Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurannan loppuraportti 2010
1 ALKUSANAT... 3 2 SEURANNAN TAUSTA JA TOTEUTUS... 4 3 TULOKSET... 5 3.1 Luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn seuranta... 5 Telakkapuiston maanalainen laskeutusallas... 5 Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteen seuranta paalulla 560... 10 Korttelin 4 sisäisen hulevesijärjestelmän seuranta... 12 Meripojanreitin hulevesipainanteet ja Hankavastaisen puhdistusbiotooppi... 15 3.2 Luonnontilaisena säilytettävien alueiden seuranta... 16 Prikipuiston valkovuokkolehto... 16 Kääpämetsien seuranta... 19 4 YHTEENVETO...21 LÄHTEET...22 LIITTEET Liite 1 Seurantakohteiden sijainti Liite 2 Yhteenveto seurannan toteuttamisesta Liite 3 Telakkapuiston hulevesialtaan seurannan tulokset Liite 4 Prikipuiston seurantaruuduilla esiintyvää kasvillisuutta Liite 5 Prikipuiston valkovuokkolehdon seurantaruutujen valokuvat vuosilta 2004, 2005, 2007, 2008 ja 2010 2
1 ALKUSANAT Toppilansaaren ympäristörakentamisprojekti oli osa Oulun kaupungin Maankäytön muutostilanteiden hallinta II hanketta ja projekti käynnistettiin alueen asemakaavoituksen yhteydessä. Projektin tavoitteena oli muodostaa Toppilansaaren alueelle korkeatasoinen ja monimuotoinen, paikalliseen kasvistoon pohjautuva ja erilaisista viherrakentamisen muodoista koostuva ympäristö. Tavoitteiden toteutumista sekä uuden maankäytön aiheuttamaa muutosta alueen luonnossa on pyritty seuraamaan, jotta nähtäisiin uusien toimintatapojen ja rakenteiden vaikutus ympäristöön. Projektille asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä uuden maankäytön aiheuttamaa muutosta alueen luonnossa on seurattu vuodesta 2004 aina tähän päivään saakka. Toppilansaaren suunnittelualue on otettu asuntorakentamisen piiriin vaiheittain. Rakentaminen aloitettiin saastuneiden maiden puhdistuksella. Katujen rakentaminen alueelle alkoi vuonna 2003 ja samaan aikaan aloiteltiin ensimmäisten kortteleiden rakentamista. Toppilansaaren pohjoisosassa järjestettiin asuntomessut kesällä 2005 ja koko alue, Toppilansalmen rantavyöhykettä lukuun ottamatta, on rakentunut valmiiksi. 3
2 SEURANNAN TAUSTA JA TOTEUTUS Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurannan toteuttamisesta laadittiin toimenpidesuunnitelma vuonna 2004 (PSV-Maa ja Vesi Oy). Tässä toimenpidesuunnitelmassa määriteltiin keinoja, joiden avulla seuranta voitiin suorittaa. Seurantaohjelma suunnattiin noin 10 seuraavalle vuodelle ja eri kohteiden seuranta aloitettiin niiden valmistumisajankohdasta riippuen. Toppilansaaren ympäristönmuutoksen seurannan kohteiksi on valittu edustavimmat ja parhaiten seurantaan soveltuvat kohteet, jotka on jaettu seurantasuunnitelmassa kolmeen asiakokonaisuuteen: hulevesien käsittely, luonnontilaisina säilytettävät kohteet sekä viherrakentamiskohde. Seurantakohteiksi valikoituivat Telakkapuiston maanalainen laskeutusallas, Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenne paalulla 560, Korttelin 4 sisäinen hulevesijärjestelmä, Prikipuiston valkovuokkolehto ja Kääpämetsien seuranta. Viherrakentamiskohteeksi valittua painolastikasvipuistoa ei ole vielä rakennettu. Lisäksi kesällä 2010 suoritettiin ylimääräisenä Meripojanreitin hulevesipainanteiden ja Hankavastaisen puhdistusbiotoopin tarkastelu. Seurantakohteille on pyritty valitsemaan niille parhaiten soveltuvat seurantamenetelmät. Seurantaa on pyritty toteuttamaan kohteiden valmistumisesta lähtien, aluksi vuosittain, jonka jälkeen seurantajaksot ovat pidentyneet. Seurannan toteutumisesta on raportoitu säännöllisesti. Ympäristörakentamisprojektin päätyttyä vuonna 2005, on resursseja ympäristömuutoksen seurantatyöhön ollut käytössä rajallisesti. Vuonna 2007 Teknisen keskuksen Katu- ja viherpalveluiden, Oulun Veden ja Ympäristöviraston edustajista koostuva työryhmä kokoontui pohtimaan seurannan tulevaisuutta. Kokoontumisen tuloksena määriteltiin seurannalle uusi aikataulu ja seurannasta jatkossa vastaavat tahot. Vuonna 2009 seurantaohjelmaa tarkennettiin edelleen, minkä seurauksena vuoden 2010 seuranta pyrittiin suorittamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisen seurantasuunnitelman mukaisesti. Vuoden 2010 syksyllä tehtiin tämä loppuraportti, johon on koottu vuosien varrella saadut seurantatulokset. 4
3 TULOKSET 3.1 Luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn seuranta Telakkapuiston maanalainen laskeutusallas Toppilansalmea myötäilevä Pitkänmöljäntie on 1,5 km pitkä alueen kokoojakatu. Ympäröivien rakennusten ja katurakenteiden salaojitusten toimivuus edellyttää alueella hulevesiviemäröintiä. Alueen tasaisuudesta johtuen putket ovat purkukohtien läheisyydessä n. 2,5 metrin syvyydessä, joten maanpinnalla tapahtuva hulevesien käsittely ei ole mahdollista. Pitkänmöljäntien pohjoisosan hulevedet johdetaankin perinteisellä tekniikalla suoraan Toppilansalmeen. Hulevesiviemäri purkaa vedet Toppilansalmeen kahdessa pisteessä. Toisen pisteen purkuputken yhteyteen on rakennettu maanalainen laskeutusallas, jonka toimintaa seurataan. Louherakenteiseen laskeutusaltaaseen kertyvistä hulevesistä pyritään poistamaan epäpuhtauksia ennen Toppilansalmeen johtamista. Hulevedet johdetaan louhetäyttöön (raekoko 50 300 mm), johon laskeutuu osa huleveden sisältämästä kiintoaineksesta. Veden jakautumista mahdollisimman tasaisesti louhetäyttöön on pyritty edistämään betonisten kaukolämpöelementtien avulla. Kiintoaines poistetaan altaan tulo- ja poistokaivojen sakkapesistä säännöllisesti. Telakkapuiston hulevesien laskeutusaltaan seurannassa tutkitaan tulevan ja lähtevän huleveden ominaisuuksien eroja ja muutoksia. Hulevesiseurantaan on yhdistetty myös pohjaveden pinnan korkeuden seuranta. Seurannan toteuttamisesta on vastannut Oulun Vesi (taulukko 6). Näytteenottopaikkojen sijainti näkyy kuvassa 1. Kuva 1 Kartta näytteidenottokaivoista ja pohjavesiputkista Huleveden ominaisuuksien muutoksia on seurattu vertaamalla kaivosta 1 (tuleva hulevesi) ja kaivosta 2 (lähtevä hulevesi) samanaikaisesti otettujen vesinäytteiden arvoja toisiinsa. Vesinäytteistä on tutkittu kiintoainepitoisuus, sähkönjohtavuus, ph, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja sameus. 5
Kiintoaine on hiukkasmaista orgaanista materiaalia, kuten kuollutta levä- tai kasviainesta tai hiukkasmaista epäorgaanista materiaalia, kuten savi ja hiesu. Orgaaninen kiintoaines kuluttaa hajotessaan veden happea ja siten heikentää eliöiden elinmahdollisuuksia. Kiintoainepitoisuuden kasvu lisää myös veden sameutta vähentäen biologista tuotantoa ja luonnon monimuotoisuutta. Maanpinnan rikkominen, kasvillisuuden poistaminen ja ojitukset nostavat kiintoainepitoisuuksia vesistöissä. Rakennettujen alueiden pintavesien kiintoainepitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin luonnontilaisilla alueilla. Luonnontilaisia alueita voimakkaammat virtaamat ja virtaamavaihtelut lisäävät kaupunkialueilla eroosiota, mikä johtaa suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Kaupunkialueella kiintoainetta joutuu pintavesiin myös rakennustyömailta, teiltä ja kaduilta. Taulukko 1 Tulevan ja lähtevän huleveden kiintoainesmäärät Telakkapuiston laskeutusaltaalla Sameutta (FTU) aiheuttavat vedessä liettyneenä olevat pienet hiukkaset, kuten esim. saviaines ja levät. Sameuden voimakkuus riippuu liettyneen aineen pitoisuudesta sekä sen hiukkaskoosta. Sameuden yksikkö on FTU (Formazin Turbitidy Units) ja se mitataan tähän tarkoitukseen valmistetulla mittarilla. Taulukko 2 Tulevan ja lähtevän veden sameus (FTU) Telakkapuiston laskeutusaltaalla 6
Veden sähkönjohtokyky kuvaa vedessä olevien suolojen määrää: mitä enemmän suoloja, sitä suurempi sähkönjohtavuus. Merivesi ja jätevedet, joiden suolapitoisuus on järvivettä suurempi, johtavat sähköä hyvin. Sähkönjohtavuuden avulla voidaan selvittää esimerkiksi jätevesien kulkeutumista vesistöissä. Suomen vedet ovat kallioperän hitaasta rapautumisesta johtuen vähäsuolaisia. Arvot sisävesissä ovat 5-10 ms/m, pohjavesissä 20 ms/m, jätevesissä 50-100 ms/m, Itämerien lahtien perukoilla 200 ms/m ja suurimmillaan merivedessä 1000-1200 ms/m. Taulukko 3 Tulevan ja lähtevän huleveden sähkönjohtokyky Telakkapuiston laskeutusaltaalla ph:n eli veden happamuuden asteikossa on arvoja nollasta neljääntoista. Täysin puhtaan tislatun veden ph-arvo on 7,0, jolloin vettä sanotaan neutraaliksi. Mitä pienempi ph-arvo on, sitä happamampi liuos on. Vastaavasti suuri ph-arvo merkitsee hyvin emäksistä liuosta. Vesijohtoveden ph säädetään yleensä vedenkäsittelyssä ph-arvo 7,0-8,8. Pohja- ja pintavesien happamuus on Suomessa ph 6-8. Vesistön happamoitumisella tarkoitetaan sen puskurikapasiteetin vähenemistä ja sitä kautta veden ph-arvon alenemista. Happamoitumisen vaikutukset ovat vesistöissä moninaiset. Hapan laskeuma huuhtoo maaperästä ja järvenpohjasta alumiinia ja muita myrkyllisiä metalleja. Kriittisenä raja-arvona pidetään phlukemaa 5,5. Taulukko 4 Tulevan ja lähtevän huleveden ph-arvot Telakkapuiston laskeutusaltaalla 7
Kokonaisfosfori on hulevedessä pääosin sitoutunut kiintoainekseen. Fosforia tulee huleveteen liikenteen, eläinten jätöksien, hajoavan orgaanisen aineksen, lannoitteiden ja laskeuman kautta. Myös pohjaveden nousu vapauttaa fosforia maa-aineksesta, samoin, kuin valumavesien sekoittuminen suurempaan vesitilavuuteen joessa tai järvessä. Ravinteiden, etenkin fosforin ja typen liian suuret pitoisuudet kiihdyttävät kasvillisuuden ja eliöstön tuotantoa. Suuriin ravinnepitoisuuksiin sopeutuneiden vesieliöyhteisöjen monimuotoisuus on vähäistä. Suomen luonnossa erityisen haitallista on fosforipitoisuuden nousu. Runsaan ravinnekuormituksen seurauksena vesistö rehevöityy. Rehevöityminen ilmenee vesikasvillisuuden ja levätuotannon kasvuna, kuten umpeenkasvuna, vedessä olevien pintojen limoittumisena sekä pii- ja sinilevien massaesiintyminä. Levät aiheuttavat veteen haju- ja makuhaittoja sekä tekevät vedestä esteettisesti epämiellyttävää. Lisäksi jotkut levät voivat muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä. Taulukko 5 Tulevan ja lähtevän huleveden kokonaisfosforipitoisuudet Telakkapuiston laskeutusaltaalla Typpi on luonnonalueiden pintavesissä lähtöisin hajoavasta orgaanisesta aineksesta. Pohjaveden pääasiallisia nitraatin lähteitä ovat jätteet ja lannoitteet, mutta myös avohakkuun, maanmuokkauksen ja ojituksen on todettu lisäävän pohjaveden nitraattipitoisuutta. Kaupunkialueilla ravinteita joutuu pintavesiin myös ilmalaskeumasta, autojen pakokaasuista, fossiilisista polttoaineista, lannoitteista, jätevesiviemäreiden vuodoista, jätesäiliöistä ja roskalaatikoista, maaperäeroosiosta, eläinten jätöksistä sekä pesuaineista. Liiallinen ravinnepitoisuus haittaa ekosysteemin toimintaa, johtaa leväkukintoihin ja sen hajoaminen kuluttaa happea. Allasrakenteen imeytystehoa on seurattu pohjavesiputkista P1, P2, P3, P17 ja P19c suoritettavalla pohjavedenpinnan tason mittauksella (taulukko 6). Mittaus suoritetaan pohjavesiputkessa olevasta vesipinnasta putken yläreunaan 1 cm tarkkuudella. Putket P1, P2 sekä P3 ovat uusia, seurantaa varten asennettuja putkia. P17 ja P19c ovat aiemmin asennettuja, altaan läheisyydessä sijaitsevia vertailuputkia. Vuoden 2010 seurannan yhteydessä löytyi vain kaksi mittauspistettä (taulukko 6). 8
pohjaveden pinta p1 p2 p3 p17 p19c Merivesi 2004-0,01 0,76 0,82 0,80 0,32-0,04 2005-0,39 0,37 1,12 0,25-0,71 2010 kevät -0,44-0,03-0,81 2010 syksy -0,29 0,02-0,08 Taulukko 6 Pohjavedenpinnan mittaustuloksia Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida laskeutusaltaan vähentävän huleveden kiintoainespitoisuutta (taulukko 1), sameutta (taulukko 2) sekä fosforipitoisuutta (taulukko 5). Muihin tutkittuihin ominaisuuksiin (taulukot 3 ja 4) ei laskeutusaltaalla havaittu olevan merkittävää vaikutusta. Vuoden 2004 näytteiden ottamisen aikaan altaan tulo- ja lähtökaivojen välinen putki oli tulppaamatta, mikä selittää tulevan ja lähtevän veden pitoisuuksien samankaltaisuuden (taulukot 1, 2, 3, 4 ja 5). Huleveden kiintoainespitoisuus on suurimmillaan alueen rakentamisen ollessa vielä käynnissä ja kadut päällystämättä (taulukko 1). Tällöin kiintoainespitoisuuden vähentämisellä on suurin merkitys purkuvesistön kannalta. Muissa tutkimuksissa on havaittu korkeita kiintoainespitoisuuksia myös rankkasateiden aiheuttamista valumista. Toppilansaaressa ei ole toistaiseksi otettu rankkasateen aikaisia näytteitä. Laskeutusaltaat ovat kiintoaineen suhteen tehokkaimmillaan kevät- ja syystulvien aikaan, karkean aineksen pidättyessä altaaseen. Pienten valumien aikana valumavedet sisältävät lähinnä hienojakoista ainesta, joka ei yhtä tehokkaasti jää laskeutusaltaaseen. Keväällä 2005 alueen kerrostalorakentaminen oli käynnissä ja tulevassa hulevedessä oli runsaasti kiintoainetta, josta kuitenkin 77 % jäi altaaseen. Myöhemmin, kun alue on rakentunut valmiiksi, otetuissa näytteissä kiintoainepitoisuus on ollut huomattavasti pienempi. Syksyllä 2006 tulevan huleveden kiintoainepitoisuus oli jo huomattavasti pienempi ja siitä n. 10 % jäi laskeutusaltaaseen. Laskeutusallas on poistanut vuosina 2005 2010 keskimäärin n. 50 % huleveden kiintoaineesta. (Taulukko 1). 9
Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteen seuranta paalulla 560 Pitkänmöljäntiellä yhden ajokaistan pintavedet on ohjattu imeytymään viherkaistalle, joka on hieman päällysteen pinnan alapuolella. Kadun reunatuessa on aukkoja, joista vesi pääsee valumaan esteettä viherkaistalle. Seurannassa on tutkittu Pitkänmöljäntien imeytysrakenteen kuntoa silmämääräisesti sekä valokuvaamalla. Alkuperäisen seurantasuunnitelman (2004) mukaan seuranta toteutettaisiin rakentamisen valmistuttua vuosittain, toukokuussa ja syyskuussa sekä yhden kerran keskikesällä rankkasadejakson aikana. Täysin ohjelman mukaista seurantaa ei kohteessa ole pystytty suorittamaan. Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteen vuosittaiset seurannat eivät myöskään ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, koska mm. seuranta-ajankohta on vaihdellut vuosittain. Seuranta-ajankohta vaikuttaa monella tavalla tuloksiin. Esim. vuoden 2008 seuranta on tehty alkukeväästä (8.5.), minkä vuoksi mm. hiekoitushiekkaa ja liettymää oli vielä rakenteessa runsaasti. Kesän 2009 seuranta puolestaan on suoritettu heinäkuun lopulla (21.7.) ja vuonna 2010 seuranta suoritettiin sekä keväällä että syksyllä. (Taulukko 6). Pääsääntöisesti imeytysrakenne on ollut hyvässä kunnossa. Tosin vuoden 2010 molempien seurantakäyntien aikaan virtausaukko oli tukossa (kuva 2). kevät 2010 syksy 2010 Kuva 2 Virtausaukossa oli lammikoitunutta vettä vuoden 2010 seurantakäyntien aikaan 10
Seurantavuosi Seurantapäivä Sää 2008 8.5. +6 C puoli pilvinen 2009 21.7. +16 C sateinen 2010 11.5. +10 C sateinen 2010 4.8. +15 C sateinen Arvio reunakiveen jätetyn virtausaukon puhtaudesta 1 = puhdas X 2 = jonkin verran hiekoitushiekkaa ja/tai eloperäistä jätettä X 3 = tukossa, veden virtaus viherkaistalle estynyt X X Arvio välikaistalla olevan hiekoitushiekan määrästä 1 = välikaista viheralue on puhdas X X 2 = välikaistalla jonkin verran hiekkaa X X 3 = välikaistan viherpainanne täyttynyt, ei tilaa hulevedelle Välikaistan pintakerroksen liettymisaste 1 = ei havaittavissa liettymää X X 2 = liettymää jonkin verran, laikkuina X 3 = liettymää runsaasti X Välikaistan kosteustilanne 1 = kuiva 2 = kostea X X X 3 = märkä, vettä lammikoina X Viherkaistan kosteustilanne vastakkaisella puolella tietä 1 = kuiva 2 = kostea X X X 3 = märkä, vettä lammikoina Välikaistan kasvipeitteen kunto 1 = tasainen ja hyväkuntoinen kasvipeite X X 2 = kasvipeitteessä aukkoja, näkyvissä kuollutta kasvillisuutta 3 = kasvipeite hävinnyt, kasvillisuus kituliasta Taulukko 7 Pitkänmöljäntien hulevesirakenteen seuranta paalulla 560 X X 11
Korttelin 4 sisäisen hulevesijärjestelmän seuranta Korttelin 4 seurannassa on tutkittu asuntokorttelin (kortteli 4, tontti 1) sisäisten hulevesijärjestelmien toimivuutta ja kuntoa, sekä käyttäjien mielipiteitä ja käyttökokemuksia järjestelmän toimivuudesta. Seurantakohde sijaitsee osoitteessa Pitkänmöljäntie 13 ja tontilla on kolme eri asunto-osakeyhtiötä (liite1). Korttelin 4 sisäisen hulevesijärjestelmän seuranta on suoritettu ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja se on toistettu vuosina 2009 ja 2010. Seurannan on suorittanut Tekninen liikelaitos. Lisäksi vuonna 2009 lähetettiin asunto-osakeyhtiöille kyselylomakkeet, joissa kartoitettiin järjestelmän toimivuutta taloyhtiöiden kannalta. Kaksi kolmesta asunto-osakeyhtiöstä vastasi kyselyyn. Seuranta-ajankohtien vuosittaisen vaihtelun vuoksi, seurantatulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään. Vuoden 2008 seuranta on suoritettu toukokuun alussa (8.5.) kuivalla säällä ja rakenteet vaikuttavat toimivilta ja ovat hyväkuntoisia. Vuoden 2009 seuranta puolestaan on suoritettu heinäkuun loppupuolella (21.7.) sateisella säällä, joka näkyi rakenteiden märkyytenä ja vesilammikoina. Rakenteissa ei seurantojen yhteydessä ole havaittu vikoja. Vuonna 2010 seurantakäynnit suoritettiin sekä keväällä että syksyllä. Molemmilla käynneillä sää oli sateinen, mikä näkyi rakenteiden märkyytenä ja veden lammikoitumisena. Seurantatulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että järjestelmä on pääsääntöisesti toimiva. (Taulukko 8). Edellä kuvatuista seurannan tuloksista poiketen asunto-osakeyhtiöiltä tulleen palautteen mukaan (vuoden 2009 kysely) tontin kuivatuksessa on havaittu useita ongelmia. Sadejaksojen aikana vesi lammikoituu huomattavissa määrin hulevesipainanteisiin ja tulvimista esiintyy usein. Samoin tontin kuivatuksen koetaan aiheuttavan piha-alueen käytölle huomattavaa haittaa. Haitta ilmenee mm. veden kertymisenä varastojen seinustoille ja lisäksi tontilla on jouduttu tekemään useita korjaustöitä kuivatuksen parantamiseksi. Ongelmien syyksi arvioitiin mm. pihan liian vähäiset korkeuserot ja niistä johtuvat riittämättömät kallistukset. Yhtenä syynä ongelmiin voi olla myös riittämätön kunnossapito. Kunnossapidon merkitys on suuri hulevesirakenteiden toimivuuden kannalta, jotta vesi pääsee virtaamaan esteettömästi (kuva 3). Taloyhtiöt ovat kunnossapitovastuussa omista piha-alueistaan. 12
Purku 1 Purku 2 Purku 3 Purku 4 Purku 5 Kuva 3 Prikipuiston puoleisia purkuaukkoja korttelissa 4 vuonna 2010 13
KORTTELIN 4 SISÄISEN HULEVESIJÄRJESTELMÄN SEURANTA Seurantavuosi Seurantapäivä Seurantasää 2008 8.5. 6 C, puolipilvinen 2009 21.7. 16 C, sateinen 2010 11.5. 10 C, sateinen Esiintyykö kourussa ja kiveyksessä liikkumisesta aiheutuneita vaurioita tai epätasaista painumista? 2010 4.8. 15 C sateinen 1 = ei, rakenteet kunnossa X X X X 2 = vaurioita ja/tai painumista paikoitellen 3 = huomattavissa määrin vaurioita ja painumista Näkyykö kourussa seisovaa vettä? 1 = kouru on pääosin kuiva X X 2 = kouru on jonkin verran kostea X 3 = kouru on märkä, vettä lammikoina X Pintavesikouruun kertyneen hiekan ja roskien määrä? 1 = pintavesikouru on puhdas 2 = hiekkaa ja roskia jonkin verran X X X X 3 = hiekkaa ja roskia runsaasti, haittaa huleveden virtausta SISÄPIHAN HULEVESIPAINANTEIDEN KUNTO Näkyykö hulevesipainanteiden viereisissä rakenteissa vaurioita? 1 = ei rakenteet kunnossa X X X X 2 = vaurioita ja/tai painumista paikoitellen 3 = huomattavissa määrin vaurioita ja painumista Sisäpihan hulevesipainanteiden kosteustilanne? 1 = painanteet ovat kuivia X X 2 = painanteet ovat kosteita X 3 = painanteet märkiä, vettä lammikoina X Onko hulevesipainanteiden kasvillisuus pysynyt kunnossa? 1 = tasainen ja hyväkuntoinen kasvipeite X X X X 2 = kasvipeitteessä aukkopaikkoja 3 = kasvipeite lähes hävinnyt, kasvillisuus kituliasta PRIKIPUISTON TILA SADE- JA HULEVESIEN PURKUKOHDASSA Prikipuiston puolella hulevesipainanteiden kosteustilanne? 1 = painanteet ovat kuivia 2 = painanteet ovat kosteita X X X X 3 = painanteet ovat märkiä, vettä lammikoina Hulevesipainanteisiin kertyneen hiekan ja roskien määrä? 1 = pintavesikouru puhdas 2 = hiekkaa ja roskia jonkin verran X X X 3 = hiekkaa ja roskia runsaasti, haittaa huleveden virtausta Taulukko 8 Korttelin 4 sisäisen hulevesijärjestelmän seuranta X 14
Meripojanreitin hulevesipainanteet ja Hankavastaisen puhdistusbiotooppi Vuoden 2010 seurannan yhteydessä tarkasteltiin Meripojanreitin ja Hankavastaisen hulevesipainanteiden ja Hankavastaisen puhdistusbiotoopin tilaa. Nämä kohteet eivät ole kuuluneet alkuperäiseen seurantasuunnitelmaan, mutta niiden tarkastelu päätettiin yhdistää vuoden 2010 seurantaan. Tarkastelu suoritettiin alkukeväästä sateisella säällä. Painanteet olivat hyvässä kunnossa (kuva 4) ja puhdistusbiotooppi oli märkä (kuva 5). Huomionarvoista on, että järviruokoa ei havaittu puhdistusbiotoopilla juuri lainkaan. Kuva 4 Hankavastaisen hulevesipainanteet ovat hyvässä kunnossa Kuva 5 Hankavastaisen puhdistusbiotooppi oli seurannan aikaan märkä 15
3.2 Luonnontilaisena säilytettävien alueiden seuranta Toppilansaaren alueesta on laadittu vuonna 2001 perusteellinen luontoarvojen inventointi (Halonen ym. 2001), jota on seuraavina vuosina tarpeen mukaan täydennetty. Inventoinnin mukaan alueella esiintyy arvokasta ja alueelle ominaista kasvillisuutta, joka luo elinympäristöjä useille uhanalaisille ja harvinaisille kasvilajeille, kääville sekä hyönteisille. Runsaasta aineistosta on seurantaan valittu edustavimmat kohteet. Kohteiden valinnassa on painotettu alueen luonnon omaleimaisuutta. Seurantakohteisiin kohdistuu alueen maankäytön muuttuessa paineita liittyen mm. lisääntyvään virkistyskäyttöön. Kullekin kohteelle on pyritty löytämään yksiselitteinen ja helposti toistettava seurantamenetelmä mahdollisten muutosten toteamiseksi. Luonnonmukaisina säilytettävistä kohteista seurannan piiriin on valittu Prikipuiston valkovuokkolehdon lisäksi pikkukennokäävän ja pähkinäkäävän elinympäristöt. Luontokohteiden seurannan tavoitteena on valituin seurantamenetelmin saada tietoa arvokkaiden luontokohteiden menestymisestä alueella. Seurantatutkimuksen aikana voidaan tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli luontokohteiden tai niiden elinympäristöjen tilan havaitaan heikkenevän. Kääpien osalta seuranta on toteutettu seuraamalla kääpien elinympäristöjen eli kääpämetsien tilaa. Seurannan toteutustapana on ollut valokuvaus sekä asiantuntijan suorittamat tarkastuskäynnit. Prikipuiston valkovuokkolehto Toppilansaaren Prikipuiston valkovuokkolehto on alun perin kuusivaltainen (Picea abies) lehto, jossa kasvaa myös haapaa (Populus tremula) ja hieskoivua (Betula pubescens). Aluspuina on pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja hieskoivua. Pensaskerroksessa esiintyy lisäksi voimakkaasti leviävää pihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), joka on koristekasvikarkulainen alueella. Aluskasvillisuudessa on laajoilla alueilla valtalajina käenkaali (Oxalis acetosella). Kenttäkerroksessa esiintyvä valkovuokko (Anemone nemorosa) on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. Lajin rauhoitus kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Prikipuiston valkovuokkolehdon seurannan pääasiallinen tarkoituksena on ollut tutkia Prikipuiston valkovuokkokasvuston menestymistä alueen rakentamisen jälkeen. Samalla seurataan kenttäkerroksen kasvillisuuden mm. käenkaalin, kielon (Convallaria majalis), puistolemmikin (Myosotis sylvatica), varjoliljan (Lilium martagon) menestymistä puistossa ja erityistä huomiota kiinnitetään pihlaja-angervon levittäytymiseen alueella. Valkovuokkolehdon tavoitetilana pidetään eri-ikäistä kerroksellista sekametsää. Tavoitteena on, että varttunut puusto muodostaisi yhtenäisen latvuskerroksen ja puistonreunan pensaat luontevan näköisen, sulkeutuneen reunavyöhykkeen. Kuusta poistetaan, mikäli se alkaa vallata liikaa elintilaa lehtipuustolta. Maisemapuut säilytetään, niin kauan kun se on maiseman ja turvallisuuden puolesta mahdollista. Prikipuiston seurantaa on toteutettu vaihtelevasti vuodesta 2004 saakka. Seuranta on suoritettu keväällä valkovuokon pääkukinnan aikaan jolloin seurantaruudut on myös valokuvattu. Vuosina 2004 ja 2005 valkovuokkojen määrää seurattiin laskemalla versojen lukumäärä ruuduilta ja 2007 lähtien seuranta on tehty arvioimalla versojen peittävyys seurantaruudulla. Muun kasvillisuuden osalta seuranta on pyritty suorittamaan heinä- elokuun aikana. Prikipuiston valkovuokkokasvuston seurantaruudut on puiston valmistumisen jälkeen merkitty tarkasti suunnitelmakartalle ja ruudut on merkitty myös pysyvästi maastoon (kuva 6). Kartalla seurantaruudut 5 ja 6 ovat hieman siirtyneet vuoden 2004 seurantakarttaan verrattuna, mutta maastossa ruudut ovat edelleen samoilla paikoilla. Toisaalta seurantaruutu 2 on merkitty vuonna 2005 kartalle samalle paikalle kuin vuonna 2004, mutta valokuvienkaan 16
avulla ei voitu aivan varmuudella merkata ruutua maastossa edellisvuoden sijaintipaikalle, koska alueella on vuoden 2004 seurannan jälkeen kaadettu runsaasti puita, rakennettu muuri sekä istutettu pensaita. Seurantaruutu 3 sijaintia kartalla tarkennettiin vielä kesällä 2010 tapahtuneen seurannan yhteydessä. Kuva 6 Seurantaruutujen sijainti Prikipuistossa Jokainen seurantaruutu on merkitty maastoon neljällä muovitikulla, jotka ovat neliön kokoisen alueen kulmissa. Tikuissa on merkintä mistä ruudusta on kyse, esimerkiksi seurantaruutu 1 on merkattu SR1. Pohjoiskulman merkintä on mustalla, eteläkulman punaisella, itäkulma vihreällä ja länsikulma sinisellä. Ajatuksena on että yhden tikun löytyessä voidaan ruutu asemoida oikealle paikalle. Valkovuokkolehdon seurantamenetelmä on perustunut 10 seurantaruudun havainnointiin vuosittain. Valkovuokkokasvustosta otetaan lisäksi kukkimista ja kasvuston tiheyttä kuvaavia värivalokuvia. Valokuviin laitetaan näkyviin mittakaava esim. 1 m² kokoisella kehikolla (liite 5). Prikipuiston valkovuokkolehdon suurin uhkakuva on pienilmaston, kuten kosteustasapainon ja valoisuuden muutokset. Pienilmaston muutokset näkyvät tulevaisuudessa lajiston muutoksena. Seurantatuloksista voi varovasti päätellä, että esim. oravanmarja ja metsätähti ovat lisääntyneet alueella ja käenkaali puolestaan on vähentynyt (liite 4). Tämä viittaisi mahdollisesti alueen kuivumiseen. Jatkossa olisikin tärkeää, että korttelin 4 hulevedet saataisiin tehokkaasti johdettua Prikipuistoon. 17
Taulukko 9 Valkovuokon versojen lukumäärä seurantaruuduilla vuosina 2004 ja 2005 Taulukko 10 Valkovuokon peittävyysprosentti seurantaruuduilla 18
Kääpämetsien seuranta Toppilansaaren viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelmassa (SCC Viatek Oy) seurantasuunnitelman kääpämetsät ovat viheraluejaottelussa saaneet merkinnän E eli luontokohteena hoidettava viheralue. Alueen kasvillisuus on luontaista ja hoitotoimenpiteitä suoritetaan vain tarvittavien olosuhteiden ylläpitämiseksi. Seuranta-alueiden metsät ovat saaneet lisäksi seuraavanlaiset suojelumerkinnät (kuva 8): S1 Varttunut harmaaleppälehto, jossa on useita pikkukennokääpäesiintymiä S2 Runsaslajinen lehto, jossa on pähkinänkäävän esiintymisalue S5 Harmaaleppävaltainen lehto, jossa on runsaasti pähkinäkäävän esiintymiä Pikkukennokäävän seuranta-alue sijaitsee Tyrskypolun päässä lähellä Holstinsalmea (liite 1). Seurattavat metsäkuviot sijaitsevat Tyrskypolun molemmin puolin (kuva 7). Pähkinänkäävän seuranta-alue sijaitsee Mesaanitien päässä Holstinsalmen laidalla (kuva 7). Metsikkö muodostaa suljetun maisematilan eikä tätä suljettua maisemakuvaa saa muuttaa merkittävästi. Hoitotoimenpiteet kohdistetaan alueen reuna-alueille, jossa kulkijalle vaaralliset lahopuut poistetaan. Ensimmäiset alueen kääpäinventoinnit tehtiin Toppilansaaren luontoarvojen inventoinnin yhteydessä 2001. Pikkukennokäävän seuranta-alue Tyrskypolun molemmin puolin. Pähkinänkäävän seuranta-alue Mesaanipolun molemmin puolin. Kuva 7 Kääpämetsien seuranta-alueet Kääpien osalta seuranta on toteutettu seuraamalla kääpien elinympäristöjen eli kääpämetsien tilaa. Seurannan toteutustapana on ollut valokuvaus sekä asiantuntijan suorittamat tarkastuskäynnit. Valokuvausseuranta on vuoden 2004 seurantasuunnitelmassa esitetty vuosittaiseksi ja asiantuntijakäynnit kolmen vuoden välein. Valokuvausseuranta on suoritettu vuosina 2004 ja 2005 ja asiantuntijakäynnit 2004 ja 2009 (liite 2). Viimeisin kääpämetsien seurantasuunnitelman mukainen asiantuntijakäynti toteutettiin syyskesällä 2009. Asiantuntijakäynnin suoritti Lassi Kalleinen Natans Oy:stä. Asiantuntijakäynnin yhteydessä pähkinänkääpää löytyi runsaasti molemmilta seuranta-alueilta, mutta pikkukennokääpää ei tutkituilta seuranta-alueilta enää löytynyt. Tämän perusteella voisi päätellä, että pähkinäkääpä on mahdollisesti laajentanut elinaluettaan. Pikkukennokääpää ei vielä tämän asiantuntijakäynnin tuloksena voi tuomita kokonaan hävinneeksi, joskin sekin 19
mahdollisuus on otettava huomioon. Syytä pikkukennokäävän häviämiseen seurantaalueelta ei tiedetä. Kuvio, millä pikkukennokääpää on aikaisemmin esiintynyt, on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Yksi syy häviämiseen voi olla, että pikkukennokäävän luontaisimmat kasvupaikat ovat kosteita puronvarsia ja luhtametsiä. Toppilansaaren kasvupaikka on alun perin ollut kosteampi, mutta on mm. luontaisen sukkession vuoksi kuivunut. 20
4 YHTEENVETO Toppilansaaren ympäristömuutoksen seuranta on osoittautunut haastavaksi toteuttaa toimenpidesuunnitelman mukaisesti. Vaikka eri vuosien väliset seurantatulokset eivät olisikaan suoraan vertailukelpoisia keskenään, on seurannan avulla saatu arvokasta tietoa ympäristön tilasta ja sen muutoksesta. Tämän tiedon avulla voidaan tulevaisuudessa suunnittelussa ottaa paremmin ympäristönäkökohdat huomioon. Luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn seurantaan kuuluvan Telakkapuiston maanalaisen laskeutusaltaan tekninen rakenne on toiminut kohtuullisen hyvin. Varsinkin kiintoaineksen sitomiseen ja sameuden vähentämiseen laskeutusallas on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Samoin fosforin pitoisuus vesistöön päästettävissä hulevesissä on vähentynyt laskeutusaltaan ansiosta. Muihin tutkittuihin ominaisuuksiin laskeutusaltaalla ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää vaikutusta. Luonnontilaisena säilytettävien kohteiden seurannassa Prikipuiston seuranta on osoittanut, että puiston valkovuokkokasvusto voi menestyä alueella rakentamisesta huolimatta. Seurannan aikana ei käynyt ilmi mitään suuria muutoksia puiston kasvillisuudessa. Pihlajaangervon leviämiseen täytyy kiinnittää jatkossakin huomiota ja sen kasvustoja tulee poistaa puistosta säännöllisesti. Samoin pienilmaston muutoksiin on syytä varautua ja etenkin puiston kosteustasapainon ylläpitäminen on tärkeää. Puiston kuivumisen ehkäisyssä hulevesien johtaminen alueelle on merkittävässä asemassa. Kääpämetsien kohdalla seuranta puolestaan osoitti, että edellytykset uhanalaisten kääpien menestymiseen on edelleen olemassa. Luonnontilaisina säilytettävien kohteiden seurantaa olisi hyvä jatkaa myös tulevaisuudessa. 21
LÄHTEET Kalleinen, L. 2009: Pikkukennokääpä ja pähkinänkääpä Toppilansaaressa. Liite 8, seurantaraportti 2009. Lassi Kalleinen, Natans Oy. Toppilansaaren ympäristörakentamisprojekti http://www.ouka.fi/tekninen/toppilansaari/raportit.htm Vesitalous lehti 2/2007 Rakennettujen alueiden pintavedet http://www.mvtt.fi/vesitalous/index.html PSV-Maa ja Vesi Oy. 2004: Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurantasuunnitelma. Oulun kaupunki, tekninen keskus. 2004: Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurantaraportti 2004. Oulun kaupunki, tekninen keskus. 2005: Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurantaraportti 2005. Oulun kaupunki, tekninen keskus. 2007: Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurantaraportti 2007. Oulun kaupunki, tekninen keskus. 2009: Toppilansaaren ympäristömuutoksen seurantaraportti 2009. 22
Liite 1 LIITTEET Seurantakohteiden sijainti 23
Liite 2 Ympäristömuutosten seurannan toteutuminen vuosina 2004 2010 Seurannan kohde ja toisto 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Telakkapuiston hulevesien imeytys, 3 käyntiä: kevät, kesä (sadekausi) ja syksy Oulun Vesi Oulun Vesi Oulun Vesi Oulun Vesi Oulun Vesi tasot hulevesinäyte pohjavedenpinnan 12.11. 12.11. 16.5. 16.5. syksy _ kiintoaines _ 24.5.& 3.11. 24.5.& 3.11. Pitkänmöljäntien huleveden imeytys, 3 käyntiä: kevät, kesä (sadekausi) ja syksy kohde ei valmis kohde ei valmis 11.5 katselmus _ 8.5. Tekli 21.7. Tekli 11.5. Tekli 4.8. Tekli Kortteli 4 sisäinen hulevesijärjestelmä: 3 käyntiä: kevät, kesä (sadekausi) ja syksy Prikipuisto, seurantaruudut ja valokuvaus (valkovuokko kevät ja muut kasvit kesä) kohde ei valmis 27.5. Teke kohde ei valmis 8.6. Teke 8.5. Tekli 21.7. Tekli + kysely isännöitsijöille Teke _ 5.6. Teke & Tekli 21.-22.5. Tekli valokuvia, Tekli 11.5. Tekli 4.8. Tekli 17.5. Tekli Kääpämetsät valokuvaus vuosittain kevät Teke Teke _ asiantuntijakäynti (kolmen vuoden välein) 13.5. L.K Asiantuntijakäynti/ L.K Teke = Tekninen keskus Tekli = Tekninen liikelaitos L.K = Lassi Kalleinen, Natans Oy 24
Liite 3 Telakkapuiston laskeutusaltaan hulevesinäytteet Telakkapuiston hulevesinäytteet 2004 Kaivo 1, tuleva hulevesi Kaivo 2, lähtevä hulevesi Telakkapuiston hulevesinäytteet 2005 Kaivo 1, tuleva hulevesi Kaivo 2, lähtevä hulevesi Telakkapuiston hulevesinäytteet 2006 Kaivo 1, tuleva hulevesi Kaivo 2, lähtevä hulevesi Telakkapuiston hulevesinäytteet 2008 Kaivo 1, tuleva hulevesi Kaivo 2, lähtevä hulevesi Telakkapuiston hulevesinäytteet 2010 Kaivo 1, tuleva hulevesi kevät Kaivo 2, lähtevä hulevesi kevät Kaivo 1, tuleva hulevesi syksy Kaivo 2, lähtevä hulevesi syksy Kiintoaine mg/l Sameus FTU Sähkönjohtokyky ms/m ph tot-p mg/l tot-n mg/l 810-11,3 8,6 1,1 3,2 820-14,3 8,5 1,1 3,1 380 860 29,4 7,6 0,6 2,9 87 300 46,6 7,2 0,4 4,1 120 189 3,1 7,3 0,28 0,15 110 251 3,2 7,0 0,26 0,14 38 39 140 110 7,7 6,9 0,38 <5 17 48 9,1 6,8 0,1 <5 79 110 2,6 7,1 0,17 <5 63 98 3,3 7,0 0,15 <5 25
Liite 4 Prikipuiston seurantaruuduilla esiintyvää kasvillisuutta 26
Liite 5 Seurantaruutu1 Seurantaruutu2 Seurantaruutu3 Seurantaruutu4 Seurantaruutu5 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010
Liite 5 Seurantaruutu6 Seurantaruutu7 Seurantaruutu8 Seurantaruutu9 Seurantaruutu10 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 27.5.2004 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 8.6.2005 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 5.6.2007 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 22.5.2008 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010 17.5.2010