PÄIHDEHUOLTOJAKSO OSANA YHDYSKUNTAPALVELUA

PÄIHDEHUOLTOJAKSO OSANA YHDYSKUNTAPALVELUA Yhdyskuntapalvelun päihdehuoltojaksolle osallistuneiden asiakkaiden ja A-klinikan työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta Aila Hotakainen Sosiaali- ja terveysalan amk -jatkotutkinto Sosiaalialan koulutusohjelma Päihteet ja syrjäytyminen Diakonia ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö 2004

TIIVISTELMÄ Hotakainen, Aila. Päihdehuoltojakso osana yhdyskuntapalvelua. Yhdyskuntapalvelun päihdehuoltojaksolle osallistuneiden asiakkaiden ja A-klinikan työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta. Järvenpää, kevät 2004, 110 s. 4 liitettä. Sosiaali- ja terveysalan amk jatkotutkinto. Sosiaalialan koulutusohjelma. Päihteet ja syrjäytyminen. Diakonia ammattikorkeakoulu. Järvenpään yksikkö. Kehittämishankkeen tavoitteena oli selvittää Vantaan aluetoimiston ja siihen kuuluvan Hyvinkään paikallistoimiston alueella yhdyskuntapalvelurangaistusta suorittavien, päihdehuoltojaksolle osallistuneiden asiakkaiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta. Hankkeen toisen osion tavoitteena oli selvittää toteuttavan tahon eli aluetoimiston alueella toimivien A-klinikoiden työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta ja sen kehittämisestä. Tarkoituksena oli haastatella kaikki vuonna 2003 päihdehuoltojaksolle osallistuneet asiakkaat. Sekä asiakkaiden että A-klinikan työntekijöille suunnatussa kyselylomakkeessa kysymykset olivat strukturoituja, puolistrukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto hankittiin asiakkaiden kohdalla lomakehaastattelu menetelmällä. A- klinikan työntekijöiltä tietoa kerättiin postikyselyllä. Asiakkaita haastateltiin yhteensä seitsemän. Vastauksia A-klinikoilta saatiin 15 työntekijältä, viidestä eri toimipisteestä. Aineisto kerättiin 6/2003-1/2004 aikana. Aineiston analysointi toteutettiin sekä kvalitatiivisin että osin kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten perusteella voidaan arvioida uusintarikollisuuden ehkäisytyöhön liittyvän päihdehuoltojakson puolustavan paikkaansa tietyn tyyppisen asiakasryhmän keskuudessa. Osalle asiakkaista päihdehuoltojakso mahdollisti päihdeongelmasta ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista asioista puhumisen. Osalle asiakaista motivaation puuttuessa päihdehuoltojakso oli lähinnä yhdyskuntapalvelutuntien kuluttamista. A-klinikan työntekijöiden kokemusten mukaan ongelmana päihdehuoltojaksoilla on ollut asiakkaiden motivaation puute. Motivaatioon liittyvän problematiikan pohtiminen ja siihen liittyvät kehittämisajatukset nousevat päällimmäisiksi kehittämiskohteiksi. Kriminaalihuoltolaitoksen motivointityötä ennen päihdehuoltojaksoa odotettiin. Myös muun yhteistyön lisäämisen tarve nousi selkeästi esille. Kriminaalihuoltolaitoksen rooliksi (päihdestrategia luonnoksessa 2003) on määritelty päihdeongelmien vähentämiseen tähtäävässä työssä päihdepalvelujen tarpeen arviointi, hoitoon motivointi ja palveluiden organisointityö. Tässä opinnäytetyössä kehittämisajatukset päihdehuoltojakson tuntimäärän lisääntymiseen 1-10 tuntiin rajoittuvat lähinnä Vantaan aluetoimiston työkäytäntöjen pohtimiseen. Tärkeätä on vakiinnuttaa uusintarikollisuuden ehkäisytyöhön suunniteltujen toimintaohjelmien käyttö osaksi Kriminaalihuoltolaitoksen perustyötä. Kehittämisajatukset liittyvät työntekijöiden koulutukseen, yhteistyöhön ja asiakkaiden arviointiin. Avainsanat: kriminaalihuolto, yhdyskuntapalvelu, päihdehuolto, kehittämishanke; kvalitatiivinen sekä kvantitatiivinen tutkimus.

ABSTRACT Hotakainen, Aila. Intoxicant Care Period as a Part of Community Service: experienses of community service clients and A-clinic workers in intoxicant care. Järvenpää, spring 2004, 110 pages, 4 appendices. Diakonia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree Programme in Social Welfare of extension course. The aim of my study was to examine the experiences of community service clients and A- clinics in the Vantaa (Finland) district office area. This work project has been carried out in two phases. It was an intended that every client in intoxicant care in 2003 would be interviewed. The questions for clients and the workers of A-clinics were structured, half structured and open. The research was qualitatively and quantitatively. The research material was collected with the used of the questionnaires in interview. The A-clinic worker data was collected through a posted questionnaire. Seven clients interviewed. 15 responses were received from the A-clinics workers from five different offices. The material was collected fron June 2003 through January 2004. According to the results, preventing work of recurring criminality is a good part of community service for certain kinds of clients. For some interviewees, the intoxicant care period was seen as a possibility to talk about their personal and intoxicant problems.the lack of motivation during intoxicant care period was seen as a waste of hours in community service. According to the experiences of A-clinics workers, the main problem was the clients lack of motivation. The results also suggest that for certain clients this type of preventive work of recurring criminality can be beneficial. Improvements proposals concern education, co-operation and assessment of clients. Key words: community service, Probation Service, intoxicant care period, developing plan, qualitative and quantitative research

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 1 JOHDANTO...6 2 YHDYSKUNTAPALVELUN PÄIHDEHUOLTOJAKSO OSANA SEURAAMUSJÄRJESTELMÄÄ JA A-KLINIKAN TOIMINTAA...9 2.1. Kehittämishankkeen tavoitteet...9 2.2 Kehittämishankkeen keskeiset käsitteet...11 2.3 Kriminaalihuoltotyö Suomessa ja Kriminaalihuoltolaitos...13 2.3.1 Yhdyskuntapalvelu...16 2.3.2. Yhdyskuntapalveluun liittyvää tilastotietoa...18 2.4 A-klinikkatoiminta osana kunnan palvelujärjestelmää...21 2.5 Päihteet ja rikollisuus...23 2.5.1 Päihdeongelma ja riippuvuus...25 2.5.2 Vapaaksi riippuvuudesta ja rikoskierteestä...29 2.5.3 Puuttuminen päihdeongelmaan...30 2.6 What works -ajattelumalli...33 2.6.1 What works ajattelumallin käyttö eri maissa...34 2.6.2 What works mallin toimintaperiaate...35 2.7 Aikaisemmat tutkimukset yhdyskuntapalvelusta...39 3 KEHITTÄMISHANKKEEN AINEISTON KERUU JA MENETELMÄT...44 3.1 Aineiston hankinta asiakkailta ja A-klinikan työntekijöiltä...44 3.2 Kehittämishankkeessa käytetyt menetelmät ja niiden arviointi...46 4 TULOKSET...49 4.1 Asiakkaiden päihteidenkäyttö...51 4.2 Päihdehuoltojakso...52 4.3 Päihdehuoltojakson sisältö...53 4.4 Päihdehuoltojakso osana yhdyskuntapalvelua...55 4.5 Päihdehuoltojakson kehittäminen...56 4.6 A-klinikan työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta ja sen kehittämisestä..58 4.7 Päihdehuoltojakson merkityksen arvioiminen...59

5 YHTEENVETOA JA POHDINTAA...65 5.1 Asiakkaiden kokemukset...65 5.2 A- klinikan työntekijät päihdehuoltojakson toteuttajina...74 6 KEHITTÄMISEHDOTUKSET JA UUDEN TYÖSKENTELYTAVAN ESITTÄMINEN...79 7 LOPUKSI...86 8 LÄHDELUETTELO...88 9 LIITTEET... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 1. Tutkimuslupahakemus...93 Liite 2 :Saate...94 Liite 3.A-klinikan kyselylomake...95 Liite 4. Lomakehaastattelun kysymykset asiakkaille...104

JOHDANTO Suomessa yhteiskuntapolitiikkaa ja kriminaalipolitiikkaa on hoidettu siten, että Suomi on yhä kansainvälisten vertailujen mukaan maailman turvallisimpien maiden joukossa. Sisäministeriö on listannut uhkakuvia, jotka tulevat koettelemaan suomalaisia nyt ja lähitulevaisuudessa. Syrjäytyminen ongelmineen, päihteiden käytön lisääntyminen ja rikolliseen elämäntapaan ajautuminen. Selvityksen perusteella Sisäministeriö arvioi syrjäytymisen ehkäisytyön olevan ensisijaisen tärkeää. (Harju 2004, A7). Yhdyskuntapalvelurangaistuksella on nähty olevan myös rikoksentekijöitä kuntouttava vaikutus ja sitä kautta uusintarikollisuutta vähentävä vaikutus. (Muilu 1999, 37) Rikosseuraamusjärjestelmän tehtävänä on huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta ylläpitämällä laillista ja turvallista seuraamusten täytäntöönpanojärjestelmää. Vankilukujen kasvaessa ja yhdyskuntapalvelutuomioiden vähentyessä on seuraamusjärjestelmää kehitettävä siten, että se vastaa senhetkistä tilannetta yhteiskunnassa. Uusintarikollisuuden ehkäisytyöhön painottuvaa toimintaa on lisättävä ja siihen liittyvien toimintaohjelmien sekä keinojen käyttöä on pohdittava. Vankeusrangaistuksen rinnalla ovat yhdyskuntaseuraamukset, joita Kriminaalihuoltolaitos hoitaa Rikosseuraamusviraston johdolla. Yhdyskuntapalvelurangaistus aloitettiin Suomessa alueellisena kokeiluna 1991 ja se vakinaistettiin 1997 koskien koko maata. Yhdyskuntapalvelurangaistus voidaan tuomita alle kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta 20-200 tuntia. Yhdyskuntapalvelurangaistus on tuomitun vapaaaikaa rajoittava rangaistus, jossa tuomittu tekee palkatonta yleishyödyllistä työtä tavallisesti 3-4 tuntia kerrallaan, kahdesti viikossa. Yhdyskuntapalvelurangaistus edellyttää tuomitun soveltuvuuden selvittämistä, minkä tekee Kriminaalihuoltolaitos syyttäjän pyynnöstä. Tuomio edellyttää myös asiakkaan omaa suostumusta yhdyskuntapalvelutuomioon. Rangaistuksen toimeenpanosta vastaa Kriminaalihuoltolaitos. Osa yhdyskuntapalvelurangaistuksesta voidaan suorittaa käyttämällä päihdeongelman vähentämiseen tarkoitettuja toimintaohjelmia. Aiemmin päihdehuollon palveluja oli mahdollisuus käyttää korkeintaan viisi tuntia osana yhdyskuntapalvelua. Lain muutoksen myötä 1.4.2003 alkaen päihde

7 huollon palveluita tai muita päihdeongelman vähentämiseen tarkoitettuja toimintaohjelmia on mahdollisuus sisällyttää osaksi yhdyskuntapalvelurangaistusta 1-10 tuntia Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ohjauksen yksikön hyväksymällä tavalla. (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2002, 11.) Päihdehuoltojakson käyttö osana yhdyskuntapalvelurangaistusta on viime vuosina vähentynyt koko maassa. Vuonna 2003 käyttö jäi alle 10 prosenttiin tuomioista. Syitä päihdehuoltojakson käytön vähenemiselle on pohdittu. Syinä on arveltu olevan muun muassa ylikuormittuneet A-klinikat, päihdehuoltojakson käytön kohdentamisen vaikeudet Kriminaalihuoltolaitoksessa sekä EU -direktiivin mukaisen päihdeseurannan ja päihdehuoltojakson mahdolliset päällekkäisyydet sekä lähinnä niiden päihdehuollon kuormittavuutta lisäävät ongelmat (Kriminaalihuoltolaitos toiminnan ohjauksen yksikkö, työryhmän muistio 2003). Kriminaalihuoltolaitoksen kuten koko rikosseuraamusalan arvot liittyvät ihmisarvon kunnioitukseen, oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun sekä käsitykseen ihmisen kyvystä muuttua ja kasvaa. Kriminaalipolitiikan tavoitteena on myös uusintarikollisuuden vähentäminen, jota voidaan tehdä vaikuttamalla rikollisten elämänhallintaan ja sopeutumiseen yhteiskuntaan. Yhdyskuntapalvelurangaistukseen on liitetty syrjäytymisen vähentämisen näkökulma ja juuri päihdeongelmien kasvun myötä päihdeongelmien vähentämiseen ja tätä kautta rikosten vähentämiseen tähtäävään työhön on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kriminaalihuoltolaitoksessa on kehitteillä päihdestrategia, jonka luonnoksessa (28.2.2003) on pohdittu niitä työskentelytapoja, miten Kriminaalihuoltolaitoksessa päihdeongelmien vähentämiseen tähtäävää työtä tehtäisiin. Kriminaalihuoltolaitoksessa, kuten koko rikosseuraamusalalla on käytössä What works -ajattelumalli. Uusintarikollisuuden ehkäisevään työhön kehitellyt toimintaohjelmat perustuvat kognitiivis-behavioristiseen näkemykseen ja sosiaalisen oppimisen teorioihin. Viime vuonna 1.4.2003 voimaan tulleen yhdyskuntapalvelulain muutoksen johdosta Rikosseuraamusvirastossa todettiin, että Kriminaalihuoltolaitoksen tuottamat uusintarikollisuutta vähentävät toimintaohjelmat sekä päihdehuolto- ja liikenneturvajaksot vaativat niiden tilan ja kehittämistarpeen selvittämistä.

8 Tätä työtä varten on Kriminaalihuoltolaitoksessa perustettu erillinen työryhmä vuonna 2003, jonka tehtävänä on ollut yhdessä tietyn alueen A-klinikkasäätiön työntekijöiden ja Kriminaalihuoltolaitoksen työntekijöiden kanssa pohtia toimintaohjelmien kehittämistä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena on selvittää paikallisella tasolla asiakkaiden ja A-klinikan työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojaksosta ja sen kehittämisestä. Pitkälti päihdehuoltojakson sisällöllinen toteutus on riippunut palvelun tuottajasta ja tässä tutkimuksessa onkin tarkoituksena selvittää myös eri tuottajien tapaa hoitaa päihdehuoltojaksoja. Jatkokehittelyn pohjana on hyvä olla käytössä nykytilan selvitys. Tässä työssä teoreettiseksi viitekehykseksi on koottu Rikosseuraamusalan, Kriminaalihuoltolaitoksen ja A-klinikoiden toiminnan esittely. Lisäksi käsitellään yhdyskuntapalvelua ja siihen liittyviä lakeja ja asetuksia sekä päihdehuoltojakson kautta tutkimusongelman käsittelyä. Työssä käsitellään päihteitä ja rikoksia, lisäksi pohditaan riippuvuuden problematiikkaa ja näihin asioihin vaikuttamista. Rikosseuraamusalalla käytössä olevaa What works ajattelumallia tarkastellaan osana uusintarikollisuuden ehkäisytyötä. Seuraavaksi käydään läpi kehittämishankkeen aineiston keruu ja siihen liittyvät menetelmät. Lopussa käsitellään kehittämishankkeesta saadut tulokset. Pohdinnan ja yhteenvedon jälkeen esitellään työstä syntyneet kehittämisehdotukset ja ajatusmalli yhteistyönä toteutetusta päihdehuoltojaksosta.

9 2 YHDYSKUNTAPALVELUN PÄIHDEHUOLTOJAKSO OSANA SEURAAMUS- JÄRJESTELMÄÄ JA A-KLINIKAN TOIMINTAA 2.1. Kehittämishankkeen tavoitteet Tässä kehittämishankkeessa tavoitteena on selvittää kokemuksia päihdehuoltojaksosta osana yhdyskuntapalvelua. Kehittämishanke koostuu kahdesta osiosta. Tavoitteena on selvittää päihdehuoltojakson merkitystä osana rangaistusta asiakkaan näkökulmasta. Toisen osion tavoitteena on selvittää toteuttavan tahon eli Vantaan aluetoimiston alueella olevien A- klinikoiden työntekijöiden kokemuksia päihdehuoltojakson toteuttamisesta ja sen kehittämisestä. Koko kehittämishankkeen tavoitteena on selvittää päihdehuoltojakson kokonaistilannetta ja toteuttavan tahon eli A-klinikoiden työntekijöiden ajatuksia päihdehuoltojaksosta. Lisäksi tavoitteena on pohtia niitä toimenpiteitä, mallia tai ajatusrakennelmaa, joka parhaiten soveltuisi Kriminaalihuoltolaitoksen ja A-klinikoiden toteuttamalla päihdehuoltojaksolle Vantaan aluetoimiston alueella. Lain muutoksen myötä 1.4.2003 alkaen on mahdollista käyttää 1-10 tunnin mittainen jakso päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuihin palveluihin tai toimintaohjelmiin osana yhdyskuntapalvelurangaistusta. Tämän selvityksen pohjalta rakennettua toimintamallia olisi mahdollisuus kokeilla paikallisella tasolla ja ehkä hyödyntää siitä saatuja kokemuksia laajemmin koko Suomen Kriminaalihuoltolaitoksen alue- ja paikallistoimistoja koskien. Kehittämishankkeessa selvitetään asiakkaiden kohdalla jonkin verran prosessia ennen päihdehuoltojaksolle osallistumista. Lisäksi kartoitetaan asiakkaiden ja A-klinikan työntekijöiden ajatuksia päihdehuoltojakson kehittämisestä mahdollisen päihdehuoltojakson tuntimäärän muuttuessa 1-10 tuntiin. Tietoa kerätään asiakkailta lomakehaastatteluilla, jossa kysymykset ovat puolistrukturoitua, strukturoituja ja avoimia. Tarvittaessa oli mahdollisuus käyttää postitse lähetettyä kyselylomaketta. Lisäksi oli mahdollista käyttää Kriminaalihuoltolaitoksen asiakastietojärjestelmässä olevia tietoja.

10 Päihdehuoltojaksoa toteuttavalta taholta kehittämishankkeessa mukana ovat alueen kuusi A-klinikkaa eli Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Vantaan itäinen, Vantaan koillinen ja Vantaan läntinen A-klinikka. A-klinikoille kysely lähetettiin postitse saatteen ja palautuskuoren kera. KUVIO 1. Tutkimusasetelma. Tässä kehittämishankkeessa päihdehuoltojaksoa osana yhdyskuntapalvelua lähestytään rikosseuraamusjärjestelmän, Kriminaalihuollon ja päihdehuollon organisaatioiden kautta. Päihdehuoltojaksoa lähestytään ottamalla huomioon sekä päihdehuollon että Kriminaalihuoltolaitoksen erilaiset toimintamenetelmät ja resurssit sekä yhdyskuntapalvelurangaistusta säätelevät lait ja asetukset. Tutkimusongelmaa tarkastellaan Kriminaalihuoltolaitoksen sekä päihdehuollon toimintaympäristössä, erilaisten työskentelymenetelmien sekä työn tavoitteiden kautta. Välineinä tässä tutkimuksessa nähdään olevan Kriminaalihuoltolaitoksen arviointiin perustuvat välineet sekä päihdehuollossa heidän käytössä olevien välineiden

11 käyttäminen uusintarikollisuuteen vaikuttavassa työskentelyssä. Asiakkaiden ja A-klinikan työntekijöiden kokemusten kautta luodaan toimiva malli päihdehuoltojaksolle, joka maksimissaan on 10 tunnin mittainen. 2.2 Kehittämishankkeen keskeiset käsitteet Tässä kehittämishankkeessa keskitytään Kriminaalihuoltolaitoksen tehtävänä olevan rangaistuksen, yhdyskuntapalvelun ja siihen liittyvän päihdehuoltojakson tutkimiseen. Oleellista on tuomitun syyllistyminen rikokseen, jota hän sovittaa rangaistuksella. Rikos ei ole itsestään selvä ja yksiselitteinen käsitteenä. Sen yleisrakenne on monenlainen, historiallisesti suhteellinen ja yhtämittaa kiistelty. Kuten vastaus kysymykseen Mikä on rikos, riippuu siitä, mitkä sen monenlaisista tekijöistä kulloinkin ovat korostettuina. Tämä puolestaan riippuu siitä teoreettisesta kannanotosta, mikä tuolloin on vallalla kyseessä olevaan rikokseen. (McLaughlin and Muncie 2001, 59.) Laine (1991, 25) määrittelee rikoksen sellaiseksi tarkoitukselliseksi teoksi, joka on kyseisen maan rikoslainsäädännössä määritelty kielletyksi teoksi eli kriminalisoitu. Tähän tekoon valtiolla on oikeus määrätä rangaistus. Määritelmä on legaalinen eli se määrittelee rikollisuuden rikoslaista käsin. Osler (1995, 91) määrittelee yhdyskuntapalvelun tietyt säännöt täyttävänä, palkattomana yhteiskunnalle tehtävänä työnä, jonka tarkoituksena on näin korvata rikos yhteiskunnalle. Täten myös pyritään vaikuttamaan uusintarikollisuuteen ja sopeuttamaan yhteiskuntaan. Yhdyskuntapalvelu on rangaistus, jolla on positiivinen tarkoitus, mutta se edellyttää tiettyjen sääntöjen huomioimista ja niiden noudattamista. Yhdyskuntapalvelu on ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehto. Yksi tunti yhdyskuntapalvelua vastaa yhtä päivää vankeudessa (Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2003). Yhdyskuntapalvelu on Kriminaalihuoltolaitoksen valvonnan alaisena suoritettavaa palka-

12 tonta työtä. Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita henkilölle alle kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta 20-200 tuntia. Yhdyskuntapalvelua voidaan lisäksi tuomita lisärangaistukseksi yli vuoden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tällöin se voi olla 20-90 tuntia maksimissaan (RL 6:10 /13.6.2003). (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2001, 11.) Päihdehuoltojakso voi olla osana yhdyskuntapalvelurangaistusta. Lain mukaan (YpL 1 31.1.2003) mukaan enintään kymmenen tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta voidaan käyttää päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuihin toimintaohjelmiin. Muun kuin palkattoman työn sisällyttäminen osaksi yhdyskuntapalvelurangaistusta tulee perustua asiakkaan vapaaehtoisuuteen. Toisaalta myös palveluiden käytön pitää perustua Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiehen harkintaan. Harkinnan apuvälineenä käytetään asiakkaasta tehtyä tilannearviota. Uusien päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettujen toimintaohjelmien (1-10 tuntia) tulee olla Rikosseuraamusviraston toiminnan ohjauksen yksikön hyväksymiä. Kriminaalihuoltolaitos voi myös itse tuottaa päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuja palveluja. Perinteistä viiden tunnin päihdehuoltojaksoa, jota A-klinikat ovat toteuttaneet, voidaan käyttää tilannearvioon perustuvan harkinnan mukaan edelleen. (Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2003). Tässä kehittämishankkeessa pysytellään Laineen (1991, 25) esittelemässä legaalisessa rikoksen määrittelyssä. Tarkoituksena ei ole keskittyä yhteen ainoaan rikokseen eli liikennejuopumukseen, vaikkakin suurin osa päihdehuoltojaksolle osallistuneista asiakkaista on liikennejuopumuksesta tuomittuja. Ajatuksena on ollut käsitellä päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitetun päihdehuoltojakson mahdollisuuksia laajemman asiakaskunnan kautta, jolloin rikostyypillä ei olisi merkitystä Tässä kehittämishankkeessa rangaistus on lähinnä vankeuden vaihtoehtona tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus, jota säätelee Laki yhdyskuntapalvelusta. Kehittämishankkeen kohteena on päihdehuoltojakso, joka on lain tarkoittama päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettu, tuntimäärältään rajattu jakso. Tähän hankkeeseen on otettu mukaan Vantaan aluetoimiston ja siihen kuuluvan Hyvinkään paikallistoimiston alueella päihdehuoltojaksoa toteuttaneet kunnalliset A-klinikat.

13 2.3 Kriminaalihuoltotyö Suomessa ja Kriminaalihuoltolaitos Kriminaalihuoltotyö on Suomessa alkanut jo 1800 -luvulla. Suomeen perustettiin 1870 -luvulla Suomen Wankeusyhdistys. Jo tuolloin yhdistyksen tavoitteeksi kirjattiin uusintarikollisuuden estäminen ja vankilassa olevien parantaminen. Vuonna 1975 alkaen Kriminaalihuoltotyöstä vastasi julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys (KHY). Vuonna 2001 elokuun alusta tuli voimaan uusi laki rangaistuksen täytäntöönpanon hallinnosta (135/ 2001). Tuolloin Oikeusministeriön Vankeinhoito-osasto Vaho lakkautettiin ja tehtävät siirtyivät Oikeusministeriön alaisuuteen perustettavalle kriminaalipoliittiselle osastolle. Myös julkisoikeudellisena yhdistyksenä toiminut Kriminaalihuoltoyhdistys lakkautettiin ja tehtävät siirtyivät 1.8.2001 Oikeusministeriön alisuudessa toimivalle Rikosseuraamusvirastolle ja siellä yhdyskuntaseuraamuksista vastaavalle Kriminaalihuoltolaitokselle (KHL). Nykyisin Rikosseuraamusvirasto hoitaa keskusvirastona sekä Kriminaalihuoltolaitoksen että Vankeinhoitolaitoksen toiminnasta ja täytäntöönpanosta sekä hallinnoinnista syntyvät tehtävät. (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2001, 9.) Kriminaalihuoltolaitoksessa on ollut Päihdetyön kehittämishanke vuodesta 2001 alkaen. Hanke päättynee tässä muodossaan 2004 vuoden lopussa. Päihdehankkeen tavoitteena on ollut erilaisten työmallien kehittäminen ja päihdetyön roolin selkiyttäminen Kriminaalihuoltolaitoksessa uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävässä työssä. Tässä vaiheessa hanke on keskittynyt vankilan päihdekuntoutuksessa oleviin vankeihin, joiden ehdonalaiseen vapautumiseen määrätään valvonta. Lisäksi hankkeen tehtävänä on ollut verkostoitumiseen liittyvän työn kartoitus ja päihdepalvelujen kartoitus. (http://oiva.om.fi/asp/empty.asp?p=3706&ps=root&a=closeall&c=21007.) Päihdehankkeen saaman koulutuksen, kokemuksen ja tiedon jakaminen on ehkä tulevaisuuden asia myös muille yhdyskuntaseuraamustyötä tekeville ryhmille. Lisääntynyt päihteiden käyttö ja niiden yhteys rikollisuuteen on asettanut haasteita monin eri tavoin myös Kriminaalihuoltolaitokselle. Tällä hetkellä on kehitteillä Kriminaalihuoltolaitoksen päihdestrategia, joka on edelleen luonnosteluvaiheessa. Työryhmän ehdotuksessa (28.2.2003) on esitetty, että Kriminaalihuoltolaitoksessa pyritään keskittymään sel-

14 laisiin keinoihin ja välineisiin, joilla voitaisiin vahvistaa Kriminaalihuoltolaitoksen päihdetyön prosesseja ja niiden vaikuttavuutta. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä syventämällä tietopohjaa, kehittämällä erilaisia interventioita sekä parantamalla henkilöstövoimavaroja. Päihdestrategian tavoitteena on vaikuttaa asiakkaan rikosmyönteisiin asenteisiin sekä päihteiden käyttöön kriminogeenisenä tekijänä. Toiminnan lähtökohdat perustuvat yhdenvertaisuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan. Myös periaateohjelmassa olevat arvot ohjaavat työskentelyä eli ihmisarvon kunnioitus ja oikeudenmukaisuus sekä käsitys ihmisen mahdollisuudesta muuttua ja kasvaa. Tavoitteiden saavuttamisen keinoina on mainittu asiakastietojärjestelmän kehittäminen, nykyisten toimintaohjelmien ja asiakastyön menetelmien arvioiminen, henkilöstön päihdetyön osaamisen kartoitus ja kehittämissuunnitelman laatiminen parantamaan työntekijöiden osaamista. Lisäksi mainitaan yhteis- ja verkostotyön kehittäminen ja päihdetyön tiedonsaannin lisääminen. Kriminaalihuoltolaitos on linjannut oman toimintansa olevan päihdepalvelujen tarpeen arvioija, tarvittavaan hoitoon motivoija, palvelujen organisoija sekä palvelukokonaisuuden ja palvelujen saamisen varmentaja. (Päihdestrategia, luonnos 28.2.2003.) Kriminaalihuoltolaitokseen kuuluu Rikosseuraamusvirastossa toimiva toiminnan ohjauksen yksikkö, joka vastaa Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ja kehittämisen suunnittelusta. Toiminnan ohjauksen yksikkö vastaa myös täytäntöönpanon sisältöjen kehittämisestä, kuten päihdehuoltojaksojen kehittämiseen liittyvistä tehtävistä. Vuonna 2002 Kriminaalihuoltolaitoksella oli aluetoimistoja ympäri Suomea yhteensä 21 ja näiden toimistojen alaisuudessa toimi 11 paikallistoimistoa. Lisäksi joidenkin aluetoimistojen johdolla työskentelee sivutoimisia asiamiehiä, joita vuonna 2002 oli kahdeksan. (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2002, 15-19.) Keväällä 2004 aluetoimistoja on 20 Kotkan ja Kouvolan aluetoimistojen yhdistämisen jälkeen ja paikallistoimistoja kymmenen, kun Imatran paikallistoimisto yhdistettiin Lappeenrannan paikallistoimistoon (Toiminnan ohjauksen yksiköstä saatu tieto, sähköpostitse 26.3.2004). Rikosseuraamusvirastosta saatujen tietojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä suuntauksena joidenkin alue- ja paikallistoimistojen kohdalla alueiden uudelleen järjestäminen tai toimintojen yhdistäminen. Siitä syystä saatetaan muutamia paikallistoimistoja lakkauttaa lähitulevaisuudessa.

15 Oikeusministeriö KRIMINAALIPOLIITTINEN OSASTO RIKOSSEURAAMUSVIRASTO Päällikkönä vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Vankeinhoitolaitos - Pääjohtaja - Vankeinhoidon valtakunnalliset tehtävät Vankisairaalat Yhteiset tukipalvelut - Oikeudellinen yksikkö: täytäntöönpanotehtävät - Hallintoyksikkö: yhteiset hallintotehtävät Kriminaalihuolto laitos - Ylijohtaja - Yhdyskuntaseuraamuksiin liittyvät valtakunnalliset tehtävät Aluetoimistot Vankeinhoitolaitos: - Vastaa vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta ja kehittämisestä - 17 suljettua laitosta, 15 avolaitosta, 2 sairaalayksikköä - Jakaantuu kolmeen vankeinhoitoalueeseen: Etelä-, Länsi- sekä Pohjois- ja Itä- Suomeen - Johtajana vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja, joka toimii samalla rikosseuraamusviraston päällikkönä Kriminaalihuoltolaitos: - Vastaa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta ja kehittämisestä: - yhdyskuntapalvelusta - nuorisorangaistuksesta - ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonnasta - ehdonalaisesti vapautuneiden valvonnasta - 20 aluetoimistoa - 10 paikallistoimistoa Kuvio 2. Rangaistusten täytäntöönpanon organisaatio 1.8.2001 alkaen. (Lähde: Rikosseuraamusviraston esite.)

16 Tämä kehittämishanke toteutetaan Vantaan aluetoimiston alueella. Vantaan aluetoimisto hoitaa Vantaan, Keravan, Järvenpään ja Tuusulan alueella yhdyskuntaseuraamuksia. Aluetoimisto sijaitsee Tikkurilassa. Vantaan aluetoimiston alaisuudessa toimii Hyvinkään paikallistoimisto, joka hoitaa Hyvinkään ja Nurmijärven kunnan alueella yhdyskuntaseuraamuksiin liittyvät työt. Vuonna 2003 Vantaan aluetoimistossa henkilöstön määrä oli 23 henkilöä, joista vakinaisia virkamiehiä oli 13. Määräaikaisia virkamiehiä oli 10, määräaikaisten virkamiesten osuuden ollessa 43 %. Vakinaisten virkojen määrä vuonna 2003 oli 19, joista kolme on sijoitettuna Hyvinkään paikallistoimistoon. (Henkilöstötilinpäätös 2003.) 2.3.1 Yhdyskuntapalvelu Kriminaalihuoltolaitoksen tehtäviin kuuluvat yhdyskuntaseuraamustyöt. Tämä tarkoittaa erilaisia vapaudessa tapahtuvia rangaistusten täytäntöönpanotehtäviä kuten yhdyskuntapalvelurangaistuksen täytäntöönpanotehtävät, vankilasta ehdonalaisesti vapautuneiden tuomittujen valvonta, ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta ja nuorisorangaistuksen hoitaminen joidenkin aluetoimistojen alueella. (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2002, 62.) Yhdyskuntapalvelu rangaistuksena perustuu moniin eri lakeihin ja asetuksiin, joita ovat esimerkiksi Rikoslaki vuodelta 1889 (RL) ja siihen liittyvät muutokset, Laki yhdyskuntapalvelusta 12.12.1996/1055 (YpL), muutos 16.2.2001/138 ja 31.1.2003/66 sekä muita lakea ja asetuksia. (Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2003, 1.) Yhdyskuntapalvelurangaistus rajoittaa tuomitun vapaa-aikaa. Rangaistuksen suorittaminen tapahtuu tekemällä palkatonta, yleishyödyllistä työtä Kriminaalihuoltolaitoksen valvonnan alaisena, seuraamusten uhalla tuomioistuimen määräämän tuomion pituisen ajan, kuitenkin 20-200 tunnin rajoissa. Palvelupaikkoina voivat toimia erilaiset julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset yhdistykset sekä muut voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja säätiöt.

17 Yhdyskuntapalvelurangaistuksen tavoitteena on laitosrangaistuksiin liittyvien haittojen välttäminen. Lisäksi yhdyskuntapalvelurangaistuksen toivotaan auttavan tuomittua henkilöä kiinnittymään paremmin yhteiskuntaan. Välttämällä vankeusrangaistus ajatellaan tuomitun näin välttävän myös sitoutumisen rikolliseen alakulttuuriin. (Lappi Seppälä 2000, 193-194.) Nuotio ja Majanen (2003, 17) ilmaisee asiaa siten, että tuomittu voi tekemällä rangaistukseksi palkatonta työtä kokea hyvittävänsä rikoksensa. Integroituminen normaaleihin työyhteisöihin saattaa antaa tuomitulle onnistumisen kokemuksen. Täten voidaan myös välillisesti vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen, mikä myös on nähty osin yhdyskuntapalvelurangaistuksen tehtäväksi. Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita alle kahdeksan kuukauden pituisissa vankeusrangaistuksissa, 20-200 tuntia, asiakkaan antaessa suostumuksensa ja jos asiakas on yhdyskuntapalveluun soveltuva. Kriminaalihuoltolaitos laatii käräjäoikeudelle syyttäjän pyynnöstä soveltuvuusselvityslausunnon. Soveltuvuusselvitys on asiantuntijalausunto, jossa arvioidaan syytetyn päihteiden käyttöön, motivaatioon sekä hänen sosiaalisen tilanteensa vaikutusta mahdolliseen soveltuvuuteen yhdyskuntapalvelurangaistukseen. Tarvittaessa tietoja voidaan kerätä myös muilta viranomaisilta. (Lappi-Seppälä 2000, 197.) Yhdyskuntapalvelurangaistuksen toimeenpanosta vastaa Kriminaalihuoltolaitos. Yhdyskuntapalvelurangaistus on valvonnan alaisena tehtävää palkatonta työtä. Palvelua suoritetaan Kriminaalihuoltolaitoksen hankkimissa palvelupaikoissa, valvonnan alaisena, seuraamusten uhalla, pääsääntöisesti 3-4 -tuntia kerrallaan, kaksi kertaa viikossa. Yksi tunti yhdyskuntapalvelua vastaan yhtä päivää vankeutta. Yhdyskuntapalvelusta laaditaan palvelusuunnitelma, johon kirjataan palvelupaikkaa ja tehtäviä sekä mahdollisesti päihdehuoltotai liikenneturvajaksoa koskevat tiedot. Lisäksi tehdään yhdyskuntapalvelua ja mahdollista päihde- tai liikenneturvajaksoa koskeva aikataulu. Yhdyskuntapalvelun suorittaja sitoutuu, allekirjoittamalla palvelusuunnitelman, noudattamaan Kriminaalihuoltolaitoksen sääntöjä, määräyksiä ja suunniteltuja aikatauluja. (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2002, 66.) Yhdyskuntapalvelurangaistukseen liittyy palveluehdot, joiden rikkomisesta tuomitulle syntyy seuraamuksia. Rikkomisten seuraamukset on lain mukaan porrastettu, rikkomusten vakavuudesta käsin. Näitä ovat nuhtelu, suullinen ja kirjallinen huomautus sekä törkeim-

18 missä tapauksissa ilmoituksen tekeminen viralliselle syyttäjälle ja yhdyskuntapalvelun täytäntöönpanon keskeytys. Yhdyskuntapalveluun liittyvät säännöt, määräykset ja ohjeet koskevat myös päihde- ja liikenneturvajaksoja. (Lappi-Seppälä 2000, 206 207.) Aiemmin oli mahdollisuus käyttää viisi (5) tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuihin ohjelmiin, kuten esimerkiksi A-klinikan päihdehuoltojaksoon tai Liikenneturvan toteuttamaan liikenneturvallisuusjaksoon (Kriminaalihuoltolaitoksen vuosikertomus 2002, 66). Nykyisen lain (Ypl 31.1.2003) mukaan voidaan enintään kymmenen tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta suorittaa osallistumalla uusintarikollisuuden vähentämistä tukeviin toimintaohjelmiin tai käyttämällä päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuja palveluja Kriminaalihuoltolaitoksen hyväksymällä tavalla. Päihdehuoltojakson ja Liikenneturvajakson lisäksi Kriminaalihuoltolaitos järjestää Suuttumuksen hallinta -kurssia, joista osa tunneista voidaan hyväksyä osaksi yhdyskuntapalvelurangaistusta.(ypl1 / 31.1.2003) ja (Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2003, 1.) Toimintaohjelmaan osallistumistuntien määrä suhteutettaisiin tuomion pituuteen sekä tuomitun tarpeisiin nähden. Lappi Seppälän (2000, 205) mukaan Suomessa on käytetty päihdehuollon palveluja Kriminaalihuoltolaitoksen hyväksymällä tavalla noin 10 % yhdyskuntapalvelurangaistuksissa vuosien 1995-1998 aikana. 2.3.2. Yhdyskuntapalveluun liittyvää tilastotietoa Yhdyskuntapalvelu ja siihen liittyvien soveltuvuusselvitysten määrä on laskenut jonkin verran koko maassa viime vuosien aikana. Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ohjauksesta saatujen tilastotietojen mukaan ( 29.1.2004 ) vuonna 2000 koko Suomessa pyydettyjen soveltuvuusselvitysten määrä on ollut 8983 ja vuonna 2003 luku oli 8205.

19 TAULUKKO 1. Vuonna 2003 aloitetut yhdyskuntapalvelurangaistukset, päihdehuoltojaksot, päihdehuoltojakson prosenttiosuus yhdyskuntapalvelurangaistuksissa ja varmennettujen tuntien keskiarvo aluetoimistoittain. (Lähde: Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ohjauksesta saadut tilastot 29.1.2004.) Aluetoimisto Aloitetut yh- dyskuntapal- lukumäärä velurangais- tukset Päihdehuoltojaksojen Päihdehuoltojaksojen % osuus yhdys- kuntapalve- Espoo 107 24 22 4 Helsinki 292 16 5,5 2,5 Hämeenlinna 46 - - - Joensuu 144 11 7,6 2,8 Jyväskylä 186 17 9,1 4,3 Kajaani 58 17 29,3 3,2 Kemi- Tornio 42 3 7,1 5,0 Kotka 61 9 14,8 4,7 Kouvola 84 3 3,6 4,7 Kuopio 102 4 3,9 3,8 Lahti 195 5 2,6 5,0 Lappeenranta 83 12 14,5 3,8 Mikkeli 68 13 19,1 3,4 Oulu 202 30 14,9 3,0 Pori 95 - - - Rovaniemi 69 6 8,7 3,0 Seinäjoki 79 6 7,6 4,7 Tampere 323 12 3,7 2,0 Turku 311 4 1,3 3,5 Vaasa 77 9 11,7 3,3 Vantaa 146 10 6,8 4,2 yhteensä 2770 209 7,5 - lurangaistuk- sista Varmennettu- jenpäihdehuol- tojaksojen tuntien keskiarvo

20 Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistoilla päihdehuoltojaksojen käyttö osana yhdyskuntapalvelurangaistusta vaikuttaa olevan hyvin vaihtelevaa. Aluetoimistot eivät sinänsä ole vertailukelpoisia suuruusluokkansa vuoksi, mutta luvut antavat kuvan koko maan päihdehuoltojaksojen käytöstä vuonna 2003. Päihdehuoltojaksoja on vuonna 2003 eri aluetoimistoissa käytetty 3 30:ssa eri toimeenpanossa Varmennettujen päihdehuoltojaksojen tuntimäärät ovat vaihdelleet 2,0 5,0 tuntiin. Keskiarvoja on laskenut ei -toteutuneiden päihdejaksojen osuus laskennassa. Tilastotietojen mukaan Hämeenlinnan ja Porin aluetoimistoissa päihdehuoltojaksoa ei ole käytetty lainkaan. Käytettyjen päihdehuoltojaksojen prosenttiosuudet vaihtelevat Turun aluetoimiston 1,3 prosentista Kajaanin aluetoimiston 29,3 prosenttiin. Vantaan aluetoimistolla päihdehuoltojaksoja käytettiin vajaassa seitsemässä (7) prosentissa toimeenpanoja. TAULUKKO 2. Vuonna 2003 aloitetut yhdyskuntapalvelurangaistukset, päihdehuoltojaksot, päihdehuoltojakson prosenttiosuus yhdyskuntapalvelurangaistuksissa ja varmennettujen tuntien keskiarvo paikallistoimistoittain. (Lähde: Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ohjauksesta saadut tilastot 29.1.2004.) Paikallistoimisto Aloitetut yh- dyskuntapal- lukumäärä velurangais- tukset Päihdehuoltojaksojen Päihdehuoltojaksojen % osuus yhdys- Lohja 32 1 3,1 5,0 Porvoo 43 1 2,3 2,0 Forssa 32 2 6,3 5,0 Riihimäki 39 1 2,6 2,0 Iisalmi 55 4 7,2 3,3 Savonlinna 50 1 7,0 2,0 Varkaus 49 9 18,4 2,8 Kokkola 71 3 4,2 5,3 Hyvinkää 45 7 15,6 4,2 Rauma 40 - - - yhteensä 456 29 6,4 - kuntapalvelu- rangaistuksista Varmennet- tujenpäihde- huoltojakso- jen keskiarvo tuntien

21 Paikallistoimistoissa päihdehuoltojaksoa osana yhdyskuntapalvelua on käytetty 0 9:ssa toimeenpanossa. Varmennettujen tuntien vaihtelu on ollut 2,0 5,3 tuntiin. Samoin kuten aluetoimistojen kohdalla, lukuihin on vaikuttanut ei -toteutuneiden päihdehuoltojaksojen vaikutus laskennassa. Rauman paikallistoimistossa ei tilastotietojen mukaan ole käytetty päihdehuoltojaksoja lainkaan. (Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnan ohjauksesta saadut tilastot 29.1.2004.) Käytettyjen päihdehuoltojaksojen prosenttiosuudet toimeenpanoista vaihtelivat Porvoon paikallistoimiston 2,3 prosentista Varkauden paikallistoimiston 18,4 prosenttiin. Hyvinkään paikallistoimistolla päihdehuoltojaksoja käytettiin 15,6 prosentissa toimeenpanoja. Koko maassa päihdehuoltojaksojen osuus toimeenpanoista on noin 7 prosenttia. 2.4 A-klinikkatoiminta osana kunnan palvelujärjestelmää Päihdepalvelujen järjestämisvelvollisuus on kunnilla. Päihdehuoltolain (41 / 1986) mukaan jokaisen kunnan on järjestettävä sellaisia päihdehuollon palveluita kunnassa, jotka sisällöltään ja laajuudeltaan vastaavat kuntalaisten tarpeita. Päihdehuollon tehtävänä on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä ja siihen liittyviä niin sosiaalisia kuin terveydellisiä haittoja. Lisäksi tehtävänä on edistää asiakkaiden toimintakykyä ja tukea heitä ja heidän läheisiään. Päihdepalveluiden lähtökohtina on Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Päihdepalveluiden laatusuositus oppaassa (2002) kirjattu muun muassa tavoitteeksi päihdepalveluyksiköiden kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden ja heitä edustavien järjestöjen ja vertaistukiryhmien kanssa. Lisäksi päihdehuollon toteuttaminen edellyttää eri viranomaisten sekä erilaisten yhteisöjen tiivistä yhteistyötä ja myös tehtävien jakoa. Jokaisessa kunnassa on oma päihdestrategiansa, missä määritellään miten kukin kunta ehkäisee päihdehaittojen syntymistä ja miten päihdepalvelut järjestetään sekä selvitetty sosiaali- ja terveydenhuollon työnjako päihdepalveluiden järjestämisessä. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 15-26.) Päihdepalvelujärjestelmä kunnissa koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon yleisistä palveluista, joita ovat terveyskeskukset, sosiaalitoimistot, mielenterveystoimistot, työterveys-

22 huolto ja oppilaspalvelut. Päihdehuollon erityispalveluita ovat A-klinikat, nuorisoasemat ja päihdepysäkit, terveysneuvontapisteet ja päiväkeskukset. Lisäksi kunnissa toimivia ympärivuorokautisia hoitopaikkoja sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiä palveluita ovat sairaaloiden vuodeosastot, psykiatrinen sairaalahoito ja asumispalvelut. Päihdehuollon erityispalveluita, joissa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa ovat kuntoutuslaitokset, katkaisuhoitoasemat ja asumispalvelut. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 28.) A-klinikat ovat erityispalveluita, joita kunta tuottaa ja ne ovat usein sosiaalitoimen yksiköitä. Joissakin kunnissa on rinnalle perustettu selkeästi terveydenhuollon yksiköitä, jotka erikoistuvat huumausaineiden käyttäjien hoitoon. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 29-30.) Useissa kunnissa sosiaali- ja terveydenhuolto on yhdistetty yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Päihteiden käyttöön liittyy paljon haasteita tulevaisuudessa. Vaikkakin suurin osa päihdeongelmaisista on edelleen keski-ikäisiä alkoholia käyttäviä huono-osaiseksi määriteltyjä miehiä, on alkoholin kulutuksen kasvu ja lisääntyvä huumausaineiden käyttö huomioitava päihdestrategiassa. Laatusuositus oppaassa (2002) on kirjattu erilaisia haasteita tulevaisuudessa, joista erityisryhmissä mainitaan vankien ja kriminaalihuollon asiakkaat. Tämä erityisryhmän päihde- ja huumeongelmat on tiedostettu lisääntyneen. Todetaan, että tilanne edellyttää hoitomahdollisuuksien ja -vaihtoehtojen lisäämistä ennen mahdollista vankeutta, vankeusaikana ja vapautumisen jälkeen. Juuri vapautumisen jälkeen kuntien tarjoamilla palveluilla on keskeinen asema. Jotta haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan, tämä edellyttää kuntien, poliisin ja koko rikosseuraamusalan välistä kiinteää yhteistyötä. (Päihdepalveluiden laatusuositukset 2002, 40.) Kunnallisten A-klinikoiden palvelutarjonnassa saattaa esiintyä paikallisia vaihteluita. Pääasialliset tehtävät ovat kuitenkin päihdeongelman hoidon arviointi ja päihdeongelmien hoito yksilö-, pari- ja ryhmäterapian menetelmin. A-klinikka hoitaa usein sekä avokatkaisuhoitoja että laitoskatkaisuhoidon ja muun päihdekuntoutusjaksojen tarpeen arvioinnin ja järjestämisen. Useilla A-klinikoilla osallistutaan yhdessä lääkärin kanssa rattijuoppojen ja muiden päihderiippuvaisten ajokortinuusijoiden hoidon seurantaan. Lisäksi A-klinikat

23 vastaavat yhdyskuntapalvelun päihdejaksojen toteuttamisesta osana yhdyskuntapalveluja. Monet A-klinikat tekevät huumausaineseuloja, vaihtavat huumeneuloja, vastaavat antabusja muun lääkehoidon tarjoamisesta esimerkiksi vieroitushoidossa. Terapiamenetelmien lisäksi useilla A-klinikoilla on tarjolla akupunktiohoitoa, jota voidaan käyttää kaikkiin riippuvuusongelmiin. Monet A-klinikat tarjoavat asiakastyön lisäksi erilaisia asiantuntijapalveluita muille työntekijöille, lähinnä tiedottamisen, koulutuksen, konsultoinnin ja työnohjauksen avulla. Lisäksi A-klinikat ovat mukana erilaisissa kehittämistoiminnoissa. (<URL:http://www.hyvinkaa.fi/terveys/phuolto/index.htm>) Suomen noin 70:sta A-klinikasta valtaosa on kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä. Lisäksi joillakin paikkakunnilla toimii A-klinikkasäätiön ylläpitämiä päihdehuollon palvelupisteitä, jotka myös saavat rahoituksensa kunnilta. A-klinikkasäätiö on 1955 perustettu päihdealan järjestö. Tänä päivänä A-klinikkasäätiö tuottaa monipuolisia palveluja päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiville henkilöille ja heidän omaisilleen. Näitä palveluja ovat esimerkiksi A-klinikoiden tarjoamat palvelut, nuorisoasemat, katkaisuhoitoasemat, terveysneuvontapisteet ja tukiasumistoiminta. Järvenpään sosiaalisairaala on vuodesta 1994 lähtien ollut A-klinikkasäätiön omistuksessa. Sosiaalisairaala toimii monipuolisena hoitolaitoksena päihdeongelmista kärsiville asiakkaille sekä valtakunnallisena tutkimus- ja koulutuslaitoksena. (<URL:http://www.a-klinikka.fi/organisaatio/index.html>) Päihdehuoltolakiin on sijoitettu A-klinikoilla tärkeiksi havaitut hoitoperiaatteet, joita ovat asiakkaiden omaehtoinen hoitoon tuleminen, hoidon avohoitopainotteisuus ja perhekeskeisyys (Salaspuro, Kiianmaa ja Seppä 1998, 174). 2.5 Päihteet ja rikollisuus Suomessa alkoholin kulutus on viime vuosina kasvanut ja kasvu tulee nousemaan ennusteiden mukaan. Alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttö lisää selkeästi rikollista toimintaa ja vaikeuttaa myös rangaistusten suorittamista kuten yhdyskuntapalvelurangaistusten hoitamista.

24 Rikollisuuteen päihde voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti. Päihde voi itsessään olla syy rikokseen,kuten on liikennejuopumuksen laita. Toisaalta päihteen tuoma mielentila tai ympäristö saattavat johtaa henkilön tekemään rikoksen. Tutkimusten mukaan ei ole havaittu esimerkiksi alkoholin sinänsä aiheuttavan väkivaltaisuutta, sen vaikutustapa on paljon monimutkaisempi. Päihteiden vaikutuksen alaisena ihmisen reaktiot muuttuvat ja ärsykkeet tulevat suhteettomiksi, mitkä sitten saattavat johtaa rikoksiin syyllistymiseen. (Koski-Jännes 1995, 9.) Koski-Jännes (1995, 11) käyttää Waltersin (1994) määrittelemää kolmea tapaa, miten rikos- ja päihdekeskeiseen elämäntapaan voidaan joutua. Ensimmäisenä katsotaan päihteidenkäytön vähentävät estoja, jolloin syyllistyminen rikoksiin on helpompaa ja tutustuminen rikolliseen alamaailmaan tapahtuu ja toisaalta tarve helppoon rahaan lisääntyy. Toisilla rikoksiin syyllistyminen auttaa hankkimaan päihteitä ja helpottaa päihteiden käyttöä sekä lievittää tästä syntynyttä syyllisyyden tunnetta. Kolmanneksi ryhmäksi Walters (1994) määrittelee ne henkilöt, joiden toiminta on vastavuoroista ja toisiaan tukevaa, eikä rikostai päihde asiaa voida kumpaakaan pitää ensisijaisena syytekijänä. Rikos- ja päihdekeskeisessä ajattelussa ihmisen ajattelumalli on vääristynyt. Ajattelu voi olla rationaalista tai irrationaalista. Rationaalinen ajattelu perustuu tosiasioille ja on tasapuolista ja laajaa. Irrationaalinen ajattelu perustuu pitkälti kuvitelmille ja on yksipuolista ja suppeaa. Rationaalisen ajattelun perusta on itseään kasvattavaa, ja päinvastoin kuin irrationaalisessa ajattelumallissa siinä haetaan oikeutusta omille teoille ja ajatuksille. Irrationaalinen ajattelumalli päihde- ja rikoskeskeisessä elämäntyylissä auttaa henkilöä neutralisoimaan kyseenalaisia tekoja, lisää uskoa omiin erityisominaisuuksiin, antaa ylioptimistisen tunteen, ruokkii älyllistä laiskuutta ja aiheuttaa puutteita johdonmukaisessa ajattelussa. Puuttumalla näihin vääristyneisiin ajattelumalleihin kyseenalaistamisen keinoin ja antamalla tilalle uusia tietoiseen, rationaaliseen ajatteluun, joka johtaa ihmistä itseen uuteen kasvuun, voidaan muuttaa henkilön ajattelua rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi. (Koski-Jännes 1995, 12.) Päihdeasioista puhuttaessa asiakkailla on usein voimakas tarve kieltää ongelman olemassaolo. Tähän liittyy usein kokonaiselämäntilanteen vaikeus, missä useat eri asiat ovat ongelmallisia. Asiakas ei ehkä enää itsekään tunnista, mistä mikäkin

25 asia johtuu. Työntekijän tehtävänä on kartoittaa niitä asioita, jotka tavallaan ovat asiakkaalta itseltään piilossa tai laitettu syrjään, koska ne saattavat olla niin vaikeita asioita, ettei asiakas niitä yksin kykene kohtaamaan. 2.5.1 Päihdeongelma ja riippuvuus Päihteidenkäyttöä ja siitä syntyvää riippuvuutta voidaan tutkia ja lähestyä monin eri tavoin. Koski-Jännes (1995) lähestyy päihderiippuvuutta kognitiivisen teorian näkökulmasta. Lähestymistavasta riippuen saattavat erilaiset asiat painottua. Päihdeongelman suhteen ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan ilmiötä on hyvä tarkastella monista eri näkökulmista käsin. Alkoholin voidaan katsoa olevan suomalaisten pääasiallisin päihde. Juomatapatutkimuksen mukaan vuonna 2000 alkoholin riskikäyttäjiä naisista oli 5 6 % ja miehistä 23 24 %. Seuraavaksi eniten päihteenä käytetään erilaisia lääkkeitä, lähinnä bentsodiatsepiini ja opioidipohjaisia kipulääkkeitä. (Päihdepalveluiden laatusuositukset 2003, 33, 36.) Usein ihmiset käyttävät päihteitä peittääkseen tai turruttaakseen jonkin muun vaikean ongelman. Juomisen myötä syntyy tottumusta ja vähitellen kehittyy riippuvuus.(märkjärvi, 1994, 53.) Koski-Jännes (1995, 7) on käyttänyt Gossopin (1989) määritelmää päihderiippuvuudesta ja sille ominaisesta addiktiivisesta käyttäytymisestä. Addiktio on määritelty seuraavalla tavalla: ihmisen tuntee voimakasta halua tai pakkoa esimerkiksi juomiseen. Hänen kykynsä hallita käyttöään on heikentynyt ja käytön lopettaminen tuottaa fyysistä tai psyykkistä tuskaa. Käyttöä jatketaan, vaikka siitä aiheutuisi ongelmia itselle tai ympäristölle. Riippuvuus voi olla sekä fyysistä että psyykkistä. Fyysinen riippuvuus ilmenee muun muassa alkoholin sietokyvyn kasvuna. Kestetään suurempia määriä päihteitä toleranssin kasvaessa. Toisaalta tarvitaan myös suurempia määriä siihen, että saavutettaisiin se tila, mitä tavoitellaan. Aineen määrällisen kasvun myötä seuraavat vaikeat vieroitusoireet, mitkä osaltaan altistavat käytön jatkamiseen tai ainakin oireiden loiventamiseen pienemmillä

26 alkoholimäärillä. Psyykkinen riippuvuus on riippuvuutta siitä tilasta, minkä päihde saa aikaan. Tila vaihtelee yksilöstä riippuen, riippuen siitä millaiseen kokemukseen henkilö pyrkii. Riippuvuus muodostuu käytön myötä, oppimisen tuloksena. (Koski-Jännes 1995, 8.)

27 Fysiologia - sietokyvyn kasvu - vieroitusoireet - päihdevihjeiden laukaisema himo - elimistön rapistuminen PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ Tajunta - tunne-elämän ongelmat - heikentyvä itsetunto - ajattelutapojen vääristyminen Sosiaalinen status - työpaikan menettäminen - perhesuhteiden katkeaminen - asunnon menettäminen - siirtyminen päihdeongelmaisten alakulttuuriin KUVIO 3. Päihderiippuvuutta ylläpitäviä ja syventäviä tekijöitä. (Lähde: Koski-Jännes 1995, 9.) Yllä on esitetty päihderiippuvuutta ylläpitäviä ja syventäviä tekijöitä. Päihteiden käytöllä on suuria vaikutuksia ihmisen koko elämään niin psyykkisellä, fyysisellä kuin myös sosiaalisella tavalla. (Koski-Jännes 1995, 9.) Vaikuttamalla kaikilla tasoilla niin fyysisen, tajunnallisen eli psyykkisen kuin myös sosiaalisen statuksen muutoksista johtuviin asioihin, saadaan aikaan mahdollisimman toimiva hoitomalli päihdeongelman vaikuttamiseen. Psyykkisesti riippuvuuskäyttäytyminen vaikuttaa luomalla esimerkiksi syyllisyyttä. Riippuvuuteen sisältyy ristiriita, sillä toisaalta se tuo tyydytystä, toisaalta se tuo haittoja. Sen johdosta esimerkiksi juomista salataan ja siihen liittyviä asioita peitellään, syntyy peittelyn ja valehtelun kierre. Torjunta ja kieltäminen ovat monille päihdeongelmallisille tunnusomaista. Kieltämistä voidaan estää ja pysäyttää erilaisin interventioin muun muassa testaamalla riippuvuuden vaikeutta ja tätä kautta ottamalla asia puheeksi. (Koski-Jännes, 1998, 29.) Myös työntekijöillä saattaa olla vaikeuksia päihdeasian puheeksi ottamisessa. Jos päihteiden ongelmakäyttö mielletään sairauden kaltaiseksi tilaksi, on hoitajalla eetti-

28 nenkin vastuu puuttua tilanteeseen. Puheeksi ottamalla voidaan purkaa asiakkaan joskus voimakaskin kieltomekanismi. (Märkjärvi 1994, 69-70.) Päihdehuollossa on käytössä on kansainväliset DSM IV ja IDC -10 tautiluokitusjärjestelmä. Tässä luokituksessa addiktio ei ole yksi tietty sairaus tai häiriö, vaan pakonomaisen riippuvuuden piirteitä löytyy useista tautiluokituksista. DSM IV:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders 1994, 181) mukainen diagnostinen kriteeristö on kehitetty kemiallisten aineiden, muun muassa päihteiden ja lääkkeiden, väärinkäyttöön. DSM IV :n kriteerien mukaan riippuvuus ilmenee vähintään kolmella seuraavista tavoista 12 kuukauden aikana. ( Salaspuro, Kiianmaa ja Seppä 1998, 74-76.) : 1. sietokyvyn kasvuna, joka näkyy joko aineen vaikutuksen vähenemisenä tai tarpeena lisätä annosta saman vaikutuksen aikaansaamiseksi 2. käytön vähentyessä tai loppuessa ilmenevänä vieroitustilana tai käytön jatkamisena vieroitusoireiden välttämiseksi 3. aiottujen käyttömäärien ja aikojen ylittymisenä 4. jatkuvana haluna lopettaa tai epäonnistuneina lopettamisyrityksinä 5. aineen hankintaan, käyttöön ja vaikutuksista toipumiseen omistetun ajan runsautena 6. tärkeiden sosiaalisten, ammatillisten ja virkistystoimintojen lopettamisena tai vähentämisenä aineen käytön takia 7. käytön jatkamisena sen aiheuttamista selvistä fyysisistä ja psykologisista haitoista huolimatta. Riippuvuuden määrittelyyn vaikuttaa se, mikä taho asiaa on määrittämässä. Riippuvuutta voidaan tarkastella esimerkiksi toiminnan teorian kautta. Päihteiden käytön tavoissa on eroa. Eroa voi olla käytön useudessa, määrissä ja tavoitteissa. Keinon muuttuessa tavoitteeksi, voidaan puhua riippuvuudesta esimerkiksi alkoholismista. Riippuvuuden syiden pohtimisessa voidaan käyttää emergenssi periaatetta. Tämä tarkoittaa, että alun perin olevista syistä nouseekin sellaisia seurauksia, jotka eivät enää palaudukaan takaisin alkuperäisiin syihin. Ne alkavat elää omaa elämäänsä, kokonaisuutena, joilla on oma elämänsä ja oma logiikkansa. Tätä voidaan havainnollistaa vertaamalla erityyppisiä juomatapoja. Ta-