveness and Efficiency of177014 Health Care Services through Vocational Education and Training 19 2003 CoBaTrICE Competency-Based Training in Intensive Care Medicine in Europe 20 2004 elearning- Assistant Schulung vor Lehrkräften im Gesundheitsbereich zum Enstazt und zur Entwicklung von elearning-materialen 21 2004 MASKS Matching Skills in the Knowledge Society EUR-03-C-F-RF- 94802 DE-04-B-F-PP- 146172 ES-04-B-F-PP- 149163 viiteaineistohanke kieliprojekti kieliprojekti viiteaineistohanke CMT PROOPTIKI Ltd. Mondriaan onderwijsgroep North London Colleges European Network Otto-von-Guericke University Magdeburg, Department of Microsociology Högskolen i Buskerud Public Service Language Center Technical University of Kosice, Faculty of Electrical Engineering and Informatics European Society of Intensive Care Medicine Bielefeld University of Applied Sciences Balear de Desarrollo y Formacion S.L. - BDF EL Työterveyslaitos NL Yrkesskolan Optima kork.koul. (ja laboratorioala?) UK Turun AMK päivähoito DE FSKompetenscentret kuntoutus HUS Helsingin yliopisto NO Laurea AMK kork.koul. kliininen sairaanhoito HYKS, Jorvin sairaala LV Mikkelin AMK kork.koul. SK Vaasan yliopisto terveydenhuollon laatujohtaminen Oy Optimatics Networks Ab EUR Intensium Oy tehohoito DE PIRAMK ES Rikosseuraamusvirasto vankeinhoito Kotkan sosiaali- ja terveysvirasto 3 (15)