Puhuttaessa muutokset mahdollisia RUOTSIN PUOLUSTUS MUUTOKSESSA PUHEENVUORO HELSINGISSÄ 6. LOKAKUUTA 2010 Minulle on suuri ilo ja kunnia saada jälleen kerran osallistua luento- ja keskustelusarjaan täällä Ruotsin upeassa Helsingin-suurlähetystössä. Viime vuonna puheeni täällä liittyi Merkkivuoteen 1809, ja tänä vuonna Itämeren molemmin puolin on järjestetty tapahtumia Merkkivuoden vanavedessä. Se, että vuodesta 1809 muodostui dramaattinen käännekohta sekä Ruotsille että Suomelle, tuli kattavasti valotetuksi viime vuonna. Mutta myös 1810 oli tapahtumarikas vuosi. Ruotsille se tarkoitti sitä, että elokuussa Örebron ylimääräisillä valtiopäivillä maalle valittiin uusi kruununperijä, Jean Baptiste Bernadotte. Valtiopäivien päätöksellä marsalkka Bernadottesta tuli vuonna 1810 kruununprinssi Kaarle Juhana. Kaarle Juhana vaikutti ruotsalaiseen yhteiskuntaan monella eri tavalla. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta näkökulmasta hän on pitkälti tunnettu siitä, että hän aloitti liennytyspolitiikan Venäjän suuntaan sekä siitä, että hän hän pani alulle ruotsin pitkäaikaisen puolueettomuus- ja liittoutumattomuusperinteen. Vuoden 1809 jälkeisinä vuosina Ruotsin valtiopäivät totesi myös, että valtakunnan puolustus on modernisoitava. Sodassa Venäjää vastaan ruotujakolaitos oli osoittanut ilmeisiä puutteita. Ruotujakojärjestelmä perustui karkeasti ottaen siihen, että kuningas ja valtiopäivät velvoittivat maakunnat huolehtimaan sotilaiden saatavuudesta. Armeijan ja laivaston kohdalla järjestelmä toimi suurimmaksi osaksi siten, että kaksi taloa muodosti niin sanotun ruodun, joka pestasi ja elätti yhden sotilaan. Vuonna 1812 valtiopäivät päätti täydentää ruotujärjestelmää yleisellä varusmiesjärjestelmällä. Tähän järjestelmään kuuluivat nuoret miehet, joiden tuli suorittaa 30 harjoituspäivää. Uuden järjestelmän tuottamat sotilaat joutuivat koetukselle Leipzigin taistelussa vuonna 1813, Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan johtamina. Kuten tiedämme, Leipzigin taistelu päättyi liittoutuneiden selvään voittoon, minkä seurauksena Napoleon joutui perääntymään länteen. 1800-luvun sotilastekninen ja strateginen kehitys yhdistettynä orastavaan teollisuusyhteiskuntakehitykseen sai ruotujakolaitoksen, joka oli edelleen olemassa, näyttämään yhä epäajanmukaisemmalta. Vuonna 1873 valtiopäivät päätti ruotujakolaitoksen asteittaisesta korvaamisesta yleisellä asevelvollisuudella. Siirtymäkauden aikana yleisen varusmiesjärjestelmän harjoituspäivien määrää lisättiin asteittain niin, että niitä oli vuonna 1892 yhteensä 90 päivää. Vuonna 1901 valtiopäivät päätti ruotujakolaitoksen lakkauttamisesta ja yleisen asevelvollisuuden ottamisesta käyttöön kaikille asekuntoisessa iässä oleville miehille. Aina 1980-luvulle saakka vuosittain kokonainen ikäluokka nuoria miehiä suoritti pakollisen varusmiespalveluksen. Tämäntyyppinen puolustus soveltui hyvin yleisen liikekannallepanon kautta vastaamaan siihen uhkaan, joka koettiin todennäköisimpänä, eli hyökkäykseen Ruotsin maaperälle. Mutta Berliinin muurin kaatumisen myötä myös uhkakuva muuttui. Muurin murtumiseen saakka uhkakuva oli luonteeltaan mustavalkoinen. Myöhemmin se on muuttunut ja tullut paljon monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi ennustaa. Tänä päivänä on huomattavasti vähemmän puhtaasti sotilaallisia uhkia, pikemminkin on kyse yhdistetyistä, syy-yhteyksiltään monimutkaisista uhkista kuten IT-uhkista, taloudellisista muutoksista, ympäristöongelmista ja pandemioista. Nykypäivän maailma on siten varsin muuttuvainen ja globalisaatio tarjoaa meille jatkuvasti uusia haasteita. Tämä muuntuva maailma vaikuttaa myös Ruotsin puolustusvoimiin. 1
Ruotsin puolustusvoimiin kohdistuvat vaatimukset ovat nykyään aivan toisenlaisia kuin kylmän sodan aikana. Asevelvollisuuteen perustuva puolustus vastasi eilispäivän haasteisiin. Siksi Ruotsin valtiopäivät ja hallitus ovat päättäneet, että 1. heinäkuuta 2010 lähtien yleinen asevelvollisuus on lakkautettu rauhan aikana. Asevelvollisuudella on ollut suuri arvo, useat miljoonat ruotsalaiset miehet ja muutamat tuhannet naiset ovat sen suorittaneet. Mutta muuttunut maailma ympärillämme edellyttää uusia vastauksia ja uusia keinoja. Joukko-osastojemme on oltava entistä paremmin saatavissa ja käytettävissä. Ruotsin puolustuksen tulee pystyä puolustamaan sekä Ruotsin maaperää että Ruotsin etuja lähialueella ja lähialueen ulkopuolella. Heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien meillä on ammattimainen puolustus, joka koostuu sopimuksella palkatuista sotilaista ja merimiehistä. Tämä on meille uusi tilanne ja se tarjoaa meille uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se on luonnollisesti myös suuri haaste. Jotta järjestelmän miehittäminen toimisi mahdollisimman hyvin toivomme myös jatkossa vuoropuhelua kaikkien muiden toimijoiden kanssa ruotsalaisessa yhteiskunnassa, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Olemme muutama viikko sitten saaneet päätökseen ensimmäisen rekrytointikampanjamme, ja sen tulokset ovat ollet positiivisia. Syksyn aikana valitaan ne sotilaat ja merimiehet, jotka tulevina kuukausina tulevat suorittamaan sotilaallisen peruskoulutuksen, joka johtaa työsuhteeseen niille, jotka ovat halukkaita jatkamaan ja jotka täyttävät koulutuksen asettamat vaatimukset. Tänä päivänä Ruotsin puolustusvoimat koostuu 64 000 upseerista, sotilaasta ja merimiehestä. Monilla joukko-osastoillamme on tänään 1-3 vuoden valmiusaika. Kun uudistus on viety kokonaisuudessan läpi, arviolta vuosien 2014-2019 aikana, Ruotsin puolutusvoimat tulee koostumaan 50 000 upseerista, erikoisupseerista sekä sopimuksella palkatusta sotilaasta ja merimiehestä. Nämä 50 000 jakautuvat siten, että 28 000 henkilöä kuuluu toimintavalmiisiin joukko-osastoihin ja 22 000 kansallisiin turvajoukkoihin. Toimintavalmiissa joukko-osastoissa armeija tulee olemaan edustettuna noin 18 000 henkilöllä, ilma- ja merivoimat noin 5 000 henkilöllä sekä johtamis- ja logistiikkatoiminnoilla varustetut yhteiset joukko-osastot noin 5 000 henkilöllä. Ruotsin uudistuneiden puolustusvoimien valmiusaika tulee olemaan lyhyt. Tiivistäen, miesvahvuus pienenee mutta samalla koko Ruotsin puolustusvoimat on saatavissa ja käytettävissä erittäin lyhyellä valmiusajalla. Kehitys Ruotsia ympäröivässä maailmassa yhdistettynä puolustusvoimien muuttuneiden tehtävien kanssa, mukaan lukien taloudelliset realiteetit, asettaa myös uusia haasteita materiaalihuollollemme. Toimintavalmiiden joukko-osastojen varustus tulee olla valmiiksi kehiteltyä ja käytettävissä tänään. Varustuksen on täytettävä tämän päivän operatiiviset vaatimukset ja sen on annettava sotilaillemme ja merimiehillemme moitteeton suoja. Varustuksen on oltava nopeasti hankittavissa ja sitä on voitava muunnella tarpeiden mukaan, kuten olemme tehneet esimerkiksi Afganistanissa voidaksemme vastatata IED-problematiikkaan. Samalla meidän on pidettävä ovi auki tulevaisuuden materiaalitarpeisiin ilman että kehityskustannukset karkaavat käsistämme. Tässä kysymyksessä tulee tehdä punninta ajankohtaisten ja tulevaisuuden tarpeiden välillä ja löytää hyvä tasapaino. Kuten jo mainitsin, tämän päivän ja huomisen haasteet ovat huomattavasti yhdistetympiä kuin aikaisemmin. Uhat ovat usein ylikansallisia, mistä syystä Ruotsi kuten tuskin mikään muukaan maa ei yksin, ilman yhteistyötä muiden kanssa, pysty kohtaamaan tämän päivän haasteita. Ruotsin solidaarisuusjulistus EU:lle ja Pohjoismaille tarkoittaa sitä, että olemme valmiit sekä ottamaan vastaan että antamaan apua. Puolustusvoimien kannalta tämä tarkoittaa sitä, että analysoimme millaisia sotilaallisia vaatimuksia tämä asettaa meille. EU on luonnollisesti hyvin tärkeä areena yhteistoiminnallemme muiden kanssa, ottaen huomioon EU:n ainutlaatuinen kyky vaikuttaa sekä kovan että pehmeän turvallisuuden aloilla. Myös 2
yhteistoiminta Naton kanssa rauhankumppanuusohjelman (PfP) kautta on tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötämme. Keväällä 2011 Ruotsi tulee jälleen kerran ottamaan johtovastuun pohjoismaisesta taisteluosastosta (Nordic Battlegroup, NBG 11) EU:ssa. Tätä vastuuta emme olisi voineet ottaa ilman tukea muilta NBG 11 -osastoon osallistuvilta valtioilta, kuten Suomelta. Taisteluosaston valmistelut ovat nyt loppusuoralla. Minulla oli tilaisuus tutustua joukko-osastoon muutama viikko sitten. NBG 11 -osaston osoittama yhteistyön ja ammattimaisuuden henki on ilahduttavaa ja se on merkki siitä höydystä, joka saavutetaan eri maiden välisellä yhteistoiminnalla ja kokemustenvaihdolla. NBG 11 antaa meille hyvän mahdollisuuden oman panostuksemme kautta vahvistaa EU:n kriisinhallintakykyä, ja jos EU niin päättää, osallistua johonkin tehtävään. Olen hyvin tyytyväinen voidessani täällä Helsingin seminaarisarjaan osallistuessani todeta, että pohjoismainen puolustusyhteistyö on yhteistyöalue, jolla on kasvavaa potentiaalia. Pienille maille yhteistyö on välttämättömyys paremman tehon saavuttamiseksi pienenevistä resursseista huolimatta, yhdistettynä lisääntyvään kansainväliseen kiinnostukseen Itämeren ja Barentsin alueita kohtaan. Tänä päivänä useat maat ovat leikkaamassa puolustusmäärärahojaan ja usein iso osa sotilaallisista tuotantokustannuksista on jo ennalta sidottu pitkäaikaisiin kustannusvelvoitteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että lisääsäästöt ovan monesti mahdollisia ainoastaan siellä, missä ne osuvat kipeimmin operatiiviseen tehoon, kuten valmiuteen, koulutukseen ja joukko-osastojen harjoituksiin. Juuri tässä pohjoismaisesta yhteistyöstä on suurta hyötyä. Yhteistoiminta näiden kykyjen tuottamisessa vapauttaa resursseja samalla kun se nostaa laatua. Tämän olemme jo huomanneet parhaillaan meneillään olevista koulutus- ja harjoitusyhteistyöhankkeista. Esimerkkinä voi mainita hankkeen Mekaniserad Bataljon 2020. Sen tavoitteena on harmonisoida Pohjoismaiden mekanisoidut pataljoonat järjestelmien samankaltaisuuksien, hankintasynergioiden, koulutuksen, huollon sekä harjoitusten kautta. Taloudellisen tehokkuuden lisäksi yhteistyö johtaa huomattavasti parempaan yhteentoimivuuteen. Maidemme välinen Itämeri-yhteistyö on hyvä esimerkki siitä, kuinka me yhdessä teemme työtä niin sotilaallisten kuin siviililuonteisten uhkien ja riskien torjumiseksi. Merkkinä tästä on merellisen valvontajärjestelmän SUCBAS:in kehittäminen. Tällaisen järjestelmän tarve on ilmeinen näin vilkkaasti liikennöidyllä merialueella. Olen esimerkiksi pannut merkille, että öljykuljetukset Itämerellä, herkällä sisämerellämme, ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa ja nousseet 80 miljoonasta tonnista vuonna 2000 170 miljoonaan toniin vuonna 2008. Päivittäin Itämerellä tapahtuu noin 2 000 3 000 alusliikettä. Aivan äskettäin Saaristomerellä on myös päättynyt Itämeren suurin meriharjoitus, Northern Coasts 2010. Harjoitus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka useat maat niiden joukossa Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa voivat liittyä yhteen ja harjoitella laajempia tilanteita, kuin mihin yksittäinen valtio pystyisi. Olemme tietoisia siitä, että lähialueellamme tapahtuu jatkuvaa dynaamista turvallisuuspoliittista kehitystä. Sotilaallinen uhka Ruotsia kohtaan on edelleen pieni. Sen sijaan lähialueellamme on olemassa turvallisuuspoliittisia haasteita, jotka ovat riippuvaisia varsinkin Venäjän tulevasta kehityksestä. Tämän lisäksi yhteiseen lähialueeseemme vaikuttaa sekä Venäjän että Naton puolelta tuleva lisääntynyt harjoitustoiminta ja sotilaallinen läsnäolo. Täysin riippumatta siitä, mihin kansainvälisiin operaatioihin Ruotsi osallistuu, meillä on oltava kyky puolustaa Ruotsin maaperää ja suojata Ruotsin etuja lähialueella. Ruotsalaisesta sotilaallisesta näkökulmasta voi todeta, että puolustuksellamme on selkeä Itämeri-profiili, jossa ilmavoimat ja merivoimat ovat ensisijaisesti suunnattu lähialuetehtäviin. 3
Itämeri on yhteinen intressi Ruotsille ja Suomelle ja yhteistyömme Itämeren asioiden parissa on läheistä. Jos nostamme katsettamme hieman kauemmaksi löydämme toisen alueen, jolla teemme läheistä ja päivittäistä yhteistyötä, mutta aivan toisenlaisissa olosuhteissa nimittäin yhteisessä Provincial Reconstruction Teamissamme (PRT) Afganistanissa. Yhteisillä panostuksillamme Afganistanissa pyrimme yhteistyössä kansainvälisen yhteisön muiden toimijoiden kanssa, sekä sotilaallisten että siviilien kanssa, tukemaan Afganistanin hallitusta sen rakentaessa demokratiaa. Muutama viikko sitten ruotsalais-suomalainen PRT-ryhmämme antoi tukea Afganistanin omille turvallisuusjoukoille heidän jouduttua kapinallisten hyökkäyksen kohteeksi. Kapinalliset yrittivät häiritä Afganistanin parlamenttivaaleja. He eivät kuitenkaan onnistuneet aikeissaan. Turvallisuustilanne ja sen kehitys Afganistanissa on juuri nyt hankalassa tilanteessa. Uhkakuva on muuttunut vakavammaksi vuoden 2010 aikana, ja voimme olettaa että se ei tule lieventymään lähiaikoina. Kuten lähes päivittäisestä mediaraportoinnista Afganistanista käy ilmi, tehtävä on juuri niin vaativa ja aikaavievä kuin monet meistä jo aikaisessa vaiheessa arvelimme sen olevan. Operaatio on selkeä esimerkki siitä, että ongelmia ei voi ratkaista ainoastaan sotilaallisilla toimilla. Tarvitaan myös pitkäjännitteistä työtä, jolla tuetaan afganistanilaisten pyrkimyksiä rakentaa itselleen toimiva maa. Mutta kehityksen rakentaminen ei ole mahdollista ilman turvallisuutta. Ruotsin puolelta pyrimme konkreettisesti toteuttamaan siviili-sotilaallista yhteistoimintaa. Tämän mukaisesti hallitus nimitti kesällä Senior Civilian Representativen, suurlähettiläs Bringéuksen, joka toimii PRT Mazar-e-Sharifissa ja johtaa siellä siviileistä neuvonantajista koostuvaa ryhmää. Mitä tulee Ruotsin tulevaan läsnäoloon Afganistanissa ja läsnäolon laajuuteen odotamme nyt hallituksen Afganistan-esitystä, josta valtiopäivät tulee päättämään myöhemmin tänä syksynä. Valtiopäivien päätös ja luonnollisesti myös tilanteen kehitys paikan päällä Afganistanissa ovat kantavia pilareita puolustusvoimien tulevassa suunnittelussa. Voimme kuitenkin todeta, että kesän 2010 konferenssissa Kabulissa kansainvälinen yhteisö ilmaisi tukensa Afganistanin hallituksen tavoitteelle, että vuoden 2014 loppuun mennessä afganistanilaiset pystyisivät itse johtamaan ja suorittamaan sotilaallisia operaatioita koko Afganistanin alueella. Saavuttaakseen tämän tavoitteen Afganistanin hallitus tekee yhteistyötä sekä Naton että ISAF:in kanssa viedäkseen läpi nk. transitioprosessin, jossa vastuu Afganistanin turvallisuudesta luovutetaan asteittain ISAF:ilta Afganistanin hallitukselle. Yhteinen osallistumisemme Afganistanissa osoittaa selvästi, kuinka oma turvallisuutemme on usein riippuvainen tapahtumista kaukana valtioidemme rajojen ulkopuolella. Toinen esimerkki siitä, kuinka yhdessä pyrimme tekemään maailmasta turvallisemman kaukana rajojemme ulkopuolella on operaatio EUNAVFOR Adeninlahdella. Tämä EU-johtoinen merioperaatio toteutetaan yhteistyössä monien muiden toimijoiden kanssa, esim. Naton, Kiinan, Intian ja Japanin, ja sen tarkoituksena on toisaalta avustaa WFP:n ruokakuljetuksia sodan runteleman Somalian asukkaille ja toisaalta hillitä ja estää merirosvojen toimintaa kauppa-aluksia vastaan. Ruotsi on elokuussa päättänyt vajaan puoli vuotta kestäneen vastuukautensa operaation päämajan toiminnasta paikan päällä. Aluksemme HMS Carlskrona osallistuu operaatioon vielä muutaman kuukauden ajan. Ja sen jälkeen EUNAVFOR:iin tulee osallistumaan suomalainen alus. Osana pyrkimyksiä kohentaa Somalian tilannetta EU toteuttaa nk. EUTM-operaation somalialaisten turvallisuusjoukkojen kouluttamiseksi Ugandassa. Ruotsi ja Suomi osallistuvat EUTM-operaatioon yhteisellä, kuudesta henkilöstä koostuvalla koulutusryhmällä, johon osallistuu kolme henkilöä kummastakin maasta. 4
Tuskin moni olisi uskonut 10 vuotta sitten, että ruotsalaiset ja suomalaiset alukset tulevat osallistumaan EU-johtoiseen merioperaation Afrikan sarven alueella tai yhdessä kouluttamaan somalialaisia turvallisuusjoukkoja Ugandassa EU-operaation puitteissa! Vuoden 1997 ruotsalaissuomalainen aloite siitä, että EU voisi hoitaa myös nk. Petersbergin tehtäviä, eli ottaa vastuulleen erilaisia rauhaa edistäviä toimintoja, on osoittautunut kaukokatseisemmaksi ja tarkkanäköisemmäksi kuin ehkä aikoinaan osattiin ajatella. EU-jäsenyys antaa siis maillemme mahdollisuuden vaikuttaa unionin sisällä tapahtuvaan kehitykseen. Molemmilla mailla on hyvä maine EU:n kriisinhallintatoiminnassa. Ei ole mikään sattuma, että EU:n sotilaskomitean ensimmäinen puheenjohtaja oli kenraali Hägglund. Tällä hetkellä sotilaskomiteaa johtaa ruotsalainen, kenraali Syrén. Pienet ja keskisuuret maat voivat siis vaikuttaa asioihin myös muuttuvassa maailmassa! Yhteenvetona kolme tärkeintä viestiäni ovat: Uudet uhat ja haasteet edellyttävät parempaa sotilaallista liikkuvuutta ja saatavuutta Seuraamme tarkasti Itämeren alueen dynaamista turvallisuuspoliittista kehitystä Ruotsi ja Suomi tekevät yhteistyötä aina Saaristomereltä Somaliaan asti Kiitos. 5