Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset Kirsti Järvensivu Opintomatka Saksaan Hunsrück:in ja Keski-Reinin alueille 22.04.-25.04.2012 Sunnuntai 22.04.2012 Saavuimme Hahnin lentokentälle noin klo 16.30, josta jatkoimme bussilla matkaa läheiseen Sohrenin kylään ensimmäisen yön majapaikkaamme, matkailutila Gretenhof:iin. Matkalaukut vietiin huoneisiin ja lähtö ensimmäiseen tutustumiskohteeseen alkoi. Ajoimme bussilla Sohrenin kylän keskustaan ravintola Felsenkelleriin, jossa meidät vastaanotti talon isäntä Matthias Klein. Ravintola on paikallista lähiruokaa tarjoava perheravintola, jonka henkilökunta muodostui Matthiaksen omasta perheestä sekä hänen lähisukulaisistaan. Isännän toiveesta illallinen tarjoiltiin ensin. Herkullinen parsakeitto ja korinteilla maustettu leipä alkuruokana antoi hyvän lupauksen tulevasta. Pääruoaksi saimme paikallisesta naudanlihasta valmistetut pihvit sekä pitkään uunissa haudutettua, viipaloitua paistia. Pihvi oli kuorrutettu ihanalla yrttimassalla, jossa oli mm. tuoretta vihanneskrassia. Lihojen lisukkeeksi oli saksalaista perinneruokaa klösschen (perunamassasta tehtyjä palleroita). Palan painikkeeksi meille tarjoiltiin paikallisia viinejä punaista ja valkoista. Ruoka maistui ja saimme nauttia hyvästä huolenpidosta ja palvelusta.
Ennen jälkiruoan tarjoilua meille esitelmöi paikallisesta SooNahe - lähiruokamerkistä Mechthild Wigger, joka työskentelee vapaaehtoisena lähiruoan puolesta. Saksassa maanviljelijäksi luokitellaan n. 100ha viljelevä maanviljelijä muut luokitellaan harrastelijoiksi. Tilat ovat jakautuneet perintöjen mukaan ja siksi ovat johtaneet pieniin tiloihin, josta etuna ja vahvuutena on se, että viljellään useita lajeja ja on useita eläinlajeja. SooNahe (www.soonahe.de) niin läheltä on alueellinen ja rekisteröity tuotemerkki. Ajatuksena on sanonta: Wer weiter denkt kauft näher ein. asiaa pidemmälle ajatteleva ostaa lähempää. Merkin logossa on käytetty luovaa ajattelua merkin alareunasta löytyy pelto ja metsät, keskellä virtaa joki ja pienet vihreät silmut kuvaavat viljaa. Kyse on nimenomaan aluetuotteesta eli samalla alueella kasvatetaan vilja, jauhetaan jauhot ja leivotaan leipä. Maatiloilla pitää olla liittovaltion sertifiointi, jotta he voivat saada SooNahe merkin. SooNahe on kehittänyt tuotepaketin / yrityslahjapaketin, jota he nimittivät suhdelaatikoksi (liikelahja) laatikkoon on kerätty lähialueen tuottajien tuotteita. Organisoituja, säännöllisiä auditointeja yrityksiin ei tehdä, mutta jos saadaan palautetta, että merkkiä käyttävä yritys ei toimi kriteerien mukaisesti, niin silloin tilalle tehdään tarkastus. Logistiikka on myös Saksassa ongelma kuka maksaa ja mitä? Tällä hetkellä logistiikkayritykset ostavat maanviljelijöitä suoraan tuotteet ja toimittavat kauppoihin ja ottavat provision välistä. Keskustelimme myös marjojen poiminnasta Saksassa on mahdollista poimia metsästä marjoja vain omaan käyttöön. Esitelmän jälkeen nautimme ihanan jäätelöannoksen, jossa oli kotitekoista jäätelöä, joka oli maustettu paikallisella hunajalla. Lisänä oli mansikoita ja tuorejuustokastiketta. Maistuvan illallisen jälkeen matka jatkui täysin vatsoin takaisin majapaikkaan.
Maanantai 23.04.2012 Erittäin runsaan aamiaisen jälkeen tutustuimme majoittavaan tilaan Gretenhofiin, joka on toiminut samalla paikalla jo yli 40 vuotta. Tilalla on majoitus- ja ravintolatoiminnan lisäksi cateringtoimintaa, ratsastusta ja tilalla on myös oma biokaasulaitos, joka tuottaa energiaa myös valtakunnan verkkoon. Kaasulaitoksen materiaali tulee osaksi omalta tilalta sekä sopimustuottajilta. Aamukierroksen jälkeen lähdimme kohti Womrath:in kylää ja tutustuimme Engelmann:in perheen viehättävään kotipuutarhaan. Puutarha oli tyypillinen maatilan oleskelupuutarha, jossa oli myös luontotaidetta esillä. Puutarhassa oli ihastuttavasti sekä koriste- ja mausteyrttikasveja sekä kiinnostava hyönteishotelli. Oman puutarhan tuotteista meille oli valmistettu maistiaisiksi mm. omenamehua, nokkoskeksejä, kuivakakkua, joka oli maustettu sitruunaverbenalla, viinisuolalehdellä sekä hierakalla. Näiden herkkujen reseptit saimme myös mukaamme Seuraavaksi menimme lounaalle Woppenroth:in kylään Schabbach:in tilalle. Schabbachin tilalla kasvatetaan lihakarjaa ja tilalla toimii oma teurastamo ja maatilaravintola. Alkuruoaksi saimme lihalientä, jossa oli perunapalleroita, klees - klösschen -, joita voidaan verrata suomalaisiin klimppeihin. Lounas oli katettu seisovaan pöytään, jossa oli monenlaista herkkua tarjolla. Mieleen jäi spätzle, joka muistutti nauhapastaa. Ravintolan somistuksessa näkyi vielä pääsiäisen vietto.
Matkamme jatkui Rohrbach:in kylään, jossa tutustuimme Wies:in perheen puutarhaan. Kyseessä oli puutarha, missä oli yrttitarha, paljon kesäkukkia, paikallisesta liuskekivestä rakennettu lampi, hedelmäpuuniitty, oleskelualue ja talvipuutarha. Tarjoiluna oli paikallista kevätboolia, johon oli sekoitettu viiniä ja mehua, seljankukkamehua ja -hyytelöä. Saimme maistaa myös laventelilla maustettua kuivaa kakkua sekä mehevää minttusuklaakakkua. Seuraavaksi kiipesimme isolla bussilla pientä ja mutkikasta tietä Hunsrück:in ylängön yli Keski-Reinin laaksoon Hardthöhe :n matkailutilalle (www.ferienhof-hardthoehe.de). Majoituimme hirsimökkeihin ja pikaisen puunauksen jälkeen jatkoimme matkaa tilan emännän Rita Lanius-Heck:n veljen Jörg Laniuksen viinitilalle Oberwesel:iin. Tutustuimme viinitilan toimintaan ja viinikellariin, jonka jälkeen saimme maistella tilan viinejä ja nauttia illallisesta. Alkuruoaksi oli Ritan miehen valmistamaa gulassikeittoa ja sen jälkeen notkuva noutopöytä, jossa oli salaatteja, makkaroita ja juustoja. Jälkiruoaksi oli raparperi-mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa. Viini virtasi ja laulu soi!
Tiiistai 24.04.2012 Aamiaisen jälkeen tutustuimme Hardthöhe-tilaan. Tilalla on majoituksen lisäksi tilakahvila, ratsastus-opetusta, tallipaikkoja sekä wellness & beauty- osasto, jota hoitaa ulkopuolinen yrittäjä. Tilalla yli 2000 neliötä lämmitettävää tilaa, jotka lämmitetään hakkeella ja tilalla käytettävä sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla. Aamupäivällä saavuimme Stahl:in tilalle Oberwesel-Dellhofeniin. Tutustuimme tilaan ja tilapuotiin. Stahl:in tilalla kasvatetaan hanhia, sikoja ja lihakarjaa, ja myymälässä on lihatuotteiden lisäksi tarjolla vapaan kanan munia, kotitekoista pastaa ja Stahl:in viinitilan viinejä ja rypälemehua. Matka jatkui Schönburg:in linnaan. Tutustuimme linnan ja raunioiden alueeseen sekä kiipesimme 120 askelta tornimuseoon. Nautimme kevyen lounaan; makkaroita ja juustoja, linnan ravintolassa. Matka jatkui Oberwesel:iin, jossa teimme kaupunkikävelykierroksen tutustuen tornitulleihin ja paikalliseen kirkkoon Liebfrauenkirche sekä sen puutarhaan (www.oberwesel.de). Kierroksen jälkeen lähdimme jokilaivaristeilylle Reiniä pitkin St.Goar:iin,ohi kuuluisan Loreleyn jyrkänteen, joka on Unescon maailman perintökohde.
St.Goar:iin saavuttuamme jatkoimme turistijunalla kapeita kujia ylös Rheinfels:in linnahotelliin missä nautimme saksalaiseen tapaan iltapäivän kakkukahvit. Herkullisten kakkukahvien jälkeen matka jatkui Urbar:iin missä pysähdymme ihastelemaan Loreleyn maisemia Maria Ruh-näköalapaikalle. Paikallinen kyläpormestari otti meidät vastaan ja kertoi meille Loreleyn tarinan. Matka jatkuu Günderrodehaus-ravintolaan, jossa näimme Heimat elokuvan kulissit. Tämän näköalapysähdyksen jälkeen jatkoimme takaisin Oberweseliin St. Martin:in kirkolle, missä tutustuimme kirkkopuutarhaan ja kirkkoon pastori Jakobs:in opastuksella. Kirkkopuutarhassa oli erikoisuutena mm. laventelilabyrintti. Sisällä kirkossa naiset kajauttivat kiitokseksi suvivirren, joka kuulemma oli ensimmäinen suomalainen laulu, joka oli koskaan tuossa kirkossa laulettu. Kierroksen jälkeen palasimme takaisin majoituspaikkaamme Hardthöhe-tilalle. Tilan tilausravintolassa meitä odotti herkullinen illallinen paikallisten maa- ja kotitalousnaisten valmistamana. Illallinen oli ruhtinaallinen! Aluksi meille tarjoiltiin lihaliemi, jossa oli ohueksi leikattuja pannukakkusuikaleita ja tuoretta yrttiä. Noutopöydässä oli tarjolla raikasta vihreää salaattia, paikallista herkkua: keitettyä lihaa ja remouladekastiketta ( majoneesi + keitettyä kananmunaa), parsalla täytettyjä kinkkurullia, täytettyjä kananmunia, maksapasteijalla täytettyjä perunapalloja, pekonikastiketta, suolattua ja savustettua kassleria, paistettua bratwurstia (vrt. makkarakuppeja), lämmintä hapankaalia, paistettua pekonikiusausta ja kaaliraastetta. Illallisen kruunasi jälkiruokapöytä, jossa oli paikalliseen tapaan viittä erilaista vanukasta: suklaamoussea, vadelmavanukasta, viinivaahtoa, tiramisu-omenaherkkua ja kirsikkaherkkua.
Keskiviikko 25.4. Aamiainen jälkeen ajoimme Seibersbach:iin Soonwald maitotilalle, jossa on yli 200 lypsävää lehmää. Maidon tuotannon lisäksi tilalla on oma meijeri. Meijerissä pastöroidaan tilan omaa maitoa ja valmistetaan jogurttia, 18 eri makua, joita maisteltiin uuden ison navetan suojissa. Tilan maito ja jugurtit toimitetaan suoraan kuluttajille kotiin noin 30 kilometrin alueella. Tilalla oli suunnitteilla uusi, isompi meijeri. Tilavierailun jälkeen suuntasimme Sohren:in kylään missä tutustuimme Porzellanhaus Käfer s:in toimintaan. Myymälästä löytyy laaja valikoima astioita, lasia ja koriste-esineitä. Teimme ostoksia ja saimme kaikki lahjaksi kristalliset suola ja pippurisirottimet. Matka kotiin alkoi. Kiitos!